KHO:2012:116
- Asiasanat
- Kehitysvammaisen erityishuolto, Laitoshoito, Alaikäinen lapsi, Kotikunta, Kuntien välinen hallintoriita
- Tapausvuosi
- 2012
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1628/3/11
- Taltio
- 3530
Palvelukeskuksessa asuneen alaikäisen lapsen kotikunta muuttui äidin ja sisaren kotikunnaksi perheen asuinpaikan muuttuessa huolimatta siitä, että lapsi oli ollut sijoitettuna laitoshoitoon jo silloin, kun koko perhe oli asunut aikaisemmassa kotikunnassa. Perheen uuden kotikunnan oli siten tullut huolehtia lapsen erityishuollon järjestämisestä.
Sosiaalihuoltolaki 13 § 1 momentti, 14 § 1 momentti ja 17 § 2 momentti
Kotikuntalaki 2 § 1 ja 3 momentti sekä 3 § 2 momentti
Kts myös KHO 4.8.2004 T 1775.
Päätös, josta valitetaan
Oulun hallinto-oikeus 13.4.2011 nro 11/0149/1
Asian aikaisempi käsittely
Oulun sosiaali- ja perusturvalautakunta on hallinto-oikeudelle tekemässään hallintoriitahakemuksessa vaatinut, että hallinto-oikeus vahvistaa vuonna 2005 syntyneen A:n kotikunnaksi Iin kunnan ja vahvistaa siten Iin kunnan vastaamaan hänen erityishuollostaan ja siitä aiheutuvista kustannuksista.
Hakemuksen perustelut
Vuoden 2008 keväällä oli käynyt ilmi, että kuntayhtymän yksikössä pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan A:n kotikunnaksi väestörekisteriin oli merkitty Oulun kaupunki. A oli pitkäaikaisessa laitoshoidossa Iin kunnan sijoittamana. Väestötietojärjestelmään tehdyn merkinnän mukaan A:n kotikunta oli muuttunut Iin kunnasta Ouluun 30.4.2007 ja hänen muuttopäiväkseen rekisteriin oli merkitty 31.12.2007. Tämän vuoksi erityishuoltopiiri ryhtyi laskuttamaan A:n hoidosta Oulun kaupunkia. Oulun kaupunki on katsonut, että A:n kotikunta ei ole muuttunut ja on tällä perusteella kieltäytynyt vastaamasta hoidon kustannuksista.
A on erittäin vaikeasti vammainen ja kehitysvammainen lapsi, joka on ollut koko elämänsä laitoshoidossa. Hän on siirtynyt kesäkuussa 2006 Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehtyjen tutkimusten jälkeen pitkäaikaiseen laitoshoitoon palvelukeskukseen.
A on terveydentilansa vuoksi pääasiassa vuodehoidossa ja käytännössä hän on liikuntakyvytön. Hänen palveluitaan ei ole mahdollista järjestää avopalveluna, vaan hän tarvitsee ehdottomasti laitoshoitoa. Huonon terveydentilansa vuoksi hän on voinut käydä kotilomilla vain pari kertaa vuodessa. Käynnit ovat olleet joko lyhyitä päiväkäyntejä tai yön yli kestäneitä käyntejä.
Kotikuntalain mukaan henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa. Lain rajoitussäännöksiä on tulkittava ensisijaisesti siitä lähtökohdasta, mikä vaikutus rajoituksella on yksilön oikeusasemaan ja toisaalta siitä, miten oikeudenmukaisesti kustannusrasitus kuntien kesken jakautuu. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden sijaintikunnat eivät saa joutua perusteettomasti kustannusvastuuseen hoidettavien kotikunnan muuttumisen vuoksi. Kustannusten tulee kuulua sille kunnalle, missä hoidon tarve on syntynyt.
A:n kohdalla kotikunnan muuttumisella ei ole tosiasiassa vaikutusta hänen tai hänen vanhempiensa etuihin tai oikeuksiin.
Iin sosiaali- ja terveyslautakunta on antamassaan selityksessä ilmoittanut vastustavansa Oulun kaupungin vaatimuksia. A:n kotikunta on Oulun kaupunki, joka siten on velvollinen vastaamaan A:n erityishuollosta ja siitä aiheutuvista kustannuksista.
A:n huoltaja muutti Iin kunnasta Ouluun 30.4.2007 ja A:n muuttopäiväksi on väestörekisteriin merkitty 31.12.2007. Erityishuoltopiiri on toiminut aivan oikein ryhtyessään tämän jälkeen laskuttamaan A:n hoidosta Oulun kaupunkia. Oikeuskäytännön mukaan lapsen kotikunta muuttuu vanhempien muuttaessa toiseen kuntaan. Siten erityishuollosta aiheutuneiden kustannusten maksamisesta on vastuussa uusi kotikunta. Alaikäisen lapsen kotikunta muuttuu hänen perheensä muuttaessa toiseen kuntaan, vaikka lapsen laitoshoito jatkuisi koko ajan samassa laitoksessa.
Oulun sosiaali- ja terveyslautakunnalle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Oulun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Oulun sosiaali- ja perusturvalautakunnan hakemuksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Sovelletut oikeusohjeet
Sosiaalihuoltolain 13 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava sen sisältöisenä ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin säädetään sosiaalipalvelujen järjestämisestä asukkailleen. Sosiaalihuoltolain 17 §:n 2 momentin mukaan kunnan on muun muassa huolehdittava kehitysvammaisten erityishuollon järjestämisestä sen mukaan kuin siitä lisäksi erikseen säädetään. Sosiaalihuoltolain 14 §:n mukaan kunnan asukkaalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on kunnassa kotipaikka.
Kotikuntalain 2 §:n 1 momentin mukaan henkilön kotikunta on se kunta, jossa hän asuu. Vastasyntyneen lapsen kotikunta on se kunta, jossa hänen äidillään on kotikunta lapsen syntyessä.
Kotikuntalain 2 §:n 3 momentin mukaan, jos henkilön omaa käsitystä kotikunnastaan ei ole voitu selvittää, hänen kotikuntansa on se kunta, johon hänellä on katsottava olevan kiintein yhteys asumisensa, perhesuhteidensa, toimeentulonsa ja muiden vastaavien seikkojen johdosta.
Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio
Palvelukeskuksen sairaalaosaston osastonhoitajan 29.10.2009 allekirjoittaman lausunnon mukaan A:n kehitysvammaisuuden syynä on komplisoitunut aineenvaihduntasairaus, johon liittyy monenlaisia vaikeita hoidollisia ongelmia. Hänellä on epilepsia ja hän saa siihen liittyen useita kohtauksia päivittäin. A:n kehon ja pään hallinta on puutteellista ja hän on erittäin spastinen ja siten raskashoitoinen. A on täysin autettava, liikuntakyvytön ja ympärivuorokautista valvontaa vaativa. Kotonaan A käy pari kertaa vuodessa vain päiväkäynnillä tai yhden yön yli kestävällä käynnillä.
A, jonka kotikunta hänen syntyessään oli Iin kunnassa, on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ollut laitoshoidossa palvelukeskuksessa lähes koko elinikänsä. Väestörekisteritietojen mukaan A:n huoltajana toimiva äiti on muuttanut yhdessä A:n vanhemman sisaruksen kanssa Iin kunnasta Ouluun 30.4.2007. A:n kotikunnaksi on merkitty Oulu 30.4.2007 alkaen. A:n isä, joka on myös A:n huoltaja, on tuolloin jäänyt asumaan Iin kuntaan.
Hallinto-oikeus katsoo A:n ikä huomioon ottaen, että hänellä on kiintein yhteys Ouluun perhesuhteidensa eli äidin ja sisaruksen asumisen johdosta. Hänen kotikuntansa on muuttunut siten Iistä Ouluksi 30.4.2007 huolimatta siitä, että hän on ollut sijoitettuna pitkäaikaiseen laitoshoitoon jo silloin, kun koko perhe on asunut Iin kunnassa. Oulun kaupungin on siten A:n kotikuntana tullut huolehtia hänen erityishuoltonsa järjestämisestä.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Oulun kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että Iin kunta vahvistetaan A:n kotikunnaksi ja Iin kunta siten velvolliseksi vastaaman lapsen erityishuollosta ja siitä aiheutuvista kustannuksista.
Kotikuntalain 3 §:n 2 kohdan mukaan henkilön kotikunta ei muutu, jos henkilön asuminen toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta ja huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa. Oikeuskäytännössä tätä säännöstä on tulkittu vaihtelevalla tavalla. Korkein hallinto-oikeus on ainakin kolmessa alaikäisen kehitysvammaisen kotikuntaa koskevassa päätöksessään päätynyt erilaisiin lopputuloksiin.
Kotikunnan muuttumista koskevia rajoitussäännöksiä on tulkittava ensisijaisesti siitä lähtökohdasta, mikä vaikutus rajoituksella on yksilön oikeusasemaan, ja toisaalta siitä, miten oikeudenmukaisesti kustannusrasitus kuntien kesken jakaantuu. Lisäksi kustannusten oikeudenmukainen kohdistuminen edellyttää, että laitoshoidon tai vastaavassa toimintayksikössä annetun hoidon kustannukset kuuluvat ilman yksilön oikeuksista johtuvaa painavaa syytä sille kunnalle, jossa hoidon tarve on syntynyt.
A:n kotikunnan muuttumisella ei tosiasiassa ole vaikutuksia hänen tai hänen vanhempiensa etuihin tai oikeuksiin. A:n kotikunnan muuttumisen ainoa oikeusvaikutus olisi, että Oulun kaupunki olisi Iin kunnan sijaan velvollinen maksamaan Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirille lapselle annetun laitoshoidon kustannukset. Kotikunnan muuttumiselle ei siten ole laista johtuvia perusteita. Lapsen kotikunta määräytyy itsenäisesti, eikä A:n asuinpaikka ole tosiasiallisesti muuttunut hänen äitinsä muutettua Iin kunnasta Ouluun.
Hallinto-oikeuden päätös perustuu virheelliseen ja kotikuntalain tarkoituksen vastaiseen tulkintaan. Tässä tapauksessa kotikunnan muuttumista Iin kunnasta Oulun kaupunkiin ei voida perustella kotikuntalain 2 §:n 3 momentin säännöksillä. A:n olosuhteissa ja terveydentilassa ei ole tapahtunut muutoksia silloin, kun hänen kotikuntansa ilmoitettiin muuttuneen Ouluun yhdessä hänen sinne muuttaneen toisen huoltajansa kanssa. Näissä olosuhteissa kotikunnan muutosta ei voida perustella kiinteällä yhteydellä kuntaan. A:n asumisen peruste Oulussa on alun perin johtunut ja johtuu edelleen laitoshoidon tarpeesta. Vaikka toisen huoltajan muuttamisen motiivi olisikin päästä lähemmäksi laitoshoidossa olevaa lastaan, se ei saa olla peruste sille, että myös laitoshoidossa olevan kotikunta muuttuu kustannusvastuun perustavalla tavalla kotikuntalain 3 §:n 2 kohdan rajoitussäännöksen vastaisesti laitoksen sijaintikuntaan.
Iin sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut selityksen.
Oulun sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.
Perustelut
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari-Vanne, Tuomas Lehtonen ja Lauri Jääskeläinen. Asian esittelijä Camilla Sandström.