KHO:2013:9
- Asiasanat
- Vammaispalvelu, Vaikeavammaisen kuljetuspalvelut, Asuinkunta, Kotikunta, Toiminnallinen lähikunta
- Tapausvuosi
- 2013
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1481/3/10
- Taltio
- 241
Vaikeavammaiselle A:lle oli myönnetty oikeus käyttää hänelle vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna myönnettyjä matkoja osittain hänen asuinkuntansa Uudenkaupungin alueella ja Uudenkaupungin lähikunnissa sekä osittain hänen kotikuntaansa Mynämäelle suuntautuviin matkoihin. A oli hakenut oikeutta käyttää osan matkoista Mynämäen ja Turun välisiin matkoihin.
Hallinto-oikeus katsoi, että kun otettiin huomioon A:n yksilölliset olosuhteet ja tarpeet, hakemusta ei olisi tullut hylätä. Hallinto-oikeus kumosi perusturvalautakunnan ja viranhaltijan päätökset ja palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska Mynämäki ei ole A:n asuinkunta, kunnalla ei ollut velvollisuutta järjestää tälle kuljetuksia Mynämäellä eikä Mynämäeltä sen lähikuntiin. Turkua, johon on Uudestakaupungista matkaa 70 - 80 kilometriä, ei ollut myöskään pidettävä Uudenkaupungin toiminnallisena lähikuntana asiassa esitettyjen yksilöllisten kuljetustarpeiden perusteella. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan perusturvalautakunnan päätöksen. Äänestys 4 - 1.
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 §, 8 § 2 momentti (981/2008), 8 § 3 momentti ja 10 §
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 4 §, 5 § 1 momentti ja 6 §
Ks. myös KHO 2006:38, KHO 2006:39, KHO 2012:86 ja KHO 16.3.2006 T 577.
Päätös, josta valitetaan
Turun hallinto-oikeus 24.3.2010 nro 10/0286/2
Asian aikaisempi käsittely
A:lle on haettu vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaisten vaikeavammaisen kuljetuspalveluiden järjestämistä välillä Uusikaupunki - Mynämäki, Uusikaupunki - Raisio ja Uusikaupunki - Turku.
Mynämäen perusturvalautakunnan alainen viranhaltija on 20.5.2009 myöntänyt A:lle vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna enintään 12 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa. Päätöksen mukaan matkat voi käyttää Uudenkaupungin alueella tai seuraaviin lähikuntiin: Laitila, Pyhäranta, Vehmaa, Taivassalo tai Kustavi. Lisäksi viranhaltija on myöntänyt A:lle harkinnan perusteella kuusi yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa välille Uusikaupunki - Mynämäki.
Mynämäen perusturvalautakunta on 3.9.2009 hylännyt A:n edunvalvojan B:n oikaisuvaatimuksen, jossa vaadittiin kuljetuspalveluna myönnettäväksi 12 yhdensuuntaista matkaa välillä Mynämäki - Turku. Päätöksen keskeisten perustelujen mukaan muilla paikkakunnilla pysyvässä hoidossa asuville on tehty kuljetuspalvelupäätökset sen mukaisesti, että asuminen on vakituista asumista kyseessä olevalla paikkakunnalla. A on aikuinen ja asuu omassa asunnossa Uudessakaupungissa. Hän ei ole laitoshoidossa. Tämän periaatteen mukaisesti Uudessakaupungissa asuvan matkat ulottuvat Uuteenkaupunkiin ja lähikuntiin. Yhteydet Mynämäellä asuvaan äitiin on turvattu myöntämällä kuusi yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa välille Uusikaupunki - Mynämäki.
A:lla on kunnan ostopalveluna hankkima asunto Uudessakaupungissa. Tässä tilanteessa ei voi tulkita, että hänellä olisi kaksi asuntoa, toinen Mynämäellä ja toinen Uudessakaupungissa.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään B:n valituksesta kumonnut Mynämäen perusturvalautakunnan ja viranhaltijan päätökset ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Vammaispalvelulain mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.
Vammaispalveluasetuksen mukaan kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin kuuluvat, oikeastaan ulottuvat, kuljetukset.
A on kehitysvammainen. Hän on syntynyt vuonna 1990. Hän on 16.9.2008 lähtien asunut Salmenkartanon palveluasumisyksikön palveluasunnossa Uudessakaupungissa. A:n lapsuudenkoti on Mynämäellä, jossa hänen äitinsä B asuu. Mynämäen kunta on myöntänyt A:lle kuusi yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa Uudestakaupungista Mynämäelle äidin luokse. B on valituksessaan todennut, että A:lla ei ole käyttöä niille matkoille, jotka kunta on myöntänyt käytettäväksi Uudenkaupungin tai sen lähikuntien alueella.
B:n mukaan A:n sosiaalinen elämä on ennen Uuteenkaupunkiin muuttoa keskittynyt Mynämäelle ja Turkuun. A:n isä ja isovanhemmat asuvat Turussa ja toiset isovanhemmat Kaarinassa. Lisäksi A on osallistunut Killin Kehitysvammaisten tuki ry:n järjestämiin tapahtumiin Turun seudulla. B:n mukaan A voisi käydä kyläilemässä ja muissa tapahtumissa Turun suunnalla silloin, kun hän on käymässä Mynämäellä. Matkat Mynämäeltä Turkuun antaisivat B:n mukaan A:lle mahdollisuuden pitää yllä sosiaalista elämää.
Hallinto-oikeuden johtopäätös
Vaikka A:n kotikunta on Mynämäki, hänen vammaispalveluasetuksen tarkoittama asuinkuntansa on Uusikaupunki. Vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja voidaan käyttää vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella ja lähikuntiin ulottuvilla matkoilla. A liikkuisi omatoimisesti kuljetuspalvelua käyttäen Uusikaupunki - Mynämäki (yhdensuuntainen matka 40 - 50 km) -matkoilla synnyinkotiinsa ja äitinsä luokse ja Mynämäki - Turku (yhdensuuntainen matka noin 35 km) -matkoilla tapaamaan isäänsä ja isovanhempiaan sekä virkistäytymään hänelle tuttuihin ja sopiviin paikkoihin. Uudenkaupungin ja Turun välimatka on 70 - 80 km. Lähikuntaa ei voi määritellä niin, että se on vain rajanaapurikunta. Lähikunta voi olla myös sellainen kohtuullisen matkan päässä oleva kunta, jossa on tarjolla palveluja tai sosiaalista kanssakäymistä, joita asuinkunnassa tai sen naapurikunnissa ei ole. Tällaiseen kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevaan kuntaan ulottuvat matkat kuuluvat kunnan järjestettäviin kohtuullisten kuljetuspalvelujen piiriin. A:n yksilölliset olosuhteet ja tarpeet huomioon ottaen perusturvalautakunta ei ole voinut hylätä B:n oikaisuvaatimusta mainitsemillaan perusteilla. Tämän vuoksi hallinto-oikeus kumoaa Mynämäen perusturvalautakunnan ja viranhaltijan päätökset ja palauttaa asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 § 2 momentti (1267/2009, oikeastaan 1267/2006)
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 4 § 1 ja 2 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Olenius ja Ritva Laine. Esittelijä Anna-Riikka Hänninen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Mynämäen perusturvalautakunta on valituksessaan vaatinut, että Turun hallinto-oikeuden päätös kumotaan.
Turun hallinto-oikeus on tulkinnut, että asiakkaalla olisi ikään kuin kaksi asuinkuntaa: asiakkaan asuinkunta Uusikaupunki ja äidin asuinkunta Mynämäki. A asuu pysyvästi kunnan ostopalvelusopimuksella Salmenkartanon palveluasumisyksikössä Uudessakaupungissa.
Turku ei ole maantieteellisen etäisyyden johdosta Uudenkaupungin lähikunta. Turun ja Uudenkaupungin välinen 70 kilometrin matka ei ole kohtuullinen. Vammaispalvelulain mukaisia matkoja ei tule kustantaa kahden kunnan periaatteella eli asiakkaan asuinkunnan ja kotikunnan perusteella. Turun hallinto-oikeuden päätös aiheuttaa Mynämäen kunnalle kohtuuttomia kustannuksia.
Hallinto-oikeuden päätös on aikaisemman oikeuskäytännön vastainen. Aiemmin periaatteena on ollut, että vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut arvioidaan asiakkaan asuinkunnasta lähtien. A:n asuinkunta on Uusikaupunki eikä äidin asuinkunta Mynämäki.
A:n edunvalvoja B on selityksessään lausunut, että A ei tarvitse Uuteenkaupunkiin ja sen lähikuntiin myönnettyjä kuljetuspalveluja. Hänellä tulisi sen sijaan olla oikeus Mynämäeltä käsin käydä tapaamassa isäänsä ja isovanhempiaan Turussa tai Raisiossa ja hänellä tulisi olla oikeus muuhun sosiaaliseen ja kulttuurilliseen elämään, esimerkiksi käynteihin tulkin kanssa ostoksilla, teatterissa ja konserteissa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa voimaan Mynämäen perusturvalautakunnan päätöksen.
Perustelut
Säännökset ja lainvalmisteluaineisto
- Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987, jäljempänä vammaispalvelulaki) 1 §:n mukaan vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.
- Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun muassa kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.
- Mainitun pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun ohella kuljetuspalvelujen sisällöstä ja järjestämisestä.
- Vammaispalvelulain 10 §:n mukaan tarkemmat perusteet palvelujen ja tukitoimien saamiselle säädetään asetuksella.
- Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 4 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset.
- Mainitun pykälän 2 momentin mukaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset.
- Mainitun pykälän 3 momentin mukaan kunta voi järjestää kuljetukset sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla taikka korvata 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle taksilla, invataksilla tai vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.
- Vammaispalveluasetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.
- Vammaispalveluasetuksen 6 §:n mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä asetuksen 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.
- Hallituksen esityksessä laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista sekä laiksi sosiaalihuoltolain 17 §:n muuttamisesta (HE 219/1986 vp, yleisperustelut s. 4) lausutaan, että vaikeavammaisten tasa-arvon kannalta on tärkeää, että heidän mahdollisuutensa saada kohtuullinen määrä heidän omatoimisen suoriutumisensa vuoksi välttämättömiä erityispalveluja ja tukitoimia tulisi valtakunnallisesti yhdenmukaisesti turvatuksi. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan kunnille säädettäväksi erityinen järjestämisvelvollisuus sellaisten palvelujen ja tukitoimien osalta, jotka ovat vaikeavammaisten henkilöiden itsenäisen suoriutumisen kannalta välttämättömiä. Tällaisiksi on katsottu muun muassa kuljetuspalvelut.
- Hallituksen esityksessä lausutaan edelleen (yleisperustelut s. 6), että liikkuminen on eräs olennaisimpia osallistumisen edellytyksiä. Koulunkäynti, työ ja harrastukset edellyttävät mahdollisuutta liikkua. Lakiehdotuksen mukaisilla kuljetuspalveluilla turvattaisiin myös vaikeimmin vammaisille henkilöille kohtuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin kuin muillekin kansalaisille.
Kysymyksenasettelu
- A:lla on Mynämäen perusturvalautakunnan alaisen viranhaltijan päätöksen perusteella oikeus käyttää hänelle vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna myönnettyjä matkoja osittain asuinkuntansa Uudenkaupungin alueella ja Uudenkaupungin lähikunnissa sekä osittain Mynämäelle suuntautuviin matkoihin. A on hakenut oikeutta käyttää osan matkoista Mynämäen ja Turun välisiin matkoihin. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on tässä asiassa ratkaistavana kysymys siitä, onko A:lla edellä selostetun lainsäädännön perusteella oikeus käyttää hänelle vammaispalvelulain nojalla järjestettäviä kuljetusmatkoja Mynämäen ja Turun välisiin matkoihin.
Asian oikeudellinen arviointi
- Vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentissa on säädetty, että jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Säännöksen soveltaminen on osoittautunut käytännössä sekä vaikeavammaisten henkilöiden että kunnille aiheutuvien kustannusten kannalta ongelmalliseksi jo sen vuoksi, että kunnat ovat kooltaan varsin erisuuruisia. Lisäksi vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentti ja vammaispalveluasetuksen 4 §:n 3 momentti rajaavat kunnan järjestämisvelvollisuuden kustannuksiltaan kohtuullisiin kuljetuspalveluihin.
- Hallinto- ja oikeuskäytännössä on yleensä lähdetty siitä, että asetuksen 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuina lähikuntina on pidettävä vaikeavammaisen henkilön asuinkuntaan rajoittuvia kuntia ja että vaikeavammaisella on siten oikeus saada asuinkuntansa alueella ja sen rajakuntiin tapahtuvat kuljetukset kuljetuspalveluna. Eräissä kunnissa on pidetty asetuksen 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuina kuntina myös muita kuin rajakuntia näiden kuntaan liittyvän toiminnallisen yhteyden vuoksi.
- Jokapäiväiseen elämään kuuluvat asiat voidaan yleensä toimittaa asuinkunnassa tai asuinpaikasta riippuen naapurikunnassa. Lähikunta voidaan määritellä myös toiminnallisena lähikuntana, jolloin käsitettä laajentavana seikkana otetaan huomioon tarve sellaisiin yleensä saatavilla oleviin palveluihin, joita asuinkunnan tai naapurikunnan alueella ei ole. Lähikuntia määriteltäessä tulee kiinnittää huomiota matkan pituuteen sekä vammaisen henkilön esittämään yksilölliseen kuljetustarpeeseen.
- Korvattavien kustannusten on oltava vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentti ja vammaispalveluasetuksen 4 §:n 3 momentti huomioon ottaen kohtuullisia.
- A on muuttanut Mynämäeltä syksyllä 2008 asumaan Uuteenkaupunkiin Salmenkartanon palveluasumisyksikköön. Muuton jälkeen A:n asuinkunta on Uusikaupunki, vaikka hänen kotikuntanaan on edelleen ollut Mynämäki. Koska Mynämäki ei ole A:n asuinkunta, Mynämäen kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää A:lle kuljetuksia Mynämäellä eikä Mynämäeltä sen lähikuntiin. Turkua, johon on Uudestakaupungista matkaa 70 - 80 kilometriä, ei ole myöskään pidettävä Uudenkaupungin toiminnallisena lähikuntana asiassa esitettyjen A:n yksilöllisten kuljetustarpeiden perusteella. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Mynämäen perusturvalautakunnan päätös saatettava voimaan.
- Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Lauri Jääskeläinen. Asian esittelijä Henna Rintala.
Äänestyslausunto
Eri mieltä olleen hallintoneuvos Eija Siitari-Vanteen äänestyslausunto:
”Hylkään Mynämäen perusturvalautakunnan valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.
Perustelut
Olen korkeimman hallinto-oikeuden enemmistön kanssa samaa mieltä sovellettavista säännöksistä ja lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevistä kannoista. Sovellettavina säännöksinä otan huomioon myös sosiaalihuollon asiakaslain 4 ja 8 §:n.
Sosiaalihuollon asiakaslain 4 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Pykälän 2 momentin mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon muun ohella asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet. Sosiaalihuollon asiakaslain 8 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide sekä muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Pykälän 2 momentin mukaan asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen.
A on asunut 16.9.2008 lähtien Uudessakaupungissa sen johdosta, että hänen kotikuntansa Mynämäki on järjestänyt hänen palveluasumisensa ostopalveluna Uudessakaupungissa sijaitsevassa palveluasumisyksikössä. Järjestelyn johdosta Uusikaupunki on A:n asuinkunta, mutta Mynämäki on säilynyt hänen kotikuntanaan.
Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalveluiden järjestämisestä vastaava kunta on Mynämäki, jonka perusturvalautakunnan alainen viranhaltija on myöntänyt A:lle 12 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa käytettäväksi asuinkunnan Uudenkaupungin ja sen lähikuntien Laitilan, Pyhärannan, Vehmaan, Taivassalon ja Kustavin alueella sekä kuusi yhdensuuntaista matkaa asuinkunnasta Uudestakaupungista Mynämäelle, jossa asuu A:n edunvalvojana toimiva äiti. A:lle ei vastoin hänen edunvalvojansa hakemusta ole myönnetty 12 yhdensuuntaista matkaa kotikunnasta Mynämäeltä Turkuun, jossa asuu A:n isä. Asiakirjojen mukaan A:n yhteydet Turkuun perustuvat myös siihen, että hän on osallistunut Killin Kehitysvammaisten Tuki ry:n järjestämiin tapahtumiin Turun seudulla. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on lisäksi asian käsittelyn kuluessa ilmoitettu, että A tarvitsee vain yhden matkan kuukaudessa Mynämäeltä Turkuun tai Raisioon.
Vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinpaikkakunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin tapahtuvat kuljetukset. Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin ja vammaispalveluasetuksen 4 §:n 3 momentin mukaan kunnan järjestämisvelvollisuuteen kuuluvat kohtuulliset kuljetuspalvelut. Oikeuskäytännössä lähikuntina on pidetty asuinkuntaan rajoittuvien kuntien lisäksi toiminnallisia lähikuntia. Toiminnallista lähikuntaa määriteltäessä kiinnitetään huomiota vaikeavammaisen henkilön esittämään yksikölliseen kuljetustarpeeseen sekä matkan pituuteen. Yksiköllisenä kuljetustarpeena on oikeuskäytännössä pidetty muun ohella sellaiseen yhdistystoimintaan osallistumista, jota ei ole tarjolla varsinaisissa lähikunnissa.
Edellä mainituista lähtökohdista arvioituna totean, että matka Uudestakaupungista tai Mynämäeltä Turkuun ei ole kohtuuttoman pitkä eikä siten aiheuta myöskään järjestävälle kunnalle kohtuuttomia kustannuksia. A:lla on lisäksi sellaisia yksilöllisiin tarpeisiinsa perustuvia toiminnallisia yhteyksiä Turkuun, joita hän ei voi sosiaalihuollon asiakaslain 4 §:n edellyttämällä tavalla toteuttaa asuinkuntansa tai sen lähikuntien alueelle suuntautuvilla matkoilla. A:n olosuhteissa, kun Mynämäen kunta on hankkinut hänelle tarpeellisen palveluasumisen toisesta kunnasta, A:n puolesta tehtyä kuljetuspalvelua koskevaa oikaisuvaatimusta ei ole voitu valituksenalaiselta osin hylätä kokonaan. Tämän vuoksi ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla pysytän hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen."