3.10.2012

Päätös, josta valitetaan

Valtioneuvoston kanslia 15.8.2011

Asian käsittely valtioneuvoston kansliassa

A on 25.5.2011 pyytänyt saada valtioneuvoston kanslialta käyttöönsä Finlandia-talossa 2.2.2009 järjestetyn Suomen EU-politiikan tahtotila 2010-luvulla -seminaarin osallistujaluettelon. Valtioneuvoston kanslian tiedusteltua A:lta osallistujatietojen käyttötarkoitusta A on ilmoittanut, että tiedot tulisivat hänen kauttaan useamman Suomi 2017 -verkoston henkilön käyttöön. A on lisäksi ilmoittanut, että sosiaalisessa mediassa selvitetään Suomen EU-toiminnassa vallitsevaa pitkäkestoista epäsuhtaa puheiden ja tekojen välillä ja että osallistujalistaus auttaa muodostamaan kokonaiskuvan siitä, millainen maan tapa tilaisuuden ympärillä mahdollisesti vallitsee.

Valtioneuvoston kanslian virkamies on 5.8.2011 hylännyt A:n asiakirjapyynnön todeten, että A:n pyytämiin tietoihin ei sovelleta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia vaan kysymys on mainitun lain 5 §:n 4 momentissa tarkoitetusta viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laaditusta asiakirjasta. Vielä virkamies on todennut, että mikäli tietojen katsottaisiin muodostavan viranomaisen henkilörekisterin, tietoja voitaisiin joka tapauksessa luovuttaa vain henkilölle, jolla on henkilötietolain 8 §:n mukainen oikeus käsitellä tietoja.

A on 5.8.2011 saattanut asiakirjapyynnön valtioneuvoston kanslian ratkaistavaksi.

Valtioneuvoston kanslia on valituksenalaisella päätöksellään 15.8.2011, todettuaan, että seminaarissa pidetyt alustukset sekä videotallenne tilaisuudesta ovat saatavilla valtioneuvoston internetsivuilta ja että tilaisuudessa ei tehty päätöksiä, hylännyt A:n osallistujaluetteloa koskevan asiakirjapyynnön.

Valtioneuvoston kanslian päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Oikeudesta saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (julkisuuslaki). Julkisuuslaissa määritellään lain soveltamisalaan kuuluvat viranomaisen asiakirjat. Julkisuuslain 5 §:n 4 momentin mukaan julkisuuslakia sovelletaan viranomaisissa työskentelevien sekä viranomaisten ja niiden lukuun toimivien yksityisten ja yhteisöjen välisiä neuvotteluja, yhteydenpitoa ja muuta niihin verrattavaa viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuihin asiakirjoihin vain, jos asiakirjat sisältävät sellaisia tietoja, että ne arkistolainsäädännön mukaan on liitettävä arkistoon. Jos asiakirjat kuitenkin liitetään arkistoon, viranomainen voi määrätä, että tietoja niistä saa antaa vain viranomaisen luvalla.

Valtioneuvoston kanslia ja Euroopan komission Suomen-edustusto järjestivät 2.2.2009 kutsuseminaarin Suomen EU-politiikan painopisteistä ja haasteista 2010-luvulla. Tilaisuudessa kuultiin etukäteen pyydettyjä alustuksia, minkä lisäksi käytiin yleiskeskustelu. Seminaariin osallistui noin 300 henkeä muun muassa kansalaisjärjestöistä, etujärjestöistä, puolueista, hallinnosta ja mediasta. Seminaarin osallistujista laadittu lista on laadittu viranomaisen ja eri EU-politiikan toimijoiden välistä yhteydenpitoa varten eikä sitä arkistolainsäädännön mukaan liitetä arkistoon. Osallistujalistaan ei näin ollen sovelleta julkisuuslakia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valtioneuvoston kanslian päätös kumotaan ja asia palautetaan valtioneuvoston kanslialle pyydetyn asiakirjakopion antamiseksi A:lle.

Perustelut

Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet sekä henkilötietolakia koskeva lainvalmisteluaineisto

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, julkisuuslain) säännökset

Julkisuuslain 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Mainitun lain 5 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Viranomaisen laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta, ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten.

Mainitun lain 5 §:n 4 momentin mukaan lakia sovelletaan viranomaisissa työskentelevien sekä viranomaisten ja niiden lukuun toimivien yksityisten ja yhteisöjen välisiä neuvotteluja, yhteydenpitoa ja muuta niihin verrattavaa viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuihin asiakirjoihin vain, jos asiakirjat sisältävät sellaisia tietoja, että ne arkistolainsäädännön mukaan on liitettävä arkistoon. Jos asiakirjat kuitenkin liitetään arkistoon, viranomainen voi määrätä, että tietoja niistä saa antaa vain viranomaisen luvalla.

Mainitun lain 6 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen laatima asiakirja tulee julkiseksi, jollei asiakirjan julkisuudesta taikka salassapidosta tai muusta tietojen saantia koskevasta rajoituksesta tässä tai muussa laissa säädetä, seuraavasti:
- -
9) muu kuin 1 - 3 sekä 5 - 8 kohdassa tarkoitettu asiakirja, kun asia, jota se koskee, on siinä viranomaisessa käsitelty loppuun.

Mainitun lain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Mainitun lain 16 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan sisällöstä annetaan tieto suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle.

Mainitun lain 16 §:n 3 momentin 1. virkkeen mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.

Henkilötietolain (523/1999) säännökset

Henkilötietolain 1 §:n mukaan tämän lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.

Mainitun lain 2 §:n 2 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tätä lakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.

Mainitun lain 3 §:n mukaan tässä laissa tarkoitetaan:
1) henkilötiedolla kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi;
2) henkilötietojen käsittelyllä henkilötietojen keräämistä, tallettamista, järjestämistä, käyttöä, siirtämistä, luovuttamista, säilyttämistä, muuttamista, yhdistämistä, suojaamista, poistamista, tuhoamista sekä muita henkilötietoihin kohdistuvia toimenpiteitä;
3) henkilörekisterillä käyttötarkoituksensa vuoksi yhteenkuuluvista merkinnöistä muodostuvaa henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, jota käsitellään osin tai kokonaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla taikka joka on järjestetty kortistoksi, luetteloksi tai muulla näihin verrattavalla tavalla siten, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan löytää helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta;
- - -

Mainitun lain 8 §:n 4 momentin mukaan oikeudesta saada tieto ja muusta henkilötietojen luovuttamisesta viranomaisen henkilörekisteristä on voimassa, mitä viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta säädetään.

Henkilötietolakia koskeva lainvalmisteluaineisto

Henkilötietolakia ja eräitä siihen liittyviä lakeja koskevan hallituksen esityksen HE 96/1998 vp yleisperusteluissa todetaan, että "tietosuojadirektiivi mahdollistaa julkisuusperiaatteen huomioon ottamisen kansallisessa lainsäädännössä. Tämä todetaan nimenomaisesti direktiivin johdanto-osan 72 kohdassa. Yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä ja julkisuusperiaate on siten lain tasolla sopeutettava toisiinsa."

Mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 1 §:n kohdalla muun ohella, että "yksityisyyden suojan sisältöön ja ulottuvuuteen vaikuttaa muun muassa se, mikä on rekisterinpitäjän ja rekisteröidyn välinen suhde, missä roolissa henkilö kulloinkin esiintyy ja onko hän itse antanut tietojaan julkisuuteen tai sallinut niiden julkistamisen. Esimerkiksi tiedot henkilön tehtävistä ja menettelystä yhteiskunnallisessa tai poliittisessa toiminnassa eivät siten välttämättä kuulu yhtä laajan yksityisyyden suojan piiriin kuin tiedot, jotka liittyvät luonnolliseen henkilöön yksityishenkilönä."

Mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 3 §:n 1 kohdan kohdalla muun ohella, että "henkilötietoja ovat ehdotuksen mukaan kaikenlaiset henkilöä taikka tämän ominaisuuksia tai elinolosuhteita kuvaavat merkinnät, jotka voidaan tunnistaa tiettyä luonnollista henkilöä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi. Säännös poikkeaa nykyisestä henkilötiedon määritelmästä siten, että siinä henkilötiedolla tarkoitetaan kaikkia luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja. Nykyisessä laissa henkilötiedolla tarkoitetaan tiettyä luonnollista yksityistä henkilöä koskevaa tietoa. Lakia on tulkittu niin, että henkilötiedon määritelmän vuoksi sellaiset tiedot, jotka liittyvät luonnolliseen henkilöön muussa ominaisuudessa kuin yksityishenkilönä, kuten esimerkiksi ammatin- tai elinkeinonharjoittajana tai julkisessa tehtävässä, on rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Muutos henkilötiedon määrittelyssä johtuu tietosuojadirektiivistä, jossa henkilötieto määritellään vastaavalla tavalla luonnollista henkilöä koskevaksi tiedoksi (2 artiklan a alakohta).

Henkilötiedon määritteleminen ehdotetulla tavalla merkitsee lähtökohtaisesti kaikkien luonnolliseen henkilöön liittyvien tietojen kuulumista lain soveltamisalan piiriin. Ottaen huomioon, että lain 1 §:ssä ilmaistuna tavoitteena on yksityiselämän suojan ja muiden yksityisyyden suojaa turvaavien perusoikeuksien toteuttaminen henkilötietojen käsittelyssä, se, missä yhteydessä luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja kulloinkin käsitellään, voi vaikuttaa ehdotetun lain säännösten soveltamiseen eri tilanteissa. Vaikutusta voi olla myös sillä, missä roolissa henkilö, jonka tietoja käsitellään, on ja onko hän itse myötävaikuttanut henkilötietojen käsittelyyn. Esimerkiksi 12 §:n 2 kohdassa sallittaisiin sellaisen henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista koskevan tiedon käsittely, jonka rekisteröity on itse saattanut julkiseksi."

Oikeudellinen arviointi

A on pyytänyt saada valtioneuvoston kanslialta kopion 2.2.2009 järjestetyn Suomen EU-politiikan tahtotila 2010-luvulla -seminaarin osallistujaluettelosta. Osallistujaluettelosta ilmenevät seminaarin osallistujat ja heidän asemansa, ammattinsa tai vastaava yksilöinti.

Valtioneuvoston kanslian valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan mainittu seminaari oli valtioneuvoston kanslian ja Euroopan komission Suomen-edustuston järjestämä kutsuseminaari Suomen EU-politiikan painopisteistä ja haasteista 2010-luvulla. Tilaisuudessa kuultiin etukäteen

pyydettyjä alustuksia, minkä lisäksi käytiin yleiskeskustelu. Vielä päätöksessä on todettu, että seminaariin osallistui noin 300 henkilöä muun muassa kansalaisjärjestöistä, etujärjestöistä, puolueista, hallinnosta ja mediasta.

Valtioneuvoston kanslian päätöksestä ilmenee, että seminaarissa pidetyt alustukset ja videotallenne tilaisuudesta ovat saatavilla valtioneuvoston internetsivuilla. Kun lisäksi otetaan huomioon seminaarin tarkoitus, luonne kutsuvierasseminaarina ja se seikka, että seminaarin noin kolmea sataa kutsuvierasta ei voida pitää seminaarin järjestäneiden viranomaisten lukuun toimivina, kysymys ei ole ollut julkisuuslain 5 §:n 4 momentissa tarkoitetusta viranomaisten sisäisestä työskentelystä ja yhteydenpidosta. Seminaarin osallistujaluettelo ei ole julkisuuslain 5 §:n 4 momentissa tarkoitettu sisäinen viranomaisselvitys, vaan mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettu viranomaisen asiakirja, johon sovelletaan julkisuuslakia.

Asiassa ei ole väitettykään, että osallistujaluettelo sisältäisi salassa pidettäviä tietoja. Osallistujaluettelo on julkisuuslain 6 §:n 1 momentin 9 kohta huomioon ottaen tullut julkiseksi seminaarin järjestämisajankohtana.

Seminaarin osallistujat ovat olleet pääosin virkamiehiä, poliitikkoja, yritysjohtajia, järjestöjohtajia ja tiedotusvälineiden edustajia. On arvioitavissa, että siihen, keitä henkilöitä seminaariin on kutsuttu, on vaikuttanut keskeisesti heidän tehtävänsä ja yhteiskunnallinen asemansa.

Henkilötietolain tarkoitus on sen 1 §:n perusteella yksityisyyden suojan turvaaminen henkilötietoja käsiteltäessä. Kun otetaan huomioon seminaarin tarkoitus ja osallistujien kutsumisperuste, seminaariin osallistumista ei voida pitää osallistujien yksityisyyden suojan piiriin kuuluvana seikkana eikä osallistujaluettelon sisältämiä henkilötietoja sellaisina henkilötietoina, joita henkilötietolain 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetaan. Osallistujaluetteloa ei siten voida pitää mainitun pykälän 3 kohdassa tarkoitettuna henkilörekisterinä eikä myöskään viranomaisen henkilörekisterinä. Asiassa ei siten ole tarpeen pohtia sitä, voisiko tiedon luovuttamista viranomaisen henkilörekisteristä koskevassa julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädetty estää sen, että A:lle ei voitaisi antaa kopiota osallistujaluettelosta.

Lopputulos

Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon julkisuuslain 9 §:n 1 momentti, valtioneuvoston kanslian päätös on kumottava ja asia on palautettava valtioneuvoston kanslialle pyydetyn asiakirjakopion antamiseksi A:lle.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Sakari Vanhala, Hannu Ranta, Liisa Heikkilä ja Lauri Jääskeläinen. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.