16.11.2018

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 30.3.2017 nro 17/0186/5

Hakemus hallinto-oikeudelle

X:n kaupungin lastensuojelun sosiaalityön päällikkö on vaatinut, että A:n ja B:n lapsi, vuonna 2002 syntynyt C otetaan X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon Y:n lastenkotiin X:n kaupunkiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt C:n suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen ja päättänyt, että tämä otetaan X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon Y:n lastenkotiin. Hallinto-oikeus on määrännyt, että päätös pannaan täytäntöön heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen hylkäämisestä seuraavasti:

C on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely, jotta hän voisi jutella asioista perusteellisesti sekä saisi selvitystä siitä, mitä on meneillään ja miksi hänet on viety lastenkotiin. C on kertonut mieluummin puhuvansa kuin kirjoittavansa.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Pykälän 3 momentin mukaan, jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on huolehdittava siitä, että sijaishuollossa olevalle lapselle selvitetään hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisella tavalla, miksi hänet on otettu huostaan, sekä selostettava niitä toimia, joihin hänen asiassaan on ryhdytty. Lapselle on myös järjestettävä mahdollisuus keskustella häntä itseään koskevista asioista hänen asioistaan vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Tähän nähden ja ottaen huomioon syyt, joiden vuoksi suullista käsittelyä on pyydetty, sekä sen, että C ei ole ilmoittanut haluavansa tulla henkilökohtaisesti kuulluksi voidakseen kertoa mielipiteensä huostaanotosta, suullisen käsittelyn toimittaminen on ilmeisen tarpeetonta.

Hallinto-oikeus on huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen osalta päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavat oikeusohjeet ja asiassa saadun keskeisen selvityksen sekä selvityksen arviointina ja johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella C kärsii laajoista neuropsykiatrisista ongelmista ja hän on ollut lokakuusta 2015 alkaen lasten- ja nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa lähes yhtäjaksoisesti vuoden ajan. Osastohoito on päättynyt kiireelliseen sijoitukseen lokakuussa 2016, koska kotiutuminen ei ole onnistunut eikä osastohoidon pitkittyminen ole edistänyt C:n kuntoutumista.

C:n isä B on kokenut, ettei hänellä ole enää voimavaroja vastata C:stä kokoaikaisesti. Äidillä A:lla ei ole omien psyykkisten vaikeuksiensa vuoksi mahdollisuutta toimia C:n lähivanhempana.

Saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että C:n pitkäaikaiset psyykkiset ongelmat ja vaikeudet toiminnanohjauksessa sekä isän B:n riittämättömät voimavarat tässä pitkittyneessä tilanteessa huolehtia C:stä kotona ja vastata hänen jatkuvaan ja voimakkaaseen tuen tarpeeseensa uhkaavat vakavasti vaarantaa C:n terveyttä ja kehitystä. C:lle ja hänen perheelleen on tarjottu vuosien aikana avohuollon tukitoimia, mutta niillä ei ole saatu riittävää apua C:n ongelmiin eikä isän jaksamisen tukemiseen. Hallinto-oikeus katsoo, etteivät enemmät avohuollon tukitoimet ole enää tässä tilanteessa soveltuvia C:n ja perheen auttamiseksi. Huostaanotto on välttämätön C:n terveyden ja kehityksen turvaamiseksi. C:n oireilusta saadun selvityksen perusteella hänen huoltonsa ja kasvatuksensa on järjestettävä laitoshuoltona, jossa hänen on mahdollista saada tarvitsemaansa vahvaa tukea ongelmiinsa. Ammatillinen lastenkoti tarjoaa edellytykset tukea C:tä arjessa ja toiminnanohjauksen vaikeuksissa, huolehtia hänen osallistumisestaan koulunkäyntiin sekä tarvitsemaansa psykiatriseen hoitoon.

Sijaishuoltopaikkaa valittaessa on otettu huomioon C:n erityiset tarpeet. Y:n lastenkoti on vaativaa laitoshoitoa tarjoava yksikkö, jossa on erityisosaamista haastavien lasten erityistarpeiden huomioimiseen. Y:n lastenkodilla on mahdollisuus hyödyntää moniammatillisen työryhmän ja yhteistyöverkoston näkemyksiä hoito- ja kasvatustyön tukena. Y:n lastenkodin sijainti mahdollistaa C:n yhteydenpidon vanhempiin ja muihin läheisiin, nuorisopsykiatrisen hoitokontaktin säilymisen kuntoutusyksikkö K:ssa sekä koulunkäynnin jatkumisen entisessä koulussaan. Hallinto-oikeus katsoo Y:n lastenkodin olevan tällä hetkellä C:lle sopiva sijoituspaikka. Huostaanotto ja sijoittaminen Y:n lastenkotiin on hänen etunsa mukaista.

Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on esitetty lastensuojelulain 40 §:n mukaiset perusteet hakemuksen hyväksymiselle. Hakemus on siten hyväksyttävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 40 §, 50 § ja 91 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Jonna Konstari ja Esa Pursiainen. Esittelijä Miia Rissanen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

C on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja huostaanottohakemus hylätään.

Vaatimustensa tueksi C on esittänyt seuraavaa:

C ei halua asua lastenkodissa, koska se on hassua ja tyhmää. Hän on kotikunnossa ja turhaan lastenkodissa.

X:n kaupungin lastensuojelun sosiaalityön päällikkö on antanut selityksen. Huostaanoton perusteet ovat edelleen olemassa. Lastensuojelun tietoon ei ole tullut sellaisia uusia tietoja, joiden vuoksi C:n huostaanotto ja sijoittaminen sijaishuoltoon Y:n lastenkotiin tulisi lopettaa. C:n edun mukaista on turvata hänen kasvuaan ja kehitystään huostaanoton ja sijoituksen avulla.

A on antanut selityksen. Lastensuojeluviranomaiset katsoivat parhaimmaksi C:n huostaanoton ja sijoittamisen sijaishuoltoon lastenkotiin. A ei vastustanut aiemmin päätöstä, mutta nyt hän vastustaa sitä C:n tavoin ja hakee muutosta päätökseen. A hyväksyy tilanteen, mikäli sijaishuoltopaikkana jatkaa Y:n lastenkoti, mutta ei hyväksy C:n sijoittamista minnekään muualle.

B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

C on antanut vastaselityksen. Koko hänen sukunsa on sitä mieltä, että hän on ihan terve. Hän ei ole ollut itsetuhoinen eikä ole karkaillut tai ollut poliisien kanssa tekemisissä. Hän on kasvanut paljon, ja hänellä on paljon ystäviä.

Merkitään , että C:n sijaishuoltopaikaksi on 9.11.2017 muutettu sijaishuoltopaikka Z. C:n asioista vastaava sosiaalityöntekijä on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan päätöksen ja 8.11.2017 päivätyn asiakassuunnitelman.

Merkitään , että korkein hallinto-oikeus on 27.6.2018 antamallaan välipäätöksellä määrännyt asianajaja M:n antamansa suostumuksen mukaisesti toimimaan C:n avustajana tässä valitusasiassa.

C on toimittanut lausuman, jossa on luovuttu vaatimuksesta toimittaa suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa sekä esitetty muun ohella seuraavaa:

C:n terveydelliset ongelmat ovat lähinnä neurologisia, joten sijaishuoltopaikka Z ei ole hänelle oikea sijaishuoltopaikka. Hänellä ei ole depressiivisyyttä tai muuta mielenterveyden häiriötä. C on valmis keskustelemaan terapeutin kanssa ja on saanut jatkuvasti terapeuttista tukea. Hän aikoo myös keskustella isänsä kanssa mahdollisesta kotiin palaamisesta. C on sijaishuoltopaikka Z:ssa saanut lääkityksen, joka on kohdallaan ja vaikuttaa positiivisesti hänen vointiinsa. Hänellä on vuonna 2016 todettu Touretten oireyhtymä, johon hän toivoo saavansa vertaistukea taikka ryhmäterapiaa. Hänen diagnoosinsa on myös muuttunut.

Ongelmat kotona ovat vähentyneet selvästi, ja tilanne on parempi kuin aikaisemmin. Kotona ei tulisi enää olemaan samanlaisia ongelmia kuin aikaisemmin. Asuessaan X:n kaupungissa C saisi vahvaa tukea ongelmiinsa, jotka ovat toisaalta jo hyvin hallinnassa. Hän hyväksyy sen, että hänellä on tuen tarve, ja on valmis ottamaan tarvittavan avun vastaan. C:n huostaanottoa ei olisi tullut vahvistaa tai ainakin hänet olisi tullut tai tulisi sijoittaa huostaanotettuna kotiin. Aiemmat ongelmat, joihin huostaanotto on pohjautunut, ovat väistyneet, ja oikean diagnoosin ja lääkityksen avulla C:n kunto on kohentunut huomattavasti.

C:n lausuma on lähetetty tiedoksi X:n kaupungin lastensuojelun sosiaalityön päällikölle , B:lle ja A:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Lastensuojelulain 21 §:n mukaan kaksitoista vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella erikseen puhevaltaansa itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Hallintolainkäyttölain 38 §:n 3 momentin mukaan, jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Hallintolainkäyttölain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 217/1995 vp) 38 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun ohella, että erityistä huomiota kiinnitetään asianosaisen mielipiteeseen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Asianosainen voi arvioida suullisen käsittelyn tarpeellisuutta omasta näkökulmastaan ja lisäksi hän voi ilmaista, osallistuisiko hän mielellään suulliseen käsittelyyn. Asianosainen voi kokea suullisen käsittelyn tarpeelliseksi asian selvittämisen kannalta tai sen vuoksi, että asia on hänelle tärkeä tai että hän pystyy paremmin ymmärtämään asian suullista kuin kirjallista käsittelyä. Lisäksi asianosaiselle voi olla helpompaa ilmaista itseään suullisesti kuin kirjallisesti.

C:llä ei ole ollut lainopillista avustajaa hallinto-oikeudessa. Hän on hallinto-oikeudelle toimittamassaan selityksessä ilmoittanut ehdottomasti haluavansa suullisen käsittelyn jutellakseen asioista perusteellisesti, jotta kaikki tietävät, mitä on meneillään. Hän on lisäksi ilmoittanut haluavansa, että hänen isänsä, isän puoliso ja ohjaajat keskustelevat huostaanotosta. Hän on kertonut pitävänsä enemmän puhumisesta kuin kirjoittamisesta ja haluavansa saada selvitystä siitä, miksi hän on lastenkodissa ja minkä takia hänet on viety sinne.

Hallinto-oikeus on lähettänyt C:lle kirjeen, jossa on todettu, että lapsen mielipiteen selvittämisen tarkoituksena on, että hallinto-oikeus saa tietää hänen kantansa ennen ratkaisun tekemistä huostaanottoasiassa. Kirjeen mukaan niistä kysymyksistä, joista C kertoi haluavansa keskustella suullisessa käsittelyssä, hän voi keskustella suoraan yhdessä sosiaalityöntekijän ja läheistensä kanssa. Lisäksi kirjeessä on ilmoitettu, että hallinto-oikeudesta voidaan tulla tapaamaan C:tä sijaishuoltopaikkaan, mikäli C haluaa kertoa mielipiteensä huostaanotosta suullisesti. C ei ole vastannut hallinto-oikeuden kirjeeseen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että vuonna 2002 syntynyt C on huostaanottoaan ja sijaishuoltoon sijoittamistaan koskevaa asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä käyttänyt erikseen omaa puhevaltaansa huoltajanaan toimivan isänsä ohella. Hänellä on siten ollut itsenäinen oikeus vaatia tässä häntä itseään koskevassa asiassa suullisen käsittelyn toimittamista asiaa ensi asteen tuomioistuimena käsitelleessä hallinto-oikeudessa. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva prosessuaalinen oikeus on erityisen merkittävä perhe-elämän suojaan vakavasti puuttuvassa asiassa kuten lapsen huostaanottoa koskevassa asiassa, jossa lapsi itse on vastustanut huostaanottoa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lapsen mielipiteen selvittäminen lastensuojelulain 20 §:n nojalla ei menettelyllisesti korvaa tai vastaa suullisen käsittelyn toimittamista koskevaa oikeutta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että C on riittävän selvästi hallinto-oikeudessa ilmaissut suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksensa. Hän on myös erikseen perustellut vaatimustaan suullisen käsittelyn toimittamiseen keskeisesti liittyvillä, asian käsittelyn välittömyyttä ja siten oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita koskevilla syillä. C:llä ei ole asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä ollut oikeudenkäyntiavustajaa. Hallinto-oikeus ei ole voinut hylätä C:n vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta ilmeisen perusteettomana.

Kun kuitenkin otetaan huomioon, että sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus on lastensuojelulain 87 §:n nojalla määrännyt C:lle oikeudenkäyntiavustajan, C on häntä uudelleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa kuultaessa ilmoittanut luopuvansa vaatimasta suullisen käsittelyn toimittamista, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei hallinto-oikeuden päätöstä ole tarpeen kumota ja asiaa palauttaa hallinto-oikeuteen suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Edellä lausuttuun nähden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa viran puolesta hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla ei myöskään ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Asiassa saadun kirjallisen selvityksen mukaan huostaanotolle on ollut lastensuojelulain 40 §:n mukaiset edellytykset. C on siten tullut ottaa sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoittaa sijaishuoltoon. Asiassa saadun selvityksen perusteella C:n nykyistä sijaishuoltopaikkaa sijaishuoltopaikka Z:aa on pidettävä C:n edun mukaisena sijaishuoltopaikkana.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Pekka Aalto, Maarit Lindroos ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Helmi Lajunen.