26.11.2009

Asian aikaisempi käsittely

Verovirasto on päätöksellään 6.11.2006 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen, jossa oli vaadittu A:lle perusteettoman irtisanomisen yhteydessä maksetun 16800 euron katsomista verovapaaksi tuloksi ennakkoperintää verovuodelta 2006 toimitettaessa.

Perusteluissa verovirasto on todennut, että X Oyj on irtisanonut A:n 1.8.1999 alkaneen työsuhteen päättyväksi 9.12.2003. A on riitauttanut irtisanomisen ja nostanut asiassa kanteen yhtiötä vastaan käräjäoikeudessa. Kanteessa oli vaadittu korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä 77 000 euroa tai korvausta takaisinottovelvoitteen laiminlyömisestä 53 000 euroa korkoineen sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista 2 000 euroa.

Oikeudenkäynnin päättämiseksi osapuolet ovat sopineet, että A:lle maksetaan työsuhteen päättymisestä johtuvana korvauksena palkkaetujen menettämisestä kuuden kuukauden bruttopalkkaa vastaavana 16 800 euroa ja aineettomana korvauksena niin ikään 16 800 euroa. A:n tapauksessa aineettoman korvauksen perusteena on ollut työsopimuksen lainvastainen päättäminen, työnantajan lakiin perustuvan takaisinottovelvollisuuden rikkominen, työnantajan menettelytavat irtisanomistilanteessa ja takaisinottovelvollisuuden noudattamista selvitettäessä sekä työnantajan piittaamattomuus noudattaa työsuhteesta johtuvia velvoitteitaan.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n tarkoittama X Oyj:n Työttömyysvakuutusrahastolle maksettava osuus on 6 000 euroa. Tämä määrä on vähennetty palkkaetujen menetyksestä kohdistuvaan osaan.

Palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. A:n irtisanomisen yhteydessä on sovittu sekä palkkaetujen menettämisestä maksettavasta korvauksesta että perusteettoman irtisanomisen perusteella maksettavasta aineettomasta korvauksesta. Tällaisista korvauksista osapuolet voivat sopia keskenään. A:n saamaan aineettomaan korvaukseen ei sovellu tuloverolaissa luetellut verovapaat vahingonkorvaukset. Vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus ei ole veronalaista tuloa, ellei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä. Kun aineeton korvaus on saatu työsuhteen perusteella, on korvausta pidettävä A:n veronalaisena palkkatulona. Siitä on toimitettava ennakonpidätys verokorttimääräysten mukaisesti.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että verovapaus myönnetään sovintosopimuksen mukaiselle aineettomalle korvaukselle. A:n tekemässä sopimuksessa palkanmenetyksestä maksettu korvaus ja aineeton korvaus on määritetty erikseen.

Veroasiamies on antanut vastineen ja A vastaselityksen.

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tosiseikat

X Oyj on irtisanonut A:n työsuhteen päättyväksi kahden kuukauden irtisanomisajan jälkeen 9.12.2003. A on riitauttanut irtisanomisen ja nostanut asiassa kanteen työnantajayhtiötä vastaan. Kanteessa on vaadittu korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä 77 000 euroa tai korvausta takaisinottovelvoitteen laiminlyömisestä 53 000 euroa sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista. Osapuolet ovat 14.3.2006 tehdyllä sopimuksella sopineet, että A:lle maksetaan työsuhteen päättymisestä johtuvana korvauksena palkkaetujen menettämisestä kuuden kuukauden bruttopalkkaa vastaava määrä ja aineettomana korvauksena sama määrä. Kun A on saanut työsuhteen päättymisen jälkeiseltä kuuden kuukauden ajalta työttömyyspäivärahaa, palkkaetujen menetykseen kohdistuvasta osasta on tehty työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukainen 6 000 euron määräinen vähennys.

Sovellettavat säännökset ja muut oikeuslähteet

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantaja, joka on tässä laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Yksinomaisena korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Edelleen 2 §:n 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Mainitun lain 12 luvun 3 §:n 4 momentin mukaan jos työnantajan korvausvelvollisuudesta tehdään sopimus, siinä on erikseen mainittava 2 §:n nojalla sovittu kokonaiskorvaus sekä siihen sisältyvä työntekijälle työttömyydestä johtuvista, ennen sopimuksen tekemistä menetetyistä palkkaeduista maksettava korvaus.

Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat jäljempänä tuossa laissa säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Saman lain 61 §:n 2 momentin mukaan veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo. Ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Tuloverolain 78 §:n mukaan vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus ei ole veronalaista tuloa, ellei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden 30.4.1986 antamalla vuosikirjapäätöksellä KHO 1986 II 585 on katsottu, että irtisanotulle työntekijälle työntekijän ja työnantajan välisen sopimuksen perusteella irtisanomismenettelystä annetun lain 20 §:n mukaisesta korvauksesta oli toimitettava ennakonpidätys. Tuossa tapauksessa työnantajayhtiö on tekemässään valituksessa lausunut, että työntekijä oli saanut välittömästi eroamisensa jälkeen uuden työpaikan eikä hänelle siten aiheutunut suoranaista vahinkoa laittoman irtisanomisen johdosta. Korkeimman hallinto-oikeuden 11.3.1994 antamalla vuosikirjapäätöksellä KHO 1994 B 522 veronalaiseksi tuloksi on katsottu hyvitys, jonka työnantaja yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisen neuvottelumenettelyn laiminlyömisen johdosta sopimuksen perusteella suorittaa irtisanomalleen työntekijälle. Tällaisen hyvityksen suuruutta määrättäessä otetaan viimeksi mainitun lain 15 a §:n 2 momentin mukaan huomioon yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönnin aste ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä samoista toimenpiteistä johtuva muu korvausvelvollisuus. Korkeimman hallinto-oikeuden 20.6.2005 antamalla vuosikirjapäätöksellä KHO 2005:40 veronalaiseksi tuloksi on katsottu korvaus, jonka työnantaja valtion virkamieslain 9 §:n 1 tai 2 momentin vastaisen menettelynsä johdosta maksaa tuon lain 56 §:n nojalla virkamiehelle virkasuhteen päätyttyä.

Hallinto-oikeuden johtopäätös

Kun A:n entiseltä työnantajaltaan työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä saama, työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukainen korvaus liittyy olennaisesti työsuhteeseen ja kun otetaan huomioon edellä mainituista korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä ilmenevät seikat, korvaus on voitu ennakkoperintää toimitettaessa ottaa kokonaisuudessaan huomioon työsuhteen perusteella saatuna veronalaisen tulon sijaan tulevana korvauksena myös tällaisessa tapauksessa, jossa työnantajan ja entisen työntekijän tekemässä sopimuksessa on eritelty menetetyistä palkkaeduista maksettavan korvauksen osuus ja muun korvauksen osuus.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ennakkoperintälaki 3 ja 13 §
Tuloverolaki 29 § 1 momentti, 61 § 2 momentti ja 78 §
Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 ja 2 momentti

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntäen valitusluvan tutkinut asian.

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut:

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantaja, joka on tässä laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Yksinomaisena korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Edelleen 2 §:n 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Mainitun lain 12 luvun 3 §:n 4 momentin mukaan jos työnantajan korvausvelvollisuudesta tehdään sopimus, siinä on erikseen mainittava 2 §:n nojalla sovittu kokonaiskorvaus sekä siihen sisältyvä työntekijälle työttömyydestä johtuvista, ennen sopimuksen tekemistä menetetyistä palkkaeduista maksettava korvaus.

Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat jäljempänä tuossa laissa säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Saman lain 61 §:n 2 momentin mukaan veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo, eläke sekä tällaisen tulon sijaan saatu etuus tai korvaus. Ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Tuloverolain 78 §:n mukaan vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus ei ole veronalaista tuloa, ellei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä.

X Oyj on 9.10.2003 irtisanonut A:n työsuhteen päättymään 9.12.2003. A on riitauttanut irtisanomisen ja nostanut kanteen käräjäoikeudessa. Oikeudenkäynnin päättämiseksi X Oyj on 14.3.2006 tehnyt A:n kanssa sovintosopimuksen, jonka mukaan yhtiö suorittaa A:lle työsuhteen päättymisestä johtuvana korvauksena palkkaetujen menetyksestä kuuden kuukauden bruttopalkkaa vastaavan määrän 16 800 euroa ja aineettomana korvauksena niin ikään 16 800 euroa eli yhteensä 33 600 euroa. Kysymys on ollut työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaan suoritettavasta korvauksesta. Kun korvaus liittyy A:n työsuhteeseen X Oyj:ssä ja työsuhteen perusteella saatu palkkatulo ja siihen rinnastettavat tulot ovat tuloverolain 61 §:n 2momentin mukaan veronalaista ansiotuloa, on A:n työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä saama korvaus kokonaan veronalaista ansiotuloa. Työnantaja ja työntekijä eivät myöskään voi sopia tulon veronalaisuudesta. Tämän vuoksi ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteluilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, joka jää siis pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Marjo Snellman.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Eila Rotherin äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Olof Olsson yhtyi:

"Myönnän valitusluvan ja tutkin asian. X Oyj on 9.10.2003 irtisanonut A:n työsopimuksen. A on riitauttanut irtisanomisen ja nostanut kanteen käräjäoikeudessa. Oikeudenkäynnin päättämiseksi X Oyj ja A ovat 14.3.2006 tehneet sovintosopimuksen. Sopimuksen mukaan X Oyj suorittaa työsuhteen päättymisestä johtuvana korvauksena palkkaetujen menetyksestä kuuden kuukauden bruttopalkkaa vastaavat 16 800 euroa ja aineettomana korvauksena niin ikään 16 800 euroa eli yhteensä 33 600 euroa. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukainen vähennys tehdään kuuden kuukauden palkan osalta.

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädetään työnantajan maksettavaksi määrättävästä korvauksesta, kun työnantaja on päättänyt työsopimuksen perusteettomasti. Pykälän 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta suoritettava korvaus voi sisältää myös aineettoman vahingon korvausta. Silloin korvauksen määrä sisältää yhtäältä työttömyydestä työntekijälle aiheutuvien palkkaetujen menetyksen ja toisaalta muun kuin taloudellisen vahingon korvaamisen. Aineettomasta vahingosta suoritettava korvaus ei ole sellaista korvausta, joka tulee työsuhteen perusteella veronalaisen tulon sijaan vaan on tuloverolain 78 §:ssä tarkoitettu verovapaa vahingonkorvaus. A:n saamaa aineettoman vahingon korvausta ei siten ole voitu ottaa huomioon ennakkoperintää verovuodelta 2006 toimitettaessa A:n veronalaisena tulona. A:n ja X Oyj:n välisen sopimuksen mukaan X Oyj on suorittanut A:lle korvausta aineettomasta vahingosta 16 800 euroa. Ratkaisematta kuitenkin välittömästi, mikä määrä A:n saamasta korvauksesta on verovapaata vahingonkorvausta, kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja palautan asian verovirastolle asianmukaisia toimenpiteitä varten.