7.3.1996

Vantaan kihlakunnanoikeuden päätös 17.8.1993

A esitti kanteessaan, että hän oli 27.3.1991 solminut Rautakirja Oy:n kanssa yhteistoimintasopimuksen kioskimyyntitoiminnan harjoittamisesta R-kioskikauppiaana. Sopimus oli tullut voimaan 13.5.1991. Rautakirja Oy oli kuitenkin 25.3.1992 irtisanonut sopimuksen päättyväksi 30.9.1992 ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi sen, että eräät sopimuskohdat olivat toteutuneet puutteellisesti. A katsoi, että sopimuksen irtisanominen oli perusteeton, ja vaati sen vuoksi Rautakirja Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 100 000 markkaa korkoineen ja palauttamaan hänelle hänen maksamansa liittymismaksun 30 000 markkaa korkoineen.

Rautakirja Oy esitti oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan Vantaan kihlakunnanoikeus ei asianosaisten välisen sopimuksen mukaan ollut toimivaltainen käsittelemään asiaa. Rautakirja Oy viittasi erimielisyyksien ratkaisemista koskevaan yhteistoimintasopimuksen ehtoon, joka kuului: "Tästä sopimuksesta mahdollisesti aiheutuvat riidat, joita ei voida neuvotellen sopia, ratkaistaan jäljempänä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta välimiesmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä Helsingissä. Laskusaatavien ja tämän sopimuksen 4 kohdassa mainittujen vastikkeiden perintää sekä tämän sopimuksen 8.2 kohdan mukaista sopimussakkoa koskevat asiat ratkaistaan yhtiön niin vaatiessa kuitenkin Helsingin raastuvanoikeudessa."

A katsoi, että välimiesmenettelyä koskeva sopimusehto oli kohtuuton, ja vaati, että ehto jätetään huomioon ottamatta.

Kihlakunnanoikeus totesi asianosaisten yhteistoimintasopimuksessa sopineen, että sopimuksesta aiheutuneet riidat eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta ratkaistaan välimiesmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä. Kihlakunnanoikeus katsoi, ettei ollut edellytyksiä jättää kysymyksessä olevaa sopimusehtoa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n nojalla huomiotta. Koska kanteessa tarkoitettu asia koski itse sopimusta, se jätettiin tutkimatta.

Helsingin hovioikeuden tuomio 14.6.1994

A valitti hovioikeuteen ja vaati kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista kihlakunnanoikeuteen käsiteltäväksi. Hovioikeus järjesti suullisen käsittelyn valituksen ja yhtiön vastauksen perusteiden selvittämiseksi.

Hovioikeus totesi, että Rautakirja Oy ja A eivät olleet sopimusta solmiessaan olleet keskenään tasaveroisessa asemassa. A ei kuitenkaan ollut näyttänyt, ettei hän olisi voinut vaikuttaa sopimuksen sisältöön tai että hän olisi ollut velvollinen hyväksymään sopimusehdot sellaisinaan. Näillä sekä muutoin kihlakunnanoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus pysytti kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen.

Perustelut

A on pitänyt hänen ja Rautakirja Oy:n väliseen yhteistoimintasopimukseen otettua välityslauseketta kohtuuttomana ja vaatinut, että lauseke sen vuoksi jätettäisiin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n nojalla huomioon ottamatta. Sopimusta tehtäessä hän oli ollut heikommassa asemassa kuin toinen sopijapuoli eikä hänellä ollut ollut mahdollisuutta vaikuttaa sopimuksen vakioehtoihin. Hän ei sopimusta solmiessaan ollut ymmärtänyt välityslausekkeen soveltamisen johtavan kohtuuttomuuteen siinä tapauksessa, että hänellä ei olisi taloudellisia mahdollisuuksia saattaa vaatimuksiaan ratkaistavaksi välimiesoikeudessa.

Asiaan sovellettavan välimiesmenettelystä annetun lain (967/92) 2 §:n mukaan sopimuksessa ilmaistusta oikeussuhteesta aiheutuvat riitakysymykset, joista voidaan tehdä sovinto, voidaan asianosaisten sopimuksin pätevästi määrätä välimiesten ratkaistavaksi, jollei laissa ole toisin säädetty. A:n ja Rautakirja Oy:n välinen sopimus on kahden elinkeinonharjoittajan välinen sopimus. Tällaisen sopimuksen osalta, toisin kuin elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehdyssä sopimuksessa, välityslausekkeen käyttöä ei ole lailla rajoitettu tai kielletty. Tällaisessa sopimuksessa olevan välitysehdon kohtuuttomuutta on kuitenkin mahdollista arvioida varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n yleisen sovittelusäännöksen nojalla.

Välityslausekkeen sovittelu voi tulla kysymykseen erityisesti, jos ehdon soveltaminen välimiesmenettelyn kustannuksista johtuen kohtuuttomasti heikentäisi toisen osapuolen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa. Näin saattaa olla erityisesti silloin, kun heikommassa asemassa oleva sopimuspuoli on verrattavissa työntekijään tai kuluttajaan. Lisäksi välityslauseketta voidaan pitää kohtuuttomana muun muassa silloin, kun riitakysymys on selvä ja yksinkertainen ja sen taloudellinen arvo on vähäinen, jolloin välimiesmenettelystä sopijapuolelle aiheutuvat kustannukset olisivat sopimussuhde kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuuttomat.

A:n ja Rautakirja Oy:n välinen yhteistoimintasopimus on luonteeltaan kaupallinen sopimus, jonka A on solminut yrittäjänä. Kuten hovioikeus on todennut, Rautakirja Oy ja A eivät ole olleet keskenään tasaveroisessa asemassa sopimusta solmiessaan. Toisin kun hovioikeus on katsonut, on todennäköistä, että A ei olisi voinut sanottavasti vaikuttaa sopimuksen sisältöön ja että hän on näin ollen joutunut hyväksymään sopimusehdot ainakin lähes sellaisinaan. Kaupalliseen yhteistoimintasopimukseen otettuna välityslauseke ei ole kuitenkaan epätavallinen tai yllätyksellinen sopimusehto. A oli myös saanut tutustua sopimustekstiin viikon ajan ennen sen allekirjoittamista ja hänellä oli sopimuksesta päättäessään ollut käytettävänään oikeudellista asiantuntemusta. A on sopimuksen solmimisen aikaan ollut työsuhteessa erääseen matkatoimistoon. Hän on siten ollut taloudellisesti riippumaton Rautakirja Oy:stä ja voinut vapaasti päättää, haluaako hän tarjotuilla ehdoilla tehdä yhteistoimintasopimuksen. Edellä yhteistoimintasopimuksen syntymisestä ja sopimuksen luonteesta lausuttu huomioon ottaen välityslauseketta ei ole pidettävä kohtuuttomana.

A:n harjoittaman kioskitoiminnan tuloslaskelmasta ajalta 1.5.1991 - 31.10.1992 ilmenee, että tuona aikana ovat myyntituotot olleet 1 801 611 markkaa, muut tuotot 118 335 markkaa sekä myyntikate 405 355 markkaa. Toiminta ei siten ole ollut vähäistä eikä A:n elinkeinonharjoittamisen voida myöskään katsoa olleen niin epäitsenäistä, että A sen vuoksi voitaisiin rinnastaa työntekijään tai kuluttajaan.

A on kanteessaan vaatinut, paitsi suorittamansa liittymismaksun palauttamista, vahingonkorvauksena yhteistoimintasopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 100 000 markkaa. Hän on vedonnut muun muassa siihen, ettei hän sopimusta tehtäessä ollut saanut riittäviä tietoja toiminnan kannattavuudesta, todennäköisistä tuotoista ja muista toimintaedellytyksistä sekä toisaalta siihen, että kysymyksessä olevan kaltaisen, yleensä pitkäaikaiseksi tarkoitetun sopimuksen päättyessä pian toiminnan aloittamisen jälkeen hänen tappiokseen olivat jääneet aloittamisesta aiheutuneet sijoitukset ja vaaditun vakuusjärjestelyn kulut. Kysymyksessä ei ole ollut määrältään pieni eikä laadultaan selvä vaatimus. Tällaisten riitakysymysten ratkaiseminen välimiesmenettelyssä ei ole epätavallista. Edellä A:n elinkeinotoiminnan luonteesta ja riitakysymysten laadusta lausutun perusteella kysymyksessä olevien riitakysymysten saattaminen välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi ei ole A:lle kohtuutonta.

Näin ollen ei ole perustetta jättää välityslauseke huomioon ottamatta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.