18.9.2019

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 26.9.2018 nro 18/1063/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 14.11.2017, diaarinumero 1382/110/2017, hylännyt A:n (hakija, jäljempänä myös valittaja) perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan hakemuksen.

Oleskelulupaa on haettu avioliiton perusteella. Perheenkokoajana on Suomen kansalainen B (jäljempänä myös valittaja).

Maahanmuuttovirasto on päätöksensä perusteluissa lausunut muun ohella, että oleskelulupaa ei myönnetä, koska on perusteltua aihetta epäillä, että hakijan tarkoituksena on maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajien valituksen.

Hallinto-oikeus on, selostettuaan ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin, 37 §:n, 36 §:n 2 momentin ja 66 a §:n sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan sisällön ja hallituksen esityksissä (HE 28/2003 vp ja HE 240/2009 vp) maahantulosäännösten kiertämisestä lausuttua sekä Euroopan unionin neuvoston päätöslauselmaa lumeavioliittojen estämiseksi, perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Hakija ja perheenkokoaja ovat avioituneet 23.1.2016 Burkina Fasossa. Avioliitto on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Väestötietojärjestelmän tietojen mukaan perheenkokoaja on ollut avioliitossa aiemmin 15.1.2014−15.9.2015 välisenä aikana.

Hakijaa on kuultu suullisesti Suomen Abujan edustustossa 31.1.2017. Hakija on kertonut tutustuneensa perheenkokoajaan afrointroduction.com sivustolla huhtikuussa 2015. He ovat kirjoitelleet toistensa kanssa päivittäin ja puhuneet puhelimessa muutaman kuukauden ajan ennen kuin perheenkokoaja on matkustanut hakijan luokse Burkina Fasoon elokuussa 2015. Hakijan mukaan he ovat menneet tuolloin kihloihin ja perheenkokoaja on tavannut myös hakijan perheen. Perheenkokoaja on tullut hakijan luokse seuraavan kerran tammikuussa 2016, jolloin he ovat solmineet avioliiton. Avioliiton solmimisesta on päätetty yhdessä. Hakijan mukaan perheenkokoaja on maksanut avioliitosta hänen perheelleen, mutta hakija ei ole tiennyt kuinka paljon. Hakija on kertonut perheenkokoajan olleen aiemmin naimisissa, mutta hän ei ole tiennyt, milloin perheenkokoaja on eronnut. He ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa puhelimitse ja sähköpostitse lähes päivittäin. Sunnuntaisin he ovat soittaneet toisilleen Skypen välityksellä.

Perheenkokoajaa on kuultu kirjallisesti. Perheenkokoaja on 6.8.2017 päivätyssä selvityksessään kertonut tutustuneensa hakijaan afrointroduction.com sivustolla. He ovat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran elokuussa 2015 perheenkokoajan vieraillessa hakijan luona. He ovat asuneet vierailun aikana yhdessä ja tavanneet hakijan sukulaisia. Perheenkokoajan mukaan avioliiton solmimisesta on päätetty tuolloin. Avioliitto on solmittu 23.1.2016 perheenkokoajan matkustaessa seuraavan kerran hakijan luokse. Perheenkokoaja on kertonut maksaneensa avioliiton solmimisesta. Perheenkokoajan mukaan he eivät ole tavanneet avioliiton solmimisen jälkeen, koska he ovat odottaneet kutsua Suomen Nigerian suurlähetystöön oleskelulupahakemuksen jättämistä varten kahdeksan kuukautta. Perheenkokoaja on kertonut viettäneensä hakijan kanssa noin viikon ajan ensin elokuussa 2015 sekä sittemmin tammikuussa 2016. He ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa sähköpostitse päivittäin ja sunnuntaisin puhumalla Skypessä.

Hallinto-oikeudelle on toimitettu perheenkokoajan passikopiot, joiden mukaan perheenkokoajalle on myönnetty kolmen kuukauden viisumit Burkina Fasoon tammikuussa 2018 sekä elokuussa 2018 ja hän on matkustanut Burkina Fasoon 13.1.2018−20.1.2018 sekä 25.8.2018−31.8.2018 välisinä aikoina. Lisäksi hallinto-oikeudelle on toimitettu The Western Union Companyn selvitys perheenkokoajan hakijalle kuukausittain lähettämistä rahasummista.

Oikeudellinen arviointi

Hakija on avioliitossa Suomen kansalaisen kanssa. Lähtökohtana on, että Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailta haettuna, jos oleskeluluvan myöntämisen muut edellytykset ovat olemassa.

Asiassa on kysymys siitä, onko oleskelulupa voitu jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla eli miten uskottavana voidaan pitää puolisoiden aikomusta viettää Suomessa yhteistä perhe-elämää. Avioliiton aitoutta on tarkasteltava objektiivisin kriteerein ja siinä on otettava huomioon muun ohella puolisoiden aikaisemmat elämänvaiheet, keskinäinen kanssakäyminen ja yhteydenpito sekä miten avioliitto on solmittu. Todellinen perhe-elämä edellyttää aitoa suhdetta osapuolten välille, mikä voidaan osoittaa yhteisellä kotitaloudella tai yhdessä asumisen ollessa mahdotonta säännöllisellä yhteydenpidolla, jatkuvalla keskinäisellä vastuulla ja riippuvuudella sekä huolenpidolla.

Asianosaiset ovat kertoneet yhteneväisesti tutustumisestaan, avioitumisesta sekä yhteydenpidostaan ja he ovat olleet valituksenalaisen päätöksen tekohetkellä avioliitossa lähes kahden vuoden ajan. Hallinto-oikeus toteaa, että hakija ja perheenkokoaja ovat ennen avioliiton solmimista pitäneet yhteyttä netissä muutaman kuukauden ja tavanneet toisensa ainoastaan kerran noin viikon ajan. Avioliitto on solmittu siten verrattain lyhyen tuttavuuden jälkeen. Asiassa saadun selvityksen perusteella hakija ja perheenkokoaja eivät ole asuneet yhdessä lukuun ottamatta perheenkokoajan tekemiä lyhyehköjä vierailuja hakijan luokse. Hallinto-oikeus kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että hakija ja perheenkokoaja ovat tavanneet toisensa avioliiton solmimisen jälkeen seuraavan kerran vasta kahden vuoden kuluttua, eikä asiassa ole esitetty, että tapaaminen olisi ollut tuona aikana mahdotonta puolisoista riippumattomista syistä.

Kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys perhe-elämästä avioliiton solmimisen jälkeen, mikä on painottunut lähinnä perheenkokoajan ja hakijan puhelimitse ja sähköpostitse tapahtuneeseen yhteydenpitoon, eivät he ole muodollisesta perhesiteestä huolimatta viettäneet tosiasiallista perhe-elämää. Asianosaisten avioliitto on nyt kestänyt yli kaksi ja puoli vuotta. Hallinto-oikeus arvioi kuitenkin, etteivät perheenkokoajan tekemät viikon mittaiset vierailut hakijan luokse pitkillä aikaväleillä, asianosaisten välinen tiivis yhteydenpito tai perheenkokoajan säännöllinen hakijan taloudellinen tukeminen riitä vielä muodostamaan riittävän läheistä, tosiasiallista perhe-elämää.

Hallinto-oikeus katsoo, että yhteiselämän puuttumisesta johtuen hakijan tarkoituksena ei voida ainakaan tässä vaiheessa katsoa olevan ensisijaisesti perhe-elämän viettäminen perheenkokoajan kanssa, vaan oleskeluluvan saaminen Suomeen. Asiaa ei ole arvioitava toisin hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen perusteella.

Nyt käsiteltävänä olevassa tilanteessa ulkomaalaislain 66 a §:n mukainen harkinta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä hakijan oleskelulupahakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Anni Mikkonen, joka on myös esitellyt asian.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten.

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Hakija on avioliitossa Suomen kansalaisen kanssa. Suomessa asuvan Suomen kansalaisen aviopuolisolle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Lähtökohtana on näin ollen oleskeluluvan myöntäminen hakijalle, jos oleskeluluvan myöntämisen muut edellytykset ovat olemassa.

Asiassa on kysymys siitä, onko oleskelulupa voitu jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla. Säännöksen mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Asiassa tulee myös arvioitavaksi, mikä merkitys on annettava sille selvitykselle, jota valittajat ovat esittäneet avioliitostaan hallinto-oikeudelle ja sittemmin korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

2. Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp s. 138) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 36 §:n 2 momentin osalta, että laiton maahanmuutto tarkoittaa yhä useammin laillisten maahantulokeinojen väärinkäyttöä. Esimerkiksi oleskelulupaa haetaan perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta.

Ulkomaalaislain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 240/2009 vp) yleisperusteluissa todetaan, että maahantulosäännösten kiertämisen yleisimpiä muotoja perhesidetapauksissa ovat avioliiton solmiminen pelkästään oleskeluluvan saamiseksi ilman todellista tarkoitusta viettää perhe-elämää (niin sanotut lumeavioliitot) ja väärien tietojen antaminen oleskeluluvan saamiseksi.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

3. Muuta huomioon otettavaa aineistoa

Lumeavioliiton käsitettä ei ole määritelty kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin kuin edellä on selostettu. Tähän nähden on hyödyllistä kiinnittää huomiota unionin oikeudesta ilmeneviin tulkintaohjeisiin.

Euroopan unionin neuvoston päätöslauselmassa, annettu 4 päivänä joulukuuta 1997, toimenpiteistä lumeavioliittojen estämiseksi (97/C 382/01) Euroopan unionin neuvosto on todennut muun muassa, että lumeavioliitot ovat keino kiertää kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa ja oleskelua koskevia sääntöjä ja että jäsenvaltioiden olisi tämän ilmiön torjumiseksi toteutettava vastaavat toimenpiteet tai jatkettava niiden toteuttamista.

Päätöslauselman kohdan 2 mukaan seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että avioliitto on solmittu maahanmuuttosäännösten kiertämiseksi, ovat erityisesti:

- yhteiselämän puuttuminen,

- asianmukaisen osallistumisen puuttuminen avioliitosta johtuviin velvollisuuksiin,

- puolisot eivät ole kertaakaan tavanneet ennen avioliittoa,

- puolisot antavat ristiriitaisia henkilötietoja toisistaan (nimi, osoite, kansallisuus, työ), olosuhteista, joissa he ovat tutustuneet toisiinsa, tai muista heitä koskevista, luonteeltaan henkilökohtaisista keskeisistä tiedoista,

- aviopuolisot eivät puhu kieltä, jota molemmat ymmärtävät,

- avioliiton solmimista varten on maksettu rahasumma ( - - ),

- toisen puolison tai molempien puolisoiden henkilöhistoriassa on merkintöjä aikaisemmista lumeavioliitoista tai oleskeluun liittyy poikkeuksellisia seikkoja.

Taustaselvityksenä lumeavioliitoista voidaan kiinnittää huomiota myös 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/38/EY tarkoitukseen, vaikka sitä ei sovelletakaan nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen sen vuoksi, että se koskee Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Lisäksi voidaan kiinnittää huomiota Euroopan yhteisöjen komission tiedonantoon Euroopan parlamentille ja neuvostolle edellä mainitun direktiivin täytäntöönpanon ja soveltamisen parantamisesta (KOM (2009) 313 lopullinen), jossa todetaan muun muassa seuraavaa:

Direktiivin johdanto-osan 28 kappaleen mukaan lumeavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa, joka on solmittu pelkästään direktiivissä tarkoitetun vapaata liikkuvuutta ja oleskelua koskevan oikeuden saamiseksi silloin, kun kyseinen henkilö ei muutoin olisi saanut tätä oikeutta. Avioliittoa ei voida katsoa lumeavioliitoksi vain siksi, että sen ansiosta henkilö saa maahanmuuttoon liittyvää tai mitä tahansa muuta etua.

Tiedonannon mukaan jäsenvaltiot voivat määritellä ohjeelliset kriteerit, jotka osoittavat, että tapaukseen ei todennäköisesti liity unionin oikeuksien väärinkäyttöä:

- unionin kansalaisen puoliso, joka on kolmannen maan kansalainen, saisi helposti oleskeluoikeuden henkilökohtaisin perustein tai hän on jo aiemmin oleskellut laillisesti unionin kansalaisen kotijäsenvaltiossa,

- puolisot ovat olleet yhdessä jo kauan,

- puolisoilla on jo pitkään ollut yhteinen kotipaikka / he ovat asuneet samassa taloudessa,

- puolisot ovat jo tehneet vakavan pitkäaikaisen oikeudellisen/taloudellisen sitoumuksen, johon liittyy yhteisiä velvollisuuksia (esimerkiksi asuntolaina),

- avioliitto on kestänyt jo kauan.

Tiedonannossa korostetaan, että jäsenvaltiot eivät saa luottaa vain yhteen kriteeriin, vaan kaikki yksittäiseen tapaukseen liittyvät seikat on otettava asianmukaisesti huomioon ja että viranomaisten on kyettävä osoittamaan vakuuttavasti tosiseikat. Jos asianosaiset valittavat tapauksesta, kansallisten tuomioistuinten on varmistettava kussakin tapauksessa erikseen, että kyse on väärinkäytöstä. Tiedonannon mukaan todistustaakka lumeavioliitosta on jäsenvaltion viranomaisilla.

4. Asiassa saatu selvitys

Tällä hetkellä 37-vuotias hakija ja 54-vuotias perheenkokoaja ovat tutustuneet internetissä www.afrointroductions.com-sivustolla huhtikuussa 2015. Hakija on Nigerian kansalainen, mutta hän asuu Burkina Fasossa. Hakija ja perheenkokoaja ovat tavanneet ensimmäisen kerran elokuussa 2015 Burkina Fasossa. Avioliitto on solmittu siellä 23.1.2016 ja se on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Perheenkokoaja on kertomuksensa mukaan maksanut hakijan perheelle myötäjäiset nigerialaisen perinteen mukaisesti. Hakija on hakenut oleskelulupaa avioliiton perusteella 31.1.2017.

Avioliiton solmimisen jälkeen perheenkokoaja on vieraillut hakijan luona 13.1.−20.1.2018 ja 25.8.−31.8.2018 sekä 20.7.−10.8.2019. Puolisot ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa puhelimitse ja sähköpostitse lähes päivittäin sekä sunnuntaisin Skypen välityksellä. Hakija on 22.3.2019 hakenut viisumia Suomeen vieraillakseen perheenkokoajan luona heti, kun hakija saa maahantuloluvan. Perheenkokoaja on tukenut hakijaa taloudellisesti syyskuusta 2015 alkaen lähettämällä hänelle kuukausittain rahaa.

5. Oikeudellinen arviointi

5.1 Arvioinnin lähtökohdat

Avioliitto muodostaa olettaman siitä, että hakijalle myönnetään oleskelulupa perhesiteen perusteella. Oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä, että hakijan tarkoituksena on kiertää maahantulosäännöksiä. Niin sanottu lumeavioliitto, jossa puolisoiden todellisena tarkoituksena ei ole yhteisen perhe-elämän viettäminen, voi olla perusteena oleskelulupahakemuksen hylkäämiselle mainitulla perusteella. Viranomaisen on osoitettava epäilylle objektiivisesti arvioitavissa olevat perusteet.

Jos viranomainen osoittaa, että on perusteltua aihetta epäillä lumeavioliittoa, oleskeluluvan hakijan puolestaan on osoitettava epäily aiheettomaksi.

Avioliittoon perustuvan oleskelulupahakemuksen hylkääminen esillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa johtaa siihen, että puolisot joutuvat asumaan erillään toisistaan eri maissa. Tästä syystä perhe-elämän suoja edellyttää, että avioliiton aitoutta ei arvioida pelkästään sen tilanteen perusteella, joka on vallinnut Maahanmuuttoviraston päättäessä oleskeluluvasta, vaan on arvioitava myös perhe-elämän myöhempää kehitystä.

Avioliiton aitoutta arvioitaessa on otettava huomioon se, että viranomaisella on mahdollisuus tarkastella oleskeluluvan edellytysten olemassa-oloa uudestaan siinä vaiheessa, kun se harkitsee jatkoluvan myöntämistä. Jos oleskeluluvan edellytyksiä ei ole tuolloin olemassa, jatkolupaa ei myönnetä. Lisäksi määräaikainen oleskelulupa voidaan ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin mukaan peruuttaa, jos niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei enää ole olemassa.

Parisuhteiden syntymisen ja avioliittojen solmimisen tavat ovat muuttuneet viime vuosina. Niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin avioliiton solmimiseen johtavia parisuhteita syntyy yhä useammin tilanteissa, joissa puolisot ovat alun perin tutustuneet toisiinsa internet-sivustojen kautta.

Aviopuolisoiden viettämän perhe-elämän arvioinnissa on otettava huomioon, että eri maissa asuvilla aviopuolisoilla ei lähtökohtaisesti ole samanlaista mahdollisuutta viettää tosiasiasiallista perhe-elämää kuin samassa maassa yhdessä asuvilla puolisoilla. Tämän vuoksi se, että puolisot asuvat avioliiton alkuvaiheessa toisistaan erillään eri maissa, ei vielä yksinään osoita, että heidän tarkoituksensa ei olisi alkaa viettää tosiasiallista perhe-elämää siinä vaiheessa, kun he muuttavat asumaan yhteen.

Jos oleskeluluvan hakija kykenee osoittamaan, että aviopuolisoiden tarkoituksena on alkaa viettää perhe-elämää Suomessa tai että aviopuolisot ovat jo viettäneet ja edelleen viettävät tosiasiallista perhe-elämää, avioliittoa ei ole pidettävä lumeavioliittona. Näissä tapauksissa sille, onko avioliiton solmimishetkellä vallinneiden olosuhteiden perusteella vaikuttanut siltä, että avioliitto on solmittu maahantulosäännösten kiertämiseksi, ei ole enää annettava ratkaisevaa merkitystä.

5.2 Tosiseikkojen arviointi ja johtopäätökset

Esillä olevassa asiassa nyt 37-vuotias hakija ja 54-vuotias perheenkokoaja ovat tutustuneet toisiinsa internetin välityksellä yli neljä vuotta sitten. Avioliitto on kestänyt nyt jo yli kolme vuotta. Hakija ja perheenkokoaja eivät ole avioliittonsa aikana viettäneet tosiasiallista perhe-elämää asumalla vakituisesti yhdessä, mutta puolisot ovat olleet toisiinsa aktiivisesti yhteydessä koko avioliiton ajan nykyisin käytössä olevilla eri yhteydenpitovälineillä. Perheenkokoaja on vieraillut mahdollisuuksien mukaan hakijan luona, ja esitetyn selvityksen mukaan hakijan tarkoituksena on tulla vierailulle perheenkokoajan luo. Perheenkokoaja on säännöllisesti tukenut hakijaa taloudellisesti jo noin neljän vuoden ajan.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttovirasto on päätöstä marraskuussa 2017 tehdessään voinut silloisten tosiseikkojen perusteella arvioida, että asiassa on perusteltua aihetta epäillä hakijan tarkoituksena olevan maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa puolisot ovat alun perin tutustuneet toisiinsa internet-sivuston kautta. Perhe-elämää perinteisessä mielessä ei ole mahdollista viettää Suomessa ennen oleskeluluvan myöntämistä. Se, että perheenkokoaja on tukenut nyt 37-vuotiasta hakijaa ja tämän perhettä rahallisesti, ei viittaa siihen, että asiaan sisältyisi ihmiskaupan tai lumeavioliiton piirteitä. Kun otetaan huomioon edellä esitetyt tosiseikat, korkein hallinto-oikeus katsoo puolisoiden nyt osoittaneen, että heidän tarkoituksenaan on avioliittoa solmittaessa ollut se, että he alkavat viettää perhe-elämää Suomessa. Täten asiassa ei enää ole perusteltua aihetta epäillä, että avioliitto olisi solmittu muussa tarkoituksessa kuin tosiasiallisen perhe-elämän viettämiseksi.

Asiassa ei siten ole katsottava hakijan tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen, eikä hakijan oleskelulupahakemusta voida hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla. Näin ollen, kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Outi Suviranta, Leena Äärilä, Janne Aer ja Timo Räbinä. Asian esittelijä Anna Ahlberg.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Outi Suvirannan äänestyslausunto:

”Hylkään valituslupahakemuksen. Velvoitettuna lausumaan pääasiasta katson, ettei hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ole perusteita. Hylkään valituksen.”