13.8.2004

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan riistanhoitopiiri on päätöksellään 18.2.2003 n:o 2003/00009 myöntänyt YTV Jätehuoltolaitokselle luvan saada poiketa metsästysasetuksen 25 a §:ssä säädetystä rauhoittamattomien lintujen pesimäaikaisesta rauhoituksesta seuraavasti:

Varis 500 kpl 10.3.2003 - 31.7.2003
Harmaalokki 2000 kpl 10.3.2003 - 31.7.2003

Päätösehtojen mukaan lintujen tappaminen ajalla 1.5.-15.7. on rajoitettu vain merkittävää terveydellistä haittaa tai vaaraa aiheutuvien lintuyksilöiden tappamiseen. Lintuja voidaan kuitenkin edellä todetun estämättä pelotella kaatopaikka-alueelta. Lisäksi lupaehtojen 2 kohdan mukaan lupaa saadaan käyttää ainoastaan hakemuksessa mainitulla alueella (Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa Espoossa), edellyttäen, että siihen on muutoin metsästyslain edellyttämä oikeus.

Päätöksen perustelujen mukaan hakemuksessa tarkoitettujen rauhoittamattoimien lintujen kannat ovat runsaat, eikä haettujen määrien tappaminen vaaranna suotuisan suojelun tasoa. Lintujen pelottelu ja tappaminen on ainoa tyydyttävä ratkaisu hakemuksen tarkoittamien haittojen estämiseksi. Lintujen tappamista ajalla 1.5.-15.7. on kuitenkin rajoitettu, koska siitä saattaa aiheutua eläinsuojelullista haittaa tapettujen lintujen poikasille. Lisäksi haettua lintumäärää on vähennetty, koska haittojen estäminen onnistuu pienemmän lintumäärän tappamisella.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on jättänyt Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry:n valituksen Uudenmaan riistanhoitopiirin päätöksestä tutkimatta.

Sovellettuina oikeusohjeina valituslautakunta on maininnut hallintolainkäyttölain (586/1996) 6 §:n, 51 §:n 2 momentin, 74 §:n ja 82 §:n 2 momentin, metsästyslain (625/1993) 5 §:n 2 momentin sekä 50 ja 90 §:n ja luonnonsuojelulain (1096/1996) 63 §:n.

Lausunnon antaminen oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta on rauennut.

Päätöksensä perusteluissa valituslautakunta on lausunut, että metsästyslain 90 §:n 1 momentin mukaan kysymyksessä olevassa laissa tarkoitetussa asiassa tehtyyn riistanhoitopiirin ja riistanhoitoyhdistyksen päätökseen saa hakea valittamalla muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Muutoksenhakuun sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään muutoksenhausta hallintoviranomaisen päätökseen.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. Saman lain 3 §:n mukaan jos muussa laissa tai ennen hallintolainkäyttölain voimaantuloa annetussa asetuksessa on siitä poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolainkäyttölain sijasta.

Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi eli niin sanottu lintudirektiivi (79/409/ETY), kuten myös luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön ja kasvien suojelusta annettu direktiivi eli niin sanottu luontodirektiivi (92/43/ETY), ovat tulleet Suomeen sovellettaviksi 1.1.1995. Mainitut direktiivit on pantu täytäntöön luonnonsuojelulailla muilta osin kuin metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien osalta. Direktiiveihin ei sisälly menettelyä tai muutoksenhakua eikä siten valitusoikeutta koskevia säännöksiä. Luonnonsuojelulain 38 §:n mukaan metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien rauhoittamisesta säädetään metsästyslaissa. Siten valittajan oikeuteen hakea muutosta kysymyksessä olevaan Uudenmaan riistanhoitopiirin poikkeuslupapäätöksiin sovelletaan metsästyslain säännöksiä. Luonnonsuojelulain muutoksenhakua ja menettelyä koskevat säännökset eivät tule tässä sovellettaviksi metsästyslain 5 §:ssä mainittuja lajeja koskevaan päätöksentekoon, sillä niissä ei ole säädetty muuta metsästyslakiin kohdistuvaa poikkeavaa kuin antamalla luonnonsuojelulain 63 §:ssä vain alueelliselle ympäristökeskukselle oikeus valittaa "muun lain mukaisesta luvan myöntämistä tai suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä sillä perusteella, että päätös on tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen".

Koska valittajayhdistys ei ole valituksenalaisessa poikkeuslupa-asiassa hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitetussa asianosais- tai muussa oikeus- taikka viranomaisasemassa, sillä ei ole valitusoikeutta kyseisessä asiassa. Myöskään Suomen perustuslain 20 §:n yleistä säännöstä siitä, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille ja että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, ei voida tulkita siten, että sillä olisi tarkoitettu laajentaa yllä selostettua valitusoikeutta. Tämän vuoksi valituslautakunta ei ole tutkinut valitusta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry on valituksessaan vaatinut, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös kumotaan, yhdistyksen valitus tutkitaan ja Uudenmaan riistanhoitopiirin päätös kumotaan. Lisäksi yhdistys on vaatinut, että Uudenmaan riistanhoitopiiri velvoitetaan korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut täysimääräisinä mukaan lukien mahdollinen oikeudenkäyntimaksu.

Yhdistys on valituksensa perusteluissa muun muassa lausunut, että yhdistyksellä on asianosaisena valitusoikeus linnustonsuojeluun erikoistuneen toimialan perusteella, Helsingin seudulla toimivana yhdistyksenä sekä Suomen perustuslain 20 §:n perusteella, jonka mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain muutos on laajentanut linnustonsuojeluyhdistysten asianosaisuutta ja valitusoikeutta metsästyslain mukaisissa asioissa.

Metsästyslaissa ja muissa laeissa ei ole erityisesti määritelty asianosaisuutta, eikä laeissa ole valituskieltoja. Sen johdosta valittajalle on perustuslain 20 §:n nojalla annettava mahdollisuus valittamalla vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Yhdistys on lausunut, että Uudenmaan riistanhoitopiirin päätöksessä 18.2.2003 luvan myöntämisperusteet ovat lainsäädännön kanssa voimakkaassa ristiriidassa, minkä vuoksi lupa on laiton ja päätös tulee peruuttaa. Lintudirektiivin edellyttämä vaihtoehtoisten menetelmien puute ei toteudu Ämmässuolla eikä muilla Suomen kaatopaikoilla. Kokeilut esimerkiksi Lahden kaatopaikalla ovat osoittaneet, että lintujen pelottelu paukkupanoksilla riittää karkottamaan lintuja ja pienentämään lintumääriä kaatopaikalla. Koska tappamiselle on vaihtoehto, lokkien ja varisten laajamittainen ampuminen tai tappaminen on lintudirektiivin vastaista. Luvan myöntäminen on mahdollista ainoastaan, mikäli ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua kuin lintujen tappaminen.

Uusimmassa Suomessa tehdyssä kaatopaikkalokkien tutkimuksessa on todettu, että lokit eivät ole terveysriski ihmisille. Luonnonvaraisen linnun ei ole todettu Suomessa aiheuttaneen salmonellaa ihmisessä.

Hygieniahaitta ei käy poikkeusluvan myöntämisen perusteeksi. Lintujen aiheuttamat siisteys- tai muut hygieniaongelmat eivät ole lintudirektiivin 9 artiklan mukaan riittävä peruste poikkeusluvan myöntämiselle.

Harmaalokkien massateurastuskaan ei juuri ole pienentänyt kaatopaikoilla vierailevien lokkien määriä viime vuosina. Lokkien ampumista ei käytetä karkoitustarkoitukseen muualla Euroopan unionissa, vaikka Keski-Euroopassa kaatopaikoilla ruokailee Suomen kaatopaikkoja enemmän lokkeja.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös, jolla yhdistyksen valitus on jätetty tutkimatta, kumotaan. Enemmän lausunnon antaminen asiasta raukeaa.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Metsästyslain 1 §:n 1 momentin mukaan metsästyslakia sovelletaan metsästykseen ja rauhoittamattomien eläinten pyydystämiseen ja tappamiseen sekä riistanhoitoon, riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen ja koiran pitämiseen.

Metsästyslain 2 §:ssä säädetään, että metsästyksellä tarkoitetaan luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä ja tappamista sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun. Metsästystä on myös pyyntitarkoituksessa tapahtuva riistaeläimen houkutteleminen, etsiminen, kiertäminen, väijyminen, hätyyttäminen tai jäljittäminen, koiran tai muun pyyntiin harjoitetun eläimen käyttäminen riistaeläimen etsimiseen, ajamiseen tai jäljittämiseen sekä pyyntivälineen pitäminen pyyntipaikalla viritettynä pyyntikuntoon.

Luonnonsuojelulain 37 §:n 1 momentin (492/1997) mukaan sanotun lain 6 luvun eliölajien suojelua koskevia säännöksiä sovelletaan Suomessa luonnonvaraisina esiintyviin eläin- ja kasvilajeihin lukuun ottamatta metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä sekä taloudellisesti hyödynnettäviä kaloja. Tästä poiketen 44 §:n ja 49 §:n soveltamisalasta säädetään mainituissa pykälissä.

Metsästyslain 5 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan rauhoittamattomia eläimiä ovat muun muassa varis ja harmaalokki.

Metsästyslain 20 §:n 1 momentissa säädetään, että metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.

Metsästyslain 48 §:n 3 momentissa säädetään, että sen estämättä, mitä saman pykälän 1 momentissa säädetään alueen omistajan tai haltijan oikeudesta tappaa alueellaan oleva rauhoittamaton eläin, maa- ja metsätalousministeriö voi päättää, että eläintautien estämiseksi, muista terveydellisistä syistä, yleisen turvallisuuden varmistamiseksi tai huomattavan omaisuutta uhkaavan vahingon torjumiseksi saa määrätyn rauhoittamattoman eläimen pyydystää tai tappaa tietyllä alueella määrättynä aikana ilman alueen tai rakennuksen omistajan tai haltijan lupaa.

Metsästyslain 49 §:n 2 momentissa säädetään, millaisia pyyntivälineitä tai pyyntimenetelmiä rauhoittamattoman eläimen pyydystämiseen tai tappamiseen ei saa käyttää. Saman pykälän 4 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön luvalla saadaan rauhoittamattoman eläimen pyydystämisessä tai tappamisessa käyttää sellaista pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää, joka 2 momentin mukaan on kielletty.

Metsästyslain 50 §:n 1 momentin mukaan asetuksella annetaan tarvittaessa tarkempia säännöksiä rauhoittamattoman eläimen pyydystämisessä tai tappamisessa sallituista pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä sekä niiden käytöstä.

Metsästysasetuksen 25 a §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, että rauhoittamattomista linnuista muun muassa varis ja harmaalokki ovat Uudenmaan riistanhoitopiirin alueella rauhoitettuja 10.3.-31.7.

Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että jos vahingon estämiseksi on tarpeen eikä ole muuta tyydyttävää ratkaisua, riistanhoitopiiri voi antaa luvan 1 momentissa säädetystä rauhoituksesta poikkeamiseen.

Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin (79/409/ETY) 1 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä.

Direktiivin 5 artiklan a alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava, kuitenkaan rajoittamatta 7 ja 9 artiklan soveltamista, kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet, joissa kielletään erityisesti kyseisten lintujen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen käytetystä menetelmästä riippumatta.

Direktiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaan direktiivin liitteessä II olevassa 2 osassa lueteltujen lajien metsästys voidaan sallia Suomessa. Näihin lajeihin kuuluvat muun muassa varis ja harmaalokki.

Saman artiklan 4 kohdassa säädetään muun muassa, että jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että metsästystä koskevan lainsäädännön alaisia lajeja ei metsästetä pesimisaikana eikä eri lisääntymis- ja poikastenkasvatusvaiheissa.

Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, poiketa muun muassa 5 ja 7 artiklasta kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi ja lentoturvallisuuden turvaamiseksi.

Metsästyslain 89 §:ssä (692/1999) säädetään, että metsästyslaissa tarkoitettuja asioita muun muassa riistanhoitopiireissä käsiteltäessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä hallintomenettelylaissa (598/1982) säädetään menettelystä viranomaisessa. Vastaavasti on sovellettava tiedoksiannosta hallintoasioissa annetun lain (232/1966) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) säännöksiä.

Metsästyslain 90 §:n 1 momentissa säädetään, että metsästyslaissa tarkoitetussa asiassa tehtyyn riistanhoitopiirin päätökseen saa hakea valittamalla muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Muutoksenhakuun sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään muutoksenhausta hallintoviranomaisen päätökseen.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin mukaan valitusoikeus on sanotun lain mukaisessa asiassa niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Muissa kuin korvausta sekä eräitä poikkeuslupia koskevissa asioissa on valitusoikeus myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen.

Luonnonsuojelulain 63 § koskee oikeutta valittaa muun lain kuin luonnonsuojelulain nojalla tehdystä päätöksestä. Mainitun pykälän mukaan sen lisäksi, mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, alueellisella ympäristökeskuksella on oikeus valittaa muun lain mukaisesta luvan myöntämistä tai suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä sillä perusteella, että päätös on luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen.

Suomen perustuslain (731/1999) 20 § sisältää ympäristöä koskevan perusoikeussäännöksen. Pykälän 1 momentissa säädetään yleisesti vastuusta luonnosta ja ympäristöstä. Pykälän 2 momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslakia toteutetaan ensi kädessä lainsäädännöllä, mutta perustuslain säännöksellä voi myös olla vaikutusta joustavien oikeusnormien tulkinnassa.

Valitusoikeus

Metsästyslain 20 §:n säännös kantojen vaarantamisen kiellosta koskee vain riistaeläimiä. Myöskään metsästyslain 7 luvussa, joka koskee rauhoittamattomien eläinten pyydystämistä ja tappamista, ei ole asetettu velvollisuutta ottaa päätöksenteossa huomioon rauhoittamattomien lintujen kantojen säilyttämiseen liittyviä näkökohtia. Riistanhoitopiirillä ei siten ole, riistaeläinten metsästyksestä poiketen, erityistä säännöksiin perustuvaa velvollisuutta huolehtia päätöksenteossaan rauhoittamattomien lintujen kantojen riittävästä ylläpitämisestä siinäkään tapauksessa, että luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY tätä edellyttää.

Metsästysasetuksen 25 a §:n 2 momentissa tarkoitetulle poikkeamiselle rauhoitusajoista ei ole säädetty lajin kannat tai lisääntymisedellytykset huomioon ottavaa edellytystä, vaikka direktiivin säännösten tulkintavaikutus onkin tarvittaessa otettava huomioon ratkaistaessa, miten riistanhoitopiirin tulee soveltaa poikkeuksen myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä.

Ympäristöön ja luontoon liittyviä yleisiä etuja säännönmukaisesti valvovalla alueellisella ympäristökeskuksella ei ole asiassa valitusoikeutta luonnonsuojelulain 63 §:n nojalla, koska metsästyslain alaan kuuluvia rauhoittamattomia eläimiä koskevassa poikkeamisasiassa ei ole kysymys siitä, että päätös olisi luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen. Se, olisiko ympäristökeskuksella muulla perusteella valitusoikeus metsästysasetuksen 25 a §:n 2 momentin mukaisessa poikkeamisasiassa, ei ole ratkaistavissa tässä yhteydessä.

Kun otetaan huomioon edellä sanotut näkökohdat ja yhteisöoikeuden tehokkaan toteutumisen vaatimus, rauhoittamattomien lintujen rauhoitusajoista tehtävien poikkeusten lainmukaisuus on tarvittaessa voitava saattaa tutkittavaksi myös muutoksenhakuteitse. Koska vuonna 1993 säädettyyn metsästyslakiin, jota on monin kohdin myöhemmin muutettu, ei sisälly luonnon- tai ympäristönsuojelun alalla toimivien kansalaisjärjestöjen valitusoikeutta koskevia säännöksiä, valitusoikeuden olemassaolo ratkaistaan soveltamalla hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin yleissäännöstä, jonka mukaan valitusoikeus on muun ohella sillä, jonka etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Kun momentin tulkinnassa otetaan huomioon edellä sanottu ja myös Suomen perustuslain 20 §:n 1 ja 2 momentin säännökset sekä se, että rekisteröidyille paikallisille tai alueellisille luonnonsuojeluyhdistyksille on vuonna 1996 säädetyssä luonnonsuojelulaissa nimenomaisesti annettu valitusoikeus, joka tosin ei koske luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa mainittuja poikkeuksia rauhoitussäännöksistä, valitusoikeuden on metsästysasetuksen 25 a §:ssä tarkoitettua rauhoittamattoman linnun rauhoitusajasta poikkeamista koskevassa asiassa katsottava kuuluvan luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa tarkoitettuja yhdistyksiä vastaaville paikallisille tai alueellisille järjestöille. Helsingin lintutieteellinen yhdistys Tringa ry:llä on näin ollen oikeus saattaa kysymys poikkeamisen oikeudellisista edellytyksistä valitusviranomaisen tutkittavaksi. Näistä syistä yhdistyksen valitus on tutkittava.

Asia olisi tämän vuoksi palautettava valituslautakunnalle yhdistyksen valituksen tutkimista varten. Koska aika, joksi poikkeus rauhoituksesta on myönnetty, on päättynyt, ei asian käsittelyä kuitenkaan ole tarpeen jatkaa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, yhdistykselle ei määrätä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori ja Kari Kuusiniemi. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.

Eriävä mielipide

Presidentti Pekka Hallbergin äänestyslausunto:

"Metsästyslain 1 §:n 1 momentin mukaan metsästyslakia sovelletaan metsästykseen ja rauhoittamattomien eläinten pyydystämiseen ja tappamiseen sekä riistanhoitoon, riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen ja koiran pitämiseen.

Metsästyslain 5 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan rauhoittamattomia eläimiä ovat muun muassa varis ja harmaalokki.

Metsästyslain 50 §:n mukaan asetuksella annetaan tarvittaessa tarkempia säännöksiä rauhoittamattoman eläimen pyydystämisessä ja tappamisessa sallituista pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä sekä niiden käytöstä.

Metsästysasetuksen 25 a §:n 1 momentissa säädetään, että rauhoittamattomista linnuista muun muassa varis ja harmaalokki ovat Uudenmaan riistanhoitopiirin alueella rauhoitettuja 10.3.-31.7.

Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että jos vahingon estämiseksi on tarpeen eikä ole muuta tyydyttävää ratkaisua, riistanhoitopiiri voi antaa luvan 1 momentissa säädetystä rauhoituksesta poikkeamiseen.

Metsästyslain 90 §:n 1 momentissa säädetään, että metsästyslaissa tarkoitetussa asiassa tehtyyn riistanhoitopiirin päätökseen saa hakea valittamalla muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Muutoksenhakuun sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään muutoksenhausta hallintoviranomaisen päätökseen.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Luonnonsuojelulain 63 § koskee oikeutta valittaa muun lain kuin luonnonsuojelulain nojalla tehdystä päätöksestä. Sen lisäksi, mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, alueellisella ympäristökeskuksella on oikeus valittaa muun lain mukaisesta luvan myöntämistä tai suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä sillä perusteella, että päätös on luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen.

Valittajayhdistys ei ole valituksenalaisessa rauhoituksesta poikkeamista koskevassa asiassa hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitetussa asianosais- tai muussa oikeus- taikka viranomaisasemassa, minkä vuoksi sillä ei ole valitusoikeutta asiassa.

Suomen perustuslain 20 §:n yleistä säännöstä siitä, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille ja että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, ei myöskään voida tulkita siten, että sillä olisi tarkoitettu välittömästi laajentaa yllä selostettua valitusoikeutta.

Edellä olevan perusteella katson, että valituslautakunta on menetellyt oikein jättäessään Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry:n valituksen tutkimatta, minkä vuoksi hylkään yhdistyksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemän valituksen.

Oikeudenkäyntikulujen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö."

Asian esittelijän esittelijäneuvos Tuulia Riikosen päätösehdotus asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin presidentti Pekka Hallbergin äänestyslausunto.