KHO:2014:14
- Asiasanat
- Vammaispalvelu, MS-tauti, Henkilökohtainen apu, Ulkomaan matka, Avustajan matkakulut, Välttämättömät ja kohtuulliset kustannukset
- Tapausvuosi
- 2014
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 2383/3/12
- Taltio
- 163
MS-tautia sairastava henkilö asui yhdessä avopuolisonsa kanssa, joka toimi myös hänen henkilökohtaisena avustajanaan. Hänelle oli myönnetty henkilökohtaista apua enintään 18 tuntia viikossa. Henkilökohtaista apua tarvittiin kotona lähinnä ruuanlaitossa, pyykinpesussa, siivouksessa ja pistoslääkityksen antamisessa.
Puolisot olivat joulukuussa 2011 kahden viikon lomamatkalla Teneriffalla. Hotellimajoitus oli puolihoidolla. Matkan kustannuksiksi ilman puolihoitoa ilmoitettiin 1 196 euroa henkilöltä. Henkilökohtaiselle avustajalle maksettiin matkan ajalta avustajan palkkakustannukset. Viranhaltija hylkäsi hakemuksen saada henkilökohtaisen avustajan matkakustannukset korvatuiksi. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta päätöksestä.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että ulkomaan lomamatka sinänsä voi kuulua vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaisiin tavanomaisiin elämäntoimintoihin, mutta katsoi, että osaa yhteisestä matkasta oli pidettävä henkilökohtaisen avustajan lomamatkana. Kun arvioitiin, olivatko avustajan matkakustannukset vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla välttämättömiä ja kohtuullisia, huomioon oli otettava matkakohde, matkan hinta sekä henkilökohtaisen avun tarve matkan aikana. Hotellimajoituksen ja puolihoidon vuoksi avun tarpeen voitiin arvioida liittyneen lähinnä liikkumisessa avustamiseen sekä pistoslääkityksen antamiseen. Arviossa otettiin huomioon myös se seikka, että puolisolle oli maksettu avustamisesta palkkaa matkan ajalta, vaikka avustamisen tarpeet eivät matkan aikana olleet samanlaisia tai samanlaajuisia kuin kotona. Näissä oloissa välttämättöminä ja kohtuullisina avustajan matkakuluina pidettiin yhtä kahdeksasosaa (1/8) edellä tarkoitetusta matkan hinnasta.
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 §, 3 § 2 momentti (981/2008), 8 § 2 momentti (134/2010), 8 c § (981/2008) 1, 2, ja 4 momentti ja 8 d § (981/2008) 1 momentti ja 2 momentti 1 kohta
Päätös, josta valitetaan
Helsingin hallinto-oikeus 28.6.2012 nro 12/0652/6
Asian aikaisempi käsittely
Helsingin sosiaalilautakunnan toisen aikuispalvelujen muutoksenhakujaoston alainen viranhaltija on 23.11.2011 hylännyt A.n hakemuksen saada A:n henkilökohtaisen avustajan ulkomaanmatkasta aiheutuneet 1 280 euron kustannukset korvatuiksi. Kustannukset ovat aiheutuneet henkilökohtaisen avustajan lentomatkoista ja hotellimajoituksesta puolihoidolla. Henkilökohtainen avustaja on samalla hakijan avopuoliso.
Päätöksen mukaan puolison matkakulut eivät ole vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) tarkoittamia avustajasta aiheutuvia välttämättömiä kuluja, vaan ne ovat tavanomaiseen elämään kuuluvia kuluja puolisoiden matkustaessa yhdessä riippumatta siitä, että puoliso toimii myös avustajana.
Helsingin sosiaalilautakunnan toinen aikuispalvelujen muutoksenhakujaosto on 13.3.2012 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen ja pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.
Päätöstä on perusteltu muun ohella seuraavasti:
A sairastaa MS-tautia. Hän asuu avopuolisonsa kanssa, joka toimii myös hänen henkilökohtaisena avustajanaan. A selviää pääosin itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista. Avustamisen tarve painottuu asunnon ulkopuolella liikkumiseen. Avustamista tarvitaan lähinnä ruuanlaitossa, pyykinpesussa, siivouksessa ja pistolääkityksen antamisessa. A:lle on myönnetty oikeus henkilökohtaiseen apuun toistaiseksi (enintään 18 tuntia/viikko).
A on tuonut esille, että hän on aikuisikäisenä matkustanut paljon. Sairastumisen jälkeen matkustaminen ei kuitenkaan juuri kiinnostanut, eikä hän todennäköisesti olisi onnistunut matkustamaan edes avustajansa kanssa. Avopuolisoon tutustumisensa jälkeen he ovat matkailleet yhdessä usein ulkomailla. He ovat aikaisemmin maksaneet itse avustajan matkakulut.
Tavanomaiset elämäntoiminnot, joihin henkilökohtaista apua järjestetään, määrittyvät osaltaan palvelun käyttäjän omien valintojen perusteella. Harrastetoiminnalla käsitetään myös tavanomaiset lomamatkat ulko- ja kotimaassa.
Viranhaltija on voinut hylätä hakemuksen avustajan (avopuoliso) matkakuluihin. Kysymyksessä olevaa ulkomaanmatkaa pidetään avopuolisoiden yhteisenä vapaa-ajan matkana. Matkakuluja ei näin ollen voida katsoa vammasta aiheutuvaksi ylimääräiseksi kuluksi puolisoiden matkustaessa yhdessä riippumatta siitä, että puoliso toimii myös avustajana.
Sosiaaliviraston käytäntöjen mukaan avustajan matkakuluja voidaan maksaa esimerkiksi konferenssi- ja kilpailumatkoilla, mutta pääsääntöisesti ei tavanomaisilla lomamatkoilla.
Viranhaltijan päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian käsittely hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että muutoksenhakujaoston päätös kumotaan ja Teneriffan matkan avustajan matkakulut korvataan. Perusteluina vaatimukselleen hän on lausunut, että hän oli henkilökohtaisen avustajansa kanssa Teneriffalla lomamatkalla joulukuussa 2011. Ulkomaanmatkailu on hänelle mahdotonta ilman riittävän toimintakykyistä avustajaa. A:n avustaja on hänen avopuolisonsa, joka on toiminut A:n avustajana vuodesta 2005 lähtien. A muutti yhteen avustajansa kanssa vasta vuonna 2008. Nykytilanteessa olisi keinotekoista, että A joutuisi palkkaamaan avustajakseen jonkun muun kuin pitkään tehtävässä toimineen avopuolisonsa.
Kysymyksessä on ollut tavanomainen lomamatka ulkomaille, josta henkilökohtaiselle avustajalle aiheutuneita matkakustannuksia voidaan tukea vammaispalvelulain nojalla. A on kuullut tapauksesta, jossa MS-tautia sairastavan henkilön avustajan ulkomaanmatkakulut oli korvattu täysimääräisesti. Mainitussa tapauksessa avustaja oli täysi-ikäinen tytär.
Helsingin sosiaalilautakunnan toinen aikuispalvelujen muutoksenhakujaosto on antanut lausunnon.
A on antanut vastaselityksen. Avustajan matkakulut ovat vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla välttämättömiä kuluja silloin, kun matkaa ei voitaisi toteuttaa ilman avustajaa. A:n tapauksessa hän ei ole voinut matkustaa ilman avustajaa. Asiassa ei ole oikeudellista merkitystä sillä seikalla, että avustaja on samalla A:n avopuoliso.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Helsingin hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.
Lain 8 c §:n 1 momentin mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella: 1) päivittäisissä toimissa; 2) työssä ja opiskelussa; 3) harrastuksissa; 4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai 5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Pykälän 2 momentin mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Pykälän 4 momentin mukaan henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Vammaispalvelulain 8 d §:n 1 momentin mukaan henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä kunnan on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan kunta voi järjestää henkilökohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut.
A sairastaa MS-tautia. Hänelle on myönnetty henkilökohtaista apua 18 tunniksi viikossa toistaiseksi. Lisäksi hänelle on myönnetty vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu vapaa-ajan matkoihin. A:n henkilökohtaisena avustajana toimii hänen avopuolisonsa. Asiassa saadun selvityksen mukaan A tarvitsee kotona apua lähinnä ruoanlaitossa, pyykinpesussa, siivouksessa ja pistoslääkityksen antamisessa. Muutoin avustuksen tarve painottuu asunnon ulkopuolella liikkumiseen.
A on ollut joulukuussa 2011 lomamatkalla Teneriffalla avopuolisonsa kanssa. Matka on maksanut 1 280 euroa henkilöltä sisältäen lennot ja hotellimajoituksen puolihoidolla. Avopuoliso on toiminut matkan aikana myös A:n henkilökohtaisena avustajana. Asiassa saadun selvityksen mukaan A:lle on korvattu henkilökohtaisen avustajan palkkakustannukset matkan ajalta voimassa olevan päätöksen mukaisesti.
Hallituksen esityksessä (HE 166/2008 vp) on todettu vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin osalta, että lakisääteisten maksujen ja kustannusten lisäksi korvattaviksi tulisivat myös muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Hallituksen esityksen mukaan välttämättömiksi kuluiksi voidaan katsoa myös avustajan matkakulut tilanteissa, joissa avustaminen edellyttää matkustamista työnantajan mukana esimerkiksi vaikeavammaisen henkilön työn tai harrastusten yhteydessä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa (StVM 32/2008 vp) on todettu koskien hallituksen esitystä HE 166/2008 vp ja siinä säädettäväksi ehdotettua vammaispalvelulain 8 c §:n 1 momenttia, että henkilökohtaisen avun piiriin kuuluvat myös työ ja opiskelu, harrastukset, yhteiskunnallinen osallistuminen sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen ja että henkilökohtaista apua voi olla tarpeen järjestää myös ulkomaille suuntautuvien loma- ja työmatkojen ajaksi.
Hallinto-oikeus toteaa, että lomamatkasta avustajan osalta aiheutuneiden kustannusten hyväksymisessä korvattavaksi ratkaisevaa on sen arvioiminen, ovatko kustannukset aiheutuneet vammaisen välttämättä tarvitsemasta tavanomaisesta elämän toiminnosta. Kun otetaan huomioon A:n matkan kohteesta ja lomamatkan luonteesta esitetty selvitys, hallinto-oikeus katsoo, että matkasta aiheutuneet 1 280 euron kulut eivät ole olleet vammaispalvelulaissa tarkoitetulla tavalla välttämättömiä, tavanomaisiin elämän toimintoihin kuuluvia kuluja. Muutoksenhakujaoston päätöstä ei näin ollen muuteta.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Talja, Maila Siivonen, EIja Rosendahl, Mika Hämäläinen (eri mieltä), Sinikka Välitalo (eri mieltä), Jouko Valonen (eri mieltä), Johanna Kähärä, Jaakko Sivonen, Mervi Hietanen, Klaus Järvinen (eri mieltä) ja Paula Makkonen (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja muutoksenhakujaoston päätökset kumotaan ja hänelle myönnetään matkakulujen kustannusten korvausta hakemuksensa mukaisesti.
Jos kunta järjestää henkilökohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset, on myös korvattava avustajan kohtuulliset matkakulut. Ulkomaanmatkailu on A:lle mahdotonta ilman riittävän toimintakykyistä avustajaa. A:n tiedossa on toinen tapaus, jossa on korvattu avustajana toimineen täysi-ikäisen tyttären ulkomaan matkakulut täysimääräisesti. Mainitussa tapauksessa on ollut kysymys MS-tautia sairastavasta A:ta toimintakykyisemmästä henkilöstä.
Helsingin sosiaalilautakunnan toinen aikuispalvelujen muutoksenhakujaosto on lausunnossaan esittänyt, että A:lle on korvattu henkilökohtaisen avustajan eli avopuolison palkkakustannukset. Matkasta aiheutuneet kulut eivät ole olleet vammaispalvelulaissa tarkoitetulla tavalla välttämättömiä.
A on antanut vastaselityksen, jonka mukaan hän vaatii enää korvattavaksi matka- ja majoituskustannuksia 1 196 eurolla. A ei enää vaadi korvattaviksi puolihoidosta aiheutuneita kuluja.
Korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä Helsingin sosiaalilautakunnan toinen aikuispalvelujen muutoksenhakujaosto on toimittanut viranhaltijan tekemän päätöksen 19.11.2009, jonka mukaan A:lle on myönnetty henkilökohtaista apua 18 viikkotunnille 1.11.2009 alkaen toistaiseksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja muutoksenhakujaoston päätöksen ja velvoittaa Helsingin kaupungin korvaamaan A:n henkilökohtaisen avustajan matkakustannuksista yhden kahdeksasosan (1/8 ) eli A:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa täsmentämästä 1 196 euron vaatimuksesta 149,50 euroa. Asia palautetaan muutoksenhakujaostolle korvauksen maksamiseksi.
Perustelut
Sovellettavat säännökset ja lain esityöt
- Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.
- Lain 3 §:n 2 momentin mukaan lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve.
- Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.
- Lain 8 c §:n 1 momentin mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella: 1) päivittäisissä toimissa; 2) työssä ja opiskelussa; 3) harrastuksissa; 4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai 5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Pykälän 2 momentin mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Pykälän 4 momentin mukaan henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
- Vammaispalvelulain 8 d §:n 1 momentin mukaan henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä kunnan on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan kunta voi järjestää henkilökohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut.
- Hallituksen esityksessä (HE 166/2008 vp) on todettu vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin osalta, että lakisääteisten maksujen ja kustannusten lisäksi korvattaviksi tulisivat myös muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Hallituksen esityksen mukaan välttämättömiksi kuluiksi voidaan katsoa myös avustajan matkakulut tilanteissa, joissa avustaminen edellyttää matkustamista työnantajan mukana esimerkiksi vaikeavammaisen henkilön työn tai harrastusten yhteydessä.
- Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 32/2008 vp) on todettu koskien hallituksen esitystä (HE 166/2008 vp) ja siinä säädettäväksi ehdotettua vammaispalvelulain 8 c §:n 1 momenttia, että henkilökohtaisen avun piiriin kuuluvat myös työ ja opiskelu, harrastukset, yhteiskunnallinen osallistuminen sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen ja että henkilökohtaista apua voi olla tarpeen järjestää myös ulkomaille suuntautuvien loma- ja työmatkojen ajaksi.
Tosiseikat
- A sairastaa MS-tautia. Hänelle on myönnetty henkilökohtaista apua 18 tunniksi viikossa toistaiseksi. A:n henkilökohtaisena avustajana toimii hänen avopuolisonsa.
- A on ollut joulukuussa 2011 lomamatkalla Teneriffalla avopuolisonsa kanssa. Matka on maksanut 1 280 euroa henkilöltä sisältäen lennot ja hotellimajoituksen puolihoidolla. Avopuoliso on toiminut matkan aikana myös A:n henkilökohtaisena avustajana. Asiassa saadun selvityksen mukaan A:lle on korvattu henkilökohtaisen avustajan palkkakustannukset matkan ajalta voimassa olevan päätöksen mukaisesti.
- A on korkeimmassa hallinto-oikeudessa luopunut vaatimasta henkilökohtaisen avustajan puolihoidon kustannuksia ja täsmentänyt vaatimuksensa henkilökohtaisen avustajan matkakulujen korvaamisesta 1 196 euroon.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
- Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaan lomamatka sinänsä voi kuulua vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaisiin tavanomaisiin elämäntoimintoihin, kuten käy ilmi myös lain esitöistä. Kun lähiomainen toimii ulkomaan lomamatkalla vammaisen henkilön henkilökohtaisena avustajana, yhteisestä matkasta osaa on kuitenkin pidettävä henkilökohtaisen avustajan lomamatkana.
- Asiassa on tämän lisäksi arvioitava, ovatko korvattavaksi vaaditut henkilökohtaisen avustajan matkakustannukset vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla välttämättömiä ja kohtuullisia.
- Noin 1 200 euron hintaista kahden viikon matkaa Teneriffalle ei sinänsä voida pitää hintansa tai kohteensa puolesta kohtuuttomana. Toisaalta matkakulujen kohtuullisuutta on myös arvioitava suhteessa vaikeavammaisen henkilön avun tarpeeseen.
- Saadun selvityksen mukaan A tarvitsee kotona apua muun muassa ruoanlaitossa, pyykinpesussa ja siivouksessa.
- Koska A on matkan ajan asunut puolihoidossa hotellissa, voidaan arvioida, että A:n välttämättömät tarpeet matkakohteessa ovat liittyneet liikkumisessa avustamiseen sekä pistoslääkityksen antamisessa avustamiseen. Korvattaviksi vaadittujen kustannusten kohtuullisuutta ja välttämättömyyttä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että A:n avopuolison palkkakustannukset on korvattu matkan ajalta, vaikka A:lla ei lomamatkansa aikana ole ollut samanlaisia tai samanlaajuisia avustamisen tarpeita kuin kotioloissa.
- Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät matkakulut ovat tässä tapauksessa yksi kahdeksasosa (1/8) A:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa täsmentämästä 1 196 eurosta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja muutoksenhakujaoston päätökset on kumottava ja asia palautettava muutoksenhakujaostolle ratkaisuosassa mainitun korvauksen maksamiseksi.
- Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Anne E. Niemi, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen, Outi Suviranta ja Janne Aer. Asian esittelijä Camilla Sandström.