KHO:2015:137
- Asiasanat
- Ulkomaalaisasia, Oleskelulupa, Perheside, Avioliitto, Avioero, Uusi avioliitto, Oleskelulupahakemus, Karkottaminen, Maahantulosäännösten kiertäminen, Kokonaisharkinta
- Tapausvuosi
- 2015
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 3619/1/14
- Taltio
- 2425
Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Gambian kansalainen A:n perhesiteen perusteella tekemän oleskelulupahakemuksen sekä päättänyt karkottaa hänet kotimaahansa ja määrätä hänet kahden vuoden maahantulokieltoon, koska se katsoi hänen solmineen avioliiton Suomen kansalainen C:n kanssa maahantulosäännösten kiertämistarkoituksessa. Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen maahantulokiellon osalta, mutta muilta osin hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n valituksen vireillä ollessa solmimaa avioliittoa Suomen kansalainen D:n kanssa ja tämän raskautta ei voitu katsoa sellaisena lisäselvityksenä, jonka vuoksi oleskeluluvan myöntämistä koskevat edellytykset voitaisiin tutkia tämän valituksen yhteydessä.
A:n ja D:n avioliiton solmimiseen liittyviä seikkoja ei ollut asian käsittelyn aikana tutkittu. Koska asiassa tehdyt selvitykset olivat koskeneet A:n avioliittoa C:n kanssa, kyse oli ollut eri asiasta ja eri oleskelulupaperusteesta siitä huolimatta, että perusteen nimike eli perheside oli sama. Tähän nähden asiassa ratkaiseva merkitys oli sen kysymyksen arvioimisella, oliko päätös A:n karkottamisesta kumottava tässä uudessa tilanteessa.
Maasta poistamisessa suoritettavaa kokonaisharkintaa koskevan ulkomaalaislain 146 §:n sanamuoto on velvoittava. Mainitun lainkohdan mukaan karkottamista koskevassa kokonaisharkinnassa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan.
Lainkohdassa tarkoitettu kokonaisharkinta sisältää kuitenkin myös muita seikkoja kuin perhesiteen ja lapsen edun. Asiassa oli otettava huomioon myös se seikka, että A oli saanut ensimmäisen oleskelulupansa Suomeen lyhytikäiseksi jääneen avioliiton perusteella B:n kanssa ja tämän jälkeen tuloksetta kahdesti hakenut työntekijän oleskelulupaa sekä pian poliisin tekemän karkottamisesityksen jälkeen avioitunut C:n kanssa ja hakenut tämän avioliiton perusteella oleskelulupaa. Näissä olosuhteissa Maahanmuuttovirasto oli voinut määrätä A:n karkotettavaksi ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella, koska tämä oleskeli maassa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.
Ulkomaalaislaki 50 § 1 momentti, 54 § 7 momentti, 66 a §, 36 § 2 momentti, 149 § 1 momentti 1 kohta, 146 §
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla
Ks. myös KHO 2014:24
Päätös, josta valitetaan
Helsingin hallinto-oikeus 20.10.2014 nro 14/1542/1
Asian aikaisempi käsittely
Maahanmuuttovirasto on 3.7.2013 hylännyt muutoksenhakijan perhesiteen perusteella tekemän oleskelulupahakemuksen sekä samana päivänä päättänyt karkottaa hänet kotimaahansa ja määrännyt, ettei hän kahden vuoden kuluessa päätöksentekopäivämäärästä lukien saa uudelleen saapua Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon.
Maahanmuuttovirasto on oleskelulupaa koskevassa päätöksessään selostanut soveltamansa säännökset ja perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:
Hakijan maahantulon peruste ja oleskeluluvan myöntämisperuste ovat oleellisesti muuttuneet hänen lyhyen maassa oleskelunsa aikana. Hakijan oleskeluluvan peruste on ollut avioliitto, joka on päättynyt avioeroon 17.10.2011. Poliisi on tämän jälkeen tehnyt hakijalle kaksi kielteistä päätöstä työnteon perusteella haettuihin oleskelulupahakemuksiin. Hakija on solminut avioliiton 15.11.2012 viiden kuukauden tuttavuuden jälkeen tietoisena kielteisistä oleskelulupapäätöksistä ja vain kymmenen päivää sen jälkeen, kun hän on saanut tiedon poliisin tekemästä karkottamisesityksestä. Väestötietojärjestelmän mukaan hakija on muuttanut puolisoiden yhteisestä kodista 21.5.2013 uuteen osoitteeseen.
Maahanmuuttovirasto katsoo, että on perusteltua aihetta epäillä, että hakija on solminut avioliiton ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaisesti maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi.
Hakija on tuomittu lievästä pahoinpitelystä päiväsakkoihin ja lisäksi hakijasta on vireillä syyte, jossa häntä epäillään raiskauksesta ja törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. Maahanmuuttovirasto katsoo, että edellä mainittu tuomio ja rikossyyte kuvastavat, ettei hakija ole sopeutunut suomalaiseen yhteiskuntaan ja että oleskeluluvan myöntämistä vastaan on olemassa ulkomaalaislain 36 §:ssä mainittuja yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviä perusteita. Hakijan ei kaikki asiaan liittyvät seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen olisi mahdollista saada oleskelulupaa Suomessa, jos hän olisi saapunut maahan ilman oleskelulupaa.
Hakijalle ei voida hänen lyhyen maassa oleskelunsa perusteella katsoa syntyneen sellaisia siteitä Suomeen, että hänelle tulisi tällä perusteella myöntää oleskelulupa Suomessa. Jos verrataan hänen siteitään Suomeen ja kotimaahansa Gambiaan, jossa hän on asunut valtaosan elämästään, voidaan hänen siteidensä katsoa painottuvan Gambiaan.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Sopimus suojaa riittävän läheistä, tosiasiallista perhe-elämää. Maahanmuuttovirasto ei kielteisessä päätöksessään puutu perhe-elämän suojaan hakijan ja C:n osalta, koska heidän välillään ei ole sellaista perhe-elämää, jota sopimuksella suojataan.
Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä.
Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään karkottamisen osalta muun ohella seuraavasti:
A on ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla oleskellut Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.
Maahanmuuttovirasto ei ole myöntänyt 3.7.2013 tekemällään päätöksellä asianomaiselle jatko-oleskelulupaa, koska on perusteltua aihetta epäillä, että asianomainen on solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaisesti. Oleskeluluvan myöntämistä vastaan on myös ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin mukaisia perusteluja.
Asianomainen on Suomessa oleskelunsa aikana syyllistynyt rikokseen. Hänet on tuomittu 19.11.2012 lievästä pahoinpitelystä 20 päiväsakkoon. Hän on lisäksi epäiltynä rikoksesta.
Asianomainen on oleskellut Suomessa noin neljä vuotta, joista laillisesti vain kaksi vuotta. Asianomaisen viimeisen oleskeluluvan voimassaolo on päättynyt marraskuussa 2011.
Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset voivat puuttua edellä mainitun oikeuden käyttämiseen, kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä. A:lla ei ole sopimuksella suojattavaa perhe-elämää Suomessa.
Kun asianomaisen kohdalla kokonaisharkinnassa maasta karkottamista vastaan puhuvia seikkoja verrataan maasta karkottamisperusteisiin, on maasta karkottamisperusteita pidettävä painavampina.
Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Maahanmuuttoviraston karkotuspäätökseen sisältyvän maahantulokiellon, mutta hylännyt valitukset oleskelulupaa ja karkottamista koskevilta osin.
Hallinto-oikeus on selostanut soveltamansa säännökset ja perustellut päätöstään seuraavasti:
Oleskelulupa
Valittaja on 17.12.2012 hakenut oleskelulupaa Suomen kansalaisen C:n kanssa 15.11.2012 solmimansa avioliiton perusteella. Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että on ollut perusteltua aihetta epäillä, että avioliitto oli solmittu maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi. Maahanmuuttovirasto on päätöksessään todennut, että avioliitto oli solmittu viiden kuukauden tuttavuuden jälkeen tietoisena poliisin kielteisistä oleskelulupapäätöksistä ja kymmenen päivää sen jälkeen, kun valittaja oli saanut tiedon poliisin karkottamisesityksestä. Maahanmuuttovirasto on myös päätöksessään viitannut siihen, että valittaja oli väestötietojärjestelmästä saatavien tietojen mukaan muuttanut puolisoiden yhteisestä kodista 21.5.2013 uuteen osoitteeseen. Hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirastolla on näiden seikkojen vuoksi ollut perusteltua aihetta epäillä avioliiton solmitun maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi.
Maahanmuuttoviraston lausunnon mukaan valittajan puoliso oli 8.4.2013 pannut vireille avioerohakemuksen. Valittajan oman ilmoituksen mukaan avioliitto on päättynyt avioeroon 15.1.2014. Valituksessa ei ole tuotu esiin sellaisia seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida valittajan C:n kanssa solmiman avioliiton luonnetta toisin kuin Maahanmuuttovirasto.
Valittajan hallinto-oikeudelle toimittamassa täydennyksessä on viitattu valituksen vireillä ollessa solmittuun uuteen avioliittoon Suomen ja Vietnamin kansalaisen D:n kanssa sekä puolison raskauteen. Hallinto-oikeus katsoo, että näitä seikkoja ei voida pitää 17.12.2012 perhesiteen perusteella tehtyä oleskelulupahakemusta ja sen johdosta 3.7.2013 tehtyä päätöstä koskevana sellaisena lisäselvityksenä, jonka vuoksi oleskeluluvan myöntämistä koskevat edellytykset voitaisiin tutkia tämän valituksen yhteydessä. Uutta avioliittoa koskeva selvitys ei siis anna aihetta palauttaa oleskelulupa-asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
= = =
Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä valittajan 17.12.2012 tekemän oleskelulupahakemuksen. Päätöstä ei ole syytä muuttaa valituksen johdosta.
Karkottaminen ja maahantulokielto
Valittajalle ei ole edellisen oleskeluluvan päättymisen eli 5.11.2011 jälkeen myönnetty oleskelulupaa. Karkottamiselle on siten ulkomaalaislaissa tarkoitettu peruste. Valituksessa ei ole tuotu esiin, että valittajan paluulle kotimaahansa olisi ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitettuja esteitä.
Valituksen täydennyksessä on tuotu uutena selvityksenä esiin uusi avioliitto Suomessa asuvan Suomen kansalaisen kanssa, uuden puolison raskaus sekä työtarjous. Nämä seikat ovat sinänsä sen luonteisia, että ne on otettava huomioon karkottamista koskevassa harkinnassa. Hallinto-oikeus on edellä katsonut, ettei kysymystä siitä, tulisiko valittajalle myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella hänen valituksen vireillä ollessa solmimansa uuden avioliiton vuoksi, voida tutkia valittajan edellisen avioliiton perusteella hakemaa oleskelulupaa koskevan muutoksenhaun yhteydessä. Hallinto-oikeuden tiedossa ei ole, että valittaja olisi hakenut oleskelulupaa nyt voimassa olevan avioliittonsa perusteella tai saamansa uuden työtarjouksen perusteella taikka muullakaan perusteella. Tähän nähden ja kun maassa oleskelun jatkaminen edellyttäisi oleskelulupaa, ei karkotuspäätöstä ole syytä kumota valituksen johdosta. Valittaja on myös voitu päätöksentekoajankohtana 3.7.2013 vallinneissa olosuhteissa määrätä maahantulokieltoon. Valittajan uuden avioliiton vuoksi ei maahantulokieltoa kuitenkaan asian tässä vaiheessa ole syytä pitää voimassa.
Sovellettuina oikeusohjeina päätöksessä on mainittu ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentti, 37 §:n 1 momentti, 50 §:n 1 momentti, 60 §, 146 §, 147 §, 149 §:n 1 momentin 1 kohta ja 150 §:n 1 ja 2 momentti sekä viitattu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin KHO 2003:96, 2005:73 ja 2014:24.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Mäenpää, Juha Rautiainen (eri mieltä), Terttu Villikka, joka on myös esitellyt asian, Ulf Ekebom (eri mieltä), Sirpa Tammisalo, Pirjo Järvenpää, Tero Leskinen, Mirja Mehto, Anna Salminen, Virpi Ikkelä ja Hanna Lähdeniemi.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Lisäksi muutoksenhakija on vaatinut, että käännyttämispäätöksen täytäntöönpano kielletään, kunnes asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Muutoksenhakija on lausunut valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:
Valittajan hallinto-oikeudessa vetoamia seikkoja eli hänen uutta, 20.2.2014 eli valituksen vireillä ollessa solmittua avioliittoaan sekä valittajan aviopuolison raskautta on pidettävä sellaisina hallintolainkäyttölain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettuina uusina perusteina, joihin vetoaminen on sallittua. Asia ei niiden johdosta muutu toiseksi. Perhesiteenä on Suomen kansalaisen kanssa solmittu avioliitto.
Luontevaa sinänsä on, ettei hallinto-oikeus voi tutkia vasta valituksen vireilletulon jälkeen syntyneitä ja vedottuja oleskeluluvan myöntämisedellytyksiä. Tältä osin hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole virhettä. Mainittujen uusien perusteiden tutkiminen kuuluu Maahanmuuttovirastolle. Sen sijaan hallinto-oikeuden päätös on virheellinen siltä osin kuin se ei kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksiä ja palauttanut asiaa Maahanmuuttovirastoon. Koska asia on uuden hakemuksen johdosta vireillä Maahanmuuttovirastossa, asian palauttamista sinne ei ole tarpeen vaatia.
Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Maahanmuuttovirasto toteaa seuraavaa:
Hallinto-oikeus on todennut, ettei valittajan valituksen vireillä ollessa solmimaa uutta avioliittoa voida pitää Maahanmuuttoviraston tekemää päätöstä koskevana sellaisena lisäselvityksenä, jonka vuoksi oleskeluluvan myöntämistä koskevat edellytykset voitaisiin tutkia kyseisen valituksen yhteydessä.
Valittaja on hakemuksessaan esittänyt hakuperusteeksi avioliiton C:n kanssa. Maahanmuuttoviraston ratkaisu on perustunut hakemuksessa esitettyihin ja muutoin esille tulleisiin tietoihin, eivätkä valittajan valitusvaiheessa esittämät perusteet hänen uudesta suhteestaan ole olleet viraston tiedossa päätöksentekoajankohtana.
Jos valittaja haluaa kesken asian käsittelyn vaihtaa hakuperustetta, Maahanmuuttovirasto katsoo, että hänen tulee panna vireille uusi oleskelulupahakemus ja maksaa hakemuksesta uuden hakuperusteen mukainen käsittelymaksu. Vakiintuneen käytännön mukaan uutta hakemusta ei tarvita, jos oleskelulupaa on haettu seurustelusuhteen perusteella ja hakija solmii asian käsittelyn aikana avioliiton seurustelukumppaninsa kanssa. Asiassa on edelleen kyse samojen henkilöiden välisestä suhteesta. Koska valittaja on valitusvaiheessa solminut avioliiton toisen henkilön kanssa, hakuperuste on tosiasiallisesti muuttunut.
Lisäksi Maahanmuuttovirasto toteaa, että valittaja on 14.11.2014 hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Hakemus on Maahanmuuttovirastossa käsiteltävänä.
Muutoksenhakija ei ole antanut vastaselitystä.
Merkitään , että korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 1.4.2015 taltionumero 908 kieltänyt karkottamispäätöksen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa ehkä toisin määrätään.
Merkitään , että Maahanmuuttovirasto on 16.6.2015 myöntänyt valittajalle jatkuvan (A) oleskeluluvan ajalle 16.6.2015-16.6.2016 perhesiteen perusteella.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Ratkaistavana olevat oikeuskysymykset
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on muutoksenhakijan valituksesta ratkaistavana ensiksikin kysymys siitä, voidaanko perhesiteeseen perustuvan oleskelulupahakemuksen edellytykset arvioida tuomioistuimessa siitä huolimatta, että hän on hakenut oleskelulupaa eri perhesiteen perusteella kuin mihin hän on valitusvaiheessa vedonnut, vai voidaanko hänen edellyttää saattavan vireille uuden oleskelulupahakemuksen mainitun uuden perhesiteen perusteella. Toiseksi on arvioitava karkottamisen edellytykset puheena olevassa tilanteessa.
Sovellettavat säännökset
Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.
Ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin (377/2015) mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään uudella perusteella, jos ulkomaalaiselle voitaisiin myöntää ensimmäinen oleskelulupa tällä uudella perusteella. Ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa perhesiteen perusteella, voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen päätyttyä sillä perusteella, että henkilöllä on kiinteät siteet Suomeen tai että hänen henkilökohtainen tilanteensa on erityisen vaikea puolison häneen tai hänen lapseensa perhesiteen voimassaolon aikana kohdistaman tai hyväksymän väkivallan tai hyväksikäytön vuoksi ja luvan epääminen olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.
Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.
Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.
Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.
Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan.
Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara. Pykälän 2 momentin mukaan maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
Vakiintuneen tulkinnan mukaan sopimus suojaa riittävän läheistä, tosiasiallista perhe-elämää.
Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö
Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan KHO 2014:24 seuraavaa:
Ulkomaalaislain 94 §:n 3 momentin mukaan turvapaikkamenettelyn yhteydessä tutkitaan ja ratkaistaan oleskeluoikeuden myöntäminen myös muilla esille tulevilla perusteilla. Ulkomaalaislain esitöiden (HE 28/2003 vp) mukaan näillä perusteilla tarkoitetaan ensisijaisesti kansainväliseen suojeluun liittyviä oleskelulupaperusteita. Sen lisäksi on tarkoitettu selvitettäväksi terveydelliset syyt ja muut olennaisesti maasta poistamisarviointiin vaikuttavat seikat.
Maahanmuuttovirasto oli jättänyt tutkimatta turvapaikanhakijan turvapaikkamenettelyn yhteydessä esiin tuoman perhesiteen oleskelulupaperusteena ja kehottanut hakijaa laittamaan vireille erillisen oleskelulupahakemuksen mainitulla perusteella. Hallinto-oikeus oli kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja katsonut, että Maahanmuuttoviraston olisi tullut ulkomaalaislain 94 §:n 3 momentin perusteella tutkia turvapaikkahakemuksen yhteydessä myös perhesiteeseen liittyvä oleskelulupaperuste.
Perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevat säännökset ovat ulkomaalaislain 4 luvussa. Korkein hallinto-oikeus katsoi toisin kuin hallinto-oikeus, että perhesiteeseen perustuvaa oleskelulupaa on ulkomaalaislaissa tarkoitettu haettavaksi erillisellä oleskelulupahakemuksella, jonka yhteydessä hakija esittää tämän lupahakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellisen selvityksen. Kysymys ei ollut ulkomaalaislain 94 §:n 3 momentissa tarkoitetusta turvapaikka-asiassa annettavaan ratkaisuun liittyvästä oleskelulupaperusteesta. Maahanmuuttovirasto oli perhesiteen tarkemmaksi selvittämiseksi voinut ohjata turvapaikanhakijan tekemään erillisen oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella.
Turvapaikkamenettelyn yhteydessä tulee ulkomaalaislain 98 §:n 4 momentin mukaan kuitenkin ottaa kantaa myös turvapaikanhakijan maasta poistamiseen. Maasta poistamista koskevaan ulkomaalaislain 146 §:n mukaiseen kokonaisharkintaan vaikuttavia seikkoja ovat hakijan kotimaahan liittyvien seikkojen lisäksi lapsen etu, perhe-elämän suoja, ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä hänen siteensä Suomeen. Hakija oli sittemmin jättänyt erillisen oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella. Näin ollen ja koska Maahanmuuttovirasto ei ollut turvapaikkamenettelyn yhteydessä tai muutoin arvioinut perhesiteen merkitystä käännyttämisen kokonaisharkinnassa, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita.
Asiassa saatu selvitys
Muutoksenhakijalle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa 5.11.2009 Suomen kansalainen B:n kanssa 11.11.2008 solmitun avioliiton perusteella ja jatko-oleskelulupa 5.11.2011 saakka. Avioliitto on päättynyt avioeroon 17.10.2011.
Tämän jälkeen poliisi on tehnyt muutoksenhakijan kahteen työntekijän oleskelulupaa koskevaan hakemukseen kielteiset päätökset 20.12.2011 ja 5.7.2012.
Poliisi on esittänyt muutoksenhakijan maasta karkottamista 2.10.2012.
Muutoksenhakija on avioitunut C:n kanssa 15.11.2012 viiden kuukauden tuttavuuden jälkeen ja hakenut tämän avioliiton perusteella oleskelulupaa 17.12.2012. Hän on 21.5.2013 muuttanut puolisoiden yhteisestä osoitteesta muualle. Avioliitto on päättynyt avioeroon 15.1.2014.
Muutoksenhakija on avioitunut D:n kanssa 20.2.2014. Puolisoiden yhteinen lapsi on syntynyt 22.1.2015. Lapsi on molempien vanhempiensa huollossa.
Oikeudellinen arviointi ja lopputulos
Muutoksenhakija on hakenut puheena olevaa oleskelulupaa C:n kanssa solmimansa avioliiton perusteella. Maahanmuuttoviraston päätös koskee tätä perhesidettä. Avioliitto D:n kanssa on solmittu vasta Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen, joten virasto ei ole voinut ottaa sitä päätöksessään huomioon.
Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan KHO 2014:24, joka koski turvapaikanhakijan oikeutta oleskelulupaan perhesiteen perusteella, että perhesiteeseen perustuvaa oleskelulupaa on tarkoitettu haettavaksi erillisellä oleskelulupahakemuksella. Koska Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa arvioinut perhesiteen merkitystä käännyttämisen kokonaisharkinnassa, hallinto-oikeuden Maahanmuuttoviraston päätöksen kumoava päätös jätettiin voimaan.
Muutoksenhakijan ja D:n avioliiton solmimiseen liittyviä seikkoja ei ole asian käsittelyn aikana tutkittu. Asiassa tehdyt selvitykset ovat koskeneet muutoksenhakijan avioliittoa C:n kanssa. Kyse on siten ollut eri asiasta ja eri oleskelulupaperusteesta siitä huolimatta, että perusteen nimike eli perheside on sama. Asiassa ei siis enää ole kysymys muutoksenhakijan perhesuhteesta C:n kanssa, eikä Maahanmuuttovirasto vielä ollut arvioinut oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä muutoksenhakijan D:n kanssa solmitun avioliiton perusteella. Edellä sanottuun nähden asiassa ratkaiseva merkitys on sen kysymyksen arvioimisella, onko päätös muutoksenhakijan karkottamisesta kumottava tässä uudessa tilanteessa.
Ulkomaalaislain 146 §:n mukaan karkottamista koskevassa kokonaisharkinnassa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan.
Ulkomaalaislain 146 §:n sanamuoto on velvoittava. Kokonaisharkinta sisältää kuitenkin myös muita seikkoja kuin perhesiteen ja lapsen edun. Edellä kohdassa "Asiassa saatu selvitys" on kuvattu muutoksenhakijan aiempia avioliittoja ja niiden solmimisolosuhteita. Tämä seikka tulee kokonaisharkinnassa ottaa huomioon.
Asian olosuhteissa Maahanmuuttovirasto on voinut määrätä muutoksenhakijan karkotettavaksi kotimaahansa ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella, koska hän on oleskellut maassa ilman vaadittavaa oleskelulupaa eikä mainitun lain 146 §:n säännöksestä ilmenevä kokonaisharkinta edellä kerrotuissa oloissa ole ollut esteenä karkottamiselle. Nyttemmin muutoksenhakijalle on kuitenkin myönnetty oleskelulupa, joten häntä ei enää voida karkottaa maasta.
Edellä mainituilla perusteilla ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Lea Alén.