8.11.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

C:n alaikäisen tyttärensä A:n holhoojana Helsingin kaupunkia ja oy B:tä vastaan ajamasta kanteesta Helsingin RO p. 15.5.1979 oli lausunut selvitetyksi, että A:n ollessa 7.9.1977 kello kahdeksan aikaan menossa Helsingissä kaupungin oy B:lle vuokraamalla tontilla sijaitsevaan kouluunsa sen pihalle johtavan tien vierellä kasvanut mänty oli tuulen voimasta kaatunut, jolloin A oli jäänyt sen alle ja loukkaantunut niin, että hän oli menettänyt tajuntansa. Tapaturma-asemalla, jonne A oli viety ambulanssilla, oli todettu VII:n kaulanikaman murtuma ja lisäksi IV - VIII:ssa rintanikamissa kompressiomurtumat sekä kasvoissa ruhjevammoja ja aivotärähdys. Vammojensa vuoksi A oli ollut hoidettavana sairaalassa 7. - 22.9.1977 välisenä aikana, minkä lisäksi hoitokäyntejä oli ollut 29.9., 13.10., 27.10. ja 8.12.1977. Täysin kykenemätön työhön A oli ollut 7-9. - 3.10.1977 välisen ajan. Vammojen ei ollut väitetty olleen hengenvaaralliset eikä niistä ollut havaittu jääneen pysyvää haittaa.

Vastaajat olivat kiistäneet kanteen. Kaupungin näkemyksen mukaan oy B oli kysymyksessä olevan tontin vuokraajana ollut velvollinen huolehtimaan alueen turvallisuudesta mainitussa suhteessa ja niin muodoin myös korvaamaan laiminlyönnistään aiheutunut vahinko. Yhtiö puolestaan oli katsonut, ettei kummankaan vastaajan vastuuta voitu perustaa laiminlyöntiin, koska sellaista ei ollut tapahtunut, vaan mahdollinen kohtuussyihin perustuva korvausvelvollisuus kuului kaupungille vuokranantajana, koska se omistajana nautti myös hyödyn vuokraamastaan tontista.

Jutussa oli näytetty, että tapahtumahetkellä 7.9.1977 kello 8.00 vallitsi erittäin puuskittainen, 8 - 10 metriä sekunnissa puhaltanut ajoittain jopa 16 sekuntimetrin nopeuteen noussut lounaistuuli, minkä lisäksi aamuyöstä oli kello kahdeksaan mennessä satanut noin 7 mm. Niin ikään oli käynyt ilmi, että kysymyksessä oleva koulun sisääntuloväylän yli mainituin seurauksin kaatunut puu oli tyviosastaan täysin laho 21 senttimetrin läpimittainen kuollut mänty. Puun kuivumiseen olivat oy B:n palveluksessa olevat henkilöt kiinnittäneet huomiota jo paljon ennen puun kaatumista ja jopa ilmoittaneet siitä kaupungin viranomaisille.

Vastaajien välillä 13.5.1970 tehdyn vuokrasopimuksen mukaan vuokramies oli ollut velvollinen pitämään vuokra-alueella olevat rakennukset ja aidan sekä alueen rakentamattoman osan hyvässä kunnossa sekä noudattamaan kiinteistölautakunnan siinä kohden antamia määräyksiä. Sopimuksen 18 §:n 2 momentin mukaan vuokra-alueella kasvavia puita ei saanut vahingoittaa eikä kaupungin metsänhoitajan luvatta kaataa. Saman sopimuksen 21 §:n mukan kiinteistöhansa toimittaa vuokra-alueella katselmus sen seikan tarkastamiseksi, hansa toimittaa vuokra-alueella katselmus sen seikan tarkastamiseksi, oliko vuokra-alue rakennuksineen hyvässä kunnossa.

Jutussa ei ollut edes väitetty, että yhtiö olisi pyytänyt lupaa kysymyksessä olevan tai minkään muunkaan puun kaatamiseksi tai toisaalta, että kaupunki olisi suorittanut tarkastuksia vuokra-alueen ja sillä kasvavan puuston kunnon toteamiseksi.

Vielä RO oli ottanut erityisesti huomioon että vuokratontti, jolla lahonnut ja sitten edellä kerrotuin seurauksen kaatunut puu oli sijainnut, oli vuokrattu nimenomaisesti koulutarkoituksiin ja että puun lahous siitä jälkeenpäin otetuista valokuvista päätellen ja jutussa muunkin selvityksen perusteella oli ollut havaittavissa muun muassa kaarnan irtoutumisen perusteella, sekä myös katsonut että, vaikka vuokramiehellä oy B:llä vuokrasopimuksen ehtojen mukaan oli ollut ensisijainen velvollisuus huolehtia vuokra-alueen hyvästä kunnosta ja turvallisuudesta, myös vuokranantaja Helsingin kaupunki, joka oli pidättänyt itselleen oikeuden määrätä alueen puustosta ja oma-aloitteisesti tarkastaa alueen kunnon, oli varsinkin kun oli näytetty puusta ilmoitetun sille paljon ennen onnettomuustapahtumaa, osaltaan vastuussa siitä, että kaupungin koulualueella kasvaneen lahon puun kaatumisesta, jonka ei voitu katsoa johtuneen ylivoimaisena tapahtumana pidettävästä luonnonilmiöstä, oli aiheutunut koulun oppilaalle vahinkoa.

Edellä lausutun perusteella RO oli velvoittanut kaupungin ja oy B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvaukseksi rikkoutuneista vaatteista 200, matkakuluja 140 sekä kivusta ja särystä kohtuulliseksi harkitut 6 000 markkaa eli yhteensä 6 340 markkaa ja korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, t. 29.7.1981 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muuton paitsi että Helsingin kaupunki ja oy B velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan tuomitulle vahingonkorvausmäärälle 6 340 markalle 5 prosentin korko 1.10.1979 lukien ja että RO:n A:lle tuomitsema korvaus oikeudenkäyntikuluista korotettiin 6 000 markaksi.

Pyytäen valituslupaa Helsingin kaupunki haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin. Täysi-ikäiseksi tullut A antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen ja oy B siltä pyydetyn selityksen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Heinonen hyväksyi jutun esittelijän seuraavan mietinnön: KKO lausunee perusteluina:

Kaupunki on 13.5.1970 tehdyllä vuokrasopimuksella vuokrannut oy B:lle kysymyksessä olevan tontin oppikoulutarkoituksiin 31.12.2025 saakka. Vuokrasopimuksen mukaan yhtiöltä ei peritä vuokraa siltä ajalta, jolloin yhtiö käyttää tonttia yksinomaan sanottuun tarkoitukseen.

KKO toteaa, että kaupunki ja yhtiö ovat sopineet RO:n päätöksessä selostetulla tavalla vuokrasopimuksen 18 §:ssä vuokra-alueen puiden vahingoittamisesta ja kaatamisesta sekä 21 §:ssä kaupungin katselmuksenpito-oikeudesta. Sanotut ehdot, joilla kaupunki ei ole pidättänyt itselleen tontilla olevaan puustoon laajempaa määräysvaltaa kuin maanvuokralain 5 §:ssä on säädetty, sääntelevät vuokranantajan ja vuokramiehen keskinäistä suhdetta, mutta eivät korvausvastuuta kolmatta henkilöä kohtaan. KKO katsoo myös jääneen näyttämättä, että kaupungille olisi yhtiön toimesta ilmoitettu puheena olevasta lahonneesta puusta tai tontilla olevista muistakaan puista niin, että kaupungin olisi pitänyt ymmärtää lahonneen puun kaatumisvaara ja ryhtyä toimenpiteisiin vaaran poistamiseksi.

Kaupunki on vuokrannut kysymyksessä olevan tontin julkiseen ja yleishyödylliseen tarkoitukseen. Vuokratessaan tontin kouluna käytettäväksi se on ollut tietoinen, että alueella tulee jatkuvasti liikkumaan ja oleskelemaan lapsia. Sen vuoksi KKO katsoo, ettei kaupunki tekemällään yksityisoikeudellisella vuokrasopimuksella ole voinut siirtää sille maanomistajana tällaisessa tapauksessa kuuluvia velvollisuuksia tontin vuokranneelle oy B:lle. Näin ollen kaupungin olisi pitänyt varmistautua tontin turvallisuudesta sen piirissä oppivelvollisuuttaan täyttäville lapsille ja varautua myös siihen, ettei tontin puustosta aiheutuisi vaaraa koulua käyville lapsille. Tästä huolimatta kaupunki ei ole tonttia vuokratessaan tai sen jälkeenkään tarkastuttanut puustoa niin, että vahingon aiheuttaneen lahonneen puun vaarallisuus olisi käynyt ilmi, vaikka esitetyn selvityksen mukaan puun kaatumisvaara olisi pitänyt havaita hyvissä ajoin ennen sen kaatumista. Tämän huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella kaupunki on velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneen vahingon.

KKO lausunee tuomiolauselmana:

HO:n tuomion lopputulosta ei muuteta. Kaupunki velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1 000 markkaa.