KHO:2012:106
- Asiasanat
- Holhoustoimi, Edunvalvoja, Maistraatti, Holhousviranomaisen lupa, Ositus, Lahjoituskielto, Perintökaari, Lesken oikeus kodiksi sopivaan asuntoon, Asunnon myynti
- Tapausvuosi
- 2012
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1298/1/11
- Taltio
- 3335
Edunvalvonnassa olevan lesken yhdessä kuolinpesän muiden osakkaiden kanssa omistama kiinteistö oli myyty maistraatin aikaisemmin antaman luvan nojalla. Kiinteistöllä olevaa asuinrakennusta oli perittävän kuollessa käytetty puolisoiden yhteisenä asuntona.
Edunvalvoja oli sittemmin pyytänyt maistraatilta lupaa holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettuun kuolinpesässä toimitettavaan ositukseen ja perinnönjakoon. Maistraatti hylkäsi edunvalvojan hakemuksen viitaten lesken perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun oikeuteen pitää jakamattomana hallinnassaan jäämistöön kuuluva eloonjääneen puolison kodiksi sopiva asunto. Maistraatti totesi, että hallintaoikeudella oli ollut taloudellista arvoa. Koska edunvalvonnassa olevalle leskelle ei ositusta ja perinnönjakoa koskevassa sopimusluonnoksessa esitetty korvausta hallintaoikeudesta luopumisesta, aiottua ositusta ja perinnönjakoa ei voitu pitää lesken edun mukaisena.
Hallinto-oikeus hylkäsi edunvalvojan valituksen viitaten holhoustoimesta annetun lain 32 §:n 1 momentissa säädettyyn lahjoituskieltoon ja perintökaaren 12 luvun 8 §:n säännökseen käyttöoikeuden alaisen omaisuuden sijaan tulleesta omaisuudesta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että päämiehen etua oli holhoustoimesta annetun lain 35 §:n mukaisessa harkinnassa arvioitava sen mukaan, oliko suunniteltu ositus ja perinnönjako tosiasiassa vastoin lesken asumisen turvaamiseksi säädettyjä periaatteita, kun otettiin huomioon hänen tilanteensa ja olosuhteensa. Hallinto-oikeuden ja maistraatin päätökset kumottiin ja asia palautettiin maistraatille uudelleen käsiteltäväksi.
Perintökaari 3 luku 1 a § 2 momentti
Laki holhoustoimesta 32 § 1 momentti, 34 § 1 momentti 9 kohta ja 35 § sekä 37 § 1 momentti
Päätös, josta valitetaan
Kuopion hallinto-oikeus 21.3.2011 nro 11/0095/2
X:n käräjäoikeus on 18.5.2010 antamallaan päätöksellä määrännyt C:n A:n edunvalvojaksi tehtävänään valvoa A:n etua ja oikeutta ja edustaa häntä hänen 28.1.2010 kuolleen puolisonsa B:n ja A:n yhdessä omistaman J:n kaupungin V:n kylässä sijaitsevan M-nimisen kiinteistön RN:o 3:102 kaupassa sekä B:n kuolinpesässä toimitettavassa osituksessa ja perinnönjaossa.
Y:n maistraatti on 22.9.2010 antamallaan päätöksellä A:n osalta myöntänyt hänen edunvalvojalleen luvan myydä J:n kaupungin V:n kylässä sijaitsevan M RN:o 3:102 -nimisen kiinteistön rakennuksineen ja liittymineen 60 000 euron kauppahinnalla ja muilla päätökseen liitetyssä kauppakirjaluonnoksessa mainituilla ehdoilla.
Päätöksensä perusteluissa maistraatti on todennut, että A ei ole enää pystynyt käyttämään kaupan kohdetta asuntonaan, joten se on hänelle tarpeeton. Kiinteistöllä sijaitsevan talon kunto ja korjaustarpeet huomioiden tilan myynti on tarkoituksenmukaista.
Y:n maistraatti on 26.11.2010 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n edunvalvojan hakemuksen, jolla hän on pyytänyt A:n osalta lupaa B:n kuolinpesässä toimitettavaan ositukseen ja perinnönjakoon hakemukseen liitetyn ositus- ja perinnönjakokirjan luonnoksen mukaisesti.
Maistraatti on perustellut päätöstään muun muassa seuraavasti:
Holhoustoimesta annetun lain 32 §:n mukaan edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta.
Nyt toimitettavassa osituksessa A saa pitää puolet kiinteistön kauppahinnasta, hänen nimissään olevilla pankkitileillä olevat rahavarat sekä muun mahdollisen nimissään olevan omaisuutensa.
A:lla on ollut perintökaaren 3 luvun 1 a §:n mukainen hallintaoikeus puolisoiden yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon. Hallintaoikeuden kohteena ollut kiinteistö on myyty. Koska hallintaoikeudella on ollut taloudellista arvoa, ei edunvalvoja ole voinut luopua siitä korvauksetta. A:lle ei ole maksettu korvausta hallintaoikeudesta luopumisesta, minkä vuoksi tehtävää ositusta ja perinnönjakoa ei voida pitää A:n edun mukaisena.
Maistraatti on todennut, että A:ta ei ole voitu kuulla hakemuksen johdosta.
Asian käsittely hallinto-oikeudessa
C on A:n edunvalvojana valittanut maistraatin päätöksestä hallinto-oikeuteen. Maistraatin päätös on kumottava ja pyydetty lupa myönnettävä.
A asuu pysyvästi hoitokodissa, eikä kysymyksessä oleva kiinteistö olisi ollut hänelle asumiseen sovelias. Kiinteistö myytiin maistraatin luvalla. Lesken jakamattomuussuojalle ei ole ollut näin ollen enää lainkaan kohdetta. Lesken jakamattomuussuojasta luopumista ei ole oikeuskäytännössä pidetty lahjana, joten jakamattomuussuojan merkitykseen tulee suhtautua vastaavasti myös tässä asiassa. Kiinteistöstä koituneet menot olisivat tuloja suuremmat, joten lesken jakamattomuussuojan arvo olisi tosiasiassa negatiivinen.
Y:n maistraatti on antanut lausunnon.
Maistraatti toteaa lausunnossaan myöntäneensä luvan kiinteistön kauppaan, koska A ei enää pystynyt asumaan kiinteistöllä ja koska myynti oli tarkoituksenmukaista talon huono kunto huomioon ottaen. Maistraatti ei ollut asettanut kaupalle ehtoja, koska hallintaoikeuden oli katsottava siirtyvän kaupasta saatujen varojen hallintaan.
Maistraatti on voinut ottaa kantaa hallintaoikeuden luovutukseen vasta perinnönjakolupaa myöntäessään. Lesken saama hallintaoikeus ei lakkaa, kun hän ei enää kykene asumaan asunnossaan. Se ei myöskään lakkaa asunnon myynnin yhteydessä, vaan sijaan tulee kauppahinta.
Holhoustoimesta annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Lahjoituskielto on edunvalvojan toimivallan kannalta ehdoton. Ottaen huomioon holhoustoimen tarkoitus henkilön taloudellisten etujen turvaajana ja valvojana, holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitettua lahjoituskieltoa tulkitaan laajasti (HE 146/1998 vp). Sen piiriin on luettava kaikki vastikkeettomat oikeustoimet, joilla omaisuutta tai muita taloudellista arvoa omaavia etuuksia luovutetaan päämiehen omistuksesta tai määräysvallasta. Näin ollen edunvalvoja ei voi luopua hallintaoikeudesta ilman käypää vastiketta.
C on antanut vastineen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt C:n valituksen maistraatin päätöksestä.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Holhoustoimesta annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Tässä asiassa on kysymys siitä, loukkaisiko haettu perinnönjako ja -ositus tätä kieltoa, koska leski ei sopimuksella saisi korvausta hallintaoikeudestaan.
Perintökaaren 12 luvun 8 §:n mukaan, mitä tässä luvussa on säädetty käyttöoikeuden alaisesta omaisuudesta, on voimassa myös sen sijaan tulleesta omaisuudesta. Lesken suoja on näin ollen viime kädessä taloudellista turvaa jakamattomuussuojan alaisesta omaisuudesta. Tähän nähden jakamattomuussuojan alaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen liittyvästä hallintaoikeudesta vastikkeetta luopuminen merkitsee muodollisesti omaisuuden lahjoittamista ja on holhoustoimesta annetun lain 32 §:n 1 momentin lahjoituskiellon vastaista.
B:n kuolinpesän osakkaat ovat myyneet kysymyksessä olevan kiinteistön 60 000 euron kauppahinnasta. A:n hallintaoikeudella on näin ollen lähtökohtaisesti taloudellista arvoa. Asiassa ei ole myöskään muuta näytetty.
Valituksenalaisen päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole edellä selostettu huomioon ottaen aihetta.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut sekä perintökaaren 3 luvun 1 a §
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
C on vaatinut, että maistraatin ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja lupa myönnetään.
Perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 3 momentti, oikeastaan 2 momentti, antaa leskelle suojaa perillisten jakovaatimusta vastaan siten, että tämä saa pitää jakamattomana hallinnassaan yhteisenä kotina käytetyn asunnon. Säännöksen lainsäädäntöaineiston (HE 225/1982 vp) mukaan uudistuksen eräs tavoite on ollut parantaa lesken asumisturvallisuutta siten, että hänelle turvataan mahdollisuus jatkaa asumista yhteisenä kotina käytetyssä asunnossa.
Nyt leski oli jo muuttanut pysyvästi asumaan hoitokotiin, koska hän ei toisaalta heikon terveydentilansa ja toisaalta asunnon huonokuntoisuuden vuoksi ole voinut asua asunnossa. Asunnon säilyttäminen ei siten ole ollut tarpeen lesken asumisen turvaamiseksi, eikä jakamattomuussuojan antaminen leskelle ole ollut tarpeen siinä tarkoituksessa, jota perintökaaren edellä tarkoitetuilla säännöksillä suojataan. Asian ratkaisussa on otettava huomioon korkeimman oikeuden vuosikirjaratkaisu KKO 1993:64.
Asuntona ollut kiinteistö on myyty Y:n maistraatin 22.9.2010 myöntämän luvan nojalla ja tuon luvun mukaisin ehdoin. Päätöksessään maistraatti ei ole asettanut kauppakirjasta poikkeavia ehtoja hallinnan luovutukselle tai kauppahinnan jaolle. Kaupan jälkeen kuolinpesässä ei ole ollut lesken asunnoksi sopivaa asuntoa, eikä lesken perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 3 momentissa, oikeastaan 2 momentissa, säädetylle jakamattomuussuojalle ole ollut enää kohdetta.
Jotta lesken hallintaoikeudesta luopumisesta olisi oikeutettua vaatia ja saada korvaus, tällä oikeudella tulisi myös olla jokin arvo. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa entiseen yhteiseen kotiin kohdistuvan hallintaoikeuden käyttäminen olisi ollut lesken etujen vastaista, koska tilalla ollutta huoneistoa ei olisi sen huonon kunnon vuoksi voitu vuokrata käypään hintaan ilman kiireellisiä korjaustoimenpiteitä. Jos ositus olisi toimitettu ennen kiinteistön myyntiä, olisi siihen kohdistuneen hallintaoikeuden arvo siis ollut negatiivinen kohteen huonon arvon vuoksi.
Lesken luopumista hänelle perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin mukaan kuuluvasta hallintaoikeudesta ei ole myöskään vakiintuneesti pidetty lahjana perillisille. Hallinto-oikeuden kanta on tämän vuoksi virheellinen.
Y:n maistraatti on antanut lausunnon. Jakamattomuussuojan alaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen liittyvästä hallintaoikeudesta vastikkeetta luopuminen merkitsee muodollisesti lahjoittamista ja on holhoustoimesta annetun lain lahjoituskiellon vastainen.
C on antanut vastaselityksen. Maistraatin lausunnon mukainen periaate siitä, että lesken hallintaoikeus kohdistuisi jakamattomuussuojan alaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen muuttaisi, jos se hyväksytään, lesken ja rintaperillisten välistä suhdetta osituksessa niin voimakkaasti, ettei se liene ollut tarkoitus, kun perintökaareen lisättiin säännös lesken asumisen suojaamiseksi. Näin ollen maistraatin kanta ei ole voimassa olevan oikeuden mukainen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Y:n maistraatin ja Kuopion hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Y:n maistraatin tilalle tulleelle Z:n maistraatille uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut
Perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin mukaan rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen.
Holhoustoimesta annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan edunvalvojan on hoidettava päämiehensä omaisuutta sillä tavoin, että omaisuus ja sen tuotto voidaan käyttää päämiehen hyödyksi ja tyydyttämään hänen henkilökohtaisia tarpeitaan. Tässä tehtävässään edunvalvojan tulee tunnollisesti pitää huolta päämiehen oikeuksista ja edistää hänen parastaan.
Holhoustoimesta annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta.
Holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 9 kohdan (442/1999) mukaan, jollei laissa toisin säädetä, edunvalvojalla ei ole oikeutta ilman holhousviranomaisen lupaa päämiehensä puolesta tehdä sopimusta omaisuuden osituksesta tai perinnönjaosta, joka toimitetaan ilman perintökaaren 23 luvussa tarkoitettua pesänjakajaa.
Holhoustoimesta annetun lain 35 §:n mukaan holhousviranomainen voi myöntää 34 §:ssä tarkoitetun luvan, jos oikeustoimi tai toimenpide, johon lupaa haetaan, on päämiehen edun mukainen.
Y:n maistraatti on 22.9.2010 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:n edunvalvojalle C:lle luvan myydä päämiehensä puolesta ja yhdessä A:n 28.1.2010 kuolleen puolison B:n J:n kaupungin V:n kylässä sijaitseva M-niminen tila RN:o 3:102 rakennuksineen ja liittymineen. Tilalla olevaa asuinrakennusta on B:n kuollessa käytetty puolisoiden yhteisenä kotina. Kiinteistö on maistraatin luvan nojalla myyty 28.9.2010 päivätyllä kauppakirjalla.
Holhoustoimesta annetun lain 35 §:n nojalla maistraatin on tullut A:n etua valvoessaan katsoa, ettei aiottu ositus ja perinnönjako tosiasiassa ole hänen etunsa vastainen, kun otetaan huomioon se, mitä lesken asumisen turvaamisesta säädetään perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa.
Asiakirjojen mukaan puolisoiden aiemmin yhteisenä asuntona käytetty rakennus on kiinteistönkaupassa 28.9.2010 siirtynyt uudelle omistajalle. A oli jo tätä ennen muuttanut asumaan hoitokotiin. Näissä oloissa A:n asumisen turvaamiseen liittyvät seikat tai holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitettu lahjoituskielto eivät anna perusteita pitää edunvalvojan lupahakemuksessa tarkoitettua ositusta ja perinnönjakoa A:n edun vastaisena. Tämän vuoksi on maistraatin ja hallinto-oikeuden päätökset kumottava ja asia palautettava Y:n maistraatin tilalle tulleelle Z:n maistraatille uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen ja Jukka Lindstedt. Asian esittelijä Freja Häggblom.