12.5.2006

Asian aikaisempi käsittely

Kemin kaupunginhallitus on 16.6.2004 päättänyt, ettei se salli postilaatikkojen sijoittamista asemakaavassa osoitetuille yleisille alueille.

Kaupunginhallitus on päätöksellään 16.8.2004 hylännyt Suomen Posti Oyj:n asiassa tekemän oikaisuvaatimuksen.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Suomen Posti Oyj on valituksessaan vaatinut, että Rovaniemen hallinto-oikeus kumoaa Kemin kaupunginhallituksen päätöksen kokonaisuudessaan ja antaa valituksenalaista päätöstä koskevan täytäntöönpanokiellon, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

Valituksensa perusteluina Suomen Posti Oyj on muun ohella todennut, että kaupunginhallitus on ylittänyt toimivaltansa tehdessään valituksenalaisen päätöksen. Kaupungilla on täytynyt olla tiedossaan muun muassa Suomen kuntaliiton kanta siitä, että postipalvelulailla on rajoitettu kunnan oikeutta määrätä kunnan yleisten alueiden käytöstä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kunta voi yleisellä päätöksellä kieltää kunnan yleisten alueiden käyttöä postilaatikoiden sijoittamiseen. Kunnan toimivalta ulottuu vain Postin jakelusuunnitelmassa tarkoitettujen yksittäisten postilaatikoiden sijoittamiskiistoihin. Tällöinkin toimivaltainen viranomainen on rakennusvalvontaviranomainen.

Kemin kaupunginhallituksen tehdessä päätöksensä oli Kemissä jo toteutettu yli tuhannen postinjakotalouden laatikoiden sijoittelu laatikkoryhmiin. Työ oli edennyt yhteistyössä kaupungin viranomaisten ja postinsaajien kanssa. Postille tai Viestintävirastolle ei ole tiettävästi tullut ainuttakaan valitusta. Kaupunginhallituksen päätös on paitsi postipalvelulain vastainen myös erittäin kohtuuton sekä laatikkonsa siirtäneille postinsaajille että Postille.

Postinjakelun toteutus perustuu postipalvelulain 14 §:n perusteella tehtyyn Postin jakelusuunnitelmaan ja Viestintäviraston saman pykälän nojalla laatimiin myös rakennusvalvontaviranomaista velvoittaviin valtakunnallisiin ohjeisiin postinjakelun järjestelyistä. Näiden ohjeiden mukaan postilaatikot tai laatikkoryhmät voidaan sijoittaa myös yleisille alueille enimmillään noin 50 metrin päähän postinsaajan tontin ajo- tai kulkuliittymästä. Kunta ei voi yleispäätöksellä kieltää postilaatikoiden sijoittamista alueelleen. Postipalvelulain mukaan tällainen yleinen päätösvalta on vain Viestintävirastolla. Myös valitukseen liitetystä asiantuntijalausunnosta käy ilmi, ettei kunnalla ole toimivaltaa tehdä tässä asiassa yleistä päätöstä postipalvelulain eikä kuntalain perusteella.

Päätös ei perustu voimassa olevaan lainsäädäntöön eikä Viestintäviraston jakeluohjeisiin. Sen vuoksi päätös pitää lainvastaisena ja virheellisenä kumota.

Kemin kaupunginhallitus on selityksessään vaatinut, että Suomen Posti Oyj:n valitus hylätään. Kaupunginhallitus on muun ohella katsonut, että postilaatikoiden sijoittelu on Kemissä järjestetty postiyrityksen ja postinsaajan kannalta kohtuullisella tavalla ja kohtuullisin kustannuksin, kun postilaatikko on omakotitontin rajalla telineessä tai tontin aidassa. Mitään vaikeuksia postin toimittamisessa ei ole ollut. Suomen Posti Oyj ei ole valituksessaan osoittanut, että tämänhetkinen postilaatikoiden sijoittaminen tontin rajalle olisi kohtuutonta sijoitustavan tai kustannusten osalta. Näin ollen postipalvelulain 22 §:n edellyttämä kunnan velvollisuus sallia postilaatikoiden sijoittelu yleisille alueille ei toteudu. Kaupunki on maanomistajana päättänyt, ettei postilaatikoiden sijoittamista asemakaavassa osoitetuille yleisille alueille sallita.

Suomen Posti Oyj on antanut vastaselityksen, jossa on muun muassa katsottu, että kunnalla on postipalvelulain mukaan velvollisuus tietyin edellytyksin sallia postilaatikoiden sijoittaminen yleisille alueille. Posti ei tarvitse tähän erityistä lupaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Suomen Posti Oyj:n valituksesta kumonnut kaupunginhallituksen valituksenalaisen päätöksen seuraavin perusteluin:

Postipalvelulain 22 §:n 1 momentin mukaan kunta on velvollinen sallimaan kirjelähetysten keräilyssä ja jakelussa tarvittavien laitteiden ja vähäisten rakennelmien, kuten postilaatikkojen, sijoittamisen asemakaavassa osoitetuille yleisille alueille, milloin sijoittamista ei voida muulla tavoin järjestää postiyrityksen ja postin saajan kannalta kohtuullisella tavalla ja kohtuullisin kustannuksin.

Lain 14 §:n 1 momentin mukaan postiyrityksen on tehtävä suunnitelma jakelun yksityiskohtaisesta järjestämisestä. Saman pykälän 2 momentin mukaan Viestintävirasto antaa tarvittaessa yksityiskohtaisemmat yleiset ohjeet jakelussa tarvittavien laitteiden ja vähäisten rakennelmien sijoittelusta.

Lain 37 §:n 1 momentin mukaan se, joka on tyytymätön postiyrityksen 14 §:n perusteella tekemään suunnitelmaan ja postinjakeluun, voi saattaa asian Viestintäviraston ratkaistavaksi.

Lain 23 §:n 1 momentin mukaan jos asianosaiset eivät sovi postilaatikkojen sijoittamisesta, siitä määrää kunnan rakennusvalvontaviranomainen ottaen huomioon kysymykseen tulevan paikan muun käytön ja tarkoituksenmukaisen postitoiminnan vaatimukset sekä Viestintäviraston antamat yleiset ohjeet.

Edellä mainitun 22 §:n mukaan kunnalla on siis velvollisuus sallia muun ohella postilaatikkojen sijoittaminen alueilleen pykälässä mainituin edellytyksin. Edellytysten olemassaolon arvioivat sekä Viestintävirasto käsitellessään edellä mainitussa 14 §:n 1 momentissa tarkoitetusta jakelusuunnitelmasta tehtyjä valituksia, oikeastaan ratkaisupyyntöjä, että kunnan rakennusvalvontaviranomainen käsitellessään yksittäisten postilaatikkojen sijoittamista koskevia 23 §:n 1 momentissa tarkoitettuja erimielisyyksiä. Kun otetaan huomioon edellä mainitut säännökset, kaupunginhallituksella ei ole postipalvelulain perusteella toimivaltaa yleisesti kieltää kaikkien postilaatikkojen sijoittamista asemakaavassa osoitetuille kaupungin yleisille alueille.

Edellä lausutun perusteella kaupunginhallituksen valituksenalainen päätös on näin ollen lainvastaisena kumottava.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kemin kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Kaupunginhallitus on vaatimuksensa perusteluiksi uudistanut oikaisuvaatimuksen käsittelyssä ja hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa esittämänsä. Kaupunginhallitus on lisäksi katsonut, että postilaatikot on tähänkin asti asemakaavoitetuilla omakotialueilla sijoitettu toimivasti kohtuullisella tavalla ja kohtuullisin kustannuksin niin postiyrityksen kuin postinsaajan kannalta omakotitontin rajalla olevaan aitaan tai telineeseen.

Postin saajan kannalta postilaatikon sijoituksen kohtuullisuutta korostavat muun muassa lyhyt postinhakumatka tontin rajalta niin, ettei talvellakaan tarvitse mennä liukkaalle kadulle tai ylittää katua, postilaatikon kohtuullinen sijoituskustannus ja kirjesalaisuuden parempi turvaaminen.

Hallinto-oikeuden päätös on virheellinen, kun siinä on todettu, että Viestintävirasto ratkaisisi postipalvelulain 22 §:n mukaisten edellytysten olemassaolon kunnan velvollisuudesta sallia postilaatikoiden sijoittaminen yleisille alueille. Tätä kysymystä ei ratkaise Viestintävirasto, vaan se antaa vain yleisiä ohjeita postilaatikoiden sijoittelusta.

Postipalvelulain 37 §:n 1 momentin muutoksenhakusäännös koskee yksittäistä postinsaajaa, mutta ei kuntaa.

Postipalvelulain 23 §:n 1 momentissa asianosaisilla tarkoitetaan postiyritystä ja yksittäistä postinsaajaa eikä kaupunkia. Kaupunginhallituksen käsityksen mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomainen ei tässä asiassa voi määräillä kuntaa tai kunnanhallitusta. Myös ilmaus "ottaen huomioon kysymykseen tulevan paikan muun käytön" sanamuoto viittaa yksittäisen postilaatikon paikkaan tai muuhun paikkaan kuin 22 §:n maininta asemakaavassa osoitetuille yleisille alueille.

Hallinto-oikeus on perusteluissaan todennut postipalvelulain 23 §:n 1 momentin tarkoittavan yksittäisten postilaatikkojen sijoittamista koskevia erimielisyyksiä. Siten se ei tarkoita 22 §:n mukaista kokonaisvaltaista kunnan päätöstä.

Suomen Posti Oyj on antamassaan selityksessä uudistanut aiemmin esittämänsä ja muun muassa todennut, että Kemin kaupunginhallituksen päätös kieltää postilaatikkojen sijoittaminen asemakaavassa tarkoitetuille yleisille alueille keskeytti kaupungissa jo varsin pitkälle edenneen jakelusuunnitelman toteuttamisen. Kaiken yhteistyön ja jo yli tuhannen toteutetun laatikon siirron jälkeen kaupunginhallituksen päätös koettiin Postissa erityisen yllättävänä ja kohtuuttomana. Postille aiheutetun vahingon ja haitan lisäksi päätös on asettanut kuntalaiset eriarvoiseen asemaan.

Kemin kaupunginhallitus on päätöksellään estänyt kunnalla postipalvelulain 22 §:n 1 momentin nojalla olevan velvollisuuden toteuttamisen ja vaikuttanut välittömästi Postin oikeudellisesti suojattuihin intresseihin. Kaupunginhallitus on päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa kuntalain 90 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kaupunginhallituksen valitus tulee hylätä.

Kemin kaupunginhallitus on vastaselityksessään uudistanut aiemmin lausumansa ja muun ohella todennut, että Suomen Posti Oyj ei ole tuonut esiin seikkoja, joiden vuoksi postilaatikoita ei voida sijoittaa postiyrityksen ja postinsaajan kannalta kohtuullisella tavalla ja kohtuullisin kustannuksin omakotialueilla tontin rajalla olevaan postilaatikkoon entiseen tapaan.

Asian ydinkysymys on postipalvelulain 22 §:n soveltaminen eikä sitä voida sivuuttaa alemmantasoisella Viestintäviraston päätöksellä eikä Postin tai hallinto-oikeuden esittämillä perusteilla. Perusteet eivät osoita kaupunginhallituksen päätöksen postipalvelulain vastaisuutta, koska päätös on kohtuullinen kaikkien osapuolten kannalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Postipalvelulain 12 §:n 1 momentin mukaan kirjelähetykset tulee jakaa pientaloihin paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen matkan päässä postin saajan osoitepaikasta olevaan laitteeseen tai rakennelmaan. Kerrostaloihin kirjelähetykset tulee jakaa rakennukseen asiakaskohtaisena jakeluna.

Postipalvelulain 14 §:n 1 momentin mukaan postiyrityksen on tehtävä suunnitelma jakelun yksityiskohtaisesta järjestämisestä. Postin saaja voi sopia postiyrityksen kanssa 12 §:n säännöksistä poikkeavista järjestelyistä kohtuullista maksua vastaan.

Pykälän 2 momentin mukaan Viestintävirasto antaa tarvittaessa yksityiskohtaisemmat yleiset ohjeet kirjelähetysten vastaanotossa ja jakelussa tarvittavien laitteiden ja vähäisten rakennelmien sijoittelusta.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos postin saaja ja postiyritys eivät ole päässeet keskenään sopimukseen postin vastaanoton järjestelyistä eikä asiassa ole annettu lainvoimaista ratkaisua, postiyrityksellä on oikeus säilyttää kysymyksessä olevalle postinsaajalle tulevat kirjelähetykset noudettavina postin saajan osoitteen mukaan määräytyvässä toimipaikassa.

Postipalvelulain 22 §:n 1 momentin mukaan kunta on velvollinen sallimaan kirjelähetysten keräilyssä ja jakelussa tarvittavien laitteiden ja vähäisten rakennelmien, kuten postilaatikkojen, sijoittamisen asemakaavassa osoitetuille yleisille alueille, milloin sijoittamista ei voida muulla tavoin järjestää postiyrityksen ja postin saajan kannalta kohtuullisella tavalla ja kohtuullisin kustannuksin. Keräilyssä ja jakelussa tarvittavista laitteista ja vähäisistä rakennelmista tai niiden käytöstä ei saa aiheutua tarpeetonta vaaraa liikenteelle eikä olennaista haittaa yleisen alueen muulle käytölle.

Pykälän 2 momentin mukaan tontin, muun kiinteistön tai rakennuksen omistaja on velvollinen sallimaan, että seinään, porttiin tai aitaan kiinnitetään taikka maalle sijoitetaan keräilyssä ja jakelussa tarvittavia laitteita tai vähäisiä rakennelmia 1 momentissa säädetyin edellytyksin. Velvoite voidaan kuitenkin asettaa vain, jos se on omistajan kannalta kohtuullinen.

Postipalvelulain 23 §:n 1 momentissa säädetään, että jos asianosaiset eivät sovi postilaatikkojen sijoittamisesta, siitä määrää kunnan rakennusvalvontaviranomainen ottaen huomioon kysymykseen tulevan paikan muun käytön ja tarkoituksenmukaisen postitoiminnan vaatimukset. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tulee ratkaisussaan ottaa huomioon myös Viestintäviraston 14 §:n nojalla antamat yleiset ohjeet.

Postipalvelulain 37 §:n 1 momentin mukaan se, joka on tyytymätön postiyrityksen 14 §:n perusteella tekemään suunnitelmaan tai postinjakeluun, voi saattaa asian Viestintäviraston ratkaistavaksi. Ratkaisupyyntö on annettava Viestintävirastolle kuudenkymmenen päivän kuluessa kysymyksessä olevan seikan tiedoksisaamisesta. Sille, joka aikoo hakea itseään koskevaan seikkaan Viestintäviraston ratkaisua, on annettava opastusta ratkaisun pyytämisessä.

Postipalvelulain 38 §:n 1 momentin mukaan muutosta valtioneuvoston, liikenne- ja viestintäministeriön, Viestintäviraston ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen mainitun lain nojalla tekemään päätökseen haetaan valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan kunnallisvalituksen saa tehdä sillä perusteella, että
1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;
2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai
3) päätös on muuten lainvastainen.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Kaupunginhallitus on 16.6.2004 tekemällään päätöksellä, jota koskevan oikaisuvaatimuksen se on 16.8.2004 hylännyt, yleisesti ilmoittanut, ettei se salli postilaatikoiden sijoittamista asemakaavassa osoitetuille yleisille alueille. Kysymyksessä ei ole postipalvelulaissa tarkoitettu päätös, eikä päätöksellä muutoinkaan ole postipalvelulain soveltamisen kannalta välittömiä oikeusvaikutuksia, vaan postilaatikoiden sijoittamisesta päätetään erimielisyyden sattuessa kussakin tapauksessa erikseen kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätöksellä. Kaupunginhallituksen päätöksellä ei siten ole ratkaistu eikä ole voitukaan ratkaista, onko kunta postipalvelulain 22 §:n 1 momentin mukaan velvollinen sallimaan postilaatikon sijoittamisen yleiselle alueelle. Kaupunginhallituksen päätös kieltää postilaatikoiden sijoittaminen asemakaavassa osoitetuille yleisille alueille on voimaa ja vaikutusta vailla. Kemin kaupunginhallitus on näin ollen ylittänyt toimivaltansa, joten Rovaniemen hallinto-oikeuden on kuntalain 90 §:n 2 momentti huomioon ottaen tullut kumota kaupunginhallituksen päätökset.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Kari Nieminen.