15.5.2012

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeus 15.2.2010 nro 10/0102/1

Asian aikaisempi käsittely

Savonlinnan kaupunginhallitus on 27.4.2009 §:n 242 kohdalla tekemällään päätöksellä hyväksynyt kaupungin ja YIT Rakennus Oy:n (YIT) perustettavien yhtiöiden lukuun tekemän yhteistoimintasopimukseksi otsikoidun sopimuksen, joka koskee niin sanotun Nälkälinnanmäen alueen kehittämistä.

Kaupunginhallituksen hyväksymä sopimus on sisältänyt muun ohella seuraavat tavoitteet ja ehdot:

Sopijapuolet pyrkivät kehittämään yhteistyössä Savonlinnan kaupungin keskusta-aluetta sekä kaupunki- ja palvelurakennetta kaavoittamalla ja toteuttamalla kaupungin omistuksessa olevan Nälkälinnanmäen aluetta siellä nykyisin sijaitsevan kaupunginkirjaston siirtyessä muualle. Tavoitteena on luoda uutta majoituskapasiteettia. Majoituskapasiteetin lisäys toteutetaan YIT:n vapaa-ajan asumisen konsepteja soveltamalla.

Alueen asemakaavaa on tarkoitus muuttaa siten, että rakennusoikeus on 3 600 - 4 200 kerrosneliömetriä (e=0,4 - 0,6). Tämä mahdollistaisi noin 50 - 60 asunnon rakentamisen. Asemakaavassa sallittaisiin mahdollisesti myös loma-asumista palvelevien toimintojen sijoittaminen alueelle (esimerkiksi ravintola ja hyvinvointipalvelut).

Kaupunki valmistelee ja laatii aluetta koskevan asemakaavamuutoksen sekä tonttijaon sekä sitoutuu myymään YIT:lle sopimusalueella sijaitsevat vapaa-ajan asuntojen rakentamiseen varatut uuden tonttijaon mukaiset tontit rakennusoikeuksineen sopimuksen periaatteiden mukaisesti.

Kaupunki sitoutuu siirtämään alueella sijaitsevan kirjaston muualle, ennen lopullisten tonttikauppojen tekemistä.

Kaupunki myy sopimusalueiden tontit YIT:lle perustettavan yhtiön tai yhtiöiden lukuun yksikköhintaan 200 euroa/kerrosneliömetri. Hinta on sidottu elinkustannusindeksiin.

Maakanta Oy on laatinut 12.11.2008 kiinteistöarviolausunnon hinnoittelun pohjaksi. Tontit ovat ostettaessa valmiiksi kaavoitettuja ja kunnallistekniikka on rakennettu valmiiksi kunkin asuntokorttelialueen rajalle.

Lopullisista tonttikauppahinnoista vähennetään normaalin maantasopaikoituksen rakentamiskustannusten ylittävä kustannusosa niiltä osin kuin se rasittaa kyseessä olevaa tonttia.

Lopullisesta edellä mainitusta yksikköhinnasta vähennetään YIT:n maksamat kirjastorakennusten purkukustannukset. Purkukustannuksia hyvitetään yhteensä enintään 115 000 euroa.

Lopulliset kauppakirjat allekirjoitetaan tontti-/korttelikohtaisesti sen jälkeen, kun seuraavat edellytykset ovat täyttyneet:
- kysymyksessä olevaa tonttia/korttelia koskeva asemakaava on lainvoimainen ja tontit on merkitty kiinteistörekisteriin,
- YIT katsoo kaupan kohteena olevalle tontille/korttelille rakennettavien asuntojen ennakkomarkkinoinnin tuloksen onnistuneeksi saavuttamalla riittävän ennakkovarausasteen, ja
- kirjaston toiminnat on siirretty muualle.

Savonlinnan kaupunginhallitus on 22.6.2009 §:n 337 kohdalla tekemällään päätöksellä hylännyt muiden ohella A:n tekemän oikaisuvaatimuksen edellä mainitusta päätöksestä.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa siltä osin kun nyt on kysymys

Savonlinnan kaupunginhallituksen päätöksestä on tehty kaksi valitusta Kuopion hallinto-oikeudelle.

A , joka on ollut toinen valittajista, on valituksessaan vaatinut, että kaupunginhallituksen päätös on lainvastaisena kumottava ja sen täytäntöönpano on keskeytettävä. Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Olavinlinnan ja Savonlinnan historialliseen ympäristöön kuuluvaa Nälkälinnanmäkeä ei voida pitää loma-asuntorakentamiseen sopivana matkailualueena. Nälkälinnanmäki on elimellinen osa Savonlinnan kulttuurimaisemaa ja kaupunkitilaa.

Yhteistoimintasopimus ja sitä koskeva kaupunginhallituksen päätös ovat ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n kanssa. Kirjaston aluetta koskee vahvistettu oikeusvaikutteinen yleiskaava, joka tulee ensin muuttaa. Myös maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n säännökset tulee ottaa huomioon.

Asiassa ei ole noudatettu kuntalain 27 §:n säännöksiä osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien varaamisesta sekä 29 §:n säännöksiä tiedottamisesta. Samalla sopimuksen teko on tapahtunut maankäyttö- ja rakennuslain 1 ja 6 §:n vastaisesti.

Kaupunginjohtaja on allekirjoittaessaan yksin sopimuksen ylittänyt toimivaltansa, joten hallintosäännön 59 §:ää ei ole noudatettu.

Sopimusta voidaan pitää maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:ssä tarkoitettuna maankäyttösopimuksena, jossa ei voida sitovasti ennalta sopia kaavojen sisällöstä, kuten tässä sopimuksessa on tehty. Maankäyttösopimus voidaan sitovasti tehdä vasta sen jälkeen, kun kaavaluonnos on ollut nähtävillä ja kaupunkilaiset ovat voineet siinä yhteydessä lausua mielipiteensä asiasta.

Asiakirjoista ei käy ilmi, onko sopimusta tehtäessä otettu huomioon EU:n valtiontukisäännökset maan myynnistä yritykselle ja onko hankintalakia noudatettu toisen osapuolen eli YIT Rakennus Oy:n valinnassa. Sopijapuolta ei ole kilpailutettu. Kirjaston purkamisessa on kysymys rakennusurakan toteuttamisesta, joka ehdottomasti olisi tullut kilpailuttaa hankintalaissa säädetyllä tavalla. Indeksiehdon käyttäminen on kielletty.

Sopimus sisältää lisäksi kaupungin edun kannalta arveluttavan omistuksenpidätysehdon, mikä voi asioiden pitkittyessä tulla voimaan ennen hankkeen lopullista toteutumista ja aiheuttaa kaupungille kauppahinnan menetyksen.

YIT Rakennus Oy:n puolelta asetettu ennakkovarausehto merkitsee, että hankkeen toteutuminen on lähinnä riippuvainen sen halusta ja näin ollen ehto on kaupungin edun vastainen.

Asian käsittelyn aikana hankittu Suomen Kuntaliiton lausunto on saatettu kaupunginjohtajan tietoon, mutta teknisen lautakunnan ja kaupunginhallituksen käsittelyssä sitä ei ole otettu huomioon. Kaupunginhallituksen kokouksessa esittelijänä toiminut kaupunginjohtaja ei ole juristien kannanottoa kaupunginhallitukselle edes esitellyt.

Savonlinnan kaupunginhallitus on antanut lausunnon.

A on antanut vastineen.

Kuopion hallinto-oikeus on 14.10.2009 antamallaan päätöksellä numero 09/0577/1 hylännyt A:n hakemuksen kaupunginhallituksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valitukset Savonlinnan kaupunginhallituksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavaa:

- - -

Pääasia

Savonlinnan kaupungin ja YIT Rakennus Oy:n välisestä sopimuksesta ilmenee, että sopijapuolet pyrkivät kehittämään yhteistyössä Savonlinnan keskusta-aluetta sekä kaupunki- ja palvelurakennetta kaavoittamalla ja toteuttamalla kaupungin omistuksessa olevan Nälkälinnanmäen aluetta siellä nykyisin sijaitsevan kaupunginkirjaston siirtyessä muualle. Tavoitteena on luoda uutta majoituskapasiteettia muun muassa vastaamaan oopperajuhlien ajan majoituskysyntään. Sopimuksessa on selostettu, kuinka asemakaavaa on tarkoitus muuttaa, sekä lueteltu eri sopimusosapuolien velvoitteet sopimuksen voimassaolon aikana. Edelleen sopimuksessa on lueteltu maan luovutushinnan määräytyminen sekä maksuehdot. Vielä sopimuksessa on ehdot yhteistyön mahdollisesta raukeamisesta sekä muut ehdot.

Ottaen huomioon sen, että sopimuksessa mainittu maa-alue on Savonlinnan kaupungin omistuksessa, ei asiassa ole kysymys maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:ssä tarkoitetusta maankäyttösopimuksesta.

Kaupunginhallituksen päätöksellä hyväksyä mainittu sopimus ei ole vielä lopullisesti ratkaistu sitä kysymystä, mihin kyseistä aluetta saadaan käyttää, vaan tämä kysymys tulee ratkaistavaksi myöhemmin muun muassa maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyssä järjestyksessä. Mainitulla sopimuksella ei voida syrjäyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaista kaavoitusmenettelyä.

Päätöksellä hyväksyä mainittu sopimus ei ole ollut vielä sellaisia vaikutuksia kuntalaisten oloihin, että heille olisi tullut varata osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet kuntalain 27 §:ssä tarkoitetulla tavalla tai että päätettävien asioiden vireilläolosta olisi tullut tiedottaa julkisesti kuntalain 29 §:ssä säädetyllä tavalla.

Muutoksenhakijat ovat valituksessaan vedonneet siihen, että johtavia poliitikkoja ei ollut informoitu asiassa. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että kunnanhallitus on voinut päätöstä tehdessään harkita, onko sillä ollut riittävät tiedot päätöstä tehdessään vai palautetaanko asia uuteen valmisteluun. Kunnanhallitus on pitänyt käytössään olleita tietoja riittävänä. Päätös ei näin ollen ole syntynyt tältä osin virheellisesti.

Päätös ei ole myöskään lainvastainen sillä perusteella, että Suomen Kuntaliiton lausuntoa ei ollut asiassa pyydetty. Kuntaliiton lausunnon pyytäminen asiassa on kuulunut kunnan harkintaan. Kielletyllä indeksiehdolla on merkitystä ainoastaan sopimusosapuolten välisessä yksityisoikeudellisessa suhteessa.

Siihen nähden, että sopimusehtojen mukaan sopimus on sitova vasta, kun osapuolten toimivaltaiset toimielimet ovat tehneet asiasta päätöksen ja päätös on kaupungin osalta lainvoimainen, ei kaupunginjohtaja ole ylittänyt toimivaltaansa allekirjoittaessaan sopimuksen 22.4.2009.

Asiakirjoista ilmenee, että Savonlinnan kaupunki ja YIT Rakennus Oy ovat ennen sopimuksen tekemistä hankkineet alueesta Maakanta Oy:n 12.11.2008 päivätyn kiinteistöarviointilausunnon. Asiassa ei ole edes väitetty, että hankittu lausunto olisi epäluotettava. Asiassa ei ole ilmennyt, että sopimuksessa mainittu tonttien tuleva luovutushinta olisi käypää hintaa alhaisempi. Koska luovutukset tapahtuvat käypään hintaan, ei asiassa ole kysymys Euroopan unionin perussopimuksen mukaisesta kielletystä valtiontuesta. Päätös sopimuksen hyväksymisestä ei siten ole lainvastainen tälläkään valituksissa esitetyllä perusteella.

Johtopäätös

Kaupunginhallituksen päätös ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla syntynyt virheellisessä järjestyksessä eikä se ole muutenkaan lainvastainen. Päätöstä ei ole syytä kumota.

- - -

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut
Kuntalaki 90 §
Hallinto-oikeuslaki 3 §
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 107 - 109 artiklat

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Lausuminen A:n vaatimuksesta, joka koskee Savonlinnan kaupunginhallituksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä, raukeaa.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

Ratkaistavat kysymykset

A on valituksessaan katsonut, että kysymyksessä olevan yhteistoimintasopimuksen hyväksymisestä ei ole tiedotettu kuntalaissa edellytetyllä tavalla ja sopimuksen hyväksymisellä on syrjäytetty maankäyttö- ja rakennuslain säännökset, jotka koskevat kaavoitusmenettelyä ja vuorovaikutusta. Lisäksi A on katsonut, että sopimuksen hyväksyminen on ollut Euroopan unionin valtiotukisäännösten vastaista.

Asiassa on ratkaistava, onko kaupunginhallituksen päätös sopimuksen hyväksymisestä ollut A:n valituksessa esitetyillä perusteilla kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen.

Kaavoitukseen liittyvä valitusperuste

Maankäyttö- ja rakennuslain 11 §:n (132/1999) 1 momentin mukaan kunnan tekemät kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyvät sopimukset eivät ole syrjäyttäneet kaavoitukselle mainitussa laissa asetettuja tavoitteita tai sisältövaatimuksia. Pykälän 2 momentin mukaan maankäyttösopimuksista on ollut tiedotettava kaavoituskatsauksessa ja kaavan laatimisen yhteydessä.

Hallituksen esityksessä rakennuslainsäädännön uudistamiseksi (HE 101/1998 vp) todettiin edellä mainitun säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että kunnat ovat perinteisesti tehneet kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä sopimuksia. Nimenomaisten säännösten puuttuessa sopimusten oikeudellinen perusta on ajoittain asetettu kyseenalaiseksi. Sopimusten aseman selkeyttämiseksi lakiin on ehdotettu otettavaksi säännös kunnan ja maanomistajan taikka muun osapuolen välisistä kaavoitukseen liittyvistä sopimuksista.

Maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta annetulla lailla 222/2003 on kumottu maankäyttösopimusta koskenut maankäyttö- ja rakennuslain 11 § (132/1999) ja lisätty lakiin uusi 12 a luku, joka koskee kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamista. Maankäyttösopimuksesta on nykyään säädetty 12 a lukuun sisältyvässä 91 b §:ssä. Laki on tullut voimaan 1.7.2003.

Maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:n 1 momentin mukaan kunta voi tehdä kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä sopimuksia (maankäyttösopimus). Maankäyttösopimuksissa ei voida kuitenkaan sitovasti sopia kaavojen sisällöstä. Pykälän 2 momentin mukaan maankäyttösopimus voidaan osapuolia sitovasti tehdä vasta sen jälkeen, kun kaavaluonnos tai -ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä. Tämä ei kuitenkaan koske sopimusten tekemistä kaavoituksen käynnistämisestä. Pykälän 4 momentin mukaan maankäyttösopimuksesta tiedotetaan kaavan laatimisen yhteydessä.

Tarkoituksesta tehdä maankäyttösopimus on tiedotettava osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa. Jos tarkoitus tehdä maankäyttösopimus tulee esille vasta sen jälkeen, kun osallistumis- ja arviointisuunnitelma on laadittu, asiasta tulee kaavan laatimisen yhteydessä tiedottaa osallisten kannalta sopivalla tavalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta annettua lakia 222/2003 koskeneen hallituksen esityksen (HE 167/2002 vp) yleisperusteluissa todetaan muun ohella, että lailla pyritään sulkemaan pois sopimusjärjestelyt, joilla kunta maankäyttösopimusten perusteella sitoutuisi sopimuksissa yksilöityihin kaavoitusratkaisuihin. Hallituksen esityksessä on 91 b §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella todettu, että maankäyttösopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joilla kunta ja maanomistaja keskenään sopivat maanomistajan omistaman alueen maankäytön muuttamiseen liittyvistä tavoitteista ja näiden muutosten toteuttamiseen liittyvistä osapuolten välisistä velvoitteista. Yksityiskohtaisissa perusteluissa on mainittuun säännökseen liittyen myös todettu, että pykälän 4 momentti vastaa maankäyttösopimuksista tiedottamista koskevaa silloisen lain 11 §:n 2 momenttia, mutta eräiltä osin täydennettynä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:n 1 momentin sanamuoto ei edellytä, että ainoastaan niitä kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä sopimuksia, jotka kunta tekee maanomistajan kanssa, olisi pidettävä mainitussa pykälässä tarkoitettuina maankäyttösopimuksina. Myöskään maankäyttösopimuksia koskevan sääntelyn taustaan ja tarkoitukseen laajemmin liittyvät lain esityöt eivät tue tällaista rajaavaa tulkintaa.

Kaupunginhallituksen päätöksellä on hyväksytty kaupungin ja YIT Rakennus Oy:n välillä tehty yhteistoimintasopimus. Sopimus on sisältänyt kaavoituksen käynnistämiseen ja kaavan sisältöön liittyviä tavoitteita ja ehtoja. Sopimusta on edellä lausuttu huomioon ottaen pidettävä näiltä osin maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:ssä tarkoitettuna maankäyttösopimuksena.

Maankäyttösopimuksella ei voida syrjäyttää lain mukaista kaavoitusmenettelyä. Asemakaavan sisältö puolestaan määräytyy kunnan yleispiirteisessä kaavoituksessa asetettujen maankäyttötavoitteiden ja laissa asetettujen sisältövaatimusten mukaisesti ja yksityiskohdiltaan lainmukaisen kaavan laatimisen ja siihen liittyvän osallistumis- ja arviointimenettelyn ja päätöksentekomenettelyn lopputuloksena.

Sopimuksen hyväksymistä koskevan päätöksen lainmukaisuutta tältä osin arvioitaessa on myös otettava huomioon, että päätös on tehty ennen kuin kaavaluonnos tai -ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä. Sopimus ei siten ole ollut maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:n 2 momentin säännös huomioon ottaen edes osapuoliin nähden sitova muutoin kuin kaavoituksen käynnistämistä koskevilta osiltaan.

Kaupunginhallituksen päätös ei edellä lausuttu huomioon ottaen ole lainvastainen niillä valituksessa esitetyillä perusteilla, jotka liittyvät alueen kaavoittamiseen.

Valtiontukea koskeva valitusperuste

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan 1 kohdan (entinen Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohta) mukaan, jollei perustamissopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jos komissio katsoo, että tällainen suunnitelma ei 107 artiklan mukaan sovellu sisämarkkinoille, se aloittaa 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viipymättä. Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.

Kaupunginhallituksen päätöksellä hyväksyttyyn sopimukseen sisältyy osana kaavoituksen toteuttamista myös tonttien luovutusta koskevia sopimusehtoja. Tältä osin asiassa on A:n valituksen johdosta erikseen ratkaistava, onko kaupunginhallituksen päätös syntynyt virheellisessä järjestyksessä sen johdosta, että kaupunki ei olisi riittävästi selvittänyt valtiontukisääntöjen soveltumista ennen sopimuksen hyväksymistä.

Unionin oikeuden soveltamiskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että myös kunnan myöntämä tuki voi olla unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kunnan tulee päätöksenteossa noudattaa laillisia menettelyjä ja siten myös omaisuutensa myyntiä valmistellessaan ottaa huomioon muun ohella Euroopan unionin valtiontukimääräysten ja -säännösten vaikutus.

Unionin valtiontukisääntöjä sovelletaan toimenpiteisiin, jotka täyttävät kaikki SEUT 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset. Valtiontukisäännöt koskevat vain toimenpiteitä, joissa muodossa tai toisessa on kysymys valtion varojen luovuttamisesta. Tuesta on myös saatava taloudellista hyötyä, jota yritys ei olisi tavallisesti liiketoiminnassaan saanut. Lisäksi tuen on oltava valikoivaa ja vaikutettava siten tiettyjen yritysten ja niiden kilpailijoiden väliseen tasapainoon. Lopulta tuella on oltava ainakin potentiaalinen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun ja kauppaan.

Valtiontukea voi sisältyä mihin tahansa järjestelyyn, mikäli kaikki edellä mainitut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt kriteerit täyttyvät.

Kysymyksessä olevaan sopimukseen sisältyvien tonttien luovutusta koskevien sopimusehtojen toteutuminen edellyttää, että sopimuksessa tarkoitettu kaavoitus käynnistyy ja kaava maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkemmin säädetyn menettelyn jälkeen hyväksytään sopimuksessa edellytetyn sisältöisenä. Kuten edellä on todettu, sopimuksella on sen kaavoitusta koskevien sopimusehtojen osalta voitu sitovasti sopia ainoastaan kaavoituksen käynnistämisestä. Sopimuksella ei ole voitu sopia siitä, että sopimuksen kohteena olevan alueen maankäyttö ratkaistaisiin tietyn sisältöisellä asemakaavalla.

Asiakirjoista ilmenee, että kaupunki on ennen sopimuksen hyväksymistä hankkinut Maakanta Oy:ltä kiinteistöarviointilausunnon sopimuksen kohteena olevalta alueelta luovutettavien tonttien todennäköisiä luovutushintoja. Arviointi on perustunut oletukseen, että alueelle hyväksytään tietyn sisältöinen asemakaava.

Sopimuksen toteutumiseen tonttien luovutusta koskevalta osaltaan liittyy useita edellä selostettuja epävarmuustekijöitä. Sopimukseen sisältyy tältä osin myös useita tarkentavia ehtoja, joiden merkitystä sopimuksen tekohetkellä ei vielä ole ollut mahdollista arvioida. Puheena olevan sopimuksen hyväksyminen ei siten sellaisenaan toteuta järjestelyä, joka väistämättä johtaisi SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 108 artiklan 3 kohdan rikkomiseen. Tähän nähden kaupunginhallituksen päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä sen johdosta, että asiassa ei olisi riittävästi selvitetty unionin valtiontukisäännösten soveltumista.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Kun otetaan huomioon edellä lausuttu sekä hallinto-oikeuden päätöksen perustelut kuntalaissa tarkoitettujen osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien sekä tiedottamisen osalta, kaupunginhallituksen päätös ei ole ollut kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen valituksessa esitetyillä perusteilla. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole perusteita.

2. Päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Tuula Pynnä, Anne E. Niemi, Riitta Mutikainen ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Esa Hakkola.