1.12.2006

Asian aikaisempi käsittely

Naantalin kaupungissa oli 8.1.2004 julistettu haettavaksi rakennustarkastajan virka. Viran kelpoisuusehtona todettiin olevan maankäyttö- ja rakennusasetuksen 4 §:n 3 momentin mukainen talonrakennusalan korkeakoulututkinto tai maankäyttö- ja rakennusasetuksen 108 §:n siirtymäsäännöksen mukainen talonrakennusinsinöörin tutkinto. Virkaa haki kolmekymmentäviisi hakijaa, muiden ohessa diplomi-insinööri A ja rakennusinsinööri B. Hakijoista yhdeksän kutsuttiin haastatteluun teknisen johtajan ja silloisen rakennustarkastajan tekemän ehdotuksen perusteella.

Naantalin kaupunginhallitus on 10.5.2004 päättänyt valita rakennustarkastajan virkaan rakennusinsinööri B:n.

Kaupunginhallitus on 21.6.2004 hylännyt virkaa hakeneen diplomi-insinööri A oikaisuvaatimuksen.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan hallinto-oikeudessa vaatinut, että kaupunginhallituksen päätös kumotaan. Virkaan on valittu opistotasoisen insinööritutkinnon suorittanut B, joka ei täytä rakennustarkastajalle maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia koulutuksen eikä työkokemuksen osalta. B:llä ei myöskään ole riittävästi kokemusta rakennustyön osalta. A puolestaan täyttää kelpoisuusvaatimukset ja on koulutuksensa sekä työkokemuksensa perusteella ansioituneempi kuin virkaan valittu. A:ta ei ole kuitenkaan kutsuttu edes haastatteluun. Häntä on lainvastaisesti syrjitty ikänsä vuoksi.

Kaupunginhallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon. A:n tulkinta rakennustarkastajan pätevyysvaatimuksista on virheellinen. Virkaan valittu B täyttää viran kelpoisuusvaatimukset. Virkaan tuli kolmekymmentäviisi hakemusta, joista kaupungin tekninen johtaja ja rakennustarkastaja seuloivat kirjallisten hakemusten perusteella yhdeksän henkilöä haastatteluun. Molemmat ovat päteviä arvioimaan, millainen henkilö kokemuksensa perusteella soveltuu parhaiten kaupungin rakennustarkastajan virkaan. Kaikki haastatteluun kutsutut henkilöt täyttivät pätevyysvaatimukset ja heidät on myös muuten arvioitu ominaisuuksiltaan ja kokemukseltaan hakijajoukon parhaiksi. Haastatteluun kutsuttiin yhdeksän hakijaa, joiden syntymävuodet ovat 1950, 1951, 1954, 1954, 1954, 1955, 1959, 1963 ja 1965. Haastatteluun kutsuttujen syntymävuosien mediaani oli 1954 ja kaikkien virkaa hakijoiden 1959. Tilastollisesti tarkastellen haastatteluun kutsuttujen henkilöiden ikä ei ainakaan tue vuonna 1949 syntyneen A:n väitettä ikäsyrjinnästä. Hakijoiden iällä ei ole ollut mitään merkitystä sen enempää valintaprosessissa kuin lopullisessa päätöksenteossakaan. A ei ole esittänyt mitään perusteita väitteelleen ikäsyrjinnästä.

B on antanut selityksen, jossa hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Kaupunginhallitus on vielä antanut selityksen A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta ja A vastaselityksen.

Turun hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on 7.3.2005 tekemällään valituksenalaisella päätöksellä, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n valituksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut virkavaalissa huomioon otettavina säännöksinä Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin ja kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 12 §:n 1 momentin, rakennustarkastajan viran kelpoisuusvaatimukset, B:n ja A:n koulutuksen ja työkokemuksen sekä selostanut kaupunginhallituksen lausuntoa hallinto-oikeudelle haastateltavien valinnasta ja B:n valitsemisperusteista.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa asian oikeudellisena arviona lausunut seuraavaa:

Kaupungin tekninen johtaja ja rakennustarkastaja ovat valmistellessaan viran täyttämistä voineet hakemusasiakirjoista ilmenevien hakijoiden koulutuksen ja työkokemuksen perusteella valita haastateltavat hakijat. Asiassa ei ole ilmennyt, että A:n haastattelematta jättäminen olisi perustunut hänen ikäänsä. Asian valmistelu ei siten ole ollut virheellistä.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen perustelumuistion mukaan asetuksen siirtymäsäännöksellä on tarkoitus turvata missä tahansa kunnassa jo olevan rakennustarkastajan mahdollisuus siirtyä toiseen kuntaan sekä aikaisempien vaatimusten mukaiset pätevyydet täyttävien henkilöiden mahdollisuus toimia rakennustarkastajana tai hakeutua tähän virkaan.

Rakennusinsinöörin tutkinnon suorittaneella B:llä on maankäyttö- ja rakennusasetuksen siirtymäsäännöksen mukainen rakennustarkastajan viran kelpoisuusvaatimuksena oleva koulutus sekä työkokemuksen perusteella kyseisessä asetuksessa edellytetty aikaisemmissa työtehtävissä hankittu riittävä kokemus rakennussuunnitteluun ja rakennustyön suorittamiseen liittyvistä tehtävistä. A:lla on tehtävään soveltuva rakennusalan korkeakoulututkinto ja mainitussa asetuksessa edellytetty kokemus. Sekä B että A täyttävät viran kelpoisuusvaatimukset.

Viranhaltijan valinta perustuu kokonaisharkintaan siitä, kenellä kelpoisuusvaatimukset täyttävistä hakijoista virkaylennysperusteet huomioon ottaen arvioidaan olevan parhaat edellytykset viran menestykselliseen hoitamiseen. Koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi on otettava huomioon hakijan viran hoitamisen kannalta merkitykselliset henkilökohtaiset ominaisuudet.

Kaupunginhallitus on voinut arvioida B:n ansioituneimmaksi rakennustarkastajan virkaan edellä todetut arviointiperusteet huomioon ottaen. A:n ei voida katsoa olevan ansioituneempi hoitamaan virkaa pelkästään siitä syystä, että hänellä on ylempi korkeakoulututkinto ja edellä todettu työkokemus. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi asetettu epäedulliseen asemaan iän perusteella.

Kaupunginhallitus on voinut harkintansa mukaan valita virkaan B:n. Kaupunginhallitus ei ole käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen, kuin mihin se lain mukaan on ollut käytettävissä eikä siten ole ylittänyt toimivaltaansa. Päätös ei ole muutenkaan lainvastainen.

Hallinto-oikeus on sovellettuina oikeusohjeina maininnut Suomen perustuslain 6 §:n 2 momentin ja 125 §:n 2 momentin, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 12 §:n 1 momentin, kuntalain 90 §:n, maankäyttö- ja rakennusasetuksen 4 §:n 3 momentin ja 108 §:n, rakennusasetuksen (266/1959) 158 a §:n (877/1976) sekä hallintolainkäyttölain 74 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginhallituksen päätökset kumotaan.

Virkaan valittu ei täytä viran kelpoisuusvaatimuksia. Maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäännös sallii rakennustarkastajan virkaan ennen 1.1.2000 nimitetyn ja edelleen virassa olevan rakennustarkastajan jatkaa virassaan tai hakeutua toisen kunnan rakennustarkastajaksi uuden lain estämättä. Kaupunginhallitus ja hallinto-oikeus ovat tulkinneet rakennusasetuksen 158 a §:ää virheellisesti. Niiden tulkinnan mukaan rakennusmestarin tai opistoinsinöörin tutkinto riittää sellaisenaan. Jos mainitun pykälän tulkinta on kaupunginhallituksen ja hallinto-oikeuden mukainen, niin seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana rakennustarkastajien koulutustaso ja rakennusvalvonnan taso eivät nouse, koska kunnat valitsevat aina mahdollisimman vähän koulutetun ja voivat maksaa näin vähemmän palkkaa.

A on valituksessaan käsitellyt neljän haastatteluun kutsutun ansioita ja katsonut, että virkaan valitun lisäksi kaksi näistä ei rakennusinsinöörin koulutuksensa perusteella täytä kelpoisuusvaatimuksia. A on suorittanut talonrakennusinsinöörin tutkinnon vuonna 1978 ja diplomi-insinöörin tutkinnon rakennusosastolla vuonna 1999. Lisäksi hän on suorittanut merkittäviä lisäkursseja. A:n ansiot ovat ylivoimaiset kaikkiin mainittuihin verrattuna. Valitessaan haastatteluun kutsuttavia kaupunki on syyllistynyt perustuslain 6 §:ssä ja yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä kiellettyyn ikäsyrjintään. Lisäksi tasapuolista ansiovertailua ei voida tehdä virkaan valitun B:n ja A:n välillä, koska A:ta ei ole kutsuttu haastatteluun. A olisi tullut kutsua haastatteluun hakemusasiakirjojen perusteella. A on hakijoista pätevin sekä koulutuksensa että kokemuksensa perusteella. A on vielä viitannut tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslain 8 §:ään.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kaupunginhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa se on uudistanut hallinto-oikeudessa lausumansa ja esittänyt valituksen hylkäämistä.

B on antanut selityksen, jossa hän on vaatinut valituksen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 390,40 eurolla korkoineen.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 390,40 eurolla korkoineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n ja B:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut

1. Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun ohessa iän perusteella.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 12 §:n 1 momentissa ilmaistun syrjintäkiellon mukaan työnantaja ei saa virkasuhteeseen ottaessaan ilman hyväksyttävää perustetta asettaa hakijoita eri asemaan muun ohessa iän vuoksi.

Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) on tullut voimaan 1.2.2004. Yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa. Syrjinnällä tarkoitetaan muun ohessa välitöntä syrjintää, joka tarkoittaa sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.

Yhdenvertaisuuslain 17 §:n mukaan, jos joku, joka katsoo joutuneensa 6 §:n vastaisen menettelyn kohteeksi, esittää mainitussa laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että mainitussa pykälässä säädettyä kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.

Kaupungin työnantajana suorittamat työhaastattelut ovat osa nimityspäätöksen valmistelua. Päätöksenteon valmistelussa asiat on selvitettävä tasapuolisesti, syrjimättömästi ja riittävästi. Virkanimitysten valmistelussa vaatimukset merkitsevät muun ohessa sitä, että hakemukset käsitellään kaikissa valmistelun vaiheissa tasapuolisesti ja yhdenmukaisin perustein ottaen huomioon virkanimitysperusteet sekä sitä, että ketään ei syrjitä.

Naantalin kaupungin rakennustarkastajan virkaan haki kolmekymmentäviisi henkilöä, joista haastatteluun kutsuttiin yhdeksän hakijaa. A:ta ei kutsuttu haastatteluun. Se, että useista hakijoista vain osa kutsutaan haastatteluun, kuuluu viranhakumenettelyn luonteeseen. Viranhakijoiden keskimääräisestä iästä suuntaan tai toiseen poikkeava ikä ei sellaisenaan anna aihetta olettaa ikäsyrjintää. Naantalin kaupungin rakennustarkastajan viran valmisteluvaiheista ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin olettaa, että kaupunginhallitus olisi jättänyt A:n kutsumatta haastatteluun hänen ikänsä johdosta. Asian valmistelu ei siten ole ollut virheellistä.

Tämän vuoksi ja kun muiden kuin edellä mainitun valitusperusteen osalta otetaan huomioon muutoksenhaun kohteena olevan hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja sen laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Tuula Pynnä ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.