12.4.2006

Asian aikaisempi käsittely

A:lla on näkövamma ja kuulovamma. Hän oli hakenut Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymältä Supernova 5.0 standard ja Mikropuhe 4.23 -nimisiä apuvälineohjelmia tietokoneeseen. A:n tarkoituksena on ollut käyttää apuvälineillä tietoverkkopalveluita kotonaan. Verkon kautta on mahdollista käyttää kunnallisia palveluja ja pankkipalveluja, osallistua sähköpostikeskusteluun sekä lukea sanomalehtiä ja tietokirjallisuutta.

Suomen Kuurosokeat ry:n Kuulonäkövammaisten Kuntoutumiskeskus ja Näkövammaisten Keskusliitto ry olivat suositelleet A:lle uusia apuvälineohjelmia.

Kuopion yliopistollisen sairaalan silmäklinikan apulaisylilääkäri on päätöksellään 19.4.2002 hylännyt hakemuksen. Sairaalan silmäklinikan kuntoutustyöryhmä on katsonut, että kyseessä eivät ole sellaiset apuvälineet, jotka olisivat jokapäiväisen itsenäisen toimeentulemisen kannalta välttämättömiä. Kuopion yliopistollinen sairaala on aiemmin kustantanut A:lle seuraavat tietokoneapuvälineet: mikropuhe- ja ruudunlukuohjelma, Zoom Text 5.1 -niminen suurennusohjelma, Nokia VvGA -niminen 17 tuuman näyttöyksikkö ja WP 5.1. -niminen tekstinkäsittelyohjelma. Tämän lisäksi A:n lukutelevisio on uusittu.

A on hallinto-oikeudessa vaatinut, että asia on tutkittava julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta koskevana riita-asiana. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin päätös on kumottava. Sairaanhoitopiiri on velvoitettava A:n hakemuksen mukaisesti järjestämään hänelle hänen lääkinnällisin perustein todetun toimintavajavuutensa korjaamiseksi tarvittavat apuvälineohjelmat tietokoneeseen.

Tietokoneen apuvälineohjelmat mahdollistavat lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetun asetuksen 4 §:ssä tarkoitetun toimintavajavuuden korjaamisen A:n päivittäisissä toiminnoissa. Kuurosokean mahdollisuudet muutoin hoitaa normaaliin päivittäiseen toimintaan liittyviä asioita ja varsinkin selviytyä niistä ovat joko rajalliset taikka ennen tietotekniikan kehityksen tuomia mahdollisuuksia käytännössä useimmiten mahdottomia.

Sairaanhoitopiiri on katsonut, että Kuulonäkövammaisten Kuntoutuskeskuksen asiantuntijan suosittelemat apuvälineohjelmat eivät ole A:n jokapäiväisen itsenäisen toimeentulemisen kannalta välttämättömiä. A:lle tulee kylläkin lääkinnällisenä kuntoutuksena myöntää tietokoneohjelmia, mutta nyt haetut ohjelmat eivät ole tarpeellisia.

A ei pysty sairaanhoitopiirin aikaisemmin myöntämillä apuvälineohjelmilla käyttämään Windows -käyttöjärjestelmää ja verkkopalvelun hyödyntäminen on myös mahdotonta. Haettujen apuvälineiden avulla A voisi suorittaa kotonaan erilaisia maksuja, tehdä tilauksia ja varauksia, hakea ja käyttää tarvitsemiaan verkkopalveluja, lähettää ja vastaanottaa asioitaan koskevia kyselyjä ja niin edelleen. Hän kykenisi haetuilla ohjelmilla valtion ja kuntien tietoverkkopalvelujen kautta saamaan yhteiskunnallisesti tarpeellisia ja tärkeitä tietoja, jotka vaikuttavat hänen itsenäiseen ja omatoimiseen päivittäiseen toimeentulemiseen. Edelleen A tarvitsisi mahdollisuutta cd-levyillä olevien suurten tietokirjojen lukemiseen. Esimerkiksi teoksen Facta 2002 lukemiseen on saatavissa näkövammaisten tarvitsema puhetukisyntetisaattori. Haetuilla apuvälineillä A kykenee myös opiskelemaan itsenäisesti.

Kuurosokean päivittäistä toimintaa rajoittavat kuljetusjärjestelyt tai tulkin tai tukihenkilön saatavuus. Apuvälineohjelmien avulla A pystyy hoitamaan päivittäisiä asioitaan kotonaan. A:lla täytyy olla oikeus tietotekniikan mahdollistamaan toimintavajavuuden korjaamiseen.

A katsoo, että hän on perusoikeusmielessä eriarvoisessa ja syrjityssä asemassa yhteiskunnan jäsenenä, mikäli häneltä evätään mahdollisuus tietokoneohjelmien avulla saavuttaa yhdenvertainen asema muiden kansalaisten kanssa jokapäiväisissä toiminnoissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut hallinto-oikeuden pyynnöstä lausunnon. Siinä on todettu, että tietokone ja sen apuohjelmat, joiden tarve on pitkäaikaissairaudesta aiheutunut ja jotka edistävät vammaisen henkilön selviytymistä päivittäisistä toiminnoistaan, ovat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä.

Asiakirjojen perusteella A:lla on kuulo- ja näkövammansa vuoksi tarve tietoteknisiin apuvälineisiin. Tämä tarve on todettu eri yhteyksissä eikä Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri ole kiistänyt apuvälineiden tarvetta. Uusien lisäohjelmien puute ei vaaranna Kuopion yliopistollisen sairaalan silmätautien klinikan kuntoutustyöryhmän arvion mukaan A:n selviytymistä päivittäisistä toiminnoistaan.

Palvelut ja tukitoimet on järjestettävä kunnassa esiintyvän tarpeen mukaan. Apuvälineiden tarvetta tulee arvioida yksilöllisen tarpeen mukaisesti perustuen lääketieteellisesti hyväksyttyihin kriteereihin. Tietoteknologia ja sen laitteet vanhenevat nopeasti. A:lla nyt käytössä oleva apuvälinekokonaisuus ei mahdollista tietoverkkopalvelujen käyttöä. A:lle hankittavien välttämättömien ja tarkoituksenmukaisten ohjelmien arvioinnin tulee perustua yksilölliseen, lääketieteelliseen tarpeen arviointiin, jolloin otetaan huomioon A:n kokonaiselämäntilanne ja toimintakyky, mahdollisuus käyttää apuvälineitä, avustajaa ja muita palveluja. Nykyinen laitteisto ja ohjelmat on hankittu noin seitsemän vuotta sitten. Laitteet vanhenevat keskimäärin 3-5 vuodessa. Laitteiden toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus tulee varmistaa nykyolosuhteissa. Ohjelmasovellutusten tulee muodostaa A:n yksilölliseen tarpeeseen perustuva järkevä toimiva apuvälinekokonaisuus.

Välttämättömän itsenäistä selviytymistä tukevan ja yksilöllisen lääketieteellisen tarpeen arviointiin perustuvan apuvälinekokonaisuuden hankinnassa ei voida vedota taloudelliseen tilanteeseen.

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt lausuntonsa tueksi sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) asiantuntijakannanoton. Siinä on todettu, että hallintoriita-asiassa mainittujen uusien apuvälineohjelmien myötä hakijan apuvälinekokonaisuuden on katsottava päivittyvän niin, että se on käyttökelpoinen nykyisessä sähköisessä tietoympäristössä. Uudet ohjelmat, mukaan lukien apuvälineohjelmat, auttavat häntä selviytymään itsenäisesti jokapäiväisistä toiminnoista ja ovat siten tarpeellisia hänen päivittäisten toimintojensa tukemiseksi.

Kuopion kaupunginhallitus ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri ovat antaneet asiassa selitykset ja A vastaselityksen.

Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n hakemuksen saada käyttöönsä edellä mainitut apuvälineohjelmat.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Muun muassa terveyspalveluja on annettava siten, ettei ketään ilman hyväksyttävää perustetta aseteta muihin nähden eri asemaan.

Kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kansanterveystyöhön kuuluvina tehtävinä kunnan tulee järjestää kunnan asukkaiden sairaanhoito, johon muun ohella luetaan lääkinnällinen kuntoutus. Saman pykälän 3 momentin mukaan lääkinnälliseen kuntoutukseen luetaan muun ohessa apuvälinehuolto siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan apuvälinepalvelut kuuluvat lääkinnällisen kuntoutuksen palveluihin. Sanotun asetuksen 4 §:n mukaan 3 §:ssä tarkoitettuja apuvälineitä ovat lääkinnällisin perustein todetun toimintavajavuuden korjaamiseen tarkoitetut välineet, laitteet tai vastaavat, joita vajaakuntoinen henkilö tarvitsee selviytyäkseen päivittäisissä toiminnoissaan.

Lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetun asetuksen 2 §:n mukaan kunta huolehtii siitä, että lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kuntoutuksen tarve kunnassa edellyttää.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta- ja valtionosuudesta annetun lain 3 § velvoittaa kuntaa osoittamaan voimavaroja valtionosuuden perusteena olevaan terveydenhuoltoon.

Asiassa saatu selvitys

Marraskuun 21. päivänä 2000 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan A on pysyvästi käytännöllisesti katsoen sokea. Oikealla silmällä hän ei erota edes valoa. Vasemmassa silmässä on jäljellä vain valon taju. Valon suuntaa A ei pysty määrittämään, koska näkökentästä on jäljellä vain putkimainen jäte. A tarvitsee apua selviytyäkseen askareista ja asioittensa hoidosta kotona ja kaupungilla.

Marraskuun 28. päivänä 2000 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan A:n sisäkorvaperäinen molemminpuolinen kuulovika on edennyt. Subjektiivisesti puheenerotuskyky on huonontunut. A:lla on vaikeuksia saada selvää tavallisesta keskustelusta, vaikka hän käyttää oikeassa korvassa kuulolaitetta. Syyskuun 6. päivänä 2000 otetun kuulokäyrän mukaan etenkin vasemman korvan kuulo on huonontunut. A ei saa puheaudiometriassa sanoista selvää. Hänellä on päivittäin lievää huimausta, joka oleellisesti hankaloittaa selviytymistä.

Näkövammaisten Keskusliitto ry:n lausunnon mukaan A:n apuvälinekokonaisuus on alunperin myönnetty päivittäisiin tiedonhallinnantarpeisiin. Teknisen kehityksen myötä MsDos -käyttöjärjestelmä ja siinä toimivat ohjelmistot ovat vanhentuneita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sujuva päivittäinen tiedonhallinta ei nykyisillä apuvälineillä onnistu riittävän hyvin. Suomen Kuurosokeat ry:n Kuulovammaisten Kuntoutuskeskuksen antaman lausunnon mukaan A ei pysty nykyisillä apuvälineillään käyttämään Windows -käyttöjärjestelmää.

Hallinto-oikeuden Kuopion yliopistollisen sairaalan silmäklinikan apulaisylilääkäriltä saaman selvityksen mukaan sairaanhoitopiirissä ei ole laadittu erillistä ohjeistusta apuvälineiden myöntämisestä kuurosokeille. Kuurosokeiden apuvälineitä koskevat päätökset tehdään tapauskohtaisen arvion perusteella.

Asian arviointia ja johtopäätös

Asiassa ei ole kiistaa siitä, etteivätkö tietokone ja sen apuohjelmat lähtökohtaisesti olisi A:n kohdalla lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä, jotka edistävät hänen selviytymistään päivittäisistä toiminnoista.

Näidenkin apuvälineiden tarvetta tulee kuitenkin arvioida A:n yksilöllisen tarpeen mukaisesti perustuen lääketieteellisesti hyväksyttyihin kriteereihin. Tässä arviossa on otettava huomioon minkälainen palvelukokonaisuus A:n kohdalla on välttämätöntä päivittäisistä toiminnoista ja arkielämästä selviytymisen kannalta. Arviossa tulee ottaa huomioon paitsi apuvälineiden käyttö muun muassa henkilökohtaisen avustajan käyttö sekä hänen saamansa muut palvelut.

A:n kohdalla tällainen lääketieteellisin perustein suoritettu yksilöllinen arvio on tehty eikä ratkaisua ole tehty pelkästään ohjeiden tai pelkkien käytettävissä olevien voimavarojen perusteella. Tarvearvion on 19.4.2002 tehnyt silmäklinikan apulaisylilääkäri. Tässä oikeudenkäynnissä silmätautien klinikan vastaava ylilääkäri on 23.2.2004 vahvistanut, että sanottu arvio on perustunut A:n kokonaistilanteeseen.

A:lla on käytössään apuvälinekokonaisuus, joka on myönnetty hänelle vuonna 1997 lääkinnällisenä kuntoutuksena tarpeellisten päivittäisten toimintojen tukemiseksi. A on katsonut, ettei hän näillä apuvälineillä pysty käyttämään Windows -käyttöjärjestelmää ja verkkopalvelun hyödyntäminen on mahdotonta. Asiassa on myös esitetty, että tietokoneteknologia ja sen jatkuvasti kehittyvät laitteet vanhenevat keskimäärin 3-5 vuodessa.

Asiaa ratkaistaessa ei yleisellä tasolla tapahtuvaa teknistä kehitystä voida pelkästään ottaa puheena olevien laitteiden myöntämisen perustaksi, vaan edellä mainitussa yksilöllisessä harkinnassa, jossa tulee ottaa huomioon myös muu A:n saama palvelukokonaisuus, tulee tarkastella sitä seikkaa, mitkä palvelut ja apuvälineet ovat välttämättömiä päivittäisistä toimista ja arjen elämästä selviytymiselle.

Arvio on siis tapahtunut lääketieteellisin perustein ja yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Arviossa on otettava huomioon A:n saamat muut palvelut. Näin ollen ja kun ratkaisevana ei voida pitää pelkästään tekniikan kehittymistä, hallinto-oikeus katsoo, että A:lla oleva apuvälinekokonaisuus on tällä hetkellä itsenäistä selviytymistä tukeva ja tyydyttää välttämättömät tarpeet yhdistettynä muihin palveluihin.

Edellä lausutun perusteella hallinto-oikeus hylkää hakemuksen.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut perusteluissa mainittujen lisäksi hallintolainkäyttölain 69 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Kuopion hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri velvoitetaan A:n hakemuksen mukaisesti järjestämään hänelle hänen lääkinnällisin perustein todetun toimintavajavuutensa korjaamiseksi tarvittavat apuvälineohjelmat tietokoneeseen.

Hakemuksessa mainittujen apuvälineohjelmien avulla A pystyisi käyttämään hänelle välttämätöntä tietokoneeseensa asennettua tekstipuhelinta. Mainittujen ohjelmien avulla A käyttäisi kunnallisia verkkopalveluita, hoitaisi pankki- ja muitakin arkipäivään liittyviä henkilökohtaisia asioitaan sekä sähköpostiviestein pitäisi yhteyksiä omaisiin ja ystäviin ja saattaisi hakea päivittäin tarvitsemaansa tarpeellista tietoa eri verkkopalvelimilta. Hän osallistuisi sähköpostissa omien etujärjestöjensä avoimiin keskusteluihin sekä lukisi sanoma- ja aikakauslehtiä ja tietokirjallisuutta. A:lla olisi mahdollisuus myös opiskeluun ja saada etäopetusta kotona liittymällä haluamiinsa opintopiireihin tai aikuiskoulutuskurssille.

Riidatonta on, että A on kuurosokea, mutta hän pystyy Suomen Kuurosokeat ry:n Kuulovammaisten Kuntoutuskeskuksen sekä asiakirjoista ilmenevien lääkärinlausuntojen perusteella käyttämään hakemiaan apuvälineitä.

A:n toimintavajaus on selvitysten mukaan sellainen, että nyt haettujen ohjelmien hankinta tai hankintakustannusten korvaaminen kuuluu kunnan ja kuntainliiton järjestämisvelvollisuuden piiriin. Kuntayhtymä ei ole näyttänyt, etteivät A:n terveydentilan ja toimintakyvyn edellyttämät apuvälineet olisi myönnettävissä kuntayhtymässä esiintyvän apuvälinetarpeen mukaisesti mitoitettavien määrärahojen puitteissa. Kuntayhtymä ei myöskään ole näyttänyt, että asiassa olisi sellaisia Suomen perustuslain 6 §:n ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:n mukaisia hyväksyttäviä yleisiä palvelujen etusijajärjestykseen asettamisen perusteita, jotka estäisivät A:n yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen suuremmassa määrin kuin häntä koskevassa apuvälinepäätöksessä on tehty. Kuntayhtymä on näin ollen laiminlyönyt velvollisuutensa järjestää A:lle riittävät lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut.

Näkövammaisten Keskusliitto ry:n kehittämispäällikön lausunnosta 27.6.2002 ilmenee, että itsenäisen päivittäisen tiedon hallinta on A:n vanhalla laitteistolla ja apuvälineillä käytännössä mahdotonta. Samoin Kuulonäkövammaisten Kuntoutumiskeskuksen ITC-asiantuntija lausunnossaan 11.3.2002 yksiselitteisesti toteaa, että nykyisellä ohjelmistolla palveluiden käyttö ei ole mahdollista.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kuopion kaupunki on selityksessään todennut, että asiassa on kysymys senlaatuisista apuvälineistä, jotka valtakunnallisesti on sovittu sairaanhoitopiirin tehtäväksi. Asia on siten A:n ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin välinen hallintoriita.

Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri on selityksessään todennut seuraavaa: Päätöksessään Kuopion yliopistollisen sairaalan silmäklinikan kuntoutusryhmä on lähtenyt siitä, että myönnettävien apuvälineiden/ohjelmistojen tulee olla sellaisia, että ne auttavat potilasta selviytymään jokapäiväisistä välttämättömistä toiminnoista. Tällaisiksi kuntoutusryhmä ei katsonut Supernova-ohjelmistoa tai sitä tukevaa puheohjelmaa, vaan näiden on katsottu palvelevan lähinnä harrastustoimintaa.

A on vastaselityksessään todennut, että kysymys on vanhentuneen, toimimattoman tekniikan korvaamisesta uudella toimivalla tekniikalla. Jokapäiväiseen elämään kuuluvien asioiden hoitaminen on siirtynyt yhä enemmän internetiin, joten kysymys ei ole harrastustoiminnan tukemisesta. Kuurosokealla täytyy olla oikeus hoitaa jokapäiväisen elämän toiminnot itse.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja velvoittaa Kuopion kaupungin huolehtimaan siitä, että A:lle järjestetään lääkinnällisenä kuntoutuksena tämän hakemuksen mukaisesti ruudunlukuohjelma ja puhesynteesiohjelma tai vastaavat ohjelmat.

Perustelut

Kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kunnan tulee järjestää asukkaiden sairaanhoito, johon muun ohella luetaan lääkinnällinen kuntoutus. Saman pykälän 3 momentin mukaan lääkinnälliseen kuntoutukseen luetaan muun ohessa apuvälinehuolto siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Erikoissairaanhoitolain 1 §:n 2 momentin (1049/1993) mukaan erikoissairaanhoidolla tarkoitetaan mainitussa laissa muun ohella lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia terveydenhuollon palveluja. Pykälän 3momentin (606/1991) mukaan lääkinnälliseen kuntoutukseen luetaan kuntouttavien hoitotoimenpiteiden lisäksi kuuluvaksi neuvonta, kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvittävä tutkimus, apuvälinehuolto sekä sopeutumisvalmennus- ja ohjaustoiminta ja muut näihin rinnastettavat toiminnat siltä osin kuin kuntoutusta ei ole säädetty kansaneläkelaitoksen tehtäviksi. Asetuksella annetaan tarkemmat säännökset lääkinnällisen kuntoutuksen sisällöstä.

Lain 2 §:n mukaan erikoissairaanhoitolaki ei koske kunnan kansanterveystyön yhteydessä järjestettävää erikoissairaanhoitoa.

Lain 3 §:n 1 momentin (1127/1998) mukaan kunnan, joka on kotikuntalain (201/1994) mukaan henkilön kotikunta, on huolehdittava siitä, että henkilö saa 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun tarpeellisen erikoissairaanhoidon tämän lain mukaisesti. Tämän velvoitteen mukaisen erikoissairaanhoidon järjestämiseksi kunnan on kuuluttava johonkin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään.

Kansanterveyslain 14 §:n 3 momentin sekä erikoissairaanhoitolain 1 §:n 3 momentin nojalla on annettu asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Mainitun asetuksen 3 §:n mukaan lääkinnällisellä kuntoutuksella pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään ja tukemaan hänen elämäntilanteensa hallintaa ja hänen itsenäistä suoriutumistaan päivittäisissä toiminnoissa. Pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan apuvälinepalvelut kuuluvat lääkinnällisen kuntoutuksen palveluihin. Asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan 3 §:ssä tarkoitettuja apuvälineitä ovat lääkinnällisin perustein todetun toimintavajavuuden korjaamiseen tarkoitetut välineet, laitteet tai vastaavat, joita vajaakuntoinen henkilö tarvitsee selviytyäkseen päivittäisissä toiminnoissaan.

Lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetun asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan kunta tai kuntainliitto huolehtii siitä, että lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kuntoutuksen tarve kunnassa tai kuntainliiton alueella edellyttää. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 3 § velvoittaa puolestaan kuntia osoittamaan voimavaroja valtionosuuden perusteena olevaan terveydenhuoltoon. Lain 4 §:n mukaan kunta voi järjestää terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät muun muassa hoitamalla toiminnan itse tai olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä.

A:lle on vuonna 1997 lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnetty tietokoneapuvälinekokonaisuus, johon kuuluvat muun ohella MsDos mikropuhe- ja ruudunlukuohjelma. Lisäksi hänen lukutelevisionsa on uusittu. A:n apuvälinekokonaisuus on alunperin myönnetty päivittäisiin tiedonhallinnan tarpeisiin. Tietotekniikan kehityksen seurauksena MsDos -käyttöjärjestelmä ja siinä toimivat ohjelmistot ovat vanhentuneita. Päivittäinen tiedonhallinta ja palvelujen käyttö ei A:n käytössä olevilla apuvälineillä enää ole mahdollista edes ohjelmat myönnettäessä tarkoitetussa laajuudessa.

Kun A:n tarve hänen käytössään oleviin apuvälineisiin on todettu jo vuonna 1997 eikä hänen terveydentilansa esitettyjen lääkärintodistusten mukaan ole sen jälkeen kohentunut, hänelle tulee järjestää ajantasaiset apuvälineet lääkinnällisenä kuntoutuksena. Kun otetaan huomioon julkisten ja yksityisten palvelujen alati laajeneva siirtyminen ensisijaisesti verkon kautta käytettäviksi, A:n apuvälineissä ei ole kysymys harrastustoiminnan tukemisesta vaan sosiaalisen toimintakyvyn tukemisesta sekä itsenäisen elämäntilanteen hallinnan ja päivittäisistä toiminnoista selviämisen edistämisestä.

Kuopion kaupunki ei ole väittänytkään, että A:n terveydentilan ja toimintakyvyn edellyttämät apuvälineet eivät olisi myönnettävissä kunnassa esiintyvän apuvälinetarpeen mukaisesti mitoitettavien määrärahojen puitteissa.

Näillä perusteilla Kuopion kaupungilla on edellä selostetuissa säännöksissä tarkoitettu velvollisuus huolehtia siitä, että A:lle järjestetään riittävät lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut, minkä vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja A:n hakemus hyväksyttävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila ja Eila Rother. Asian esittelijä Marja Ihto.