12.7.2006

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 22.1.2004

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli Helsingissä 11.2.2003 pitänyt laittomasti hallussaan 316 kappaletta 8 milligramman Subutex-tablettia sekä 29,1 grammaa marihuanaa ja 0,4 grammaa hasista. Arvioidessaan huumausaineen määrää käräjäoikeus totesi asiantuntijalausuntojen perusteella, että buprenorfiinin hoidollisen käytön kerta-annos oli 0,8 - 4 milligrammaa ja suurin suositeltu vuorokausiannos 16 milligrammaa. A:n hallussa pitämästä Subutex-määrästä olisi saanut ainakin 600 hoidollisen käytön annosta. Väärinkäytön kerta-annosten määrä riippui käyttötavasta. Suonensisäisesti käytettynä kerta-annosten määrä olisi ollut suurempi kuin hoidollisen käytön kerta-annosten määrä. Esimerkiksi yhdestä kilogrammasta hasista sai noin 2 000 - 3 000 käyttöannosta. Buprenorfiini väärinkäytettynä oli vaarallisempi kuin hasis. Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n hallussa pitämää huumausainemäärää ollut pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan tarkoittamana suurena määränä huumausainetta. Käräjäoikeuden mukaan Subutex-tabletteja oli kuitenkin pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna erittäin vaarallisena huumausaineena buprenorfiinin ja muiden päihteiden sekakäyttöön liittyvästä yliannoskuoleman vaarasta johtuen. A:n esittämistä lääkärintodistuksista ilmeni, että hän oli saanut Subutex-tabletteja huumeriippuvuutensa hoitoon. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon A:n hallussa pitämän huumausaineen määrä käräjäoikeus katsoi, ettei rikos ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Käräjäoikeus katsoi lisäksi selvitetyksi, että A oli pitänyt ilman voimassa olevaa hallussapitolupaa hallussaan kaasusumutinta ja patruunoita. Käräjäoikeus hyläten törkeää huumausainerikosta koskevan syytteen tuomitsi A:n huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Marita Hattari ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.3.2005

Virallinen syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.

Virallinen syyttäjä vaati, että A tuomitaan syytteen mukaisesti törkeästä huumausainerikoksesta ja että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan.

A vaati, että rangaistusta alennetaan.

Hovioikeus lausui, että Subutex-tabletin vaikuttavan aineen buprenorfiinin hoidollisen käytön kerta-annos oli asiassa esitetyn asiantuntijalausunnon mukaan 0,8 - 4 milligrammaa. Suonensisäisessä käytössä keskushermostoon pääsevän buprenorfiinin määrä oli jopa 6,5 kertaa suurempi kuin hoidollisessa kielen alle toteutuvassa annostelussa. Hovioikeus katsoi tällä perusteella, että A:n hallussa pitämää huumausaineen määrää tuli jo Subutexin perusteella pitää suurena. Tablettien piilottaminen jääkaapin sokkeliin viittasi lisäksi myyntitarkoitukseen. Hovioikeus viitaten ennakkoratkaisuun KKO 2004:127 katsoi käräjäoikeuden tavoin, että buprenorfiini oli rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu erittäin vaarallinen huumausaine. A:n esittämistä Subutex-hoitoa koskevista lääkärintodistuksista huolimatta hovioikeus piti A:n tekoa myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta ja käräjäoikeuden hänen syykseen lukemasta toisesta rikoksesta yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Markus Nikolainen ja Jukka Heikkilä. Esittelijä Päivi Hack.

Perustelut

1. A on pitänyt laittomasti hallussaan yhteensä 316 kappaletta 8 milligramman Subutex-tablettia ja tämän lisäksi vähäisen määrän marihuanaa ja hasista.

2. Subutex, jossa vaikuttavana ainesosana on buprenorfiini, on Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2004:127 todetuin tavoin rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa (1304/1993) tarkoitettu erittäin vaarallinen huumausaine. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n hallussapitämää tablettimäärää pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta ja tekoa kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

3. Se, mitä on pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna suurena määränä, vaihtelee huumausaineittain riippuen huumausaineen vaarallisuudesta ja voimakkuudesta. Suuntaa-antavasti huumausaineen määrää voidaan arvioida ja eri huumausaineiden määriä vertailla keskenään huumausaineen tavanmukaisen käyttöannoksen perusteella.

4. Subutexin ominaisuuksista, vaarallisuudesta ja sen aiheuttamasta riippuvuudesta sekä käyttötavoista ja annostuksesta Korkein oikeus on hankkinut Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen ja Kansanterveyslaitoksen lausunnot.

5. Lausunnoista ilmenee muun ohella, että Subutexin vaikuttavana aineena on morfiiniryhmään kuuluva vahva synteettinen opioidi, buprenorfiini. Kyseessä on lääkeaine, joka vaikuttaa keskushermostoon kivuntunnetta lievittävästi. Aineen haittavaikutukset, kuten esimerkiksi hengityksen lamaantuminen, ovat samanlaisia morfiinin kanssa, mutta erityisesti korkeilla annoksilla haittoja on vähemmän ja ne ilmenevät lievempinä. Hengityksen pysähtymisen riskiä lisäävät samanaikaisesti nautittu alkoholi ja rauhoittavina lääkeaineina tunnetut bentsodiatsepiini -ryhmän lääkeaineet. Buprenorfiini sitoutuu elimistöön tiukasti ja sen vaikutusaika on pitkä. Toisin kuin morfiinin osalta on asian laita, buprenorfiinin annoksen nostaminen voimistaa sen vaikutuksia vain rajallisesti. Buprenorfiinin vieroitusoireet alkavat hitaammin ja ovat lievempiä kuin esimerkiksi heroiinin, mutta ne toisaalta kestävät pidempään kuin heroiinin vieroitusoireet.

6. Buprenorfiinin alkuperäinen lääkinnällinen käyttötarkoitus on kivunhoito, jossa se on morfiinia tehokkaampaa. Lääkeaineena buprenorfiinia käytetään myös opiaattivieroitukseen ja opiaattikorvaushoitoon. Buprenorfiinia käytetään myös huumausaineena. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on huomattavan paljon buprenorfiinin väärinkäyttöä ja tästä aiheutuvia kuolintapauksia. Ainetta voidaan käyttää väärin pistämällä, nuuskaamalla ja imeyttämällä limakalvojen läpi. Näistä väärinkäyttötavoista vain suoneen pistämällä tapahtuvasta käytöstä on saatavilla luotettavaa tutkimustietoa.

7. Kielen alle otetusta buprenorfiinista imeytyy elimistöön noin 40 prosenttia. Lääkkeenä käytettäessä suurin suositeltu vuorokausiannos on 16 milligrammaa Subutexia kielen alla liottamalla nautittuna. Tällä tavoin annosteltuna käyttöannos voi tosin olla jopa 24 milligrammaa ilman merkittäviä haittavaikutuksia. Nuuskatun buprenorfiinin vaikutus on jonkin verran edellä kuvattua käyttötapaa tehokkaampaa, kun taas suonensisäisesti otetun buprenorfiinin pääsy elimistöön on täydellistä. Yhdestä 8 milligramman Subutex-tabletista arvioidaan olevan mahdollista saada keskimäärin 8 - 10 suonensisäiseen käyttöön tarkoitettua annosta. Nielemällä tai nuuskaamalla ovat käyttöannokset vastaavasti mainittua suurempia ja saatava annosmäärä pienempi.

8. Buprenorfiinin vaarallisuus huumausaineena riippuu sen käyttötavasta. Buprenorfiiniin liittyy ilmeinen mahdollisuus riippuvuuden kehittymiselle jo kielen alle annosteltuna ja toistuvan käytön äkillinen lopettaminen saattaa aiheuttaa selkeitä vieroitusoireita. Vaikka pelkästä buprenorfiinin käytöstä johtuneet kuolemantapaukset ovat harvinaisia, liittyy yliannostuksen riski jo kielen alle annostelemalla toteutuvaan käyttöön. Kuolemanriski kuitenkin selvästi korostuu käytettäessä samanaikaisesti muita keskushermostoa lamaavia aineita. Nenän limakalvolle annosteltuna buprenorfiinin vaarallisuus jonkin verran lisääntyy, mutta nuuskattavan buprenorfiinin vaarallisuus rinnastuu pitkälti kielen alle annosteltuun buprenorfiiniin. Vaarallisinta buprenorfiini on suonensisäisesti käytettynä. Yliannostuksen riski kasvaa selvästi ja huonosti liukenevat sidosaineet aiheuttavat riskin saada mikroinfarkteja. Suonensisäiseen käyttöön liittyy myös infektioriski. Buprenorfiinin pääasialliset kuolemanriskit liittyvät näin ollen yliannostukseen, suonensisäiseen käyttöön sekä sekakäyttöön. Huumausaineiden vaarallisuutta osoittavassa kolmijakoisessa ryhmittelyssä kuuluvat kielen alle ja nuuskaamalla käytetty buprenorfiini lievään ja suonensisäisesti käytetty buprenorfiini vähintään keskimmäiseen luokkaan.

9. Verrattaessa buprenorfiinin vaarallisuutta muihin huumausaineisiin on edellisessä kohdassa mainittujen seikkojen ohella huomioon lisäksi otettava käytön yleisyys ja aineen tyypillinen käyttötapa. Saatavilla olevan tutkimustiedon mukaan vanhemmissa ikäryhmissä buprenorfiini näyttää korvanneen heroiinin, mutta nuoremmissa ikäryhmissä buprenorfiini on yleistynyt ensisijaisena päihteenä käytettävänä opiaattina. Buprenorfiini on myös syrjäyttänyt heroiinin päihdehoitoon hakeutumisen perusteena. Suomessa Subutexin väärinkäyttö on tyypillisesti suonensisäistä käyttöä. Tyypilliseen suomalaiseen huumausaineiden käyttöön liittyy lisäksi sekakäyttöä, joka erityisesti buprenorfiinin osalta lisää kuolemanriskiä selvästi. Kokonaisarviona lausunnoissa luokiteltiin buprenorfiini keskimmäiseen ryhmään luokittelussa, jossa eri huumausaineet on ryhmitelty vaarallisuutensa perusteella kolmeen ryhmään.

10. Korkein oikeus toteaa, että lausuntojen perusteella Subutex on luokiteltavissa vaarallisuutensa suhteen samaan ryhmään huumausaineita kuin esimerkiksi amfetamiini. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:58 todennut Subutexia ei voida kuitenkaan rangaistusta mitattaessa täysin rinnastaa vaarallisuutensa suhteen amfetamiinin kanssa ottaen huomioon Subutexin ominaisuudet ja koska Subutexilla on myös lievempään ryhmään kuuluvia käyttömuotoja. Tämä on perusteltua ottaa huomioon myös arvioitaessa sitä, milloin kysymys on rikoslain 50 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta suuresta määrästä huumausainetta.

11. Lausunnoista ilmenevin tavoin Subutexin väärinkäyttö Suomessa on tyypillisesti suonensisäistä käyttöä. Sen vuoksi on perusteltua arvioida, ellei olosuhteista muuta ilmene, Subutexin osalta huumausaineen määrää lähinnä tämän käytön pohjalta. Lausuntojen mukaan tässä käytössä yhdestä tabletista saataisiin jopa 8 - 10 käyttöannosta. Ilmeistä kuitenkin on, että tableteista tällaisessakin käytössä käytännössä tehdään yleensä vain neljä käyttöannosta.

12. A:n hallussa pitämästä 316 tabletista olisi saatu suonensisäisessä käytössä ainakin 1 200 käyttöannosta. Ottaen huomioon Subutexin vaarallisuuden huumausaineena Korkein oikeus katsoo, että tällaista määrää on pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta.

13. A on väittänyt, että tabletit ovat olleet vain hänen omaa käyttöänsä varten. Subutex-tabletit ovat olleet piilotettuina A:n asunnossa jääkaapin sokkeliin. A:lta on löytynyt myös runsaasti käteistä rahaa, jonka alkuperää hän ei ole tarkemmin selvittänyt. Syyttäjän mukaan A:n hallussapitämien tablettien arvo katukaupassa olisi ollut yli 9 500 euroa. Vaikka A on kertonut olleensa huumevieroitushoidossa ja käyttävänsä itse useamman tabletin vuorokaudessa, asiassa esitetty muu selvitys huomioon ottaen ei ole uskottavaa, että kaikki 316 tablettia olisivat olleet vain hänen omaa käyttöänsä varten. Tämän vuoksi huumausainerikosta on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

14. Asiassa on lisäksi kysymys rangaistuksen mittaamisesta. Korkein oikeus toteaa, ettei A:n rikokseen liity sellaisia perusteita, joiden vuoksi 1.1.2004 voimaan tulleet rikoslain rangaistuksen mittaamista koskevat säännökset (515/2003) johtaisivat lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekoaikana voimassa olleet rikoslain säännökset. Rangaistusta mitattaessa sovelletaan siten viimeksi mainittuja säännöksiä.

15. Rikoslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin (466/1976) mukaan rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen.

16. A on tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen. Ottaen huomioon A:n hallussa pitämien tablettien ja niistä saatavien käyttöannosten määrä Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittu rangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa hänen syykseen luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä hänen niistä ilmenevään syyllisyyteensä. Tämän vuoksi hovioikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta ei ole syytä alentaa.

Tuomiolauselma

A:n valitus hylätään. Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Leena Söderholm.