23.5.2011

Päätös, josta valitetaan

Valtioneuvoston päätös 6.5.2010 nro TEM/217/05.03.03/2010

1. Asian vaiheet

Valtioneuvosto on yleisistunnossaan 14.2.2008 nro 7160/331/2008 A Oy:n hakemuksesta myöntänyt yhtiölle kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (jäljempänä lunastus­laki) 4 §:n nojalla lunastusluvan ja ennakkohaltuunottoluvan maakaasuputkea varten välillä Mäntsälä - Siuntio.

Lupa omistusoikeuden hankkimiseksi lunastamalla on myönnetty yhtiön hakemuksen ja siihen liitetyn kartan mukaisesti neljää venttiiliasema-aluetta, kahta aiemman venttiiliaseman laajennusaluetta, neljää linkki­asema-aluetta, yhtä City Gate -asema-aluetta, viittä paineenvähennys­asema-aluetta ja neljää paineenvähennysasema-alueen välittömässä läheisyydessä olevaa linkkimaston aluetta varten.

Yhtiölle on samalla myönnetty pysyvä käyttöoikeus seitsemää anodi­kenttää, kaapelireittiä ja halkaisijaltaan 500 ja 200 millimetrin maa­kaa­suputkea varten tarvittaviin hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen aluei­siin Hyvinkään ja Lohjan kaupungeissa sekä Mäntsälän, Nurmijärven, Vihdin ja Siuntion kunnissa.

Päätöksen mukaan lunastus alkaa 500 millimetrin putken osalta Hirvi­haaran venttiiliasemalta Mäntsälän kunnan Hirvihaaran kylästä jatkuen Hyvinkään, Nurmijärven, Vihdin ja Lohjan kautta Siuntion kunnan Bocksin kylässä olevalle Pölansin venttiiliasemalle. Putken kokonais­pituus on noin 90 kilometriä. Lohjan kaupungin alueelle rakennettava noin 5,5 kilometrin pituinen 200 millimetrin haaraputki alkaa Ventelän kylästä ja päättyy Pappilan kylään.

Putkialueen leveys on pellolla ja metsässä viisi metriä ja asemakaava-alueella kaksi metriä. Kaapelireittien alueen leveys on kolme metriä. Työalue putkilinjan sijoittamiseksi maastoon on normaalitapauksissa noin 28 - 33 metriä leveä ja erityisissä rajatuissa kohteissa ja erikois­kohteissa yli 33 metriä leveä.

A Oy:lle on lunastuslain 58 §:n nojalla annettu myös ennakko­hal­tuunottolupa sekä oikeus saattaa lunastuslain 65 §:ssä tarkoitettu oi­keu­den rajoitus voimaan ennen lunastuksen päättymistä.

B:n puolisot, K:n yksityistien hoitokunta, C, D, E, K Kiinteistöt Oy ja Kaukasten Asukasyhdistys ry ovat muiden ohella valittaneet edellä mai­nitusta valtioneuvoston päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Korkein hallinto-oikeus on 3.7.2008 antamallaan päätöksellä tal­tio­nu­mero 1633 tutkinut asian ratkaisematta yksilöidysti, onko kaikilla asioissa valituksen tehneillä tahoilla valitusoikeus, kumonnut edellä mainitun valtioneuvoston päätöksen lunastusluvan myöntämisestä A Oy:lle ja hylännyt yhtiön lunastuslupahakemuksen. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään perustelujen yhteenvetona ja lop­pu­tuloksena lausunut seuraavaa:

”Kysymyksessä on uuden, noin 90 kilometriä pitkän maakaasu­putki­linjan sijoittaminen. Putkea varten tarvittavan kaivannon rakentaminen ja putken sijoittaminen sinne vaatii noin 28 - 33 metriä leveän työalueen, joka metsäalueilla edellyttää puiden kaatamista lähes 30 metriä leveältä alueelta. Putkilinjauksen kohdalla tai sen läheisyydessä on eräitä arvok­kaita luontokohteita ja pohjavesialueita. Putken rakentamisaikaiset, eri­tyisesti raskaan liikenteen vaikutukset, saattavat aiheuttaa ainakin joil­lakin alueilla yhteisvaikutuksia kallionlouhintahankkeen kanssa. Kun otetaan huomioon hankkeen koko ja muut ominaisuudet, sijainti ja vai­kutusten luonne, siitä saattaa aiheutua hankeluettelossa tarkoitettujen kaasuputkien vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäris­tövaikutuksia. Siten ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaisesti arviointimenettelyä on ollut tässä tapauksessa sovellettava.

A Oy:n ympäristökeskukselle toimittamaan ympäristöselvitykseen sisältyy sinänsä selvityksiä maakaasuputkihankkeesta. Arviointi­menet­telyn tarve on kuitenkin ratkaistava edellä selostettujen kansallisten sään­nösten sekä Euroopan unionin säännösten ja niitä koskevan Eu­roo­pan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Ar­vioin­ti­menettelyä koskevasta velvoitteesta ei voida poiketa eikä velvoitteeseen vaikuta se, voiko ja miltä osin arviointimenettelyn suorittaminen vai­kut­taa maakaasuputken sijoittumista koskeviin päätöksiin lupamenettelyssä. Korkein hallinto-oikeus on ottaen huomioon hankkeen kiireellisyyden ratkaissut asian välittömästi tarvittavien asiakirjojen, lausuntojen, lisä­kirjelmien ja selvitysten saavuttua. Näin on otettu huomioon myös edel­lytykset suorittaa ympäristövaikutusten arviointimenettely mahdollisimman pikaisesti.

Edellä lausutuilla perusteilla Uudenmaan ympäristökeskuksen päätös on kumottava. Koska lunastuslupaa koskevaan hakemukseen ei ole sisäl­ty­nyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lainsäädännön edellyttämää arviointiselostusta, myös valtioneuvoston päätös on lunastuslain 5 §:n 4 momentti ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 13 §:n 1 momentti huomioon ottaen kumottava ja A Oy:n hakemus tällä perusteella hylättävä.”

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään myös todennut, että lausu­mi­nen lunastuslupapäätöksen lainmukaisuutta koskevista muista kuin ym­päristövaikutusten arviointimenettelyyn liittyneistä valitusperusteista raukeaa.

A Oy on laatinut Mäntsälän ja Siuntion välisestä maakaasu­putki­hankkeesta 10.8.2009 päivätyn ympäristövaikutusten arviointi­selos­tuk­sen.

Uudenmaan ympäristökeskus on 15.12.2009 antanut ympä­ristövaiku­tusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettuna yhteysviran­omaisena lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä (UUS-2007-R-3-531).

Valtioneuvosto on yleisistunnossaan 6.5.2010 nro TEM/217/05.03/2010 A Oy:n hakemuksesta myöntänyt yhtiölle lunastuslain 4 §:n nojalla lunastusluvan ja ennakkohaltuunottoluvan maakaasuputkea varten vä­lil­lä Mäntsälä - Siuntio.

Lupa omistusoikeuden hankkimiseksi lunastamalla on myönnetty yhtiön hakemuksen ja siihen liitetyn kartan mukaisesti viittä venttiiliasema-aluetta, kahta aiemman venttiiliaseman laajennusaluetta, viittä linkki­asema-aluetta, yhtä City Gate (painetason muutos) -asema-aluetta, viittä paineenvähennysasema-aluetta ja neljää paineenvähennysasema-alueen välittömässä läheisyydessä olevaa linkkimaston aluetta varten.

Yhtiölle on samalla myönnetty pysyvä käyttöoikeus seitsemää anodi­kenttää, kaapelireittiä ja halkaisijaltaan 500 ja 200 millimetrin maa­kaa­suputkea varten tarvittaviin hakemuksessa lueteltujen kiinteis­töjen aluei­siin Hyvinkään ja Lohjan kaupungeissa sekä Mäntsälän, Nurmijärven, Vihdin ja Siuntion kunnissa.

Päätöksen mukaan lunastus alkaa 500 millimetrin putken osalta Hirvi­haaran venttiiliasemalta Mäntsälän kunnan Hirvihaaran kylästä jatkuen Hyvinkään, Nurmijärven, Vihdin ja Lohjan kautta Siuntion kunnan Bocksin kylässä olevalle Pölansin venttiiliasemalle. Putken kokonais­pituus on noin 90 kilometriä. Lohjan kaupungin alueelle rakennettava noin 5,5 kilometrin pituinen 200 millimetrin haaraputki alkaa Ventelän kylästä ja päättyy Pappilan kylään.

Putkialueen leveys on pellolla ja metsässä viisi metriä ja asemakaava-alueella kaksi metriä. Kaapelireittien alueen leveys on kolme metriä. Työalue putkilinjan sijoittamiseksi maastoon on normaalitapauksissa noin 28 - 33 metriä leveä ja erityisissä rajatuissa kohteissa ja erikoiskoh­teissa yli 33 metriä leveä. Alueilla, joilla rakentamisesta ympäristölle aiheutuvien haittojen vähentäminen on tarpeen, voidaan käyttää kapeam­pia työalueita.

Valtioneuvoston valituksenalaisessa päätöksessä on muutoin määritelty päätöksestä tarkemmin ilmi käyvät lupaehdot (päätöksen numeroidut kohdat 1; 2; 2.1; 2.2; 2.2.1; 2.2.2; 2.2.3; 3 ja 4). Päätöksen mukaan lunastuksen kohde on jätetty lunastuslain 10 §:n nojalla lunastustoimi­tuksessa tarkemmin määrättäväksi.

A Oy:lle on lunastuslain 58 §:n nojalla samalla annettu ennakko­haltuunottolupa sekä oikeus saattaa lunastuslain 65 §:ssä tarkoitettu oikeuden rajoitus voimaan ennen lunastuksen päättymistä.

2. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

2.1 Valitukset ja kanteluksi otsikoitu muutoksenhakukirjelmä

Valituksissa on vaadittu valtioneuvoston 6.5.2010 antaman päätöksen kumoamista ja lupahakemuksen hylkäämistä tai jättämistä tutkimatta. Valituksissa on vaadittu myös täytäntöönpanon kieltämistä siksi, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut päätöksestä tehdyt valitukset. B:n puolisoiden sekä D:n ja C:n kirjelmä (2083/1/10) on otsikoitu kanteluksi . Siinä on vaadittu valtioneuvoston päätöksen poistamista ja päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

E (2390/1/10) sekä K Kiinteistöt Oy ja sen asiakumppanit (2445/1/10) ovat vaatineet myös katselmuksen toimittamista asiassa.

Kaukasten Asukasyhdistys ry (2342/1/10) on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun erityisesti siitä, onko valtioneuvoston lunastuslupapäätöksellä loukattu osallistumisdirektiiviä (2003/35/EY sekä 85/337/ETY ja 96/61/EY), YVA-direktiiviä (85/337/ETY ja 97/11/EY), luontodirektiiviä (92/43/ETY), lintudirektiiviä (79/409/ETY) ja ympäristömeludirektiiviä (2002/49/EY).

Valituksissa ja edellä mainitussa kanteluksi otsikoidussa kirjelmässä on esitetty vaatimusten tueksi muun ohella seuraavaa:

1. B ja hänen asiakumppaninsa (2083/1/10)

Muutoksenhakijoille ei ole annettu tilaisuutta tulla lunastuslain edellyt­tämällä tavalla kuulluiksi. Lunastuslupahakemusta ei ole esitetty maanomistajille kuulemistilaisuudessa. Kuulemistilaisuus 27.10.2009 on pidetty ennen kuin yhteysviranomaisen lausunto valmistui ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Muutoksenhakijoille ei myöskään ole toimitettu mitään tietoa niistä tutkimustuloksista, joita yhtiö on tehnyt hakijoiden mailla ympäristövaikutusten arviointiselostuksen valmistumisen jälkeen.

Asian käsittelyssä on tapahtunut useita muitakin menettelyvirheitä, jotka ovat vaikuttaneet päätökseen. Lunastuslupapäätöksen allekirjoittaneet ministeri P ja ylitarkastaja H ovat olleet esteellisiä, koska he ovat osallistuneet saman asian käsittelyyn aikaisemmin. Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunto ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta on samoin esteellisten virkamiesten laatima, koska samat virkamiehet ovat aikaisemmin olleet tekemässä päätöstä siitä, että arviointimenettely ei ole ollut tarpeen.

A Oy on tehnyt lunastustoimituksen aloittamista koskevan hakemuksen ja maanmittaustoimisto on ilmoittanut lunastustoimituksen aloittamisesta ennen kuin maanomistajat ovat edes saaneet lunastuslupapäätöstä tiedokseen.

2. Kaukasten Asukasyhdistys ry (2342/1/10)

Päätöksen allekirjoittaneet ministeri P ja ylitarkastaja H ovat olleet esteellisiä. Ministeri P päätöksen tehneenä ministerinä ja ylitarkastaja H asian esittelijänä ovat aikaisemmin ottaneet kantaa A Oy:n olennaisilta osiltaan saman sisältöiseen lunastuslupahakemukseen valtioneuvoston 14.2.2008 tekemän päätöksen yhteydessä.

Uudenmaan ympäristökeskuksen apulaisjohtaja N on ollut esteellinen osallistumaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn. Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon A Oy:n ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta ovat allekirjoittaneet ympäristökeskuksen johtaja V ja apulaisjohtaja N. Asiassa saadun selvityksen mukaan apulaisjohtaja N oli yhdessä ympäristökeskuksen silloisen johtajan S:n kanssa antanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle lausunnon valituksista, jotka olivat koskeneet edellä mainittua valtioneuvoston 14.2.2008 tekemää päätöstä. Asiaan oli tuolloin olennaisesti liittynyt ympäristökeskuksen johtaja S:n päätös, jossa oli katsottu, ettei A Oy:n hanke edellytä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Apulaisjohtaja N on siten ollut esteellinen osallistumaan A Oy:n hanketta koskevaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn.

A Oy ei ole luopunut Balticconnector-hankkeen suunnittelusta yhtiön internet-sivustoilla julkaistujen tietojen ja yhtiön muutoinkin julkisuudessa esittämien tietojen mukaan. A Oy ei siten ole suorittanut hankkeesta kokonaisuudessaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista ympäristövaikutusten arviointia.

Järjestetyssä kuulemistilaisuudessa ei ollut lausuttavana A Oy:n hakemusta, vaan neljä eri linjausvaihtoehtoa, jotka haarautuivat hyvin lähelle toisiaan Kaukasten kylän alueella (kaksi kylän pohjois- ja kaksi eteläpuolella). Lunastuslain mukaan yhtiön hakemus olisi tullut antaa erityistiedoksiantona tiedoksi maanomistajille ja muutoksenhakuun oikeutetuille yhdistyksille.

Menettely on ollut perustuslain, lunastuslain, osallistumisdirektiivin, ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin ja Århusin yleissopimuksen vastaista. Osallistumisdirektiivin 6 artikla edellyttää, että lunastuslupaa ja ennakkohaltuunottolupaa koskeva hakemus kaikkine liitteineen on kaikkien asianosaisten käytettävissä heidän antaessaan lausuntonsa lunastushakemuksen johdosta. Sama koskee kaikkia niitä tietoja, jotka on saatu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun direktiivin 5 artiklan mukaisesti. Lunastuslain 7 §:n mukaan lunastuslupaa haettaessa on esitettävä selvitys, jonka nojalla voidaan arvioida lunastuksen tarpeellisuutta. Lunastusmenettelyssä lausunnon antaneilla ei ole ollut mahdollisuutta tehdä tällaista arviota, koska yhtiö jätti lunastushakemuksensa vasta kuulemisen päättymisen jälkeen.

A Oy ei ole selvittänyt niitä vaikutuksia, joita Kaukasten ja Kivistönkulman alueilla aiheutuu luontodirektiivin mukaisesti erityissuojelluille eläinlajeille, muun muassa saukoille, lepakoille ja liito-oraville, sekä lintudirektiivin liitteen I nojalla suojelluille linnuille, muun muassa pikkutikalle, palokärjelle, harmaapäätikalle, kehrääjälle ja viirupöllölle. Yhdistys on viitannut Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry:llä teettämäänsä Hyvinkään Kaukaksen linnustoselvitykseen 2/2009.

Valtioneuvoston aikaisemmalla, 14.2.2008 antamalla päätöksellä, oli A Oy:lle myönnetty lunastuslupa Tuusulan kunnan puolella sijaitsevan, Natura 2000 -verkostoon kuuluvan Keravanjokikanjonin lehdon ainutlaatuisen arvokkaan alueen läheisyyteen linjausvaihtoehdon C2 mukaisesti. Koska linjaus C2 ei sittemmin enää ollut toteuttamiskelpoinen luonnonsuojelullisista eikä rakennusteknisistä syistä, A Oy on uudessa hakemuksessaan siirtänyt putkilinjauksen Keravanjokikanjonin Natura 2000 -alueelle E:n ja D:n omistamille tiloille.

Keravanjokikanjonin lehto on noin 2,5 kilometriä pitkä laakso. Kanjoni on ympäristöministeriön internet-sivustolla esitettyjen tietojen perusteella edustava kasvillisuudeltaan, linnustoltaan, geomorfologialtaan, maisemaltaan ja virkistyskäyttöarvoltaan. Keravanjoen uoma on tällä kohdalla harvinaisen luonnontilainen. Luonnontilaa on muuttanut lähinnä vain melontaa haittaavan rantapuuston vähentäminen. Alue on arvokas ennen kaikkea joen sekä rantaniittyjen ja -metsien muodostamana toiminnallisena kokonaisuutena. Alueella on sekä kosteaa että tuoretta lehtoa. Kosteaa lehtoa on jokivarren rantatasanteilla ja meandereissa sekä rinteen tihkupinnoilla. Tuoretta lehtoa on ylempänä rinteillä.

Kanjonin jokirannoilla on monin paikoin kosteita suurruohoniittyjä, jotka vaihettuvat lehdoiksi ja ylärinteiden lehtomaisiksi kangasmetsiksi. Itärannan luonnonsuojelualueella on lehtoa, jossa on myös vanhan metsän piirteitä. Alueen pohjoisosassa on muutama avohakkuuala.

Keravanjoki on tällä kohtaa myös tärkeä virkistyskalastuskohde. Alueella on perhokalastusalue. Suosituin kalastuspaikka on pohjoisosan Santakoski. Joessa on luontainen purotaimenkanta, joka lisääntyy lähinnä sivu-uomissa.

Ympäristöministeriön internet-sivustojen mukaan Keravanjokikanjonin lehdon alue on ollut seutukaavassa kokonaisuudessaan suojelualuetta. Joen itärannalle on jo perustettu runsaan neljän hehtaarin suuruinen yksityinen suojelualue. Natura-alueen toteuttamiskeinona maa-alueilla on luonnonsuojelulain mukaisten suojelualueiden perustaminen ja vesialueella vesilaki.

Vaikka Keravanjokikanjonin Natura 2000 -alue on aikanaan rajattu keinotekoisesti päättymään Tuusulan kunnan ja Hyvinkään kaupungin rajalle Tuusulan kunnan puolelle, Keravanjoen varren kasvillisuus ja eläimistö on kuitenkin samanlaista myös Hyvinkään kaupungin Kaukaksen kylän puolella kuntarajaa.

Tätä osoittaa muun muassa se, että Uudenmaan ympäristökeskuksen lainvoimaisilla 11.7.2008 antamilla päätöksillä on keskelle alkuperäistä maakaasuputkilinjaa perustettu vanhojen metsien suojelemiseksi kaksi yhteensä noin 10 hehtaarin suuruista suojelualuetta (Metso II). Ne sijaitsevat Hyvinkään kaupungin puolella D:n omistamilla kahdella tilalla sekä E:n omistamalla tilalla. Näiden suojelualueiden perustamiseen on osaltaan vaikuttanut myös niillä elävien saukkojen, lepakkojen ja liito-oravien suojelu. Mainittujen tilojen alueiden lunastus maakaasuputkea varten aiheuttaa seurauksenaan arvokkaan, ainutlaatuisen yhtenäisen luontoalueen tuhoutumisen.

Kaukasten linnustoselvityksen 2/2009 lisäksi tutkija Yrjö Siivonen on marraskuussa 2007 selvittänyt alueen lepakoita ja maaliskuussa 2008 alustavasti liito-oravien esiintymiä ja kulkureittejä. Siivosen mukaan tärkein toistaiseksi löydetty lepakoiden yhdyskunta Kaukaksessa ja Kivistönkulmalla on Koulukallion tilan ullakko. Maaliskuussa 2008 tehdyssä liito-oravaselvityksessä on havaittu merkkejä liito-oravista ja niiden kulkureiteistä joka puolella A Oy:n uuden, 22.1.2010 päivätyn lunastuslupahakemuksen mukaista putkilinjausta.

Liito-oravauroksen reviiri on kooltaan noin yksi neliökilometri ja naaraan reviiri noin 10 hehtaaria. Keravanjokilaaksossa 10 hehtaarin reviirialue sisältää käytännössä esimerkiksi D:n noin 40 metriä alkuperäisen putkilinjauksen pohjoispuolella havaitseman liito-oravan kolopuun ympärillä koko Keravanjoen osuuden Tuusulan kunnan rajalle saakka ja vastaavansuuruisen matkan kolopuun pohjoispuolelle. A Oy:n on siten mahdotonta kaataa metsää, louhia tai kaivaa taikka suuntaporata luvan mukaista eteläistä maakaasuputkilinjausta (C4) pitkin.

Yhtiön lunastushanke uhkaa katkaista Keravanjokilaakson ja Nilkanojan alueiden liito-oravien yhteydet Kivistöntien pohjoispuolelle ja sitä kautta pohjoisen ja koillisen suuntiin Tapionkallion metsiin. Tästä seuraa liito-oravien häviäminen Kaukasten ja Kivistönkulman metsistä ja Keravanjokikanjonista. Lisäksi koko Keravanjokilaakson alue Kaukasten kylän pohjois- ja eteläpuolella on saukkojen ja lepakoiden elin- ja ravinnonhakualuetta.

Yhtiön putkilinjauksesta tieoikeuksineen aiheutuu suurta vahinkoa ja haittaa alueen kiinteistöille, tienkäyttäjille, elinkeinonharjoittajille, ympäristölle, luonnolle ja kulttuuriarvoille. Muutoksenhakijat ovat viitanneet EU-tuomioistuimen ratkaisuun C-304/05. Uusia tieoikeuksia ei voida perustaa siksikään, ettei tärkeä yleinen etu vaadi sellaista. Lunastuslupahakemus on ristiriidassa yleisen edun kanssa. Lunastuksen tarkoitus on saavutettavissa paljon sopivammin muulla tavalla. Hakemus on hylättävä kokonaan, ellei sitä jätetä tutkimatta.

3. B ja hänen asiakumppaninsa (2347/1/10)

Muutoksenhakijoille ei ole annettu tiedoksi A Oy:n lunastuslupahakemusta lunastuslain 9 §:n 1 tai 4 momentin mukaisesti. Heille ei myöskään ole annettu mahdollisuutta lausua asiasta lunastuslain 8 §:ssä edellytetyllä tavalla. Lunastuslain 9 §:n 4 momentin mukainen kuulemiskokous oli järjestetty ennen lunastuslupahakemuksen tekemistä.

Aikaisemmassa lupamenettelyssä tekemiensä virhearviointien vuoksi P:tä ja H:ta on pidettävä hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella esteellisinä uudessa lupamenettelyssä.

Uudessa hakemuksessaan A Oy on siirtänyt putkilinjauksen paikkaa Keravanjokilaakson Natura-alueelle selvittämättä sen toteuttamismahdollisuuksia, esimerkiksi oleellisen tärkeitä suuntaporauksen teknisiä edellytyksiä putkilinjan Keravanjoen alituskohdassa.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hankkeen vaikutuksia on arvioitu vain osittain sekä jätetty asianmukaisesti arvioimatta hankkeen ja muiden hankkeiden yhteisvaikutukset. Hanke on aikataulusyistä irrotettu vuonna 2006 aloitetusta Balticconnector-hankkeesta, jonka tarkoitus on yhdistää Suomen ja Viron maakaasuverkostot merenalaisella putkella (Inkoo - Paldiski). Irrottaminen Balticconnector-hankkesta on tapahtunut vasta sen jälkeen, kun ympäristöministeriö vuonna 2006 määräsi toimitettavaksi koko Balticconnector-hankkeesta ympäristövaikutusten arviointimenettelyn.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun direktiivin (85/337/ETY) vastaista on pilkkoa yhteistä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä edellyttävä kokonaishanke osiin. Arviointiselostuksessa on hankkeiden yhteisvaikutusta arvioitaessa pidetty silmällä vain F Oy:n Hyvinkään kaupungin Ohkolan kylässä Tapiolan tilalla RN:o 24:40 sijaitsevan kallionlouhoshankkeen vaikutuksia toteamalla, ettei yhteisvaikutuksia ole. Käsitys yhteisvaikutusten puuttumisesta suhteessa viimeksi mainittuun hankkeeseen ei sekään ole oikea.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toimittamatta jättäminen koko Balticconnector-hankkeesta on johtanut siihen, että noin 90 kilometrin putkilinjalta Mäntsälä - Siuntio lähes kaikki metsät on jo kaadettu ilman vaikutusarviointia.

Arviointimenettelyssä ei liioin ole otettu huomioon lisääntyviä nesteytetyn maakaasun (LNG) markkinoita. Kehittynyt talteenottotekniikka mahdollistaa kiinteään aineeseen sitoutuneen maakaasun, niin sanotun liuskekaasun, taloudellisen hyödyntämisen. Balticconnector ja siihen tukeutuva LNG-purkuasema on suunniteltu yhdistettäväksi Suomen kantaverkkoon nyt kysymyksessä olevan putkiston kautta.

Arviointiselostuksessa ei ole arvioitu putkihankkeen yhteisvaikutuksia suhteessa jo kaavaan merkittyjen muiden hankkeiden kanssa. Vaikutusarvioinnissa ei myöskään ole asianmukaisesti arvioitu hankkeen vaikutusta Keravanjokilaakson Natura-alueelle eikä Natura-alueesta aiheutuvia rajoituksia alueen käytölle.

Natura-alueella ei ole tehty sellaisia maaperätutkimuksia, jotka epäilyksittä varmistaisivat suuntaporausten onnistumisen Keravanjokea alitettaessa. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan edellyttämä täysi varmuus asiassa puuttuu. Jos suuntaporaus osoittautuu mahdottomaksi, putkilinja Keravanjoen ali joudutaan tekemään avokaivantona.

EU-tuomioistuimen käytäntö edellyttää tutkimukselta sellaista tasoa, ettei hankkeen luontovaikutuksista Natura-alueille jää epävarmuutta. Yhtiö on vain pintapuolisesti tarkastellut aikaisempia luontoselvityksiä (Environ heinäkuussa 2006 valmistunut liito-oravaselvitys ja huhtikuussa 2007 valmistunut selvitys ”Liito-oravat ja luontokohteet” sekä marraskuussa 2007 valmistunut luontoselvitys), joista mikään ei ole koskenut kysymyksessä olevaa linjausvaihtoehtoa C4. Niissä ei ole käytännössä otettu kantaa Natura-alueeseen. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä eri reittivaihtoehtoja ei muutoinkaan ole vertailtu asianmukaisesti.

4. E (2390/1/10)

Ympäristökeskuksen virkamies N on ollut esteellinen ottamaan kantaa samaan asiaan useampaan kertaan.

Toteutuessaan putkihanke tuhoaa muutoksenhakijan omistaman tilan ja luonnonsuojelullisesti arvokkaan Keravanjoen sivupuron, Kalliomäen raviinin luonnonsuojelualueen. Hanke estää tilan peltojen käytön luomutuotantoon ja tilalle suunniteltujen harjoituskentän ja -radan rakentamisen.

Tilan metsissä ei ole koskaan harjoitettu tehokasta metsätaloutta. Tilan koko metsä on ollut hevoshakana. Korkein hallinto-oikeus ei voine ratkaista maakaasuputken linjausta koskevia lunastuslupavalituksia ennen kuin Helsingin hallinto-oikeus on ratkaissut muutoksenhakijan valituksen ympäristökeskuksen päätöksestä 14.12.2009, jolla muutoksenhakijan hakemus luonnonsuojelulaissa tarkoitetun alueen perustamisesta tilalleen on hylätty. Muutoin arvokas luontoalue tuhottaisiin peruuttamattomasti.

Liito-oravan reitti kulkee tilan kautta. Luonnonsuojelualueeksi haetulla alueella on myös kiinteä muinaisjäännös, lapinraunio, jonka keskeltä kaasuputkilinjaus kulkisi.

5. K Kiinteistöt Oy ja sen asiakumppanit (2445/1/10)

Lunastuslupapäätöksessä on sivuutettu heikkokuntoisen Kivistöntien kautta tapahtuvan yhtiön rakennusaikaisten kuljetusten tiestön leveydelle asettamat vaatimukset, kuljetusten melu, tärinä, pölyäminen ja pienhiukkasten leviäminen. A Oy:n ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä esittämä kaasuputkihankkeeseen liittyviä kuljetusvaihtoehtoja koskeva selvitys on ollut harhaanjohtava ja puutteellinen. Kuljetuksia ei saa järjestää tapahtuviksi Kaukasten taajaman läpi Kivistön yksityistietä pitkin.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan liikenne ohjattaisiin tielle n:o 1453 ja Fastintielle. Lunastuslupapäätöksessä ei kuitenkaan ole rajattu mitään kulkureittiä kuljetusten ulkopuolelle. Lunastustoimituksen alkukokouksessa 15.6.2010 on selvinnyt, että kuljetukset aiotaan järjestää Kaukasten kylän läpi Kivistöntietä pitkin, sillä A Oy:n on tarkoitus ottaa haltuunsa Kivistöntie Vanuntielle saakka.

K Kiinteistöt Oy myy ja vuokraa Hyvinkään kaupungin Ohkolan ja Ritasjärven kylissä omistamiaan tiloja kaupunginvaltuuston hyväksymän suunnitelman perusteella. H Oy:llä on Kaukasten kylässä kaksi mielenterveyskuntoutujien palvelukotia (Metsola ja Jokipato). Metsola sijaitsee Kaukastentien ja Vanuntien risteyksessä ja Jokipato noin 50 metriä tuosta risteyksestä idän suuntaan. Palvelukotien sijoittaminen edellyttää rauhaa ja hiljaisuutta hoidettavien potilaiden terveydentilan vuoksi. Palvelukotien asukkaat ja henkilökunta käyttävät liikkuessaan Kaukastentietä ja Vanuntietä. Palvelutalotoiminta tulisi mahdottomaksi, mikäli kuljetustoiminta järjestetään Kaukasten taajaman läpi.

Hyvinkään Palopuron - Ridasjärven oikeusvaikutteisen osayleiskaavan mukaan Kaukasten tehdasmiljöön rakennettu ympäristökuva säilytetään. Hyvinkään kaupunginhallituksen 3.2.2007 antaman lausunnon mukaan Kaukasten kylän kulttuurihistorialliset ja rakennustaiteelliset arvot vaarantuvat, mikäli alueen tiestöä rakennetaan vastaamaan läpiajavan rekkaliikenteen tarpeita. Kaukasten kylän läpi ei kulje nykyisin läpiajoliikennettä eikä alueella ole taustamelua. Hyvinkään kaupungin vuonna 2003 laatimassa selvityksessä Kaukas on hiljaista aluetta.

2.2 Selitys, lausunto ja vastaselitykset

A Oy on antanut valitusten johdosta selityksen. Yhtiö on selityksessään ilmoittanut jättävänsä korkeimman hallinto-oikeuden harkittavaksi, onko Kaukasten Asukasyhdistys ry:llä sekä K Kiinteistöt Oy:llä ja sen asiakumppaneilla asianosaisasemaa lunastusluvasta valitettaessa vai onko yhdistyksen ja K Kiinteistöt Oy:n ja sen asiakumppaneiden valitukset jätettävä tutkimatta. Muutoin yhtiö on vaatinut valitusten, kantelun ja niihin sisältyvien täytäntöönpanon kieltämistä ja keskeyttämistä koskevien vaatimusten hylkäämistä perusteettomina.

A Oy on muun ohella todennut lunastus- ja ennakkohaltuunottotoimien olevan käynnissä koko 90 kilometrin putkilinjan pituudelta. Ennakkohaltuunoton loppukokouksia on eräiden kuntien osalta pidetty jo heinäkuun 2010 alussa. Ainoa kohde, jossa lunastus ja ennakkohaltuunotto on herättänyt voimakasta vastustusta, on Hyvinkäällä Kaukasten kylässä noin kolmen kilometrin matkaosuudella. Hankkeesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaneet henkilöt ja yhtiöt omistavat maata yhteensä noin 1,4 kilometriä putkilinjan reitiltä, minkä lisäksi kantelukirjelmän tekijöiden omistuksessa on 0,9 kilometrin verran putkilinjan alueita.

Muutoksenhakijoiden asian eri käsittelyvaiheissa käyttämistä puheenvuoroista, toimitetuista asiakirjoista ja muista yhteydenotoista on syntynyt käsitys, että kysymys on hankkeen totaalisesta vastustuksesta ja siitä, että hanke tulisi saada poistetuksi Kaukasten kylästä tai ainakin kunkin muutoksenhakijan omistamalta kiinteistöltä. Tästä syystä hankkeesta on usean vuoden ajan etsitty muodollisia virheitä, joiden perusteella menettelyä voisi hidastaa ja vaikeuttaa. Muutoksenhakijat ovat korostaneet hankkeen haitallisia vaikutuksia tosiasiat sivuuttaen.

Väitteet noin 90 kilometrin avohakkuista eli avohakkuista koko putkilinjan osuudelta eivät pidä paikkaansa. Putkilinjalla peltoalueitakin on yli 45 kilometriä.

Putkilinja ei kulje Keravanjokilaakson Natura-alueen läpi valituksissa väitetyin tavoin. Se leikkaa Natura-alueen sen pohjoisnurkasta noin 78 metrin matkalta. Työalueen etäisyys Natura-alueesta on 24 metriä. Kaikki työ Natura-alueella tehdään suuntaporauksella, jolloin maanpäällisiin alueisiin ei ole tarpeen kajota. Putkilinja ei myöskään kulje Kalliomäen raviinin kautta eikä myöskään niin sanotun lapinraunion yli.

Liikennevaikutukset rajautuvat neljän kuukauden ajalle ja laajempi raskas liikenne kymmenen viikon työajalle.

Yhtiö ei ole pyrkinyt välttämään ympäristövaikutusten arvioinnin laatimista. Arviointimenettely sisältää myös 0-vaihtoehdon ja useita muita toteuttamisvaihtoehtoja.

Kuulematta jättämiseen liittyvät muutoksenhakijoiden väitteet perustuvat enimmäkseen haluttomuuteen ymmärtää käynnissä olevaa lunastusmenettelyä. Muutoksenhakijat ovat toisaalta seuranneet hanketta erityisen tarkasti ja ovat lausuneet siitä useasti eri yhteyksissä. Muutoksenhakijoille on lunastuslupahakemuksen tultua vireille tammikuussa 2010 varattu tilaisuus uudestaan lausua kaikesta siitä aineistosta, mikä on ollut tarpeen lunastuslupahakemuksen ratkaisemiseksi.

Valituksissa on esitetty väitteitä putkilinjan kulusta muutoksenhakijoiden E:n ja D:n tiloilleen vuonna 2008 perustamien yksityisten luonnonsuojelualueiden läpi. Nämä luonnonsuojelualueet sijoittuivat tuolloin suunnitellulle putkilinjan reitille. Sen johdosta arviointimenettelyssä ja jatkosuunnittelussa putkilinjausta on muutettu niin, että tilojen kohdalla luonnonsuojelualueet kierretään kartasta näkyvin tavoin vasemmalle kaartaen. Uuden yksityisen luonnonsuojelualueen perustamista koskenut E:n hakemus, jota koskeneesta kielteisestä ympäristökeskuksen päätöksestä hän on valittanut hallinto-oikeuteen, kohdistuu sen sijaan nykyisen putkilinjauksen alueelle. D:n, oikeastaan E:n, omistamalla tilalla mainittu suojelualue tarkoittaa tilan metsien kuulumista Metso II -ohjelmaan.

A Oy on antanut B:n ja hänen asiakumppaniensa kanteluksi otsikoidun muutoksenhakukirjelmän (2083/1/10) johdosta erillisen selityksen. Yhtiö on vaatinut B:n ja hänen asiakumppaniensa velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Työ- ja elinkeinoministeriö on lausunnoissaan muun ohella todennut saatujen tietojen perusteella olevan ilmeistä, että kuulemiskokouksessa on annettu tarkat tiedot hankkeesta ja putken kulkureitistä. Muutoksenhakijat ovat tienneet tarkalleen, kuinka putki on suunniteltu kulkemaan heidän kiinteistöillään. He ovat myös antaneet asiassa lausunnot valtioneuvostolle ennen asian ratkaisemista.

Hankkeesta on tehty perusteellinen ympäristövaikutusten arviointimenettely. Putken eri linjausvaihtoehtoja on tutkittu riittävästi. Hanke ei ole osa mitään toista kaasuputkihanketta. Suunnittelun tulokseksi on valittu kokonaiskustannuksiltaan haitattomin vaihtoehto. Mitään muuta reittivaihtoehtoa noudattamalla lunastuksen tarkoitusta ei voida saavuttaa yhtä sopivasti kuin nyt valitulla reitillä. Lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on myös pienempi kun siitä yleiselle edulle saatava hyöty, kun otetaan huomioon, että rakennettavalla putkella turvataan pääkaupunkiseudun ja Länsi-Uudenmaan kasvanut maakaasun tarve ja parannetaan ratkaisevasti toimitusvarmuutta. Kokonaisuutena arvostellen myös haitalliset ympäristövaikutukset jäävät valitulla reitillä mahdollisimman pieniksi.

Putken rakennustyön aikainen haitta esimerkiksi E:n tilallaan harjoittamaan hevoskasvatukseen ja luomuviljelyyn sekä K Kiinteistöt Oy:n ja sen asiakumppanien harjoittamaan toimintaan on lyhytkestoista. Putken valmistuttua tilojen olosuhteet palautetaan ennalleen.

Myönnetty lunastuslupa ei ole lainvastainen. Mikäli korkein hallinto-oikeus keskeyttää tai kieltää päätöksen täytäntöönpanon, tällainen kielto olisi asetettava ainoastaan Hyvinkään kaupungin alueelle. Rakennustöiden täydellinen keskeyttäminen koko putkilinjan 90 kilometrin osuudella aiheuttaisi yhtiölle sekä pääkaupunkiseudun ja Länsi-Uudenmaan kaasunsiirrolle kohtuutonta haittaa. Nykyisin noin 50 prosenttia pääkaupunkiseudun primäärienergiasta tuotetaan maakaasulla. Hankkeen aikataulu on erittäin kiireellinen, jotta kaasua saataisiin lämmityskaudelle 2011 - 2012. Edellisellä lämmityskaudella 2009 - 2010 on jouduttu tekemään käyttörajoituksia.

Muutoksenhakijat ovat antaneet vastaselitykset.

Muutoksenhakijoiden vastaselitykset liitteineen on lähetetty pyynnöstä A Oy:lle tiedoksi.

2.3 Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 21.1.2011 taltionumero 142 kieltänyt valtioneuvoston päätökseen sisältyvän lunastusluvan täytäntöönpanon Hyvinkään kaupungin alueella, kunnes lunastuslupaa koskevat valitukset on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu tai kunnes asiassa toisin määrätään. Muilta osin lunastusluvan täytäntöönpanoa ei ole kielletty. Korkein hallinto-oikeus on myös määrännyt, että täytäntöönpanokielto koskee myös ennakkohaltuunottoa. Vastaavasti on kielletty lunastuslain 65 §:ssä tarkoitetun oikeuden täytäntöönpano.

2.4 Lisäkirjelmät

A Oy on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 18.2.2011 saapuneessa kirjelmässään vaatinut täytäntöönpanokiellon kumoamista ensisijaisesti kokonaisuudessaan ja toissijaisesti sikäli kuin kielto koskee muiden maan­omistajien kuin muutoksenhakijoiden Hyvinkään kaupungin alueella omistamia kiinteistöjä. Näin on meneteltävä, mikäli lopullinen ratkaisu annetaan vasta kesällä 2011 tai myöhemmin. Mikäli pääasian käsittely ei merkittävästi viivästy, yhtiö on ilmoittanut, ettei se vastusta katselmuksen järjestämistä asiassa. Muutoin yhtiö on pääasiassa uudistanut asiassa aiemmin lausumansa.

A Oy:n kirjelmä on lähetetty muutoksenhakijoille tiedoksi.

B (2083/1/10) on lähettänyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen 24.2.2011 saapunutta valokuvaselvitystä osoittaakseen, että A Oy oli suorittanut Nilkanojan liito-oravametsässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitettyä oleellisesti laajemman avohakkuun, joka estää liito-oravien siirtymisen Nilkanojan pohjoispuolisille liito-orava-alueille. B:n selvitys on lähetetty tiedoksi A Oy:lle .

E (2390/1/10) on toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen 8.3.2011 saapuneen kirjelmän, jossa on hän on muun ohella esittänyt, että suuntaporauksen onnistuminen Natura-kohteen alittamisessa epäilyttää luontoasiantuntijoita. E:n kirjelmä on lähetetty tiedoksi A Oy:lle.

3. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

3.1 Käsittelyratkaisut

3.1.1 Kaukasten Asukasyhdistys ry:n (2342/1/10) sekä K Kiinteistöt Oy:n ja sen asiakumppanien (2445/1/10) valitukset tutkitaan.

3.1.2 B:n ja hänen asiakumppaniensa kanteluksi otsikoitua muutoksenhakukirjelmää (2083/1/10) ei tutkita kanteluna. Kirjelmä tutkitaan valituksena.

3.1.3 E:n (2390/1/10) sekä K Kiinteistöt Oy:n ja sen asiakumppanien (2445/1/10) vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3.1.4 Kaukasten Asukasyhdistys ry:n (2342/1/10) vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

Perustelut

3.1.1 Valitusten tutkiminen

3.1.1.1 Kaukasten Asukasyhdistys ry:n valitus (2342/1/10)

Hankkeessa on kysymys maakaasun siirtoputken rakentamisesta muun ohella Hyvinkään kaupungin Kaukasten alueen kautta. Siirtoputken kokonaispituus on 90 kilometriä. Putken halkaisija on 5,5 kilometrin haaraputken osalta 200 millimetriä ja muulta osin 500 millimetriä. Valituksenalainen asia koskee kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (jäljempänä lunastuslaki) tarkoitetun lunastusluvan ja ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä hankkeelle.

Kaukasten Asukasyhdistys ry:n kotipaikka on Hyvinkään kaupunki. Yhdistyksen tarkoituksena on sääntöjen mukaan järjestää kotipaikkansa asukkaille toimintaa turvallisen ja viihtyisän asumisen, monipuolisten palvelujen sekä terveellisen ympäristön puolesta. Tarkoituksensa tukemiseksi yhdistys muun ohella edistää alueellista asukastoimintaa, selvittää kaikkia asumiseen ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä ja vaikuttaa asuk­kaiden etujen mukaisen asunto-, ympäristö- ja aluepolitiikan aikaansaamiseen. Yhdistys on valittanut valtioneuvoston päätöksestä muun ohella sillä perusteella, että hankkeen ympäristövaikutusten arviointi on ollut puutteellinen.

Lunastuslaissa ei ole lunastusta koskevan päätöksen osalta valitusoikeutta koskevia erityissäännöksiä. Valitusoikeus lunastusta koskevaan päätökseen määräytyy siten hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin perustella. Mainitun säännöksen mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Valtioneuvoston päätöstä ei ole kohdistettu Kaukasten Asukasyhdistys ry:een eikä päätöksen voida hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momenttia vakiintuneella tavalla tulkiten katsoa mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi vaikuttavan yhdistyksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

Jos lunastuslupahakemus koskee sellaista hanketta, jolla ilmeisesti on luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja vaikutuksia, on lunastuslain 5 §:n 5 momentin mukaan lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luonnonsuojelulain 63 §:ssä on säädetty valituksesta muun lain kuin luonnonsuojelulain nojalla tehdystä päätöksestä. Mainitun säännöksen mukaan valitusoikeus on sen lisäksi mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, alueellisella ympäristökeskuksella (nykyisin asianomaisella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella), kun valitus tehdään sillä perusteella, että tuo muun lain mukainen päätös on luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen. Kaukasten Asukasyhdistys ry:n valitusoikeutta ei siten voida johtaa myöskään mainitusta luonnonsuojelulain 63 §:n säännöksestä.

Korkein hallinto-oikeus on 3.7.2008 antamassaan päätöksessä taltionumero 1633 katsonut, että hankkeeseen on tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin nojalla. Tähän nähden Kaukasten Asukasyhdistys ry:n valitusoikeutta tulee arvioida myös yhdistyksen toiminnan tarkoituksen kannalta ja ottaen samalla huomioon se, että yhdistys on valituksessaan viitannut siihen, että hankkeen ympäristövaikutusten arviointi on ollut puutteellinen.

Hankkeita koskevasta ympäristövaikutusten arvioinnista säädetään ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/1994) ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa asetuksessa (713/2006). Mainitulla lailla ja asetuksella on pantu osaltaan täytäntöön Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista myöhempine muutoksineen (YVA-direktiivi).

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 §:n hankeluettelon mukaan hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, ovat muun ohella kaasuputket, joiden halkaisija on yli DN 800 millimetriä ja pituus yli 40 kilometriä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 17 §:n 2 momentin mukaan se, jolla muutoin on oikeus hakea päätökseen valittamalla muutosta, voi valituksessaan vedota siihen, ettei arviointimenettelyä ole suoritettu tai se on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti.

Asiassa on ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevien säännösten ohella myös arvioitava, mikä merkitys tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevalla yleissopimuksella (SopS 122/2004), jäljempänä Århusin yleissopimus , sopimuksen velvoitteiden EU-oikeudellista täytäntöönpanoa koskevalla direktiivillä (2003/35/EY) yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta, sekä näihin liittyvällä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä on yhdistyksen valitusoikeuden kannalta.

Århusin yleissopimuksen 2 artiklan 5 kappaleen mukaan ”yleisöllä, jota asia koskee” tarkoitetaan yleisöä, johon ympäristöä koskeva päätöksenteko vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, taikka yleisöä, jonka etua se koskee; ympäristönsuojelua edistäviä ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttäviä valtiosta riippumattomia järjestöjä pidetään tätä määritelmää sovellettaessa yleisönä, jonka etua asia koskee.

Århusin yleissopimuksen 6 artikla koskee yleisön osallistumista erityisiä toimia koskevaan päätöksentekoon. Mainitun artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan kukin sopimuspuoli soveltaa mainitun artiklan määräyksiä liitteessä I luetelluille ehdotetuille toiminnoille myönnettäviä lupia koskeviin päätöksiin. Edellä tarkoitettuja toimintoja on mainittu liitteen I kappaleissa 1 - 19. Näitä toimintoja ovat muun ohella kappaleessa 14 mainitut putkijohdot kaasun kuljettamiseen halkaisijan ollessa yli 800 millimetriä ja pituuden yli 40 kilometriä. Liitteen I kappaleen 20 mukaan sopimuksen soveltamisalaan kuuluu lisäksi mikä tahansa toiminta, jota ei ole mainittu edellä 1 - 19 kappaleessa, kun ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä edellytetään yleisön osallistumista kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen mukaan kukin sopimuspuoli varmistaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että niillä, jotka kuuluvat yleisöön, jota asia koskee, ja a) joiden etua asia riittävästi koskee; tai vaihtoehtoisesti b) jotka väittävät oikeuksiensa heikentyvän, jos sopimuspuolen hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä niin edellytetään, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa ja/tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä minkä tahansa 6 artiklan määräysten soveltamisalaan kuuluvan päätöksen, toimen tai laiminlyönnin asiasisällön tai niihin liittyvien menettelyjen laillisuus sekä vastaavasti muiden mainitun yleissopimuksen asiaankuuluvien määräysten soveltamisalaan kuuluvan päätöksen, toimen tai laiminlyönnin asiasisällön tai niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi kansallisen lainsäädännön määräysten mukaisesti ja rajoittamatta mainitun artiklan 3 kappaleen soveltamisalaa.

Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappaleessa määrätään, että riittävä etu ja oikeuksien heikentyminen määritellään kansallisen lainsäädännön vaatimusten sekä sen tavoitteen mukaisesti, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus mainitun yleissopimuksen soveltamisalalla. Tätä varten jokaisen 2 artiklan 5 kappaleessa tarkoitetut vaatimukset täyttävän valtiosta riippumattoman järjestön etua pidetään mainitun kappaleen a kohdassa tarkoitetulla tavalla riittävänä. Näillä järjestöillä katsotaan olevan oikeuksia, joita on mahdollista loukata mainitun kappaleen b kohdassa tarkoitetulla tavalla. Mainitun 2 kappaleen vaatimukset eivät estä sitä mahdollisuutta, että hallintoviranomainen tutkii asian uudelleen, eivätkä ne vaikuta vaatimukseen hallinnollisten uudelleentarkastelumenettelyjen loppuunsaattamisesta ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.

Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen mukaan kukin sopimuspuoli varmistaa, että yleisöön kuuluvilla, jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, on mainitun artiklan 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettujen uudelleentarkastelumenettelyjen lisäksi ja niiden soveltamisalaa rajoittamatta mahdollisuus turvautua hallinnollisiin tai tuomioistuinmenettelyihin yksityishenkilöiden ja viranomaisten sellaisten toimien tai laiminlyöntien tutkimiseksi uudelleen, jotka ovat sopimuspuolen kansallisen ympäristölainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa.

Edellä mainittua YVA-direktiiviä 85/337/ETY on muutettu Århusin yleissopimuksen velvoitteiden EU-oikeudellista täytäntöönpanoa koskevalla direktiivillä 2003/35/EY.

YVA-direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ”yleisöllä” yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka, kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä; sekä ”yleisöllä, jota asia koskee” yleisöä, johon direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ympäristöä koskevat päätöksentekomenettelyt vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat, taikka yleisöä, jonka etua ne koskevat; tämän määritelmän mukaisesti katsotaan, että asia koskee ympäristönsuojelua edistävien ja kansallisen lainsäädännön mahdolliset vaatimukset täyttävien valtiosta riippumattomien järjestöjen etua.

YVA-direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä hankkeet, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, alistetaan lupamenettelyyn ja että niiden vaikutukset arvioidaan. Tässä tarkoitetut hankkeet määritellään direktiivin 4 artiklassa. Saman artiklan 2 kohdan mukaan ympäristövaikutusten arviointi voidaan liittää jäsenvaltioissa voimassa oleviin hankkeita koskeviin lupamenettelyihin tai, jos se ei ole mahdollista, muihin menettelyihin tai tämän direktiivin tavoitteen täyttämiseksi perustettaviin menettelyihin.

YVA-direktiivin 10 a artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluville, joita asia koskee, ja: a) joiden etua asia riittävästi koskee, tai vaihtoehtoisesti b) jotka väittävät oikeuksiensa heikentyvän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä niin edellytetään, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä tähän direktiiviin sisältyvien yleisön osallistumista koskevien säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi.

Jäsenvaltioiden on edellä mainitun 10 a artiklan mukaan määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun ja oikeuden heikentymisen, tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttävien valtioista riippumattomien järjestöjen edun katsotaan olevan 10 a artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla riittävä. Niillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista loukata 10 a artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Mainitun artiklan säännösten tehostamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle annetaan käytännön tietoja mahdollisuudesta turvautua hallinnollisiin ja tuomioistuimessa tapahtuviin muutoksenhakumenettelyihin.

Århusin yleissopimuksen määräykset on saatettu kansallisesti voimaan muun ohella eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastusluvasta annetulla lailla (768/2004). Lain 1 §:n mukaan mainitun lain tarkoituksena on turvata Århusin yleissopimuksen 9 artiklassa tarkoitettu muutoksenhakuoikeus asianosaisille ja rekisteröidyille yhteisöille. Mainitun lain 2 §:n 2 kohdan ja 5 §:n mukaan oikeus valittaa hankkeesta, jossa tarkoituksena on rakentaa kaasun kuljettamiseen tarkoitettu siirtoputki, jonka pituus on yli 40 kilometriä ja halkaisija DN 800 millimetriä, koskevasta lunastusluvasta on sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään, hankkeen tarkoittamalla alueella toimivalla sellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun edistäminen taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen.

Edellä mainitussa laissa säädetyt muutoksenhakuoikeudet liittyvät siihen, että laissa tarkoitetun suuruisiin putkihankkeisiin on samalla sovellettava pakollisena menettelynä lunastuslain mukaista menettelyä, jollei putken sijoitusta ole kaikilta osin ratkaistu lain 3 §:n mukaisesti oikeusvaikutteisella kaavalla, jossa hankkeen sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Lunastuslain soveltamisesta pakollisena menettelynä laissa tarkoitettuihin putkihankkeisiin säädetään lain 4 §:ssä. Kuten hallituksen esityksestä (HE 165/2003 vp) käy ilmi, tämän pakollisen lunastusmenettelyn tarkoituksena on turvata se, että Århusin sopimuksen mukaiset yksityisille kansalaisille ja sopimuksessa tarkoitetuille yhteisöille tarkoitetut muutoksenhakumenettelyt voidaan kiinnittää johonkin lupamenettelyyn. Putkihankkeissa tällaista lupamenettelyä ei muutoin olisi siinä tilanteessa, että putkea varten tarvittavat maa-alueet tai käyttöoikeus niihin luovutetaan vapaaehtoisin kaupoin hankkeen toteuttajalle.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole kysymys edellä tarkoitetun erityislain perusteella suoritetusta lunastusmenettelystä, vaan lunastusmenettelystä suoraan lunastuslain soveltamisen perusteella. Yhdistysten valitusoikeuden muodollisena perusteena ei siten ole erityislaissa säädetty järjestöille kuuluva valitusoikeus. Toisaalta, koska asiassa on tullut sovellettavaksi ympäristövaikutusten arviointimenettely, Århusin sopimuksessa ja YVA-direktiivissä tarkoitetuista oikeuksista jäisi toteutumaan vain yhdistysten osallistumisoikeus ilman varmuutta mahdollisuudesta saattaa kysymys ympäristövaikutusten riittävästä ja asianmukaisesta arvioinnista samalla myös muutoksenhakumenettelyssä tutkittavaksi, jollei yhdistysten valitusoikeuden perustaa arvioitaisi tai tulkittaisi vastaavalla tavalla kuin erityislaissa.

Unionin tuomioistuin on 8.3.2011 antanut tuomion ennakko­ratkaisu­pyyntöä koskevassa asiassa C-240/09 ( Lesoochranárske zoskupenie VLK v. Ministerstvo ~ivotného prostredia Slovenskej republiky ), jossa on ollut kysymys Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen tulkinnasta. Pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat olleet vastakkain yhdistys, jonka tarkoituksena on ympäristönsuojelu, ja Slovakian tasavallan ympäristöministeriö, ja joka on koskenut kyseisen yhdistyksen vaatimusta osallistumisesta asiaan osallisena hallinnolliseen menettelyyn, joka on koskenut poikkeusten myöntämistä tiettyjen lajien, kuten ruskeakarhun, suojelusta, pääsyä luonnonsuojelualueille tai kemiallisten tuotteiden käyttöä tällaisilla alueilla.

Unionin tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa C-240/09 todennut tuomion kohdissa 30, 31, 38, 42, 43 ja 45 - 50 seuraavaa:

30. Yhteisö allekirjoitti Århusin yleissopimuksen, joka hyväksyttiin sen jälkeen päätöksellä 2005/370. Siten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisen yleissopimuksen määräykset ovat vastedes erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä. Kyseisessä oikeusjärjestyksessä unionin tuomioistuin on näin ollen toimivaltainen antamaan ennakkoratkaisun tämän sopimuksen tulkinnasta.

31. Nyt esillä olevassa asiassa pääasiassa on kyse siitä, voiko luonnonsuojeluyhdistys olla asiaan osallisena hallinnollisessa menettelyssä, joka koskee muun muassa poikkeusten myöntämistä tiettyjä lajeja, kuten ruskeakarhua, koskevasta suojelujärjestelmästä. Kyseinen laji on mainittu luontodirektiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa ja se kuuluu siten tämän direktiivin 12 artiklan nojalla tiukan suojelujärjestelmän piiriin, josta voidaan poiketa ainoastaan saman direktiivin 16 artiklassa säädetyin edellytyksin.

= = =

38. Tästä seuraa, että pääasia kuuluu unionin oikeuden alaan.

= = =

42. On näet niin, että kun tiettyä oikeussääntöä voidaan soveltaa sekä kansallisessa oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin että unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin, on selvä intressi siihen, että tällaista sääntöä tulkitaan yhdenmukaisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, ja näin on siitä riippumatta, missä olosuhteissa tätä oikeussääntöä sovelletaan.

43. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen määräyksiä ja erityisesti ottaa kantaa siihen, onko näillä määräyksillä välitön oikeusvaikutus vai ei.

45. On todettava, että Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen määräykset eivät sisällä yhtään selvää ja täsmällistä velvoitetta, joka koskisi välittömästi yksityisten oikeusasemaa. Koska kyseisen 9 artiklan 3 kappaleessa määrättyjä oikeuksia on ainoastaan ”yleisöön kuuluvilla, jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset”, tämän määräyksen täytäntöönpano ja oikeusvaikutukset näet edellyttävät muita toimenpiteitä.

46. On kuitenkin todettava, että vaikka kyseiset määräykset ovatkin sanamuodoltaan yleisluonteisia, niiden tarkoituksena on taata tehokas ympäristönsuojelu.

47. Silloin, kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, on niin, että kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden - nyt esillä olevassa asiassa luontodirektiivin - perusteella olevat oikeudet, ja niiden velvollisuutena on taata jokaisessa tapauksessa näiden oikeuksien tehokas suoja.

48. Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, tältä osin menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia luonteeltaan jäsenvaltion sisäisiä oikeussuojakeinoja (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).

49. Näin ollen Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen määräyksiä ei voida unionin oikeuden mukaista tehokasta ympäristönsuojelua vaarantamatta tulkita sellaisella tavalla, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.

50. Tästä seuraa, että kun kyse on unionin oikeudessa ja erityisesti luontodirektiivissä suojellusta eläinlajista, kansallisten tuomioistuinten on varmistaakseen tehokkaan oikeussuojan unionin ympäristöoikeuden kattamalla alalla tulkittava kansallista oikeutta niin pitkälti kuin mahdollista Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti.

Kuten edellä on todettu, Kaukasten Asukasyhdistys ry:llä ei olisi asiassa valitusoikeutta hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin vakiintuneen tulkinnan mukaan. Kun kuitenkin muutoin otetaan huomioon edellä lausuttu ja erityisesti Kaukasten Asukasyhdistys ry:n toiminnan tarkoitus, yhdistyksen korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämät ympäristönäkökohtiin liittyvät valitusperusteet, Århusin yleissopimuksen liitteen I kappaleen 20 mukaisesti määräytyvä sopimuksen soveltamisala, Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappale ja direktiivillä 2003/35/EY muutetun YVA-direktiivin 85/337/ETY 2 ja 10 a artikla sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevä tulkintavaikutus arvioitaessa sopimuksen 9 artiklassa tarkoitettujen rekisteröityjen yhdistysten muutoksenhakuoikeutta kansallisten säännösten nojalla, samoin kuin se tosiseikka, että kysymys on hankkeesta, johon on tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhdistyksellä on kysymyksessä olevassa lunastusasiassa valitusoikeus.

3.1.1.2 K Kiinteistöt Oy:n, K:n yksityistien hoitokunnan ja H Oy:n valitus (2445/1/10)

Kun otetaan huomioon maakaasuputken rakentamisaikaisesta liikenteestä oheistoimintoineen aiheutuvasta melusta, pölystä, tärinästä ja pakokaasusta puheena oleville muutoksenhakijoille mahdollisesti aiheutuva haitta, asiassa ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että hankkeella olisi mainittuihin tahoihin nähden hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia. Valitukset on näin ollen tutkittava.

3.1.2 Kanteluksi otsikoidun kirjelmän tutkiminen valituksena

Hallintolainkäyttölain 58 §:n mukaan hallintoasiassa tehtyyn lainvoiman saaneeseen päätökseen saa hakea muutosta ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla, joita ovat kantelu, menetetyn määräajan palauttaminen ja purku.

Hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin mukaan päätös voidaan kantelun johdosta poistaa: 1) jos sille, jota asia koskee, ei ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi ja päätös loukkaa hänen oikeuttaan; 2) jos asiaa käsiteltäessä on tapahtunut muu menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen, tai 3) jos päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy selville, miten asia on ratkaistu.

Valtioneuvoston päätös on annettu 6.5.2010. Päätökseen on valitusosoituksen mukaan saanut hakea muutosta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Tiedoksisaantipäivän osoittaa tiedoksianto- tai saantitodistus.

B:n puolisoiden sekä D:n ja C:n kanteluksi otsikoitu muutoksenhakukirjelmä (2083/1/10) on saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen 7.6.2010. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella muutoksenhakukirjelmän olisi katsottava saapuneen korkeimpaan hallinto-oikeuteen vasta valitusajan jälkeen eli sen jälkeen, kun 30 päivää on kulunut siitä, kun he ovat saaneet tiedon päätöksestä.

Kun otetaan huomioon, että mainitulla muutoksenhakukirjelmällä on haettu muutosta päätökseen, joka ei ole ollut vielä lainvoimainen, korkein hallinto-oikeus jättää muutoksenhakukirjelmän tutkimatta kanteluna. Kun toisaalta kuitenkin otetaan huomioon, että kantelun tueksi esitettyihin seikkoihin voidaan vedota myös säännönmukaisessa valituksessa, korkein hallinto-oikeus on tutkinut muutoksenhakukirjelmän valituksena.

Korkein hallinto-oikeus toteaa samalla, että B:n puolisot sekä D ja C ovat valittajina myös asiassa diaarinumero 2347/1/10.

3.1.3 Katselmuksen toimittamista koskevat vaatimukset

Kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 41 § ja asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole valituksissa tarkoitettujen kysymysten selvittämiseksi tarpeen.

3.1.4 Ennakkoratkaisun pyytämistä koskeva vaatimus

Unionin tuomioistuimen (aikaisemmin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin) oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa (aikaisemmin Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 234 artikla) tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuuksista asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

3.2 Pääasiaratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitukset hylätään.

Perustelut

Lunastusta koskevia säännöksiä

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.

Lunastuslain 5 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan. Pykälän 4 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/1994) tarkoitettua hanketta koskevaan lunastuslupahakemukseen on liitettävä mainitun lain mukainen arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan. Pykälän 5 momentin mukaan, jos lunastuslupahakemus koskee sellaista hanketta, jolla ilmeisesti on luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja vaikutuksia, on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään

Lunastuslain 8 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan kiinteän omaisuuden omistajalle ja käyttöoikeuden haltijalle on, jollei hakija näytä heidän kirjallisesti suostuneen lunastukseen, ennen lunastusluvan antamista varattava tilaisuus antaa määräajassa lausuntonsa asiasta. Määräaikaa ei saa asettaa 30 päivää lyhyemmäksi eikä 60 päivää pitemmäksi hakemuksen tiedoksiannosta lukien. Pykälän 2 momentin mukaan asianomaiselle kunnalle sekä, jos hankkeella on seudullista merkitystä, maakunnan liitolle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava 1 momentissa tarkoitettu tilaisuus. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava vastaava tilaisuus myös, jos hankkeella on ympäristönsuojelun kannalta huomattava merkitys.

Lunastuslain 9 §:n 1 momentin mukaan hakemuskirjat ja ilmoitus lausunnon antamista varten asetetusta määräajasta annetaan tiedoksi omistajalle ja haltijalle todisteellisena tiedoksiantona, sekä 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulle kuultavalle tavallisena tiedoksiantona siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Tiedoksianto muille kuin edellä mainituille toimitetaan julkisella kuulutuksella kunnan ilmoitustaululla siten kuin siitä erikseen säädetään. Mikäli hakemuskirjat ovat niin laajat taikka kuultavien suuren lukumäärän vuoksi tai muutoin sellaiset, että niiden kaikkien luovuttaminen kuultavalle tuottaa kohtuuttomia vaikeuksia, tiedoksiantoon on pykälän 2 momentin mukaan liitettävä ilmoitus puuttuvista asiakirjoista sekä siitä, missä ja milloin ne ovat asianomaisessa kunnassa nähtävinä.

Lunastuslain 9 §:n 4 momentin mukaan, jos lunastus tapahtuu voimansiirtolinjan, maakaasuverkoston tai muun näihin verrattavan yrityksen rakentamista varten, voidaan kiinteän omaisuuden omistajien ja käyttöoikeuden haltijain kuuleminen järjestää siten, että niille omistajille ja haltijoille, joiden etua ja oikeutta asia koskee, varataan mahdollisuus lausua mielipiteensä hankkeesta hakijan toimesta kussakin kunnassa järjestettävässä kokouksessa, josta on annettava tieto sillä tavoin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Kokouksen pöytäkirja on liitettävä lunastushakemukseen. Kuultavalle, joka haluaa liittää kirjallisen lausumansa pöytäkirjaan, on varattava siihen mahdollisuus kokouksessa, tai jos hän sitä vaatii, kokouksen jälkeen määräajassa, joka ei saa olla 14 päivää lyhyempi.

Lunastuslain 10 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvassa on mainittava, mitä omaisuutta lunastus koskee. Lunastuksen kohde voidaan kuitenkin vähemmän tärkeiltä osiltaan jättää lunastustoimituksessa määrättäväksi, kun lunastamalla hankitaan oikeus 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua yritystä varten tarvittaviin alueisiin ja lunastuksen kohteen yleispiirteistä osoittamista voidaan pitää lunastuslupaa annettaessa riittävänä.

Lunastuslain 21 §:n 1 momentin mukaan lunastustoimituksessa on vahvistettava lunastuksen kohde lunastusluvan mukaisesti. Lunastusluvasta voidaan vähäisessä määrin poiketa, jos siihen on erityinen syy.

Luonnonsuojelua koskevia säännöksiä

Jos lunastuslupahakemus koskee sellaista hanketta, jolla ilmeisesti on luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja vaikutuksia, on lunastuslain 5 §:n 5 momentin mukaan lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Näihin eläinlajeihin kuuluvat muun muassa liito-orava ja Suomessa esiintyvät lepakot.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen
toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY ( luontodirektiivi ) 6 artiklan 3 ja 4 kohta.

Luontodirektiivin 3 artiklan mukaan perustetaan erityisten suojelu­toi­mien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto, ”Natura 2000”. Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympä­ris­töjä, on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäris­töjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella. Mainitun artiklan mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvat myös jäsenvaltioiden lintu­direk­tiivin (79/409/ETY) säännösten mukaisesti luokittelemat erityiset suojelualueet.

Menettelyyn liittyvät valitusperusteet

Esteellisyys

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee pykälän 2 momentin mukaan myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsitte­lyyn osallistuvaa sekä tarkastuksen suorittavaa tarkastajaa.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin mukaan virkamies on esteellinen:
1) jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen;
2) jos hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; 3) jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen;
4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
5) jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
6) jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan; tai
7) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetun erityisen syyn on oltava ulkopuolisen havaittavissa ja puolueettomuutta vaaranta­van vaikutuksen tulee olla suunnilleen samanasteisen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa.

Valituksenalainen päätös on tehty valtioneuvoston yleisistunnossa. Ministeri P ei ole tullut esteelliseksi osallistumaan asiassa päätöksentekoon sillä valituksissa esitetyllä perusteella, että hän on osallistunut päätöksentekoon myös silloin, kun valtioneuvosto on yleisistunnossaan edellisen kerran myöntänyt A Oy:lle lunastusluvan maakaasuputkea varten. Valtioneuvoston jäsenten on asianmukaisten säännösten mukaisessa järjestyksessä ja virkavastuulla päätettävä kulloinkin asiasta. Vastaavasti myöskään esittelijänä toiminut ylitarkastaja H ei ole ollut asiassa esteellinen.

Ympäristökeskuksen virkamies N on eri vaiheissa osallistunut hanketta koskevaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn osana virkatehtäviään. Valtioneuvoston päätös ei ole lainvastainen sillä valituksissa esitetyllä perusteella, että päätöksen valmistelu olisi tästä syystä ollut N:n esteellisyyden johdosta virheellistä.

Valituksissa ei ole muutoinkaan esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla päätöstä olisi pidettävä esteellisyyden johdosta hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastaisena.

Kuuleminen

Kuulemiskokous, joka on järjestetty 27.10.2009, on järjestetty ennen lunastuslupahakemuksen jättämistä. Koska hanketta ei ollut tässä vaiheessa vielä kaikilta osin riittävästi yksilöity, kysymyksessä olevaa tilaisuutta ei näissä oloissa voida pitää lunastuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuna kuulemisena.

Asiassa on kuitenkin selvitetty, että maanomistajia on 1.2.2010 kuultu lunastuslupahakemuksesta A Oy:n toimesta lunastuslain 8 §:n 1 momentin mukaisesti. Kuulemiskirjeet on lähetetty saantitodistuksin. Kirjeen mukana on toimitettu lunastuslupahakemus, maanomistajan asuinkunnan tilaluettelo ja kartta. Lisäksi on ilmoitettu, missä muu materiaali on nähtävillä. Lisäksi hankkeesta on kuulutettu kuntien ilmoitustauluilla, internet-sivuilla, Virallisessa lehdessä sekä kuntien virallisissa kuulutuslehdissä. Kuulutuksen yhteydessä on tiedotettu, missä materiaali on nähtävissä. Sillä perusteella, että tässä yhteydessä joitakin saantitodistuksia ei ole noudettu, asiassa ei ole tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jonka perusteella päätös olisi lainvastaisena kumottava.

Johtopäätös

Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, valituksissa esitetyt valitusperusteet ja asiassa saatu selvitys, valtioneuvoston päätös ei ole hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen niillä valituksissa esitetyillä perusteilla, että menettely olisi ollut virheellistä.

Ympäristövaikutuksiin liittyvät valitusperusteet

Yhteisvaikutukset

Valituksissa tarkoitetun Balticconnector-hankkeen tarkoituksena on yhdistää Suomen ja Baltian maiden maakaasuverkostot Suomenlahden alittavalla meriputkella. Balticconnector-hanke on voitu jättää nyt kysymyksessä olevaan hankkeeseen liittymättömänä ja siihen nähden itsenäisenä hankkeena ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ulkopuolelle.

Ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella nyt kysymyksessä olevalla maakaasuputkihankkeella ja Kaukasten alueelle suunnitellulla F Oy:n kallionlouhintahankkeella ei todennäköisesti tule olemaan haitallisia yhteisvaikutuksia. Mikäli hankkeet ajoittuisivat samaan aikaan, niiden merkittävimmät yhteisvaikutukset liittyisivät rakentamisen aikaiseen työmaaliikenteeseen.

Valituksissa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla olisi katsottava, että hankkeen yhteisvaikutuksia muihin hankkeisiin nähden ei olisi selvitetty riittävästi.

Natura-kohde

Maakaasuputki tulisi kulkemaan Natura-kohteen Keravanjokikanjonin lehto (FI0100045) kautta. Kohde on pituudeltaan 2,5 kilometriä pitkä ja sen pinta-ala on 54 hehtaaria. Kohde edustaa luontotyyppejä vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium -kasvillisuutta (7 %), kostea suuruohokasvillisuus (8 %), vuoristojen niitetyt niityt (0 %), vaihettumissuot ja rantasuot (0 %) sekä boreaaliset lehdot (50 %). Kohdetta ei ole ilmoitettu Natura-verkostoon lintudirektiivin mukaisena erityisenä suojelualueena.

Linjaus tulisi kulkemaan Natura-kohteen pohjoisosan kautta kohdassa, jossa kohteen leveys on noin 80 metriä. Linjauksen rakentaminen tapahtuisi kaivamalla suuntaporaustekniikalla siten, että Keravanjoki alitettaisiin noin kolmen metrin syvyydeltä. Tällä menetelmällä putki voidaan asentaa maahan ilman avokaivantoa. Suuntausporausosuuksilta ei tarvitse kaataa puustoa. Suuntaporattavan putkilinjan kohdalla liikutaan rakennusaikana jalan porauksen etenemisen seuraamiseksi ja putken sijainnin merkitsemiseksi.

Ympäristökeskuksen 10.6.2009 päivätyllä lausunnolla ei ole sitovasti ratkaistu sitä, olisiko hanke edellyttänyt luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettua Natura-arviointia. Asiakirja-aineistosta on kuitenkin saatavissa riittävästi selvitystä sekä kohteen luontoarvoista että hankkeen toteuttamisesta sen arvioimiseksi, onko mainitussa lainkohdassa tarkoitettu Natura-arviointi ollut tarpeen.

Hankkeella ei tultaisi esitetyllä tavalla toteutettuna puuttumaan Natura-kohteen yhtenäisyyteen. Hankkeesta ei näin ollen ja muutoinkaan etukäteen arvioiden aiheudu Natura-kohteen edustamille suojeluarvoille luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia.

Lajien suojelu

Asiassa saadun selvityksen mukaan valitusten kohteena olevalla Kaukasten alueella on tehty useita liito-oravaselvityksiä. Alueella on selvitysten yhteydessä ja muutoinkin tehty useita havaintoja liito-oravasta. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty sellaista selvitystä, että maakaasuputkilinja kulkisi liito-oravan elinpiiriin kuuluvien ydinalueiden kautta. Kun otetaan huomioon, että hankkeen rakennusaikainen työalue on pääosin noin 28 - 33 metriä leveä, hanke ei myöskään etukäteen arvioiden vaaranna liito-oravien kulkureittejä.

Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, että putken linjaus kulkisi lepakoille tärkeiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen kautta. Kun lisäksi otetaan huomioon hankkeen laatu ja se seikka, että alue palautuu putkilinjan rakentamisen jälkeen ennalleen, rakentamistöiden ja vastaavasti niistä aiheutuvan häiriön lyhyt kesto sekä mahdollisuus rakentamisen ajoittamiseen ja tarvittaessa suuntaporaustekniikan käyttämiseen, valtioneuvoston päätöstä ei ole pidettävä lainvastaisena sillä perusteella, että luonnonsuojelulain 49 §:ssä säädettyä kieltoa ei olisi lepakoiden osalta otettu linjauksessa riittävällä tavalla huomioon.

Edellä olevan perusteella, ja kun myös otetaan huomioon edellä selostettu lunastuslain 21 §, lunastuksen kohde on asiassa saadun selvityksen perusteella ollut ennalta arvioiden vahvistettavissa siten, että luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua hävittämis- ja heikentämiskieltoa ei rikota.

Valituksenalaisessa asiassa on kysymys valtioneuvoston lunastuslupa-asiassa tekemän päätöksen lainmukaisuudesta. Tähän nähden korkein hallinto-oikeus toteaa, että sillä seikalla, onko hanketta mahdollisesti toteutettu myönnetyn luvan tai luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin tarkoitetun kiellon vastaisesti, ei ole asiassa oikeudellisesti ratkaisevaa merkitystä.

Muu luonnonsuojelu

Asiassa saadun selvityksen mukaan maakaasuputki on linjattu niin, että se kiertää olemassa olevat luonnonsuojelualueet ja muut tiedossa olevat suojeltavat luontokohteet.

E on hakenut 27.8.2009 luonnonsuojelualueen perustamista omistamansa tilan alueelle linjauksen kohdalle. Ympäristökeskus on 14.12.2009 hylännyt hakemuksen. Tilan alueelta on tehty liito-oravahavaintoja. Ympäristökeskuksen päätöksen mukaan alue ei kuitenkaan täytä luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja luonnonsuojelualueen perustamisen edellytyksiä. E on valittanut ympäristökeskuksen päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. E:n hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi ja hänen ympäristökeskuksen kielteisestä päätöksestä tekemänsä valitus eivät ole esteenä lunastusluvan myöntämiselle.

Korkein hallinto-oikeus viittaa myös siihen, mitä edellä kohdassa lajien suojelu on lausuttu.

Korkein hallinto-oikeus myös toteaa, että lintudirektiivin liitteessä I tarkoitettujen lintujen suojelu tapahtuu lähtökohtaisesti osoittamalla niiden suojelua varten erityisiä suojelualueita.

Yksityisille aiheutuvaan haittaan liittyvät valitusperusteet

Maakaasuputken linjaus valitusten kohteena olevalla Hyvinkään Kaukasten alueella noudattaa pääpiirteissään Palopuron - Ridasjärven osayleiskaavassa osoitettua ohjeellisen maakaasun runkojohdon reittiä.

Asiassa esitetyn arvion mukaan maakaasuputkilinjan rakentaminen kokonaisuudessaan välille Mäntsälä - Siuntio kestää 1,5 vuotta ja alueelliset rakennustyöt 2 - 4 kuukautta. Alueellisen rakentamisen aikana ei ole koko ajan rakennustoimintaa, vaan rakentaminen tapahtuu jaksoittain.

Valitusten kohteena oleva maakaasuputken linjaus Hyvinkään Kaukasten alueella sijoittuu metsäalueelle ja maatalousalueelle. Lähin rakennus on 70 metrin etäisyydellä maakaasuputken linjauksesta.

Maakaasuputken rakentamisesta aiheutuva rakentamisaikainen haitta liittyy lähinnä putkien ja maa-ainesten kuljettamiseen. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta ilmenee, että hankkeen työmaaliikenteen järjestämiseksi Kaukasten alueella on arvioitu kahta vaihtoehtoa. Selostuksessa on todettu, että molemmissa vaihtoehdoissa kuljetusreitin varrella on asutusta, jolle kuljetukset voivat aiheuttaa haittoja. Haitta voidaan kuitenkin arvioida lyhytkestoiseksi.

Rakennusaikainen työalue on pääosin noin 28 - 33 metriä leveä. Metsäalueella sijaitsevalta työalueelta poistetaan puusto. Peltoalueella sijaitsevaa työaluetta ei voi käyttää viljelyyn rakentamisen aikana.

Putkialueen leveys on pellolla ja metsässä noin viisi metriä. Maakaasuputken käytön aikaiset vaikutukset kohdistuvat lähinnä rajoituksina rakentamiseen ja metsätalouteen sekä osin maa-ainesten ottoalueisiin. Vaikutukset peltoviljelyyn ja virkistyskäyttöön ovat vähäisiä.

Kun otetaan huomioon valitusten kohteena olevan linjauksen ja sen lähiympäristön nykyinen maankäyttö ja mainitulle alueelle kaavoituksen perusteella odotettavissa oleva käyttötarkoitus, rakentamisajan haittojen lyhytkestoisuus sekä käytön aikaisten haittojen vähäisyys, muutoksenhakijoille yksityisinä tahoina aiheutuvaa haittaa ei voida pitää yleiselle edulle koituvaa hyötyä suurempana. Hanke ei myöskään vaikuta sillä tavoin, että se valituksissa esitetyillä tavoin estäisi alueella harjoitetun elinkeinotoiminnan tai vaikeuttaisi sitä.

Lopputulos

Lunastusluvan myöntämisen lunastuslain 4 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset ovat olleet olemassa eikä valtioneuvoston päätös ole vali­tuksissa esitetyillä perusteilla hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Tämän vuoksi valitukset on hylättävä.

3.3 Oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus

A Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

Asian laatuun nähden, ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeu­den­käyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3.4 Täytäntöönpanokieltoa koskevat vaatimukset

Koska asia on tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ratkaistu, korkeimman hallinto-oikeuden välipäätöksellään 21.1.2011 taltionumero 142 määräämä täytäntöönpanokielto raukeaa. Samalla lausuminen täytäntöönpanokieltoa koskevista vaatimuksista raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Riitta Mutikainen, Eija Siitari-Vanne ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.