31.12.1984

Kanne Oulun RO:ssa

A ja B sekä C, D ja E olivat 24.11.1982 F:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla RO:ssa lausuneet, että kantajien veljeltä, 8.7.1976 kuolleelta G:ltä ja tämän leskeltä 19.3.1982 kuolleelta H:lta ei ollut jäänyt rintaperillisiä. Näin ollen he G:n lähimpinä elossa olevina sukulaisina saivat periä tämän jälkeen jääneen omaisuuden. G:n ja H:n ennen 7.4.1946 tapahtunutta avioliittonsa solmimista tekemän avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan heistä ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen ja 25.11.1974 tehdyn keskinäisen testamentin mukaan toisen heistä kuoltua jälkeen jäänyt puoliso sai hallinta- ja käyttöoikeuden ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen. H oli 6.8.1981 tehnyt testamentin, jolla hän oli määrännyt koko omaisuutensa kuolemansa jälkeen sisarensa tyttärelle F:lle.

Asianosaiset olivat 29.7.1982 toimitetussa osituksessa ja osittaisessa perinnönjaossa sopineet, että F sai kaiken H:n omistaman omaisuuden, johon sisältyi muun muassa Asunto Oy Oulun Rantakatu 14:n osakkeita, pankkitalletuksia ja asuntoirtaimistoa. A ja B sekä C, D ja E puolestaan saivat kukin yhtä suuren osan G:n omistamista, Pudasjärven kunnan Siuruan kylässä sijaitsevista Saarikoski RN:o 16:8, Myllytörmä I RN:o 16:15 ja Myllytörmä RN:o 16:17 nimisistä tiloista ja näillä tiloilla olevasta irtaimesta omaisuudesta.

A myötäpuolineen oli vasta osituksen ja perinnönjaon toimittamisen jälkeen saanut tietää, että H oli nostanut G:n jälkeen jääneistä 20.524 markan 46 pennin talletuksista yhteensä 20.451 markkaa 23 penniä korkoineen ja myynyt tämän kuoleman jälkeen Myllytörmä I nimiseltä tilalta metsää yhteensä 44.635 markan arvosta sekä käyttänyt näin saamansa varat muihin tarkoituksiin kuin tavanomaisiin elantokustannuksiinsa. H oli lisäksi 31.10.1980 tehdyllä kauppakirjalla myynyt 66.000 markan kauppahinnasta hänen ja G:n yhteisesti omistamat Asunto Oy Suohaukka nimisen yhtiön osakkeet sekä ostanut 21.10.1980 tehdyllä kauppakirjalla 94.550 markan kauppahinnasta omiin nimiinsä edellä mainitut Asunto Oy Oulun Rantakatu 14:n osakkeet. Kun näitä oikeustoimia ei ollut otettu huomioon osituksessa ja perinnönjaossa, A ja hänen myötäpuolensa eivät olleet saaneet jaetusta omaisuudesta sitä osuutta, joka olisi perintökaaren 3 luvun säännösten mukaan heille kuulunut. Sen vuoksi ja kun F oli ositus- ja perinnönjakosopimusta tehtäessä käyttänyt hyväkseen kantajien korkeaa ikää ja ymmärtämättömyyttä ja kun sopimus oli tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen F:n oli kunnian vastaista ja arvotonta vedota sopimukseen, A ja hänen myötäpuolensa olivat vaatineet, että puheena oleva ositus- ja osittainen perinnönjakosopimus julistetaan mitättömäksi sekä asianajaja X määrätään pesänjakajana toimittamaan ositus ja perinnönjako.

A ja hänen myötäpuolensa olivat 12.1.1983 F:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla vielä lausuneet, että ositus- ja perinnönjakosopimuksen toinen todistaja Y oli F:n sisaren mies. Kun sopimuskirja ei siten ollut kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama, kantajat olivat vaatineet, että ositus ja osittainen perinnönjako myös tämän muotovirheen takia julistetaan mitättömäksi.

RO:n päätös 14.1.1983

F:n vastustettua kannetta RO oli tutkinut jutun ja lausunut selvitetyksi, että 19.3.1982 kuolleen H:n jälkeen toimitetussa osituksessa ja osittaisessa perinnönjaossa olivat kuolinpesän osakkaita olleet H:n 8.7.1976 kuolleen aviopuolison G:n sisar A, veli C, sisar B, veli D ja veli E sekä yleistestamentin saajana H:n jälkeen F. Kuolinpesän osakkaat olivat sopineet osituksesta ja osittaisesta perinnönjaosta ja sopimuskirjan toisena todistajana oli allekirjoittanut F:n sisaren aviomies Y. Tämän vuoksi RO oli katsonut, että osituksen ja perinnönjaon toinen todistaja oli huomioon ottaen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 43 ja 20 §:n säännökset esteellinen toimimaan toimituksessa todistajana, ja, hyläten kanteen muilta osin, perintökaaren 23 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla julistanut edellä tarkoitetun osituksen ja perinnönjaon mitättömäksi. Samalla RO oli määrännyt X:n pesänjakajana suorittamaan perinnönjaon H:n jälkeen.

Koska edellä tarkoitetun jaon oli asianosaisten pyynnöstä toimittanut oikeustieteen ylioppilas ja asianosaiset olivat voineet luottaa siihen, että jako toimitetaan muodollisesti oikein ja kun F ei ollut voinut tietää, että toistaja oli esteellinen eikä virhe näin ollen ollut johtunut F:stä, RO oli hylännyt C:n ja E:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Rovaniemen HO:n tuomio 30.3.1984

HO, jonka tutkittavaksi F oli saattanut jutun, oli katsonut, että sillä seikalla, että kysymyksessä olevassa 29.7.1982 toimitetussa osituksessa ja osittaisessa perinnönjaossa tehdyn sopimuksen toinen todistaja Y oli ollut RO:n toteamin tavoin esteellinen todistamaan sopimuskirjan oikeaksi, ei ollut ollut vaikutusta sopimuksen syntymiseen eikä sen sisältöön. Sanottu sopimuksen oikeaksi todistamisessa tapahtunut muotovirhe oli epäolennainen. Näin ollen tuo virhe yksin ei tehnyt sopimusta pätemättömäksi. Sen vuoksi ja kun ei ollut näytetty, että F oli saanut sopimuksen aikaan käyttäen hyväkseen A:n ja hänen myötäpuoltensa ymmärtämättömyyttä tai että sopimus olisi tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen F:n olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota sopimukseen, HO oli, muuttaen RO:n päätöstä, hylännyt kanteen kokonaan. Asian laadun vuoksi F sai kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

KORKEIN OIKEUS

A ja hänen myötäpuolensa pyysivät valituslupaa ja toistivat muutoksenhakemuksessaan jutussa esittämänsä vaatimukset. Valituslupa myönnettiin ja F antoi pyydetyn vastauksen.

KKO t. lausui perusteluinaan:

HO:n perustelut hyväksytään ja lisäksi todetaan selvitetyn, että kysymyksessä olevan sopimuksen toinen todistaja Y oli kutsuttu paikalle vasta sen jälkeen kun asianosaiset olivat jo sopineet HO:n tuomiossa tarkoitetusta jaosta. Näin ollen esteellisellä todistajalla ei ole ollut mitään vaikutusta sopimukseen pääsemiseen eikä sen sisältöön.

Edellä lausumillaan perusteilla KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta. Asian laadun vuoksi F sai pitää hänellä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleet kulut vahinkonaan.