28.7.2005

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 14.8.2003 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n uutta määräaikaista oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Ulkomaalaisvirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hakijalle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen perhesiteen perusteella ajalle 30.7.2002 - 30.7.2003. Oleskelulupa on myönnetty Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla oleskelevan B:n kanssa 6.1.2001 solmitun avioliiton perusteella.

Ulkomaalaislain 21 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos ulkomaalainen on oleskelulupaa hakiessaan tietoisesti antanut henkilöllisyyttään koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salannut sellaisen seikan, joka olisi saattanut vaikuttaa päätöksen sisältöön. Määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa myös muusta painavasta syystä. Hallituksen esityksen (HE 47/1990) perustelujen mukaan tällaisena painavana syynä voidaan pitää ulkomaalaisen maahantuloperusteiden olennaista muuttumista.

Hakijan maahantulon peruste ja oleskeluluvan myöntämisperuste ovat oleellisesti muuttuneet hänen lyhyen maassa oleskelunsa aikana.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen edellytykset määräaikaisen oleskeluluvan peruuttamiselle olisivat olleet olemassa vielä luvan voimassaoloaikana. Jos oleskeluluvan peruuttamisedellytykset täyttyvät, voivat ne myös olla peruste evätä uusi oleskelulupa. Sisäasiainministeriön oleskelu- ja työluvista antaman ohjeen (27.4.1999 dnro 9/011/99) mukaan lyhyen maassa oleskelun aikana tapahtunut oleskelun perusteen muuttuminen tai kokonaan poistuminen muodostaa yleensä perusteen evätä uusi oleskelulupa. Jos oleskeluluvan myöntämisperuste on ollut avioliitto Suomessa asuvan henkilön kanssa, lyhyenä aikana ohjeen mukaan voidaan pitää sitä, että Suomessa on asuttu avioliitossa alle kaksi vuotta.

Hakija on ilmoittanut muuttaneensa pois aviopuolisonsa luota huhtikuussa, koska hänen puolisonsa pahoinpiteli häntä. Hakijalle on järjestetty turvakodin kautta oma asunto. Väestötietojärjestelmän mukaan hakija on muuttanut virallisesti omaan osoitteeseen 7.5.2003. Hakija ei ole kuitenkaan aikeissa hakea avioeroa.

Turun Naiskeskus-yhdistys ry:n lausunnon mukaan hakija on ohjattu turvakotiin, koska hän ei voi elää puolisonsa kanssa.

Hakijan aviopuolison ilmoituksen mukaan hakija on solminut avioliiton hänen kanssaan vain päästäkseen pois Tunisiasta. Hakijan aviopuolison mukaan hakija muutti pois heidän yhteisestä asunnosta 14.4.2003.

Ottaen huomioon kaikki edellä mainittu niin Ulkomaalaisvirasto katsoo, että hakijan ja hänen aviopuolisonsa yhteistä perhe-elämää on kestänyt Suomessa alle kaksi vuotta.

Sisäasiainministeriön oleskelu- ja työluvista antaman ohjeen (27.4.1999 dnro 9/011/99) mukaan maassa oleskelun perusteen olennaisesti muututtua oleskelulupa voidaan myöntää uudella perusteella, mikäli hakijalle voitaisiin myöntää oleskelulupa, jos hän olisi saapunut maahan ilman oleskelulupaa.

Hakija on ilmoittanut, että hän ei ole aikeissa hakea avioeroa puolisostaan. Kuitenkin asiassa saadun selvityksen perusteella voidaan katsoa, että asianosaisten tosiasiallinen perhe-elämä voidaan katsoa päättyneen hakijan muutettua turvakotiin. Hakijan puolison mukaan hakija on ilmoittanut, että hän solmi avioliiton vain päästäkseen pois Tunisiasta. Hakija on ilmoittanut haluavansa jäädä Suomeen ja löytää Suomesta töitä ja ystäviä. Hakijalle ei voitaisi myöntää oleskelulupaa pelkästään edellä mainittujen syiden perusteella, jos hän olisi saapunut maahan ilman oleskelulupaa.

Hakija ei ole esittänyt mitään sellaista uutta syytä, jonka perusteella hänelle tulisi myöntää uusi oleskelulupa.

Hakijalle ei voida katsoa lyhyen maassa oleskelun perusteella syntyneen sellaisia siteitä Suomeen, että hänelle tulisi tällä perusteella myöntää oleskelulupa Suomessa. Jos verrataan hänen siteitään Suomeen ja kotimaahansa Tunisiaan, jossa hän on asunut valtaosan elämästään, voidaan hänen siteidensä katsoa painottuvan kotimaahansa.

Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen Ulkomaalaisvirasto katsoo, että hakijalle ei tule myöntää uutta oleskelulupaa.

Turun hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemänsä valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hallintolainkäyttölain mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

A on ilmoittanut haluavansa tulla itse kuulluksi asiassa ja kuulla lisäksi C:tä todistajana tarkoituksessa esittää selvitystä muun muassa A:n miehen väkivaltaisuudesta, A:n ahdistuksesta ja turvakotiin menosta, islamilaisesta kulttuurista ja eronneen naisen asemasta tuossa kulttuurissa.

A on 30.7.2002 saanut oleskeluluvan avioliiton perusteella. Sillä seikalla, kummasta aviopuolisosta johtuvasta syystä puolisoiden yhteiselämä on päättynyt tai mikä tuo syy on ollut, ei ole merkitystä arvioitaessa maahantuloperusteiden muuttumisen vaikutusta uuden oleskeluluvan myöntämiseen. Koska A:ta ei ole Ulkomaalaisviraston valituksenalaisella oleskelulupahakemukseen antamalla päätöksellä määrätty karkotettavaksi kotimaahansa Tunisiaan, väitetyillä A:han hänen kotimaassaan Tunisiassa kohdistettavilla ihmis- ja perusoikeuksien loukkauksilla ei ole merkitystä asiassa. Suullisen käsittelyn toimittaminen kyseisten seikkojen selvittämiseksi on näin ollen ilmeisen tarpeetonta.

Ulkomaalaislaissa on säädetty määräaikaisen ja pysyvän oleskeluluvan myöntämisen edellytyksistä sekä oleskeluluvan peruuttamisesta. Ulkomaalaislaissa taikka -asetuksessa ei ole nimenomaan säädetty ensimmäisen määräaikaisen oleskeluluvan jälkeen myönnettävän uuden määräaikaisen oleskeluluvan edellytyksistä. Sen sijaan ulkomaalaislaissa on säädetty oleskeluluvan peruuttamisesta. Lain mukaan oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos ulkomaalainen on oleskelulupaa hakiessaan tietoisesti antanut henkilöllisyyttään koskevia tai muita päätökseen vaikuttavia vääriä tietoja taikka salannut sellaisen seikan, joka olisi saattanut vaikuttaa päätöksen sisältöön. Määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa myös muusta painavasta syystä. Hallituksen esityksessä ulkomaalaislaiksi (HE 47/1990 vp) on todettu, että muuna painavana syynä voidaan pitää ulkomaalaisen maahantuloperusteiden oleellista muuttumista. Edellä lausuttu huomioon ottaen uuden määräaikaisen oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä voidaan pitää sitä, että oleskeluluvan hakijan maahantulon peruste ei ole muuttunut.

Sisäasiainministeriön Oleskelu- ja työlupaohjeen (9/011/99) mukaan lyhyen maassa oleskelun aikana tapahtunut maassa oleskelun perusteen olennainen muuttuminen tai kokonaan poistuminen muodostaa yleensä perusteen evätä uusi oleskelulupa. Ohje vastaa asiassa syntynyttä käytäntöä. Jos ulkomaalainen haluaa hakea oleskelulupaa uudella perusteella, tulee hänen jättää hakemus ulkomaalaisasetuksen mukaisesti Suomen edustustoon ulkomailla. Edelleen ohjeen mukaan uusi oleskelulupa voidaan Suomessa myöntää olosuhteissa, joissa ulkomaalaiselle voitaisiin myöntää oleskelulupa, jos hän olisi hakemuksen tehdessään saapunut maahan ilman oleskelulupaa. Ulkomaalaislain mukaan tällaiselle henkilölle voidaan määräaikainen oleskelulupa myöntää Suomessa muun muassa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Asiassa saatu selvitys

Ulkomaalaisvirasto on 30.7.2002 myöntänyt A:lle oleskeluluvan statuksella A.5 ajalle 30.7.2002 - 30.7.2003. Oleskeluluvan myöntämisen perusteena on ollut 6.1.2001 solmittu avioliitto pysyvällä oleskeluluvalla Suomessa asuvan Tunisian kansalaisen B:n kanssa. A on saapunut Suomeen lokakuussa 2002. A:n ilmoituksen mukaan hän on huhtikuussa 2003 muuttanut pois puolisonsa luota tämän väkivaltaisuuden vuoksi. A on mennyt ensin Turun ensi- ja turvakotiin, josta hänelle on järjestetty oma asunto, johon hän on muuttanut 7.5.2003. A:lla ja B:llä ei ole yhteisiä lapsia.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

A:lle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa avioliiton perusteella. Oleskeluluvan perusteena ollut perhe-elämän viettäminen B:n kanssa on kuitenkin tosiasiallisesti päättynyt jo ensimmäisen oleskeluluvan voimassaoloaikana. A:n uusi oleskelulupahakemus on siten ratkaistava niiden edellytysten mukaisesti, jotka koskevat ensimmäisen oleskeluluvan myöntämistä Suomessa ilman oleskelulupaa maahan saapuneelle.

A on perustellut uutta oleskelulupahakemustaan sillä, että hän haluaa asua Suomessa ja tehdä täällä töitä tai opiskella. A:n mainitsemat seikat eivät ole edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa voidaan myöntää Suomessa ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle. A on asunut Suomessa suhteellisen lyhyen ajan. Kun lisäksi otetaan huomioon aikaisemman oleskeluluvan peruste ja muut asiaan vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan, oleskeluluvan epääminen ei ole myöskään ilmeisen kohtuutonta. Ulkomaalaisviraston päätös ei rajoita A:n oikeuksia enempää kuin on välttämätöntä. Ulkomaalaisviraston päätöksen muuttamiseen ei näin ollen ole syytä.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut ulkomaalaislain (378/1991) 1 §:n 4 momentin, 15 §:n, 16 §:n 1 ja 2 momentin, 19 §:n 1 momentin, 20 §:n ja 57 §:n 1 momentin sekä hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten tai Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Valituksen perusteluissa on muun ohella esitetty, että A on tullut Suomeen viettääkseen täällä perhe-elämää B:n kanssa. Hän on muuttanut Suomeen siis pysyvästi. Hän on saanut määräaikaisen oleskeluluvan perhe-elämän viettämistä varten. Se, että hän on miehensä väkivaltaisuuden vuoksi joutunut muuttamaan pois entisestä yhteisestä kodista jo ensimmäisen oleskeluluvan voimassa ollessa, ei muuta sitä tosiseikkaa, että hän on nyt hakenut jatko-oleskelulupaa eikä hänen hakemukseensa voida soveltaa niitä edellytyksiä mitä ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä sovelletaan.

Kuten edellä ja asian aikaisemmassa selvityksessä on tullut esille, muutti A Suomeen ainoastaan sen vuoksi, että hän meni avioliittoon Suomessa asuvan B:n kanssa. Aviomies osoittautui sekä fyysisesti että henkisesti väkivaltaiseksi mieheksi ja lopulta tilanne ajautui siihen, että A joutui hakeutumaan Turun poliisilaitoksen kautta turvakotiin. Kirjallisena todisteena vedotaan pahoinpitelystä tehtyyn rikosilmoitukseen.

Kokonaisharkinnassa on otettava huomioon myös se, että uuden 1.5.2004 voimaan tulleen ulkomaalaislain 54 §:n 5 momentin mukaan ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa perhesiteen perusteella, voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen päätyttyä sillä perusteella, että henkilöllä on kiinteät siteet Suomeen. Oleskelulupa voidaan myöntää myös 52 §:n nojalla yksilöllisestä inhimillisestä syystä, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan tai hänen haavoittuva asemansa.

A:n oleskelulupahakemusta ei voida myöskään ratkaista kuten ensimmäistä oleskelulupaa ilman lupaa Suomeen saapuneen ulkomaalaisen kohdalla. Kysymys on jatkoluvan hakemisesta eikä asia muuksi muutu, vaikka A on joutunut muuttamaan pois puolisoiden entisestä yhteisestä kodista ensimmäisen oleskeluluvan voimassaoloaikana.

Asian ratkaisussa on noudatettava kokonaisharkintaa ja A:n asiassa puhuvat oleskeluluvan myöntämisen puolesta sekä käytännölliset että humanitääriset syyt. A:n kannalta hänen oleskelunsa peruste ei ole millään tavalla muuttunut. Hän on tullut Suomeen viettääkseen täällä perhe-elämää miehensä kanssa. Hän olisi valmis viettämään perhe-elämää edelleenkin ellei hänen miehensä olisi heittänyt häntä ulos entisestä yhteisestä kodista. Mikään maahantulon peruste ei ole muuttunut A:n kohdalla.

A:n oleskelulupahakemuksen epääminen johtaisi siihen, että hän joutuisi epäinhimillisen ja ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Valtion on suojeltava tänne laillisesti avioliiton ja perhe-elämän viettämisen vuoksi muuttanutta ja väkivallan ja jatkuvan painostuksen vuoksi miehensä luota pois muuttamaan joutunutta A:ta. A on itse selvityksissään kertonut minkälaisen ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi hän kotimaassaan joutuisi, mikäli joutuisi palaamaan sinne jätettynä, hyljeksittynä naisena. Sillä, mistä syystä A on joutunut muuttamaan pois miehensä luota, ei Tunisiassa ole mitään merkitystä.

Koska oleskelulupahakemusta käsiteltäessä on päätös tehtävä kokonaisharkinnan perusteella, on edellä ja aikaisemmin esitetty huomioon ottaen päädyttävä epäilemättä siihen tulokseen, että A on oikeutettu jatko-oleskelulupaan.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ulkomaalaisvirasto on antanut asian johdosta lausunnon, jossa se on muun ohella esittänyt, että valituksessa ei ole tuotu esille mitään uutta olennaisesti asiaan vaikuttavaa.

Ulkomaalaisvirasto katsoo olevan kiistatonta, että valittajan maahantulon peruste ja oleskeluluvan myöntämisperuste ovat oleellisesti muuttuneet hänen lyhyen maassa oleskelunsa aikana. Ulkomaalaisvirasto katsoo myös, että valittajalle ei voitaisi myöntää uutta määräaikaista oleskelulupaa hänen esittämillään perusteilla asiaan sovellettavan vanhan ulkomaalaislain (378/1991) mukaan. Ulkomaalaisvirasto katsoo lisäksi, ettei asiassa myöskään ole edellytyksiä myöntää valittajalle uutta määräaikaista oleskelulupaa uuden ulkomaalaislain (301/2004) perusteella. Valituksessa on nimenomaisesti viitattu uuden ulkomaalaislain (301/2004) 52 ja 54 §:iin. Hallituksen esityksen (28/2003) mukaan 52 §:n tarkoituksena ei kuitenkaan ole että pykälän soveltamisella voidaan ohittaa perhesiteen, opiskelun tai työnteon perusteella myönnettävien oleskelulupien säädetyt edellytykset. Ulkomaalaisvirasto toteaa uuden ulkomaalaislain (301/2004) 54 §:n osalta puolestaan, että kun otetaan huomioon valittajan lyhyt maassa oleskeluaika niin pelkästään ystävillä, valittajan käymällä suomen kielen kurssilla tai työharjoittelupaikalla Turun Naiskeskuksessa ei voida katsoa olevan suurta merkitystä asiassa.

Ulkomaalaisvirasto toteaa myös, että valituskirjelmässä on kerrottu valittajan olevan eronneena naisena jopa hengenvaarassa, jos hän palaa kotimaahansa. Ulkomaalaisviraston saaman tiedon mukaan naisten oikeudet Tunisiassa avioerotilanteessa ovat kuitenkin paremmat kuin monissa muissa arabimaissa.

Ulkomaalaisvirasto katsoo kaiken asiassa esitetyn perusteella, ettei valittajan oleskeluluvan myöntämättä jättämistä voida pitää kohtuuttomana tai suhteellisuusperiaatteen vastaisena.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset ja palauttaa asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain (301/2004) 215 §:n 1 momentin 2 virkkeessä säädetyssä järjestyksessä.

Perustelut:

Vuoden 1991 ulkomaalaislaissa (378/1991) ei ollut säännöksiä uuden määräaikaisen oleskeluluvan myöntämisestä. Lain 21 §:ssä säädettiin oleskeluluvan peruuttamisesta. Säännöksen periaatteita on sovellettu myös harkittaessa uuden määräaikaisen oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä. Lain 21 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa voitiin peruuttaa muun ohella muusta painavasta syystä, jollaisena voitiin pitää hallituksen esityksen (47/1990 vp) mukaan maahantuloperusteiden olennaista muuttumista. Jos esimerkiksi avioliitto oli kestänyt lyhyehkön ajan, oleskelulupa voitiin peruuttaa. Lyhyehköllä ajalla tarkoitettiin alle kahden vuoden ajanjaksoa.

Uudessa, 1.5.2004 voimaan tulleessa ulkomaalaislaissa (301/2004) on kuitenkin omaksuttu erilainen kanta oleskeluluvan peruuttamiseen olosuhteiden muutoksen johdosta. Lain 58 §:n 4 momentin mukaan määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei enää ole olemassa. Peruuttamisen edellytyksenä on lisäksi, että ulkomaalainen on oleskellut Suomessa luvallisesti vasta lyhyen ajan. Hallituksen esityksen (28/2003 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan 58 §:n 4 momentin lähtökohtana olisi, että silloin kun olosuhteiden muutos ei johdu hakijasta, oleskelulupaa ei voitaisi peruuttaa enää, kun hän on asettunut Suomeen. Lupa voitaisiin peruuttaa, jos ulkomaalainen on oleskellut maassa vasta lyhyen ajan. Lakiin ei ole ehdotettu mitään kiinteää aikarajaa, vaan harkinta olisi tapauskohtaista. Laissa mainittu lyhyt aika voisi olla joistain viikoista joihinkin kuukausiin.

Uudessa ulkomaalaislaissa on lisäksi säännös uuden määräaikaisen oleskeluluvan myöntämisestä. Lain 54 §:n 5 momentin mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään uudella perusteella, jos ulkomaalaiselle voitaisiin myöntää ensimmäinen oleskelulupa tällä uudella perusteella. Ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa perhesiteen perusteella, voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen päätyttyä sillä perustella, että henkilöllä on kiinteät siteet Suomeen.

Hallituksen esityksen (28/2003 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan jatkoluvan myöntäminen olisi 54 §:n 5 momentin perusteella mahdollista myös niissä tapauksissa, joissa ulkomaalainen hakee oleskelulupaa uudella perusteella. Tällöin asia ratkaistaisiin aivan kuin ulkomaalainen hakisi ensimmäistä oleskelulupaa. Koska ulkomaalainen on oleskellut laillisesti oleskeluluvalla Suomessa uuden perusteen syntyessä, hänen ei edellytettäisi poistuvan maasta ja jättävän hakemuksensa ulkomailla Suomen edustustoon, vaan hän voisi jättää hakemuksen kihlakunnan poliisilaitoksella ja jäädä Suomeen odottamaan hakemuksen ratkaisua. Pykälän 5 momentissa olisi lisäksi säännös, jonka perusteella jatkolupa voitaisiin myöntää ulkomaalaiselle, joka on saanut oleskeluluvan perhesiteen perusteella, mutta perheside on katkennut.

A:lle on myönnetty 30.7.2002 ensimmäinen oleskelulupa ajalle 30.7.2002 - 30.7.2003. Oleskeluluvan myöntämisen perusteena on ollut 6.1.2001 solmittu avioliitto pysyvällä oleskeluluvalla Suomessa asuvan Tunisian kansalaisen B:n kanssa. A on muuttanut aviopuolisonsa luokse Suomeen lokakuussa 2002. Hän on kertonut muuttaneensa pois aviopuolisonsa luota huhtikuussa 2003 tämän väkivaltaisuuden vuoksi. A on mennyt ensin Turun ensi- ja turvakotiin ja muuttanut tämän jälkeen omaan asuntoon 7.5.2003.

Suomen perustuslain 7 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Saman pykälän 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua. A on joutunut muuttamaan turvakotiin aviopuolisonsa väkivaltaisuuden vuoksi. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa yhteiselämän päättymiseen liittyvät seikat on otettava huomioon uuden määräaikaisen oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa.

Kun otetaan huomioon edellä selostetut uudesta ulkomaalaislaista ilmenevät periaatteet oleskeluluvan peruuttamisesta sekä uuden määräaikaisen oleskeluluvan myöntämisestä sekä asiakirjoista ilmenevä selvitys perhe-elämän päättymiseen liittyneistä olosuhteista sekä A:n olosuhteista Tunisiassa, korkein hallinto-oikeus katsoo, että oleskeluluvan myöntämättä jättämistä A:lle on pidettävä ilmeisen kohtuuttomana.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Henna Mäkinen.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Hallintoneuvos Ilkka Peren äänestyslausunto:

"Hylkään valituslupahakemuksen. Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena ratkaisemaan asian hylkään valituksen.

Asiakirjoista ilmenevät seikat huomioon ottaen katson, että A:n oleskeluluvan perusteena ollut perheside on päättynyt keväällä 2003. Hänellä ei ole oleskeluluvan voimassaolon päättyessä 30.7.2003 ollut kiinteitä siteitä Suomeen. Uuden määräaikaisen oleskeluluvan epääminen ei ole muutoinkaan ollut vuoden 1991 ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuutonta. Kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Turun hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut samoin kuin 1.5.2004 voimaan tulleen ulkomaalaislain 54 §:n 5 momentin säännökset, katson, että hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Avustajan palkkion osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö."