8.7.2003

Hakemus Vantaan käräjäoikeudessa

Kaarinassa asuva A vaati, että hänen ja B:n yhteinen lapsi C, joka asui B:n kanssa Vantaalla, oikeutetaan tapaamaan A:ta ja olemaan A:n luona hakemuksesta ilmenevän mukaisesti. Lisäksi A vaati, että B velvoitetaan maksamaan tapaamisten yhteydessä C:n matkat Vantaalta Kaarinaan sekä hoitamaan C:n matkajärjestelyt ja ilmoittamaan niistä A:lle viimeistään vuorokautta ennen lähtöajankohtaa.

B vaati hakemuksen hylkäämistä matkakulujen ja ilmoitusvelvollisuuden osalta ja vaati puolestaan, että A velvoitetaan vastaamaan tapaamisiin liittyvistä kustannuksista sekä matkajärjestelyistä.

Käräjäoikeuden päätös 5.12.2001

Käräjäoikeus oikeutti C:n tapaamaan A:ta ja olemaan hänen luonaan joka kolmas viikonloppu siten, että lähtö Turkuun tapahtuu perjantaina viimeistään kaksi tuntia C:n koulun päättymisen jälkeen ja paluu Vantaalle tapahtuu sunnuntai-iltana viimeistään kello 19.00, parittomien vuosien joulut aatonaattoillasta tapaninpäivän iltaan, kaikki koulun syyslomat ja muista koulun loma-ajoista puolet.

Tapaamisista aiheutuvista kustannuksista käräjäoikeus lausui, että niistä vastaa lähtökohtaisesti se, jota tapaamaan lapsi oikeutetaan. Tästä voidaan poiketa, jos katsotaan kohtuulliseksi, että kumpikin vanhempi osallistuu tapaamiskustannuksiin. Käräjäoikeuteen annetun selvityksen perusteella oli katsottava, että huomioon ottaen kummankin vanhemman tulot ja varallisuus sekä ne seikat, että B on kahden lapsen yksinhuoltajaäiti ja että A maksaa C:lle elatusapua 696 markkaa kuukaudessa, oli perusteltua, että A vastaa tapaamisista aiheutuvista kustannuksista.

Asian on ratkaissut käräjäviskaali Mikko Sihvola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.7.2002

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pauli Viitanen, Helena Sunila ja Thea Lång. Esittelijä Outi Mustajoki.

Perustelut

C:llä, joka asuu Vantaalla äitinsä B:n luona, on hovioikeuden vahvistamin tavoin oikeus tavata isäänsä A:ta, joka asuu Kaarinassa. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko B velvoittaa osallistumaan niihin kustannuksiin, jotka aiheutuvat C:n matkoista Vantaalta Kaarinaan tapaamaan isäänsä. A on myös vaatinut, että B velvoitettaisiin ilmoittamaan yksityiskohtaisesti matkajärjestelyistä vähintään vuorokautta ennen joka tapaamista.

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu. Tämän vuoksi voidaan katsoa, että tarvittaessa se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, on velvollinen edistämään tapaamisoikeuden tarkoituksen toteutumista, paitsi muutoin, myös osallistumalla niihin kustannuksiin, jotka tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvat. Esteenä kuluvastuuta koskevan määräyksen antamiselle ei voida pitää sitä, että sanottuun lakiin ei sisälly nimenomaista säännöstä tällaisesta velvollisuudesta eikä siten myöskään niistä perusteista, jotka velvoittamista harkittaessa tulisi ottaa huomioon. Määräys ei kuitenkaan ole tarpeen silloin, kun on kysymys vain vähäisistä kustannuksista.

Korkein oikeus katsoo, että päätettäessä tapaamiskustannuksia koskevasta vastuusta on perusteltua noudattaa soveltuvin osin lapsen elatuksesta annetun lain säännöksistä ilmeneviä periaatteita siitäkin syystä, että nyt kysymyksessä olevia matkakuluja voidaan pitää sellaisina kustannuksina, jotka tuon lain 1 §:n mukaan kuuluvat lapsen elatukseen ja jotka siten voitaisiin harkinnan mukaan ottaa huomioon elatusavun määrää vahvistettaessa. Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.

Asianosaiset ovat aikanaan solmineet C:n elatuksesta sopimuksen, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut. Siinä ei ole otettu huomioon tapaamisoikeudesta aiheutuvia kustannuksia, joiden osalta asianosaisten kesken on noudatettu A:n nyt vahvistettavaksi vaatimaa käytäntöä. B on siten vastannut C:n matkakuluista Vantaalta Kaarinaan ja A Kaarinasta Vantaalle.

Hovioikeuden tuomion mukaan C matkustaa isäänsä tapaamaan säännöllisesti joka kolmantena viikonloppuna. Kun otetaan huomioon myös Vantaan ja Kaarinan välinen etäisyys, voidaan todeta, että matkakulut eivät kohoa kuukaudessa kovin merkittäviksi. Tämän perusteella arvioiden ei ole tarvetta antaa erillistä määräystä siitä, kenen on nuo kulut maksettava. B on kuitenkin ilmoittanut, että hän ei enää kykene osaltaan vastaamaan matkakuluista, koska hänen taloudelliset olosuhteensa ovat huonontuneet sen johdosta, että hän nyt on yksinhuoltaja ja hänen huollettavanaan on myös toinen lapsi. Kun A on toisaalta vaatinut noudatetun käytännön vahvistamista, Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa on perusteltua antaa määräys siitä, miten vanhempien tulee matkakuluista vastata.

A:n C:lle maksama elatusapu vastaa suuruudeltaan lapsen elatuksen turvaamisesta annetun lain mukaista elatustukea, joka tarkoittaa sitä vähimmäismäärää, joka lähtökohtaisesti jokaisen elatusvelvollisen tulisi maksaa lapsen riittävään elatukseen. A:lla ei ole muuta lakiin perustuvaa elatusvastuuta. Nämä seikat ja A:n maksukyky sekä B:n olosuhteet huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin olevan kohtuullista, että A vastaa C:n matkakuluista kokonaisuudessaan. Tätä arviota ei muuta se A:n ilmoittama seikka, että hän osallistuu myös C:n harrastusmenoihin 40 eurolla kuukaudessa. Näin ollen ei ole perustetta hyväksyä A:n vaatimusta B:n velvoittamisesta vastaamaan osaltaan C:n matkakuluista.

Matkajärjestelyt ja niistä ilmoittaminen toiselle vanhemmalle ovat sellaisia seikkoja, joista voidaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 §:n 3 momentin nojalla antaa tarkempia määräyksiä. C on kuitenkin jo 14-vuotias eikä lapsen ikä huomioon ottaen tai muutoinkaan ole tullut esiin seikkoja, joiden johdosta olisi perusteltua katsoa määräyksen antamisen matkajärjestelyistä ja niistä ilmoittamisesta olevan tarpeen tapaamisoikeuden toteuttamisen kannalta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Eeva Vuori, Mikael Krogerus ja Gustav Bygglin. Esittelijä Marjatta Berg.