5.11.1991

Jutun käsittely Kotkan raastuvanoikeudessa

A on B:lle 22.9.1988 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään raastuvanoikeudessa lausunut, että B oli keväällä 1988 tarjonnut täytesoraa A:n rakenteilla olevan omakotitalon perustusta varten. B oli toimittanut "KM Konetyöt B" -nimisen toiminimen esittämän laskun mukaan 526 kuutiometriä 27 markan yksikköhintaista soraa, ja A oli laskun maksanut. B:n toimittama soraksi esitelty maa-aines oli kuitenkin ollut talon perustusten alustäyttöön sopimatonta roudalle altista hiekkamoreenia.

B, joka oli tuonut maa-aineksen paikalle samana päivänä kuin rakennuksen perustuksen kaivaustyö oli suoritettu, ei ollut A:lle ilmoittanut, ettei kysymyksessä ollut maa-aines soveltunut käytettäväksi siihen tarkoitukseen, johon se oli tilattu. B oli kieltäytynyt viemästä tuomaansa väärää ainesta pois, minkä vuoksi A oli joutunut ulkopuolisella kuljetuttamaan sen pois.

A:lle oli aiheutunut kustannuksia aineksen tutkituttamisesta 2.151,70 markkaa, sen poistamisesta rakennuksen pohjalta ja uuden täytesoran tasauksesta 2.662,50 markkaa sekä poistetun aineksen kuljetuksesta rakennuspaikalta 1.235 markkaa. Kun A oli voinut käyttää B:n toimittamaa maa-ainesta muuhun tarkoitukseen rakennuspaikallaan 2.000 markan arvosta, hänen vahingokseen oli kysymyksessä olevasta aineksesta B:lle maksetusta 14.200 markasta jäänyt 12.200 markkaa.

Näillä perusteilla A on vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi edellä mainitut määrät eli yhteensä 18.249,20 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

B on vastustanut kannetta lausuen, että A oli nimenomaan tilannut kysymyksessä olleen maa-aineksen sen soraan verrattuna halvemman hinnan perusteella. Soran hinta oli tuolloin ollut 34 markkaa kuutiometriltä. A oli ollut mukana aineksen toimituksessa, hyväksynyt toimituksen ja maksanut siitä esitetyn laskun. B oli kieltäytynyt toimittamasta kysymyksessä olevaa maa-ainesta pois rakennuspaikalta, koska se oli sekoittunut saveen, jonka sateiset ilmat olivat tuoneet esille.

Raastuvanoikeuden päätös 20.4.1989

A oli keväällä 1988 tilannut rakennettavan omakotitalonsa perustuksiin B:ltä täytesoraa. B oli "KM Konetyöt B" -nimisen toiminimen omistajana toimittanut A:lle 526 kuutiometriä täytesorana laskuttamaansa maa-ainesta hintaan 27 markkaa kuutiometriltä eli 14.200 markan arvosta. A oli maksanut laskun. Kysymyksessä oleva maa-aines oli Kotkan kaupungin rakennusvalvontaviranomaisten mielestä ja näiden kehotuksesta suoritetun Kymen IPT Oy:n toimittaman aineksen tutkimuksen ja sen pohjalta annetun lausunnon mukaan ollut soveltumatonta käytettäväksi rakennuksen perustusten täyttöön. Maa-aines ei ollut ollut soraa, vaan täytemaata. Se ei ollut ollut tiivistyvää ja riittävän kantavaa ainesta, vaan painuvaa ja helposti routivaa hiekkamoreenia, josta ei olisi saatu kantavaa pohjaa A:n rakennukselle. Tätä täytemaata oli ajettu rakennuksen peruskaivantoon noin kahden metrin kerros. B:n kieltäydyttyä viemästä toimittamaansa täytemaata pois, A:lle oli aiheutunut siitä maksamansa hinnan ohella maan ylöskaivusta, poiskuljetuksesta ja täytemaan kelvollisuuden tutkituttamisesta kanteessa tarkoitetut kustannukset. A:n käytettyä ainesta rakennuspaikallaan muuhun kuin tilattuun tarkoitukseen 2.000 markan arvosta, hänen vahingokseen on maksetusta laskusta jäänyt 12.200 markkaa.

B:n toimittama maa-aines oli ollut käyttötarkoitukseensa virheellistä ja hänen oli harjoittaessaan ammatikseen maa-aineskauppaa muun muassa rakennuksia varten ja maanrakennusalalla työskentelevänä täytynyt käsittää toimittamansa tavaran soveltumattomuus kantajan tilaamaan tarkoitukseen. A:lla oli ollut perusteltua aihetta luottaa B:n asiantuntemukseen. Vaikka A alaa tuntemattomana olisikin tilannut halvempaa soralaatua ja hyväksynyt toimituksen, sillä ei ollut merkitystä B:n vastuuta poistavana seikkana koska B oli tiennyt aineksen käyttötarkoituksen. Koska B ei ollut suostunut korjaamaan virheellistä toimitusta, oli A joutunut kustannuksellaan vaihtamaan kelvottoman maaaineksen. Aineksen tutkituttaminen oli ollut välttämätöntä asian selvittämistä varten.

Näillä perusteilla ja koska B oli vastuussa menettelynsä johdosta A:lle aiheutuneista kustannuksista raastuvanoikeus on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi virheellisestä täytemaasta, sen tutkituttamisesta sekä ylöskaivuusta ja poiskuljetuksesta rakennuspaikalta aiheutuneista vahingosta ja kustannuksista kanteessa vaaditut yhteensä 18.249,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.9.1988 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.500 markkaa.

Vaatimukset ja vastaus Kouvolan hovioikeudessa

B on vaatinut raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

B on raastuvanoikeudessa esittämänsä uudistaen lisäksi lausunut, että A:n rakennuspaikka oli ollut maaperäominaisuuksiltaan poikkeuksellisen huonosti kantava, mistä seikasta B ei kauppaa tehtäessä ollut tiennyt eikä ollut voinutkaan tietää.

A on vastannut valitukseen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

Hovioikeuden tuomio 21.11.1990

Hovioikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että B:n toimittama maa-aines oli ollut käyttötarkoitukseensa soveltumatonta.

B oli kertonut A:n tilanneen halvemman hinnan perusteella maa-ainesta, joka oli maksanut 27 markkaa kuutiometriltä, eikä normaalia soraa, joka oli maksanut 34 markkaa kuutiometriltä. A oli ollut mukana maa-aineksen toimituksessa, hyväksynyt sen ja maksanut laskun.

A ei ollut kuitenkaan selvittänyt, mitä hän oli edellyttänyt maa-aineksen ominaisuuksilta tehdessään tilausta B:ltä ja mitä hän oli kertonut maa-aineksen käyttötarkoituksesta B:lle.

Asiassa on jäänyt näyttämättä, että B olisi toimittanut muuta maa-ainesta kuin mitä A oli tilannut ja että B olisi ollut tilausta tehtäessä tietoinen A:n rakennuspaikan erityisolosuhteista ja maaaineksen käyttötarkoituksesta.

Näillä perusteilla hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, hylännyt kanteen ja vapauttanut B:n velvollisuudesta suorittaa A:lle raastuvanoikeuden tuomitsemaa vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikulujen korvausta. A on velvoitettu korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Todistajana kuultu suunnitteluinsinööri X, joka oli laatinut raastuvanoikeudessa esitetyn tutkimukseen perustuvan lausunnon kysymyksessä olevan maaaineksen laadusta, on kertonut B:n toimittaman maaaineksen olleen hiekkamoreenia, jota ei voida käyttää rakennusmateriaalina ja jota maallikko ei pystynyt erottamaan sorasta. Vastaavasti Kotkan kaupungin apulaisrakennustarkastaja Y on kertonut, ettei vastaajan toimittama maa-aines ollut täytesoraa vaan täytemaata. Se ei soveltunut rakennustarkoitukseen. Todistajana vielä kuultu rakennustarkastaja Z on kertonut käydessään kantajan rakennustyömaalla havainneensa, ettei työmaalle tuotu maa-aines täyttänyt niitä vaatimuksia, joita täytesoralle kyseisellä rakennuspaikalla tuli asettaa. Kyseinen maa-aines oli ollut täytemaata, mutta ei soraa. Tällaista täytemaata voi käyttää rakennuksen perustanakin sellaisessa paikassa, missä ei missään olosuhteissa jouduta tekemisiin veden kanssa.

Korkein oikeus katsoo asiassa selvitetyksi, että A:n tilattua B:ltä keväällä soraa omakotitalonsa perustusten pohjaksi B oli toimittanut A:lle maa-ainesta, joka oli ollut soveltumatonta käytettäväksi tähän tarkoitukseen. Asiassa ei tosin ole selvitetty, mitä A oli tilausta tehdessään edellyttänyt tilaamansa aineksen ominaisuuksilta ja mitä hän oli kertonut B:lle sen käyttötarkoituksesta. B oli kuitenkin viimeistään tuodessaan aineksen A:rakennuspaikalle tullut tietoiseksi aineksen aiotusta käyttötarkoituksesta rakennuspaikalla ja tällöin hänen on myös täytynyt olla selvillä aineksen soveltumattomuudesta aiottuun tarkoitukseen.

B:n olisi ammattimaisesti sorakauppaa harjoittavana pitänyt huomauttaa A:e aineksen soveltumattomuudesta tämän rakennuspaikan perustuksiin. Tämän B on laiminlyönyt. A:lla on ollut perusteltua aihetta luottaa B:n asiantuntemukseen ja arviointiin aineksen soveltuvuudesta aiottuun tarkoitukseen. Näin ollen tavara on ollut B:n vastattavasta syystä kauppalain 17 §:n 2 momentin 2 kohdan ja 3 momentin nojalla virheellistä.

A on kehottanut B:tä hakemaan toimittamansa maa-aineksen pois, mutta B on tästä kieltäytynyt. Asetettuaan aineksen ensin B:n käytettäväksi ja tämän siitä kieltäydyttyä A:lla on ollut oikeus toimittaa aines itse pois rakennuspaikaltaan. A:lla on näin ollen oikeus saada maksamastaan kauppahinnasta takaisin vaatimansa suuruinen määrä, jota ei ole kiistetty.

A:lle on aiheutunut aineksen tutkituttamisesta ja sen poistamisesta rakennuksen perustuksesta sekä poistetun aineksen kuljetuksesta rakennuspaikalta raastuvanoikeuden päätöksessä todetut kustannukset eli yhteensä 6.049,20 markkaa.

B, joka häviää jutun, on velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja juttu jätetään pääasian osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan siten, että B velvoitetaan suorittamaan A:lle tämän maa-aineksesta maksamasta kauppahinnasta takaisin 12.200 markkaa sekä korvaukseksi aineksen tutkituttamisesta ja poistamisesta rakennuksen perustuksesta sekä poistetun aineksen kuljettamisesta rakennuspaikalta yhteensä 6.049,20 markkaa eli kaikkiaan 18.249,20 markkaa raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen. Lisäksi B velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa 8.500 markalla.