1.1.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän syytteestä Jyväskylän RO p. 16/4 1974 oli lausunut selvitetyksi, että Matias A, Toivo B, Kalervo C, Johannes D, Matti E, Kyllikki F, Rikhard G ja Eino H olivat Jyväskylässä, A, B ja C vuosina 1969 - 1973, D ja E vuosina 1969 - 1970, H vuonna 1971 sekä F ja G vuosina 1972 - 1973, toimiessaan asunto-osakeyhtiö X:n hallituksen jäseninä ja B lisäksi sen isännöitsijänä, myötävaikuttaneet siihen, että syyskuun 1969 alusta 21/9 p:ään 1973 oli sanotun asunto-osakeyhtiön lukuun luvattomasti myyty sen saunan yhteydessä yhteensä 30 488 pulloa A-olutta, mistä myynnistä oli tuloutettu voittoa yhtiölle ainakin 2 000 markkaa. Sen vuoksi RO oli alkoholilain 85 §:n 1 momentin ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n - H:n jatketusta alkoholipitoisen aineen myynnistä, A:n 30 päiväsakkoa vastaavaan 480, B:n 40 päiväsakkoa vastaavaan 400, C:n 30 päiväsakkoa vastaavaan 240, D:n ja H:n kummankin 20 päiväsakkoa vastaavaan 280, E:n 20 päiväsakkoa vastaavaan 400 sekä F:n ja G:n kummankin 20 päiväsakkoa vastaavaan 200 markan sakkoon. Lisäksi RO oli alkoholilain 94 ja 95 §:n nojalla tuominnut yhtiön menettämään valtiolle alkoholijuoman myynnistä saatuna hyötynä oikeuden arvion mukaan 2 000 markkaa sekä myydyn alkoholijuoman arvona yhteisvastuullisesti A:n, B:n ja C:n kanssa 46 113 markkaa 60 penniä, minkä viimeksi mainitun määrän menettämiseen oli lisäksi osallistuttava F:n ja G:n 25 132 markalla 80 pennillä, H:n ja samalla päätöksellä myös rangaistukseen tuomitun Artturi I:n 12 604 markalla 80 pennillä sekä D:n ja E:n 8 376 markalla.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi A - H sekä asunto-osakeyhtiö olivat saattaneet jutun, p. 5/11 1976 oli todeten, että yhtiön lukuun sen saunan yhteydessä oli myyty yhteensä 34 230 pulloa A-olutta, jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että yhtiön, A:n, B:n ja C:n luvattomasti myydyn alkoholijuoman arvona valtiolle yhteisvastuullisesti menetettäväksi tuomittu määrä alennettiin 45 726 markkaan 60 penniin, jonka määrän korvaamiseen valtiolle F:n ja G:n oli yhteisvastuullisesti osallistuttava 24 745 markalla 80 pennillä, H:n ja I:n 12 604 markalla 80 pennillä sekä D:n ja E:n 8 376 markalla.

A - H sekä asunto-osakeyhtiö pyysivät, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeätä saattaa juttu KKO:n tutkittavaksi, oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset. Virallinen syyttäjä antoi häneltä vaaditun vastauksen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Ylimääräinen oikeusneuvos Tulenheimo-Takki hyväksyi jutun esittelijän mietinnön, joka kuului: KKO myöntänee esitetystä syystä muutoksenhakuluvan, tutkinee jutun ja katsonee selvitetyksi, että A - H ovat toimiessaan Jyväskylässä asunto-osakeyhtiö X:n hallituksen jäseninä alempien oikeuksien mainitsemina vuosina ja B lisäksi yhtiön isännöitsijänä syyskuun 1969 alusta 21/9 p:ään 1973 yhtiön saunan yhteydessä luvattomasti välittäneet niin sanotun virvoitusjuomapankin jäseniksi liittyneille talon asukkaille A-olutta yhteensä 34 230 pulloa muutoin samasta hinnasta, millä ne oli ostettu Oy Alko Ab:ltä, mutta kuitenkin siten että asukkaiden saamansa kehotuksen mukaisesti palauttamista tyhjistä pulloista niitä myytäessä saaduista maksuista on tuloutettu yhtiölle ainakin 2 000 markkaa. Tämän vuoksi ja kun A:n - H:n syyksi luettua rikosta on pidettävä vähäpätöisenä ja teko on johtunut anteeksi annettavasta ajattelemattomuudesta ja tietämättömyydestä eikä yleinen etu vaadi rangaistuksen tuomitsemista, KKO, todeten ettei alkoholilain 85 §:n 4 momentin säännös estä soveltamasta rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momenttia tähän tapaukseen, katsonee, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöstä muulla tavoin kuin että mainituille syytetyille jutussa tuomitut rangaistukset poistetaan ja heidät jätetään viimeksi sanotun lainkohdan nojalla rangaistukseen tuomitsematta heidän viakseen jatkettuna alkoholipitoisen aineen myyntinä jäävästä alkoholijuoman luvattomasta välittämisestä. Menettämisseuraamuksia koskevilta osin, kun vapautusta niistä voitaneen tässä tapauksessa myöntää vain armahdusteitse, HO:n päätös jäänee pysyväksi.

Ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä: myönnän, kuten enemmistökin, esitetystä syystä muutoksenhakuluvan ja tutkiessani jutun katson, että asunto-osakeyhtiö X:n talossa olevaan, talon asukkaille tarkoitettuun saunaan on monen asukkaan esityksestä hankittu saunojien yhteiseen käyttöön A-olutta asianomaisesta myymälästä ja myös virvoitusjuomia. Juomat säilytettiin saunan pukuhuoneeseen sijoitetussa lukitussa jääkaapissa ja asukkaat, jotka halusivat juomia, saivat, lunastettuaan jääkaapin avaimen, kaapista ottaa juomia ja siis myös A-olutta vähittäismyyntihinnan suuruista korvausta vastaan. Saunojia on kehotettu palauttamaan tyhjät pullot takaisin mutta palauttaminen on ollut vapaaehtoista eikä ole senkään jälkeen, kun pulloja oli jätetty palauttamatta, vaikuttanut oluen hintaan. Milloin saunavuoroja ei ollut, saunaosasto on ollut suljettuna. Asunto-osakeyhtiön hallituksen päätöksen perusteella talonmies on isännöitsijän ohjeiden mukaan huolehtinut juomien tilauksesta, laskujen maksamisesta ja muista käytännön järjestelyistä. Palautetuista tyhjistä olutpulloista on kertynyt noin 2 000 markkaa, mitkä on tilitetty asunto-osakeyhtiölle. Edellä sanotun perusteella ja kun olut siten on hankittu ainoastaan jääkaapin avaimen lunastaneita talon asukkaita eli tarkoin määrättyjä henkilöitä varten käytettäväksi ainoastaan heidän saunavuorojensa yhteydessä ostohintaa vastaan, kyseessä ei ole ollut alkoholijuoman välittäminen tai myyminen vaan yhteishankinta. Tämän vuoksi ja koska syytetyt menettelemällä kerrotulla tavalla eivät ole syyllistyneet rikokseen, harkitsen oikeaksi, kumoten alempien oikeuksien päätökset, hylätä A:ta -H:ta vastaan ajetut syytteet ja vapauttaa heidät heille tuomituista sakkorangaistuksista sekä heidät ja asunto-osakeyhtiön menettämisseuraamuksista.

Ylimääräinen oikeusneuvos Rosokivi: hyväksyn mietinnön muutoin paitsi että jätän lausumatta armahdusteitse tapahtuvasta menettämisseuraamuksista vapauttamisesta.

Ylimääräiset oikeusneuvokset Sarkko, Pentti Surakka ja Ketola sekä oikeusneuvokset Nikkarinen, Portin ja Ådahl, kukin vuorollaan, olivat samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä.

Ylimääräinen oikeusneuvos Karetie ja oikeusneuvos Lindholm, kumpikin vuorollaan, olivat samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Rosokivi.

Oikeusneuvos af Hällström: myönnän, kuten enemmistökin, esitetystä syystä muutoksenhakuluvan ja tutkiessani jutun katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöstä.

Oikeusneuvokset Hiltunen, Lehtonen, Mörä, Pirkko Surakka, Mälkki, Jalanko ja Ailio, kukin vuorollaan, olivat samaa mieltä kuin oikeusneuvos af Hällström.

Oikeusneuvokset Nybergh ja Heinonen, kumpikin vuorollaan, olivat samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Tulenheimo-Takki.

Oikeusneuvos Salervo: suostun, kuten enemmistökin, esitetystä syystä muutoksenhakulupa-anomuksiin ja tutkiessani jutun katson selvitetyksi, että A - H ovat päätöslauselmasta ilmenevin tavoin asunto-osakeyhtiö X:n omistaman talon saunan yhteydessä välittäneet niin sanotun virvoitusjuomapankin jäseniksi liittyneille talon asukkaille A-olutta yhteensä 34 230 pulloa samasta hinnasta, millä ne oli ostettu Oy Alko Ab:stä. Tyhjien olutpullojen palauttamista ei ole asetettu edellytykseksi sille, että asukkaat saivat oluen edellä mainitun suuruisesta vastikkeesta, vaan tuo palauttaminen on ollut vapaaehtoista eikä ole vaikuttanut oluen hintaan. Kun välittämisestä siten ei ole katsottava saadun palkkiota tai muuta hyvitystä eikä näin ollen, alkoholilain 36 §:n säännös huomioon ottaen ole ollut luvatonta, harkitsen oikeaksi, kumoten HO:n ja RO:n päätökset, hylätä syytteen sekä vapauttaa A:n - H:n heille tuomituista rangaistuksista sekä heidät ja asunto-osakeyhtiön myös jutussa määrätyistä menettämisseuraamuksista.

Oikeusneuvos Miettinen: katson selvitetyksi, että asunto-osakeyhtiö X:n osakkeenomistajien ja yhtiön omistaman talon muiden asukkaiden taholta yhtiön hallitukselle esitetystä toivomuksesta talon saunan yhteyteen on syksyllä 1969 perustettu ns. virvoitusjuomapankki. Tämä toimi siten, että talon asukkaat saivat, lunastettuaan saunan pukuhuoneeseen sijoitetun, lukitun jääkaapin avaimen, jääkaapista virvoitusjuomia ja A-olutta samasta hinnasta, millä ne oli "pankkiin" ostettu. Oluen ostamisesta kertyneillä varoilla ovat huolehtineet alkoholilain 31 §:ssä tarkoitettua tilausmenettelyä käyttäen pääasiassa yhtiön talonmies, isännöitsijän ohjeiden mukaisesti, ja osaksi myös isännöitsijä sekä yhtiön hallituksen jäsenet. Mainitut henkilöt eivät ole tuolloin toimineet asunto-osakeyhtiön puolesta sen lukuun, eikä oluen yhtä vähän kuin virvoitusjuomienkaan ostamista ja myyntiä ole kirjattu yhtiön kirjanpitoon, lukuun ottamatta tyhjistä pulloista kertynyttä noin 2 000 markan määrää. Tyhjien olutpullojen palauttamista ei ole asetettu edellytykseksi sille, että asukkaat vain pullon palauttaessaan saivat oluen Oy Alko Ab:n vähittäismyyntihinnan suuruisesta vastikkeesta, vaan tuo palauttaminen on ollut vapaaehtoista eikä ole vaikuttanut oluen hintaan.

Syytettyjen menettely käsittää sellaisen alkoholijuoman luvattoman välittämisen, joka alkoholilain 85 §:n 1 momentin mukaan on säädetty rangaistavaksi alkoholipitoisen aineen myyntinä, siitä huolimatta, että heidän ei ole näytetty saanee tuosta välittämisestä taloudellista hyötyä. Säännös kuitenkin on tulkinnanvarainen siinä kohden, ettei alkoholijuoman välittämisestä ole nimenomaan lausuttu, niin kuin saman pykälän 4 momentista alkoholijuoman luovuttamisen osalta ilmenee, että teko on rangaistava silloinkin, kun tekijä ei ole saanut siitä taloudellista hyötyä, minkä hyödyn saamista myös ennen alkoholilakia voimassa olleen väkijuomalain 37 §:n mukaan väkijuomain välittämisessä avullisena olemisen rangaistavuus edellytti. Syytetyillä on ollut perusteltua aihetta käsitykseensä puheena olevan, talon asukkaiden palveluna pitämänsä toiminnan lainmukaisuudesta senkin vuoksi, että oluen tilaukset vastaanottaneen Oy Alko Ab:n vähittäismyyntipaikan asianomaisten toimihenkilöiden on alkoholilain 31 §:ssä tarkoitettujen ohjeiden mukaisen tilaajan ostokelpoisuuden toteamisen yhteydessä pitänyt olla selvillä siitä, etteivät taloon tilatut huomattavat olutmäärät tulleet tilaajien henkilökohtaiseen käyttöön vaan että kysymys on ollut oluen yhteishankinnasta, mutta tilausten käsittämät oluen ostotarjoukset on hyväksytty oluen toimitusten saadessa jatkua syytteessä ilmoitetun lähes neljän vuoden ajan. Kun syytettyjen virheellistä käsitystä lain sisällöstä näin ollen voidaan pitää anteeksiannettavana erehdyksenä, harkitsen oikeaksi, kumoten HO:n ja RO:n päätökset, hylätä syytteen sekä vapauttaa A:n - H:n heille tuomituista rangaistuksista sekä yhteisvastuullisesti asunto-osakeyhtiön kanssa tuomitusta alkoholijuoman arvon menettämisseuraamuksesta. Koska asunto-osakeyhtiölle tyhjistä pulloista kertynyttä tuloa edellä mainituista syistä ei ole pidettävä alkoholilain 94 §:ssä tarkoitettuna taloudellisena hyötynä, vapautan yhtiön tästä menettämisseuraamuksesta.

Asia käsiteltiin täysistunnossa.