21.11.1997

A:n ja B:n kanne Tampereen käräjäoikeudessa

A ja B lausuivat Tampereen Seudun Osuuspankille sekä C:lle ja D:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla, että he olivat vuosikausien ajan harjoittaneet talletustoimintaa siten, että he olivat tehneet määräaikaistalletuksia poikiensa C:n ja D:n nimiin. He olivat kuitenkin aina talletukset tehdessään pidättäneet talletettuihin varoihin itselleen käyttöoikeuden siten, että heillä oli ollut varoihin täysi määräämisvalta. Varat eivät näin ollen milloinkaan olleet siirtyneet A:n omistuksesta C:lle tai D:lle niin, että nämä olisivat saaneet omistusoikeuden talletettuihin varoihin. Koska A ja B olivat pidättäneet itselleen määräämisvallan talletettuihin varoihin, tallettamista ei voitu pitää lahjanlupauslain 4 §:n tarkoittamalla tavalla täytettynä lahjana.

Hämeen lääninhallitus oli päätöksellään 20.4.1993 määrännyt, että ulosottomiehen oli pantava myymis- ja hukkaamiskieltoon sellainen osa C:n ja D:n irtaimesta omaisuudesta, että se arvoltaan vastasi pankin heiltä olevaa 2 194 423,64 markan määräistä saatavaa.

Asianomainen ulosottomies oli 14.5.1993 pannut määräyksen perusteella myymis- ja hukkaamiskieltoon C:n ja D:n omaisuutena seuraavat määräaikaistilit:

C - nro 522803-66001407 määrältään 175 000 markkaa - nro 522803-67020703 määrältään 25 027,10 markkaa - nro 522803-67020711 määrältään 25 027,10 markkaa - nro 522803-67020729 määrältään 50 000 markkaa - nro 522803-67020737 määrältään 50 000 markkaa - nro 522803-67020752 määrältään 25 000 markkaa - nro 522803-67020802 määrältään 100 000 markkaa - nro 522803-67021289 määrältään 25 027,10 markkaa - nro 522803-67021297 määrältään 25 000 markkaa eli omaisuutta yhteensä 500 081,30 markan arvosta.

D - nro 522803-66001415 määrältään 200 000 markkaa - nro 522803-67029860 määrältään 25 027,10 markkaa - nro 522803-67029878 määrältään 25 027,10 markkaa - nro 522803-67029886 määrältään 25 027,10 markkaa - nro 522803-67029894 määrältään 50 000 markkaa - nro 522803-67029902 määrältään 50 000 markkaa - nro 522803-67029910 määrältään 25 000 markkaa - nro 522803-67029951 määrältään 50 000 markkaa eli omaisuutta yhteensä 350 081,30 markan arvosta.

Kaikki määräaikaistilit oli perustettu A:n toimesta siten, että hän oli tallettanut poikiensa C:n ja D:n nimiin varoja kysymyksessä oleville tileille pidättäen itselleen ja vaimolleen B:lle käyttöoikeuden niihin. Tästä oli osoituksensa kaikissa talletustodistuksissa oleva erikoisehto numero 4, jonka perusteella A:lle ja B:lle oli pidätetty täysi käyttöoikeus tileihin.

Selkeimmin A:n tarkoitus ja hänen asemansa todellisena tilinomistajana oli ilmennyt tilejä nrot 522803-66001407 (C, 175 000 mk) ja 522803-66001415 (D, 100 000 mk) koskevista tilisopimuksista. Niissä tallettaja-tilinomistaja oli ollut A, joka oli paitsi tilinomistajana allekirjoittanut sopimukset myös niissä pidättänyt itsellään ja vaimollaan käyttöoikeuden varoihin.

Edellä mainituilla perusteilla A ja B vaativat, että A:lla vahvistettaisiin olevan täysi omistusoikeus ja B:llä käyttöoikeus edellä mainittuihin määräaikaistileihin, jotka oli asetettu C:n ja D:n omaisuutena myymis- ja hukkaamiskieltoon.

Tampereen Seudun Osuuspankin vastaus

Pankki vastusti kannetta ja lausui, että lahjanlupauslain 4 §:n mukaan talletettaessa rahaa pankkiin toisen nimiin täytyy lahjanantajan talletukset tehdessään pidättää itsellään varojen käyttöoikeus, jotta lahjoitus ei täyttyisi. A ei ollut menetellyt näin tehdessään pankkiin lukuisia talletuksia poikiensa C:n ja D:n nimiin, vaan lahjan saajat olivat joko talletuksen tekemisen yhteydessä tai jälkikäteen myöntäneet käyttöoikeuden tilillä oleviin varoihin vanhemmilleen A:lle ja B:lle. Tämä oli tapahtunut siten, että C ja D olivat omakätisesti allekirjoittaneet tiliin liittyvän erikoisehdon nro 4 tilin perustietolomakkeelle. Ehdon mukaan tilillä olevia varoja sai käyttää B tai A. Ehdolla ei ollut suljettu pois C:n tai D:n käyttöoikeutta.

Ainoastaan tilien nrot 522803-66001407 ja 522803-66001415 osalta A oli varat tallettaessaan sopinut pankin kanssa tilin erikoisehdosta nro 4, jonka mukaan tilin käyttöoikeus oli tilinomistajalla C:llä tai vastaavasti D:llä sekä sen lisäksi määrätyillä A:lla ja B:llä. Näidenkään tilien osalta A ei ollut pidättänyt tilien käyttöoikeutta pelkästään itsellään.

Lisäksi C ja D olivat käsitelleet talletuksia ominaan muun muassa pantaten varoja omien luottojensa vakuudeksi. Myös pankille tekemissään luottohakemuksissa he olivat käsitelleet talletuksia ominaan. Edelleen siirrettäessä talletuksia pankin konttorista toiseen he olivat allekirjoittaneet talletussiirtolomakkeet.

Edellä kerrotuilla perusteilla pankki katsoi, ettei A ollut pidättänyt itsellään tilien käyttöoikeutta lahjanlupauslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ja vaati kanteen hylkäämistä.

C:n ja D:n vastaus

C ja D myönsivät kanteen.

Käräjäoikeuden tuomio 7.4.1995

Kuultuaan A:ta henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa sekä yhtä pankkitoimihenkilöä todistajana käräjäoikeus totesi, että A oli tehnyt kaikki kanteessa tarkoitetut talletukset poikiensa C:n ja D:n nimiin. Lukuunottamatta tilejä nrot 522803-66001407 ja 522803-66001415 oli talletuksia tehtäessä laadittu pankissa kutakin tiliä koskeva perustietoilmoitus, jonka mukaan tiliä koski erityisehto nro 4: "varoja saa nostaa vain tilinomistaja tai määrätty henkilökohtaisesti". Perustietoilmoituksiin oli määrätyiksi merkitty A tai B ja niissä olevan maininnan "allekirjoittanut hyväksyy yllä rastitetun erikoisehdon" C tai D olivat tiliensä osalta allekirjoittaneet joko tilinavauspäivänä tai sen jälkeen.

Kun C ja D olivat viimeksi tarkoitettujen tilien osalta antaneet A:lle ja B:lle käyttöoikeuden tileihin joko tilin avaamisen yhteydessä tai jälkikäteen käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut talletuksia tehdessään pidättänyt oikeutta määrätä talletetuista varoista siten, että lahjoituksia ei olisi katsottava täytetyiksi. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen näiden tilien osalta.

Tilien nrot 522803-66001407 ja 522803-66001415 osalta käräjäoikeus totesi, että talletukset tehdessään A oli allekirjoittanut tilisopimukset tilinomistajana ja samalla pidättänyt itselleen ja B:lle käyttöoikeuden tileihin tilisopimuksissa olevilla viittauksilla edellä mainittuun erityisehtoon nro 4.

Näiden kahden viimeksi mainitun tilin ja tileillä olevien varojen osalta käräjäoikeus katsoi, että lahjoitus ei ollut täyttynyt, koska A oli pidättänyt käyttöoikeuden tileillä oleviin varoihin eikä hänen ollut näytetty luopuneen näiden varojen hallinnasta. Sen vuoksi käräjäoikeus hyväksyi kanteen tältä osin ja lahjanlupauslain 4 §:n nojalla vahvisti, että A:lla oli täysi omistusoikeus ja B:llä käyttöoikeus näihin tileihin.

Turun hovioikeuden tuomio 23.11.1995

A ja B sekä pankki valittivat hovioikeuteen. A ja B vaativat kanteensa hyväksymistä siltä osin kuin se oli käräjäoikeudessa hylätty. Pankki vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut tilien nrot 522803-66001407 ja 522803-66001415 osalta eli niiltä osin kuin käräjäoikeus oli hyväksynyt kanteen.

Muiden tilien osalta hovioikeus totesi, että käräjäoikeudessa esitetyllä henkilötodistelulla ei ollut riidattomasti selvitetty, kenen kysymyksessä olevat varat olivat. Varojen tallettaja A oli huolehtinut siitä, että hänellä ja hänen vaimollaan oli käyttöoikeus kaikkiin tileihin ja että hänellä siten oli ollut oikeus määrätä tileillä olleista varoista. A oli pitänyt hallussaan talletustodistukset, joten vain hän oli voinut käyttää tilejä, ja hän olikin käyttänyt ja hallinnut tilejä kuin omistaja ja hänellä oli myös ollut perusteita pitää itseään tileillä olevien varojen omistajana.

Pankki oli ottanut tilien perustietoilmoitukseen ehdon nro 4 hyväksyjäksi pojista aina sen, jonka nimiin tili oli avattu. C ja D olivat kohdaltaan allekirjoittaneet asiakirjat, joilla talletukset oli siirretty pankin konttorista toiseen. Pankki oli hyväksynyt, että C ja D olivat käyttäneet osaa kysymyksessä olevista tileistä luottojensa vakuutena ilman A:n hyväksymistä. Tämän mukaisesti pankki oli jatkuvasti pitänyt tilien omistajana C:tä tai D:tä eikä A:ta.

Talletusten tekemisen yhteydessä tehdyistä tahdonilmaisuista ei jutussa ollut esitetty muuta näyttöä kuin tuolloin laaditut perustietoilmoitukset. Ehdon nro 4 merkitseminen jokaisen tilin perustietoilmoitukseen oli osoituksena siitä, että ehtona talletuksen tekemiseksi C:n tai D:n nimiin oli ollut, että A:lle oli jäänyt käyttöoikeus tileihin.

A:n lahjoitustarkoitus oli jäänyt epäselväksi. Asiaa ei voitu ratkaista pelkästään sillä perusteella, että C ja D olivat perustietoilmoitusten mukaisesti joko tilien avaamisen yhteydessä tai jälkikäteen antaneet A:lle ja B:lle käyttöoikeuden tileihin. Todellisuudessa määräämisvalta tileillä oleviin varoihin oli säilynyt koko ajan A:lla, eivätkä C tai D olleet voineet käyttää tileillä olevia varoja.

Kun pankki, joka edellä kerrotuissa olosuhteissa oli saajan lukuun ottanut vastaan talletetut varat, oli asianosaisena, sen oli kärsittävä haitalliset seuraukset siitä, että tallettajan lahjoittamistarkoitus oli jäänyt epäselväksi. Lahjoitus ei ollut myöskään kysymyksessä olevien tilien tai tileillä olevien varojen osalta täyttynyt.

Näillä perusteilla hovioikeus hyväksyi kanteen kokonaisuudessaan ja vahvisti, että A:lla oli täysi omistusoikeus ja B:llä käyttöoikeus myös niihin tileihin, joiden osalta käräjäoikeus oli hylännyt kanteen.

Esittelijän ehdotus ja eri mieltä olleen jäsenen lausunto.

Viskaali Antila: Hovioikeus hyväksynee käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin kanne on käräjäoikeudessa hyväksytty.

A oli tehnyt muut kanteessa tarkoitetut talletukset pankkiin siten, että niitä koskeviin talletustodistuksiin oli tallettajaksi merkitty C tai D. Hovioikeus katsonee, että A:lla on näyttövelvollisuus siitä, että hän vastoin talletustodistusten sisältöä ei olisi tarkoittanut lahjoittaa talletettuja varoja C:lle ja D:lle. A ei ole esittänyt selvitystä siitä, että talletukset olisi tehty C:n ja D:n nimiin muussa tarkoituksessa. Hovioikeus katsonee sen vuoksi selvitetyksi, että A oli tallettaessaan varat C:n ja D:n nimiin tarkoittanut lahjoittaa ne heille.

A ei myöskään ole esittänyt selvitystä siitä, että hän olisi nyt kysymyksessä olevia talletuksia tehdessään ilmoittanut pankille pidättävänsä oikeuden määrätä talletetuista varoista. Talletustodistuksissa olevat merkinnät siitä, että talletuksia koskee erityisehto nro 4, jonka mukaan A:lla ja B:llä oli tilin käyttöoikeus, ei ole riittävä selvitys väitetystä käyttöoikeuden pidättämisestä, kun pankin esittämän selvityksen perusteella voidaan päätellä talletustodistuksissa olevien merkintöjen johtuvan siitä, että C ja D olivat käräjäoikeuden tuomiossa mainituin tavoin kysymyksessä olevia tilejä koskevissa perustietoilmoituksissa myöntäneet A:lle käyttöoikeuden tileihin.

Mainituilla perusteilla A ei ole näyttänyt lahjanlupauslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pidättäneensä itselleen oikeutta määrätä talletetuista varoista nyt kysymyksessä olevien tilien osalta. Lahjoitukset ovat siten näiden talletettujen varojen osalta täyttyneet.

Asiassa on riidatonta, että kaikkia kanteessa tarkoitettuja määräaikaistilejä koskee ehto, jonka mukaan B:llä on käyttöoikeus niihin. Pankki ei ole esittänyt perustetta, jonka vuoksi käyttöoikeus ei olisi voimassa. B:llä on sen vuoksi vahvistettava olevan käyttöoikeus kaikkiin kanteessa tarkoitettuihin tileihin.

Edellä esitetyillä perusteilla käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muutettane muun puolesta kuin, että B:llä vahvistetaan olevan käyttöoikeus kaikkiin kanteessa mainittuihin tileihin.

Hovioikeudenneuvos Mikkola: Hyväksyn esittelijän ehdotuksen.

Perustelut

Kysymys on siitä, ovatko A:n lastensa C:n ja D:n nimiin kanteessa mainituille määräaikaistileille tekemät varojen tallettamiset tapahtuneet lahjoitustarkoituksessa A:n pidättämättä itsellään oikeutta määrätä talletetuista varoista. Pankin käsityksen mukaan asia on näin, kun sitä vastoin sekä A ja B että C ja D ovat sitä mieltä, ettei kumpikaan näistä kahdesta varojen tallettamisella toisen nimiin tapahtuvan lahjoituksen edellytyksestä ole täyttynyt.

Lähtökohtana on, että lahjoitukseen vetoavalla asianosaisella - tässä tapauksessa pankilla, joka väittää C:n ja D:n lahjansaajina olevan talletettujen varojen omistajia - on todistustaakka sekä lahjoitustarkoituksen olemassaolosta että lahjoituksen täyttymisestä.

Asiassa tulee sovellettavaksi lahjanlupauslain 4 §:n 1 momentin säännös pankkitalletuksina tapahtuvista lahjoituksista. Säännös lisättiin lakiin vasta eduskuntakäsittelyssä Ruotsin vastaavan lain esikuvan mukaisesti (LaVM 12/1946 s. 10) ja se perustuu pitkälti ajatukseen, että pankeilla perusteellisen kirjanpidon omaavina ja julkisen tarkastuksen kohteena olevina on erityiset edellytykset turvata lahjansaajan edut tämän asiainhuoltajina (SOU 1935:14 s. 135). Jo tästä syystä on perusteltua lähteä myös siitä, että pankin kirjanpidosta saatavalla objektiivisella todistusaineistolla varojen tallettamiseen liittyvistä seikoista on keskeinen merkitys näytön kannalta eikä niinkään sillä seikalla, mitä talletuksen tehnyt myöhemmin ilmoittaa tarkoituksestaan. Tätä tukee sekin, että lahjoitus voi usein vaihtelevalla tavalla koskea kolmannen miehen asemassa olevia.

Sen ratkaisemiseksi, onko A:lla ollut lahjoitustarkoitus avatessaan C:n ja D:n nimiin kanteessa mainitut tilit, ei ole saatavissa suoranaista johtoa asiassa esitetystä, tilejä koskevasta pankin kirjanpitoaineistosta. Siihen siis ei sisälly mitään lahjatointa koskevia merkintöjä, mitä todistelun varmistamiseksi yleisesti pidetään suositeltavana, jos varojen tallettaminen toisen nimiin tapahtuu lahjan antamisen tarkoituksessa (S.Kärävä - A.Riihimäki - H.Kärävä, Pankkitoimen lakiasiat, 1995, s. 182, Hakulinen, Velkakirjalaki, 1965, s. 225). Talletuksen tekeminen toisen nimiin saattaa tosin sinänsä viitata lahjoitustarkoitukseen, mutta tällaiseen toimeen voi liittyä myös aivan toisenlaisia päämääriä.

Lahjanlupauslain 4 §:n 2 momentin mukaan talletustodistuksen jääminen tallettajan haltuun ei estä lahjoituksen täyttymistä. Tämä säännös ei kuitenkaan sulje pois merkityksen antamista talletustodistuksen hallussapidolle lahjoitustarkoituksen olemassaoloa ratkaistaessa. Tässä tapauksessa kaikista kanteessa tarkoitetuista talletuksista annetut todistukset ovat koko ajan olleet A:n hallussa. Tiliehtojen mukaan varojen nostaminen kysymyksessä olevilta tileiltä on edellyttänyt talletustodistuksen esittämistä. A ja B ovatkin hallussaan olleilla talletustodistuksilla nostaneet talletuksille kertyneitä korkoja. Jos siis tilien avaaminen C:n ja D:n nimiin saattaa viitata A:lla olleen tarkoitus lahjoittaa varat tallettaessaan ne, nyt mainitut seikat ovat puolestaan omiaan puhumaan tätä vastaan.

A:lla ja B:llä on ollut käyttöoikeus kaikkiin C:n ja D:n nimiin avattuihin tileihin niitä koskevan erikoisehdon nro 4 perusteella, jonka mukaan varoja on saanut nostaa vain tilinomistaja tai määrätty, tässä tapauksessa A tai B. Käyttöoikeuden syntytapa ja -järjestys on kuitenkin pankin tilitietojen mukaan ollut erilainen yhtäältä tilien nrot 522803-66001407 (C, 175 000 mk) ja 522803-66001415 (D, 100 000 mk) osalta ja toisaalta muiden kanteessa yksilöityjen tilien osalta. Niinpä kahta ensiksi mainittua tiliä avattaessa vuonna 1992 on kummastakin tilinavauksesta laadittu A:n allekirjoittama tilisopimus, jossa on merkintä erikoisehdosta nro 4 ja sen tarkoittamista varojen nosto-oikeuden määrätyistä haltijoista A:sta ja B:stä. Muiden, ennen vuotta 1992 avattujen tilien osalta on kustakin tilinavauksesta laadittu perustietoilmoitus, jossa C tai D on, useimmissa tapauksissa joko tilinavauspäivänä tai seuraavana päivänä, hyväksynyt erikoisehdon nro 4 siten, että määräyksen varainen varojen nosto-oikeus on ollut A:lla tai B:llä.

Puheena olevat tilisopimukset ja tilien perustietoilmoitukset antavat sanamuotonsa mukaisesti tulkittuina sellaisen kuvan, että A:n ja B:n tilien käyttöoikeuden peruste on ollut erilainen yhtäältä tilien nrot 522803-66001407 ja 522803-66001415 osalta ja toisaalta muiden tilien osalta siten, että käyttöoikeus edellisten tilien osalta on perustunut A:n varat tallettaessaan pidättämään nosto-oikeuteen ja jälkimmäisten tilien osalta C:n ja D:n tilinomistajina varojen tallettamisen jälkeen myöntämään nosto-oikeuteen.

Selvitystä ei ole siitä, johtuvatko erot tietoisesta valinnasta vai sattumanvaraisista seikoista, kuten eriaikaisten tilien avaamisessa käytettyjen asiakirjojen erilaisuudesta tai niiden laatimistavasta tai -järjestyksestä. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että A on kaikkien tilien osalta johdonmukaisesti huolehtinut tilien käyttöoikeuden varaamisesta itselleen ja vaimolleen tilien avaamisen yhteydessä erikoisehdon nro 4 turvin. Tämä viittaa vahvasti siihen, että A itse asiassa on, ei ainoastaan tilien nrot 522803-66001407 ja 522803-66001415 osalta, vaan myös muiden tilien osalta tilien perustietoilmoitusten muotoilusta huolimatta kaikki talletukset tehdessään pidättänyt itsellään ja vaimollaan nostooikeuden talletettuihin varoihin.

Väittäessään talletusten tapahtuneen lahjoitustarkoituksessa ilman tilien käyttöoikeuden pidättämistä pankki on käsityksensä tueksi edellä kosketeltujen seikkojen lisäksi vedonnut myös siihen, että C ja D ovat jatkuvasti suhteessa pankkiin esiintyneet talletusten omistajina viittaamalla niihin luottohakemuksissaan, käyttämällä osaa niistä luottojensa panttivakuutena ja allekirjoittamalla asiakirjat, joilla talletukset on siirretty pankin konttorista toiseen. Yllä ilmenneen valossa ei näitä seikkoja kuitenkaan yksistään tai yhdessä pankin esittämien muiden seikkojen kanssa voida asiaa kokonaisuutena arvioiden pitää riittävänä selvityksenä siitä, että kysymyksessä olevat talletukset olisi tehty lahjoitustarkoituksessa varojen nosto-oikeutta pidättämättä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.