4.2.2004

Asian käsittelyvaiheet

Verotusta verovuodelta 1998 toimitettaessa on käynyt selville, että A oli 22.12.1998 kahdella kaupalla myynyt yhteensä 52 700 kappaletta X Oy:n osakkeita kurssiin 25,60 markkaa osakkeelta eli yhteensä 1 349 120 markalla. Kun A oli vuosina 1996-1998 hankkinut nuo osakkeet 3 331 110 markalla, hänelle oli aiheutunut osakkeiden luovutuksesta 1 994 502 markan luovutustappio. Verotuksessa luovutustappio on vähennetty A:n verovuonna saamasta 2 216 541 markan luovutusvoitosta.

Veroasiamies on oikaisuvaatimuksessaan verotuksen oikaisulautakunnalle verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ään viitaten vaatinut, ettei X Oy:n osakkeiden luovutustappiota vähennetä luovutusvoitosta.

Verotuksen oikaisulautakunta on hyväksynyt veroasiamiehen oikaisuvaatimuksen ja poistanut A:lle luovutusvoiton vähennykseksi hyväksytyn 1 994 502 markan luovutustappion.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös kumotaan.

Kyseiset X Oy:n osakkeiden kaupat on tehty avoimesti pörssissä. Pörssikauppa on anonyymiä kaupankäyntiä, jossa myyjä ja ostaja eivät kohtaa. Toimeksiantoja annettaessa ei voida tietää, toteutuvatko kaupat. Myyntitoimeksiantoa ei ole varmistettu niin, että A olisi toiminut itse ostajana. Veroviranomaiset eivät ole näyttäneet, että toimeksiannot olisi annettu samanaikaisesti, eikä A olekaan antanut toimeksiantoja samanaikaisesti. Välittäjälle on annettu ensin tehtäväksi etsiä osakkaille ostaja ja sitten vasta myyjä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vuoden lopussa myydyt osakkeet ostetaan suurella todennäköisyydellä takaisin. Tämä osoittaa, ettei A:kaan ole tehnyt yleiseen menettelyyn nähden poikkeuksellista toimenpidettä. Verovelvollisella on oikeus toteuttaa suunnittelemansa toimenpiteet verotuksellisesti edullisimmalla tavalla. A:n suorittamaa myynti-osto -operaatiota ei ole laissa kielletty, eikä tuollaisiin operaatioihin ole verotuskäytännössä puututtu.

Veroasiamies on antanut vastineen ja verovirasto lausunnon.

A on antanut vastaselityksen. Lisäksi A on antanut selvityksen, kun hallinto-oikeus on pyytänyt häneltä tietoja X Oy:n osakkeiden osto- ja myyntitoimeksiantojen sisällöstä, toimeksiantojen päivämääristä ja ajankohdista sekä osakkeiden myyntien ja ostojen ajankohdista. A on kertonut tiedustelleensa osakkeiden kaupat välittäneeltä Y-pankilta mahdollisuutta selvittää pankin tallentamia tietoja puheena olevista toimeksiannoista ja kaupoista. Hänelle oli kerrottu, ettei ole olemassa tietokantaa, josta mainitut tiedot voisi helposti saada. Kaupat tehneen meklarin omia muistiinpanoja olisi saattanut olla arkistossa. A ei kuitenkaan ole antanut toimeksiantoa etsiä meklarin mahdollisesti tekemiä muistiinpanoja, koska pankki olisi laskuttanut A:ta tietojen etsimisestä ja kulut olisivat voineet nousta korkeiksi. A on kertonut antaneensa toimeksiannot puhelimitse suoraan meklarille. Koska puhelimitse annetuista toimeksiannoista ei anneta kirjallista vahvistusta, A:lla ei ole tositteita, joista voisi todeta toimeksiantojen päivämäärän ja kellonajan. Tapahtumista on jo vuosia, joten A:lla ei ole enempää muistikuvia asiasta.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Saadun selvityksen mukaan A on 22.12.1998 myynyt kahdella eri kaupalla yhteensä 52 700 kappaletta X Oy:n osakkeita kurssiin 25,60 markkaa osakkeelta yhteensä 1 349 120 markan kauppahinnalla. Luovutuksista on A:lle aiheutunut yhteensä 1 994 502 markan luovutustappio, joka on toimitetussa verotuksessa vähennetty hänen verovuonna saamastaan 2 216 541 markan luovutusvoitosta.

A on 22.12.1998 ostanut 52 700 kappaletta X Oy:n osakkeita kurssiin 25,60 markkaa osakkeelta eli yhteensä 1 349 120 markan kauppahinnalla.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

A on samana päivänä myynyt ja ostanut yhtä suuret määrät saman yhtiön osakkeita samalla hinnalla. Oikaisulautakunnan päätöksessä on muun ohella todettu, että osakkeiden luovuttaminen tappion realisoimiseksi, kun tappiolla on määrä kuitata muut samana verovuonna saadut luovutusvoitot, on sinänsä täysin hyväksyttävää ja sitä esiintyy käytännössä varsin usein. Lisäksi oikaisulautakunta on todennut, että tätä menettelyä ei voida sinänsä pitää verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä tarkoitettuna veron kiertämisenä. Oikaisulautakunta on kuitenkin hyväksynyt veroasiamiehen vaatimuksen A:lle X Oy:n osakkeiden myynnistä aiheutuneen tappion jättämisestä vähentämättä sillä perusteella, että A on antanut samanaikaisesti myynti- ja ostotoimeksiannon samasta X Oy:n osakemäärästä ja osakkeet on myyty ja ostettu samana päivänä samasta hinnasta.

Suomen verolainsäädännössä ei ole erityissäännöksin rajoitettu samanlajisten osakkeiden edestakaisesta myynnistä ja ostosta aiheutuneen tappion vähennysoikeutta luovutusvoitoista. A on myynyt puheena olevat osakkeet kahdessa erässä ja ostanut yhdessä erässä. Asiassa ei ole ilmennyt, että hän olisi itse toiminut kaupoissa sekä ostajana että myyjänä. Näin ollen A:n toteuttamissa osakekaupoissa voidaan olettaa olleen myös hintariskin. Kun asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että A olisi myynyt osakkeet alle niiden käyvän arvon, hallinto-oikeus katsoo, ettei A:lle X Oy:n osakkeiden myynnistä aiheutuneen tappion vähennysoikeutta voida evätä verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla pelkästään sillä perusteella, että A on todennäköisesti antanut samanaikaisesti myynti- ja ostotoimeksiannon samasta X Oy:n osakemäärästä ja osakkeet on myyty ja ostettu samana päivänä samasta hinnasta.

Noilla perusteluilla hallinto-oikeus on hyväksynyt A:n valituksen ja kumonnut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen sekä saattanut tältä osin toimitetun verotuksen voimaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veroasiamies on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Uudenmaan verovirasto on hallinto-oikeuden antaman päätöksen jälkeen tehnyt Y-pankille verotusmenettelystä annetun lain 19 §:n nojalla A:n kysymyksessä olevia X Oy:n osakekauppoja koskevan tiedustelun, johon Y:n Pankkiiriliike Oy on vastannut 12.8.2002 päivätyllä kirjeellä, että A on antanut myyntitoimeksiannon 52 700 X Oy:n osakkeesta rajakurssiin 25,60 markkaa/osake 22.12.1998. Myyntitoimeksianto on annettu suoraan Y-pankin meklareille. Annettu myyntitoimeksianto on toteutunut jälkipörssissä 22.12.1998 klo 17.35 hintaan 25,60 markkaa/osake. Ostajana on ollut Y-pankki. A on antanut ostotoimeksiannon 52 700 X Oy:n osakkeesta rajakurssiin 25,60 markkaa/osake. Myös ostotoimeksianto on annettu suoraan meklareille. Ostotoimeksianto on toteutunut jälkipörssissä 22.12.1998 klo 17.44 hintaan 25,60 markkaa/osake. Myyjänä on ollut Y-pankki. Y:n Pankkiiriliike Oy on 16.8.2002 lähettämässään sähköpostiviestissä vielä täydentänyt vastaustaan todeten, että jälkipörssissä arvopaperikauppaa käydään sopimuskauppana. Sopimuskaupassa ostaja ja myyjä sopivat keskenään kaupasta, ja kaupankäyntikurssin on oltava jatkuvan kaupankäynnin parhaan osto- ja myyntikurssin välinen kurssi.

Y:n Pankkiiriliike Oy:n vastauksen mukaan sekä myynti että osto ovat tapahtuneet jälkipörssissä. Jälkipörssissä arvopaperikauppaa käydään sopimuskauppana, mikä tarkoittaa sitä, että ostaja ja myyjä sopivat keskenään kaupasta. Tässä tapauksessa sopijapuolina ovat siis olleet A ja Y-pankki. Y-pankki osti osakkeet A:lta 25,60 markan kappalehintaan ja yhdeksän minuuttia myöhemmin myi vastaavan määrän osakkeita A:lle 25,60 markan kappalehintaan. A on tavallaan käynyt kauppaa itsensä kanssa. Koska kukaan ulkopuolinen ei ole päässyt kaupoissa väliin ja kun myynti- ja ostohinta on sovittu samaksi, mitään hintariskiä ei tosiasiallisesti ole ollut.

Näin ollen A:n hallinto-oikeudelle antama selvitys ei ole pitänyt paikkaansa, ja hallinto-oikeuden päätös on perustunut olennaisesti virheelliseen käsitykseen vallinneista tosiseikoista. Hallinto-oikeus ei ollut myöskään varannut veroasiamiehelle tilaisuutta lausua käsitystään A:n lisäselvityksestä, joten asiassa on tapahtunut menettelyvirhe.

A on antanut vastaselityksen ja vaatinut veroasiamiehen valituksen hylkäämistä. Asiassa ei ole tapahtunut menettelyvirhettä. A ei itse eikä kukaan hänen lähipiiristään ole toiminut kauppojen vastapuolina. Y:n Pankkiiriliike Oy:n A:lle antaman lausunnon mukaan välittäjä ei voi kertoa asiakkaansa nimeä eteenpäin. A ei siten ole saanut tietoa kauppojen vastapuolesta. Kauppojen hintariski on syntynyt siitä, ettei etukäteen ole ollut tietoa, millä hinnoilla osakkeille löytyy ostaja. A ei ole asettanut myynnille ja ostolle samoja rajahintoja vaan on antanut välittäjälle väljät ohjeet.

Veroasiamies on antamassaan vastaselityksessä uudistanut vaatimuksensa ja korostanut, että X Oy:n osakkeet on ostanut ja myynyt ja molemmat transaktiot välittänyt sama yhteisö, tuolloinen Y-pankki. Kun välittäjän ja kaupan toisen osapuolen suhde on ollut tämä, ovat tarkastelijan näkökulmasta samaistuneet välittäjä ja toinen osapuoli. On ollut varsin todennäköistä, että järjestelyyn ryhtyessään ja siihen liittyviä riskejä selvittäessään A on ollut tietoinen siitä, miten järjestely toteutetaan. Dokumentoitu tosiasia joka tapauksessa on, että A:n vastapuoli (ostaja/myyjä) ja välittäjä osakekaupoissa on ollut sama yhteisö, Y-pankki.

A on antanut lisävastineen ja selittänyt, ettei luvan antaminen välittäjälle johda siihen, että välittäjä paljastaisi etu- tai jälkikäteen kauppojen vastapuolen. Lupa antaa välittäjälle mahdollisuuden toimia vastapuolena, mutta ei velvollisuutta kertoa vastapuolistaan. Hinnastakaan ei voida päätellä A:n osallistuneen kauppajärjestelyn suunnitteluun, koska hinta määräytyy arvopaperimarkkinalain perusteella. Kaupat ovat olleet aitoja eikä syntyneeseen luovutustappioon voida soveltaa veronkiertosäännöstä. A on vedonnut myös luottamuksensuojaan.

Veroasiamies on antanut lisävastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt veroasiamiehelle valitusluvan ja tutkinut asian.

Tuloverolain 50 §:n mukaan omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuotena sitä mukaa kuin voittoa kertyy, eikä sitä oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää vahvistettaessa. Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

A on verovuonna saanut arvopaperien ja arvo-osuuksien myynneistä luovutusvoittoa 2 216 541 markkaa, josta hän on vähentänyt X Oy:n osakkeiden luovutuksesta syntyneen luovutustappion 1 994 502 markkaa. Luovutustappio on syntynyt, kun A on 22.12.1998 myynyt 1 349 120 markalla 52 700 kappaletta X Oy:n osakkeita, jotka hän oli vuosina 1996-1998 hankkinut 3 331 110 markalla. Asiakirjojen mukaan A on antanut myyntitoimeksiannon edellä mainituista 52 700 X Oy:n osakkeesta rajakurssiin 25,60 markkaa osakkeelta 22.12.1998. Myyntitoimeksianto on annettu suoraan Y-pankin meklareille. Annettu myyntitoimeksianto on toteutunut jälkipörssissä 22.12.1998 klo 17.35 hintaan 25,60 markkaa osakkeelta eli siis yhteensä 1 349 120 markalla. Ostajana on ollut Y-pankki. Osakkeita on myyty kahdelta eri arvo-osuustililtä. A on 22.12.1998 myös ostanut 52 700 kappaletta X Oy:n osakkeita yhteensä 1 349 120 markalla. Asiakirjojen mukaan A oli antanut ostotoimeksiannon 52 700 X Oy:n osakkeesta rajakurssiin 25,60 markkaa osakkeelta. Myös ostotoimeksianto on annettu suoraan meklareille. Ostotoimeksianto on toteutunut jälkipörssissä 22.12.1998 klo 17.44 hintaan 25,60 markkaa osakkeelta eli siis yhteensä 1 349 120 markalla. Myyjänä on ollut Y-pankki.

Näissä oloissa, kun A on saanut 2 216 541 markan veronalaisen luovutusvoiton ja hän tämän jälkeen ennen vuoden vaihdetta on samana päivänä Y-pankin meklarin välityksellä myynyt ja ostanut saman määrän samalla hinnalla X Oy:n osakkeita ostajan ja myyjän ollessa kummassakin kaupassa Y-pankki, A:n Y-pankin kanssa tekemiin oikeustoimiin on ilmeisesti ryhdytty vain siinä tarkoituksessa, että hän saisi tuloverolain 50 §:ssä tarkoitetun vähennyskelpoisen luovutustappion ja täten vapautuisi suoritettavasta verosta. Tämän vuoksi A:lla ei ole, kun otetaan huomioon verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännös, oikeutta vähentää luovutusvoitostaan X Oy:n osakkeiden luovutustappiota 1 994 502 markkaa. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Ismo Talikka, Raimo Anttila ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Marjo Snellman.