4.9.2001

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Joensuun käräjäoikeuden tuomio 22.2.1999

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 10.7.1994 - 10.12.1996 hoitaessaan yksin X Oy:n liiketoimintaa, hallintoa ja kirjanpitoa, hankkiakseen itselleen ja toiselle taloudellista hyötyä, jättänyt muun syyn kuin maksukyvyttömyyden vuoksi määräajassa suorittamatta Pohjois-Karjalan verovirastolle ennakonpidätyksiä yhteensä 203 149 markkaa ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja yhteensä 38 549 markkaa.

A vastasi laiminlyönnistä, koska hän oli toiminut yhtiön tosiasiallisena johtajana ja kaupparekisteriin merkittynä toiminimen kirjoittajana. Lisäksi hänellä oli yksistään ollut yhtiön pankkitilin käyttöoikeus.

Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 29 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla verorikkomuksesta sekä samalla kertaa hänen syykseen luetuista kirjanpitorikoksesta, velallisen epärehellisyydestä ja osakeyhtiörikoksesta yhteiseen 10 kuukauden vankeusrangaistukseen, joka oli ehdollinen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kalevi Julkunen sekä lautamiehet Anna-Liisa Luukkonen, Eeva Mustonen ja Martti Immonen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti vaatimuksensa syytteen hylkäämisestä. A lausui, että hän ei ollut ollut X Oy:ssä sellaisessa asemassa, että hänen lainmukaisena velvollisuutenaan olisi ollut verojen tilittämisestä huolehtiminen. A katsoi, että hän ei asemastaan johtuen voinut olla rikoksentekijä.

Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen. Syyttäjä lausui, että verorikkomus ei ollut erikoisrikos. Verorikkomukseen voi siten syyllistyä muukin kuin yhtiön kaupparekisteriin merkitty hallitus tai toimitusjohtaja.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.9.2001

Perustelut

Verorikkomukseen voi rikoslain 29 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan syyllistyä se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättää muun kuin maksukyvyttömyyden takia määräajassa suorittamatta ennakonpidätyksen tai työnantajan sosiaaliturvamaksun. Kysymys on tältä osin siitä, onko A johtaessaan tosiasiallisesti X Oy:n liiketoimintaa ollut velvollinen huolehtimaan yhtiön ennakonpidätysten ja työnantajan sosiaaliturvamaksujen suorittamisesta.

Ennakkoperintälain ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain mukaan pidätys- ja suoritusvelvollisuus kuuluvat palkan maksaneelle työnantajalle. Työnantajan ollessa osakeyhtiö se, kenen on huolehdittava maksuista, määräytyy ensisijaisesti osakeyhtiölain perusteella. Osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Jos yhtiöllä on toimitusjohtaja, tulee tämän hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Verojen ja maksujen suorittaminen kuuluu juoksevaan hallintoon, josta toimitusjohtajan on huolehdittava. Myös hallitus saattaa olla vastuullinen, jos se ei ole valvonut, että toimitusjohtaja huolehtii maksusuorituksista. Osakeyhtiön sisäisestä organisoinnista tai tosiasiallisista olosuhteista voi johtua, että myös joku muu on velvollinen huolehtimaan maksujen suorittamisesta.

Sanotussa rikoslain säännöksessä tekijäpiiriä ei ole millään tavoin rajattu. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että rikosvastuu voi kohdentua myös sellaiseen henkilöön, joka tosiasiallisen asemansa tai toimintansa perusteella on yhtiössä vastuussa kyseisten verojen ja maksujen suorittamisesta. Edellytyksenä tällöin kuitenkin on, että hänellä on sellainen itsenäinen taloudellinen päätösvalta yhtiössä, että hänellä on mahdollisuus määrätä yhtiön varojen käytöstä tähän tarkoitukseen.

X Oy:n toimitusjohtajaksi ja hallituksen jäseneksi valitut henkilöt eivät ole millään tavalla osallistuneet yhtiön toimintaan. A on edellä todetuin tavoin hoitanut yksin yhtiön koko liiketoiminnan. Hänellä on myös yksin ollut yhtiön pankkitilin käyttöoikeus. Tähän nähden hänellä on ollut yhtiössä tosiasiallisesti sellainen asema ja päätösvalta, että hän on ollut vastuussa sanottujen verojen ja maksujen suorittamisesta.

A on kiistänyt syytteen myös sillä perusteella, että maksujen laiminlyönti on johtunut X Oy:n maksukyvyttömyydestä.

Korkein oikeus on ratkaisunsa 1996:35 perusteluissa todennut, ettei verovelvollisen yleensä voida katsoa olevan maksukyvytön, jos tämä pitkän aikaa jättää maksamatta ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut, mutta jatkaa samanaikaisesti toimintaansa ja maksaa muiden velkojien saamisia ja näin merkittävältä osin mahdollistaa toimintansa jatkamisen työnantajamaksujen laiminlyömisellä.

Käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla olosuhteet ovat ennakonpidätysten ja työnantajan sosiaaliturvamaksujen suorittamisen osalta olleet sellaiset, ettei niiden laiminlyönti ole edellä todettu Korkeimman oikeuden maksukyvyttömyyden edellytyksistä lausuma huomioon ottaen tapahtunut maksukyvyttömyydestä.