15.1.2013

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 17.2.2011 nro 11/0090/3

Asian aikaisempi käsittely

A on ostanut pakkohuutokaupassa 8.6.2001 X Oy:n konkurssipesään kuuluneen ja B:n omistuksessa olleen tilan. A:lle on 7.8.2001 myönnetty lainhuuto mainittuun tilaan. Lainhuutotodistuksen mukaan saantomiehenä on ollut B, jonka kanssa A oli tuolloin ollut avoliitossa, joka oli päättynyt keväällä 2005. Tila on 31.8.2005 ulosmitattu B:n veloista. Käräjäoikeus on A:n mainitusta ulosmittauksesta tekemän valituksen johdosta 13.12.2006 antamallaan päätöksellä katsonut, että A:n omistus kiinteistöön ei ole ollut todellinen, vaan kysymyksessä on ollut ulosmittauslaissa tarkoitettu sivuutettava järjestely. Hovioikeus on päätöksellään 13.5.2008 pysyttänyt käräjäoikeuden ratkaisun. Korkein oikeus ei ole päätöksellään 1.10.2008 myöntänyt A:lle valituslupaa. Tila on sittemmin 5.11.2009 myyty pakkohuutokaupalla ulkopuolisille. Kauppahinta on käytetty B:n ulosotossa olleiden velkojen kattamiseen. Saantomiehenä lainhuutotodistuksen mukaan on edelleen ollut A. Tilan uusille ostajille on joulukuussa 2009 myönnetty lainhuuto.

Käräjäoikeuden maaoikeus on päätöksellään 8.10.2010 hylännyt A:n kirjaamisviranomaisen päätöksestä tekemän muutoksenhakemuksen, jossa oli vaadittu lainhuutoon muistutustietoa A:n omistusoikeuden sivuuttamisesta ulosotossa. Korkein oikeus ei päätöksellään 15.12.2010 myöntänyt valituslupaa.

Toimitetuissa kiinteistöverotuksissa A:lle on määrätty edellä mainitusta pakkohuutokaupassa 8.6.2001 ostetusta tilasta kiinteistöveroa verovuodelta 2004 533,87 euroa, verovuodelta 2005 538,17 euroa, verovuodelta 2006 538,17 euroa, verovuodelta 2007 588,66 euroa, verovuodelta 2008 608,59 euroa ja verovuodelta 2009 620,17 euroa.

A on verovirastolle 7.10.2009 saapuneessa hakemuksessa pyytänyt poistamaan hänelle määrätyt kiinteistöverot, koska hovioikeus oli päätöksellään 13.5.2008 katsonut, että tila ei ole tullutkaan A:n omistukseen.

Verotuksen oikaisulautakunta on kuudella eri päätöksellään 21.1.2010 hylännyt kiinteistöverojen oikaisua koskevan vaatimuksen.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että verotuksen oikaisulautakunnan päätökset kumotaan ja A:lle määrätyt kiinteistöverot poistetaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Perusteluinaan hallinto-oikeus on todennut seuraavaa:

A on 8.6.2001 ostanut pakkohuutokaupassa 600 000 markalla tilan. Kiinteistö on kuulunut X Oy:n konkurssipesään. Kauppakirja on tehty 24.7.2001 ja A:lle on myönnetty saman vuoden elokuussa lainhuuto kiinteistöön. Saantomiehenä on ollut B, jonka kanssa A tuolloin on ollut avoliitossa.

Kihlakunnanvouti on 31.8.2005 ulosmitannut tilan B:n ulosotossa olleiden velkojen kattamiseksi. Kihlakunnanvouti on A:n omistusoikeuden sivuuttaen katsonut, että tila on todellisuudessa hankittu B:n varoilla. Käräjäoikeus on 13.12.2006 hylännyt A:n valituksen kihlakunnanvoudin toimittamasta ulosmittauksesta. Käräjäoikeus on katsonut ulosottomiehen tavoin, että kyseessä on ollut ulosottomenettelyssä sivuutettava järjestely. Käräjäoikeuden päätös on perustunut siihen havaintoon, että kyseessä on ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitettu järjestely A:n ja B:n välillä eli että A:n asema tilan omistajana on perustunut sellaiseen järjestelyyn, jolle annettu muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, ja että tuota oikeudellista muotoa on ilmeisesti käytetty ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä eikä korkein oikeus ole myöntänyt A:lle valituslupaa asiassa.

Tila on sittemmin 5.11.2009 myyty uudessa pakkohuutokaupassa ulkopuolisille ja ostajat ovat saman vuoden joulukuussa saaneet lainhuudon tilaan. Kauppahinta on käytetty B:n ulosotossa olleiden velkojen kattamiseen.

Hallituksen esityksessä laiksi ulosottolain muuttamisesta (275/1998 vp) todetaan, että mainittu ulosottolain säännös merkitsisi sitä, että siviilioikeudellisesti sinänsä päteväkin oikeudellinen muoto voitaisiin ulosottomenettelyssä sivuuttaa. Keinotekoisen muodon sivuuttaminenkaan ei esityksen mukaan merkitsisi järjestelyn siviilioikeudellista purkamista, vaan ainoastaan järjestelyn oikeusvaikutusten sivuuttamista siltä osin kuin järjestely estää velkojen maksamisen.

Tilan myyntiä A:lle vuonna 2001 ei ole tuomioistuimen päätöksellä kumottu tai määrätty purkautumaan, vaikka tila on ollut ulosmitattuna X Oy:n veloista. A:lla on ollut vuonna 2001 tehdyn kaupan perusteella lainhuuto tilaan sen vuonna 2009 tapahtuneeseen luovutukseen asti. Häntä on pidettävä kiinteistön omistajana vuosien 2004 - 2009 kiinteistöveroa määrättäessä.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut kiinteistöverolain 5 §:n 1 momentin ja 6 §:n 1 momentin.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ritva Isomoisio ja Matti Leikkonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan, kiinteistöverot poistetaan ja A:lle palautetaan aiheettomasti suoritetut verot laillisine korkoineen. Perusteluina vaatimukselleen A on muun ohella esittänyt, että hän on saanut pakkohuutokaupalla ostamaansa konkurssipesään kuuluneeseen kiinteistöön lainhuudon maksettuaan ulosottoon tilasta vaaditun kauppahinnan ja verottajalle varainsiirtoveron. Lainhuudosta huolimatta tila on ulosmitattu saman konkurssipesän veloista. Tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen mukaan kiinteistön todellinen omistaja on koko ajan ollut B ulosottolain 4 luvun 9 §:n mukaisen sivuutettavan järjestelyn takia. Koska B:n on A:lle myönnetystä lainhuudosta huolimatta lainvoimaisesti todettu olevan oikea ja todellinen omistaja, on kiinteistö voitu edelleen myydä uudella pakkohuutokaupalla 5.11.2009 eteenpäin ja maksaa saadusta kauppahinnasta muun muassa kiinteistöön kiinnitetyt velat. Tässä uudessa pakkohuutokaupassa A:ta ei ole enää pidetty edes asianosaisen asemassa olevana hänen lainhuudostaan huolimatta. Pakkohuutokauppaostajat ovat saaneet tilaan lainhuudon 8.12.2009.

A:n lainhuudon syrjäyttäminen on perustunut tuomioistuimen lainvoimaiseen tulkintaan kiinteistön todellisesta omistajasta. Näin ollen myös A:n lainhuudon poistamiselle ja purkamiselle on olemassa peruste, joka toteutuu lainhuudatusviranomaisen toimesta siinä vaiheessa kun uusi pakkohuutokauppaostaja hakee saannolleen lainhuutoa. Tuomioistuimen lainvoimainen ratkaisu kiinteistön todellisesta omistajasta sitoo kaikkia viranomaisia samalla tavalla. Näin ollen kiinteistöön liittyviä veroja ja maksuja ei voi myöskään kohdistaa A:han, vaan ne on kohdistettava kiinteistön oikeaan omistajaan eli B:hen. Tämän takia myös A:n maksamat kiinteistöverot on korkoineen palautettava A:lle. Tilan omistajaa koskeva lainvoimainen tuomioistuimen ratkaisu on mahdollista kumota ainoastaan purkamalla kyseinen lainvoimainen päätös. Ilman purkupäätöstä on päätöstä kaikkien noudatettava.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen.

A on ilmoittanut, ettei hän anna vastaselitystä varatusta tilaisuudesta huolimatta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother, Timo Viherkenttä ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Arja Niemelä.