31.5.2006

Asian tausta

Suomen Posti Oyj:n (yhtiö) palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työskennelleen A:n kokoaikainen työsuhde oli 1.8.2002 alkaen muutettu tuotannollisista ja taloudellisista syistä osa-aikaiseksi. A oli syyskuussa 2002 hakenut yhtiön Oulun osoitehuollossa haettavaksi ilmoitettua kokoaikaista osoitehuoltajan tehtävää. Tehtävään oli valittu sitä määräaikaisena 24.9.2001 - 30.10.2002 hoitanut B.

Kanne ja vastaus Oulun käräjäoikeudessa

A lausui yhtiöön kohdistamassaan kanteessa, että yhtiö oli tarvitessaan lisätyöntekijöitä hänelle sopivaan tehtävään tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt työsopimuslain 2 luvun 5 §:n mukaisen velvollisuutensa tarjota työtä hänelle. Tällä perusteella A vaati yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvausta 681,03 euroa vuodelta 2002, 2 454,16 euroa vuodelta 2003 syyskuun loppuun mennessä sekä 350,59 euroa kuukaudessa 1.10.2003 lukien käräjäoikeuden tuomion antopäivään saakka.

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiö lausui, että se oli mainitun työsopimuslain säännöksen estämättä voinut pitää osoitehuoltajan tehtävässä sitä määräaikaisessa työsuhteessa hoitaneen henkilön. Säännös ei koskenut työnantajan palveluksessa olevan työntekijän työsuhteen ehtojen muuttamista eikä osa-aikaisella työntekijällä ollut etusijaa suhteessa toiseen yrityksen palveluksessa olevaan työntekijään.

Käräjäoikeuden tuomio 13.8.2004

Käräjäoikeus lausui, että työsopimuslain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan, jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille lain 6 luvun 6 §:stä riippumatta. Säännöksen 2 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitetun työn vastaanottaminen edellyttää sellaista koulutusta, jonka työnantaja voi työntekijän soveltuvuuteen nähden kohtuudella järjestää, työntekijälle on annettava tällainen koulutus.

Säännöksen sanamuodon mukaan työn tarjoamisvelvollisuus koskee ainoastaan siinä mainittuja osa-aikaisia eikä määräaikaisia työntekijöitä. Toisaalta voitaisiin myös katsoa, että muutettaessa työnantajan palveluksessa olevan määräaikaisen työntekijän työsuhde toistaiseksi voimassa olevaksi ei ollut lainkaan kysymys siitä, että työnantaja tarvitsi lisää työntekijöitä. Säännöksen varsinaisen ydinalueen tarkoitus koski kokonaan uusien työntekijöiden ottamista työnantajan palveluksessa jo olevien osa-aikaisten työntekijöiden sijaan.

Säännöksen esitöissä tai oikeuskäytännössä ei ollut otettu kantaa siihen, mikä tuossa tilanteessa oli työnantajan palveluksessa olevien osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden keskinäinen suhde.

Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannanoton mukaan koulutuksellisin perustein otetun työharjoittelijan tai opiskelijan työsuhteen jatkaminen harjoittelun tai opiskelun päätyttyä rikkoi palveluksessa olevien osa-aikaisten työntekijöiden oikeutta lisätyöhön. Vastaavasti oli arvioitu myös määräaikaisten työsopimusten jatkamista tai tilapäisten työsuhteiden vakinaistamista. Lisäksi oli katsottu, ettei työnantajalla ollut työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaista työn tarjoamisvelvollisuutta määräaikaisen työsopimuksen päätyttyä ja että työsopimuslain 2 luvun 6 §:n mukainen työn tarjoamisvelvollisuus voi kohdistua enintään määräaikaisen sopimuksen kestoaikaan.

Tätä tulkintaa vastaan puhui se, että työsopimuslain 2 luvun 5 §:n sisältö tai sitä koskevat muut oikeuslähteet eivät sisältäneet nimenomaista määräystä osa-aikaisten ja määräaikaisten keskinäisestä suhteesta eli siitä, että työnantajan tuossa tilanteessa tulisi tarjota työtä osa-aikaiselle työntekijälle ennen määräaikaisia työntekijöitä. Lisäksi monin paikoin, esimerkiksi työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 2 momentissa ja 6 §:ssä, määräaikaiset ja osa-aikaiset oli pitkälti rinnastettu.

Edellä lausutun perusteella ja todettuaan, että osoitehuoltajan tehtävä olisi ollut A:lle sopiva eikä sen vastaanottaminen olisi edellyttänyt sellaista koulutusta, jota yhtiö ei olisi voinut kohtuudella järjestää, käräjäoikeus katsoi, että yhtiön olisi työsopimuslain 2 luvun 5 §:n nojalla tullut ensisijaisesti tarjota osoitehuoltajan tehtävää osa-aikaiselle A:lle. Tällä perusteella käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle kanteessa vaaditut vahingonkorvaukset.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pekka Louhelainen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 3.6.2005

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maija Liisa Pariola, Auli Vähätörmä ja Vesa Kota-aho. Esittelijä Liisa Rintala.

Perustelut

1. A oli työskennellyt Suomen Posti Oyj:n (yhtiö) palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, joka oli 1.8.2002 tuotannollisista ja taloudellisista syistä muutettu osa-aikaiseksi. Yhtiössä oli syksyllä 2002 ilmoitettu haettavaksi kokoaikainen osoitehuoltajan tehtävä, jota B oli hoitanut määräaikaisena 24.9.2001 - 30.10.2002. Työsopimuksen määräaikaisuuden syy oli ollut sijaisuus. Toistaiseksi voimassa oleva osoitehuoltajan tehtävä oli tullut avoimeksi sitä hoitaneen vakinaisen työntekijän irtisanouduttua B:n määräaikaisen työsuhteen aikana. Yhtiö oli valinnut avoimeksi tulleeseen tehtävään B:n.

2. Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiöllä ollut työsopimuslain 2 luvun 5 §:n nojalla velvollisuus tarjota osoitehuoltajan tehtävää A:lle vai onko se saanut valita tehtävään sitä määräaikaisena hoitaneen B:n.

3. Työsopimuslain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan, jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille 6 luvun 6 §:stä riippumatta. Säännöksen 2 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitetun työn vastaanottaminen edellyttää sellaista koulutusta, jonka työnantaja voi työntekijän soveltuvuuteen nähden kohtuudella järjestää, työntekijälle on annettava tällainen koulutus.

4. Asiassa on täällä riidatonta, että osoitehuoltajan tehtävä on ollut säännöksen edellyttämällä tavalla sopiva A:lle.

5. Yhtiö on katsonut, että kun osoitehuoltajan tehtävä oli täytetty jatkamalla sitä määräaikaisena hoitaneen B:n työsuhdetta määräaikaisuuden perusteen lakattua, kysymys ei ollut ollut työsopimuslain 2 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta uuden työntekijän ottamisesta.

6. Työsopimuslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen työsopimus päättyy sopimuskauden päättyessä. Työnantajalla ei ole velvollisuutta määräaikaisen sopimuksen jatkamiseen tai sen vakinaistamiseen sopimuskauden aikana tai sen jälkeen silloinkaan, jos sopimuksen määräaikaisuuden peruste lakkaa sopimuskauden aikana. Yhtiöllä ei näin ollen ole B:n määräaikaisen työsopimuksen sopimuskautena tai sen päätyttyä ollut velvollisuutta hänen työsuhteensa jatkamiseen. Tästä syystä B:n hoitaman osoitehuoltajan tehtävän tuleminen avoimeksi on merkinnyt sitä, että yhtiö on työsopimuslain 2 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarvinnut lisää työntekijöitä. Tätä tulkintaa tukee se, että työsopimuslain 6 luvun 6 §:n nojalla työnantajalla on katsottu olevan velvollisuus tarjota työtä irtisanomalleen työntekijälle määräaikaisen työntekijän työsopimuksen uusimisen tai työsuhteen vakinaistamisen sijasta (takaisinottovelvollisuus).

7. Yhtiö on lisäksi katsonut, että työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä säädetään vain osa-aikaisten työntekijöiden etuoikeudesta sopivaan lisätyöhön suhteessa takaisinottovelvollisuuden piirissä oleviin entisiin työntekijöihin. Osa-aikaisessa työsuhteessa olleen A:n ja määräaikaisessa työsuhteessa olleen B:n on siten katsottava olleen yhdenvertaisessa asemassa osoitehuoltajan tehtävää täytettäessä.

8. Työsopimuslain 2 luvun 5 §:n 1 momentti velvoittaa työnantajaa tarjoamaan lisätyötä kaikille niille osa-aikaisille työntekijöille, jotka ovat sopivia vapaana oleviin tehtäviin. Esitöiden mukaan mainittu säännös työnantajan velvollisuudesta tarjota osa-aikatyöntekijälle lisätyötä perustuu pyrkimykseen turvata osa-aikatyöntekijöiden asema. Säännöksellä osa-aikaisten työntekijöiden asemaa parannettiin aikaisempaan verrattuna siten, että työnantajan palveluksessa olevat osa-aikatyöntekijät ohittavat työntarjoamisjärjestyksessä työsopimuslain 6 luvun 6 §:n nojalla takaisinottovelvollisuuden piiriin kuuluvat työntekijät (HE 157/2000 vp s. 71), joilla puolestaan on, kuten edellä kohdassa 6 on todettu, etusija määräaikaisiin työntekijöihin nähden.

9. Työsopimuslain 2 luvun 5 §:n säännös ei siten ainoastaan määritä osa-aikaisten työntekijöiden ja takaisinottovelvollisuuden piirissä olevien irtisanottujen työntekijöiden keskinäistä järjestystä lisätyötä tarjottaessa. Se myös asettaa työnantajan palveluksessa olevat osa-aikaiset työntekijät etusijalle niihin nähden, jotka muutoin pyrkivät lisätyöksi sopivaan tehtävään. Lisätyöksi sopivaa tehtävää aikaisemmin määräaikaisen työsopimuksen perusteella hoitanut työntekijä rinnastuu edellä kohdassa 6 esitetyn perusteella tässä suhteessa ulkopuoliseen työnhakijaan. Näin ollen A:lla on työsopimuslain 2 luvun 5 §:n nojalla ollut etusija hänelle lisätyöksi sopivaan osoitehuoltajan tehtävään suhteessa tehtävää määräaikaisena hoitaneeseen B:hen. Yhtiöllä on siten ollut velvollisuus tarjota osoitehuoltajan tehtävää A:lle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Mikael Krogerus ja Juha Häyhä sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände. Esittelijä Marja Kekäläinen.