21.8.2008

Asian aikaisempi käsittely

A ja B ovat poikansa C:n huoltajina hakeneet pihan aitaamiskustannusten korvaamista vammaispalvelulain nojalla. C:llä on synnynnäinen kehitysvammaisuutta aiheuttava Williamsin syndrooma ja aistipoikkeavuutta. Hän vaatii jatkuvaa valvontaa eikä häntä voi jättää näkyvistä hetkeksikään.

X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on 16.10.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n ja B:n. Aitaa ei voitu pitää sellaisena vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin eikä vastaavan asetuksen 12 §:n mukaisena asunnon muutostyönä, jonka korvaamiseen kunnalla olisi erityinen velvollisuus. Aitaa ei voitu pitää myöskään sellaisena asuntoon kuuluvana laitteena, jolla autetaan C:tä suoriutumaan omatoimisesti tavanomaisista elämäntoiminnoista eikä aidan rakentamista voitu pitää esteen poistamisena asunnon lähiympäristöstä.

X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaosto on päätöksellään 13.11.2006 hylännyt oikaisuvaatimuksen. Päätöksen selvitysosan mukaan 2 500 neliömetrin tontille rakennettavaa aitaa ei voitu pitää sellaisena asuntoon kuuluvana turvalaitteena, josta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen kunnalla olisi erityinen velvollisuus vammaispalvelulain mukaan. Aidan rakentaminen ei edesauta C:n omatoimista suoriutumista jokapäiväisistä elämän toiminnoista eikä hänen ulkoiluaan, koska C pystyy liikkumaan normaalisti. Kyse on siitä, että aidan rakentamisella voidaan helpottaa vanhempien valvontatehtävää. Korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 1991 annetussa päätöksessä on katsottu, että aitaamiskustannuksia ei voida pitää myöskään vammaispalvelulain mukaisena asunnon muutostyönä tai siihen rinnastettavana rakennustyönä.

A on hakenut muutosta X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökseen.

C:llä on todettu harvinainen kehitysvammaisuutta ja monia erilaisia fyysisiä ongelmia aiheuttava Williamsin syndrooma. Lisäksi hänen käytöksessään on todettu vahvasti autistisia piirteitä. C vastaa kehitykseltään tällä hetkellä noin 1-vuotiasta lasta ja joillakin osa-alueilla jopa alle sen. Liikunnalliset taidot ovat kehittyneimmät, ja ne on arvioitu noin 2-vuotiaan tasolle. Fyysiseltä kooltaan ja voimiltaan C on täysin verrattavissa kalenteri-iältään saman ikäisiin lapsiin.

C:n perhe asuu X:n kunnassa sijaitsevassa vanhassa omakotitalossa. Tontti rajoittuu osin melko vilkasliikenteiseen tiehen, osin metsään, joka puolestaan rajoittuu hetteikkörantaiseen ja asuttamattomaan Kymijoen rantaan.

Vaikea-asteisen kehitysvammaisuuden ja autismityyppisen käyttäytymisen vuoksi C:n toimintaa tai ulkoilua ei voida verrata saman ikäisten lasten ulkoiluun tai toimintaan. C ei osaa puhua eikä hän näin ollen vastaa nimellä kutsuun. Hän ei myöskään leiki pihalla vaan on erityisen kiinnostunut irrationaalisista asioista, esimerkiksi äänistä, ja kulkee täysin näiden lumoissa ja ohjaamana. Häntä ei voi jättää hetkeksikään ilman aikuisen valvontaa. Terve 4-vuotias lapsi tarvitsee ulkoillessaan aikuisen valvontaa, mutta sellainen valvonta ei ole verrattavissa C:n ulkoilun valvontaan. Tontin aitaaminen auttaisi C:n ulkoilun valvomista, mutta se auttaisi myös C:tä itseään hahmottamaan hänelle turvallista ja sallittua liikkuma-aluetta. Mikäli C päättää lähteä esimerkiksi kulkemaan metsään, hänen mieltään ja kulkusuuntaansa on hankala saada muutetuksi. Hermostuessaan hän heittäytyy maahan, potkii ja alkaa hakata päätään. Näissä tilanteissa hän kolhii helposti sekä itseään että toisia. C:n perheen ajatuksena on pysyvästi asua nykyisessä kodissaan, joten C:n kasvaessa pihan aitaamisen tarve ei vähene vaan todennäköisesti kasvaa.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä myös kehitysvammaisilla henkilöillä tulee olla oikeus kodinomaiseen asumiseen ja ulkoiluun verrattuna terveisiin ikätovereihinsa.

Sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut lausunnon.

A on antanut vastaselityksen.

Kouvolan hallinto-oikeuden ratkaisu

Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen.

Päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Sovellettavat säännökset

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 2 §:n mukaan vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Saman lain 9 §:n 2 momentin mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista eikä hän ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 12 §:n 1 momentin mukaan korvattavia asunnon muutostöitä ovat henkilön vamman tai sairauden vuoksi suoritettavat välttämättömät rakennustyöt kuten ovien leventäminen, luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen, WC:n ja vesijohdon asentaminen, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut henkilön vakituisessa asunnossa suoritettavat rakennustyöt. Asunnon muutostyöksi katsotaan myös muutostöiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä.

Asiassa saatu selvitys

Lastenneurologian 13.10.2006 päivätyn epikriisin mukaan C on 4-vuotias poika, jolla on todettu Williamsin syndrooma. Hänen kehityksellinen toimintatasonsa vastaa kokonaisuutena arvioiden noin yhden vuoden kehitysikää. C on vaikeasti kehitysvammainen lapsi, jonka kehityksessä todetaan myös autistisia erityispiirteitä. C reagoi hyvin herkästi ympärillä kuultuihin ääniin ja pysähtyy kuuntelemaan myös aikuisen puhetta. Näissä tilanteissa hän ymmärtää kiellot ja konkreettiset tilanteeseen liittyvät pienet kehoitukset. C:n itsensä tuottama ääntely on määrällisesti vähäistä ja hän käyttää yksinkertaista ääntelyä halutessaan itselleen jotakin. C:n motoriset taidot ovat hänen vahvinta aluettaan. Hän kävelee hyvin ja pyrkii hieman juoksemaankin. Jalkaterissä on pieni valcus virheasento, mutta muuten nivelten liikeradat ovat normaalit.

Kuntoutusohjaajan 23.8.2006 antaman lausunnon mukaan piha-alueella puuhailu ja ulkoilu on C:lle hyvin tärkeä käyttäytymisen rauhoittumisen ja aktiivisen toiminnan mahdollistajana. C tarvitsee jatkuvasti aikuisen valvontaa huomattavasti ikäisiään enemmän. Tontin aitaaminen mahdollistaa myös hetkittäisen itsenäisen oleskelun harjoittelemisen. Aidan rakentaminen johtuu selkeästi C:n vaikeavammaisuuden moninaisista tarpeista. Kuntoutusohjaaja suosittelee tontin aitaamista sekä kustannusten korvaamista vammaispalvelusta tukemaan C:n arjesta selviytymistä.

C:n kotiin on 5.10.2005 tehty kotikäynti, jonka yhteydessä on laadittu vammaispalvelulain mukainen palvelusuunnitelma.

Sosiaalipalvelujen huoltokertomuksen 15.9.2006 mukaan pihan aitaamisesta aiheutuvat kustannukset ovat noin 3 800 euroa. Huoltokertomuksen 2.10.2006 mukaan on tarkistettu A:lta, onko kysymyksessä koko pihan aitaaminen. A kertoi asian olevan näin. Tontti on 2 500 neliömetriä ja aitaaminen on ajateltu suoritettavaksi siten, että noin 1/10 aidattavasta alueesta tehdään verkolla, koska asiantuntijan mukaan tiettyyn osaan pihaa on maaston epätasaisuuden vuoksi vaikea rakentaa puuaitaa. A ilmoitti vielä, että rakennuksesta yleiselle tielle on noin 20 metriä ja vesistöön linnuntietä 400 metriä, mutta tietä pitkin huomattavasti pitempi matka.

Arviointi ja johtopäätös

Vammaispalvelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 219/1986 vp) yleisperustelujen mukaan esityksessä ehdotettiin kunnille säädettäväksi erityinen järjestämisvelvollisuus sellaisten palvelujen ja tukitoimien osalta, jotka ovat vaikeavammaisten henkilöiden itsenäisen suoriutumisen kannalta välttämättömiä. Tällaisiksi oli katsottu muun ohella korvauksen suorittaminen asunnon muutostöiden sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden aiheuttamiin kustannuksiin.

Edellä mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan mainitut korvaukset myönnettäisiin vain vaikeavammaisille henkilöille, jotka eivät ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa, ja heillekin vain siltä osin kuin kustannuksia aiheuttavat toimenpiteet ovat vammasta johtuvia. Korvaus asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin suoritettaisiin sellaiselle vaikeavammaiselle, jonka omatoimisen suoriutumisen kannalta muutostyöt taikka asuntoon kuuluvien välineiden tai laitteiden hankkiminen ovat välttämättömiä.

Vammaispalvelulaissa on siis kysymys vammaisen välttämättä tarvitsemista muutostöistä. Tässä tapauksessa C:n vanhemmat ovat valituskirjelmällään ja muulla selvityksellään osoittaneet, että aidan rakentaminen perheen asunnon tontin ympärille mahdollistaisi C:n turvallisen liikkumisen rajatulla alueella niin, että aikuisen ei tarvitsisi koko ajan kävellä hänen jäljessään. Tämä helpottaisi selkeästi perheen arkea. Koska C:n ei kuitenkaan voida katsoa vammansa vuoksi välttämättä tarvitsevan aidan rakentamista ja koska aidan rakentaminen ei olennaisesti lisäisi C:n omatoimista suoriutumista tavanomaisista elämän toiminnoista, tontin aitaamista ei ole pidettävä sellaisena asunnon muutostyönä tai asuntoon kuuluvan laitteen hankkimisena, että kunnalla vammaispalvelulain nojalla olisi erityinen velvollisuus korvata puheena olevia kustannuksia.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöstä ei siten ole syytä muuttaa.

Sovellettuina oikeusohjeina on perusteluissa mainittujen lisäksi viitattu vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 1 §:ään sekä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen 1 §:n 1 ja 2 momenttiin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Kouvolan hallinto-oikeuden ja X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset kumotaan ja pihan aitaamisesta aiheutuneet kustannukset korvataan vammaispalvelulain nojalla. Aita mahdollistaa C:n omatoimisen liikkumisen pihalla. Toimenpide edistää vammaispalvelulain 1 §:stä ilmenevän lain tarkoituksen toteutumista ja poistaa liikkumisen esteitä asunnon välittömästä lähiympäristöstä. Toimenpidettä tulee siten pitää vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuna välittömänä asunnon muutostyönä, johon aiheutuneisiin kustannuksiin on oikeus saada korvausta.

C:n kehitysvammaisuus on todettu lastenneurologisissa tutkimuksissa vaikea-asteiseksi. Tämän lisäksi hänellä on merkittäviä käyttäytymisongelmia sekä autismi. Selviytyminen C:n kanssa kotona on vaikeaa ja jaksaminen äärirajoilla. C:n fyysiset voimat kasvavat jatkuvasti, mutta älyllinen kehitys ei juurikaan etene. Myös vaikeat vastavuoroisen vuorovaikutuksen ongelmat hankaloittavat tilannetta. C:n hoidossa on nyt meneillään kokeilu, jossa C on vuorohoidossa Kymen erityishuoltopiirin kuntoutuslaitoksen kuntoutusosastolla 7 vuorokautta ja kotona 7 vuorokautta. Heti kokeilun alettua osastolla havaittiin, että C tarvitsee hereillä olonsa ajaksi henkilökohtaisen hoitajan. Kehitysvammaisten lasten osaston normaali hoitajamiehitys ei olisi taannut turvallisuutta C:lle eikä muille lapsille. Mikäli perhe saisi C:n huolenpitoa silmällä pitäen vammaispalvelulain nojalla korvausta pihan aitaamiskustannuksiin, vanhemmilla olisi tulevaisuudessa mahdollisuus hoitaa C:tä enemmän ja pidempään kotona, kuin miltä tällä hetkellä näyttää.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä on selityksessään lausunut, että aidan rakentamisesta 2 500 neliömetrin tontille aiheutuvia kustannuksia ei voida pitää sellaisena asuntoon kuuluvana turvalaitteena, jonka korvaamiseen kunnalla olisi erityinen velvollisuus vammaispalvelulain mukaan. Aidan rakentaminen ei edesauta C:n omatoimista suoriutumista jokapäiväisistä elämän toiminnoista eikä hänen ulkoiluaan, koska hän pystyy liikkumaan normaalisti. Aidan rakentamisella voidaan helpottaa vanhempien valvontatehtävää, koska aita toimisi C:tä rajoittavana tekijänä. Aita toimisi konkreettisena esteenä kulkemiselle, joka sinällään helpottaa aikuisten valvontaa. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään vuodelta 1991 katsonut, että aitaamiskustannuksia ei voida pitää myöskään vammaispalvelulain mukaisena asunnon muutostyönä tai siihen rinnastettavana rakennustyönä.

A on vastaselityksessään lausunut muun ohella, että C:llä on oikeus liikuntaan ja ulkoiluun kuten terveillä ikätovereillaan eikä vain silloin, kun vastuullinen ja fyysisesti riittävän vahva ja nopea aikuinen taluttaa koko ajan häntä kädestä tai seuraa askeleen päässä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Kouvolan hallinto-oikeuden ja X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset ja palauttaa asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Suomen perustuslain (731/1999) 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987 annetun lain (vammaispalvelulaki) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia esteitä ja haittoja.

Vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista eikä hän ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa.

Vammaispalvelulain 10 §:n mukaan tarkemmat perusteet palvelujen ja tukitoimien saamiselle säädetään asetuksella.

Vammaispalvelulain 20 §:n mukaan tarkemmat säännökset tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 12 §:n 1 momentin mukaan korvattavia asunnon muutostöitä ovat henkilön vamman tai sairauden vuoksi suoritettavat välttämättömät rakennustyöt kuten ovien leventäminen, luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen, WC:n ja vesijohdon asentaminen, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut henkilön vakituisessa asunnossa suoritettavat rakennustyöt. Asunnon muutostyöksi katsotaan myös muutostöiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä.

Vammaispalveluasetuksen 13 §:n mukaan suoritettaessa korvausta asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvista kustannuksista pidetään vaikeavammaisena henkilöä, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden vuoksi erityisiä vaikeuksia.

Asiasta saatu selvitys

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan C on vaikeasti kehitysvammainen lapsi, joka tarvitsee jatkuvaa ja yhtämittaista aikuisen valvontaa. Hänen valvontansa ulkona ei ole mahdollista ilman henkilökohtaista hoitajaa ja tämän jatkuvaa perässä kulkemista. Kymen erityishuoltopiirin kuntoutuslaitoksen piha on aidattu ja siellä C:llä on mahdollisuus omatoimiseen ja omaehtoiseen liikkumiseen. Kasvatuksellisessa mielessä on havaittu, että tämä on hänen kannaltaan hyvä asia. Tässä asiassa on kysymys kodin pihan aitaamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta vammaispalvelulain nojalla.

Johtopäätökset

Iitin sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätös, jolla A:n ja B:n oikaisuvaatimus aidan rakentamiskustannusten korvaamisesta vammaispalvelualain nojalla oli hylätty, on perustunut korkeimman hallinto-oikeuden 7.11.1991 antamassa päätöksessä taltionumero 4081 ilmenevään kantaan. Mainitun päätöksen antamisen ja vammaispalvelulain voimaantulon jälkeen Suomen perusoikeusjärjestelmä on uudistettu muun muassa laajentamalla perusoikeusturvaa tosiasiallisen tasa-arvon ja sosiaalisten oikeuksien suuntaan ja ottamalla huomioon lasten oikeudet. Vammaispalvelulakia sovellettaessa on näin ollen otettava huomioon myös edellä mainitut perusoikeussäännökset.

Vammaispalvelulaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä niistä asunnon muutostöistä, jotka lain mukaan on korvattava vaikeavammaiselle. Vammaispalvelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 219/1986 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa asunnon muutostyöksi on katsottu myös esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä. Näin on lausuttu myös vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä. Tätä määritelmää ei kuitenkaan ole vammaispalvelulaissa eivätkä lain 10 ja 20 § sisällä sellaista nimenomaista valtuutusta, jonka nojalla lakia alemman asteisella säädöksellä voidaan rajata vammaispalvelulain soveltamisalaa. Näin ollen esteiden poistamista asunnon välittömästä lähiympäristöstä ei voida vammaispalveluasetuksen 12 §:n sanamuodosta huolimatta tulkita siten, että se estäisi lapsen turvallista ulkoilua mahdollistavan aidan rakentamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisen asunnon muutostyönä vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin edellytysten täyttyessä.

Kun otetaan huomioon C:n vaikeavammaisuuden laatu, syyt ja ilmenemismuodot, hänen oikeutensa ulkoiluun ikäistensä lasten tavoin ja ulkoilun merkitys hänen kehitykselleen, piha-alueen aitaamista on pidettävä C:n tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumisen kannalta välttämättömänä. Tämän vuoksi hakemusta pihan aitaamisesta aiheutuneiden kohtuullisten kustannusten korvaamisesta vammaispalvelulain nojalla ei ole voitu hylätä.

Kun hallinto-oikeudella ja X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaostolla on ollut tästä asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset on kumottava ja asia palautettava jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Irma Telivuo, Jukka Mattila, Matti Pellonpää ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Hannele Ranta-Lassilan äänestyslausunto:

"Hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöstä."