9.9.2008

Sovellettaessa metsälain ja sen perusteella annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen säännöksiä erityisestä syystä, jonka perusteella uudistushakkuu saatiin tehdä, vaikka puusto ei ollut saavuttanut riittävää järeyttä tai ikää, oli otettava huomioon metsien kestävää hoitoa ja käyttöä koskevan sääntelyn tavoitteet. Metsänomistajan uudistushakkuun perusteeksi esittämä yksityistaloudellinen kannattavuus ei ollut tällainen erityinen syy. Metsäkeskuksen metsälain ja siinä uudistushakkuun tekemiselle säädettyjä edellytyksiä tarkentavan ministeriön päätöksen nojalla antama käsittelykielto, vaikka se toistaiseksi esti metsänomistajaa käyttämästä metsätalousmaataan kaikilta osin metsänkäyttöilmoituksensa mukaisesti, ei ollut epäsuhteessa niihin tavoitteisiin nähden, joiden saavuttamista silmällä pitäen kielto oli annettu. Metsänomistajalle kiellon vuoksi aiheutuva rasitus ei ollut kohtuuton.

Suomen perustuslaki (731/1999) 15, 106 ja 107 §
Metsälaki (1093/1996) 1 §, 5 § 2 ja 4 mom., 8 § (1093/1996, 1224/1998), 9 § (1093/1996, 1224/1998) ja 16 § (1093/1996, 520/2002)
Maa- ja metsätalousministeriön päätös metsälain soveltamisesta (224/1997) 4 § (1178/1997) 2, 3 ja 7 mom.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus metsälain soveltamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 3 ja 4 §:n muuttamisesta (528/2006) 4 § 2, 3 ja 5 mom.

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös 8.3.2007 n:o 07/0142/1

Asian käsittely Lapin metsäkeskuksessa

A on tehnyt metsänkäyttöilmoituksen Posion kunnan Raistakan kylässä sijaitsevan Kankaan tilan RN:o 52:2 kuvioilla 200.2 (4,2 ha), 202.1 (3 ha), 331 (1,1 ha) ja 335.1 (7,5 ha) suoritettavasta uudistushakkuusta.

Uudistushakkuun perusteeksi A on esittänyt seuraavaa:

Kuvioilla 200.2 ja 202.1 halutaan suorittaa uudistushakkuu epäonnistuneen alaharvennuksen vuoksi. Kuvioilla tehdyssä harvennushakkuussa on poistettu merkittävästi paremman suhteellisen arvokasvun edellytykset omaavat kuiturungot, jonka seurauksena metsän tuotto on pudonnut alle kahden prosentin. Kuvioilla 331 ja 335.1 suhteellinen arvokasvu on myös alle kaksi prosenttia. A on katsonut, että edellä mainituilla perusteilla puuston uudistaminen on tuoton kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin edelleen kasvattaminen.

Lapin metsäkeskus on 2.12.2005 suorittamassaan maastotarkastuksessa todennut, että puusto kuvioilla 200.2, 202.1 ja 335.1 (tarkastuksessa muutettu kuvioksi 335.3) ei täytä uudistushakkuun edellytyksiä. Kuvion 331 puusto on uudistuskypsää. Metsäkeskus on tarjonnut maanomistajalle metsälain 15 §:n mukaista neuvottelua muutoksen tekemiseksi metsänkäyttöilmoituksessa esitettyihin hakkuisiin, mutta A on kieltäytynyt neuvotteluista.

Metsäkeskus on päätöksellään 22.12.2005 määrännyt toistaiseksi metsälain 16 §:n mukaisen käsittelykiellon kuvioille 200.2, 202.1 ja 335.1. Päätöksen perusteluissa metsäkeskus on todennut, että kuvioilla 200.2 ja 335.1 puuston keskiläpimitta on 18 senttimetriä ja puuston keski-ikä 80-90 vuotta. Kuviolla 202.1 puuston keskiläpimitta on 16 senttimetriä ja keski-ikä 70 vuotta. Maa- ja metsätalousministeriön metsälain soveltamisesta antaman päätöksen 4 §:n 2 ja 3 momentin mukaan Lapin metsäkeskuksen toimialueella mäntyvaltainen kuivahkon kankaan puusto on saavuttanut uudistuskelpoisuuden, jos sen keskiläpimitta on vähintään 23 senttimetriä ja puuston keski-ikä vähintään 120 vuotta. Mäntyvaltaisen kuivan kankaan puustolla vastaavat luvut ovat 22 senttimetriä ja 130 vuotta. Maastotarkastuksessa on todettu, että kuvioilla 200.2, 202.1 ja 335.1 on metsänhoidollisesti sopiva mäntyvaltainen puusto, jonka laatu ei poikkea normaalista kasvatusmetsästä. Puuston kasvu on normaali verrattuna vastaavan ikäisiin kasvatusmetsiin Posiolla. Vuonna 2003 tehty harvennushakkuu kuvioilla 200.2 ja 202.1 on tehty nykyisten metsänhoitosuositusten mukaisesti alaharvennuksena. Kuvion 335.1 puuston viimeisestä harvennuksesta on alle 10 vuotta. Metsäkeskus on katsonut, että A:n esittämä metsän tuottovaatimuksiin perustuva syy uudistamisperusteeksi ei ole sellainen metsälain 5 §:ssä tarkoitettu erityinen syy, joka puoltaisi uudistushakkuun tekemistä ennen kuin puusto on saavuttanut säädetyt järeys- ja ikävaatimukset.

Maa- ja metsätalousministeriö on 16.6.2006 antamallaan, 1.8.2006 voimaan tulleella asetuksella muuttanut metsälain soveltamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:ssä mainittuja uudistamiskelpoisuuden läpimitta- ja ikävaatimuksia. Metsäkeskus on 11.8.2006 suorittamassaan maastotarkastuksessa todennut, että kuviolla 335.1 ja osaksi kuviolla 200.2 oleva puusto täyttää uuden asetuksen mukaiset uudistuskelpoisuuden läpimitta- ja ikävaatimukset. Tästä syystä metsäkeskus on 25.8.2006 tekemällään päätöksellä poistanut 22.12.2005 määräämänsä käsittelykiellon kokonaan kuviolta 335.1 ja yhden hehtaarin alueelta kuviolta 200.2.

Asian käsittely Rovaniemen hallinto-oikeudessa

A on metsäkeskuksen edellä mainituista päätöksistä Rovaniemen hallinto-oikeuteen tekemissään valituksissa vaatinut, että käsittelykielto poistetaan kokonaan.

Vaatimuksensa perusteina A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Metsäkeskus on uudistushakkuun edellytyksiä arvioidessaan jättänyt ottamatta huomioon maanomistajan metsänkäyttöilmoituksessa esittämän tarjouksen jättää noin 15 prosenttia alueiden nuorista puuryhmistä uudistushakkuun ulkopuolelle. Esitetyillä kuvioilla järeysvaihtelu, ja ilmeisesti ikävaihtelukin, on merkittävää. Yleisesti on todettava, että Lapin hidaskasvuisten metsien iän määrittely on talviolosuhteissa 10 vuodenkin tarkkuudella lähes mahdotonta. A:n omakin käsitys kuitenkin on, että nyt kysymyksessä olevat kuviot eivät ainakaan kaikilta osin täytä maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (224/1997) ikä- ja järeysvaatimuksia.

Metsäkeskuksen käsityksen mukaan kuvioilla olevaa metsää tulisi edelleen kasvattaa keskimäärin 40 vuotta, jotta se iän perusteella saavuttaisivat uudistuskypsyyden, ellei sitä saavuteta järeyden perusteella aiemmin. A on esittänyt laskelman siitä, minkälaisia taloudellisia menetyksiä metsän edelleen kasvattaminen 40 vuoden ajan metsäomistajalle merkitsee.

A on katsonut, että maa- ja metsätalousministeriön edellä mainittu päätös on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Perustuslain kanssa ristiriidassa olevaa säännöstä ei saa soveltaa. Tämä käy ilmi tuoreesta valtion tilintarkastajien tilaamasta Joensuun yliopiston oikeustieteellisestä julkaisusta numero 12, Puuntuotannolliset ja taloudelliset tavoitteet Suomen metsälainsäädännössä. Valituksenalainen päätös on ristiriidassa maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:n 7 momentin kanssa, jonka mukaan 2 ja 3 momentissa säädetyt järeys- ja ikävaatimukset eivät koske myöskään sellaisia metsiköitä, joiden puuston uudistaminen on metsikön tuoton kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin edelleen kasvattaminen. Juhani Viitala maa- ja metsätalousministeriöstä on puhelinkeskustelussa todennut, että 7 momentin säännöstä on tarkoitus soveltaa sanamuotonsa mukaisesti. Viitalan mukaan metsäkeskukset eivät ole sitä halunneet soveltaa, vaikka taloudellinen syy, jos mikä, on erityinen syy uudistaa metsää.

Metsäkeskus suoritti 16.8.2006 uusintatarkastuksen kuviolla 200.2. A oli itse paikalla tarkastusta suoritettaessa. Kairaamalla määritellen tarkastusselvityksessä mainitun rungon iäksi oli saatu 90 vuotta. Totuuden selvittämiseksi mainittu puu kaadettiin ja puun tyveltä sahattiin kiekko, josta valokuva on valituksen liitteenä. Kuvassa näkyvistä puun lustoista on laskettavissa puun iäksi 95 vuotta, mutta noin neljän millimetrin paksuinen puun sydänosa on niin tumma, että siitä ei voida laskea lustoja ilman parempia välineitä. Koska kiekko on sahattu vähintään kymmenen senttimetriä maan yläpuolelta, on selvää, että rungon ikä on vähintään 100 vuotta. On hämmästyttävää, että metsänomistajan oikeus omaisuutensa järkevään käyttämiseen on sidottu näin vaikeasti todennettavaan tekijään. Sillä, saako metsänomistaja tulonsa heti vai kymmenen vuoden kuluttua, on suuri taloudellinen merkitys. Voikin kysyä, millä oikeudella metsäkeskus tulkitsee puuston ikää metsänomistajan vahingoksi, kun metsäkeskuksen käyttämillä välineillä iän määritteleminen on näin ollen kymmenen vuodenkin tarkkuudella hyvin vaikeaa.

Metsäkeskus on valitusten johdosta antamissaan lausunnoissa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen perustuslainmukaisuus

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on tehnyt maa- ja metsätalousministeriölle esityksen, jossa ehdotetaan muutettavaksi metsälain soveltamisesta annettua maa- ja metsätalousministeriön päätöstä (224/1997) siten, että metsälain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua kasvatushakkuussa jätettävää vähimmäispuumäärää alennettaisiin sekä samassa lainkohdassa tarkoitettua varhaisinta sallittua uudistushakkuun ajankohtaa aikaistettaisiin. Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt oikeusministeriöltä valtiosääntöoikeudellista arviota siitä, voidaanko ehdotettu muutos toteuttaa asetustasolla vai edellyttääkö uusi perustuslaki tältä osin lain muutosta.

Oikeusministeriö on antanut asiasta lausunnon 27.1.2006, jota se on täydentänyt 3.3.2006. Metsäkeskuksen käsityksen mukaan lausunnoista ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että edellä mainittu maa- ja metsätalousministeriön päätös olisi perustuslain vastainen ja että metsäkeskuksen tulisi sen vuoksi jättää sitä soveltamatta.

Puuston iän määritys

Puun ikä lasketaan vuosilustoista. Jos puu on kaadettu, vuosilustot voidaan laskea kannosta otetusta kiekosta. Käytännön metsänmittauksessa yksittäisen puun ikä lasketaan puun ytimeen saakka kairatusta lastusta.

Lastu kairataan yleensä rinnan korkeudelta (1,3 metriä syntypisteestä). Rinnankorkeusikään lisätään se vuosimäärä, joka puilta keskimäärin kuluu 1,3 metrin pituuden saavuttamiseen. Nämä ikälisäykset on taulukoitu termisen kasvukauden pituuden, puulajin ja kasvupaikan suhteen. Esimerkiksi alueella, jossa lämpösumma on 800-900 dd, mäntyvaltaisissa metsiköissä rinnankorkeusikään lisätään kasvupaikasta riippuen 18-26 vuotta (metsänhoitosuositukset, maastotyöopas).

Lastu voidaan kairata myös kannonkorkeudelta (noin 10 senttimetriä maanpinnantasosta), jolloin saatu lustojen lukumäärä on puun kannonkorkeusikä. Tähän ikään lisätään se vuosimäärä, joka puilta kuluu 10 senttimetrin pituuden saavuttamiseen eli 3-5 vuotta. Iän määritys kannonkorkeudelta kairatusta lastusta on tarkempi menetelmä, koska ikälisäykseen mahdollisesti sisältyvä virhemarginaali pienenee, mitä lähempää puun syntypistettä mittaus on tehty.

Metsikön puuston ikä määritetään koealoilta mitattujen tunnusten keskiarvona. Koealalta ikä määritetään pohjapinta-alan mediaanipuusta, joka tarkoittaa koealalla puuta, jota läpimitaltaan suurempien ja pienempien puiden pohjapinta-ala on yhtä suuri.

Puuston iän määrityksen tarkkuuden selvittämiseksi metsäkeskus on 9.10.2006 tehnyt uuden maastotarkastuksen kuvion 200.2 osilta 2 ja 4, joista käsittelykieltoa ei ole 25.8.2006 tehdyllä päätöksellä poistettu. Aiemmassa 11.8.2006 suoritetussa tarkastuksessa ikä oli mitattu rinnan korkeudelta kairatuista lastuista ja saatuun lustomäärään lisätty 20 vuotta. Uudessa 9.10.2006 suoritetussa tarkastuksessa lastut kairattiin kannonkorkeudelta ja näin saatuun ikään lisättiin 5 vuotta. Mittaukset tehtiin samoista koealojen mediaanipuista, joista aiempi mittaus oli tehty (puut oli merkitty nauhoilla). Osalta 2 otettiin lisäksi kaksi uutta koealaa.

Kuvion 200.2 osan 2 puuston keski-iäksi saatiin 79 vuotta (11.8.2006 mittauksessa 84 vuotta) ja osan 4 puuston osalta 83 vuotta (sama kuin 11.8.2006). Kannonkorkeudelta tehtyjen ikämittausten perusteella puusto kuvion 200.2 osilla 2 ja 4 ei täytä maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (528/06) mukaista uudistuskelpoisuuden ikävaatimusta (90 vuotta). Kuviolla 202.1 ei tehty uusia mittauksia, koska kuvion puusto (keskiläpimitta 16 senttimetriä, keski-ikä 70 vuotta, mitattu 2.12.2005) ei selvästi täytä ministeriön uudenkaan asetuksen mukaisia uudistuskelpoisuuden läpimitta- ja ikävaatimuksia (kuivan kankaan männikkö 20 senttimetriä ja 110 vuotta).

Uudistushakkuun aikaistamista puoltava erityinen syy

Metsälain esitöissä (HE 63/1996 vp) erityisiksi uudistushakkuun aikaistamista puoltaviksi syiksi on mainittu vain metsän tilasta johtuvia syitä. Puuston heikko taloudellinen tuotto olisi erityinen syy silloin, kun se johtuu metsän vajaatuottoisuutta aiheuttavista syistä (puuston huono laatu, vajaapuustoisuus tai muu vastaava syy). Vajaatuottoisena metsä ei pysty tuottamaan niin paljon kuin se kunkin kasvupaikan puuntuotoskykyyn nähden voisi tuottaa ja tällöin puuston uudistaminen voisi olla taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin puuston kasvattaminen edelleen. Aikaistamista puoltaviksi syiksi ei mainita maanomistajan tarpeista lähteviä syitä. Maa- ja metsätalousministeriön metsälain soveltamisesta antaman päätöksen 4 §:n 7 momentissa luetellaan luonteeltaan samankaltaisia metsän tilasta johtuvia erityisiä syitä (puuston huono kasvu tai vähäinen taloudellinen tuotto sopimattoman kasvupaikan tai puuston huonon laadun, vähäisyyden tai sairauden takia) kuin lain esitöissä. Näiden lisäksi 7 momentissa on mainittu, että säädetyt puuston järeys- ja ikävaatimukset eivät koske myöskään sellaisia metsiköitä, joiden puuston uudistaminen on metsikön tuoton kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin puuston kasvattaminen edelleen. Lain esitöissä vastaavaa mainintaa ei ole. Se, mitä päätöksen kyseisessä kohdassa tarkoitetaan ja miten siinä esitetty syy poikkeaa sisällöltään lain esitöissä tai päätöksessä muutoin esitetyistä erityisistä syistä, jää epäselväksi. Metsäkeskuksen maa- ja metsätalousministeriöstä saaman tiedon mukaan mainitussa päätöksen kohdassa on varauduttu esimerkiksi mahdollisiin suhdannevaihteluista johtuviin merkittäviin kysyntä- ja hintavaihteluihin eri puutavaralajien välillä.

Metsälain, samoin kuin maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaiset erityiset syyt uudistaa metsää edellyttävät metsäkeskuksen käsityksen mukaan jotain poikkeuksellista normaalista. Maastotarkastuksessa on todettu, että uudistettavaksi esitettävät metsiköt ovat ominaisuuksiltaan normaaleja, tavanomaisia Lapin kasvatusmetsiköitä. Mikäli A:n esittämä korkovaatimus hyväksyttäisiin perusteeksi näiden metsiköiden uudistamiselle, merkitsisi se Lapissa uudistamisedellytysten rajua muutosta laajoilla pinta-aloilla. Kaikki vastaavat metsiköt olisivat sen jälkeen uudistettavissa erityisillä syillä. Mikäli kannattavuuden heikkeneminen edellyttää muutoksia nykyisiin uudistamisen järeys- ja ikävaatimuksiin, se tulisi toteuttaa säädöksiä muuttamalla. Tämäntyyppinen uudistamistyö on käynnissä maa- ja metsätalousministeriössä.

Metsäkeskus on esittänyt valitusten hylkäämistä.

A on metsäkeskuksen antamien lausuntojen johdosta antamissaan vastauksissa vielä todennut muun ohella seuraavaa:

Metsälaki ei sisällä sellaista yksiselitteistä määrittelyä käsitteelle riittävä, jota perusoikeuksien rajoittaminen edellyttää. Päätös rajoittaa yksityismetsätalouden kannattavuutta siten, että se olisi edellyttänyt metsälailta perustuslain säätämisjärjestystä.

A on esittänyt, että hallinto-oikeus pyytää ennen asian ratkaisemista lausunnot myös Helsingin yliopiston metsäekonomian laitokselta ja Joensuun yliopiston oikeustieteen laitokselta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valitukset metsäkeskuksen edellä mainituista päätöksistä. Sikäli kuin A on vaatinut lausuntojen pyytämistä Helsingin yliopiston metsäekonomian laitokselta ja Joensuun yliopiston oikeustieteen laitokselta, hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen asian selvitettyyn tilaan nähden tarpeettomana.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Metsälain 5 §:n 2 momentin ja maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:n 2 ja 3 momenttien soveltaminen

Eduskunnan ja erityisesti sen perustuslakivaliokunnan tehtävänä on valvoa, että lakia säädettäessä noudatetaan sisällön ja säätämisjärjestyksen osalta perustuslakia. Metsälaki on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä merkitsee, että metsälakia säädettäessä ei ole tarkoitettu eikä oletettu sen loukkaavan perustuslain mukaista omaisuuden suojaa.

Metsälain 5 §:n 2 momentin mukaan uudistushakkuu saadaan tehdä, kun puusto on saavuttanut riittävän järeyden tai iän taikka jos erityiset syyt sitä muuten puoltavat. Saman pykälän 4 momentin mukaan metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia yleisiä määräyksiä kasvatushakkuussa jätettävän puuston vähimmäismäärästä ja laadusta sekä uudistushakkuun edellytyksistä.

Maa- ja metsätalousministeriö on edellä mainitun 4 momentin nojalla antanut metsälain soveltamista koskevan päätöksen (224/1997). Päätöksen 4 pykälässä on säädetty muun ohella siitä, milloin puustoa voidaan pitää keskiläpimitaltaan riittävän järeänä ja iältään riittävän vanhana uudistushakattavaksi. Keskiläpimitan suuruutta ja vaadittavaa ikää on sittemmin muutettu 1.1.1998 voimaan tulleella päätöksellä (1178/1997) ja 1.8.2006 voimaan tulleella päätöksellä, oikeastaan ministeriön asetuksella (528/2006).

Metsälakia koskevassa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL22/1996 vp) on todettu, että ehdotetut käyttörajoitukset ovat perusteiltaan lailla säätämisen ja myös täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen suuntaisia. Sääntelyn taustalla olevat kansantaloudelliset ja luonnonarvojen säilyttämistä koskevat intressit täyttävät perusoikeusrajoitukselle asetettavan hyväksyttävän perusteen vaatimuksen. Omaisuuden käyttövapauden rajoittamisen tulee olla suhteellisuusvaatimuksen mukaista. Tämä merkitsee sitä, että rajoituksen tulee olla välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi eikä se saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa omaisuudensuojaan. Rajoituksen laajuutta ja suhteellisuutta koskevan tarkastelun osalta on viime kädessä kysymys siitä, loukkaako rajoitus omistajan oikeutta omaisuutensa normaaliin, kohtuulliseen ja järkevää käyttöön. Lakiehdotuksen 2 luvun mukaiset hakkuuta koskevat rajoitukset ja puuston uudistamisvelvoitteet ovat valiokunnan käsityksen mukaan oikeasuhtaiset kansantaloudelle tärkeään metsätalouden turvaamisintressiin ja metsäomaisuuden yksityistaloudellisiin hyödyntämismahdollisuuksiin nähden.

Edellä mainitussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan myös, että lakiehdotuksen 5 §:n 4 momentin norminantovaltuus on riittävästi sidottu pykälän muilla säännöksillä. Edelleen lausunnossa todetaan, että sääntelyn taustalla olevat kansantaloudelliset ja luonnonarvojen säilyttämistä koskevat intressit täyttävät perusoikeusrajoitukselle asetettavan hyväksyttävän perusteen vaatimuksen. Metsätalouden turvaamistarve on Suomen kansantaloudelle elintärkeä.

Metsälain 5 §:n 2 momentissa ja edellä mainitun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:ssä tarkoitetussa uudistushakkuun ajankohtaa koskevassa sääntelyssä on kysymys omaisuuden käyttöä koskevista rajoituksista. Rajoittamisen perustuslainmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon edellä perustuslakivaliokunnan lausunnossa mainitut rajoittamisen edellytykset.

Kun otetaan huomioon rajoitusten sisältö, rajoittamisen edellytykset ja metsälain 1 §:stä ilmenevä lain tarkoitus edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään, metsälain edellä mainitun 5 §:n 2 momentin ja maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:n soveltaminen nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole ilmeisessä ristiriidassa Suomen perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojaa koskevan perusoikeuden kanssa. Näin ollen hallinto-oikeus ei voi jättää soveltamatta edellä mainittuja metsälain 5 §:n 2 momentista ja maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:stä ilmeneviä oikeusohjeita.

Puuston iän määrittely

Metsälakia koskevan hallituksen esityksen (HE 63/1996 vp) 5 §:ää koskevien erityisperustelujen mukaan uudistushakkuun edellytyksenä olisi, että hakkuualueen puusto on saavuttanut riittävän järeyden ja iän. Puuston järeydellä tarkoitetaan 1,3 metrin korkeudelta juuren niskasta tai maanpinnasta mitattua puiden keskimääräistä läpimittaa.

Metsäkeskuksen lausunnosta ilmenee, että vallitsevan käytännön mukaan puuston iän määrittely tapahtuu puun ytimeen saakka kairatusta lastusta. Lastu kairataan joko rinnan korkeudelta tai kannon korkeudelta. Näin saatuun ikään lisätään se vuosimäärä, joka puilta keskimäärin kuluu lastun kairaamiskorkeuden saavuttamiseen.

Metsäkeskuksen 11.8. ja 9.10.2006 suorittamissa mittauksissa nyt kysymyksessä olevien kuvioiden puuston iästä on edellä metsäkeskuksen lausunnosta ilmenevästi saatu jossain määrin toisistaan poikkeavat tulokset. A puolestaan on esittämänsä selvityksen perusteella katsonut, että kairaamalla saatu iän määritys eroaa puusta sahatusta kiekosta lasketusta todellisesta iästä noin 10 vuotta.

Kun otetaan huomioon puuston iän määrittelyssä noudatettava vakiintunut menettely ja se, että metsäkeskuksen suorittama puiden iän määrittely perustuu kahteen suoritettuun mittaukseen, A:n esittämälle yhden puun kaatamiseen perustuvalle selvitykselle ei voida antaa sellaista merkitystä, että metsäkeskuksen suorittama puuston iän määritys olisi lopputulokseltaan niin selvästi virheellinen, ettei sitä voitaisi ottaa perusteeksi uudishakkuun edellytyksiä arvioitaessa.

Hakkuun aikaistamista koskeva erityinen syy

Metsälain 5 §:n 2 momentti sallii uudistushakkuun toteuttamisen, vaikka puusto ei ole saavuttanut säädettyä järeyttä tai ikää, jos erityiset syyt puoltavat hakkuun suorittamista.

Metsälakia koskevan hallituksen esityksen (HE 63/1996 vp) 5 §:n erityisperustelujen mukaan tällaisia erityisiä uudistushakkuun aikaistamista puoltavia syitä olisivat muun muassa puuston heikko taloudellinen tuotto huonon laadun, vajaapuustoisuuden tai muun vastaavan syyn takia.

Metsälain soveltamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:n, sellaisena kuin sitä on muutettu päätöksellä 1178/1997 ja asetuksella 528/2006, mukaan uudistushakkuu saadaan tehdä ennen kuin puusto on saavuttanut järeyden ja iän mukaisen uudistuskelpoisuuden vain, jos siihen on erityinen syy. Erityisiä syitä voivat olla muun muassa puuston huono kasvu tai vähäinen taloudellinen tuotto sopimattoman kasvupaikan tai puuston huonon laadun, vähäisyyden tai sairauden takia. Järeys- ja ikävaatimukset eivät myöskään koske sellaisia metsiköitä, joiden puuston uudistaminen on metsikön tuoton kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin puuston kasvattaminen edelleen.

Edellytettyä järeys- ja ikävaatimusta tarkoittavaa poikkeusta koskevaa säännöstä on tulkittava suppeasti. Metsäkeskus on lausunnossaan todennut, että nyt kysymyksessä olevilla kuvioilla oleva metsä on laadultaan normaalia. A ei ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella metsäkeskuksen ilmoitusta voitaisiin pitää virheellisenä. Puuston tila ei näin ollen ole sellainen, että siitä syystä puuston uudistamiseen olisi erityinen syy. Kun otetaan huomioon metsälain tarkoitus, pelkästään pyrkimystä metsän tuoton suurentamiseen lähemmäs muista sijoitusmuodoista saatavaa tuottoa ei voida pitää metsälain 5 §:n 2 momentin ja edellä mainitun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:n tarkoittamana erityisenä syynä uudistushakkuun sallimiseen ennen kuin puusto on saavuttanut riittävän järeyden ja iän.

Johtopäätös

Kun otetaan huomioon mitä edellä on lausuttu, aihetta metsäkeskuksen 22.12.2005 tekemän päätöksen kumoamiseen, sellaisena kuin sitä on muutettu 25.8.2006 tehdyllä päätöksellä, ei A:n esittämillä perusteilla ole.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja metsäkeskuksen päätökset kumotaan.

Vaatimustensa perusteina A on esittänyt muun ohella, että hallinto-oikeus ja metsäkeskus ovat perustaneet ratkaisunsa vain metsän tilasta johtuviin ja puuntuotannon määrällisiin syihin, ottamatta huomioon markkinoilla maanomistajalle realisoituvia, puun hintatasosta, kustannuksista ja korkotasosta johtuvia taloudellisia tekijöitä. A:lle aiheutuvaa taloudellista tappiota ei ole kiistetty.

Maa- ja metsätalousministeriön päätös metsälain soveltamisesta on ilmeisessä ristiriidassa Suomen perustuslain 80 §:n 1 momentin valtuutussäännöstön kanssa. Vaikka metsälain 5 §:n 2 momentissa oikeuksien ja velvollisuuksien määrittely on perustettu lain tasolla säädettyyn riittävästi-käsitteeseen, laissa ei säädetä täsmällisesti seikoista, joiden perusteella tuon käsitteen sisältö määräytyy. Tästä syystä maa- ja metsätalousministeriö ei riittävä-käsitettä määritellessään ole ottanut riittävästi huomioon metsälain esitöissä korostettua metsätalouden kannattavan harjoittamisen edellytystä. Näin ollen ministeriö, ilman että lakia olisi muutettu, on voinut muuttaa puuston uudistamiselle säädettyä ikärajaa 120 vuodesta 90 vuoteen.

Ei ole metsälaissa edellytetyllä tavalla taloudellisesti kestävää, että metsänomistaja joutuu hävittämään varallisuuttaan liian ahtaiden hakkuurajoitteiden vuoksi. Puuntuotannon turvaamisen ja monimuotoisuuden säilymisen on metsälain perusteluissa katsottu edellyttävän, että metsätalouden harjoittaminen on yksityistaloudellisesti kannattavaa, mikä oli myös perustuslakivaliokunnan käsitys.

Omaisuuden käyttövapauden rajoittaminen ei saa loukata omistajan oikeutta omaisuutensa normaaliin, kohtuulliseen ja järkevään käyttämiseen. Yleisten periaatteiden mukaan perusoikeuksien rajoitusten tulee perustua tarkkarajaisiin ja riittävän täsmällisiin lain säännöksiin, ja rajoittamisen laajuuden sekä edellytysten tulee käydä ilmi laista. Jos omaisuudensuojaa tulkitaan vain metsän puuntuotannon määrällisillä perusteilla ja vain metsän tilasta johtuvilla syillä ja jos ministeriöllä metsälain soveltamisesta päättäessään olisi oikeus rajoittaa perustuslain mukaista omaisuudensuojaa piittaamatta rajoituksen kansan- ja yksityistaloudellisesta merkityksestä, olisi metsälainsäädäntö tullut säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Omaisuudensuojan rajoittamisen edellytyksenä olevan suhteellisuuden määritteleminen edellyttää taloudellisten tekijöiden arviointia. Pakotettaessa metsänomistaja edelleen kasvattamaan puustoa, jonka arvokasvu on pienempi kuin määrä, jonka hän saisi puuvarallisuudestaan riskittömänä korkotuottona, hänet pakotetaan säädöksin hävittämään varallisuuttaan.

Ministeriön päätöksen mukaan päätöksessä säädetyt puuston järeyttä ja ikää koskevat edellytykset eivät koske metsiköitä, joissa puuston uudistaminen on metsikön tuoton kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin edelleen kasvattaminen. Poikkeamisen oikeuttavan, erityisiä syitä koskevan säännöksen soveltamisalaa ei ole säädöstekstissä rajoitettu esimerkiksi vähäpuustoisiin metsiköihin, vaan se on sovellettavissa kaikkiin metsälain 5 §:n 2 momentin soveltamisalaan kuuluviin metsiköihin. Koska metsän tilasta johtuvat puuston uudistamisen perusteet mainitaan aluksi ministeriön päätöksen 4 §:ssä, ministeriön päätöksen säännöstä olisi kai tulkittava metsätalouden harjoittamisen kannattavuuden näkökulmasta. Puuntuotannon turvaaminen varmistetaan ennen kaikkea velvoittamalla metsän uudistamiseen päätehakkuun jälkeen, joten hakkuiden kannattavuutta rajoittava sääntely on perusteetonta, varsinkin kun puunjalostustehtaiden puuhuolto on uhattuna.

Lapin metsäkeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa antamiinsa päätöksiin ja niiden perusteluihin, hallinto-oikeudelle antamiinsa lausuntoihin sekä hallinto-oikeuden päätökseen perusteluineen. Metsäkeskus on katsonut, että valitus on perusteeton.

A on antanut metsäkeskuksen lausunnon johdosta vastaselityksen.

A on toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää A:n valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovelletut säännökset esitöineen

Metsälain (1093/1996) 1 §:n mukaan metsälain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään.

Metsälain 5 §:n 2 momentin mukaan uudistushakkuu saadaan tehdä, kun puusto on saavuttanut riittävän järeyden tai iän taikka jos erityiset syyt sitä muuten puoltavat. Pykälän 4 momentin mukaan metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia yleisiä määräyksiä uudistushakkuun edellytyksistä.

Metsälain soveltamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (224/1997) 4 §:n (1178/1997) 2 ja 3 momentissa säädetään puuston, pääasiallisen puulajin ja kasvupaikan laadun mukaan määräytyvästä, maan eri osissa riittävästä järeydestä ja iästä uudistushakkuuta varten. Lapin metsäkeskuksen toimialueella, kun pääasiallisena puulajina on mänty ja kasvupaikkana kuivahko kangas, puusto on pykälän 2 momentin mukaan riittävän järeää uudistushakkuuta varten, jos sen keskiläpimitta on vähintään 23 senttimetriä. Pääasiallisen puulajin ollessa mänty ja kasvupaikan kuiva kangas puusto on riittävän järeää, jos sen keskiläpimitta on vähintään 22 senttimetriä. Puuston iän riittävyyttä koskevat, pykälän 3 momentissa säädetyt edellytykset ovat vastaavasti vähintään 120 vuotta ja vähintään 130 vuotta.

Pykälän 7 momentin mukaan uudistushakkuu saadaan tehdä ennen kuin puusto on saavuttanut 2 tai 3 momentissa tarkoitetun uudistuskelpoisuuden vain, jos siihen on erityinen syy. Erityinen syy tulee esittää metsänkäyttöilmoituksessa. Erityisiä syitä voivat olla muun muassa puuston huono kasvu tai vähäinen taloudellinen tuotto sopimattoman kasvupaikan tai puuston huonon laadun, vähäisyyden tai sairauden takia. Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään puuston järeys- ja ikävaatimuksista, ei koske erityiskäyttöön perustettuja metsiköitä, kuten joulukuusi-, energiapuu- tai muita erikoispuumetsiköitä taikka sellaisia metsiköitä, joiden puuston uudistaminen on metsikön tuoton kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin puuston kasvattaminen edelleen.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (528/2006) on edellä mainittua ministeriön päätöstä muutettu muun muassa 4 §:n osalta. Asetuksen mukaan puuston riittävää järeyttä ja ikää koskevat edellytykset Pohjois-Suomessa ovat, vastaavasti kuin edellä, vähintään 21 senttimetriä ja vähintään 20 senttimetriä sekä vähintään 90 vuotta ja vähintään 110 vuotta. Ministeriön päätöksen edellä selostettu 7 momentin säännös on muuttunut 4 §:n 5 momentiksi.

Metsälain 8 §:n 1 momentin mukaan uudistushakkuun jälkeen alueelle on saatava kohtuullisessa ajassa taloudellisesti kasvatuskelpoinen taimikko, jonka kehittymistä muu kasvillisuus ei välittömästi uhkaa. Pykälän 2 momentin (1224/1998) mukaan taimikon perustamista koskevat toimenpiteet on saatettava loppuun viiden vuoden kuluessa uudistushakkuun aloittamisesta tai kolmen vuoden kuluessa uudistushakkuun päättymisestä. Pykälän 3 momentin mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitettujen taimikon perustamistoimenpiteiden lisäksi tulee tarvittaessa huolehtia taimikon täydennysistutuksesta tai -kylvöstä ja metsää luontaisesti uudistettaessa taimettumisedellytyksiä ylläpitävistä toimenpiteistä. Samoin tulee huolehtia aikaansaadun nuoren taimikon eloonjäämisen ja kehittymisen kannalta tarpeellisesta ruohon-, heinän- ja vesakontorjunnasta ja muusta jälkihoidosta. Pykälän 4 momentin (1093/1996) mukaan metsäkeskus voi hakemuksesta päättää, että pykälän 1 momentissa tarkoitettu velvoite raukeaa, jos kohtuullisiksi katsottavista toimenpiteistä huolimatta alueelle ei kasva taimikkoa.

Metsälain 9 §:n 1 momentin (1224/1998) mukaan lain 8 §:ssä tarkoitettu velvollisuus huolehtia uuden puuston aikaansaamisesta kuuluu maanomistajalle. Pykälän 2 momentin mukaan kiinteistön tai muun alueen omistusoikeuden siirtyessä uudelle omistajalle tälle siirtyy myös 8 §:n mukainen velvollisuus. Pykälän 3 momentissa säädetään, että siltä osin kuin kiinteistön tai muun alueen sellainen hallintaoikeus, käyttöoikeus tai muu erityinen oikeus, johon sisältyy oikeus tehdä uudistushakkuu, kuuluu muulle kuin maanomistajalle, velvollisuus huolehtia vastaavasti uuden puuston aikaansaamisesta kuuluu tällaisen oikeuden haltijalle, jollei toisin ole sovittu tai määrätty taikka jollei olosuhteet huomioon ottaen ole erityisestä syystä kohtuullista kohdistaa velvoite oikeuden haltijan sijasta maanomistajaan. Silloin kun maanomistaja on luovuttanut yksinomaan metsänhakkuuoikeuden, mainittu velvollisuus kuuluu maanomistajalle.

Suomen perustuslain (731/1999) 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Pykälän 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Perustuslain 106 §:n mukaan, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.

Perustuslain 107 §:n mukaan, jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Metsälakia sekä lakeja kestävän metsätalouden rahoituksesta ja rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentin muuttamisesta koskevan hallituksen esityksen (HE 63/1996 vp) metsälain 1 §:ää koskevissa perusteluissa on viitattu Euroopan toisessa metsäministerikonferenssissa hyväksyttyyn Euroopan metsien kestävää hoitoa ja käyttöä koskevaan määritelmään ja todettu, että tuon määritelmän mukaisesti metsien kestävä hoito ja käyttö tarkoittaa metsien ja metsämaiden hoitoa ja käyttöä siten, että säilytetään niiden monimuotoisuus, tuottavuus, uusiutumiskyky, elinvoimaisuus ja mahdollisuus toteuttaa nyt ja tulevaisuudessa merkityksellisiä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia toimintoja paikallisilla, kansallisilla, alueellisilla ja maailmanlaajuisilla tasoilla sekä siten, ettei aiheuteta vahinkoa muille ekosysteemeille. Lisäksi pykälän perusteluissa on viitattu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön vuonna 1994 yhteisesti vahvistamaan metsätalouden ympäristöohjelmaan. Siinä metsien kestävän hoidon ja käytön on määritelty merkitsevän käytännön metsätaloudessa, että:

metsien uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus on turvattu,

kansantalouden kannalta tarvittava puuraaka-aineen tuotanto on turvattu,

luonnonvaroja hoidetaan ja käytetään siten, että metsien, soiden ja vesistöjen monimuotoisuus ei vähene,

metsätalous ylläpitää talousmetsissä sellaista vaihtelevuutta, joka luo edellytykset runsaalle eliöstölle,

metsien, soiden ja vesistöjen monikäyttömahdollisuudet turvataan,

paikallisen väestön toimeentuloa ei vaaranneta, ja

tulevien sukupolvien mahdollisuus käyttää metsiä, soita ja vesistöjä hyväkseen monipuolisesti sekä paikallisella, kansallisella että kansainvälisellä tasolla ei vaarannu.

Keinoina edellä mainittuihin tavoitteisiin pyrittäessä voidaan metsälain 1 §:n perustelujen mukaan käyttää lain velvoitteiden lisäksi taloudellisia kannustuskeinoja sekä suosituksia ja muita edistämiskeinoja. Metsät ovat taloudellisesti Suomen tärkein luonnonvara. Se, että metsät ovat uusiutuva luonnonvara, mahdollistaa metsien tehokkaan ja jatkuvan hyödyntämisen. Puuntuotannollisesti kestävän metsätalouden harjoittaminen edellyttää kuitenkin metsän uudistumisesta huolehtimista sekä puuston järkevää käsittelyä. Metsien kasvu lisääntyy edelleen.

Metsien kestävä hoito ja käyttö sisältää myös vaatimuksen metsien biologisen monimuotoisuuden turvaamisesta. Käsiteltäessä monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä kohteita on tarpeen ottaa korostetusti huomioon muut kuin taloudelliset näkökohdat. Lain tavoitteiden toteuttamiseksi metsien käytön eri näkökulmat tulee käytännön metsien käsittelyssä sovittaa yhteen siten, että turvataan taloudellisesti kannattavan metsätalouden harjoittamisen edellytykset. (HE 63/1996 vp s. 24)

Metsälain 5 §:ää koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa on lausuttu, että metsien puuntuotannollisen kestävyyden ja puuvarojen säilymisen turvaamiseksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin eräistä kasvatushakkuun ja uudistushakkuun edellytyksistä. Uudistushakkuun edellytyksenä olisi, että puusto on saavuttanut riittävän järeyden tai iän. Puuston järeydellä tarkoitetaan 1,3 metrin korkeudelta juuren niskasta tai maanpinnasta mitattua puiden keskimääräistä läpimittaa. Uudistushakkuu saataisiin kuitenkin tietyissä tapauksissa tehdä ennen kuin puusto on saavuttanut uudistushakkuun edellytyksenä olevan vähimmäisjäreyden tai -iän. Tällaisia erityisiä uudistushakkuun aikaistamista puoltavia syitä olisivat muun muassa puuston heikko taloudellinen tuotto huonon laadun, vajaapuustoisuuden tai muun vastaavan syyn takia. Poikkeus olisi mahdollista myös, jos metsikkö olisi perustettu erityiskäyttöä, kuten joulukuusien kasvattamista, energiapuun lyhytkiertoviljelyä tai erikoispuun tuottamista varten. Pykälän 4 momentissa säädettäväksi ehdotettava valtuus asianomaiselle ministeriölle antaa tarkempia yleisiä määräyksiä koskee sellaisia kasvatushakkuun ja uudistushakkuun edellytyksiä, jotka yksityiskohtaisuutensa vuoksi eivät ole tarkoituksenmukaisia lain tai asetuksen tasolla säädettäviksi. (HE 63/1996 vp s. 27-28)

Perustuslakivaliokunnan edellä mainitusta hallituksen esityksestä maa- ja metsätalousvaliokunnalle antaman lausunnon (PeVL22/1996 vp) mukaan lakiehdotuksen 5 §:n 4 momentin norminantovaltuus on riittävästi sidottu pykälän muilla säännöksillä. Ehdotettujen, maanomistajan käyttöoikeutta koskevien rajoitusten taustalla olevat kansantaloudelliset ja luonnonarvojen säilyttämistä koskevat intressit täyttävät perusoikeutta koskevalle rajoitukselle asetettavan hyväksyttävän perusteen vaatimuksen. Metsätalouden turvaamistarve on Suomen kansantaloudelle elintärkeä. Kun otetaan huomioon, että metsätalouden luontaiset puunkiertoajat ovat varsin pitkät, ehdotetut käyttöoikeuden rajoitukset yhtyvät pitkällä aikavälillä myös objektiiviseen kiinteistötaloudelliseen etuun. Rajoitukset ja puuston uudistamisvelvoitteet ovat myös oikeasuhtaiset kansantaloudelle tärkeään metsätalouden turvaamisintressiin ja metsäomaisuuden yksityistaloudellisiin hyödyntämismahdollisuuksiin nähden.

Käsittelykiellon lainmukaisuus

Saatu selvitys

A on 30.11.2005 tehnyt Lapin metsäkeskukselle ilmoituksen uudistushakkuusta Posion kunnan Raistakan kylässä sijaitsevan Kankaan tilan RN:o 52:2 kuviolla 200.2, pinta-ala 4,2 hehtaaria, kuviolla 202.1, pinta-ala 3 hehtaaria, sekä kuvioilla 331, pinta-ala 1,1 hehtaaria, ja 335.1, pinta-ala 7,5 hehtaaria. A on esittänyt, että kuvioilla 200.2 ja 202.1 tehdyssä, epäonnistuneessa harvennushakkuussa oli poistettu merkittävästi paremman suhteellisen arvokasvun edellytykset omaavat kuiturungot, minkä vuoksi metsän tuotto oli pudonnut alle kahden prosentin. Myös kuvioilla 331 ja 335.1 suhteellinen arvokasvu oli alle kaksi prosenttia. Näin ollen puuston uudistaminen on tuoton kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin edelleen kasvattaminen.

Metsäkeskus on 2.12.2005 suorittamassaan tarkastuksessa todennut, että kuvio 200.2 on kasvupohjaltaan kuivahkoa kangasta. Pää- ja lisävaltapuiden ikä on 80 vuoden vaiheilla. Puuston kasvu kuviolla on normaalia verrattuna vastaavan ikäisiin kuivahkon kankaan kasvatusmetsiin Posiolla. Kuvio 202.1 on kuivaa kangasta. Pää- ja lisävaltapuiden ikä on 70 vuoden vaiheilla. Puuston kasvu kuviolla ei silmämääräisesti arvioituna ole kovin hyvää, mutta kasvu on kuitenkin normaalia verrattuna muihin kuivan kankaan kasvatusmetsiin Posiolla. Kuvio 335.1, jonka numeroksi metsänkäyttöilmoitusta käsiteltäessä on muutettu 335.3 ja jonka pinta-alaksi kartan perusteella on todettu 8,1 hehtaaria, on kuivahkoa kangasta ja paikoitellen tuoretta kangasta. Pää- ja lisävaltapuiden ikä on 85-90 vuotta. Puusto kuviolla on todettu ikäkairauksin ja silmämääräisesti hyväkasvuiseksi verrattuna vastaavan ikäisiin kuivahkon kankaan kasvatusmetsiin Posiolla. Kuvion länsiosassa on kaksi osaa, pinta-aloiltaan 0,1 ja 0,2 hehtaaria, joiden puusto on riittävän järeää uudishakkuuta varten. Kuviolla 331 puusto on iältään ja järeydeltään uudistuskypsää.

A on kieltäytynyt neuvottelemasta metsäkeskuksen kanssa suunnittelemansa edellä mainitun hakkuun muuttamisesta.

Metsäkeskus on 22.12.2005 antamallaan päätöksellä kieltänyt A:n ilmoituksen mukaisen uudistushakkuun kuvioilla 200.2, 202.1 ja 335.1, oikeastaan 335.3. Käsittelykielto on tullut voimaan heti ja on voimassa toistaiseksi. Päätöksensä perusteluissa metsäkeskus on viitannut metsälain soveltamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (224/1997) 4 §:n 2, 3 ja 7 momenttiin ja todennut, että puuston keskiläpimitta kuvioilla 200.2 ja 335.1 on 18 senttimetriä ja puuston keski-ikä 80-90 vuotta ja kuviolla 202.1 vastaavasti 16 senttimetriä ja 70 vuotta. Metsäkeskuksen suorittamassa tarkastuksessa oli todettu, että kuvioilla 200.2, 202.1 ja 335.1 on metsänhoidollisesti sopiva mäntyvaltainen puusto, jonka laatu ei poikkea normaalista kasvatusmetsästä. Puuston kasvu on normaali verrattuna vastaavan ikäisiin kasvatusmetsiin Posiolla. Vuonna 2003 tehty harvennushakkuu kuvioilla 200.2 ja 202.1 on tehty nykyisten metsänhoitosuositusten mukaisesti alaharvennuksena. Kuvion 335.1, oikeastaan 335.3, puuston viimeisestä harvennuksesta on alle kymmenen vuotta. Metsäkeskus on katsonut, että A:n esittämä metsän tuottovaatimuksiin perustuva syy ei ole metsälain 5 §:ssä tarkoitettu erityinen syy.

Metsälain soveltamista koskevan maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 3 ja 4 §:n muuttamisesta annetun ministeriön asetuksen tultua voimaan 1.8.2006 metsäkeskus on 25.8.2006 antamallaan päätöksellä poistanut edellä mainitun käsittelykiellon A:n metsänkäyttöilmoituksen mukaiselta kuviolta 335.1, oikeastaan 335.3, ja kuvioon 200.2 kuuluvalta, päätöksen liitteenä olevalla kartalla osoitetulta yhteensä yhden hehtaarin alueelta. Metsäkeskuksen 22.12.2005 antama päätös huomioon ottaen A on saanut tehdä uudistushakkuun 1,1 hehtaarin osalla omistamastaan metsätalousmaasta. Metsäkeskuksen 25.8.2006 antama päätös huomioon ottaen uudistushakkuu saadaan tehdä lisäksi yhteensä 9,1 hehtaarin alueella. Metsäkeskuksen annettua viimeksi mainitun päätöksensä jäljelle jääneellä, 6,2 hehtaaria käsittävällä osalla kysymyksessä olevasta metsätalousmaasta ei saa tehdä hakkuuta ennen kuin puusto on saavuttanut säädetyn järeyden tai iän.

Oikeudellinen arvio ja päätelmä

Metsälain 5 §:n 2 momentissa säädetään uudistushakkuun edellytyksiksi puuston riittävä järeys tai ikä tai erityiset syyt, jotka puoltavat uudistushakkuun tekemistä, vaikka puusto ei järeytensä tai ikänsä puolesta vielä olisi kypsä uudistettavaksi. Pykälän 4 momentin mukaan metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia yleisiä määräyksiä uudistushakkuun edellytyksistä.

Maa- ja metsätalousministeriön metsälain soveltamisesta antaman päätöksen 4 §:n 2 momentissa uudistushakkuun edellytyksiksi säädetään keskiläpimitta senttimetreinä ja 3 momentissa vaihtoehtoisesti keski-ikä vuosina, joka hakkuualueen puuston maan eri osissa metsikön pääasiallinen puulaji ja kasvupaikan laatu huomioon ottaen on vähintään tullut saavuttaa, jotta uudistushakkuu saadaan tehdä. Pykälän 7 momentissa, sellaisena kuin se on 17.12.1997 annetussa ministeriön päätöksessä (1178/1997), säädetään erityisestä syystä, jonka perusteella uudistushakkuu saadaan tehdä ennen kuin puusto on saavuttanut 2 tai 3 momentissa tarkoitetun uudistuskelpoisuuden. Ministeriön päätöksen 4 § on annettu metsälain 5 §:n 4 momentissa säädetyn valtuuden nojalla. Perustuslakivaliokunta on edellä mainitussa, vuoden 1919 Suomen Hallitusmuodon ja sen perusoikeuksia koskevan II luvun (969/1995) voimassa ollessa antamassaan lausunnossa pitänyt valtuussäännöstä riittävän yksilöitynä. Perustuslakivaliokunta on muutoinkin katsonut, että ehdotettuihin maanomistajan käyttöoikeuden rajoituksiin on hyväksyttävä peruste ja että rajoitukset ovat oikeasuhtaisia kansantaloudelle tärkeään metsätalouden turvaamisintressiin ja metsäomaisuuden yksityistaloudellisiin hyödyntämismahdollisuuksiin nähden. Valiokunta on katsonut, että metsälakia koskeva ehdotus voidaan käsitellä tuolloin voimassa olleen valtiopäiväjärjestyksen mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Metsälain soveltamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:n uudistushakkuuta koskevat säännökset eivät ole Suomen perustuslain 107 §:ssä tarkoitetulla tavalla ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa.

A on esittänyt, että uudistushakkuu olisi voitava tehdä myös käsittelykiellon tultua osaksi poistetuksi jäljelle jääneellä 6,2 hehtaarin alueella, vaikka puusto tuolla alueella ei ole saavuttanut säädettyä järeyttä tai ikää, koska metsän tuotto on pudonnut alle kahden prosentin eikä uudistushakkuun suorittamatta jättäminen siten ole taloudellisesti kannattavaa verrattuna vastaavan pääoman muuhun mahdolliseen tuottoon. A on vedonnut erityisesti ministeriön päätöksen 4 §:n 7 momentin säännökseen, jonka mukaan puuston järeyttä ja ikää koskevat vaatimukset eivät koske metsiköitä, joiden puuston uudistaminen on metsikön tuoton kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin puuston kasvattaminen edelleen.

Sovellettaessa metsälain 5 §:n ja sen perusteella annetun ministeriön päätöksen säännöksiä erityisestä syystä on otettava huomioon metsien hoitoa ja käyttöä koskevan sääntelyn tavoitteet. Kun tarkastellaan metsälain 1 §:ää perusteluineen ja perustuslakivaliokunnan metsälakia säädettäessä antamaa lausuntoa mainintoineen metsätalouden luontaisesti pitkistä puunkiertoajoista ja objektiivisesta kiinteistötaloudellisesta edusta, havaitaan, ettei lain 1 §:ssä mainitulla kestävällä hyvällä tuotolla tarkoiteta liiketaloudellista vaan kansantaloudellista tuottoa. Sääntelyn tavoitteena on siten Suomen kansantalouden edun mukaisesti taata metsien jatkuvasti mahdollisimman suuri puun tuotto. Sanottu tavoite, joka ilmenee myös metsälain 8 ja 9 §:stä, on ainakin pitemmän ajan kuluessa myös yksityisten maanomistajien edun mukainen. Uudistushakkuuta koskevaa metsälain 5 §:ää ja sen nojalla annettua täsmentävää maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:ää on tulkittava ja sovellettava tästä lähtökohdasta. A:n esittämää edellä mainittua yksityistaloudellista kannattavuutta koskevaa perustetta ei ole pidettävä metsälaissa ja ministeriön päätöksessä tarkoitettuna erityisenä syynä.

Edellä lausutuilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että metsäkeskuksen metsälain ja siinä uudistushakkuun tekemiselle säädettyjä edellytyksiä tarkentavan ministeriön päätöksen nojalla antama edellä mainittu käsittelykielto, vaikka se toistaiseksi estää A:ta käyttämästä metsätalousmaataan kaikilta osin metsänkäyttöilmoituksensa mukaisesti, ei kuitenkaan ole epäsuhteessa niihin tavoitteisiin nähden, joiden saavuttamiseksi kielto on annettu. Kiellon vuoksi A:lle aiheutuva rasitus ei ole kohtuuton. Kielto ei estä A:ta muutoin määräämästä omistamastaan kysymyksessä olevasta maasta esimerkiksi myymällä sitä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Ilkka Pere, Anne E. Niemi ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Petri Leinonen.