25.9.2003

Ulosmittaus

Avustava ulosottomies ulosmittasi 24.8.2000 A:lta perittävänä olevista saamisista A:n Lahden kaupungilta vuokraamalla venepaikalla pitämän veneen. Ulosmittaustilaisuudessa A ilmoitti, ettei hän omistanut venettä, muttei kuitenkaan ilmoittanut veneen omistajaa.

Ulosmittausvalitus Lahden käräjäoikeudessa

B valitti ulosmittauksesta vaatien sen kumoamista väittäen, että hän omisti veneen. Väitteensä tueksi B vetosi siihen, että hän oli kaupalla 12.6.1995 ostanut veneen Tapani K. -nimiseltä henkilöltä. B vetosi myös siihen, että hän oli ottanut veneelle venevakuutuksen.

Ulosottomies lausunnossaan esitti, että vene oli ollut A:n hallinnassa tämän vuodesta 1997 lähtien vuokraamalla venepaikalla. A oli myös ottanut veneen vakuutuksen. A ei ollut ulosmittaustilaisuudessa nimennyt veneen omistajaa, vaikka olisi sen pystynyt tekemään, mikäli vene todella olisi ollut hänen vaimonsa B:n omistama. B ei ollut myöskään veroilmoituksissaan ilmoittanut venettä omaisuutenaan.

Käräjäoikeus hylkäsi valituksen seuraavin perustein:

- Vene oli ollut A:n hallussa tämän vuokraamalla venepaikalla.

- A oli ottanut veneeseen venevakuutuksen.

- A ei ollut ulosmittaustoimituksessa nimennyt veneen omistajaa, vaikka olisi sen pystynyt tekemään, mikäli vene olisi ollut B:n omistama.

- B:n esittämä kauppakirja ei ollut luotettava eikä uskottava selvitys omistajanvaihdoksesta.

- Verotustietojen mukaan B ei ollut ilmoittanut venettä omaisuudekseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Tarja Solaja.

Kouvolan hovioikeuden päätös 10.5.2001

B valitti hovioikeuteen pyytäen pääkäsittelyn toimittamista nimeämänsä henkilötodistelun vastaanottamiseksi. Hovioikeus pyysi B:tä täydentämään valitustaan, minkä johdosta B toimittikin lisäselvitystä.

Käsittelyratkaisunaan hovioikeus hylkäsi pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta pääasiaratkaisusta ilmenevin perustein.

Pääasiaratkaisussaan hovioikeus katsoi selvitetyksi, että ulosmitattu vene oli ollut A:n vuokraamalla venepaikalla tämän hallussa. Kysymys oli siten ulosottolain 4 luvun 10 §:ssä tarkoitetusta sivullisen väitteestä, että hän omisti velallisen hallinnassa olevan irtaimen omaisuuden. Voidakseen estää ulosmittauksen sivullisen oli tuolloin voitava heti todistaa omistusoikeutensa. Ulosottolain 9 luvun 6 §:n mukaan sivullinen oli osoitettava ajamaan täytäntöönpanoriitakannetta, jos sivullisen vaatimuksen tueksi oli esitetty todennäköisiä perusteita ja kun ulosottoasia oli sen johdosta tullut epäselväksi eikä selvitystä voitu hankkia ulosottomenettelyssä.

Harkitessaan kysymystä siitä, oliko ulosmittaus kumottava tai oliko B osoitettava ajamaan asiassa täytäntöönpanoriitakannetta, hovioikeus kiinnitti huomiota seuraaviin asiakirjoista ilmeneviin ja riidattomiksi katsomiinsa seikkoihin:

- A:n läsnäollessa tämän kotona toimitetussa ulosmittaustoimituksessa A oli ilmoittanut, ettei omistanut venettä. A ei ollut kuitenkaan ilmoittanut veneen omistajaa, vaikka sitä oli häneltä kysytty ja vaikka hänen olisi pitänyt se tietää, jos omistaja oli hänen avopuolisonsa B.

- Ulosottomiehen selvityksen mukaan vene oli ollut A:n jo vuodesta 1997 lähtien vuokraamalla laituripaikalla ja A oli myös ottanut veneelle vakuutuksen.

- B ei ollut ulosmittauksen johdosta ottanut mitään yhteyttä ulosottoviranomaisiin.

- B:n hovioikeudessa esittämään veneen kauppahinnan maksua koskevaan tilisiirtokuitin jäljennökseen oli maksajaksi merkitty B. Kuitista ei kuitenkaan käynyt ilmi, että maksu olisi suoritettu B:n pankkitililtä tai muuten hänen varoistaan. Päinvastoin kuitin allekirjoitukseksi merkityt nimikirjaimet viittasivat siihen, että maksun oli suorittanut A.

- B ei ollut hovioikeuden pyynnöstä huolimatta esittänyt selvitystä siitä, että kauppahinta oli maksettu hänen varoistaan tai ilmoittanut, miksei pyydettyä selvitystä, lähinnä B:n pankkitililtä tapahtunutta kauppahintaa vastaavaa nostoa osoittavaa tiliotetta voitu esittää.

- B ei ollut ilmoittanut verotuksessa venettä omaisuudekseen.

Nämä seikat huomioon ottaen B ei ollut todistanut omistusoikeuttaan niin, että ulosmittaus olisi kumottava. Kerrotut seikat huomioon ottaen B ei myöskään esittämillään kauppakirjalla, pankin maksutositteella ja verotodistuksella ollut esittänyt sellaisia todennäköisiä perusteita vaatimuksensa tueksi, että hänet olisi osoitettava ajamaan asiassa täytäntöönpanoriitakannetta. Nämä perusteet huomioon ottaen B:n hovioikeudelle tarjoama henkilötodistelu oli selvästi tarpeetonta eikä asiassa ollut aihetta toimittaa suullista käsittelyä.

Päätöslauselmanaan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Reino Keinonen, Sakari Pasila ja Markku Marko (eri mieltä). Esittelijä Liisa Lehikoinen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Marko esitti lausunnossaan, ettei asiaa tulisi ratkaista ottamatta vastaan B:n tarjoamaa henkilötodistelua. Velvollisena lausumaan pääasiasta hän esittämillään perusteilla katsoi, että esitetty selvitys oli riittämätön osoittamaan, että B:n kauppakirjasta ja maksukuitista johdettava omistajan asema ei vastaisi kaupan todellista tarkoitusta ja olisi tehty ulosoton välttämiseksi tai veneen pitämiseksi A:n velkojien ulottumattomissa. Näistä syistä hän kumosi ulosmittauksen.

Perustelut

Pääasia

Avustava ulosottomies on 24.8.2000 ulosmitannut veneen velallisen A:n omaisuutena perustaen ulosmittauksensa siihen, että venettä oli säilytetty A:n Lahden kaupungilta vuokraamalla laituripaikalla ja että veneen vakuutuksen oli ottanut A. Ulosottomies on käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa katsonut, että vene oli ulosmittaushetkellä ollut velallisen hallussa tämän vuokraamalla venepaikalla. B on vaatinut ulosmittauksen kumoamista vedoten siihen, että hän oli 12.6.1995 ostanut veneen Tapani K. -nimiseltä henkilöltä. Ulosottomiehen mukaan venettä koskeva kauppa oli näennäisesti tehty B:n nimissä, jotta venettä ei ulosmitattaisi A:n veloista.

Ulosottolain 4 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan sivullisen väite siitä, että hän omistaa velallisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta, ei estä sanotun omaisuuden ulosmittaamista tai muuta täytäntöönpanoa, ellei sivullinen heti voi todistaa omistusoikeuttaan. Ulosottomies voi ulosmitata myös sellaisen irtaimen omaisuuden, joka on sivullisen hallinnassa mutta joka olosuhteista päätellen todennäköisesti kuuluu velalliselle.

Ulosmittaus on perustettu siihen, että veneen katsottiin olevan A:n hallinnassa, ja siten ulosottolain 4 luvun 10 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaiseen irtaimen esineen hallinnan luomaan omistajaolettamaan. B ei ole valituksissaan käräjäoikeudelle ja hovioikeudelle riitauttanut tätä lähtökohtaa sinänsä, vaan hän on vaatinut ulosmittauksen kumoamista sillä perusteella, että hän omistaa veneen. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, onko B näyttänyt toteen omistusoikeutensa.

Väitteensä tueksi B on esittänyt 12.6.1995 päivätyn kauppakirjan, jossa kaupan kohteena on keskimoottorilla varustettu vene varusteineen. Myyjänä on Tapani K. -niminen, sittemmin edesmennyt henkilö ja ostajana B. Lisäksi B on esittänyt 13.6.1995 päivätyn pankkisiirtotositteen kauppahinnan maksusta. Asiassa on näin ollen arvioitava, onko saanto veneeseen kauppakirjan mukaisesti B:llä vai ulosottomiehen katsomin tavoin A:lla.

Selvitykseksi siitä, että veneen kauppahinta on maksettu hänen omista varoistaan, B on esittänyt verovuosia 1994 ja 1995 koskevat verotustodistukset, joiden mukaan hänen ansiotulonsa kumpanakin vuotena ovat olleet yli 230 000 markkaa. Edelleen B on, osoittaakseen itse vakuuttaneensa veneen, esittänyt nimissään olevan vakuutuskirjan voimassaolotodistuksineen, mistä ilmenee veneellä olleen B:n nimissä venevakuutus 17.11.1995 alkaen. B on myös esittänyt vuodelta 1995 olevan vuokrasopimuksen Lahden kaupungin ylläpitämästä venepaikasta, jossa hän on venepaikan vuokraajana. B:n mukaan vene oli vuonna 1997 siirretty toiseen, A:n nimissä vuokrattuun venepaikkaan, jossa oli talvisäilytysmahdollisuus.

Kauppakirjan mukaan B on ostanut veneen. Hänellä on kaupanteon aikaan ollut sellaiset tulot, että hän on kyennyt rahoittamaan kaupan. Veneen vakuutus on ollut hänen nimissään ja hänellä on ollut vuokrattuna venepaikka. Nämä seikat tukevat sitä, että B on veneen omistaja.

Toisaalta B ja A elävät niin sanotussa avoliitossa. Vene on ulosmitattu A:n vuodesta 1992 lähtien kertyneistä veroveloista. Heidän yhteisen etunsa mukaista on jo venettä hankittaessa ollut pyrkiä välttämään veneen tuleminen ulosmitatuksi A:n veloista. Esitetty maksukuitti ei osoita maksun tapahtuneen B:n varoista. Päinvastoin kuittiin maksajan kohdalle merkityt nimikirjaimet viittaavat siihen, että kauppahinnan maksajana olisi ollut A. Veneen vakuutus on ollut B:n nimissä, mutta hänen vakuutussopimukseensa sisältyy myös A:n ottamia vakuutuksia. B ei ole ilmoittanut verotuksessaan venettä varoinaan eikä A ole ulosmittaustilaisuudessa ilmoittanut B:tä veneen omistajaksi toimitusmiehen tiedusteluista huolimatta.

Korkein oikeus katsoo, että viimeksimainitut seikat horjuttavat B:n omistusoikeutta tukevaa näyttöä siten, ettei B ole sillä vielä näyttänyt omistusoikeuttaan toteen.

B on hovioikeudessa vaatinut pääkäsittelyn toimittamista tullakseen kuulluksi todistelutarkoituksessa sekä kuullakseen todistajana kauppakirjan todistajana ollutta henkilöä. Tarjottua todistelua ei voida pitää riitakysymyksen kannalta merkityksettömänä. Näin ollen sen vastaanottaminen ei ole ollut tarpeetonta eikä hovioikeuden siten olisi mainitsemillaan perusteilla tullut jättää pääkäsittelyä toimittamatta.

B on tosin jo esittänyt todennäköisiä perusteita sille, että hän on veneen omistaja. Koska ulosottovalitusta käsiteltäessä vielä on saatavissa sanottua selvitystä, Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä antaa ulosottolain 9 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua osoitusta täytäntöönpanoriitakanteen nostamiseen. Kun vene on tullut jo pakkohuutokaupalla myydyksi, asiassa on kuitenkin enää kysymys paremmasta oikeudesta veneen kauppahintaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Kouvolan hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy, omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki, Pauliine Koskelo (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Juha Häyhä (eri mieltä). Esittelijä Timo Vuojolahti (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Oikeussihteeri Vuojolahti, jonka mietintö muutoin oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen, esitti pääasiaperustelujen kahden viimeisen kappaleen osalta seuraavan mietinnön:

B on hovioikeudessa vaatinut pääkäsittelyn toimittamista tullakseen kuulluksi todistelutarkoituksessa sekä kuullakseen todistajana kauppakirjan todistajana ollutta henkilöä osoittaakseen valituksensa mukaan, että hän oli ostanut veneen ja maksanut kauppahinnan ja että kauppakirja vastasi kaupan todellista sisältöä. Tarjottua todistelua ei voida pitää riitakysymyksen kannalta merkityksettömänä. Näin ollen sen vastaanottaminen ei ole ollut tarpeetonta eikä hovioikeuden siten olisi mainitsemillaan perusteilla tullut jättää pääkäsittelyä toimittamatta.

Tilanteessa, jossa sivullinen väittää omistavansa velallisen hallinnasta ulosmitatun irtaimen omaisuuden, on ulosottolain 9 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan asianosainen osoitettava nostamaan täytäntöönpanoriitakanne silloin, kun väitteen tueksi on esitetty todennäköisiä perusteita ja kun ulosottoasia on tämän johdosta tullut epäselväksi eikä selvitystä voida hankkia ulosottomenettelyssä. Esitetty selvitys huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että B:n omistusoikeuden tueksi on todennäköisiä perusteita. Asiassa on siten lisäksi arvioitava, onko asia palautettava hovioikeuteen ulosottovalituksen käsittelyn jatkamiseksi vai onko B:lle annettava osoitus täytäntöönpanoriitakanteen nostamiseksi.

B on valituksessaan hovioikeudelle nimennyt tarjoamansa henkilötodisteet teemoineen. Valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle hän ei ole maininnut asiassa esitettäväksi muuta henkilötodistelua. Tässä asiassa esitettävien todisteiden kokonaismäärä on siten melko vähäinen ja tarjotussa henkilötodistelussa kuultavien henkilöiden ja selvitettävien tosiasioiden määrä on pieni. Kun tällaisessa tilanteessa esteitä kerrotun todistelun vastaanottamiselle ulosottovalituksen käsittelyn yhteydessä ei ole, ei asiassa ole syytä antaa osoitusta täytäntöönpanoriitakanteen nostamiseksi.

Oikeusneuvos Häyhä: Olen perustelujen osalta samaa mieltä kuin enemmistö lukuun ottamatta kahta viimeistä kappaletta ja päätöslauselmaa, joiden osalta lausun seuraavaa:

Asiaa on käsitelty ulosottovalituksena kirjallisessa menettelyssä. Asiassa on tullut ilmi seikkoja, jotka puhuvat sen puolesta, että B omisti edellä mainitun veneen ja toisaalta seikkoja, jotka puhuvat tätä käsitystä vastaan. Katson B:n esittäneen todennäköisiä perusteita omistusoikeutensa tueksi. Ulosottoasia on tämän vuoksi tullut epäselväksi. Osoittaakseen omistusoikeutensa toteen, B:n tulisi esittää lisää näyttöä A:n ja B:n tarkoituksesta, jolloin selvitystä olisi esitettävä ainakin olosuhteista venettä hankittaessa sekä sen käytöstä ja hallinnasta hankinnan jälkeen. Omistusoikeuden tueksi jo esitettyihin ja sitä vastaan puhuviin seikkoihin nähden katson olevan ilmeistä, ettei riittävää selvitystä asian ratkaisemiseksi voida saada ulosottomenettelyssä. B:lle olisi näin ollen tullut antaa osoitus nostaa käräjäoikeudessa ulosottolain 9 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne.

Täytäntöönpanon kohteena ollut vene on tullut jo pakkohuutokaupassa myydyksi. Asiassa on siksi kysymys enää paremmasta oikeudesta veneen kauppahintaan. Edellä mainituilla perusteilla kumoan hovioikeuden päätöksen ja palautan asian ulos-ottomiehelle. Varaan B:lle tilaisuuden nostaa Lahden käräjäoikeudessa kanteen sen vahvistamiseksi, että hän omisti täytäntöönpanon kohteena olleen veneen.

Oikeusneuvos Koskelo: Lausuntoni vastaa jakson "hovioikeuden menettely" osalta sekä pääasian perustelujen viiden ensimmäisen kappaleen osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluja. Sen jälkeen lausun seuraavan:

Kauppakirja sekä selvitys kauppahinnan maksamisesta ja B:n rahoituskyvystä, joita lisäksi tukee muu edellä mainittu selvitys, riittävät osoittamaan veneen kuuluvan B:lle, jollei ole käsillä seikkoja, joiden perusteella olisi pääteltävissä, että vene on tosiasiassa kuitenkin hankittu A:n lukuun.

Ottaen huomioon, että A ja B elävät niin sanotussa avoliitossa, voidaan olettaa venettä käytetyn perheen yhteisiin virkistystarkoituksiin. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia veneen käyttöön tai hallintasuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden voitaisiin katsoa viittaavan siihen, että vene vastoin yllä mainittua muuta selvitystä kuuluisi A:lle.

Ulosottomiehen lausunnossa hovioikeudelle on todettu veneen kauppahinnan maksamista koskevasta tositteesta ilmenevän, että maksu oli suoritettu käteispanona myyjän tilille, eikä siten osoittanut varojen olleen peräisin B:ltä. Hovioikeus on tältä osin kiinnittänyt huomiota myös siihen, että tositteessa on maksajaksi merkitty B mutta allekirjoitus on tulkittavissa A:n nimikirjaimiksi. Nämä seikat eivät kuitenkaan, vastoin B:n taloudellisesta asemastaan esittämää selvitystä, riitä osoittamaan, että veneen kauppahinta olisi tosiasiassa maksettu A:n eikä B:n varoista.

Ulosottomiehen lausunnossa ja alempien oikeuksien ratkaisuissa on lisäksi viitattu siihen, että A oli ulosmittaustilanteessa omistajaa nimeämättä ilmoittanut, ettei vene ollut hänen. Veneen hankintaa koskevaan B:n esittämään selvitykseen nähden mainitusta seikasta ei kuitenkaan voida tehdä B:n omistusoikeutta vastaan puhuvia päätelmiä.

Vaikka otetaan huomioon sekin, että on sinänsä ollut A:n ja B:n yhteisen edun mukaista pyrkiä välttämään veneen tuleminen ulosmitatuksi A:n veloista, B:n omistusoikeuden tueksi esitettyyn selvitykseen nähden katson, etteivät asiassa esiin tuodut vastaseikat ole sen laatuisia, että niiden perusteella voitaisiin katsoa veneen kuuluvan A:lle.

Edellä todetun perusteella ja koska Lahden kihlakunnan ulosottovirastolta saadun ilmoituksen mukaan ulosmitattu vene on myyty jo 12.6.2001 toimitetussa pakkohuutokaupassa, päädyn siihen, että huutokaupassa kertyneet, ulosottoviraston tilille talletetut varat on ulosmitatun omaisuuden sijaan tulleina palautettava B:lle.

Yllä ilmenevään johtopäätökseen nähden en katso aiheelliseksi lausua B:n valituksesta siltä osin kuin se koskee väitettyä pääkäsittelyn järjestämiseen liittyvää menettelyvirhettä hovioikeudessa.

Oikeusneuvos Taipale: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Koskelo.