KHO:2010:53
- Asiasanat
- Hallintopäätös, Valituskelpoisuus, Oikeussuojatie, Lapsipornografia, Levittämisen estotoimet, Lapsipornosivustoluettelo, Internetsivusto, Sananvapaus, Keskusrikospoliisi
- Tapausvuosi
- 2010
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1953/2/09
- Taltio
- 2023
Keskusrikospoliisin päätös, jolla oli hylätty sivuston ylläpitäjän vaatimus internetsivuston poistamisesta lapsipornografian levittämisen estotoimista annetussa laissa tarkoitetusta lapsipornosivustoluettelosta, oli päätös, josta sai valittaa hallintotuomioistuimeen.
Suomen perustuslaki 12 § 1 momentti ja 21 § 1 momentti
Euroopan ihmisoikeussopimus 13 artikla
Hallintolainkäyttölaki 4 § ja 5 §
Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista 2 § 1 kohta, 3 §, 4 § 1 momentti ja 6 §
Päätös, josta valitetaan
Helsingin hallinto-oikeuden päätös 20.5.2009 nro 09/0704/3
Asian käsittely keskusrikospoliisissa
A on kirjelmässään 12.3.2009 keskusrikospoliisille vaatinut, että hänen hallinnoimansa lapsiporno.info-internetsivusto poistetaan poliisin estolistalta.
Keskusrikospoliisi on päätöksellään 20.3.2009 hylännyt A:n vaatimuksen. Päätöksen perustelujen mukaan kysymyksessä oleva internetsivusto on otettu lapsipornografian levittämisen estotoimien kohteeksi, koska sivustolla olevat listat estotoiminnan kohteena olevista sivustoista tarjoavat keskitetyn pääsyn merkittävään määrään ulkomailla sijaitsevia lapsipornografiasivustoja ja toimenpide täyttää siten lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain edellytykset estotoimien kohteeksi asettamiselle. Sanotusta on ilmoitettu A:lle sähköpostitse ja estotoimien jatkamisesta on ilmoitettu hänelle kahteen kertaan kirjeitse. Samalla A:lle on ilmoitettu, että hänen sivustonsa poistetaan poliisin estolistalta sen jälkeen kun estotoimien perusteet ovat poistuneet. Päätöksessä on todettu vielä, että estolistaa päivitetään kokonaisuudessaan parasta aikaa ja A:lle tullaan ilmoittamaan päivityksen tulos sen valmistuttua eli onko estotoimia hänen sivustonsa osalta edelleen syytä jatkaa.
Keskusrikospoliisi on liittänyt päätökseensä valitusosoituksen valituksen tekemiseksi Helsingin hallinto-oikeuteen.
Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että keskusrikospoliisin päätös kumotaan ja Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Valituksessa on vaadittu päätöksen kumoamista ensisijaisesti sillä perusteella, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki, johon poliisin estolista perustuu, on perustuslain vastainen, toissijaisesti sillä perusteella, että mainitun lain soveltaminen on perustuslain vastaista, ja kolmanneksi sillä perusteella, että keskusrikospoliisi on soveltanut mainittua lakia väärin.
Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu
Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 20.5.2009 poistanut keskusrikospoliisin päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jättänyt A:n valituksen keskusrikospoliisin päätöksestä tutkimatta. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.
Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:
Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain (1068/2006) 4 §:n 1 momentin mukaan poliisi voi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa lapsipornosivustoista. Saman lain 6 §:n mukaan mainitut luettelot ovat salassa pidettäviä. Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, poliisilla on oikeus antaa tieto luettelosta teleyritykselle. Lain 3 §:n mukaan teleyrityksellä on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla ei ole pääsyä lapsipornosivustoihin.
Asiakirjoista ilmenee, että A:n hallinnoima lapsiporno.info-internetsivusto on otettu poliisin estolistalle, jolla on katsottava tarkoitettavan edellä selostetun lain 4 §:n 1 momentin mukaista poliisin ylläpitämää luetteloa lapsipornosivustoista. Keskusrikospoliisi on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen sivuston poistamisesta tuosta luettelosta. Hallinto-oikeudessa on ensi vaiheessa ratkaistavana kysymys siitä, onko keskusrikospoliisin tullut ryhtyä asiassa toimenpiteisiin, jotka käsittävät valituskelpoisen ratkaisun antamisen A:lle hänen tätä koskevan hakemuksensa johdosta.
Hallinto-oikeus toteaa, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettuun lakiin ei sisälly muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Hallintolainkäyttölain säännösten mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Valitusta ei sen sijaan saa tehdä hallinnon sisäisestä määräyksestä, joka koskee tehtävän tai muun toimenpiteen suorittamista.
Lapsipornografian levittämisen estotoimista annettua lakiehdotusta koskevan hallituksen esityksen (HE 99/2006 vp) mukaan 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun luettelon laatimisesta, ylläpitämisestä tai päivittämisestä ei synny valituskelpoista päätöstä. Poliisi toimii luetteloa laatiessaan normaalilla virkavastuullaan ja mahdollisiin vahingonkorvauskysymyksiin sovelletaan samoja säännöksiä kuin poliisin toimintaan yleensä. Poliisin toimintaan kohdistuvat myös yleiset oikeussuojasäännökset, kuten kantelumahdollisuus. Lainkohtaan ei sisällytetä tarkempia ohjeita luettelon laatimisesta, ylläpidosta tai päivityksestä, joten niiden käytännön toteutus on jätetty poliisin harkintaan. Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että tietoja, joita luetteloon voidaan merkitä, ei ole säännöksessä tarkemmin rajattu sen johdosta, että estotoimien tekninen toteutus on tarkoitettu jättää teleyritysten harkintaan. Lapsipornografian levittämisen estäminen ulkomaisten internetsivustojen kautta toteutetaan teleyritysten vapaaehtoisin toimin, jolloin myös estojen tekninen toteutus jää teleyritysten harkintaan.
Poliisin yleisiin virkatehtäviin on säädetty kuuluvaksi mahdollisuus lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun luettelon ylläpitämiseen. Vaikkakin A:n hallinnoiman internetsivuston saattaminen sanotussa lainkohdassa tarkoitettuun poliisin ylläpitämään luetteloon on tosiasiallisesti johtanut sivustolle pääsyn estämiseen, on luettelon laatimisessa ja päivittämisessä sinänsä katsottava olevan kysymys sellaisesta poliisin virka- ja valvontatehtävien suorittamiseen kuuluvasta toimesta, johon ei laki ja sen esityöt sekä toimenpiteen luonne huomioon otettuna liity valituskelpoisen päätöksen tekemistä. Tähän nähden ja kun ilmi ei ole tullut myöskään sellaista, että asiaa olisi tulkittava perustuslain säännökset huomioon ottaen edellä todettuun nähden toisin, hallinto-oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevin tavoin.
Asian lopputulokseen nähden ei ole kohtuutonta, että A:n oikeudenkäyntikulut jäävät hänen vahingokseen.
Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu perusteluissa mainittujen oikeusohjeiden lisäksi hallintolainkäyttölain 5 §, 51 §:n 2 momentti ja 74 §.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden ja keskusrikospoliisin päätökset tai toissijaisesti palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. A on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain tai vähintäänkin määrää, että sen soveltaminen eli niin sanotun estolistan käyttö lopetetaan välittömästi. A on lisäksi vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle estolistalle joutumisesta ja siihen liittyvistä julkisen vallan käyttäjän toimista aiheutuneet vahingot sekä oikeudenkäyntikulut.
A on vaatinut päätösten kumoamista ensisijaisesti sillä perusteella, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki on perustuslain vastainen, toiseksi sillä perusteella, että mainitun lain soveltaminen johtaa kysymyksessä olevassa tapauksessa perustuslain vastaiseen lopputulokseen ja kolmanneksi sillä perusteella, että keskusrikospoliisi on soveltanut mainittua lakia väärin.
Vaatimusten perusteluina on esitetty lähemmin muun ohella seuraavaa:
A:n kotisivut ovat olleet keskusrikospoliisin ylläpitämällä niin sanotulla estolistalla lähes heti siitä alkaen kun lista otettiin käyttöön vuoden 2007 alussa. Listan olemassaolo ja oikeutus perustuu lapsipornografian levittämisen estotoimista annettuun lakiin, jota ei ole käsitelty eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Kysymys on siitä, onko mainittu laki perustuslain vastainen ja loukkaako sen soveltaminen A:n oikeutta käyttää sananvapautta.
Keskusrikospoliisi ei päätöksessään ole ottanut kantaa lain perustuslainmukaisuuteen eikä hallinto-oikeuskaan, vaikka tätä oli valituksessa nimenomaisesti vaadittu. Kuitenkin kysymys on kaiken kaikkiaan niin poikkeuksellisesta tilanteesta, että vaihtoehtoa ei ole, vaikka lakien perustuslaillisuuden valvonnan on Suomessa perinteisesti katsottu kuuluvan vain eduskunnan toimivaltaan.
Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetussa laissa ei säädetä valitusmenettelystä tilanteessa, jossa poliisi on sensurointiseurannassa ottanut listalle osoitteen, jonka haltija on eri mieltä sensuroinnista. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kysymys listan ylläpidosta vaan siitä, että keskusrikospoliisi on vastannut yksilöityyn vaatimukseen valituskelpoisella päätöksellä, mihin se on liittänyt myös valitusosoituksen. Valitus hallinto-oikeudelle on koskenut A:n kirjallista pyyntöä poistaa estolistalta sivusto, joka on sinne joutunut poliisin normaalissa sensuroinnissa. Hallinto-oikeus on sekoittanut sensurointilistalle ottamisen ja vaatimuksen poistaa tietty sivusto sensurointilistalta.
Keskusrikospoliisin päätös koskee A:n oikeuksia. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Vastaava periaate sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaan. Perustuslain 12 §:ssä turvataan sananvapaus, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Säännökseen sisältyvä ennakkosensuurin kielto on ehdoton. Vastaava oikeus on turvattu ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa, joka myös kieltää viranomaisten puuttumisen sananvapauden käyttöön.
Vaikka estolistan käyttö ei ole operaattoreille pakollista, useat ovat ottaneet sen käyttöön ja luottavat siihen, että listalla on vain lapsipornografian levittämisen estotoimista annetussa laissa tarkoitettuja sivuja. Lisätessään sivuston listalle keskusrikospoliisi käyttää merkittävää julkista valtaa, sillä on selvää, että listalle lisätty sivu tulee automaattisesti estetyksi.
Sivuston lisääminen listalle vaikuttaa merkittävällä tavalla A:n mahdollisuuteen käyttää sananvapauttaan mielipiteiden ilmaisemiseen ja julkistamiseen. Sivuston poistamista koskeva päätös on selvästi sellainen päätös, joka koskee hänen perusoikeuttaan, ja siten A:lla on perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa turvattu oikeus saada asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tätä perusoikeutta ei voida syrjäyttää lain esitöihin perustuvalla tulkinnalla kuten hallinto-oikeus on tehnyt.
Merkitystä ei ole myöskään sillä, että sivustoille pääsyn teknisestä estosta vastaa internetoperaattori, kun sivuston lisääminen estolistalle tosiasiallisesti tarkoittaa sen välitöntä estämistä. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Julkinen valta ei voi kiertää tätä vastuuta ulkoistamalla varsinaisen sensuroinnin yksityisille internetoperaattoreille. Vastaavasti ihmisoikeussopimuksen 1 artiklasta seuraa, että valitusoikeuden ja sananvapauden on toteuduttava. Valitusoikeuden epääminen tarkoittaisi sopimuksen 6 artiklan loukkausta.
Tässä tapauksessa laissa ei ole nimenomaista valituskieltoa, vaan hallinto-oikeus on johtanut sen hallituksen esityksestä.
Mikäli A:lla ei ole mahdollisuutta valittaa keskusrikospoliisin toimista, hänellä ei ole käytettävissään mitään tehokasta oikeussuojakeinoa perusoikeutensa turvaamiseksi. Laillisuusvalvontakantelu, johon hallinto-oikeus on viitannut, on osoittautunut tehottomaksi keinoksi, sillä eduskunnan apulaisoikeusasiamies on tässä nimenomaisessa asiassa kieltäytynyt ottamasta kantaa sensuroinnin perustuslainmukaisuuteen. Apulaisoikeusasiamies lausui päätöksessään 29.5.2009 kuitenkin: "... ylipäätään katson, että kun viranomaisten toiminnalla on tosiasiallisesti edellä todetulla tavalla vaikutusta perusoikeuksien toteutumiselle, niin olisi perusteita myös sille ratkaisulle, että olisi säädetty estolistalle joutumisen olevan saatettavissa tuomioistuimen arvioitavaksi. Tätä puoltaisi mielestäni myös se, että lapsipornografian käsite sisältää arvostuksenvaraisia elementtejä samoin kuin se, mitä edellä kohdassa 3.3.3 on todettu suodatuksen tarkkuuden ongelmista. Esille nousseet tulkintakysymykset ja niiden vaikutukset estotoimien kohteeksi joutuneille eivät käsitykseni mukaan ole ainakaan kaikilta osin erityisen vähäisiä. Oikeussuojan jättäminen vain viranomaisen itseoikaisun tai kantelumahdollisuuden varaan ei välttämättä ole erityisen tehokasta. Esimerkiksi oikeusasiamiehellä ei ole toimivaltaa poliisia sitovasti määritellä, miten lakia olisi sovellettava."
Hallinto-oikeus on sivuuttanut valituksen keskeisen väitteen eli keskusrikospoliisin päätöksen perustuslainvastaisuuden. Hallinto-oikeuden olisi tullut vähintäänkin perustella, miksi valituksessa esitetyt argumentit lain perustuslainvastaisuudesta eivät olleet riittäviä.
Kun tavallisella lailla rajoitetaan perusoikeuksia, rajoituksen on perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan täytettävä seitsemän edellytystä, joista tässä tapauksessa vain yksi täyttyy.
(1) Rajoituksesta on säädettävä lailla. Tässä tapauksessa rajoitus perustuu sinänsä lakiin. Laista kuitenkin puuttuu merkittäviä osia, muun muassa rajoituksen alaisen materiaalin täsmälliset määritelmät. Tästä taas seuraa, että rajoituksista ei tosiasiallisesti säännellä lailla vaan estolistaa ylläpitävien poliisien henkilökohtaisten näkemysten mukaisesti.
(2) Rajoituksen on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen. Nyt näin ei ole, esimerkiksi käsite "lapsipornosivusto" on epäselvä. Keskusrikospoliisi on tulkinnut A:n sivuston lapsipornosivustoksi, vaikka sitä ei sellaisena voida arkijärjellä tulkiten mitenkään pitää.
(3) Rajoitusperusteen on oltava hyväksyttävä ja rajoittamisen on oltava painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan sananvapautta voidaan rajoittaa vain, jos tämä on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Tämänkään edellytyksen ei voida katsoa toteutuvan ainakaan tässä tapauksessa.
(4) Tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta. A on sivustollaan käynyt nimenomaan poliittista keskustelua, mikä on sananvapauden ydinaluetta, eikä siihen kohdistuva rajoitus ole lähtökohtaisesti koskaan hyväksyttävä.
(5) Rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia ja välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. A on halunnut tuoda konkreettisesti julki, mitä sivuja ihmiset eivät saa katsoa. Ainut tapa käydä täsmällistä keskustelua sensuroinnista on julkaista sensurointilistat tai niiden kirjojen ja lehtien nimet, joita ei saa lukea. Lisäksi on huomattava, että estolistan sisältö on ollut vain osa koko sivustoa, mutta keskusrikospoliisi on silti estänyt pääsyn koko sivustokokonaisuudelle mukaan lukien pelkästään mielipidetekstejä sisältävät osat. Tätä ei voida pitää suhteellisuusvaatimuksen mukaisena saati välttämättömänä toimena.
(6) Perusoikeuksia rajoitettaessa on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä. Kuten edellä on todettu, laista puuttuu valitusoikeus, vaikka sellainen pitäisi perustuslain mukaan olla.
(7) Rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. A:n käymän yhteiskunnallisen keskustelun suodattaminen on vastoin ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Koska lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain ja perustuslain 12 §:n välillä on ilmeinen ristiriita, perustuslaille on annettava perustuslain 106 §:n mukainen etusija. Tässä tapauksessa lakia säädettäessä ei ole pyydetty perustuslakivaliokunnan kantaa. Valiokunnan puheenjohtaja on myöhemmin todennut, että tämä on ollut virhe. Asiassa ei siis ole esteitä soveltaa perustuslain 106 §:ää ja todeta, että A:n sananvapaudelle on annettava etusija. Lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki on katsottava perustuslain vastaiseksi, ja kaikki siihen perustuvat toimet ja päätökset on kumottava.
Vaikka katsottaisiinkin, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki ei sinänsä ole perustuslain vastainen, on kuitenkin aivan ilmeistä, että lakia on sovellettu tässä tapauksessa perustuslain vastaisesti.
Keskusrikospoliisi on lausunnossaan esittänyt muun ohella seuraavaa:
Hallinnon oikeusturvajärjestelmän keskeisiä perusteita on yleinen oikeus hakea muutosta hallintopäätökseen. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Poikkeaminen yleisestä oikeudesta hakea muutosta viranomaisen päätökseen on mahdollista vain asiaa koskevan nimenomaisen ja laintasoisen rajoitussäännöksen perusteella. Hallintolainkäyttölain 13 §:n mukaan vain lain tasoisesti ja erikseen voidaan säätää siitä, milloin hallintoviranomaisen tai hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla tai milloin se edellyttää valituslupaa. Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain esitöissä on mainittu, että luettelon laatimisesta, päivittämisestä tai ylläpitämisestä ei synny valituskelpoista päätöstä. Yleiset oikeussuojakeinot, kuten kantelu, ovat kuitenkin asiassa käytettävissä. Asia on A:nkin mainitsemalla tavalla ollut eduskunnan oikeusasiamiehen käsiteltävänä, ja apulaisoikeusasiamies on 29.5.2009 antanut asiaa koskevan ratkaisunsa, jota keskusrikospoliisi ei katso aiheelliseksi tässä yhteydessä enempää käsitellä. Keskusrikospoliisi jättää valituksen tutkimista koskevan arvioinnin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.
Mikäli korkein hallinto-oikeus ottaa asian tutkittavakseen ja ratkaisee sen, lausuu keskusrikospoliisi näkemyksenään seuraavaa:
Sananvapaudesta säädetään perustuslain 12 §:ssä. Siihen sisältyy jokaisen oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä sekä muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus on turvattu myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa. Hallituksen esityksen (HE 99/2006 vp) mukaan perusoikeussäännösten käyttämistä voivat rajoittaa toisten ihmisten perusoikeudet. Yksilö ei voi vaatia niin ehdotonta suojaa perusoikeudelleen, että se johtaisi toisen yksilön perusoikeuksien loukkaukseen. Tässä tapauksessa kysymys on lasten suojaamisesta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavilta teoilta. Tällaiset rajoitusperusteet ovat sananvapauden kannalta hyväksyttäviä.
Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain esitöissä on mainittu perusteista, joiden mukaan laki on voitu käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Keskusrikospoliisi katsoo, että sen ei tässä yhteydessä tarvitse arvioida perustuslainmukaisuuden valvontajärjestelmää tai muutenkaan käsiteltävän lain ja perustuslain suhdetta. Samalla keskusrikospoliisi viittaa hallinto-oikeuden tulkintaan, että asiassa ei ole tullut ilmi sellaista, jonka mukaan asiaa pitäisi arvioida perustuslain säännökset huomioon ottaen toisin.
Keskusrikospoliisi vetoaa päätökseensä ja sen perusteluihin sekä muuhun asiassa lausumaansa ja ottaa huomioon Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen.
A:n korvattavaksi vaatimat oikeudenkäyntikulut kiistetään sekä perusteeltaan että määrältään.
A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Vaatimus siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden on kumottava lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki, jätetään tutkimatta, kuten myös vaatimus siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden on määrättävä, että lain soveltaminen lopetetaan.
Vaatimus siitä, että A:lle on korvattava lapsiporno.info-internetsivuston estolistalle ottamisesta ja siihen liittyvistä julkisen vallan toimista aiheutuneet vahingot, jätetään tutkimatta.
Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut valituksen.
2. Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden tulee asian ratkaistessaan lausua myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetystä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta.
Perustelut
1. Tutkimatta jättämistä koskevat ratkaisut
Suomen perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Lakien kumoamisesta päättäminen kuuluu siis eduskunnan eikä korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan, joten vaatimus siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden on kumottava lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki, on jätettävä tutkimatta. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei liioin korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentti huomioon ottaen kuulu määrätä, että lain soveltaminen lopetetaan, joten tämäkin vaatimus on jätettävä tutkimatta.
Esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen tutkiminen ei, kun otetaan huomioon korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentti, kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Vaatimus on siten jätettävä tutkimatta.
2. Asian palauttamista hallinto-oikeuden käsiteltäväksi koskeva ratkaisu
Sovellettavat oikeusohjeet
Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Mainitun lain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.
Hallintolainkäyttölain 4 §:n mukaan hallintoasiassa tehdystä päätöksestä saa valittaa sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.
Mainitun lain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Pykälän 2 momentin mukaan valitusta ei saa tehdä hallinnon sisäisestä määräyksestä, joka koskee tehtävän tai muun toimenpiteen suorittamista.
Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 2 §:n 1 kohdan mukaan mainitussa laissa lapsipornosivustolla tarkoitetaan lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä internetin kautta.
Mainitun lain 3 §:n mukaan teleyrityksellä on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla ei ole pääsyä lapsipornosivustoihin.
Mainitun lain 4 §:n 1 momentin mukaan poliisi voi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa lapsipornosivustoista.
Mainitun lain 6 §:n 1 momentin mukaan poliisin 4 §:n mukaisesti laatimat luettelot ovat salassa pidettäviä. Teleyrityksen työntekijän ja teleyrityksen lukuun toimivan vaitiolovelvollisuuteen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 23 ja 35 §:ssä säädetään. Mainitun 6 §:n 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, poliisilla on oikeus antaa tieto mainitun lain 4 §:ssä tarkoitetusta luettelosta teleyritykselle.
Oikeudellinen tarkastelu
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kysymys siitä, onko keskusrikospoliisi voinut kieltäytyä poistamasta lapsiporno.info-internetsivustoa lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:ssä tarkoitetusta lapsipornosivustoluettelosta, vaan vasta siitä, onko keskusrikospoliisin kieltäytymispäätöksen lainmukaisuus voitava saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu sisältää siten kannanoton vain oikeussuojatien olemassaoloon liittyvään kysymykseen, mutta ei tässä vaiheessa kysymykseen siitä, onko edellä mainittu internetsivusto edellä mainitussa pykälässä tarkoitettu lapsipornosivusto.
Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetussa laissa ei ole muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Laissa ei siis myöskään ole säännöstä, jolla kiellettäisiin valituksen tekeminen poliisin ratkaisusta, joka on tehty mainittua lakia soveltaen. Laissa ei liioin säädetä siitä, voidaanko kysymys siitä, perustuuko internetsivuston ottaminen lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun luetteloon lain mukaisiin perusteisiin, saattaa erikseen ratkaistavaksi ja missä menettelyssä tämä tapahtuisi.
Lapsipornografian levittämisen estotoimista annettua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 99/2006 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että 4 §:ssä tarkoitettua luetteloa laatiessaan poliisi toimii normaalilla virkavastuullaan. Samoin mahdollisiin vahingonkorvauskysymyksiin sovelletaan samoja säännöksiä kuin poliisin toimintaan yleensä. Luettelon laatimisesta, ylläpitämisestä tai päivittämisestä ei synny valituskelpoista päätöstä. Yleiset oikeussuojasäännökset, kuten esimerkiksi kantelumahdollisuus, kohdistuvat luonnollisesti myös tässä laissa säädettäväksi ehdotettuun poliisin toimintaan.
Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun luettelon laatimista, ylläpitämistä ja päivittämistä voidaan luonnehtia poliisin tosiasialliseksi toiminnaksi rikollisen toiminnan ehkäisemiseksi ja sen vaikutusten vähentämiseksi, eikä tässä yhteydessä synny hallintolainkäyttölain 4 §:ssä ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua hallintoasiassa tehtyä päätöstä, josta saisi valittaa. Kysymys nyt käsillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole vain luettelon laatimisesta, ylläpitämisestä ja päivittämisestä, vaan siitä, että keskusrikospoliisi on erillisellä päätöksellään nimenomaisesti hylännyt A:n vaatimuksen siitä, että hänen hallinnoimansa internetsivusto lapsiporno.info poistetaan luettelosta.
Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei ole pois suljettua, ettei lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun luetteloon voisi joutua myös sellaisia sivustoja, joita laissa ei tarkoiteta. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa on merkitystä myös sillä seikalla, että valituskelpoisuuden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi sellaisissa tilanteissa, joilla on liittymä keskeisten perusoikeuksien, kuten sananvapauden, käyttämiseen. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä seikalla, että pääsyn luetteloon otetuille sivustoille estävät teleyritykset ja nekin vapaaehtoisuuden pohjalta.
Edellä lausutuista syistä ja kun lisäksi otetaan huomioon Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentti ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla, keskusrikospoliisin päätös, jolla vaatimus internetsivuston poistamisesta lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luettelosta on hylätty, on hallintolainkäyttölain 4 §:ssä ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, josta saa valittaa. Kun Helsingin hallinto-oikeudella on ollut tästä asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 75 §:n 2 momentti ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momentti, hallinto-oikeuden tulee asian ratkaistessaan lausua myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetystä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.