12.12.2008

Asian tausta

A ja B olivat solmineet avioliiton 1990-luvun lopussa. Avioliiton aikana heille oli 25.4.2000 syntynyt lapsi. Puolisot olivat 29.6.2000 tehneet lastenvalvojan vahvistaman elatussopimuksen, jonka mukaan A maksoi lapselle elatusapua 1.7.2000 lukien 25.4.2018 saakka 126,14 euroa vastaavat 750 markkaa kuukaudessa. Puolisot olivat 15.10.2003 muuttaneet asumaan erilleen, ja heidät oli 14.5.2004 tuomittu avioeroon.

Lahden käräjäoikeus oli 5.1.2007 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla kumonnut A:n isyyden.

Kanne Lahden käräjäoikeudessa

A vaati lapsen äitiä B:tä vastaan nostamassaan kanteessa, että B lapsen elatuksesta annetun lain (elatuslaki) 12 §:n 2 momentin nojalla velvoitetaan lapsen edustajana palauttamaan hänelle hänen perusteettomasti maksamansa elatusavut yhteensä 3 981,84 euroa korkoineen.

Vaatimuksensa perusteluina A lausui, että B oli A:n nostamaa isyyden kumoamiskannetta käsiteltäessä myöntänyt jo raskauden aikana tienneensä, ettei A ollut lapsen isä. Tästä huolimatta B oli A:n ja B:n tekemän elatussopimuksen nojalla perinyt A:lta ulosottoteitse aikaan 15.5.2004 - 31.12.2006 kohdistuvia perusteettomia elatusapuja nyt palautettavaksi vaaditun määrän.

A oli maksanut elatusapuja B:lle myös ilman ulosottoperintää, joten A:n perusteetta maksamien elatusapujen määrä oli todellisuudessa kanteessa vaadittua määrää huomattavasti suurempi. A ei kuitenkaan vaatinut palautettaviksi hänen tällä tavoin B:lle maksamiaan elatusapuja, koska hän oli halunnut oma-aloitteisesti kohtuullistaa palautusvelvollisuutta.

B:n olosuhteille tai taloudelliselle tilanteelle ei tullut antaa erityistä merkitystä. Lapsen elatus ei vaarantunut tai huonontunut, vaikka perusteettomat elatusmaksut määrättäisiinkin palautettaviksi. Lapsen elatuksesta vastasi nyttemmin joko hänen oikea isänsä tai yhteiskunta maksamalla elatustukea.

Vastaus

B vaati kanteen hylkäämistä. Elatusapujen palauttaminen ei ollut elatuslain 12 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla kohtuullista. Lapsen ja hänen äitinsä taloudellinen tilanne ajankohtina, joihin maksettu elatusapu kohdistui, oli ollut ja se oli edelleen heikko. A:n taloudellinen tilanne oli puolestaan ollut sellainen, että hän oli kyennyt elatusavut maksamaan.

Käräjäoikeuden tuomio 4.4.2007

Käräjäoikeus lausui, että elatuslain 12 §:n 2 momentin mukaan, kun isyyden kumoamista koskeva kanne on lainvoimaisella tuomiolla hyväksytty, voi tuomioistuin velvoittaa lapsen edustajan palauttamaan suoritetut elatusavut tai osan niistä, jos lapsen edustaja elatusapua vahvistettaessa tai elatusapuja vastaanottaessaan on tiennyt, että mies ei ole lapsen isä, ja palauttamista on lapsen, lapsen edustajan sekä elatusapua suorittaneen miehen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

Asiassa oli riidatonta, että B oli koko lapsen eliniän tiennyt, ettei A ollut lapsen isä. Lahden käräjäoikeuden antamalla tuomiolla isyys oli kumottu. Näin ollen elatuslain 12 §:n 2 momentissa säädetty perusedellytys lapsen edustajan vilpillisestä mielestä täyttyi, ja asia oli ratkaistava olosuhdearvostelun perusteella. Olosuhteilla tarkoitettiin tilanteen kokonaisarvostelua, jossa olennainen paino oli taloudellisilla seikoilla.

Käräjäoikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että lapsi oli asunut puolisoiden yhteisessä kodissa syntymästään lähtien puolisoiden erilleen muuttoon saakka, lukuun ottamatta 25.4.2000 ja 10.12.2001 välistä ajanjaksoa, jolloin äiti ja lapsi olivat asuneet tilapäisesti muualla. A oli maksanut tuolta ajalta lapselle elatusapua.

Olosuhdearvostelussa käräjäoikeus otti huomioon sen, että A oli luullut lasta omakseen. Lapsi oli ollut 3,5-vuotias, kun puolisot olivat muuttaneet erilleen. Siihen saakka A oli huolehtinut lapsen elatuksesta joko lapsen asuessa puolisoiden yhteisessä kodissa tai maksamalla lapselle elatusapua.

A:n ja B:n välillä vallitsi olennainen taloudellinen epätasapaino. A:ta voitiin pitää B:hen verrattuna hyvätuloisena. Vaikka puolisoiden taloudellinen epätasapaino puolsikin kanteen ainakin osittaista hylkäämistä, puhui toiseen suuntaan se seikka, ettei B vielä puolisoiden välien rikkoutumisen ja lopullisen avioeron hetkelläkään ollut paljastanut A:lle, ettei tämä ollut lapsen isä. Lisäksi A:n vaatimuksen hyväksymisen puolesta puhui se, että hän oli pitkään huolehtinut lapsen elatuksesta, vaikka hän ei ollutkaan lapsen isä.

Ottaen huomioon edellä todetun ja sen, ettei A vaatinutkaan ennen avioeroa suorittamiaan elatusapuja, käräjäoikeus katsoi kohtuulliseksi, että A oli oikeutettu saamaan vaatimansa elatusavut kokonaisuudessaan takaisin.

Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti B:n palauttamaan A:lle tämän 15.5.2004 ja 31.12.2006 väliseltä ajalta maksamat elatusavut yhteensä 3 981,84 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juhani Kivihalme.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 6.9.2007

B valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että elatuslain 12 §:n 2 momentin mukaan palauttamisvelvollisuuden asettaminen edellytti paitsi elatusavun vastaanottajan vilpittömän mielen puuttumista myös sitä, että palauttamista voitiin sekä lapsen edustajan, elatusapua suorittaneen miehen että myös lapsen vastaisen toimeentulon kannalta pitää kohtuullisena (HE 90/1974 vp s. 90).

B oli tunnustanut, että hän oli elatusavut vastaanottaessaan tiennyt, ettei A ollut lapsen isä. Kysymys oli siten vain siitä, oliko palauttamista pidettävä kohtuullisena ottaen huomioon hänen, lapsen ja A:n olosuhteet.

Asiakirjoista ilmeni, että aikana, jota palautusvaatimus koski, B oli ollut 15.5. - 30.9.2004 määräaikaisessa työsuhteessa, mistä hän oli saanut palkkaa ennakonpidätyksen ja veroluonteisten maksujen ja ay-maksun vähentämisen jälkeen keskimäärin 795,26 euroa kuukaudessa.

Tämän jälkeen hän oli ollut työttömänä 1.10.2004 - 14.2.2006 ja saanut työttömyyskorvausta keskimäärin 682,92 euroa kuukaudessa nettona. Sen jälkeen hän oli saanut äitiys- ja vanhempainrahaa sekä osittain myös kotihoidontukea 5.2. - 31.12.2006. Lisäksi hän oli saanut lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen, joka oli ollut 36,60 euroa kuukaudessa, ja asumistukea. Tällä hetkellä hänen ainoana tulonaan oli lastenhoidon tuki sekä elatustuki kahdesta lapsesta ja hän oli hakenut työttömyyskorvausta. Hänen tulonsa huomioon ottaen oli ilmeistä, että hän ei tässä elämäntilanteessa pystynyt maksamaan palautettavaksi määrättyjä eriä A:lle. Hän ei myöskään voinut elatusturvalain perusteella takautuvasti hakea elatustukea niiltä kuukausilta, joilta elatusapu määrättäisiin palautettavaksi, koska elatusturvalain 12 §:n 1 momentin mukaan elatustukea ei missään olosuhteissa voitu myöntää taannehtivasti kuin enintään kolmelta hakemuksen tekemistä lähinnä edeltäneeltä kuukaudelta.

Verotuksen julkisten tietojen mukaan A:n valtionverotuksessa verotettava ansiotulo oli verovuonna 2005 ollut 78 386 euroa, ja hänen verotettava pääomatulonsa oli ollut 5 522,31 euroa. Koska muuta selvitystä A:n tuloista ei ollut esitetty, hovioikeus arvioi hänen tulonsa verotustietojen perusteella. Niiden perusteella laskettuna A:n nettotulot olivat kuukaudessa olleet ainakin noin 3 300 euroa. Hänen tuloistaan ulosmitattu elatusapu oli puolestaan ollut vain 126,14 euroa kuukaudessa. Elatusapujen maksamisella ei siten ollut ollut ratkaisevaa vaikutusta hänen elintasoonsa.

Kun otettiin huomioon lapsen elatuksen tarve sekä B:n tulot verrattuna A:n tuloihin, ei ollut kohtuullista velvoittaa B:tä palauttamaan takaisin maksettuja elatusapuja.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti B:n suoritusvelvollisuudesta A:lle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Pasila, Raija Peltonen ja Pirjo Peura-Vasama.

Perustelut

1. Lahden käräjäoikeuden kumottua aikaisemmin antamallaan tuomiolla A:n isyyden on nyt A:n vaatimuksesta ratkaistavana kysymys siitä, tuleeko B elatuslain 12 §:n 2 momentin perusteella velvoittaa palauttamaan A:n lapsen elatukseksi suorittamat, kanteessa tarkoitetut elatusavut tai osa niistä.

2. B on tunnustanut, että hän on elatusavut vastaanottaessaan tiennyt, että A ei ole lapsen isä. Tämä merkitsee sen elatuslain 12 §:n 2 momentissa palauttamisvelvollisuudelle asetetun edellytyksen täyttymistä, että lapsen edustaja elatusapua vahvistettaessa tai elatusapuja vastaanottaessaan on tiennyt, että mies ei ole lapsen isä. Tällaisessa tilanteessa tulee sanotun säännöksen mukaan harkita, onko elatusapujen palauttamista pidettävä kohtuullisena ottaen huomioon lapsen, lapsen edustajan sekä elatusapua suorittaneen miehen olosuhteet.

3. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on selvästi hyvätuloisempi kuin B. Kuten hovioikeus on laskenut, A:n nettotulot kuukaudessa ovat olleet ainakin noin 3 300 euroa ja häneltä kuukaudessa ulosmitattu elatusapu 126,14 euroa. Jo hovioikeuden tuomiossa mainittujen B:n taloudellista asemaa koskevien seikkojen perusteella Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin olevan ilmeistä, ettei tämä kykene maksamaan palautettavaksi vaadittuja elatusapumääriä A:lle. B ei myöskään voi elatusturvalain perusteella hakea elatustukea takautuvasti niiltä kuukausilta, joilta elatusapu on määrätty palautettavaksi. Tämä esitetty selvitys ei puolla A:n maksamien elatusapujen määräämistä palautettaviksi.

4. Lapsi, jonka elatuksen turvaamiseksi A on elatusapumaksuja suorittanut, on A:n ja B:n 14.5.2004 annetun avioerotuomion jälkeen asunut B:n luona, ja palautettaviksi vaaditut elatusavut ovat kohdistuneet ajanjaksoon 15.5.2004 - 31.12.2006. Korkein oikeus katsoo, että harkittaessa elatusmaksujen palauttamista elatuslain 12 §:n 2 momentin perusteella ovat lapsen olosuhteet ja lapsen etu tärkeällä sijalla. Lapsen tarpeisiin nähden nyt palautettavaksi vaadittu summa, lähes 4 000 euroa ja sille laskettava korko, on merkittävä. Kun otetaan huomioon, mitä kohdassa 3 on lausuttu B:n taloudellisista olosuhteista, on epätodennäköistä, että hän kykenisi muista lähteistä saamaan varoja, joilla tämä lapsen elatukseen kohdistuva menetys pystyttäisiin korvaamaan. Myös lapsen olosuhteisiin kohdistuva tarkastelu puhuu elatusapujen palauttamista vastaan.

5. Edellä esitetyin perustein Korkein oikeus katsoo, ettei A:n vaatimusta lapsen elatusapujen palauttamisesta ole pidettävä kohtuullisena. Asia jää hovioikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Kati Hidén (eri mieltä), Kari Kitunen, Timo Esko ja Jukka Sippo (eri mieltä). Esittelijä Lea Nousiainen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Nousiainen: A on 1990-luvun lopussa solminut avioliiton B:n kanssa, ja avioliiton aikana on 25.4.2000 syntynyt lapsi. Puolisot ovat toukokuun 2000 ja 10.12.2001 välisen ajan asuneet erillään B:n vuokrattua tuoksi ajaksi itselleen ja lapselle asunnon. Puolisot ovat 29.6.2000 tehneet lastenvalvojan vahvistaman elatussopimuksen, jonka mukaan A maksaa lapselle elatusapua 1.7.2000 lukien 25.4.2018 saakka 126,14 euroa vastaavat 750 markkaa kuukaudessa. Lokakuussa 2003 A ja B ovat jälleen muuttaneet erilleen ja heidät on tuomittu avioeroon 14.5.2004.

Lahden käräjäoikeus on 5.1.2007 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla kumonnut A:n isyyden. Isyytensä kumoamisen johdosta A on kanteessaan vaatinut, että B velvoitetaan palauttamaan hänelle lapselle maksetuista elatusavuista 3 981,84 euroa korkoineen 1.2.2007 lukien.

Lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 2 momentin mukaan, kun isyyden kumoamista koskeva kanne on lainvoimaisella tuomiolla hyväksytty, voi tuomioistuin velvoittaa lapsen edustajan palauttamaan suoritetut elatusavut tai osan niistä, jos lapsen edustaja elatusapua vahvistettaessa tai elatusapuja vastaanottaessaan on tiennyt, että mies ei ole lapsen isä, ja palauttamista on lapsen, lapsen edustajan sekä elatusapua suorittaneen miehen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

Asiassa on riidatonta, että B on tiennyt jo raskautensa aikana, ettei A ole lapsen isä. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, onko elatusapujen palauttaminen edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla kohtuullista ottaen huomioon A:n ja B:n sekä lapsen olosuhteet.

Hovioikeuden tuomiossa selostetut, A:n ja B:n taloudelliset olosuhteet sekä lapsen elatuksen tarve puhuvat kanteen hyväksymistä vastaan. Osapuolten nykyisten taloudellisten olosuhteiden lisäksi huomioon on kuitenkin otettava ensinnäkin se, että A on ainakin osittain huolehtinut lapsen elatuksesta myös puolisoiden asuessa jo avioliiton aikana erillään. Toiseksi A on vaatinut palautettaviksi vain avioeron jälkeiseltä ajanjaksolta 15.5.2004 - 31.12.2006 maksettuja elatusapuja. Edelleen B oli vasta 6.5.2005 ryhtynyt perimään nyt palautettaviksi vaadittuja elatusapuja ulosottoteitse. Hän on siten joka tapauksessa ainakin 6.5.2005 saakka ja siis avioeron jälkeisen vuoden ajan itse kyennyt huolehtimaan lapsensa elatuksesta. Palautettaviksi vaadittujen elatusmaksujen periminen ulosottoteitse A:lta on ylipäätään ollut mahdollista sen johdosta, että A ja B olivat avioliittonsa aikana kesäkuussa 2000 tehneet B:n pyynnöstä lastenvalvojan vahvistaman elatussopimuksen. B oli kuitenkin jo sopimusta tehtäessä ollut tietoinen siitä, ettei A ollut lapsen isä. A:n ei ole näytetty tätä tienneen ennen kuin asiaa oli ryhdytty selvittämään isyysoikeudenkäynnissä.

Ottaen huomioon edellä kerrotut osapuolten olosuhteet ja elatusapujen maksattamiseen liittyvät seikat kokonaisuudessaan on kohtuullista velvoittaa B palauttamaan lapsen edustajana perusteetta vastaanottamansa elatusavut A:lle kanteessa vaadituilta osin.

Näillä perusteilla Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. A vapautettaneen siten kaikesta suoritusvelvollisuudesta B:lle.

Oikeusneuvos Sippo: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Hidén: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Sippo.

Oikeusneuvos Tulokas: Kanne koskee lapsen äidin velvollisuutta palauttaa elatusmaksut isyyden kumoamisen jälkeen. Peruskysymyksenä esillä olevassa perusteettoman edun palautusta koskevassa asiassa on se, onko vastaaja B saanut perusteetonta etua A:n kustannuksella.

Asiassa ei ole edes väitetty, etteivätkö elatusavut olisi tulleet lapselle ja käytetty lapsen tarpeisiin. Lapselta niitä ei ole vaadittu takaisin. Äiti on voinut lapsen väärin perustein saamista elatusavuista hyötyä ainoastaan oman elatusvelvollisuutensa vähenemisenä. B:n taloudellisista oloista esitetty selvitys viittaa kuitenkin siihen, ettei hän ole tässäkään muodossa perusteetonta etua saanut, vaan on joutunut joka tapauksessa käyttämään kaikki tulonsa lapsensa hyväksi ja itsensä elättämiseen. Palautettavaa ei siten ole eikä sen vuoksi tarvetta elatuslain 12 §:n 2 momentissa mainittujen erilaisten seikkojen tarkasteluun. Hylkään valituksen.