4.6.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Oy A:n konkurssipesä oli kommandiittiyhtiö B:lle 24.5.1979 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Kajaanin KO:ssa kanteenaan lausunut, että osakeyhtiö, joka oli 7.11.1978 asetettu konkurssiin, jossa valvonta oli toimitettu 27.2.1979, oli 27.9.1978 myynyt velkojalleen kommandiittiyhtiölle sekalaista PE-neulosta 6 353,50 markan arvosta ja että osakeyhtiö oli laskussaan ilmoittanut myynnin kohdistuvan kommandiittiyhtiön vastasaatavan lyhennykseksi. Sen vuoksi ja kun osakeyhtiö oli suorittanut velkaansa kommandiittiyhtiölle epätavallisia maksuvälineitä käyttäen ja kun sillä oli tarkoitettu loukata muiden velkojien oikeutta, konkurssipesä oli vaatinut, että kommandiittiyhtiö velvoitettaisiin palauttamaan neuloksia 6 353,50 markan arvosta tai mikäli niitä ei ollut tallella suorittamaan konkurssipesälle 6 353,50 markkaa korkoineen.

Kommandiittiyhtiö oli ennen pääasiaan vastaamistaan lausunut, että haastamisen yhteydessä kommandiittiyhtiölle annetut jäljennökset haasteesta ja haastehakemuksesta olivat vain yhden yksityisen henkilön oikeaksi todistamat, joten haaste oli annettu kommandiittiyhtiölle tiedoksi oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n vastaisesti. Sen vuoksi kommandiittiyhtiö oli pyytänyt, että kanne jätettäisiin tutkittavaksi ottamatta.

Kuultuaan konkurssipesää sanotusta väitteestä KO väitepäätös 13.6.1979 oli lausunut tosin selvitetyksi, että haastettaessa oli kommandiittiyhtiölle annettu jäljennös haastehakemuskirjoituksesta ainoastaan yhden henkilön oikeaksi todistamana, mutta koska haastetta ei ollut yksin tuolla perusteella pidettävä lain vastaisena ja kun haasteen tiedoksianto oli tapahtunut laissa säädetyssä järjestyksessä, KO oli hylännyt väitteen.

Kommandiittiyhtiön sen jälkeen vastustettua kannetta KO, jossa asianosaiset olivat pyytäneet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, p. 13.6.1979 oli lausunut selvitetyksi, että osakeyhtiö oli kanteessa mainituin tavoin myynyt kommandiittiyhtiölle po. omaisuuden ja että osakeyhtiö oli laskussaan ilmoittanut myynnin kohdistuvat kommandiittiyhtiön vastasaatavan lyhennykseksi. Sen vuoksi ja kun osakeyhtiö oli viimeisinä 60 päivänä ennen konkurssin alkua käyttänyt ammattiinsa nähden epätavallisia maksuvälineitä, KO oli konkurssisäännön 46 §:n nojalla velvoittanut kommandiittiyhtiön heti kuittia vastaan palauttamaan saamiansa neuloksia 6 353,50 markan arvosta tai mikäli niitä ei ollut enää tallella korvaamaan konkurssipesälle 6 353,50 markkaa 5 prosentin korkoineen 24.5.1979 lukien. Lisäksi KO oli velvoittanut kommandiittiyhtiön suorittamaan konkurssipesälle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1 500 markkaa.

Kommandiittiyhtiö oli hakenut muutosta KO:n väitepäätökseen, pyytäen kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja KO:n päätöksen pääasiassa kumoamista sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Itä-Suomen HO p. 30.12.1980 oli käsitellyt jutun; ja koskei po. haastetta siihen nähden, että kommandiittiyhtiölle haastetilaisuudessa annetut jäljennökset haasteesta ja haastehakemuksesta olivat tulleet ainoastaan yhden henkilön yksityisesti oikeaksi todistamat, ollut annettu kommandiittiyhtiölle laillisesti tiedoksi eikä KO niin ollen olisi vastoin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 21 §:n 1 momentissa olevaa säännöstä saanut ottaa kannetta tutkittavakseen, HO oli kumonnut ja poistanut KO:n päätökset jutussa. Konkurssipesä velvoitettiin suorittamaan kommandiittiyhtiölle sillä jutusta olleista kuluista 1 000 markkaa.

Pyytäen valituslupaa konkurssipesä haki muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin ja kommandiittiyhtiö antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Ylimääräinen oikeusneuvos Rosokivi: tutkin jutun ja katson, ettei ole esitetty syytä muuttaa HO:n päätöstä. Velvoitan konkurssipesän suorittamaan kommandiittiyhtiölle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 650 markkaa.

Ylimääräinen oikeusneuvos Pentti Surakka sekä oikeusneuvokset af Hällström, Pirkko Surakka ja Heinonen, kukin vuorollaan olivat samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Rosokivi.

Oikeusneuvos Portin: olen samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Rosokivi. Kantani perusteluksi lausun lisäksi seuraavaa. Oikeusjärjestykseemme sisältyy useita säännöksiä, joissa oikeustoimen tai muun toimenpiteen edellytetään tapahtuvan kahden henkilön toimiessa todistajina. Tällaisia säännöksiä ovat esimerkiksi avioliittolain 66 §:n nojalla saman lain 35 §:n 2 momentti, joka koskee lahjakirjaa, 38 §, joka koskee puolison suostumusta kiinteistön luovuttamiseen ja kiinnittämiseen, 42 §, joka koskee avioehtosopimusta, ja 60 §, joka koskee puolisoiden omaisuudesta tehtävää luetteloa, perintökaaren 10 luvun 1 §, joka koskee testamentin tekemistä, maakaaren 1 luvun 2 §, jonka mukaan kiinteistöä koskeva luovutuskirja on kaupanvahvistajan kutsumansa todistajan kanssa oikeaksi todistettava, sekä alusrekisterilain 7 §:n 2 momentti, jossa säädetään aluksen rakennustodistuksesta. Niissä tapauksissa, joissa todistajien lukumäärää ei ole laissa mainittu, oikeuskäytännössä on yleisesti katsottu, että säännös yksityisten henkilöiden todistuksesta edellyttää kahta todistajaa. Toisaalta monessa tapauksessa kirjallinen asiakirja ilman todistajia täyttää muotovaatimukset. Tiedossani ei ole säännöstä, jossa yhden yksityishenkilön todistus olisi määrätty muotovaatimukseksi. Useassa tapauksessa kahden todistajan myötävaikutus on toimen pätevyyden edellytys. Näissä olosuhteissa ei olisi yleiseltä kannalta oikeusturvallisuudelle eduksi, jos oikeuskäytännössä luotaisiin uusi välimuoto, jossa muotovaatimuksiin kuuluisi yhden henkilön todistus.

Mikäli lakiin sisältyy tarpeettomia todistamisvaatimuksia olisi ne poistettava lainsäädäntöteitse.