31.12.2003

Asian aikaisempi käsittely

Suunnittelun alkuvaiheet

Liikenneministeriö on 1.11.1990 tehnyt hankepäätöksen Helsinki-Turku-tieyhteydestä välillä Lohjanharju-Muurla vuonna 1989 valmistuneen vaihtoehtoselvityksen ja siitä annettujen lausuntojen perusteella. Päätöksessä on lausuttu, että ensi vaiheessa parannetaan nykyistä valtatietä ja varaudutaan moottoritien rakentamiseen vaihtoehdon C pohjalta.

Moottoritiehankkeen yleissuunnitelmat on laadittu kolmessa osassa, välillä Muurla-Lahnajärvi 1992-1996 (Turun tiepiiri), välillä Lahnajärvi-Karnainen 1991-1993 (Uudenmaan tiepiiri) ja välillä Karnainen-Lieviö 1989-1993 (Uudenmaan tiepiiri).

Ympäristövaikutusten arviointiselostus valtatien 1 kehittämisestä välillä Lohja-Salo on valmistunut 1996.

Liikenneministeriö on antanut toimenpidepäätöksen yleissuunnitelmien ja niistä annettujen lausuntojen perusteella 3.2.1998. Toimenpidepäätöksessä on hyväksytty yleissuunnitelmassa esitetty moottoriväylän yleispiirteinen sijainti ja Karnaisten alueen tunneliratkaisu sekä tiejärjestelyjen periaate jatkosuunnittelun pohjaksi.

Vuonna 1998 on tehty Lohja-Lieviö-tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä yleissuunnitelman tarkistustyö välillä Lempola-Karnainen. Tarkistustyön tavoitteena oli selvittää moottoriväylävarauksen sijainti ja tiejärjestelyjen periaateratkaisut liikenneministeriön hankepäätöksen perusteella.

Tiehallinnon esitys liikenne- ja viestintäministeriölle

Tiehallinnon keskushallinto on 18.10.2002 esittänyt liikenne- ja viestintäministeriölle, että ministeriö hyväksyisi Uudenmaan tiepiirin keskushallinnolle lähettämän, 31.20.2001 päivätyn ja 30.4.2002 korjatun tiesuunnitelman valtatien 1 (E 18) rakentamiseksi moottoritienä Sammatin ja Nummi-Pusulan kunnissa sekä Lohjan kaupungissa yleisten ja yksityisten teiden järjestelyineen. Hyväksymisesitys on koostunut kahdesta samanaikaisesti laaditusta tiesuunnitelmasta: Lahnajärvi-Oittila (Sammatti, Nummi-Pusula) sekä Oittila-Lempola (Lohja).

Esityksen mukaisen suunnitelman sisältö on ollut seuraava:

Yleiset tiet:

Sammatin eritasoliittymä E10
Rampit R1, R2, R3 ja R4 piirustuksen T2 LO-2 mukaan.

Hauklammen levähdysalue piirustusten T2 LO-4 ja T2 LO-5 mukaan.

Nummen eritasoliittymä E11
Rampit R1, R2, R3 ja R4 piirustuksen T2 LO-8 mukaan.

Karnaisten eritasoliittymä E21
Rampit R1, R2, R3 ja R4 piirustuksen T2 OL-5 mukaan.

Lempolan eritasoliittymä E22
Rampit R1, R2, R3 ja R4 piirustuksen T2 OL-7 mukaan.

Moottoritiehen kuuluvina:
Valumavesien keräilyyn ja puhdistukseen varattavat alueet sekä teknisten tilojen rakennusten alueet piirustusten T2 LO-9, T2 LO-10, T2 OL-2, T2 OL-3, T2 OL-4 ja T2 OL-5 mukaan.

Valtatien suoja-alue ulotetaan 50 tai 30 metrin etäisyydelle ajoradan keskiviivasta suunnitelmakartoilla esitetyllä tavalla. Ramppien suoja-alue on 20 metriä. Maantien suoja-alue on 20 metriä ja paikallistien suoja-alue 12 metriä tien keskiviivasta. Ramppien sisään jäävät alueet ovat tiealuetta.

Tämä tiesuunnitelma korvaa osan tiesuunnitelmasta "Valtatien 1 (E18) rakentaminen moottoritieksi välillä Lohja - Lieviö" (hyväksymispäätös 234/2000/20/3, 27.7.2000) piirustuksen T2 OL-7 mukaisesti.

Tunneleiden kohdat

Tunneleiden maanpäälliselle alueelle (=suoja-alue) esitetään syntyväksi tienpitäjälle rajoitettu oikeus maan/kalliopinnan alapuolelle. Tietoimituksessa tulee kiinteistörekisteriin merkitä suoja-alueen osalta rajoitus tienpitäjän tunnelin tienpito-oikeudesta.

Teiden hallinnolliset muutokset:

Nykyinen valtatie 1 muuttuu maantieksi 110.

Paikallistie 11151 ( Karnaisten paikallistie ) muuttuu yleiskartassa T1 OL-2 esitetyltä osalta yksityistieksi.

Paikallistie 11152 (Karnainen - Suoniemi ) muuttuu yleiskartassa T1 OL-2 esitetyltä osalta yksityistieksi.

Parannettavien teiden syrjään jäävät osat lakkaavat yleisinä teinä silloin, kun parannetut tien osat luovutetaan vastaavalta osalta yleisen liikenteen käyttöön.

Liitännäisalueet:

Varastoalueelle ja juurakkopuhdistamoille sekä tiealueella oleville tunneleiden huoltoalueille johtavien yksityisten teiden tekemiseen ja käyttöön perustetaan oikeus piirustusten mukaisesti.

Rasiteoikeudet laskuojien pitämiseen:

Tien tekemisen ajaksi perustettavat oikeudet:

Tietyössä syntyvien maa-ainesten läjittäminen

Läjitysalueille johtavien yksityisten teiden tekemiseen ja käyttöön perustetaan tien tekemisen ajaksi oikeus piirustusten mukaisesti.

Yksityisten teiden liittymät järjestelyineen:

Päätöksellä perustetaan lisäksi tarvittavat oikeudet ennestään oleviin yksityisiin teihin ja yleisinä teinä lakkaaviin tieosiin.

Valtio rakentaa liittymät ja yksityiset tiet kustannuksellaan.

Uusien liittymien tekemiseen tarvitaan tienpitoviranomaisen lupa.

Moottoritielle ei sallita yksityisten teiden liittymiä.

Maatalousliittymät on merkitty suunnitelmaan ohjeellisina, ja niiden tekemisestä ja paikoista tulee sopia tiepiirin kanssa erikseen.

Liikenne- ja viestintäministeriön päätös

Liikenne- ja viestintäministeriö on Tiehallinnon keskushallinnon esityksestä hyväksynyt valtatien 1 välin Lahnajärvi-Lohja rakentamista koskevan 31.10.2001 päivätyn ja 30.4.2002 korjatun suunnitelman.

Päätöksessä on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Hankitut lausunnot ja tehdyt muistutukset

Tiesuunnitelmasta on hankittu Lohjan kaupungin sekä Sammatin ja Nummi-Pusulan kuntien, Uudenmaan ympäristökeskuksen, Uudenmaan liiton, Ratahallintokeskuksen, Museoviraston, Länsi-Uudenmaan maakuntamuseon, Läntisen maanpuolustusalueen esikunnan, Uudenmaan Sähköverkko Oy:n ja Lohjan Puhelin Oy:n sekä Sonera Tele-Engineering/Etelä-Suomi lausunnot. Lisäksi niille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee, on varattu tilaisuus muistutusten tekemiseen.

Suunnitelmasta on tehty kahdeksan muistutusta Sammatin kunnan alueelta, viisi muistutusta Nummi-Pusulan kunnan alueelta ja 13 muistutusta Lohjan kaupungin alueelta. Lohjan kaupunki on Tiehallinnolle 29.1.2002 antamassaan lausunnossa ilmoittanut muun muassa, että asemakaavan vähäinen muuttaminen on vireillä Roution sisääntulotien osalta ja että tiesuunnitelmaan tehdyt muistutukset eivät edellytä tiesuunnitelman muuttamista. Lohjan kaupungin liikenne- ja viestintäministeriölle 21.11.2002 toimittaman Roution kaupunginosan asemakaavan muutoskartan mukaan kaupunginvaltuusto on 23.1.2002 hyväksynyt asemakaavan muutoksen. Kaavan muutoksen aiheuttamista lisävelvoitteista vastaa Lohjan kaupunki. Kaupunki ja tiepiiri voivat moottoritien rakentamisen yhteydessä sopia tarkemmin lisävelvoitteiden toteuttamisesta.

Muiden muistutusten osalta liikenne- ja viestintäministeriö on viitannut siihen, mitä Tiehallinnon ministeriölle osoittamassa tiesuunnitelman hyväksymisesityksessä on muistutuksista sanottu. Kyseisessä esityksessä muistutukset on käsitelty yksityiskohtaisesti ja kirjeestä ilmenee myös kuntien kanta muistutuksiin. Sikäli kuin muistutuksia ei kyseisen kirjeen mukaisesti ole jo otettu huomioon, ne hylätään.

Suunnitelman hyväksyminen

Kysymyksessä on poikkeuksellisen suuri kehittämisinvestointi, jonka rahoituksesta eduskunta päättää. Valtatie 1 on osa Suomen tärkeimmästä kansainvälisestä yhteydestä niin sanottuun Pohjolan kolmioon kuuluvana Eurooppa-tienä E 18. Tieyhteys kuuluu Euroopan unionin tärkeimpien kehitettävien liikenneyhteyksien TEN-verkkoon, ja on osa Kreetan korridorista IX. Moottoritiehankkeen ympäristölliset paineet ja vaatimukset ovat poikkeuksellisen suuret. Valtatien 1 eli Turku - Helsinki moottoritien muita tiejaksoja koskevat tiesuunnitelmat on aikoinaan vahvistettu liikenneministeriössä. Talouspoliittinen ministeriövaliokunta on vuonna 2001 tehnyt päätöksen välin Muurla - Lohjanharju toteuttamisesta yhtenä kokonaisuutena. Suunniteltu moottoritien rakentaminen on 26.11.2001 voimaan tulleiden valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yhdysverkkoja käsittelevän kohdan mukainen.

Edellä olevan vuoksi sekä hankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen Tiehallinnolla on ollut yleisistä teistä annetun asetuksen 17 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä siirtää suunnitelma liikenne- ja viestintäministeriön hyväksyttäväksi. Liikenne- ja viestintäministeriö on samana päivänä hyväksynyt myös tiesuunnitelman, joka koskee valtatien 1 rakentamista moottoritienä välillä Muurla-Lahnajärvi Muurlan, Perttelin, Kiikalan ja Suomusjärven kunnissa.

Liikenne- ja viestintäministeriö on hyväksynyt yleisistä teistä annetun lain 10, 19, 24, 25, 25 a, 26, 26 a, 33 ja 41 ja 52 §:n sekä yleisistä teistä annetun asetuksen 3, 11, 14, 17 ja 18 §:n nojalla edellä mainitun suunnitelman rakennustyössä noudatettavaksi.

Tästä tiesuunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä on yleisistä teistä annetun asetuksen 18, 36 ja 46 §:n mukaisesti toimitettava tieto maanmittaustoimistolle, maakunnan liitolle, alueelliselle ympäristökeskukselle, kunnille ja muille viranomaisille. Yleisten tien lakkaamisen osalta on lisäksi noudatettava yleisistä teistä annetun asetuksen 46 §:n muita säännöksiä.

Tienpitoviranomaisen tulee lisäksi saattaa tämä päätös yleisesti tiedoksi yleisistä teistä annetun lain 106 §:n mukaisesti.

Täytäntöönpano

Yleisistä teistä annetun lain 107 §:n nojalla tämä tiesuunnitelman hyväksymistä koskeva päätös on muilta paitsi yleisen tien lakkauttamista koskevilta osin pantavissa täytäntöön mahdollisista valituksista huolimatta, ellei valitusta käsittelevä viranomainen toisin määrää.

Tiesuunnitelman mukaisiin töihin voidaan kuitenkin ryhtyä vasta sitten kun Uudenmaan ympäristökeskuksen 20.6.2002 Uudenmaan tiepiirille myöntämä lupa heikentää liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja on saanut lainvoiman.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Lohjan kaupunginhallitus on vaatinut liikenne- ja viestintäministeriön päätöksen muuttamista siten, että päätöksessä otetaan huomioon lainvoiman saavuttanut Lohjan kaupunginvaltuuston päätöksellä 23.1.2002 hyväksytty Lohjan 22. kaupunginosan asemakaavan muutos ja hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan sisällytetään maantienä rakennettavaksi M3 Roution sisääntulotie myös paaluvälillä 0 - 137 ja M3 Roution sisääntulotie rakennetaan maantienä paaluvälillä 0 - 2750.

Lohjan kaupunginhallitus oli lausunnossaan 10.12.2001 Tiehallinnolle esittänyt, että Roution sisääntulotielle tulee voida muodostaa maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:n 4 momentin mukainen liikennealue Tiehallinnon esityksestä poiketen. Näin ollen Lohjan kaupungille esitetty kustannus 0,07 miljoonaa euroa olisi Tiehallinnon maksettava. Lausunnon antamisajankohtana oli tätä tarkoittava asemakaavan vähäinen muuttaminen vireillä, ja se hyväksyttiin Lohjan kaupunginvaltuustossa 23.01.2002 §:n 3 kohdalla. Uudenmaan tiepiiri on todennut edellä mainitulta osin, että asia ratkaistaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti asemakaavassa.

Tiehallinnon Uudenmaan piiri on valittanut Helsingin hallinto-oikeuteen edellä mainitusta Lohjan kaupunginvaltuuston päätöksestä, jolla valtuusto on päättänyt hyväksyä Lohjan 22. kaupunginosan (Routio) asemakaavan muutoksen, jolla muodostuvat korttelit 627, 628, 663-665, 669-671 ja osa korttelista 626 sekä niihin liittyvät virkistys- ja katualueet, ja oikeastaan myös liikennealueet. Hallinto-oikeus on päätöksellään 26.09.2002 n:o 02/0645/5 hylännyt Tiehallinnon Uudenmaan piirin edellä mainitun valituksen ja pysyttänyt voimassa kaupunginvaltuuston päätöksen. Hallinto-oikeuden päätöksen seurauksena edellä mainitussa nyttemmin lainvoiman saavuttaneessa asemakaavassa liikennealueeksi määrätty alue on säilynyt liikennealueena, jonka vuoksi Roution sisääntulotie on rakennettava maantienä myös paaluvälillä 0 - 137. Hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan on tehtävä voimassa olevan asemakaavan edellyttämät muutokset ja korjaukset.

2. A asiakumppaneineen on vaatinut, että liikenne- ja viestintäministeriön päätös kumotaan kokonaisuudessaan tai ainakin Nummi-Pusulan Raatin kylän osalta. Lisäksi A on vaatinut, että Tiehallinto/Uudenmaan tiepiiri velvoitetaan korvaamaan A:n teettämät selvitykset 15 000 eurolla sekä korvaamaan A:n ja hänen asiakumppaniensa oikeudenkäyntikulut.

Koko moottoritiehankkeen valmistelun ajan menettely on ollut yleisistä teistä annetun lain ja vastaavan asetuksen vastaista. Asianosaisten yhdenvertaisuutta on loukattu. Kaikille maanomistajille ei ole annettu mahdollisuutta olla mukana ja saada tietoa tehdyistä luontoinventoinneista ja niihin liittyvistä maastotutkimuksista, joita oli tehty jo vuosina 1991 ja 1992. Virallinen kuulutus on annettu vasta 25.5.1994, joten vuosina 1991 ja 1992 tehtyjä luontoinventointeja ei voida käyttää suunnitteluaineistona, kuten on tehty.

Suunnitteluvaiheessa tielinjauksen eri vaihtoehtoja ei ole vertailtu tasapuolisesti. Muilta kuin valitulta vaihtoehdolta ei ole olemassa luontoinventointeja. Vaihtoehto C päätettiin 1.11.1990 tehdyssä hankepäätöksessä valita ilman, että yleisistä teistä annetun lain 19 §:n mukaista velvoitetta luonnonsuojelusta otettiin huomioon. Uudenmaan tiepiiri ei ole toteuttanut valtatien 1 liikenneturvallisuutta koskevia toimenpiteitä, minkä vuoksi esitettyjä onnettomuuslukuja ei ole oikeudenmukaista käyttää perusteluina uuden tien rakentamiselle.

Yleissuunnitelman laatimisen aikaan projektin vetäjä on rikkonut sitä puolueettomuutta, joka suunnitteluvaiheen tärkeys huomioon ottaen olisi ollut ehdoton edellytys. Projektin vetäjä on vieraillut yksipuolisesti erään kunnanvaltuutetun ja maanomistajan luona. Tämän esittämä eteläinen vaihtoehto on valittu jatkosuunnitteluun selvittämättä ennen ratkaisuehdotusta edes alueen maanomistajia. Kunnanvaltuutetut rinnastetaan virkamiehiin, minkä vuoksi kunnanvaltuutettu esteellisenä ei olisi saanut osallistua asian käsittelyyn Nummi-Pusulan kunnanhallituksessa.

Valittajat ovat vaatineet, että meluntorjunnassa on noudatettava valtioneuvoston antamia ohjearvoja. Meluaitoja ei tule madaltaa sen vuoksi, että tienkäyttäjät näkisivät maisemia.

Nummi-Pusulan kunnan Raatin kylässä sijaitsevan Sipilän tilan RN:o 11:0 pelloille sekä pähkinäpensaslehtoon tiesuunnitelmassa osoitetuista läjitysalueista on luovuttava.

Tiesuunnitelmassa on toteutettava valituksessa, sen liiteaineistossa ja 5.12.2001 päivätyssä muistutuksessa Sipilän tilan maatalousliittymistä esitetty. Muistutuksessa on vaadittu, että tie Y120 johdetaan moottoritien Raatin sillan alta, jolloin saadaan toimiva kulkuyhteys moottoritien länsipuolelle jääville Pakkasen ja Sipilän tilojen alueille. Tällöin on mahdollista rakentaa myös asumisviihtyvyyteen merkittävästi vaikuttava meluvalli nykyisen Y 120 -tien kohdalle.

Hanketta koskevien lupahakemusten tulee olla kaikkien asianosaisten saatavilla ennen lupien myöntämistä. Tiepäätöksiä ei olisi saanut tehdä ennen poikkeuslupapäätösten loppuun käsittelyä.

Hankkeen kaikkia ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin (85/337/ETY) edellyttämällä tavalla. Hankkeella rikotaan myös luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettua neuvoston direktiiviä (92/43/ETY). Tämän vuoksi asiasta tulisi pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu.

Liito-oravaselvityksessä ei ole etsitty kaikkia tielinjauksella olevia kolopuita. Liito-oravan käyttämiä risupesiä ei ole otettu huomioon lainkaan. Huomioon ei ole myöskään otettu, että vuonna 2001 potentiaaliset asumattomat elinpiirit voivat tulevina vuosina muuttua liito-oravien asuttamiksi. Alueen metsätaloussuunnitelmia ja metsähakkuiden vaikutusta yhdessä moottoritien kanssa ei ole selvitetty. Suunnittelualueen liito-oravakannasta ei ole tehty seurantaa. Tiesuunnitelmaa hyväksyttäessä ei ole otettu huomioon, että liito-oravaselvityksessä kaikkia ma. professori Ilpo K. Hanskin esittämiä lievennystoimenpiteitä ei voida liito-oravaesiintymien kohdalla toteuttaa. Uudenmaan tiepiiri ei ole hakenut poikkeuslupaa Raatin eteläisen linjauksen kohdalla, koska poikkeuslupaa ei olisi voitu myöntää, sillä Raatin kylässä on olemassa muita tyydyttäviä vaihtoehtoja kylän pohjoisosissa. Lainsäädäntöä on rikottu valitsemalla linjaus, joka heikentää ja hävittää liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Moottoritielinjauksella heikennetään tietoisesti ja välillisillä vaikutuksilla hävitetään useita liito-oravaesiintymiä ilman, että niihin on haettu poikkeuslupaa. Olosuhteet vuoden 2001 jälkeen ovat jo muuttuneet metsähakkuiden vuoksi, joten Ilpo K. Hanskin johtopäätökset eivät enää kaikkien esiintymien kohdalla pidä paikkaansa. Metsähakkuita on suoritettu ennen moottoritien rakentamista. On tehtävä uusi selvitys, jossa otetaan huomioon 2001 jälkeen tehdyt hakkuut sekä tulevat metsätaloussuunnitelmat.

Luonnonsuojelua alueellaan valvova viranomainen, Uudenmaan ympäristökeskus, on laiminlyönyt lakisääteisen tehtävänsä eikä ole välittänyt tarkistaa ja valvoa, että kaikki tarpeelliset lievennystoimenpiteet esiintymien kohdalla on toteutettava. Liito-oravia ei myöskään saa häiritä niiden jälkeläistenhoitoaikana. Uusi selvitys tulee tehdä siitä, minkä esiintymien kohdalla Ilpo K. Hanskin esittämiä lievennystoimia ei kyetä tekemään. Esiintymien kohdalle tulee hakea poikkeusluvat.

Liito-oravapoikkeuslupahakemuksella sekä -päätöksellä on vaikutusta moottoritielinjauksen asianosaisiin. Lupahakemus kaikkine täydennysasiakirjoineen olisi tullut olla asianosaisten nähtävillä. Asianosaisten on saatava tehdä muistutus koko suunnitteluaineistosta.

Kun jätelain mukaisesti kiviaines pitää ensisijaisesti hyötykäyttää, ei läjittäminen yleisen edun kannalta tärkeisiin, ympäristövaikutuksiltaan tutkimattomiin paikkoihin täytä hyötykäytön kriteerejä. Siksi läjitysalueet ovat lain tarkoittamia kaatopaikkoja ja ne kuuluvat ympäristölupamenettelyyn. Tiesuunnittelussa on otettava huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen syksyllä 2002 antama päätös jätekivestä. Läjitysten suuret vaikutukset tulee arvioida ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä.

Tunnelin sijoittaminen Tervakorpeen Laiskalammen läheisyyteen on vastoin tielain 10 §:ää, koska tunnelin kaikista vaikutuksista ja lopullisista kustannuksista ei pystytä antamaan luotettavaa tietoa ennen rakentamista ja koska Raatin kylässä on muita vaihtoehtoja, joiden läheisyyteen ei jää lampia loma-asuntoineen. Edellä olevien seikkojen perusteella, muuttuneiden luonnonolojen ja lainsäädännön takia sekä riittämättömien ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin vuoksi liikenne- ja viestintäministeriön päätös on kumottava.

Tielain 7 ja 10 §:n mukaiset edellytykset tien rakentamiselle eivät täyty. Liikennemäärät ja muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt eivät edellytä tien rakentamista eurooppalaisen mittapuun mukaan. Lisäksi moottoritien suunnaksi on valittu vaihtoehto C, jolla vaihtoehdolla tien tarkoitusta ei saavuteta mahdollisimman edullisesti kuten tielain 10 § velvoittaa.

B ja C ovat asianosaisia, vaikka tällä hetkellä asuvatkin Vihdin Nummelassa. He eivät olleet saaneet kutsua haastatteluun eivätkä siten voineet esittää näkemyksiään ja mielipiteitään. Raatin moottoritielinjauksista eteläisin kulkee lähellä Hauklampea. Osa lammen loma-asunnoista sijoittuu Nummi-Pusulan Raatin kylän alueelle, osa taas Lohjan kaupungin puolelle. Linjauksella Raatin kylän kohdalla on kuitenkin vaikutusta koko Hauklammen alueelle. Valittajilla on oikeus Raatin kylän yhteisiin vesialueisiin. Tiesuunnitelman hyväksymisesityksen mukaisesti lammelle kantautuu 45-50 dB:n melu meluesteistä huolimatta. Raatin vaihtoehdon valinnalla on vaikutusta Hauklammen loma-asukkaille hyvin merkittävällä tavalla. Kukaan Hauklammen loma-asukkaista (noin 11 loma-asuntoa) ei ole saanut mahdollisuutta osallistua haastatteluun, joka on vaikuttanut Raatin vaihtoehdon valintaan. Samoin ei Raatin kylän Laiskantien loma-asukkaille, joiden loma-asunnot jäävät aivan eteläisen moottoritielinjauksen vierelle, ole annettu mahdollisuutta osallistua haastatteluun. Uudenmaan tiepiiri on antanut vain osalle mahdollisuuden vaikuttaa vaihtoehdon valintaan.

Tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä on Nummi-Pusulan kunnan Raatin kylässä menetelty tielain vastaisesti suorittamalla haastattelututkimuksia, joiden vastausten paikkansapitävyyttä ja todenperäisyyttä ei ole ollut mahdollisuus tarkistaa, eikä siten tehdä mahdollista muistutusta aineistoon nähden. Kaikille tielainsäädännön määrittelemille asianosaisille ei myöskään ole annettu mahdollisuutta osallistua haastattelututkimuksiin.

Tiesuunnitelman ei tule saada lainvoimaa ennen kuin moottoritien rakentamiseen liittyvä valituksenalainen liito-oravapoikkeuslupapäätös on lainvoimaisesti ratkaistu. Koska poikkeuslupa-asian käsittely on kesken ja koska on todennäköistä, että tiesuunnitelmaa joudutaan olennaisesti muuttamaan, ei liikenne- ja viestintäministeriö olisi saanut tehdä tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä ennen kuin poikkeuslupapäätös on saanut lainvoiman.

Raatin kylän pohjoiset vaihtoehdot voidaan toteuttaa ilman, että liitooravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja hävitetään tai heikennetään. Vaihtoehdot ovat rakentamiskustannuksiltaan edullisempia, halvempia vaihtoehtoja. Raatia kylän pohjoiset vaihtoehdot aiheuttavat vähemmän meluhaittoja loma-asukkaille.

3. D on vaatinut, että tiesuunnitelmassa valtatien 1 linjausta on muutettava Sammatin kunnan Haarijärven kylässä sijaitsevalla Luttarin tilalla RN:o 5:52 paalulla 90700 siten, että tielinjauksen alle ei jää alueella sijaitseva lähdealue. Tielinjaus tulee siirtää pohjoisemmaksi aikaisempien suunnitelmavaiheiden mukaisesti tai vaihtoehtoisesti on etsittävä uusi linjaus lähdealueen eteläpuolelta.

Kyseessä on valittajan hankkiman selvityksen perusteella lähde, jonka vesi täyttää tutkituilta ominaisuuksiltaan hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja -suositukset. Kysymyksessä on vesilain 1 luvun 17 §:n ja 17 a §:n tarkoittama luonnontilainen lähde. Lähdettä ei ole muokattu mitenkään ja se on siinä tilassa kuin se muovautunut aikojen saatossa. Lähteen arvoa ei heikennä se, että se sijaitsee peltoalueen keskellä. Oleellista on, että lähde on koskematon, vapaasti virtaava ja ennen kaikkea puhdasvetinen. Lähteen kasvillisuus on tavanomainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että lähde on luonnontilainen.

Lähdealue on tärkeä valittajan oman ja naapureiden mahdollisen tulevan vedensaannin osalta. Tielinjaus estää täydellisesti lähteen hyödyntämisen. Vaikka kyseessä ei olisikaan vesilain tarkoittama luonnontilainen lähde, on lähde arvokas paikallisesti talousveden ottopaikkana. Muita lähdealueita ei ole 10 kilometrin säteellä. Sammatin kunnanhallitus on esittänyt, että moottoritielinjaus muutetaan valittajan kannan mukaisesti. Valittaja on ilmoittanut suostuvansa tielinjauksen muutokseen nyt suunnitellusta etelän tai pohjoisen suuntaan tarvittavan määrän. Lähdealue on pinta-alaltaan vain noin 100 m², joten 10-15 metrin muutos suuntaan tai toiseen riittäisi suojaamaan lähdealueen.

4. E ja F ovat vaatineet, että liikenne- ja viestintäministeriön päätös kumotaan.

Moottoritien toteuttamiseen hyväksytyn suunnitelman mukaisesti välillä Lahnajärvi-Lohja kuuluu olennaisesti myös siltojen rakentaminen Hossansalmen ja Sepänsalmen kohdalla sekä Koivulanselän eteläosan täyttö. Näihin töihin tarvitaan ympäristölupaviraston lupa.

Lukuisten määräysten mukaan asianosaisilla on oikeus kaikkiin asiakirjoihin, jotka vaikuttavat häneen. Lupahakemusten tulee olla nähtävillä kansalaisia varten. Valittajat ovat vain omatoimisuutensa ansiosta saaneet tietoonsa, että Tiehallinto on hakemassa täyttölupaa Koivulanselälle. Koska lupahakemuksen käsittely on vielä kesken, valittajilla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lupa-asiakirjoihin. Liikenne- ja viestintäministeriön päätös on tehty virheellisesti ennen tarvittavien lupien saamista moottoritiehankkeelle.

Ministeriö on toiminut vastoin yleisistä teistä annetun lain 10 §:ää, kun se on tehnyt tiepäätöksen ennen kuin tarvittavat ympäristöluvat ja poikkeusluvat on käsitelty. Asian tekee erittäin vakavaksi se, että moottoritiepäätöksen edellytysten kannalta oleellinen ympäristövaikutusten arviointimenettely on tapahtunut epäasianmukaisesti ja on jo vanhentunut. Koivulanselän ja liito-oravien osalta ei ole ollut riittäviä tietoja ympäristövaikutusten arviointiaikana. Kun haittoja ja uhanalaisten lajien esiintymiä ei ole selvitetty, ei voi olla edellytyksiä tiepäätökselle.

Koska muistutustentekomahdollisuus on estetty muun muassa lykkäämällä Koivulanselän vesilain mukainen lupahakemus ja rajaamalla osa liito-oravien elinalueista poikkeuslupatarkastelusta, tulee ministeriön päätös kumota väärin valmisteltuna.

Yleistä etua voidaan arvioida vain, jos tarvittavat tiedot ovat julkisia ja esitetään lain tarkoittamassa järjestyksessä. Liito-oravainventointi näyttää toteen, kuinka huonosti arvioinnit on laadittu. Selvitykset eivät ole olleet riittäviä ja asianmukaisia.

Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisen ja heikentämisen poikkeuslupahakemuksesta ei ole ollut mahdollisuutta muistuttaa, koska maanomistajille ei ole asiasta ilmoitettu. Koivulanselän rantametsille (Hossa 46 c) pitää hakea samanlaista poikkeuslupaa kuin muille esiintymille. Poikkeuksellisen laaja elinalue esitetään ainoastaan potentiaalisena, koska se on vain osittain tutkittu. Se, että elinalue on potentiaalinen, ei johda siihen päätelmään, että poikkeuslupaa ei tarvita. Jo pelkkä tien eristävä vaikutus tekee siitä merkittävän haitan ja riskin. Moottoritie estää eläinten liikkumisen, joten heikkeneminen on vakava uhka esiintymien säilymiselle lähiseuduilla.

Myös muualla lupaprosessit ovat kesken. Tiehallinto on hakenut poikkeuslupia vain niille kohteille, joissa esiintymää merkittävästi pienennetään. Esimerkiksi Roution osalta on menetelty lainvastaisesti, koska kohdekorteista havaitaan, että osa esiintymästä jää liittymätien alle, mutta siltikään poikkeuslupaa ei haeta. Kuitenkin luonnonsuojelulain heikentämiskielto on ehdoton.

Koska moottoritien runsaista kallio- ja maaleikkauksista syntyy suuria irtoainesmassoja, ehdotettu tielinjaus aiheuttaa suuria ja peruuttamattomia ympäristövaikutuksia luonnolle. Nykyisiä tiestöjä parantamalla vältettäisiin kannaksen rakentaminen Koivulanselkään eli vesialueen täyttö sekä tiestön melu- ja mahdolliset myrkkyhaitat järvelle, lehtojen peittyminen massoilla sekä muiden metsälakikohteiden tuhoutuminen.

Kun jätelain mukaisesti kiviaines pitää ensisijaisesti hyötykäyttää, ei läjittäminen yleisen edun kannalta tärkeisiin, ympäristövaikutuksiltaan tutkimattomiin paikkoihin täytä hyötykäytön kriteerejä. Siksi läjitysalueet ovat lain tarkoittamia kaatopaikkoja ja kuuluvat ympäristölupamenettelyyn. Tiesuunnittelussa on huomioitava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös jätekivestä syksyllä 2002. Läjitysten suuret vaikutukset tulee arvioida ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä.

Lahnajärvi-Lohja -osuuden rakentamisessa ovat vaakalaudalla hyvin huomattavat luontoarvot. Kyse ei ole ainoastaan liito-oravista, vaikka ne ovatkin julkisuudessa saaneet runsaasti huomiota osakseen. Monet liito-oravaesiintymät ovat huomattavan luonnontilaisia, niillä on tavallista enemmän lahopuuta, pienilmasto on kostea, puulajisto on monipuolista ja metsän rakenne on luonnontilainen. Tämän vuoksi liito-oravaesiintymillä on merkitystä muillekin vanhan metsän lajeille.

Moottoritien linjaus välillä Muurla-Lohjanharju pirstoo arvokkaita luonnontilaisia metsiä, muun muassa erään Uudenmaan harvoista yhtenäisistä metsäalueista, niin sanotun Karnaisten korven. Sen vuoksi kokonaisratkaisussa tulisi ottaa huomioon metsien suojelun kokonaistilanne.

Lisäksi moottoritien toteutuminen suunnitellun väylän mukaisesti aiheuttaa pysyvää vahinkoa myös arvokkaille lintuvesistöille, esimerkiksi Lohjan Koivulanselällä, jonka Hossan salmen yli rakennetaan silta ja järven läntiselle rannalle valtava Karnaisten eritasoliittymä. Vuonna 2001 valmistuneessa tiesuunnitelmassa todetaan, että moottoritie heikentää merkittävästi paikallisesti arvokkaan Koivulanlahden luonnontilaa. Tien alle jäävä ruovikkoinen lahdenpohjukka täytetään, eikä lintujen pesiminen siellä ole enää mahdollista.

Itse moottoritierakenteiden lisäksi Koivulanselän vesistöä uhkaavat moottoritien valumavedet, jotka on tarkoitus johdattaa Koivulanselkään Suomen pohjoisissa oloissa vasta kokeiluasteella olevan niin sanotun juurakkopuhdistamon kautta. Itämeressä on todettu lähinnä autojen renkaista liuenneiden polyaromaattisten aineiden aiheuttaneen muutoksia kalojen perimässä, vaikka kyse onkin paljon suuremmista vesimassoista. Näiden ympäristöriskien valossa on käsittämätöntä, että moottoritie rakennettaisiin vesialueen päälle näinkin herkällä alueella.

5. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry ja G ovat vaatineet, että liikenne- ja viestintäministeriön päätös kumotaan ja asia palautetaan Tiehallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. Muurla-Lohja -välin mahdolliset muuttuvat suunnitelmat on otettava tielain 10 §:n mukaan huomioon. Uhanalaisista linnuista, kasvillisuudesta ja hyönteisistä on tehtävä arvio. Sanotuksi ajaksi koko hankkeelle on määrättävä toimenpidekielto.

Tielain 10 §:n mukaan huomioon on otettava myös muu alueiden käyttö ja muut liikennemuodot sekä niitä koskevat suunnitelmat ja päätökset. Hankkeesta on tehty lukuisia valituksia eri oikeusasteisiin, eikä niistä ole vielä yhtään lainvoimaista päätöstä. Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa on vireillä Koivulan selän eteläosan ruoppausta ja täyttöä, moottoritiesillan rakentamista, kevyen liikenteen sillan rakentamista sekä Sepänsalmen sillan rakentamista koskevat hakemukset. Lisäksi yksityiset henkilöt ovat tehneet kanteluita Euroopan yhteisöjen komissiolle ja valvontamenettely on edelleen vireillä. Liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt päätöksen hankkeesta, vaikka asiaan liittyvät muut päätökset eivät ole vielä saaneet lainvoimaa. Tämä asettaa asianosaiset kohtuuttoman suuren kustannuksia ja ylimääräistä työtä vaativan ponnistelun eteen.

Suunnitelmassa muodostetaan melukäytävä ennen aivan hiljaiselle seudulle eikä kyetä takaamaan edes melurajojen alla olevaa melutasoa.

Suunnitelmassa syntyy valtavasti kivi- ja maa-ainesta, joka rinnastetaan jätteeseen. Ainekset esitetään läjitettäväksi arvokkaaseen Koivulanlahden lintuveteen, Koivulan kulttuurimaisema-alueelle, viljeltyyn peltoon sekä myös suojeltavaan metsään.

Lohja-Lieviö -osuuden hyväksymispäätöksen jälkeen jatko-osuuden suunnittelun yhteydessä tiehallintoviranomaiset ovat joutuneet hakemaan poikkeuslupaa liito-oravaesiintymien hävittämiselle. Jos poikkeuslupaa ei saada ja jatko-osuutta ei rakenneta moottoritienä, on tämä tielain 10 §:n mukaan otettava huomioon. Lisäksi tielinjauksen lähivaikutusalueella on kymmenittäin liito-oravien esiintymiä, joille ei edes ole haettu poikkeamispäätöstä.

Hyväksymispäätöksen perusteena on ilmeisesti 3.2.1998 päivätty toimenpidepäätös, jonka 2 kohdan mukaan tien jatkosuunnittelun yhteydessä otetaan yleissuunnitelmasta jätetyt lausunnot ja huomautukset sekä ympäristökeskuksen lausunto hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista mahdollisuuksien mukaan huomioon. Toimenpidepäätöksen yhteydessä antamassaan lausunnossa ympäristöministeriö ei ole pitänyt hanketta ajankohtaisena ja on esittänyt, että ennen lopullisten toteutuspäätösten tekoa on syytä tarkistaa liikenne-ennusteiden toteutuneisuus, koska ne ovat koko ratkaisun lähtökohta.

Lohja-Lieviö -päätös lähtee olettamuksesta, että nykyisen ykköstien liikenne Turkuun tulee kulkemaan tämän tieosuuden kautta. Jos poikkeuslupaa jatko-osuudelle ei saada, ovat sanotun tieosuuden liikenne-ennusteet paikkansapitämättömiä.

Tielain 10 §:n mukaan tie on suunnaltaan tehtävä siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja että ympäristölle aiheuttamat haitat jäävät mahdollisimman vähäiseksi. Tielain 10 § velvoittaa otettavaksi huomioon muut suunnitelmat. Valtiontalouden tarkastusviraston julkaisun "Tiestön kehittäminen" mukaan vasta liikennemäärän ollessa yli 12000 ajoneuvoa vuorokaudessa tulee valtatiellä olla neljä kaistaa tai moottoritie. Lohjalta Muurlaan riittää nykyisen tien rakentaminen 3-4 -kaistaiseksi ja muut liikenneturvallisuutta parantavat toimenpiteet, jotka tielaitos on laiminlyönyt yli 10 vuoden ajan varmistaakseen moottoritiehankkeen toteutumisen.

Jos moottoritie rakennetaan, on valittu vaihtoehto haitallisempi ympäristölle kuin nykyisen tiestön kehittäminen. Nykyisen tien parantaminen on myös halvempaa kuin moottoritien rakentaminen. Päätös on tehty tielain 10 §:n vastaisesti, koska edullisinta ratkaisua ei ole valittu.

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä arvioidaan niiden hankkeiden vaikutukset, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi on todennäköisiä ympäristövaikutuksia. Arviointia ei saa lyödä laimin sen perusteella, että se on vaikeaa. Tiesuunnitelmasta on käytävä ilmi vaihtoehto, että moottoritietä ei jatketa koskaan Lohjalta eteenpäin.

Hanketta ei olisi saanut pirstoa, vaan asiassa olisi tullut tehdä vain yksi päätös. Tiehallinto esittää 20.03.2002 päivätyssä vastineessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että Lohja-Lieviö -osuuden rakentaminen ei edellytä Lohja-Muurla -osuuden toteutumista. Kuitenkin 5.11.2001 tehdyssä liito-oravapoikkeuslupahakemuksessa, joka koskee koko tieosuutta Helsinki-Turku, esitetään poikkeusluvan syyksi erittäin tärkeä yleisen edun kannalta pakottava syy. Poikkeuslupahakemuksen yhteydessä hanketta käsitellään kokonaisuutena. Tiehallinto esittää samanaikaisesti samasta asiasta päinvastaista tietoa.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Tämän tieosuuden hankepäätös tehtiin 1990. Tuosta päätöksestä ja sen perusteluista ei ole ollut oikeus valittaa. Suomen laki yleisistä teistä rikkoo ihmisoikeussopimusta. Tältäkin osin koko tiesuunnittelu olisi palautettava lähtökohtaan muut vaihtoehdot/nykyisen tiestön kehittäminen vastaan moottoritie.

6. H on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus ensisijaisesti kumoaa liikenne- ja viestintäministeriön päätöksen kokonaisuudessaan taikka toissijaisesti muuttaa päätöstä siltä osin kuin ministeriö on päättänyt, että valtatie 1 rakennetaan Raatin eteläisen vaihtoehdon mukaan Raatin pohjoisen vaihtoehdon sijasta. Ainakin ministeriön päätöstä on muutettava niin, että sijoitettaessa tie Raatin eteläisen vaihtoehdon mukaisesti Hauklammen kohdalle, tien eteläpuolelle rakennetaan ääntä tehokkaammin torjuva melueste neljän metrin korkuisen meluaidan sijaan. Vielä H on vaatinut, että ministeriö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa täysimääräisesti laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamispäivästä lukien ja että päätöksen täytäntöönpano kielletään kokonaisuudessaan, kunnes päätös on saanut lainvoiman.

Päätöksen mukaan tie rakennettaisiin noin 250-300 metrin etäisyydelle H:n kiinteistöstä. Tällöin tien melu tulisi kantautumaan H:n loma-asutukseen tarkoitetun kiinteistön alueelle, minkä lisäksi päätöksellä tulisi olemaan muitakin seurauksia, jotka välittömästi vaikuttaisivat hänen oikeuteensa.

Liikenne- ja viestintäministeriön valituksenalainen päätös on sisällöllisesti lainvastainen, minkä lisäksi sitä rasittaa olennainen viranomaisvirhe. Ministeriön päätös on yleisistä teistä annetun lain 10 §:n vastainen. Tiehankkeen kustannukset ovat korkeammat Raatin eteläisellä vaihtoehdolla, vaikka tiehanke yleisistä teistä annetun lain 10 §:n mukaan on toteutettava mahdollisimman edullisesti. Raatin eteläisen vaihtoehdon rakentamiskustannuksiksi on arvioitu 45,3 miljoonaa euroa, kun pohjoisen vaihtoehdon rakennuskustannukset ovat 40,0 miljoonaa euroa. Erotus näiden kahden vaihtoehdon välillä on 5,3 miljoonaa euroa, joka summa on 13,3 prosenttia koko pohjoisen vaihtoehdon mukaisista rakentamiskustannuksista. Edes pohjoisen vaihtoehdon pitkällä, 30 vuoden tarkastelujaksolla ja korkealla 6 prosentin laskentakorkokannalla arvioidut 4,5 miljoonaa euroa suuremmat ajokustannukset eivät tee Raatin eteläisestä vaihtoehdosta taloudellisesti edullisempaa.

Tiehankkeen ympäristönsuojelullisia näkökohtia ei ole otettu huomioon riittävästi. Päätös ei täytä myöskään tielain 10 §:ssä asetettuja ympäristönsuojelua koskevia tienpitäjän velvollisuuksia. Tiehallinto on teettänyt alueella liito-oravaselvityksen luontoselvityksen täydennykseksi. Selvityksessä on verrattu pohjoisen ja eteläisen tievaihtoehdon vaikutuksia liito-oravaesiintymiin. Selvityksen mukaan pohjoisen vaihtoehdon tuntumassa on ainoastaan kaksi liito-oravan esiintymisaluetta ja kaksi niiden lähettyvillä olevaa tärkeää metsä- ja ruokailualuetta. Kahdella esiintymäalueella on yhteensä vain yksi kolopuu. Sen sijaan eteläisen vaihtoehdon vaikutuspiirissä on yhteensä yhdeksän liito-oravan esiintymisaluetta ja kolme tärkeää metsä- ja ruokailualuetta. Näistä yhdeksästä esiintymästä neljä on erittäin lähellä suunnitellun tien linjaa ja kolmea tie tulisi suoranaisesti halkomaan tai sivuamaan. Eteläisen vaihtoehdon vaikutuspiiriin jäisi kuusi kolopuuta.

Liito-oravaselvityksen mukaan kummallakaan Raatin kylän kohdalla toteutettavalla vaihtoehdolla ei ole selvityksessä ehdotettujen toimenpiteiden jälkeen heikentävää vaikutusta mihinkään liito-oravan esiintymisalueeseen, mutta eteläisellä vaihtoehdolla on vaikutusta kahteen esiintymisalueeseen. On selvää, että valittaessa Raatin eteläinen vaihtoehto päätös vaikuttaisi liito-oravaesiintymiin merkittävästi ja joka tapauksessa huomattavasti enemmän kuin Raatin pohjoisen vaihtoehdon mukainen tielinjaus. Eteläisen vaihtoehdon vaikutuspiirissä oleviin liito-oravan elinalueisiin tiehankkeella ei ole "heikentävää vaikutusta", kun pohjoisen vaihtoehdon elinalueisiin tiehankkeella ei ole "vaikutusta".

Tiehallinnon käsitystä linjauksen paremmuudesta ei ole perusteltu millään tavoin. Tiehallinto ei lausunnossaan edes yritä väittää muiden linjausvaihtoehtojen olevan eteläistä vaihtoehtoa huonompia, vaan se tyytyy toteamaan olevansa siinä käsityksessä, ettei parempia vaihtoehtoja ole olemassa. Tiehallinto arvioi liito-oravan harvinaisuutta ja elinvoimaisuutta ilman merkittävää asiantuntemusta päätellessään, että laji ei ole alueella kovin harvinainen. Tiehallinnon kannanotto on asiaton. Luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) liitteen 4 mukaan liito-orava on kiistattomasti Suomessa uhanalainen laji.

Tielain lisäksi yleisten teiden rakentamisesta aiheutuvasta melusta säädetään valtioneuvoston melutason ohjearvoista antamassa päätöksessä (993/1992). Sen 2 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB.

Liikenne- ja viestintäministeriö on päätöksellään hyväksynyt Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirin laatiman tiesuunnitelman tien rakennustyössä noudatettavaksi. Uudenmaan tiepiiri on todennut vastauksena Wahlstenin suunnitelman johdosta tekemään muistutukseen Hauklammelle aiheutuvista meluvaikutuksista, että lammen alue sijoittuu lähelle moottoritietä linjauksen siirrosta huolimatta. Kyseiselle kohdalle on suunniteltu 4 metriä korkea meluaita. Alueelle kantautuva melu jää alle 50 dB:n. Esteiden korottamisella (tutkittu meluvalli 6 metriä) ei ole suurta vaikutusta alueen melutasoihin. Toisin sanoen lammen alueelle kantautuu korkeammasta esteestä huolimatta 45-50 dB:n melu. Meluesteiden mitoitus tarkentuu myöhemmissä suunnitteluvaiheissa.

Liikenne- ja viestintäministeriön päätös on tehty vastoin tielakia sekä valtioneuvoston päätöstä ja se on siksi lainvastainen. Suunnitelman mukainen tie sekä sijoitettaisiin että rakennettaisiin siten, että tie ei täyttäisi tielain vaatimusta tiehankkeen ympäristöhaittojen minimoimisesta. Tien sijoittaminen Raatin eteläisen vaihtoehdon mukaan Raatin pohjoisen vaihtoehdon sijaan ei minimoi tien ja liikenteen ympäristölle aiheuttamia haittoja, vaan päin vastoin aiheuttaa niitä lisää. Hauklammella on runsaasti loma-ajanasutukseen tarkoitettuja kesämökkikiinteistöjä lähimmillään noin 100 metrin ja kauimmillaan noin 500 metrin päässä suunnitellusta tiestä. Hauklammen kohdalla tien pohjoispuolella ei ole loma-asutusta lainkaan ja ainoa asuintalo sijaitsee noin 900 metrin päässä suunnitellusta tiestä.

Tiesuunnitelman mukaan Raatissa sijaitsevan Hauklammen kohdalla tien viereen sen eteläpuolelle rakennetaan neljä metriä korkea meluaita tien pinnasta mitattuna. Samaan kohtaan tien pohjoispuolelle aiotaan rakentaa kuusi metriä korkea meluvalli tien pinnasta mitattuna.

Tiesuunnitelman mukaisen tien aiheuttaman melun vaikutus Hauklammelle on erityisen suuri, koska alue on aikaisemmin ollut melun ulottumattomissa. Näin ollen uusi melun lähde lisää alueen kokonaiskuormitusta merkittävästi. Moottoritien aiheuttama melu on jatkuvaa eikä sen käyttöä voida rajoittaa tiettyihin vuorokauden-, viikon- tai vuodenaikoihin. Suunnitelma, jonka mukaan tien pohjoispuolelle rakennetaan korkeampi melueste kuin tien eteläpuolelle, on epälooginen.

Liikenne- ja viestintäministeriö on syyllistynyt asian selvittämisessä sellaiseen menettelyvirheeseen, joka on olennaisesti voinut vaikuttaa asian ratkaisuun. Hallintomenettelylain 17 §:n mukaan hallintoviranomaisen on pääsääntöisesti huolehdittava asian selvittämisestä. Virheellinen tai puutteellinen asian selvittäminen voi muodostaa sellaisen pätemättömyysperusteen, jonka nojalla päätös on kumottava.

Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirin laatimassa 14.6.2001 päivätyssä Raatin vaihtoehtojen vertailuasiakirjassa todetaan kohdassa "Ihmisten elinolot", että "55 dB:n liikennemelualueella 10 asukasta ja 1 loma-asunto, 45 dB:n alueella 40 asukasta ja 7 loma-asuntoa". Lohjan maistraatilta saadun ja 31.8.2000 päivätyn Väestörekisterikeskuksen ylläpitämän ikäluokka- ja siviilisäätytilaston mukaan Raatin kylässä asui tuolloin yhteensä 30 asukasta. Noin puolentoista kuukauden välein päivättyjen selvitysten asukaslukumäärät poikkeavat toisistaan merkittävästi. Raatin eteläisen vaihtoehdon mukaisen tielinjauksen vähintään 45 dB:n suuruisen meluhaitan vaikutuspiirissä ei voi asua Uudenmaan tiepiirin väittämää 50 ihmistä, jos koko Raatin kylässä asuu ainoastaan 30 ihmistä. Koska Raatin eteläisen vaihtoehdon valitsemiseen valtatien 1 linjaukseksi on merkittävästi vaikuttanut alueen asukasmäärä, valituksenalainen päätös perustuu tältä osin merkittävästi virheelliseen tietoon.

Uudenmaan tiepiirin vertailuasiakirjan yhteenvetosivulla väitetään lisäksi virheellisesti, että eteläinen vaihtoehto olisi Raatin kylän loma-asukkaiden kannalta parempi, perustelematta tätä väitettä mitenkään. Samasta asiakirjasta käy ilmi, että pohjoisella vaihtoehdolla ei edes ole kuin kahdeksan loma-asuntoa, kun eteläisellä vaihtoehdolla niitä on 11. Myös tämä Uudenmaan tiepiirin käsitys on virheellinen.

Korkeimman hallinto-oikeuden velvollisuus liikenne- ja viestintäministeriön päätöksen asiavirheiden korjaamiseen perustuu hallintolainkäyttölain 33 §:ään. Kyseinen säännös ilmentää hallintolainkäytön virallisperiaatetta, jonka mukaan valitusviranomaisen tulee huolehtia siitä, että asiassa saavutetaan aineellisesti oikea lopputulos. Valitusviranomaisen on hankittava asianosaisilta ja tarvittaessa viran puolestakin tarpeellinen selvitys, jotta valitusviranomainen voi ottaa kantaa valituksenalaisen päätöksen mahdollisiin virheisiin ja tarvittaessa muuttaa päätöstä virheiden oikaisemiseksi.

Esillä olevassa asiassa liikenne- ja viestintäministeriön ilmeisen virheellinen ja lainvastainen menettely on pakottanut H:n saattamaan valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuuden korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Ministeriö on velvoitettava korvaamaan H:lle valituksen laadinnasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti, laillisine viivästyskorkoineen yhteensä 750 eurolla.

7. I asiakumppaneineen on vaatinut, että Karnaisten peltoaukean aluetta ei käytetä läjitykseen ja että koko alue säilytetään peltoviljelyssä. Peltoaukea on upea historiallinen kulttuurimaisema, jonka säilymisen puolesta puhuvat myös Museovirasto ja maakuntamuseo lausunnoissaan. Se on osa tilan parhaasta peltoaukeasta. Ei ole olemassa mitään syytä, miksi juuri tämä pelto tulisi läjittää. Moottoritie rikkoo pahasti viljelyalan. Se vie 20-25 hehtaaria maata. Suunnittelussa pitää pyrkiä minimoimaan haitat.

Läjitysalue on sijoitettu Lohjanjärveen johtavan päävaltaojan päälle. Valtaoja kerää valumavedet noin 20 hehtaarin peltoalalta. Lohjanjärven pohjaliejulla läjitetty alue ei ole viljelykelpoinen. Se ei kanna peltokoneita, eikä vesitalous toimi. Tälle alueelle, valtaojan varteen on suunniteltu uusi kasteluvesi- ja laskeutusaltaiden paikka. Läjitys estää kasteluvesijärjestelmän teon.

Tiehallinnon esitteessä on esitetty koko läjitysalue Karnaisten peltoaukealla metsitetyksi. Samoin on esitetty animoidussa esityksessä kuvitellulta moottoritieltä. Keskinäisissä neuvotteluissa tien suunnittelijan kanssa on koko ajan on ollut puhe avoimesta peltomaisemasta. Aluetta ei voi viljellä kymmeneen vuoteen, jos se läjitetään.

Moottoritie katkaisee veden saannin kasteluvesilinjalle Lohjanjärvestä Karnaisten pelloille. Tiesuunnitelmassa ei ole esitetty korvaavaa kasteluvesilinjausta. Valittajat ovat vaatineet, että kasteluveden saanti Lohjanjärvestä turvataan.

Lohjan kaupungin Karnaisten kylää olevalla Koivulan tilalla RN:o 2:134 on ollut vedenpumppaamo vuodesta 1987 lähtien Koivulanlahden pohjukassa. Pumppaamosta lähtee etelään ja länteen kaksi maanalaista kiinteää runkolinjaa, jotka ovat yhteensä lähes 800 metriä pitkiä. Runkolinjojen ja maan päälle koottavien alumiini- ja muoviputkilinjojen avulla on mahdollista kastella kymmeniä hehtaareja peltoa. Pumppaamolaitteet ovat nyt jäämässä moottoritien ja palvelualueen alle. Kasteluvesijärjestelyistä on keskusteltu useissa tapaamisissa tien suunnittelijan kanssa ja annettu kuva, että asia järjestyy, mutta että lähempi suunnittelu tulee ajankohtaiseksi myöhemmässä vaiheessa.

Tilan yksi tukijalka on maanviljely. Tien valmistumisen jälkeenkin Koivulan tila on keskikokoinen uusmaalainen maatila. Asemakaavahanke on vireillä ainoastaan palvelualueen ja tilan talouskeskuksen alueella, jossa kehitetään jo nyt toimivaa maatilamatkailua. Palvelualuevaraus on tullut tiesuunnitelman osaksi tiensuunnittelijan toimesta ja se oli aiemmissa suunnitelmissa sijoitettu sisääntulotien itäpuolelle, josta se on suunnittelijan toivomuksesta siirretty nykyiselle paikalleen vedenpumppaamon päälle.

Moottoritiesuunnitelma katkaisee yhteyden Koivulan tilalta Lohjanjärvelle. Tiesuunnitelmaan on suunnittelun viime vaiheessa lisätty yli vesirajan ulottuva juurakkopuhdistamo, jonka seurauksena Koivulan ja Vähä-Roution tilojen koko Lohjanjärven rantaviivan on tiesuunnitelmassa esitetty jäävän tiealueen alle. Valittajat ovat vaatineet, että juurakkopuhdistamo poistetaan suunnitellusta paikasta ja ranta säilytetään Koivulan tilan omistuksessa.

Koivulanlahden pohjaan on vuonna 1987 ruopattu 200 metriä pitkä veneilykanava läpi ruovikkoisen lintulahden. Se on upea vesireitti, jonka varrella voi tarkkailla sorsalintuja, haikaroita ja joutsenia, kalastaa ja sorsastaa. Sitä pitkin pääsee Lohjanjärvelle ja Hiidenvedelle. Se on myös matkailureitti, jota pitkin ovat kulkeneet Kisakallion kirkkoveneretkeläiset ja melojat. Vesiväylää korvaamaan on suunniteltu veneilysatamaa moottoritien kupeeseen. Pienvenesatama liittyy vireillä olevaan palvelualueen ja talouskeskuksen asemakaavasuunnitelmaan. Tien suunnittelijat ovat tietoisia hankkeesta ja ovat pitäneet ajatusta hyvänä samoin kuin Lohjan kaupunki.

Koivulan maatilakokonaisuus koostuu useasta tilasta. Sen omistavat kolme perhettä. Tulevien aikojen ja jakojen kannalta on olennainen haitta, jos Koivulan- ja Vähä-Roution tilat jäävät kokonaan ilman Lohjanjärven rantaviivaa. Puuttuva järviyhteys haittaa myös matkailua.

Lehmihaan tunnelin pesuvesien keräilyallas ja teknisten tilojen rakennus on sijoitettu valittajia kuulematta paikkaan, joka ei heitä tyydytä. He ovat vaatineet tunnelin pesuvesien keräilyaltaan ja teknisten tilojen siirtoa.

Tilat on sijoitettu kuulematta alueen asukkaita. Tilat on sijoitettu J:n ja G:n tontin eteläsivulle siten, että heidän tonttinsa on täysin saarrettu teillä tai laitoksilla joka suunnalta. Tilat on sijoitettu pellolle paremmalle puolelle moottoritietä. Sijoituspaikaksi tulee etsiä tilan kannalta toissijaisia kohteita, ei peltomaata. Viljelymaiden pirstoutuminen, väheneminen ja tieyhteyksien ja kastelulinjojen katkeaminen tulee aiheuttamaan pysyviä haittoja ja heikentämään maatalouden edellytyksiä. Haitat tulee pyrkiä minimoimaan suunnittelulla. Valittajien tavoitteena on ollut säilyttää mahdollisimman suuret peltokokonaisuudet ehjinä.

Tien suunnittelija on perustellut laitoksen sijoitusta olemassa olevalla tieyhteydellä. Yhtä hyvä tieyhteys on myös moottoritien pohjoispuolella tai J:n ja G:n tontilla.

Liikenne- ja viestintäministeriön lausunto

Liikenne- ja viestintäministeriö on antanut valitusten johdosta lausuntonsa, jossa se on esittänyt muun muassa seuraavaa:

Tiesuunnitelmaa on ollut laatimassa hallinnonalan tiensuunnittelijoiden lisäksi monipuolinen asiantuntijaryhmä. Virkamies-asiantuntijat ovat valvoneet suunnitteluratkaisujen laatua ja soveltuvuutta ympäristöön, jotta varmasti puolueettomat ja asiantuntevat mielipiteet on saatu kaikista suunnitelman osa-alueista. Lisäksi suunnittelua on täydentänyt laaja yhteistyö sidosryhmien, maanomistajien ja muiden asianosaisten kanssa.

Suunnittelua ja ympäristöasioiden hallintaa valvomaan on perustettu muun muassa seurantaryhmä, hankeryhmä, ympäristö- ja maankäyttöryhmä sekä liito-oravatyöryhmä. Lisäksi on käyty vuoropuhelua maanomistajien ja muiden asianosaisten sekä sidosryhmien kanssa

Tieosuuden suunnittelu on pitkän prosessin tulos ja sen aikana on tutkittu lukuisia erilaisia ratkaisuja parhaimman ja vähiten haittaa tuottavan ratkaisun etsimiseksi. "Tiesuunnitelma valtatien 1 (E l8) rakentaminen moottoritieksi välillä Muurla - Lohja" perustuu seuraaviin tielain mukaisiin päätöksiin:

Liikenneministeriön 1.11.1990 tekemä hankepäätös, jossa on todettu, että moottoritien rakentamiseen varaudutaan nyt suunniteltavassa maastokäytävässä ja siitä laaditaan tarvittavat yleissuunnitelmat.

Lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointi on valmistunut 1996. Uudenmaan ympäristökeskus on antanut siitä 3.12.1996 lausunnon, jossa on todettu selvitysten olevan riittäviä moottoritievaihtoehdon ja nykyisen tiestön parantamisen vertaamiseksi.

Liikenneministeriön 3.2.1998 tekemässä toimenpidepäätöksessä on hyväksytty yleissuunnitelmien mukaiset ratkaisut jatkosuunnittelun pohjaksi. Tiesuunnitelma on laadittu toimenpidepäätöksen mukaisesti ja siinä on otettu huomioon päätöksessä esitetyt näkökohdat sekä ympäristövaikutusten arvioinnista saadussa Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnossa edellytetyt tarkennukset.

Moottoritien linjauksen suunnittelu on alkanut varsinaisesti vuonna 1988. Mukana on ollut lukuisia erilaisia moottoritievaihtoehtoja. Myös nykyisen tien parantamista moottoritien rakentamisen vaihtoehtona on selvitetty useassa eri vaiheessa.

Muurla-Lohjanharju -tieyhteyksistä on valmistunut vaihtoehtoselvitys vuonna 1989. Vaihtoehtoselvityksessä on tutkittu kolmea moottoritievaihtoehtoa ja yhtä nykyisen valtatien 1 parantamiseen tukeutuvaa vaihtoehtoa. Moottoritievaihtoehdoissa B ja C tien linjaukset kulkivat Lohjan kaupungin läheisyydessä. Vaihtoehdossa A moottoritie sijoittui nykyisen tien käytävään ja vaihtoehdossa D nykyistä valtatietä parannettiin. Vaihtoehdot on tutkittu ja vertailtu tasavertaisina. Liikenneministeriö on tehnyt vaihtoehtoselvityksestä ja siitä saaduista lausunnoista hankepäätöksen marraskuussa 1990. Päätöksessä on todettu, että jatkosuunnitteluun ryhdytään vaihtoehdon C pohjalta.

Luonnonoloja koskevat tiedot ovat vaihtoehtoselvityksessä perustuneet olemassa olleisiin tietoihin luonnon arvoista ja suojelukohteista. Varsinaisia luontoinventointeja ei siinä vaiheessa ole tehty. Maastokäytävätarkasteluun tämä tarkkuustaso on katsottu riittäväksi. Kun alustava yleissuunnittelu vaihtoehdon C pohjalta on alkanut, on laadittu sen maastokäytävästä luontoinventointi. Inventointi on tehty kaikista alustavassa yleissuunnitelmassa tutkituista linjausvaihtoehdoista.

Vaihtoehdosta C laaditut yleissuunnitelmat ovat valmistuneet vuosina 1993 ja 1996 sekä ympäristövaikutusten arviointi 1996. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on tutkittu vielä uudelleen nykyisen valtatien parantamista moottoritien vaihtoehtona. Yleissuunnitelmien ja niistä saatujen lausuntojen perusteella liikenneministeriö on tehnyt helmikuussa 1998 toimenpidepäätöksen, jossa yleissuunnitelmassa esitetyt ratkaisut on hyväksytty jatkosuunnittelun pohjaksi. Vaihtoehdon C valinnan tärkeimpinä perusteina on ollut, että se palvelee parhaiten alueen kuntien ja elinkeinoelämän tarpeita sekä aiheuttaa vähiten haittaa alueen asutukselle. Päätöksiä tehtäessä on tiedostettu uuden moottoritien vaikutukset luontoon ja kulttuurimaisemiin. Suunnittelua on jatkettu tämän päätöksen perusteella. Tiesuunnitelman lähtökohtien määrittelyssä ja tiesuunnitelmavaiheessa on keskitytty vuoden 1996 jälkeen voimaan tulleen lainsäädännön sekä Natura 2000 -verkoston ja luonto- ja lintudirektiivin mukaisten asioiden huomioon ottamiseen yhteysviranomaisena toimineen Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnossa edellytetyllä tavalla.

Onnettomuusaste nykyisellä valtatiellä 1 on keskimääräistä huonompi, mikä johtuu tien ohittamista vaikeuttavasta puutteellisesta suuntauksesta ja näkemistä. Tie noudattelee vaihtelevaa maastoa tarkoin, minkä vuoksi se on mäkinen ja mutkainen. Onnettomuusriskiä lisää vielä tienvarren runsas taajama-asutus. Tiehallinto on tehnyt nykyisellä valtatiellä 1 erilaisia parannusinvestointeja. Tielle on rakennettu muun muassa valaistusta ja kaiteita. Lisäksi nykyiselle valtatielle on toteutettu telematiikkaa hyväksi käyttäen vaihtuvat nopeusrajoitus- ja säätietonäytöt. Kaikilla näillä toimenpiteillä on pyritty parantamaan tien liikenneturvallisuutta, joten väitteet nykyisen tien parantamisen laiminlyönnistä ovat perusteettomia.

Tiesuunnitelman laatimisen aloittamisesta ei tarvitse ilmoittaa maanomistajille henkilökohtaisesti. Tieasetuksen 13 §:n mukaan tiesuunnittelun sekä niihin liittyvien tutkimusten aloittamisesta on ilmoitettava kunnalle sekä kuuluttamalla tai muulla sopivaksi katsottavalla tavalla yleisistä teistä annetun lain 26 a §:n 1 momentissa mainituille henkilöille, joilla on oikeus olla tutkimuksissa saapuvilla ja lausua mielipiteensä asiasta. Koska hanke kohdistuu lukuisiin ihmisiin, riittää kuulutus tiesuunnitelman laatimisen aloittamisesta.

Jo siinä vaiheessa, kun on tehty aloite tien tekemisestä, yleisistä teistä annetun lain 46 §:n mukaan kiinteistöllä on sallittava viranomaisen toimesta tai toimeksiannosta suorittaa muun muassa maaperän tutkimus tai muu valmistava toimenpide.

Kansalaisilla ja viranomaisilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa hankkeen suunnitteluun kaikissa vaiheissa. Vuodesta 1987 alkaen on kaikista hanketta koskevista suunnitelmista järjestetty lukuisia näyttelyjä sekä esittely- ja keskustelutilaisuuksia, joissa yleisölle ja lehdistölle on kerrottu suunnitteluvaiheista ja erilaisista ratkaisuista.

Tiesuunnitelman laatimisvaiheessa on alueen kunnissa pidetty kaksi yleisötilaisuutta 12.9.2000 ja 12.9.2001 sekä yksi asukasryhmätapaaminen 21.11.2000. Tämän lisäksi on keskusteltu paikallisten asukkaiden kanssa muun muassa yksityistiejärjestelyistä ja läjitysalueiden sijainnista parhaimman ratkaisun saavuttamiseksi. Pääosa ratkaisuista on saatu sovitetuksi yhteen alueen asukkaiden ja maanomistajien kanssa. Kaikkiin tilaisuuksiin on kutsuttu julkisesti. Lisäksi maanomistajat sekä muut asianosaiset ovat saaneet erilliset henkilökohtaiset kutsut. Tiesuunnitelmasta on hankittu sidosryhmien lausunnot. Lisäksi niille, joiden oikeutta tai etua suunnitelma koskee, on varattu tilaisuus muistutusten tekemiseen tiesuunnitelman nähtävilläoloaikana 12.11.-11.12.2001.

Raatin alueeseen liittyviä vaihtoehtoja on tutkittu alustavan yleissuunnitelman yhteydessä, jolloin myös hankkeen ja sen alavaihtoehtojen ympäristövaikutukset on selvitetty. Vaihtoehtojen esikarsinta ennen luontoinventointeja on perustunut olemassa olevaan luontotietoon. Kaavoissa olevien luonnonsuojelualueiden läheisyydessä olevia vaihtoehtoja on karsittu. Yleissuunnitteluun on sisältynyt laaja kansalaisten kuuleminen ja vuoropuhelu eri vaihtoehtojen valinnasta. Tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä tehtyjen tarkennettujen selvitysten perusteella tielinjaksi on valittu eteläinen linjaus, joka sijoittuu Raatin alueella merkittävästi yleissuunnitelman mukaisesta linjauksesta etelään. Siirto on Pitkämäen kohdalla enimmillään noin 220 metriä ja Raatin jokilaaksossa noin 140 metriä.

Valtatien 1 suunnittelussa on luontoselvityksiä laadittu useassa vaiheessa. Luontoinventointien puutteellisuudesta tai riittämättömyydestä esitetyn väittämän osalta ministeriö on viitannut Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja tiesuunnitelmasta antamiin lausuntoihin sekä selvitykseen laadituista luontoinventoinneista.

Tiesuunnitelmassa ei ole esitetty maatalousliittymien paikkoja, koska ne tullaan määrittämään vasta rakennussuunnitelman laatimisen yhteydessä. Tiehallinto on viitannut Nummi-Pusulan kunnan lausuntoon tiesuunnitelman hyväksymisesityksestä ja todennut, että suunnitteluprosessi on edennyt tielain edellyttämien menettelytapojen mukaisesti.

Hankkeen toteuttamisen seurauksena muodostuu uusi melukäytävä, joka on otettu huomioon suunnitelmaa laadittaessa. Suunnittelussa on erityisesti panostettu meluselvityksiin ja meluntorjuntaan. Tiesuunnitelmaan sisältyykin paljon meluvalleja, meluseiniä ja tunneleita. Melututkimukset ovat olleet kattavia, ja tiesuunnitelmaa laadittaessa on tutkittu runsaasti erilaisia meluntorjuntavaihtoehtoja. Koska suunnitteluosuus sijoittuu pääosin järviseudulle, jossa kesäasutusta on paljon, suunnittelussa on pääasiallisena meluntorjuntaa mitoittavana arvona pidetty 45 dB(L _Aeq ). Tien tasauksen alentaminen ja tunneliratkaisut yhdessä meluesteiden kanssa ovat mahdollistaneet sen, että valtioneuvoston päätöksen mukaiset melun ohjearvot voidaan alittaa lähes koko suunnitteluosuudella. Erilaisilla meluntojuntaratkaisuilla voidaan tien läheisyyteen paikoin säästää jopa täysin hiljaisia alueita. Meluntorjuntaan liittyvät asiat on tutkittu huolellisesti ja erilaisiin meluntorjuntatoimenpiteisiin on panostettu poikkeuksellisen paljon. Meluesteiden tarkka mitoitus tapahtuu rakennussuunnitelman laatimisvaiheessa. Meluesteiden korkeuserot johtuvat siitä, että asutus sijoittuu eri lailla tiehen nähden. Tiesuunnitelmassa esitettyjen melun torjuntatoimenpiteiden ansiosta Raatin kylällä ei yhtään asuinrakennusta jää yli 55 dB(A):n melualueelle.

Meluaita sijoitetaan aina lähelle ajorataa, jolloin sen meluntorjuntateho on paras mahdollinen. Meluvallin korkein kohta sijoittuu Hauklammen tapauksessa sen sijaan yli 10 metrin päähän ajoradan reunasta. Noin 6 metriä korkea meluvalli vastaa tässä tapauksessa torjuntakyvyltään 4 metriä korkeaa meluaitaa. Jos mittavista meluntorjuntatoimenpiteistä huolimatta melua ei voida täysin torjua ohjearvoja alemmalle tasolle, asianosaisilla on mahdollisuus esittää meluhaitasta korvausvaatimus myöhemmin pidettävässä yleistietoimituksessa.

Syyskuussa vuonna 1994 on tullut voimaan laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä. Ennen toimenpidepäätöksen tekemistä on tehty lain mukainen arviointi koko suunnitteluvälille Lohja-Salo. Vuonna 1996 valmistuneessa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa valtatien 1 kehittämistä välillä Lohja-Salo moottoritieksi on vertailtu nykyisen tiestön parantamiseen. Uudenmaan ympäristökeskus on yhteysviranomaisena antanut lausunnon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Lausunnossaan ympäristökeskus on todennut, että ympäristövaikutusten arviointi on riittävä valitun moottoritievaihtoehdon ja nykyisen tiestön parantamisen vertaamiseksi. Lausunnossa on pidetty arviointiselostuksessa esitettyjä vaihtoehtotarkasteluja Lahnajärven, Raatin, Laiskalammen ja Lohjanharjun alueilla riittävinä moottoritielinjauksen sijainnin varmentamiseksi. Lausunnossaan yhteysviranomainen on tuonut lisäksi esiin näkökohtia, jotka jatkosuunnittelussa ennen päätöksentekoa tulee tarkistaa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja ympäristötavoitteiden toteutumista tiesuunnitelmassa on kuvattu tiesuunnitelmaselostuksen kohdassa 3.2 "Vaikutukset ympäristöön". Lausunnossa esitetyt asiat on otettu huomioon tiesuunnitelmassa.

Tiesuunnitteluprosessissa ympäristövaikutusten arviointi tapahtuu jokaisessa suunnitteluvaiheessa tarkentuen yksityiskohtaisempaan suunnitteluun mentäessä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen arviointi tehdään yleensä siinä vaiheessa, kun on olemassa hankevaihtoehtoja. Käytännössä tämä tarkoittaa alustavan yleissuunnitelman tai sitten yleissuunnitelman laatimisvaihetta, jolloin tien sijoittaminen on määriteltävissä maastokäytävän tarkkuudella. Koska menettely toteutetaan jo varhaisessa tien suunnitteluvaiheessa, jolloin tien sijainti on suunniteltu vasta maastokäytävän tarkkuudella, ovat vaikutusarviot suuntaa-antavia. Tästä johtuen tiensuunnitteluprosessin seuraavissa vaiheissa ilmenee usein uusia huomioon otettavia ympäristöasioita. Näin ollen selvitettävät kohteet ja niiden myötä myös ympäristö- ja luontoselvitykset tarkentuvat suunnitteluprosessin edetessä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa asetuksessa (268/1999) on lueteltu hankkeet, joiden toteuttaminen edellyttää arviointimenettelyä. Moottoriteiden rakentaminen kuuluu asetuksen hankeluetteloon. Moottoritierakentamisen yhteydessä syntyvät läjitysalueet ja niiden vaikutukset arvioidaan suunnitelmien arvioinnin yhteydessä. Asetus ei edellytä erillistä arviointimenettelyä läjitysalueiden perustamiseksi.

Tiehallinto on päättänyt loppuvuodesta 2000 teettää valtatien 1 koko tiesuunnitelmaosuudelta Muurla-Lieviö liito-oravaselvityksen, koska kesällä 1999 Nummi-Pusulassa oli valtatien 1 tulevan linjauksen tuntumassa tehty havaintoja liito-oravista. Liito-oravaselvitys on kattanut tiealueen ja sen välittömän läheisyyden. Ennen maastotutkimusten aloittamista koko tiejakso on tutkittu ilmakuvista, joiden avulla on selvitetty varttuneet metsät ja metsäkuvioiden rajat. Selvityksestä on laadittu tiedote, joka on toimitettu tiejakson kohdan maanomistajille. Maanomistajilta on saatu 10 havaintoa. Tietoja on koottu lisäksi karttatarkastelulla ja helikopterin avulla tehdyllä tutkimuksella. Tämän jälkeen on aloitettu maastotutkimukset.

Tutkittava maastokäytävä oli kapeimmillaan 150 metriä ja leveimmillään noin 3600 metriä leveä metsäkuvioinnista riippuen. Tutkimusmenetelmä oli hyväksytty työtä ohjaavassa liito-oravatyöryhmässä, jonka asiantuntijajäseninä olivat muun muassa ma. professori Ilpo K. Hanski Helsingin Yliopistosta ja ylitarkastaja Pertti Rassi ympäristöministeriöstä. On todennäköistä, että etäämpänä tiealueesta löytyy liito-oravien pesäpuita, mutta niiden esiintymisellä ei ole katsottu olevan vaikutusta tiehankkeeseen.

Liito-oravien esiintyminen on kartoitettu keväällä 2001. Selvitys on valmistunut kesäkuussa 2001. Selvitysten mukaan tiehankkeen ei ole todettu hävittävän tai heikentävän liito-oravien selvästi luonnossa havaittavia lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Kesällä 2002 on tehty liito-oravia koskenut seurantatutkimus, jonka yhteydessä on tutkittu myös uusia, asukkaiden ilmoittamia liito-oravaesiintymiä lähellä moottoritien linjausta. Seurantatutkimuksen mukaan tie ei heikennä näidenkään lisääntymis- ja levähdyspaikkojen olosuhteita. Kaikille suunnittelualueen asukkaille on tiedotettu liito-oravaselvityksistä, ja valmis selvitys on ollut nähtävillä kuntien ilmoitustauluilla ja kirjastoissa.

Koivulanselän rantametsät -elinalue on esitetty Hossa-nimisenä, kohteena 46c "E 18 liito-oravakohteiden tarkistuksessa 2002". Poikkeuksellisen laaja esiintymisalue esitetään potentiaalisena sen vuoksi, että siellä puuston ja elinolosuhteiden puolesta saattaisi elää liito-oravia. Alue on tästä syystä erittäin huolellisesti ja perusteellisesti tutkittu. Havaintoja liitooravan esiintymisestä ei tästä huolimatta ole tehty. Myöskään vuoden 2002 tarkistuksessa, jonka Luontotieto Keiron teki Tiehallinnolle, ei ole saatu viitteitä liito-oravan esiintymisestä alueella.

Roution kohdalla tielinjan läheisyydessä oleva liito-oravaesiintymä jää Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan tiealueen ulkopuolelle eikä edellytä poikkeusluvan hakemista.

Metsänhoitosuunnitelmat laatii metsänomistaja yhdessä alueellisen metsäkeskuksen kanssa. Metsänhoitosuunnitelmissa pitää luonnonsuojelullinen näkökulma, esimerkiksi liito-oravat, ottaa huomioon siten, ettei hakkuilla heikennetä tai hävitetä liito-oravien pesimis- ja levähdyspaikkoja. Tiehallinnon teettämän liito-oravaselvityksen tulokset on annettu metsäkeskusten tietoon, jolloin siellä on voitu ryhtyä toimenpiteisiin suunnittelualueen metsänhoitosuunnitelmien tarkistamiseksi liito-oravan suotuisan suojelutason turvaamiseksi.

Liito-oravat on tietä suunniteltaessa otettu varsin kattavasti huomioon. Tiehallinto on viitannut tehtyyn liito-oravaselvitykseen, joka sisältää ma. professori Ilpo K. Hanskin antaman lausunnon Raatin ratkaisuista: "Olen tutustunut Raatin alueen liito-oravaesiintymiin maastokäynnillä, sekä tutustunut jokaisen esiintymän kohdalla tielinjan leveyteen, mahdollisiin penkereisiin, leikkauksiin ja tunneleihin. Alkuperäisen tielinjauksen ja suunniteltujen läjitysalueiden liito-oravaesiintymiä heikentävät ja tuhoavat vaikutukset ovat saman suuruiset sekä pohjoisella että eteläisellä linjausvaihtoehdolla. Molemmissa kaksi esiintymää häviää ja yksi heikentyy (lisäksi pohjoisella linjauksella esiintymät 34A ja B pitemmällä aikavälillä mitä todennäköisimmin kuitenkin häviävät tien eristävästä vaikutuksesta johtuen). Läjitysalueista luopuminen ja tielinjan siirrot selvityksessä kuvatuilla tavoilla parantavat asiaa ratkaisevasti. Kummallakaan vaihtoehdolla tien rakentaminen ei vaikuta olennaisesti liito-oravaesiintymiin. Ehdotettujen muutosten jälkeen linjausvaihtoehtojen välillä ei ole käytännössä havaittavaa eroa niiden vaikutuksissa alueen liito-oravaesiintymien elinkelpoisuuteen."

Ministeriö ei ole lausunnossaan puuttunut liito-oravia koskeviin väitteisiin, koska liito-oraviin kohdistuvat asiat käsitellään luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista poikkeuslupaa koskevan asian yhteydessä. Uudenmaan ympäristökeskus on myöntänyt luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisen poikkeusluvan 20.6.2002. Lupa ei ole vielä lainvoimainen.

Läjitysalueiden suunnittelussa on otettu huomioon luonnonarvoiltaan merkittävät luonnonsuojelulain ja vesilain mukaiset kohteet. Läjitysalueita ei ole sijoitettu edellä mainituille alueille. Ylijäämämassojen sijoittaminen ja niistä aiheutuvat ympäristövaikutukset on otettu huomioon koko suunnitteluprosessin ajan. Ylijäämämassojen lopullinen määrä selviää vasta rakentamissuunnittelun yhteydessä. Tiesuunnitelmassa on osoitettu riittävät alueet massojen sijoittamiselle. Uudenmaan ympäristökeskus on tiesuunnitelmasta antamassaan lausunnossa 15.2.2002 hyväksynyt suunnitelman ja siihen liittyvät läjitysaluevaraukset.

Ympäristönsuojelulaki ja -asetus eivät edellytä ympäristöluvan hakemista tiesuunnitelman hyväksymispäätökseen sisältyville läjitysalueille. Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristöluvanvaraista toimintaa ei ole maa- ja kiviainesten ottamisessa taikka rakennus- tai maa- ja vesirakentamistoiminnassa syntyvän pilaantumattoman maa- ja kiviainesjätteen hyödyntäminen tai käsittely ottamis- tai rakennuspaikalla taikka muulla rakentamispaikalla, jossa jäte hyödynnetään tai käsitellään jätelain (1072/1993) vastaavat vaatimukset täyttävän hyväksytyn suunnitelman tai luvan mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 128 §:n mukaan maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä varten ei tarvita lupaa, jos toimenpide perustuu yleisistä teistä annetun lain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan.

Tiesuunnitelmassa esitetty tien rakentamisen yhteydessä syntyvä kiviaines on tarkoitus hyödyntää kaikin mahdollisin tavoin tietä rakennettaessa ja siihen kuuluvia meluesteitä toteutettaessa ja maaston muotoilussa. Muut ylijäämämassat sijoitetaan läjitysalueille, jotka on ositettu tiesuunnitelmassa aluevarauksina. Läjitysalueista on keskusteltu maanomistajien kanssa. Läjitysalueet on sijoitettu pääsääntöisesti joutomaille. Ylijäämämateriaalien hyödyntämisestä on käyty useita neuvotteluja. Lopullinen läjitysalueiden käyttötarve ratkaistaan rakennussuunnittelun yhteydessä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu asiassa C-9/00 vuodelta 2002 koskee tarvekiven louhinnassa syntyvää sivukiveä, joka varastoidaan odottamaan mahdollista myöhempää käyttöä. Kysymys ei ole nyt käsiteltävänä olevaan asiaan soveltuvasta päätöksestä.

Tiesuunnitelmassa esitetty läjitys Karnaisten peltoalueella on suunniteltu ensisijaisesti avoimen maiseman säilyttävänä maisemallisena täyttönä, jolla pehmennetään peltomaisemassa olevan painanteen ja tien eteläpuoleisen meluvallin korkeuseroa. Samalla estetään pintavesiä keräävän painanteen muodostuminen ja mahdollistetaan maanomistajan vaatimusten sekä maankäyttötavoitteiden mukaisesti alueen edelleen käyttäminen viljelykseen. Ainoastaan viljelytoiminnan jatkuminen voi turvata alueen kulttuurimaisema-arvot ja säilymisen avoimena maisematilana. Tienkäyttäjälle Karnaisten kulttuurimaisemakokonaisuus avautuu parhaiten tultaessa ulos Lehmihaan tunnelista. Läjitykseen käytetään sellaisia maa-aineksia, että edellä mainitut tavoitteet täyttyvät.

Tervakorven tunnelin suunnittelun yhteydessä on selvitetty hankkeen mahdolliset vaikutukset Laiskalammen vedenpinnan tasoon ja laatuun. Selvityksessä on voitu osoittaa riittävällä varmuudella, että tunnelin rakentaminen noin 290 metrin päähän lammesta ei aiheuta lammen vesitasapainolle ongelmia. Uudenmaan ympäristökeskus ei ole tiesuunnitelmasta antamassaan lausunnossa edellyttänyt lisäselvitysten tekemistä Tervakorven tunnelista.

Hankkeen vaikutukset arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin on selvitetty jo alustavassa yleissuunnitelmassa (1992) läheisessä yhteystyössä Museoviraston ja Tammisaaren museon edustajien kanssa. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa kulttuurimaisemiin kohdistuvat vaikutukset olivat yhtenä keskeisimmistä arviointikokonaisuuksista. Tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä kulttuurimaisemasta on laadittu vielä maisemahistoriallinen selvitys tutkija Johanna Forsiuksen johdolla. Suunnitteluosuuden kulttuurimaisema-alueet ovat maastonmuodoista johtuen hyvin voimakaspiirteisiä, ja siitä syystä moottoritien rakentaminen aiheuttaa väistämättä muutoksia kulttuurimaisemaan. Tien sopeuttamista kuitenkin helpotetaan esimerkiksi Raatin kylämaisemassa toteuttamalla kaksi tunnelia ja maisemasilta Raatinjoen yli. Muinaismuistot tullaan muinaismuistolain mukaan tutkimaan Museoviraston johdolla ennen rakentamisen aloittamista.

Yleisistä teistä annettu laki ei aseta esteitä tiesuunnitelmien laatimiseen tieosuuksittain. Varsinkin suurien tiehankkeiden kohdalla joudutaan jo käytännön syistä menettelemään siten, että tien suunnittelu ja toteuttaminen tapahtuu useina osina. Tämä johtuu muun muassa tien rakentamiseen myönnettävistä rajallisista varoista. Tästä johtuen myös Turku-Helsinki -moottoritietä on toteutettu jo aikaisemminkin useassa osassa.

Pääkaupunkiseudun ja Turun välisten liikenneyhteyksien parantamista on suunniteltu jo 1960-luvulta lukien. Helsinki-Lohjanharju -moottoritieosuus on valmistunut 1960-luvulla. Turun puoleisesta päästä on valmistunut Turku-Paimio -väli 1997. Tällä hetkellä on rakenteilla osuus Paimio-Muurla, joka avataan liikenteelle vuonna 2003. Osuuden Lohjanharju-Lohja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen valituskäsittely on kesken.

Valtatie 1 välillä Lohja-Lieviö toimii sekä osana Helsinki-Turku -moottoritieyhteyttä että itsenäisenä Lohjan sisääntulotienä. Tämä näkökulma on otettu huomioon tiesuunnitelmaa laadittaessa ja se on vaikuttanut muun muassa liittymäjärjestelyihin. Lohja-Lieviö -tieosaa koskevan tiesuunnitelman mukaisilla ratkaisuilla poistetaan Lohjan sisääntuloliikenteen nykyiset ongelmat muun muassa liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden osalta. Hankkeen toteuttaminen Lohjalta Lieviöön vähentää selvästi alueen liikenneonnettomuuksia ja turvaa liikenteen toimivuuden pitkälle tulevaisuuteen palvellen samalla Lohjan alueen maankäytön kehittämistä. Moottoritien toteuttaminen parantaa asumisen viihtyisyyttä etenkin nykyisen valtatien 25 varrella Muijalan ja Vesitornin välillä. Myös pohjavesien pilaantumisriski vähenee verrattuna nykytilanteeseen.

Kaikissa vaiheissa nykyisen tien parantamiseen liittyvät vaihtoehdot on harkinnan jälkeen hylätty, koska ne ovat liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden kannalta moottoritietä huonompia. Nykyisen tien parantamisen vaikutukset tien varren asukkaisiin ovat huomattavat, ja haitoista joutuisivat kärsimään huomattavasti useammat ihmiset kuin uudella nyt suunniteltavalla moottoritielinjauksella. Tien korkeusasemaa ja linjausta jouduttaisiin muuttamaan lukuisissa kohdissa. Haitat korostuvat asutuksen kohdalla, jossa asuntoja jää tien alle tai aivan tien läheisyyteen. Meluntorjuntaa ei voitaisi rakentaa kaikkiin paikkoihin, koska talot ovat hyvin lähellä tietä. Nykyisen tien parantamisen yhteydessä liittymiä pitäisi vähentää, jolloin valtatien rinnalle pitäisi rakentaa paikallista liikennettä palveleva rinnakkaistieverkko. Rinnakkaistiet leventäisivät tarvittavaa tietilaa nykyisestään. Liittymien vähentäminen ja rinnakkaisteiden rakentaminen leikkaa alueen tontteja, muuttaa nykyisiä ajoyhteyksiä ja pidentää kuljettavia matkoja. Tämä haittaa asukkaiden päivittäistä elämää.

Tielain 10 §:n mukaan tie tulee toteuttaa mahdollisimman edullisesti. Edullisuus tarkoittaa tässä tapauksessa muutakin kuin rakentamiskustannusten edullisuutta. Tiesuunnitelman mukainen ratkaisu on taloudellisesti kannattava ja sen hyödyt yhteiskunnalle ovat selvästi kustannuksia suuremmat. Hyöty-kustannussuhde on 1,7. Moottoritien rakentaminen verrattuna nykyisen tien parantamiseen perustuviin ratkaisuihin on yhteiskunnan kannalta niin ikään edullisempaa ja syntyvät säästöt huomattavasti suurempia.

Nykyisen tien parantaminen on halvempaa kuin moottoritien rakentaminen, mutta tien parantamisella ei saavuteta yhtä suuria hyötyjä kuin moottoritien rakentamisella. Näin moottoritien rakentaminen on kansantaloudellisesti edullisempaa kuin nykyisen tien parantaminen, koska moottoritiellä säästöjä saadaan enemmän sujuvammalla liikenteellä ja vähentyneillä onnettomuuksien määrillä. Jos nykyisen tien käytävään rakennetaan moottoritie, niin ratkaisun vaikutukset asutukseen, luontoon ja kulttuurimaisema-alueisiin ovat merkittäviä. Nykyisen tien varressakin on lukuisia arvokkaita luontokohteita ja virkistysalueita. Siksi muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole olemassa.

Eräiden asukkaiden toivomuksesta Raatin kylällä on tutkittu tiesuunnitelman laatimisvaiheessa vielä kahta, sekä eteläistä että pohjoista vaihtoehtoa. Vaihtoehtojen vaikutusten arviointia varten Tiehallinto on päättänyt teettää syvähaastatteluihin perustuvan sosiaalisten vaikutusten arvioinnin Raatin kylässä. Arvioinnista on vastannut tutkija Risto Haverinen Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta. Haastateltaviksi on valittu kymmenen taloutta, joista viisi on sijoittunut lähimmäksi eteläistä ja viisi pohjoista vaihtoehtoa. Talouksista kaksi on edustanut kesämökkiläisiä. Syvähaastattelujen tarkoituksena oli selvittää, miten kylän asukkaat kokevat eri vaihtoehtojen muuttavan elinolojaan ja kyläyhteisöä. Haastateltaville on tuotu selkeästi ilmi se, että haastattelut ovat luottamuksellisia, eikä sen yksityiskohtia julkaista. Haastatteluista julkaistiin lyhyet muistiot tiivistelminä, jotka haastateltavat ovat hyväksyneet.

Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin tuloksena on voitu osoittaa, että valtaenemmistö Raatin kylän asukkaista on pitänyt eteläistä vaihtoehtoa vähemmän haitallisena kylän sekä säilymisen kannalta että omien elinolojensa kehittämisen kannalta. Arvioinnin tuloksena vain yksi pysyvistä asukkaista suosi pohjoista vaihtoehtoa. Muut pitivät eteläistä vaihtoehtoa Raatinkylän kannalta parempana. Sosiaalisten vaikutusten arviointi on ollut osaltaan vaikuttamassa lopullisen vaihtoehdon valintaan.

Raatin eteläistä vaihtoehtoa voidaan pitää perustellumpana, koska sen on todettu olevan luonnon monimuotoisuuden, moottoritien estevaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten kannalta parempi kuin valituksessa esitetty pohjoinen tielinjaus. Vaihtoehdoilla ei ole käytännössä havaittavaa eroa liito-oravaesiintymien elinkelpoisuuden tai liikennetalouden kannalta. Pohjoinen vaihtoehto on rakentamiskustannuksiltaan edullisempi, mutta ajokustannuksiltaan eteläistä kalliimpi. Liikenne- ja viestintäministeriön määrittelemällä kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla ero vaihtoehtojen välillä on 0,77 miljoonaa euroa pohjoisen hyväksi, joka on vain 0,25 prosenttia hankkeen toteuttamiskustannuksista. Tien elinikä on kuitenkin kolmekymmentä vuotta pidempi, joten tien koko elinkaaren aikana eteläinen vaihtoehto tulee pohjoista edullisemmaksi.

Tiesuunnitelmaa laadittaessa vaihtoehtojen vertailu on tehty Raatin kylää pitemmältä osuudelta, Nummen eritasoliittymästä Haijalan sillalle, eli koko siltä tieosuudelta, jossa vaihtoehdoilla oli eroavuuksia. Tästä syystä asukasmäärät ja muut aluetta koskevat lähtötiedot eivät käsitä pelkästään Raatin kiinteistörekisterikylää, vaan laajempaa kokonaisuutta. Tämä selittää eri suuruiset asukasmäärät.

Raatin kylässä voidaan pitää eteläistä vaihtoehtoa perustellumpana, koska sen on todettu olevan luonnon monimuotoisuuden, moottoritien estevaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten kannalta parempi vaihtoehto kuin valituksessa esitetty pohjoinen linjaus. Vaihtoehdoilla ei ole käytännössä havaittavaa eroa liito-oravaesiintymien elinkelpoisuuden tai liikennetalouden kannalta.

Jotkut muutoksenhakijat ovat katsoneet, että hankkeen valmistelussa on laiminlyöty virkavelvollisuuksien sekä viranomaistehtävien noudattaminen sekä toimittu puolueellisesti. He eivät kuitenkaan ole voineet osoittaa tapahtuneen mitään sellaista, minkä johdosta tämän väitteen voitaisiin katsoa olevan perusteltu. A on eduskunnan oikeusasiamiehelle osoittamassaan kantelukirjoituksessa arvostellut Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirin suunnittelupäällikön menettelyä. 16.11.2001 päivätyssä vastauksessa eduskunnan oikeusasiamies on todennut tiesuunnitelman käsittelyn olevan vielä kesken. Oikeusasiamies ei ole katsonut voivansa ainakaan siinä vaiheessa puuttua tiesuunnitelmaa koskevaan asiaan. Muurlan alueella jo suoritettujen rakentamistoimenpiteitten osalta oikeusasiamies on katsonut, että hänen käytettävissään olevan selvityksen perusteella ei ole ilmennyt aihetta epäillä asiassa sellaista lainvastaista menettelyä, joka edellyttäisi oikeusasiamiehen toimenpiteitä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaiseen arviointimenettelyyn sekä vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisiin lupaprosessien liittyvät kuulutukset on viranomaisten toimesta hoidettu lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Asianosaisille on varattu myös mahdollisuus lausua mielipiteensä erilaisissa hallinnollisissa menettelyissä kutakin menettelyä koskevien säännösten mukaisesti.

Tiesuunnitelman laatiminen ja vesilain mukaisen luvan hakeminen tapahtuvat eri lakien mukaisissa hallinnollisissa menettelyissä, jotka eivät ole toisistaan riippuvaisia. Tiesuunnitelma laaditaan ja hyväksytään yleisistä teistä annetun lain ja -asetuksen mukaisessa menettelyssä. Siltojen rakentamiseksi ja vesistötäyttöjen toteuttamiseksi tarvittavat luvat käsitellään vesilain mukaisessa menettelyssä. Vesilain mukainen lupa ei ole edellytys tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen tekemineen.

E:n asiamiehelle J:lle on 4.6.2002 päivätyssä kirjeessä kerrottu, että tiepiiri tulee hakemaan Länsi-Suomen ympäristölupavirastolta vesilain mukaista lupaa täyttää vesialuetta Koivulanselän eteläosassa ja rakentaa juurakkopuhdistamo sekä tehdä vesistösillat Hossansalmeen ja Sepänniemensalmeen samoin kuin on kerrottu, että hakemus annetaan tiedoksi kuulutuksella.

Yleisistä teistä annetussa laissa ei aseteta esteitä hyväksymispäätöksen ja tiepäätöksen tekemiselle, vaikka lupakäsittelyt ovat kesken eri viranomaisissa. Mutta ennen kuin jotakin hankkeeseen liittyvää luvanvaraista toimenpidettä voidaan ryhtyä toteuttamaan, tulee toimenpiteen toteuttamiseen myönnetyn luvan olla täytäntöönpanokelpoinen. Tiesuunnitelman toteuttamiseen sisältyvät luvat on selvitetty tiesuunnitelmassa ja niiden käsittely etenee kutakin lupaa koskevan lainsäädännön mukaisesti. Kaikkiin lupakäsittelyihin sisältyvät kuulemismenettelyt, ja lupapäätöksistä on mahdollisuus valittaa.

Tiesuunnitelmaa laadittaessa on merkittävästi panostettu luonnon ja metsien huomioon ottamiseen. Tästä johtuen suunnitelma sisältää poikkeuksellisen paljon tunneleita. Esimerkiksi Karnaisten tunnelisuunnitelma tähtää Karnaisten luonnonsuojelullisesti arvokkaan ylängön säilyttämiseen.

FINIBA (Finnish Important Bird Areas) on Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLife Suomen koordinoima valtakunnallinen linnuston kartoitus- ja suojeluhanke. Se ei ole virallinen suojeluohjelma, mutta kartoituksen tuloksilla on merkitystä maankäytön suunnittelussa. Tällä hetkellä FINIBA-alueiden kokonaispinta-alasta on suojeltu 78 %. Kartoitus kertoo lintulajiemme kannan kehityksestä. Vesistöjemme rehevöityminen on suosinut muun muassa kaulushaikaraa, jonka kanta Suomessa on vahvistunut viime vuosikymmeninä jatkuneen järviemme tuntuvan rehevöitymisen seurauksena. Kaulushaikaran esiintyminen Koivulanselällä on ollut suunnitteluorganisaation ja suunnittelua ohjaavien viranomaisten tiedossa.

Tiesuunnitelmaselostuksessa vuodelta 2001 todetaan, että "tie heikentää merkittävästi paikallisesti arvokkaan Koivulanlahden luonnontilaa. Tien alle jäävä ruovikkoinen lahdenpohjukka täytetään ja lintujen pesiminen siellä ei ole enää mahdollista. Lähellä sijaitsevat lintujen suojelemiseksi perustetut Natura-alueet, Kutsilanselkä ja Vasarlanlahti, turvaavat paikallisen linnuston elinmahdollisuudet Koivulanlahden täytön jälkeen."

Uudenmaan ympäristökeskuksen tiesuunnitelmasta antamassa lausunnossa todetaan, että "Koivulanselkä on paikallisesti arvokas lintuvesi. Alueen jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota ympäristöhaittojen lieventämiseen." Koivulanlahden täytön suunnittelussa on otettu huomioon Koivulanselän asema paikallisesti arvokkaana lintuvetenä. Asiaa koskeva vesilain mukainen lupahakemus on parhaillaan käsiteltävänä Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa.

Tiesuunnitelmaselostuksessa tien rakentamisen vaikutuksia pintavesiin on esitetty suppeasti. Ympäristökeskuksen saatua lisätietoja pintavesivaikutusten arvioinnista, se on todennut, että saatujen tietojen perusteella pintavesivaikutuksista ei ole huomautettavaa. Tiehallinto on laatinut yhteistyössä ympäristökeskuksen asiantuntijoiden kanssa vaikutusten seurantaohjelman, jossa tienpitäjä on sitoutunut seuraamaan tieltä valuvien hulevesien laatua. Vesien pilaamisen tai veden laadun merkittävän huonontamisen kriteerit eivät Koivulanselän osalta täyty. Suunnitellun tien ei voida katsoa lisäävän merkittävästi Koivulanselän kuormitusta, kun valumavedet käsitellään asianmukaisesti tai niillä on riittävän pitkä viipymä ennen järveä.

Tielinjauksen alueella olevan lähteen osalta on tehty ympäristöselvityksiä ja Uudenmaan ympäristökeskus on antanut asiasta 9.4.2002 lausunnon, jossa on todettu, että lähde ei ole vesilain 1 luvun 17 §:ssä, oikeastaan 17 a §:ssä, tarkoitettu luonnontilainen lähde. Jotta lähde olisi mainitussa säännöksessä tarkoitettu lähde, tulisi muun muassa lähteen ja sen ympäristön kasvillisuuden, erityisesti sammallajiston, olla monipuolista ja sisältää erityisesti lähteille ominaisia lajeja. Myös lähteen ympäristön sekä laskuoja- ja valuma-alueen tulisi olla luonnontilaisia. Lähde sijaitsee keskellä peltoaluetta, jonka ojat sivuavat lähdettä. Lisäksi lähteen sijainti peltoalueella vähentää sen luonnontilaisuutta ja arvoa. Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan myöskään kyseinen pienvesistöalue ei täytä vesilain 1 luvun 17 a §:n edellytyksiä, joten vaatimus on tältäkin osin perusteeton.

Hämjoen peltoaukean itäpuolella ja Haarjärven eritasoliittymän länsipuolella sijaitsevat liito-oravien lisääntymis- ja levähdysalueet. Moottoritien linjauksen siirto pohjoisemmaksi lähteen vuoksi ei ole liito-oravan suotuisan suojelutason säilyttämisen kannalta mahdollista. Moottoritien linjaus on siirretty nykyiseen paikkaan liito-orava-asiantuntijoiden laatiman liito-oravaselvityksen mukaisesti.

Yleistietoimituksen yhteydessä käsitellään tien tekemisen johdosta asianosaisilla olevat korvausvaatimukset. Tässä yhteydessä selvitetään, onko lähde ollut niin tärkeä muutoksenhakijan vedenhankinnan kannalta, että tästä tulisi määrätä korvaus.

Koivulan tilan peltojen kastelujärjestelmän pumppaamo sijoittuu omien maankäyttösuunnitelmien mukaan uuden palvelualueen kohdalle. Peltojen kastelujärjestelmän muutokset johtuvat enemmän maankäyttösuunnitelmista kuin tiesuunnitelmasta. Tiejärjestelyistä aiheutuvat muutokset kasteluvesijärjestelmään määritellään yksityiskohtaisesti jatkosuunnittelun yhteydessä ja sovitetaan yhteen tiejärjestelyjen sekä maankäyttösuunnitelmien kanssa.

Koivulanselän kohdalla tiealue määräytyy vesistötäytön vaatiman alueen mukaan. Rantaviiva sijoittuu tiealueelle, eikä se tiesuunnitelman mukaan voi näin ollen jäädä maanomistajalle. Juurakkopuhdistamon tarkoitus on puhdistaa tiealueelta valuvia sade- ja sulamisvesiä. Puhdistamo poistaa kiintoainetta ja siihen sitoutuneita lika-aineita samoin kuin orgaanista kuormaa ja ravinteita. Juurakkopuhdistamo perustuu suodatukseen ja biologiseen hajotukseen. Se on luontainen ja kestävän kehityksen mukainen ratkaisu. Suomessa on onnistuneita juurakkopuhdistamototeutuksia asutuksen, karjatalouden ja kaatopaikkojen vesille. Monissa maissa juurakkopuhdistamoja on käytetty tiealueelta tulevien vesien käsittelyyn. Tiesuunnitelman laatimisen aikana maankäyttösuunnitelmat ovat olleet rannan käytön osalta epämääräisiä ja hyvin keskeneräisiä huomioonotettavaksi tiesuunnitelmassa. Juurakkopuhdistamo on sijoitettu moottoritien alimman kohdan läheisyyteen, johon vedet voidaan johtaa.

Tiejakson Lahnajärvi-Lohja viidelle moottoritietunnelille on suunniteltu kaksi teknisten tilojen rakennusta, joista toinen on sijoitettu nykyisen Kisakalliontien varteen moottoritien eteläpuolelle. Teknisten tilojen rakennukseen sijoitetaan tunneleiden vaatimat sähköpääkeskukset ja muuntamot sekä kiinteistövalvonta- ja ohjausjärjestelmien käyttöliittymät. Rakennuksista voidaan ohjata tunneleiden poikkeus- ja onnettomuustilanteiden hallintaa. Kaikki tunnelit varustetaan kuivatusjärjestelmillä, joista puhtaat kuivatusvedet johdetaan moottoritien avo-osuuksien kuivatusjärjestelmiin. Tunneleiden pesuvesiä ja mahdollisten onnettomuustilanteiden nestevuotoja varten kukin tunneli varustetaan erillisellä viemäröintijärjestelmällä, johon kertyvät nesteet kootaan suljettuihin säiliöihin. Nämä säiliöt tyhjennetään imuautolla, joka toimittaa sisällön asianmukaiseen puhdistuskäsittelyyn. Teknisten tilojen rakennus ja tunnelin pesuvesien keräilyallas on sijoitettu Lehmihaan tunnelin itäpäähän ottaen huomioon nykyinen tieyhteys ja tunnelin läheisyys.

Tiehallinto on tehnyt varsin laajoja selvityksiä eri tielinjausvaihtoehtoja ja lopullista linjausvaihtoehtoa suunnitellessaan. Näin ollen muutoksenhakijoiden ei olisi tarvinnut ryhtyä teettämään omia selvityksiään. Nämä selvitykset eivät ole olleet välttämättömiä suunnittelun etenemisen kannalta. Tiehallinnolle tai liikenne- ja viestintäministeriölle ei ole toimitettu muutoksenhakijoiden kertomia selvityksiä. Kaikilla asianosaisilla on ollut monipuoliset mahdollisuudet osallistua suunnitteluun ja eri yhteyksissä esittää näkemyksiään. Koska valittajat eivät ole esittäneet mitään sellaista, minkä vuoksi tiesuunnitelman hyväksymispäätös olisi aihetta kumota tai sitä muuttaa, selvityksistä esitetty korvausvaatimus samoin kuin oikeudenkäyntikuluvaatimus ovat aiheettomia, minkä vuoksi ne tulee hylätä.

Lausunnon johdosta annetut vastaselitykset

1. Lohjan kaupunginhallitus on toimittanut tänne vastaselityksenään Uudenmaan tiepiirille antamansa lausunnon, jonka kaupunginhallitus on kokouksessaan 16.6.2003 päättänyt antaa koskien valtatien 1 (E 18) välin Oittila-Lempola tiesuunnitelman muutossuunnitelmasta koskien Roution sisääntulotietä.

Lausunnosta ilmenee, että Tiehallinto on Helsingin hallinto-oikeuden 26.9.2002 antamaan päätökseen n:o 02/0645/5 perustuen laatinut tiesuunnitelman muutossuunnitelman, jossa Roution sisääntulotie esitetään toteutettavaksi myös asemakaava-alueella yleisenä tienä. Muilta osin muutossuunnitelma on vastannut 20.11.2002 hyväksyttyä suunnitelmaa.

Lausuntonaan Uudenmaan tiepiirille kaupunginhallitus on esittänyt, että Lohjan kaupunki toteuttaa kustannuksellaan Puimurinkujan katujärjestelyt Roution sisääntulotien edellyttämässä aikataulussa. Kaupunki omistaa tai hankkii Roution sisääntulotien rakentamisesta aiheutuvien kaavan mukaisten katujen tekemistä varten tarvittavat alueet. Kaupunki ei ole valmis luovuttamaan tien tekemiseen tarvittavia omistamiaan maa-alueita korvauksetta tietarkoituksiin.

2. A asiakumppaneineen on uudistanut valituksessa lausumansa ja vaatinut, että heidän valitustaan käsiteltäessä tulee ensi sija antaa Euroopan yhteisön komission asiassa antamalle perustellulle lausunnolle. Lausunnossa on todettu, että ympäristövaikutusten arviointia edes sen täydennetyssä muodossa ei ole koskaan annettu direktiivin 85/337/ETY 6 artiklan mukaisesti yleisön saataville, jotta se voisi ilmaista kantansa moottoritien päälinjausvaihtoehdoista ottaen huomioon kaikki merkittävät ympäristövaikutukset ja erityisesti liito-oraviin kohdistuvat vaikutukset.

Ympäristöministeriö on 4.8.1994 antanut lausunnon, jossa on todettu, että nyt esillä olevan linjauksen lisäksi arviointiohjelmaan tulisi sisällyttää ainakin nykyisen tien parantamiseen perustuva vaihtoehto. Niin ikään olisi selvitettävä muiden liikennemuotojen tehostamismahdollisuudet. Vaikutusarviot tältä osin olisi tehtävä riittävän suurina kokonaisuuksina, jotta myös yleissuunnitelmasta poikkeavat vaihtoehdot ja niiden ympäristövaikutukset voitaisiin esittää. Ympäristövaikutusten arviointiselvitys tulee siten tehdä myös yleissuunnitelmasta poikkeavasta vaihtoehdosta.

Suomen viranomaiset ovat aloittaneet uudella menetelmällä liito-oravakannan arvioimisen. Pelkästään kannan arvioimisella ei taata lajin säilymistä. Mikäli liito-oravakantoja ei arvioida kaikilta linjausvaihtoehdoilta, ei myöskään voida esittää, että nyt valittu linjaus on liito-oravien kannalta paras vaihtoehto.

Raatin kylän pohjoisimmat vaihtoehdot on karsittu pois virheellisin tiedoin. Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksessa 2002 ei ole Oittila-Raati-Tavola-alueella yhtään luonnonsuojelualuetta, joka estäisi tien rakentamisen kyseiseen maastokäytävään. Sen sijaan Raatin valittu eteläinen linjaus hävittää ja heikentää lainvastaisesti liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Nykyisellä valtatiellä 1 ei ole toteutettu kaikkia niitä liikenneturvallisuutta parantavia toimenpiteitä, jotka ovat olleet suunnitelmissa ja mahdollisia toteuttaa, jotta onnettomuuksilta oltaisiin vältytty ja vältyttäisiin.

Se, että Uudenmaan ympäristökeskus on laiminlyönyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain määräämän tehtävän, kun se ei ole esittänyt, kuinka luontoselvitykset on tehtävä, ei saa oikeuttaa hankkeen lainvastaiseen läpiviemiseen.

Liito-oravaselvitys on saanut alkunsa Raatin kylästä A:n toimittamien selvitysten perusteella. Selvitykset ovat olleet välttämättömiä suunnittelun etenemisen kannalta ja selvitykset olisi pitänyt ottaa huomioon jo hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä.

A:n puolisonsa kanssa omistaman Sipilän tilan RN:o 11:0 maatalousliittymä on suunnitelmassa muutettu yksityistieksi, mikä merkitsee tiealueen lunastamista. Yksityistien osakkaille muodostuu tiehen kunnossapitovelvollisuus, jota pelkän maatalousliittymän kohdalla ei ole. Sipilän tilan maatalousliittymien osalta hankkeesta vastaava on antanut lausunnon, jonka mukaan maatalousliittymät säilyvät nykyisillä paikoillaan. Tätä lausuntoa tulee noudattaa.

Korkein hallinto-oikeus on kesäkuussa 2003 antanut Konikallion metsää koskevan päätöksen, jonka perustelujen mukaan avohakkuu liito-oravaesiintymän vierellä on kiellettävä luonnonsuojelulain vastaisena. Moottoritielinjaus yhdessä läjitysalueen kanssa on verrattavissa avohakkuuseen liito-oravaesiintymän ydinalueella. Mikäli tiesuunnitelman hyväksymispäätös saa lainvoiman, jää Hauklammen liito-oravaesiintymän ydinaluetta moottoritien ja läjitysalueen muodostaman aukon välittömään läheisyyteen. Hankkeen alle jäisi liito-oravan kolopuita, joista ei ole merkintää Tiehallinnon liito-oravaselvityksissä. Kolopuita jäisi myös ilman suojuspuustoa. Myös Pitkämäen ja Näpönsuon pohjoinen liito-oravaesiintymä tulevat häviämään.

Hankkeesta vastaava ei saa ilman poikkeuslupaa katkaista liito-oravien kulkuyhteyttä moottoritiellä, eikä suojeluvelvoitetta saa tämän jälkeen siirtää ainoastaan metsänomistajalle. Metsänomistaja ja Tiehallinto ovat luonnonsuojelulain edessä samanarvoiset.

Kysymyksessä on Suomen ensimmäinen hanke, johon sovelletaan luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin mukaista menettelyä. Suomi ei ole saanut luonnonsuojelua koskevaa lainsäädäntöä luontodirektiivin vaatimuksia vastaavaksi eikä myöskään hallinnollisia määräyksiään sellaisiksi, että ne takaisivat luontodirektiivin tiukan suojeluvaatimuksen toteutumisen.

A on teettänyt ennen tiesuunnitelman laatimista selvitykset Raatin kulttuurimaisemasta sekä tarkastuskertomukset kylän pronssikautisesta haudasta sekä tervahaudoista, koska Tiehallinto ei niitä ollut teettänyt. Valitulla linjauksella on pahin mahdollinen vaikutus Raatin kulttuuriperintöön. Linjaus leikkaa Museoviraston lausunnon mukaan toiminnallisen, visuaalisen ja historiallisen kulttuurialueen pahimmalla tavalla. Pronssikautinen hauta jää Pitkämäen tunnelin suuaukon yläpuolelle ja linjauksen alle jäävät myös kivikautiset asuinpaikat, jotka selvitettiin vasta tielinjauksen jälkeen. Muinaismuistolaki edellyttää muinaismuistojen selvittämistä hyvissä ajoin ennen tien rakentamista. Mikäli muinaismuistolakia tulkitaan kuten tässä moottoritiehankkeessa on tehty, on käytäntö ristiriidassa tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin kanssa. Raatin kylässä tulee vielä selvittää Kukkusmäen pohjoispuolelta kulkevat linjaukset ja niiden vaikutukset luontoon ja kulttuuriperintöön.

Liikenne- ja viestintäministeriö ei lausunnossaan ole ottanut kantaa liito-oravia koskeviin väitteisiin, koska liito-oraviin kohdistuvat asiat käsitellään luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista poikkeuslupaa koskevan käsittelyn yhteydessä. Raatin eteläinen vaihtoehto on valittu ennen kuin Tiehallinnon liito-oravaselvitys 2001 oli julkinen asiakirja. Valittajilla ei ole ollut mahdollisuutta esittää selvitystä liito-oravaselvityksen oikeellisuudesta ja riittävyydestä. Se, että liikenne- ja viestintäministeriö ei ota kantaa liito-oravia koskeviin väitteisiin, on virkavelvollisuuden laiminlyönti. Valittajat ovat tuoneet esille, että kaikkia tielinjauksella hävitettäviä ja heikennettäviä kolopuita ei ole esitetty Tiehallinnon teettämässä liitooravaselvityksessä. Viranomaisen tehtävänä on joko kumota väite tai myöntää väite oikeaksi luotettavalla selvityksellä.

A on aikaansaanut Raatin kylässä selvitykset, joiden johdosta liito-oravien esiintyminen moottoritielinjauksella on tullut esille. Sanotut selvitykset ovat olleet välttämättömiä. A on lisäksi kirjattuina kirjeinä lähettänyt viranomaisille selvityksiä, jotka olisi tullut ottaa huomioon jo virallisessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä.

3. D on uudistanut valituksessa lausumansa sekä todennut, että hänen ehdotuksensa mukainen tielinjauksen siirtäminen ei uhkaa liito-oravien lisääntymis- tai levähdysalueita. Ehdotettu tielinjauksen siirto on vähäinen, joten se ei vaikuta liito-oravien elinpiiriin.

4. E ja F ovat uudistaneet valituksessaan esittämänsä ja lausuneet, että ministeriön lausunnossa ei ole esitetty mitään sellaisia näkökohtia, jotka muuttaisivat heidän kantaansa asiassa.

Lisäksi valittajat ovat muun muassa lausuneet, että yleisölle avoimet tiedotustilaisuudet on pidetty pääasiallisesti sen jälkeen, kun linjaus oli päätetty. Näissä tilaisuuksissa on keskusteltu jo valitun vaihtoehdon toteutuksen yksityiskohdista.

Itse linjausvaihtoehdosta ei ole annettu tilaisuutta valittaa. E:n aviopuoliso J on käynyt käsin kirjaamassa mielipiteensä Uudenmaan tiepiirin toimistossa. Jälkeenpäin on ilmennyt, että kansalaismielipiteillä ei juuri ole ollut vaikutusta linjauksen valinnalle, vaan enemmän painoarvoa on annettu kuntien, etenkin Lohjan edustajille.

Avoimuudesta ei voitane puhua myöskään liikenne- ja viestintäministeriön lausunnossa 16.4.2003, koska siinä ei kertaakaan mainita Euroopan yhteisöjen komission juuri kaksi viikkoa aiemmin eli 2.4.2003 Suomelle antamaa perusteltua lausuntoa.

Moottoritien rakentaminen arvokkaiden ja pitkälti koskemattomien metsä- ja vesialueiden halki sekä vesihuollon kannalta strategisen tärkeän harjumaiseman kautta on peruuttamaton teko, jonka seurausten kanssa joudutaan elämään kauan riippumatta siitä, toteutuvatko lasketut hyödyt vai ei.

Suuri osa maantieliikenteestä Keski-Euroopasta Venäjälle tulee ohjautumaan lyhyempää reittiä eli Baltian maiden kautta näiden liittyessä Euroopan Unioniin vuonna 2004. Lisäksi Venäjän satamahankkeet ja suora laivayhteys Pietariin keventävät osaltaan rahtiliikenteen paineita Suomen tiestölle.

Uudenmaan tiepiirin Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle 23.9.2002 jättämä lupahakemus koskien muun muassa Hossansalmen moottoritiesillan rakentamista sekä Koivulanselän eteläosan ruoppausta ja täyttöä oli puutteellinen ja vaikeaselkoinen, minkä takia lopullinen, täydennetty lupahakemus on jätetty vasta 28.2.2003. Hakemukseen on jäänyt ainakin yksi hyvin vakava puute, nimittäin luvan myöntämisen kannalta keskeinen asia eli juurakkopuhdistamo ei kuulu hakemuksen piiriin.

Nykytietämyksen valossa vilkkaasti liikennöityjä teitä ei tulisi lainkaan rakentaa vesistöjen ääreen, koska tieltä valuvien hulevesien on todettu olevan varsin myrkyllisiä. Juurakkopuhdistamolla, joka poistaa lähinnä vain kiinteät aineet, ei voida estää myrkkyjen valumista Koivulanselkään ja sitä myöten Lohjanjärveen ja Karjaanjoen vesistöön. Kaiken lisäksi juurakkopuhdistamon toimivuudesta meidän leveysasteillamme ei ole tarpeeksi kokemusta, kuten Uudenmaan ympäristökeskuskin on todennut. Näin ollen vesien pilaamisen kriteerit tai veden laadun merkittävän huonontamisen kriteerit täyttyvät mitä ilmeisimmin Koivulanselän kohdalta.

Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry on omassa Natura-valituksessaan todennut, että Koivulanselkä on arvokas lintuvesi ja luonnollinen jatke Maikkalanselän ja Kutsilanlahden Natura-alueille sekä että alue on jätetty ilman perusteluja pois Natura 2000 -verkostosta.

Tiehallinnon vastauksessa kysymykseen, onko alueesta tehty ympäristövaikutusten arviointi linnuston osalta, sanotaan, että "hankkeen vaikutuksia on arvioitu yleissuunnitelman yhteydessä vuosina 1992-93 laaditussa ympäristövaikutusselvityksessä". Kyseisenä ajankohtana ei laissa tunnettu käsitettä yleissuunnitelma, vaan kyse oli näin ollen koeluonteinen menettely, jolla ei ole lain sitovuutta.

Tänä keväänä tehtyjen kohteiden tarkastusten yhteydessä on havaittu, että Hossan niin sanottu potentiaalinen liito-oravien elinalue on muuttunut asutuksi. Ainakin tässä tapauksessa moottoritiesilta Hossansalmen yli vaatii poikkeuslupaa.

Toisaalta Euroopan yhteisöjen komissio on perustellussa lausunnossaan jo haettujen ja annettujen poikkeuslupien kohdalla todennut, että poikkeuksen edellytykset eivät täyty, koska linjausvaihtoehtoja ei ole riittävästi tutkittu. Valtatien 1 (E 18) suunnittelun pohjalla olevat selvitykset eivät kuitenkaan ole riittäviä lupaedellytysten täyttymiselle. Suomi ei ole lausunnon mukaan varmistanut, että kuulemiset on suoritettu tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 5 ja 6 artiklan mukaisesti ja että nämä tiedot on otettu lupamenettelyssä huomioon 8 artiklan mukaisesti E 18-moottoritien Muurlan ja Lohjanharjun välistä osuutta koskevan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle kuuluu pääarviointivastuu siitä, ovatko tiesuunnitelman pohjana olevat selvitykset olleet riittäviä luvan edellytysten täyttymiseksi. Ympäristöhallinto arvioi haittoja ja hyötyjä kunkin lain sisältä käsin.

Valittajat ovat katsoneet, että tiepäätöksen hyväksyminen loukkaisi heidän oikeuksiaan asianosaisina. Valittajilla ei ole ollut lainmukaista valitusoikeutta aikaisemmin eikä tämän päätöksen jälkeenkään. Näin ollen direktiivin edellyttämät kokonaisarviot jäisivät tekemättä. Päätöksestä puuttuu useita asiakirjoja, jotka olisivat olleet välttämättömiä asian ratkaisemiseksi. Tiesuunnitelman hyväksymispäätös on tämän vuoksi kumottava puutteellisena.

Aiemmassa tiesuunnittelussa ei ole esitetty läjityspaikkojen lopullista sijaintia, eikä niitä niin ollen ole voitu selvittää. Läjityksen osuus on kuitenkin huomattava ja kohdistuu biologisesti hyvin tärkeisiin kohteisiin, lehtoihin sekä liito-oravan lisääntymisalueisiin. Tiesuunnitelmaa ei voi hyväksyä, koska oleellinen osa sen valmistelusta ei ole kulkenut julkisen menettelyn kautta. Merkittävän luonnonhaitan aiheuttaminen on jyrkästi vastoin varautumisperiaatetta. On luvanhakijan vastuulla, että myös haitat ja riskit yksilöidään ja kuvaillaan mahdollisimman tarkoin. Se, että joiltakin täysin selviltä osin haitat jätetään mainitsematta, on ehdottomasti vastoin Suomen kansallista ympäristönsuojelulainsäädäntöä.

Se, että luvanhakija jättää julkistamatta tai virallisesti kuuluttamatta osan tiesuunnitelmaan liittyvistä osista, on jyrkästi moitittavaa, koska tällöin luovutaan "pilaaja maksaa" -periaatteesta. Tiesuunnitelma ei ole hyväksyttävissä, koska se ei anna riittävää pohjaa hyötyjen ja haittojen vertailulle.

Yhteisödirektiivien ja kansallisen lainsäädännön mukaan kaikki ympäristövaikutukset tulee arvioida. Kansallisen lainsäädännön nojalla Suomi on hajauttanut metsäelinympäristöjen ympäristötiedon niin, ettei etenkään metsälain ympäristökohteista anneta tietoja alueelliselle ympäristökeskukselle. Näin ollen Uudenmaan tai Lounais-Suomen ympäristökeskus ei ole voinut arvioida, mitä haittoja tielinjaus aiheuttaa. Tämä olisi ehdottoman välttämätöntä siinä tapauksessa, että tien haittavaikutuksia haluttaisiin lupaehdoilla minimoida.

Valittajilla ei myöskään ollut lain edellyttämää mahdollisuutta valittaa vuoden 2001 liito-oravaselvityksestä. Syynä on se, että poikkeuslupaviranomaiset, ympäristökeskukset, ovat kuulleet vain niitä maanomistajia, joiden maille poikkeuslupaa on haettu. Valittajia ei ole laskettu asianosaisiksi, koska vain osa tien haitta-alueesta oli selvitetty.

Koska yleisen edun, järkevän valtionvarojen käytön ja lainkuuliaisuuden takia on tarpeen, että suuret rakennushankkeet saadaan toteutetuksi järkevässä ajassa siten, että turvataan asioiden kunnollinen tutkinta ja valitusoikeudet, on asiaa valmistelevilla tahoilla erityinen vastuu siitä, että päätöksenteko perustuu riittävän laajoihin maastoselvityksiin ja ekologiseen tietouteen. Muussa tapauksessa valitukset saattavat kohdistua valmistelutoimien asianmukaisuuteen, mikä poikkeuksetta aiheuttaa vain turhaa ratkaisujen viivästymistä. Lisäkustannukset tulevat yllättäen hankkeen toteuttajan kustannettaviksi, kun Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei hyväksy liian vähäisillä perusteilla myönnettyjä poikkeuslupia.

Valittajat ovat vaatineet korkeimman hallinto-oikeuden kannanottoa siihen yleisesti tärkeään seikkaan, miten ympäristövaikutusten arviointimenettelyn jälkeen uudistunut lainsäädäntö vaikuttaa lupaehtoihin vesistöjen osalta varsinkin, jos haitta Karjaanjoen vesistöön kuuluvaan Koivulanselkään arvioidaan puutteellisesti kuvailluksi.

Valittajat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus päätöksessään antaa etusijan Euroopan yhteisöjen komission perustellulle lausunnolle. Mikäli näin ei voida tehdä, asiaan tulee hakea Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisua.

5. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry on antanut liikenne- ja viestintäministeriön lausunnon johdosta vastaselityksen.

6. H:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen liikenne- ja viestintäministeriön lausunnon johdosta.

7. I asiakumppaneineen on vastaselityksessään lausunut, että läjitysalue Karnaisten peltoalueella on piirretty karttaan viiden hehtaarin suuruisena ja rajoittuu länsipuolella 40 ja itäpuolella 38 metrin korkeuskäyriin. Tien korkeustaso tällä kohdalla on noin 34 metriä. Meluesteen korkeus on kolme metriä, ylettyen tasoon 37 metriä. Läjitys täytyy tehdä saven huonon läpäisyn takia kuperaksi niin, että vesi valuu pois. Kartassa esitettyjen rajojen mukaan läjityksestä muodostuu mäki, mikä on vähintään 2-5 metriä korkeampi kuin meluaita. Maisema tieltä peltoaukealle häipyy kokonaan näkyvistä.

Mikäli läjitys tehtäisiin avoimen maiseman säilyttävänä, eli meluvallia matalampana, alueen rajojen pitäisi sijaita 35 metrin korkeuskäyrällä, kun otetaan huomioon myös kaadot ja pellon pintamaa. Tällöin meluaidasta näkyisi 1-2 metriä. Alueen pinta-ala olisi silloin noin 1,5 hehtaaria. Koko läjitysmassamäärä olisi vain noin viisi prosenttia alkuperäisestä suunnitellusta massamäärästä. Näin pienen läjitysmassan sijoittaminen peltomaalle ei ole taloudellisesti järkevää, sillä haitat ja korvaukset ovat paljon suuremmat kuin jos läjitykseen käytettäisiin yksinomaan Kalmanalhon niittyä.

Lausunnon mukaan kulttuurimaisemakokonaisuus avautuu tienkäyttäjälle parhaiten tultaessa ulos Lehmihaan tunnelista. Jos läjitys tehdään tiepiirin esityksen mukaisesti, ei näkymiä ole ennen kuin noustaan Lohjan sisääntulotien rampille.

Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo on esittänyt, että maiseman muutos Karnaisten kohdalla on huomattava johtuen etenkin kulttuurimaiseman keskeiseen peltolaaksoon suunnitellusta läjitysalueesta. Läjitysalueesta tulisi luopua, ellei sille voida osoittaa painavia maisemointiperusteita. Peltolaaksoon päin tulisi melusuojaus, ainakin osittain, tehdä läpinäkyvänä. Museon toivomus läpinäkyvästä meluvallista on mahdoton toteuttaa, jos läjitys tehdään. Tie kulkee niin alhaalla, että läpinäkyvä melueste voidaan rakentaa vain tyhjänä olevan läjityspaikan kohdalle. Maakuntamuseo on pitänyt kulttuurimaisemaa sellaisenaan arvokkaana. Sitä ei voi täytöllä parantaa, ja museo ilmoittaa, että läjitysalueesta tulisi luopua. Valittajat ovat vaatineet, että läjityksestä Koivulan peltoaukealle luovutaan.

Ministeriön lausunnon mukaan läjityksellä estetään pintavesiä keräävän painanteen muodostuminen. Peltoaukeaman ainoa laskuoja kerää noin 20hehtaarin alueelta valuma- ja salaojavedet ja johtaa ne vesistöön valtatien alitse. Tie ei aiheuta mitään painanteita, eikä läjityksellä voi mitään painanteita estää. Päinvastoin, jos läjitys tehdään, alueen ja ympäristön pintavesien virtaamat pitää suunnitella ja rakentaa uudestaan. Samoin salaojavesien poisto edellyttää uuden keruualtaan ja poistoputkiston tekemistä läjityksen alitse.

Lausunnossa on väitetty, että kastelujärjestelmän muutokset johtuvat enemmän maankäyttösuunnitelmista kuin tiesuunnitelmasta. Tosiasia on, että tiesuunnittelu on määritellyt tienkäytön kartoissaan tarkasti ja ne ovat nyt työn alla olevan asemakaavan lähtökohta.

Kastelujärjestelmään kuuluu 200 metriä pitkä kanava, pumppu, noin kaksi kilometriä pitkät runkolinjat ja siirrettävät kastelukalustot. Polttomoottoripumppu, joka sijaitsee tiealueen rajan tuntumassa, on helposti siirrettävissä. Suuri haitta syntyy tien alle jäävän kanavan tuhoutumisesta ja runkolinjan varren peltojen jäämisestä sisääntulotien alle. Viljelyn painopiste siirtyy tien tulon myötä länteen Karnaisten peltoaukealle, jossa pääojan varressa on ainoa korvaava paikka kastelujärjestelmälle. Liikuteltavan pumpun paikka ei voi olla syy pyrkiä eroon vastuusta.

Kun teiden rakentaminen fyysisesti tuhoaa vedenottoon ja venevalkamaksi rakennetun kanavan ja mitätöi puolet maahan upotetuista kastelulinjoista, vastuu ei voi siirtyä tilalle, joka joutuu suunnittelemaan puutarhamaanviljelylle tärkeän uuden kastelujärjestelmän. Valittajat ovat vaatineet, että Tiehallinto velvoitetaan järjestämään korvaava kastelujärjestelmä.

Moottoritie katkaisee kaikki yhteydet Koivulanselälle. Koko Koivulan tilan rantaviiva, 1400 metriä, jää viimeisimmän tiesuunnitelman mukaan tielunastuksen alle. Kaikissa aikaisemmissa suunnitelmissa lunastuksen ulkopuolelle jäi noin 30-40 metrin pituinen ranta, johon nyt on osoitettu juurakkopuhdistamo. Koivulan tilan taholta on esitetty, että juurakkopuhdistamo sijoittuisi tien eteläpuolelle suunnitellun läjityksen kohdalle. Puhdistamo hoitaisi sekä tien valumavedet että maatalouden ravinnevedet, ja venesatama voitaisiin toteuttaa yhdessä aikaisemmin suunniteltuun paikkaan.

Venesatamasta ja rannan käytöstä on puhuttu useissa neuvotteluissa tiesuunnittelijan kanssa. Myös Lohjan kaupungin edustajat ovat olleet läsnä ja pitäneet suunnitelmaa hyvänä. Väite, että tiensuunnittelija ei ole ollut tietoinen rannankäyttösuunnitelmista, ei pidä paikkaansa. Venesataman suunnitelmat on neuvottelujen pohjalta sisällytetty vireillä olevaan asemakaavasuunnitteluun.

Valittajat ovat vaatineet asemakaavasuunnitelman huomioon ottamista tiesuunnitelmaa hyväksyttäessä. Juurakkopuhdistamoa ei tule rakentaa aikaisemmin sovitulle Koivulan tilaan jäävälle rantakaistaleelle.

Tunnelin teknisten tilojen rakennukset ja allas on sijoitettu suunnitelmassa valittajia kuulematta pellolle. Jos rakennelmat sijoitettaisiin moottoritien pohjoispuolelle, tieyhteydet olisivat yhtä hyvät ja rakennelmat voitaisiin sijoittaa teiden jo valmiiksi rikkomalle alueelle.

Merkitään , että

1. Euroopan yhteisöjen komissio on 2.4.2003 antanut Suomelle perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla perustellun lausunnon n:o 2000/2156 ja 2001/4202 muun muassa, koska

- saattaessaan direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään Suomen tasavalta on sisällyttänyt siihen perusteen "selvästi luonnossa havaittavat",

- Suomen tasavalta ei ole toteuttanut direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisia tarpeellisia toimenpiteitä tiukan ja tehokkaan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja toteuttamiseksi sen varmistamiseksi, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei heikennetä ja hävitetä, ja

- Suomen tasavalta on myöntänyt poikkeuksen direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan d alakohdasta E 18-moottoritien Muurlan ja Lohjanharjun välisen osuuden suunnittelun yhteydessä, vaikka mainitun direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset tällaiselle poikkeukselle eli edellytykset, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja ettei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinnäisyysalueella, eivät ole täyttyneet, ja näin ollen Suomen tasavalta on jättänyt täyttämättä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan mukaiset velvollisuutensa, ja koska

- Suomen tasavalta ei ole varmistanut, että tarpeelliset tiedot on koottu ja että kuulemiset on suoritettu direktiivin 5 ja 6 artiklan mukaisesti E18moottoritien Muurlan ja Lohjanharjun välistä osuutta koskevaan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä, näin ollen Suomen tasavalta on jättänyt täyttämättä tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY 2 artiklan 1 kohdan sekä 4, 5, 6 ja 8 artiklan mukaiset velvollisuutensa.

Komissio on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla kehottanut Suomea toteuttamaan perustellussa lausunnossa tarkoitetut toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa perustellun lausunnon vastaanottamisesta.

Suomen hallitus on 8.7.2003 päivätyllä kirjeellä vastannut komission perusteltuun lausuntoon.

2. Korkein hallinto-oikeus on 25.6.2003 antamallaan päätöksellä taltionumero 1543 sulamis- ja hulevesien johtamista koskevaa muutosta lukuun ottamatta hylännyt valitukset Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä 16.11.2001 n:o 01/0765/5. Hallinto-oikeus oli osin jättänyt tutkimatta ja osin hylännyt valitukset Tielaitokset keskushallinnon päätöksestä, jolla 30.9.1998 päivätty ja 19.11.1999 muutettu tiesuunnitelma valtatien 1 (E 18) rakentamiseksi moottoritienä välillä Lohja-Lieviö oli hyväksytty.

3. Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä hylännyt Helsingin hallinto-oikeuden 2.9.2003 antamasta päätöksestä n:o 03/0504/5 tehdyt valitukset asiassa, joka koskee luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaista poikkeuslupaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiseksi (DN:ot 2814/3/03, 2816/3/03, 2851/3/03, 3056/3/03)

4. Korkein hallinto-oikeus on tänään ratkaissut myös muut täällä samanaikaisesti vireillä olleet tähän moottoritiehankkeeseen liittyvät asiat (DN:ot 2286/3/03, 162/3/03 ja 324/3/03).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisut

1. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry:n valitus jätetään tutkimatta.

2. Vaatimukset Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisun pyytämisestä hylätään.

Käsittelyratkaisujen perustelut

1. Yleisistä teistä annetun lain (243/1954), jäljempänä yleistielaki, 105§:n 1 momentissa säädetään, että lain nojalla tehdystä päätöksestä saa valittaa siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Saman pykälän 2 momentin mukaan kunnalla ja alueellisella ympäristökeskuksella on oikeus valittaa yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Yhdistys ei asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella omista tai hallitse kiinteää omaisuutta tiehankkeen vaikutusalueella eikä se, kun otetaan huomioon myös valituksen peruste ja luonnonsuojelulain 63 §:n säännös oikeudesta valittaa sellaisesta muun lain nojalla tehdystä päätöksestä, joka on luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen, ole osoittanut muutakaan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta puhevallallensa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhdistyksen valitus on jätettävä tutkimatta.

Koska valituksen toisena allekirjoittajana oleva G omistaa kiinteistön tiehankkeen vaikutusalueella, yhdistyksen ja G:n valituksessa esitetty tutkitaan kuitenkin G:n osalta.

2. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan mukaan yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perustamissopimuksen ja yhteisöjen toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan sen. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Kun otetaan huomioon, mitä tässä päätöksessä jäljempänä lausutaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä sekä luonnonsuojelulain 49 §:n soveltamisesta, ei Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisun pyytäminen tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin (85/337/ETY) tai luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin (92/43/ETY) soveltamisesta ole asian ratkaisemiseksi tarpeen. Tämän vuoksi ja kun ennakkoratkaisun pyytämiseen asiassa ei ole muutakaan syytä, vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä hylätään.

Pääasiaratkaisu

Muiden valittajien valitukset tutkitaan.

1. Tiesuunnitelma kumotaan Lohjan kaupungin valituksesta M3 Roution sisääntulotien osalta paaluväliltä 0 - 137.

2. Tiesuunnitelma kumotaan I:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksesta Lohjan kaupungin Karnaisten kylässä sijaitsevan tilan Setola RN:o 1:38 peltoaukealla olevan läjitysalueen n:o 7 osalta.

3. A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä H:n valituksesta tiesuunnitelma kumotaan Hauklammen alueen meluntorjuntatoimien osalta ja palautetaan tältä osin liikenne- ja viestintäministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Ministeriön on yhteistyössä Tiehallinnon ja Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa selvitettävä, voidaanko tiesuunnitelmaa meluntorjuntatoimien osalta muuttaa niin, ettei melutaso moottoritien vaikutusalueella Hauklammen rannalla loma-asumiseen käytettävillä kiinteistöillä nouse yli 45 dB (L _Aeq ) klo 7-22.

4. Tiesuunnitelmaa muutetaan E:n ja F:n sekä I:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksesta seuraavasti:

Tiehallinnon on selvitettävä Koivulanselän veden laatu ennen tien rakentamista. Järven veden laatua on tarkkailtava Uudenmaan ympäristökeskuksen määräämällä tavalla ja määräämän ajan. Jos tarkkailun tai muun selvityksen perusteella puhdistamo ei ilmeisesti ole järven veden pilaantumisen estämisen kannalta riittävän tehokas, ympäristökeskuksen on osoitettava Tiehallinto hakemaan sulamis- ja hulevesien johtamiselle vesilain 1 luvun 19 §:ssä, 2 luvun 1 a §:ssä ja 6 luvun 2 §:ssä tarkoitettu ympäristölupaviraston lupa.

5. Muilta osin valitukset hylätään. Näiltä osin tiesuunnitelma on siten täytäntöön pantavissa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Tiesuunnitelman hyväksymiseen sovellettava säännökset

Yleistielain 25 §:n 1 momentin (342/1998) mukaan ennen tien tekemistä on laadittava ja hyväksyttävä tiesuunnitelma.

Yleiseen tiehen kuuluvista alueista säädetään yleistielain 3 §:n 1 momentissa. Teihin kuuluviksi luetaan pykälän 2 momentin mukaan myös niiden liitännäisalueina pysyvästi tarvittavat 1) tienpitoaineen ottopaikat, 2) tienpitoa varten tarpeelliset erityiset rakennus- tai varastoalueet, 3) tien käyttäjien tarpeeseen varatut yleiset pysäköimis- ja kuormausalueet, 4) alueet, jotka ovat tarpeen tien käyttäjien lepoa ja ravitsemista tai ajoneuvojen huoltoa varten (levähdysalueet) sekä 5) muut tienpitoa tai liikennettä varten tarpeelliset alueet, kuten tien tai liikenteen ympäristölle aiheuttamien haittojen vähentämiseksi tai riista-aitojen rakentamiseksi tarvittavat alueet, sekä tien käyttäjien jätehuoltoon tarvittavat alueet.

Liitännäisalueiden, joihin perustetaan tieoikeus, tulee yleistielain 26 §:n 3 momentin (342/1998) mukaan käydä ilmi tiesuunnitelmasta. Jos tien tekemisen yhteydessä on tietyön ajaksi tarpeen perustaa oikeus tienpitoaineen ottamiseen rajoitettuun määrään, tietyön aikana syntyvien maa-ainesten läjittämiseen, alueen käyttämiseen majoitus-, varasto- tai muuna sellaisena alueena taikka oikeus tienpitoa varten tarvittavan yksityisen tien käyttöön tai tekemiseen, voidaan tästä saman momentin mukaan määrätä tiesuunnitelmassa, jossa on osoitettava tarkoitukseen tarvittava alue tai tie.

Yleisen tien suunnitelmien hyväksymisestä päättää yleistielain 24 §:n (342/1998) mukaan valtioneuvosto tai tielaitos, nyttemmin Tiehallinto, sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Yleisistä teistä annetun asetuksen (482/1957), jäljempänä yleistieasetus, 17 §:n (764/1998) 1momentin mukaan liikenneministeriö, nyttemmin liikenne- ja viestintäministeriö, hyväksyy muun ohella moottoriteiden rakentamista koskevat yleissuunnitelmat. Pykälän 2 momentin mukaan muut yleis- ja tiesuunnitelmat hyväksyy tielaitoksen keskushallinto, nyttemmin Tiehallinto. Momentin mukaan hyväksyminen voidaan kuitenkin erityisestä syystä siirtää liikenneministeriön, nyttemmin liikenne- ja viestintäministeriö, hyväksyttäväksi. Lain 342/1998 voimaantulosäännöksen mukaan lain 342/1998 yleissuunnitelmia koskevia säännöksiä sovelletaan yleissuunnitelmiin, joiden laatiminen on aloitettu lain 1.1.1999 tapahtuneen voimaantulon jälkeen. Nyt kysymyksessä olevaa moottoritietä koskeneeseen, vuosina 1989-1998 tapahtuneeseen yleissuunnitteluun ei siten sovelleta yleistielain säännöksiä yleissuunnitelmista. Kun vielä otetaan huomioon hankkeen laatu ja laajuus sekä se, että asetuksessa 764/1998 ei ole erityisiä siirtymä- tai voimaantulosäännöksiä, ja se, että 31.12.1998 saakka kaikkien uusien teiden rakentamisesta päätti yleistieasetuksen 17 §:n 1momentin (482/1957) nojalla liikenneministeriö, asiassa on ollut yleistieasetuksen 17 §:n 2momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä siirtää suunnitelma liikenne- ja viestintäministeriön hyväksyttäväksi.

Yleistielain 10 §:n 1momentin mukaan tieverkkoa kehitettäessä on kiinnitettävä huomiota asutuksen sekä teollisuuden, kaupan, maa- ja metsätalouden sekä muiden elinkeinoalojen oleviin ja odotettavissa oleviin liikennetarpeisiin. Huomioon on otettava myös muu alueiden käyttö ja muut liikennemuodot sekä niitä koskevat suunnitelmat. Tie on suunnaltaan, tasaukseltaan, leveydeltään ja muutoinkin tehtävä siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Liikenneturvallisuuden sekä liikenne- ja tieteknisten seikkojen lisäksi on kiinnitettävä huomiota ympäristönsuojelunäkökohtiin. Tie on sijoitettava ja tehtävä siten, että tien ja liikenteen ympäristölle aiheuttamat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Saman pykälän 3 momentin (133/1999) mukaan tietä ei saa tehdä vastoin asemakaavaa.

Tien suunnittelun tulee saman pykälän 2 momentin (133/1999) mukaan perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavaan, jossa tien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Säännöksen estämättä voidaan pykälän 5 momentin (133/1999) mukaan tie suunnitella, jos tien luonne huomioon ottaen tien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön voidaan ilman kaavaakin riittävästi selvittää momentissa sanotulla tavalla.

Yleistielain 9 §:n mukaan tien liitännäisalue voidaan perustaa yleisen tarpeen sitä vaatiessa.

Yleistielain 19 §:ssä (1100/1996) säädetään, että tiesuunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä sekä muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja sen nojalla säädetään. Tienpidossa on otettava huomioon, mitä erikseen säädetään muinaismuistojen suojelusta sekä pyykkien ja muiden rajamerkkien muuttamisesta.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 §:n ( Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset ) 1 momentissa säädetään, että luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Sanotun pykälän 3 momentissa säädetään, että alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa saman pykälän 1 momentin kiellosta sekä 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien osalta lain 39 §:n ja 42 §:n 2 momentin kielloista luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.

Yleistielain 61 §:n 1 momentissa (342/1998) säädetään, että tietarkoituksiin tarvittavien alueiden käyttöoikeuden ja tiesuunnitelmassa osoitettujen erityisten oikeuksien lunastamisesta on noudatettava, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, säädetään, jollei yleistielaista muuta johdu. Tienpitäjälle tulevaa pysyvää käyttöoikeutta kutsutaan tieoikeudeksi. Hyväksytty tiesuunnitelma, joka on saanut lainvoiman tai on pantavissa täytäntöön valituksesta huolimatta, taikka 25 §:n 1 momentissa tarkoitettu kirjallinen suostumus tuottaa oikeuden lunastuksen toimeenpanoon.

Saman pykälän 2 momentin (342/1998) mukaan lunastuslain mukaista lunastustoimitusta kutsutaan yleistielaissa yleistietoimitukseksi. Sen kustantaa tienpitäjä.

Kuulemisvirhe

Yleistielain 25 §:n 2 momentissa (243/1954) oli 31.12.1998 saakka säädetty, että tiesuunnitelman vahvistaa lain 24 §:ssä tarkoitettu viranomainen, sitten kun kiinteistön omistajille ja muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma voi koskea, on varattu tilaisuus huomautusten tekemiseen.

Yleistieasetuksen 13 §:n (482/1957) mukaan tiesuunnan lopullisen tutkimuksen aloittamisesta oli ilmoitettava tielautakunnan puheenjohtajalle, sekä kuuluttamalla tai muulla sopivaksi katsottavalla tavalla niille, joiden oikeutta tien tekeminen saattaa koskea, ja näillä oli oikeus olla tutkimuksessa saapuvilla sekä lausua mielensä asiassa.

Tammikuun 1. päivänä 1999 voimaan tulleen yleistielain 26 a §:n (342/1998) 1momentin mukaan tiesuunnitelmaa laadittaessa on maanomistajille tai muille asianosaisille sekä niille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin suunnitelma saattaa vaikuttaa, varattava tilaisuus joko kirjallisesti tai suullisesti lausua mielipiteensä asiasta siten kuin asetuksella säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan tiesuunnitelman hyväksyminen edellyttää, että kiinteistön omistajille ja muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma voi koskea, on varattu tilaisuus muistutusten tekemiseen suunnitelmasta siten kuin asetuksella säädetään.

Vuoden 1999 alussa voimaan tulleen yleistieasetuksen 13 §:n 1momentin (764/1998) mukaan tiesuunnittelun aloittamisesta on ilmoitettava kunnalle sekä kuuluttamalla tai muulla sopivaksi katsottavalla tavalla yleistielain 26 a §:n 1momentissa mainituille henkilöille. Näillä on oikeus lausua mielipiteensä asiasta. Yleistieasetuksen 13 a §:n (764/1998) mukaan yleistielain 26 a §:n 1momentissa tarkoitettu tilaisuus mielipiteen lausumiseen voidaan varata ilmoittamalla valmistelutyöstä henkilökohtaisesti, erityisessä tiedotustilaisuudessa, asettamalla valmisteluaineisto nähtäville sen jälkeen kun nähtäville asettamisesta on ilmoitettu niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan taikka muulla sopivaksi katsotulla tavalla.

Samoin vuoden 1999 alussa voimaan tulleen yleistieasetuksen 14 §:n (764/1998) 1momentin mukaan tiesuunnitelmasta on hankittava alueellisten ympäristökeskusten, maakunnan liittojen ja kuntien lausunnot. Lisäksi voidaan tarpeen mukaan pyytää lausuntoja muilta viranomaisilta. Niille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee, on varattava tilaisuus muistutusten tekemiseen suunnitelman johdosta.

Pykälän 2 momentin mukaan tielaitoksen, nyttemmin Tiehallinnon, tulee lähettää kirjallinen ilmoitus suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sellaisille suunnitelma-alueen maanomistajille tai haltijoille, joiden asuinpaikka on toisessa kunnassa ja on asiakirjoissa mainittu tai muutoin tunnettu.

Kunnan on pykälän 3 momentin mukaan ennen lausunnon antamista pykälän 1momentissa mainitussa tarkoituksessa pidettävä suunnitelma yleisesti nähtävänä 30 päivän ajan. Muistutukset suunnitelmaa vastaan on tielaitokselle, nyttemmin Tiehallinnolle, osoitettuna toimitettava kunnalle ennen nähtävänäoloajan päättymistä. Suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sekä muistutusten tekemistavasta ja -ajasta on kunnan toimesta kuulutettava samassa järjestyksessä kuin kunnalliset ilmoitukset asianomaisessa kunnassa saatetaan tiedoksi. Kunnan on pykälän 4 momentin mukaan toimitettava lausuntonsa suunnitelmasta ja sitä vastaan tehdyistä muistutuksista sekä jätettävä muistutuskirjelmät tielaitokselle, nyttemmin Tiehallinnolle.

Tiepiirin tulee yleistieasetuksen 18 §:n 2 momentin (764/1998) mukaan antaa tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä tieto niille suunnitelman johdosta muistutuksen tehneille, joiden osoite on tiedossa, samanaikaisesti kun päätös yleistielain 106 §:n mukaisesti annetaan yleisesti tiedoksi.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kuulemismenettely ei ole ollut edellä selostettujen säännösten vastainen. Myöskään siinä, että eri intressiryhmiä on otannanomaisesti kuultu mielipidehaastatteluissa, ei ole menetelty lainvastaisesti, koska kuulemisen muut vaatimukset ovat täyttyneet.

Vaiheittainen rakentaminen

Valtatietä 1 on rakennettu moottoritieksi jo aikaisemmin Helsingistä Lohjanharjulle ja Turusta Muurlaan. Lisäksi moottoritien tiesuunnitelma on lainvoimainen välillä Lohja-Lieviö. Tien vaiheittainen suunnittelu ja rakentaminen ei sellaisenaan ole yleistielain vastaista. Suurten hankkeiden yhteydessä vaiheittaisuutta puoltavat käytännölliset ja taloudelliset syyt. Hankkeeseen sovelletussa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on tarkasteltu tieyhteyksien kehittämistä koko Salon ja Lohjanharjun välisellä osuudella, mutta sittemmin suunnittelu on jakaantunut useampaan osaan. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että menettely ei ole ollut lainvastainen.

Ympäristövaikutusten arvioinnin vaihtoehdot

Euroopan yhteisöjen neuvoston tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista antaman direktiivin (85/337/ETY; jäljempänä YVA-direktiivi) 2 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä hankkeet, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, alistetaan lupamenettelyyn ja että niiden vaikutukset arvioidaan.

YVA-direktiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kolmen vuoden kuluessa sen tiedoksiantamisesta. YVA-direktiivi on annettu tiedoksi jäsenvaltioille 3.7.1985.

Suomea Euroopan yhteisön jäsenmaana velvoittavaksi YVA-direktiivi on tullut 1.1.1995, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Euroopan talousaluetta koskeneen sopimuksen nojalla direktiivi on kuitenkin velvoittanut Suomea jo 1.1.1994-31.12.1994. Direktiivi on pantu Suomen osalta täytäntöön 1.9.1994 voimaan tulleella lailla ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994; jäljempänä YVA-laki). YVA-lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan asetuksella tarkemmin säädettäviin hankkeisiin: 1) joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia; taikka 2) joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (792/1994) 5 §:n 10 kohdan mukaan arviointimenettelyä sovellettiin muun muassa moottoriteiden rakentamiseen. Samansisältöinen säännös on mainitun asetuksen sijaan 1.4.1999 tulleen samanimikkeisen asetuksen (268/1999) 6 §:n 9 kohdan alakohdassa a.

YVA-lain 7 §:n 1 momentin mukaan hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä sanotun lain mukaisessa arviointimenettelyssä ennen kuin hankkeen toteuttamiseksi ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Pykälän 2 momentin mukaan arviointi on kuitenkin suoritettava viimeistään ennen 13 §:ssä tarkoitettua päätöksentekoa.

YVA-lain 8 §:n 1 momentin mukaan hankkeesta vastaavan on toimitettava arviointiohjelma yhteysviranomaiselle suunnittelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hankkeen muu valmistelu huomioon ottaen. YVA-asetuksen 11 §:n mukaan arviointiohjelmassa on esitettävä tarpeellisessa määrin muun muassa hankkeen toteuttamisvaihtoehdot, joista yhtenä vaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen, ellei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton, ja tiedot ympäristövaikutuksia koskevista laadituista ja suunnitelluista selvityksistä sekä aineiston hankinnassa ja arvioinnissa käytettävistä menetelmistä ja niihin liittyvistä oletuksista.

YVA-lain 8 §:n 2 momentin (468/1994) mukaan yhteysviranomaisen oli, jos hankkeella voi olla huomattava vaikutus laajalla alueella tai lukuisten henkilöiden oloihin, ilmoitettava arviointiohjelman vireilläolosta, ellei ilmoittamista ollut pidettävä ilmeisen tarpeettomana sen vuoksi, että hankkeesta oli jo muussa yhteydessä tiedotettu riittävästi niille, joiden oloihin tai etuihin hanke saattoi vaikuttaa.

YVA-lain 9 §:n 1 momentin (468/1994) mukaan yhteysviranomainen antoi lausuntonsa arviointiohjelmasta. Yhteysviranomaisen oli lausunnossaan tarvittaessa todettava, miltä osin arviointiohjelmaa oli tarkistettava. Lausunnosta oli myös käytävä ilmi, kuinka tämän lain mukaisten tarpeellisten selvitysten hankkiminen sekä niistä tiedottaminen ja kuuleminen järjestetään ja sovitetaan tarpeen mukaan yhteen hanketta koskevien muiden lakien mukaisten menettelyjen kanssa.

YVA-lain 10 §:n 1 momentin mukaan hankkeesta vastaava selvittää hankkeen ja sen vaihtoehtojen vaikutukset arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen lausunnon pohjalta sekä laatii ympäristövaikutusten arviointiselostuksen. Arviointiselostus on toimitettava yhteysviranomaiselle sekä liitettävä hanketta koskeviin hakemusasiakirjoihin siten kuin siitä erikseen säädetään. YVA-asetuksen 12 §:n mukaan arviointiselostuksessa on esitettävä tarpeellisessa määrin muun muassa YVA-asetuksen 11 §:ssä tarkoitetut tiedot tarkistettuina sekä arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista.

YVA-lain 11 §:n (468/1994) 1 momentin mukaan yhteysviranomaisen oli huolehdittava arviointiselostuksen tiedottamisesta kuuluttamalla siitä hankkeen arvioidulla vaikutusalueella. Yhteysviranomaisen oli huolehdittava myös siitä, että arviointiselostuksesta pyydetään tarvittavat lausunnot ja varataan mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen selvitysten riittävyydestä ja tarkasteltujen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu tiedottaminen ja kuuleminen oli järjestettävä, jos mahdollista, hanketta koskevassa muussa laissa edellytetyn tiedottamisen ja kuulemisen yhteydessä.

YVA-lain 12 §:n (468/1994) 1 momentin mukaan yhteysviranomainen liitti arviointiselostukseen oman lausuntonsa arviointiselostuksen riittävyydestä sekä muut arviointiselostuksesta annetut lausunnot ja esitetyt mielipiteet. Pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettely päättyi, kun yhteysviranomainen toimitti arviointiselostuksen ja sen liitteet hankkeesta vastaavalle. Arviointiselostus liitteineen oli samalla toimitettava tiedoksi hanketta käsitteleville viranomaisille.

YVA-lain 13 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Pykälän 2 momentin mukaan hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai siihen rinnastettavasta muusta päätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon.

Yleistielakiin lisätyn, 1.9.1994 voimaan tulleen 25 a §:n (476/1994) mukaan YVA-laissa tarkoitettua hanketta koskevaan tiesuunnitelmaan on liitettävä YVA-lain mukainen arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy yleistielain soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan. Tiesuunnitelmasta on käytävä ilmi, miten YVA-lain mukainen arviointi on otettu huomioon. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevaan asiaan ei, kun otetaan huomioon lain 342/1998 voimaantulosäännökset, sovelleta yleistielain 25 a §:ää sellaisena kuin se on yleissuunnitelmien osalta täydennettynä laissa 342/1998.

YVA-lain voimaantuloa koskevan lain 27 §:n mukaan YVA-lakia ei sovelleta hankkeeseen, jonka toteuttamiseksi on myönnetty lupa tai josta viranomainen on tehnyt muun lupaan rinnastettavan päätöksen ennen tämän lain voimaantuloa tahi josta on ennen 14 päivää tammikuuta 1994 julkisesti kuulutettu tai kuultu asianosaisia muun muassa rakennuslain (370/1958) tai yleistielain (234/1954) mukaisesti. YVA-lain 27 §:ää sovelletaan myös yleistielain 25 a §:ään (476/1994) lain 476/1994 voimaantulosäännöksen nojalla.

Valtatie 1 Turusta Helsinkiin on osa E 18 -tietä. E 18 -tie puolestaan on osa kansainvälistä kuljetuskäytävää, jota kehitetään osana koko Euroopan kattavia liikenneverkkoja. Valtakunnan osakeskuksia yhdistävän, moottoritien tasoisen väylän suunnittelu kestää luonteensa vuoksi kauan. Aluksi suunnittelu tapahtuu yleisellä tasolla ja tarkentuu suunnittelun kuluessa hankittujen selvitysten perusteella vaiheittain. Helsingin ja Turun välisen tieyhteyden kehittämistä on suunniteltu 1970-luvulta alkaen. Yleissuunnitelma välille Lohjanharju-Turku valmistui vuonna 1972. 1980-luvun lopulla tien pääsuuntaa selvitettiin uudelleen. Tuolloin selvitettiin myös, voitaisiinko moottoritien rakentaminen välttää parantamalla nykyistä tieverkkoa. Moottoritien rakentamisen osalta tutkittiin kolmea pääsuuntavaihtoehtoa. Selvityksessä todettiin, ettei tieverkon välityskykyyn ja liikenneturvallisuuteen liittyviä ongelmia voida ratkaista vain parantamalla nykyisiä teitä. Selvityksen ja siitä annettujen lausuntojen perusteella liikenneministeriö teki 1.11.1990 hankepäätöksen, jonka mukaan oli varauduttava moottoritien rakentamiseen Lohjan kautta Muurlaan kulkevassa maastokäytävässä ja laadittava tarvittavat yleissuunnitelmat. Pääsuuntaa valittaessa olivat tarkasteltavina myös vaikutukset, joita tien tekemisestä ympäristössä aiheutuu.

Liikenneministeriön 1.11.1990 tekemä niin sanottu hankepäätös, jonka perusteella tien suunnittelua jatkettiin kysymyksessä olevassa pääsuunnassa, on asian valmisteluun liittyvä hallinnon sisäinen määräys, jollaisesta ei tuolloin voimassa olleen muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain (154/1950) 3 §:n tai mainitun lain sijaan tulleen hallintolainkäyttölain (586/1996) 5 §:n mukaan saa valittaa. Koska päätös ei käsitä hallintoasian sitovaa ratkaisua ja koska päätös ei sen vuoksi kohdistu välittömästi kenenkään oikeuteen tai velvollisuuteen, valitusoikeuden puuttuminen ei loukkaa Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Yleissuunnitelmat tehtiin vuosina 1992-1996. Ministeriön mainitun hankepäätöksen mukaisesti yleissuunnitelmavaiheessa tarkasteltiin tielinjan sijoittamista Lohjan kautta Muurlaan kulkevaan maastokäytävään. Tällainen maastokäytävä voi olla leveydeltään useita kilometrejä. Yleissuunnitelmassa esitetään tien likimääräisen sijainnin lisäksi tien liikenteelliset ja tekniset ratkaisut, vaikutukset ja alustava kustannusarvio.

Yleissuunnitteluun liittyi valtatien 1 osuutta Lohja-Salo koskeva YVA-lain mukainen arviointimenettely. Arviointimenettely aloitettiin 17.11.1995. Arviointiohjelma annettiin tiedoksi kuuluttamalla siitä 20.11.1995-19.1.1996. Arviointiselostus annettiin tiedoksi samalla tavalla 12.8.-11.10.1996. Arviointimenettelyssä verrattiin liikenneministeriön 1.11.1990 tekemän päätöksen mukaisessa pääsuunnassa tapahtuvaa moottoritien rakentamista tieverkon parantamiseen eli moottoritien rakentamatta jättämiseen. Esillä oli siis kaksi päävaihtoehtoa. Lisäksi mainitun pääsuunnan puitteissa arvioitiin useita erilaisia paikallisia linjauksia. Uudenmaan ympäristökeskus YVA-lain 2 §:n 6 kohdan (468/1994) ja YVA-asetuksen (792/1994) 3 §:n (60/1995) 2 kohdan mukaisena yhteysviranomaisena antoi arviointiselostusta koskevan lausuntonsa 3.12.1996. Lausunnon mukaan arviointimenettelyä oli sovellettu lainmukaisesti ja yhteysviranomaisen edellyttämällä tavalla. Arviointimenettelyn päätyttyä liikenneministeriö teki yleissuunnitelmien perusteella hanketta koskevan toimenpidepäätöksen 3.2.1998. Kysymyksessä olevan tiesuunnitelman laatiminen aloitettiin ministeriön viimeksi mainitun päätöksen perusteella.

YVA-lain tien suunnittelun etenemiseen nähden myöhäisen voimaantulon ja arviointimenettelyn sen vuoksi myöhäisen soveltamisen vuoksi kaikki tien aiemmin esillä olleet pääsuunnat eivät enää tuossa vaiheessa olleet arvioitavina. YVA-lain 10 §:n ja YVA-asetuksen (792/1994) 10 §:n 2 kohdan mukaisesti tarkasteltavana kuitenkin oli nykyisen tiestön parantaminen sekä liikenneministeriön 1.11.1990 tekemän päätöksen mukainen pääsuunta ja sen sisältämän maastokäytävän sisällä useita paikallisia vaihtoehtoja. YVA-lain perusteella ei voida katsoa, että tien jo useita vuosia jatkunut suunnittelu olisi tullut aloittaa alusta YVA-lain tultua voimaan tai Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi. YVAlain voimaantulosäännöksestä 27 §:stä käy päin vastoin ilmi se periaate, ettei lakia sovelleta taannehtivasti.

Tiehankkeen linjausvaihtoehdot

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tielinjauksen suunnittelu on alkanut varsinaisesti vuonna 1988. Mukana on ollut lukuisia erilaisia moottoritievaihtoehtoja. Myös nykyisen tien parantamista moottoritien rakentamisen vaihtoehtona on selvitetty useassa eri vaiheessa. Muurla-Lohjanharju -tieyhteyksistä on valmistunut vaihtoehtoselvitys vuonna 1989. Vaihtoehtoselvityksessä on tutkittu kolmea maastokäytävää moottoritievaihtoehdoiksi ja yhtä nykyisen valtatien 1 parantamiseen tukeutuvaa vaihtoehtoa. Moottoritievaihtoehdot B ja C kulkivat Lohjan kaupungin läheisyydestä. Vaihtoehdossa A moottoritie sijoittui nykyisen tien käytävään ja vaihtoehdossa D nykyistä valtatietä parannettiin. Vaihtoehdot tutkittiin ja vertailtiin tasavertaisina. Liikenneministeriö on tehnyt vaihtoehtoselvityksestä ja siitä saaduista lausunnoista hankepäätöksen marraskuussa 1990. Päätöksessä on todettu, että jatkosuunnittelu tehdään vaihtoehdon C pohjalta.

Vaihtoehtoselvityksen luonnonoloja koskevat tiedot ovat perustuneet ympäristöviranomaisten, kuntien ja luonnonsuojelujärjestöjen tietoihin alueiden luontoarvoista ja suojelukohteista. Varsinaisia luontoinventointeja ei siinä vaiheessa ole tehty. Alustavan yleissuunnittelun alkaessa vaihtoehdon C pohjalta on laadittu sen maastokäytävästä kattava luontoinventointi. Inventoinnissa on tutkittu kaikki alustavassa yleissuunnitelmassa mukana olleet linjausvaihtoehdot.

Vaihtoehdon A merkittävimmät ja laajakantoisimmat maisemaa muuttavat vaikutukset kohdistuvat laajoihin viljelylaaksoihin, kuten Aneriojärven-Varesjokilaakson ja Nummenjoen-Härkäjoen kulttuurimaisemaalueisiin, joista haitallisimmat vaikutukset kohdistuvat viimeksi mainittuun. Myös Hiidenveden ylityskohta muodostuu sekä maisemakuvallisesti että luonnon kannalta ongelmalliseksi. Tästä syystä vaihtoehtoa A on voitu pitää vain välttävänä.

Vaihtoehdon B vastaavat ongelmakohdat ovat Hirsjärven-Sammalon-Vilikkalan, Aneriojokilaakson, Arpalahden-Sallitun, Salmin-Tokkeen, Mustlahden-Kiikalan-Lohilammen, Kaukolan, Karstun ja Paloniemen kannaksen kulttuurimaisema-alueilla. Näin ollen vaihtoehto B on edellistäkin ongelmallisempi perinteisten kulttuurimaisemien leikkautumisen vuoksi. Vaihtoehto B sivuaa ja leikkaa myös Lohjanharjun pohjavesialueita, harjujensuojelualuetta (nykyisin Natura 2000 -ehdotuksessa) ja yksittäisiä arvokkaita luontokohteita. Kokonaisuudessaan vaihtoehto B on välttävä.

Vaihtoehto B1 on maisemakuvan ja maisemarakenteen suhteen edellistä vaihtoehtoa säästävämpi ohittaessaan muun muassa Kaukolan ja Karstun kulttuurimaisemat. Sen sijaan vaihtoehto leikkaa osin epäedullisesti Talpelan ja Karnaisten maisema-alueita. Kokonaisuutena osuus B1 on alkuperäistä linjausta B parempi ja rajoitetusti tyydyttävä.

Vaihtoehto C linjautuu melko tyydyttävästi Raatin kulttuurimaisemassa, mutta Karnaisten kannaksen osuus on sen maisemakuvallisesti epätyydyttävin kohta. Karnaisten metsäalueella leikkautuisi melko pahoin myös maisemarakenne, jos se toteutetaan avoleikkauksena. Tien leikkaavaa vaikutusta on vähennetty suunnittelemalla tunneli kallioalueen ali ja painamalla tien tasaus alas Talpelanlahden kohdalla. Vaihtoehtoa voidaan kokonaisuudessaan kuitenkin pitää tyydyttävänä.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kaikki vaihtoehdot pirstovat luonnonoloiltaan valtakunnallisesti arvokasta ja monipuolista järvialuekokonaisuutta. Lohjan järviseudulla on merkittäviä maisemallisia arvoja, alueen kasvillisuus ja eläimistö ovat vallitsevien olosuhteiden (kalkkipitoinen maaperä) vuoksi erityisen arvokkaita ja se muodostaa myös kulttuurihistoriallisen aluekokonaisuuden.

Vaihtoehdossa 0 luonnonolot ja maisema säilyvät ennallaan.

Vaihtoehdossa D moottoritieluokkaista yhteyttä ei rakenneta Muurlan ja Lohjanharjun välille. Turun suunnasta rakennettava moottoritie päättyy nykyiselle valtatielle Muurlan liittymässä ja jatkuu moottoriliikennetienä seuraavaan tasoliittymään saakka, josta lähtien valtatie Lohjanharjulle toimii sekaliikenteen tienä. Vaihtoehdon D ympäristövaikutukset ovat taajamien kohdalla lähes samat kuin vaihtoehdossa A, mutta muilta osin kuten vaihtoehdossa 0.

Korkein hallinto-oikeus on asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon, että vaihtoehdon C valinnan tärkeimpiin perusteisiin on kuulunut, että vaihtoehto palvelee parhaiten alueen kuntien sekä elinkeinoelämän tarpeita ja aiheuttaa vähiten haittaa alueen asutukselle. Eteläisempi vaihtoehto B on erityisesti kulttuuriympäristöjen ja maisemansuojelun kannalta selvästi vaihtoehtoa C haitallisempi, koska sen varressa on useita valtakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä ja maisema-alueita. Myös nykyisen valtatien tuntumaan sijoitetut vaihtoehdot A ja D ovat maiseman ja luonnonsuojelun kannalta huonoja, koska tien läheisyydessä sijaitsee Natura 2000 -verkostoon sisällytettäviksi ehdotettuja alueita, jotka tuolloin kuuluivat valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Lisäksi nykyisen tien tuntumassa on useita valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä kulttuurimaisema-alueita, joiden arvoa uusi moottoritie olisi heikentänyt.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan hankkeesta on kaikkien vaihtoehtojen osalta tehty luontoinventoinnit, joissa useita eri linjausvaihtoehtoja on vertailtu keskenään hankkeen suunnitteluprosessissa. Tiehanketta varten on tehty myös liito-oravaselvitys, johon on liittynyt ma. professori Ilpo K. Hanskin asiantuntijalausunto.

Näistä syistä ja kun otetaan huomioon kaikki asiassa tehdyt selvitykset eri linjausvaihtoehtojen osalta, vaihtoehdon C valintaa ei ole pidettävä yleistielain 10 §:n vastaisena.

Liito-orava ja sitä koskevat selvitykset

Asiakirjojen mukaan luontoinventoinnit alustavaa yleissuunnitelmaa varten on laadittu vuosina 1991-1992, jolloin on tehty luontotyyppikartoitus tutkimalla maasto kaikkien linjausvaihtoehtojen molemmilta puolilta noin 500 metrin leveydeltä. Liito-oravaa ei tuolloin varsinaisesti tutkittu, mutta luonnonolojen monimuotoisuuteen perustuvassa luontoinventoinnissa on korostettu vanhojen sekametsien säilymistä. Nämä luontotyypit ovat myös liito-oravan suosimia pesimis- ja levähdyspaikkoja.

Tiehallinto on vuonna 2001 teettänyt liito-oravaselvityksen, jossa on arvioitu moottoritien rakentamisen vaikutukset liito-oravien esiintymiseen ja suotuisaan suojelutasoon ja vaikutukset havaittuihin liito-oravaesiintymiin. Selvitystä täydennetty on vuosina 2002 ja 2003 tehdyillä liito-oravaseurannoilla. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että liito-oravaselvitysten ja vuoden 2001 liito-oravaselvitykseen liittyvän ma. professori Ilpo K. Hanskin asiantuntijalausunnon perusteella voidaan arvioida, että moottoritien sijoittaminen välille Lieviö-Muurla niin, että se ei koskettaisi liito-oravan elinalueita, ei hankkeen toteuttamiselle asetetut lukuisat muut vaatimukset kohtuudella huomioon ottaen ole mahdollista.

Uudenmaan ympäristökeskus on 20.6.2002 myöntänyt Tiehallinnolle on luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin nojalla poikkeusluvan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisesta liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevasta hävittämis- ja heikentämiskiellosta. Poikkeuslupa koskee kahta lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Poikkeuslupa on korkeimman hallinto-oikeuden tänään antamalla toisella päätöksellä tullut lainvoimaiseksi.

Tiesuunnitelmassa todetut liito-oravan suotuisan suojelutason turvaamiseksi tehtävät lieventämistoimenpiteet velvoittavat Tiehallintoa. Myös poikkeamishakemuksessa esitetyt lieventämistoimet velvoittavat Tiehallintoa siten kuin tänään annetussa luonnonsuojelulain mukaista poikkeuslupaa koskevassa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä on määrätty. Näiden toteuttamisen valvonta kuuluu alueelliselle ympäristökeskukselle. Lisäselvitysten tekeminen ei tältäkään osin ole tarpeen.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1momentin kielto koskee liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, ei sen sijaan mitä tahansa liito-oravan esiintymis- tai havaitsemispaikkoja. Hossan ja Näpönsuon liito-oravaesiintymien osalta ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa ole esitetty sellaista selvitystä, jonka mukaan tiehanke muualla kuin myönnettyjen luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaisten poikkeusten alueella loukkaisi luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevaa hävittämis- ja heikentämiskieltoa.

Edellä olevan perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että liito-oravaselvitykset ovat riittäviä eikä niitä tehtäessä ole menetelty yleistielain 1 9§:n tai luonnonsuojelulain 49 §:n vastaisesti.

M3 Roution sisääntulotie

Yleistielain 10 §:n 3 momentissa säädetään, että tietä ei saa tehdä vastoin asemakaavaa.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan valituksenalainen tiesuunnitelma ei ole lainvoimaisen asemakaavan mukainen M3 Roution sisääntulotien paaluvälin 0 - 137 osalta. Tämän vuoksi tiesuunnitelma kumotaan sanotulta osin yleistielain 10 §:n 3 momentin vastaisena.

Moottoritien silloille ja Koivuselän täyttämiselle tarvittavat vesilain mukaiset luvat

Vesilain 1 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan, jollei jäljempänä vesilaissa olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistössä tai maalla ei saa ryhtyä toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka loukkaa yksityistä tai yleistä etua momentissa tarkoitetulla tavalla.

Vesilain 2 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetään, että 2 luvun säännökset rakentamisesta koskevat, mikäli jonkin toimenpiteen osalta muuta ei ole säädetty, muun muassa sillan tekemistä vesistöön tai sen poikki tai täyttämistyön suorittamista vesistössä.

Vesilain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetään, että jos rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä saattaa aiheutua 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettu muutos tai seuraus, on rakentamiseen hankittava ympäristölupaviraston lupa. Saman pykälän 2 momentin mukaan lupa on rakentamisen seurauksista riippumatta aina haettava muun muassa sillan tekemiseen yleisen kulku- tai uittoväylän yli.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tiesuunnitelma ei siltojen ja täyttöjen osalta ole yleistielain 10 §:n 1 momentin vaatimusten vastainen.

Vesilain mukaan vaadittavan vesitalousluvan myöntämisestä ei ole säädetty tiesuunnitelman hyväksymisen edellytykseksi. Sitä vastoin vesitalousluvan myöntämisen edellytyksenä silloin, kun lupaa haetaan moottoritiesillan rakentamiseen, voi olla, että tiesuunnitelma on olemassa.

Liikenne- ja viestintäministeriö on voinut hyväksyä nyt kysymyksessä olevan tiesuunnitelman, vaikka vesitalouslupia ei vielä tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä tehtäessä ollut myönnetty.

Sulamis- ja hulevedet

Moottoritien sulamis- ja hulevesien puhdistamiseen tarkoitetut juurakkopuhdistamot edustavat uutta tekniikkaa. Kokemus puhdistamotyypin toimivuudesta on sen vuoksi vähäinen. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että puhdistamon toimintaa ja tehoa on syytä seurata, koska toiminta voi muuttua vuosien kuluessa muun muassa maaperän kyllästymisen vuoksi. Seurannan aikataulu on tarkoituksenmukaista määrittää lopullisesti vasta, kun puhdistamon toiminnasta ja vedenlaadun muutoksista purkupaikalla Koivulanselällä on saatu tietoja. Jos tarkkailun tai muun selvityksen perusteella puhdistamo ei ilmeisesti ole järven veden pilaantumisen estämisen kannalta riittävän tehokas, ympäristökeskuksen on osoitettava Tiehallinto hakemaan sulamis- ja hulevesien johtamiselle vesilain 1 luvun 19 §:ssä, 2 luvun 1 a §:ssä ja 6 luvun 2 §:ssä tarkoitettu ympäristölupaviraston lupa.

Tässä päätöksessä annetut sulamis- ja hulevesiä koskevat määräykset eivät estä asianosaisia esittämästä muussa menettelyssä sellaisia vaatimuksia, joihin heillä muun lainsäädännön mukaan on ehkä oikeus.

Siltä osin kuin valituksissa on vaadittu, ettei juurakkopuhdistamoa tule sijoittaa rantaviivalle tai vesialueelle, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei suunnitelman mukainen sijainti ole vastoin yleistielain 10 §:n säännöksiä. Tiesuunnitelmalla ei kuitenkaan ratkaista sitä, edellyttääkö rakentaminen tältä osin lisäksi vesilain 1 luvun 15 §:n nojalla vesilain 2luvun mukaista ympäristölupaviraston lupaa.

Meluntorjunta

Suunnitelmaselostuksen mukaan tien linjaaminen uuteen maastokäytävään Lahnajärveltä Lohjalle vähentää liikennemelun vaikutusalueelle jäävien asukkaiden määrää oleellisesti. Muurla-Lohjanharju moottoritien rakentamisella saadaan noin 1800 pysyvää asukasta pois yli 55 dB:n liikennemelualueelta. Moottoritien liikenteen meluhaitat kohdistuvat lähinnä loma-asutukseen ja virkistyskäytössä oleviin alueisiin, jolloin meluntorjunnan mitoittavana tekijänä on valtioneuvoston asettama melutaso-ohjearvo 45 dB (L _Aeq ) päivällä (klo 7 - 22). Meluntorjunnan tavoitteena koko suunnittelujaksolla on ollut alittaa tai vähintään saavuttaa valtioneuvoston asettamat melutaso-ohjearvot.

Suunnittelujaksolla merkittävin melua vähentävä vaikutus on saavutettu tunneleilla, jotka sijoittuvat tärkeille virkistys- ja loma-asutusalueille. Tunneleiden avulla voidaan säilyttää ympäröivän luonnon hiljaisuus. Osuuksilla, missä melualueet ovat laajoja, on tiesuunnitelman mukaisilla meluesteillä pystytty tehokkaasti estämään korkeiden yli 55 dB:n meluvyöhykkeiden leviäminen, ja vakituista asumista koskevat ohjearvot on suunnitelman mukaan saavutettu. Alle 50 dB:n meluvyöhykkeen pienentäminen ja loma- ja virkistysalueiden ohjearvojen saavuttaminen on edellyttänyt paikoin jopa 10 metriä korkeita meluesteitä. Loma-asutuksen alueita, jotka jäävät alle 100 metrin päähän linjauksesta, ei suunnitelman mukaan voida kokonaisuudessaan suojata yli 45 dB:n melutasoilta. Ohjearvojen saavuttaminen näillä alueilla edellyttäisi tiesuunnitelmaselostuksen mukaan kohtuuttomia meluntorjunnan toimenpiteitä. Kyseisiin kohteisiin kuuluu muun ohella Hauklammen alue.

Meluesteiden ja -aitojen rakentaminen tarkentuu vielä myöhemmässä suunnitteluvaiheessa, mutta meluntorjuntatoimien perusratkaisut ovat joka tapauksessa osa tiesuunnitelmaa. Yleistielain mukainen tienpitäjän velvollisuus korvauskynnyksen ylittävän meluhaitan rahalla korvaamiseen ei poista yleistielain 10 §:n 1 momenttiin perustuvaa velvollisuutta vähentää meluhaittaa sellaiselle tasolle, ettei kenellekään aiheudu enempää haittaa kuin tarve vaatii ja että tien ja liikenteen ympäristölle aiheuttamat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Vaikka valtioneuvoston päätöksen ohjearvot ovat ohjeellisia, tässä yhteydessä lähtökohtana voidaan pitää melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisten melutason ohjearvojen saavuttamista, mikä on ollut lähtökohtana myös tiesuunnitelmassa, edellyttäen, että yleistielain 10 §:ssä asetetut vaatimukset muissakin suhteissa täyttyvät. Tiesuunnitelmaa laadittaessa ei kuitenkaan ole riittävästi selvitetty, onko melutason ohjearvojen mahdollisen ylittymisen sallimisen yleistielain 10 §:n 1 momentin säännöksessä asetetut erilaiset vaatimukset huomioon ottaen perusteltua. Mahdollisuuksia vähentää moottoritien Hauklammen alueen loma-asutukselle aiheuttamaa melua tiesuunnitelmassa edellytettyä tehokkaammin on siten vielä selvitettävä. Tämän vuoksi tiesuunnitelma on Hauklammen alueen meluntorjuntatoimien osalta kumottava ja asia tältä osin palautettava uudelleen käsiteltäväksi.

Läjitysalueet

Läjitysalueiden aluevaraukset on esitetty suunnitelma- ja tieympäristökartoilla moottoritien tekemisen ajaksi perustettavina oikeuksina. Tarkemmat tiedot alueiden tilavuuksista ja kuivatusperiaatteista tarkentuvat rakennussuunnittelu- ja rakentamisvaiheessa.

Jätelain 3 §:n 1 kohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä.

Kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) 2 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan kaatopaikalla tarkoitetaan jätteiden käsittelypaikkaa, jossa jätteitä sijoitetaan maan päälle tai maahan.

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan ympäristölupaa on haettava kaatopaikalle tai muuhun jäteasetuksen (1390/1993) liitteessä 5 tai 6 määriteltyyn hyödyntämiseen tai käsittelyyn, joka on ammattimaista tai laitosmaista.

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan ympäristölupa on oltava jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen.

Ympäristönsuojeluasetuksen 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään, että ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettua ympäristöluvan varaista toimintaa ei ole maa- ja kiviainesten ottamisessa taikka rakennus- tai maa- ja vesirakentamistoiminnassa syntyvän pilaantumattoman maa- ja kivijätteen hyödyntäminen tai käsittely ottamis- tai rakennuspaikalla taikka muulla rakentamispaikalla, jossa jäte hyödynnetään tai käsitellään jätelain vastaavat vaatimukset täyttävän hyväksytyn suunnitelman tai luvan mukaisesti.

Sitä, onko jotakin tai joitakin edellä sanotuista säännöksistä sovellettava johonkin tai joihinkin tiesuunnitelman mukaisin läjitysalueisiin, ei ratkaista tällä päätöksellä, vaan asia voidaan tarvittaessa käsitellä ympäristönsuojelulain mukaisessa menettelyssä.

Liikenne- ja viestintäministeriön päätöksessä on tietöissä syntyvien maa-aineisten jäljittämiseen perustettavat oikeudet lueteltu otsikon "Tien tekemisen ajaksi perustettavat oikeudet" jäljessä.

Yleistielain 26 §:n 3 momentin (342/1998) mukaan tiesuunnitelmasta tulee käydä ilmi muun ohella liitännäisalueet, joihin perustetaan tieoikeus. Jos tien tekemisen yhteydessä on tietyön ajaksi tarpeen perustaa oikeus tienpitoaineen ottamiseen rajoitettuun määrään, tietyön aikana syntyvien maa-ainesten jäljittämiseen, alueen käyttämiseen majoitus-, varasto- tai muuna sellaisena alueena taikka oikeus tienpitoa varten tarvittavan yksityisen tien käyttöön tai tekemiseen, voidaan tästä saman momentin mukaan määrätä tiesuunnitelmassa, jossa on osoitettava tarkoitukseen tarvittava alue tai tie. Viimeksi mainittujen oikeuksien myöntämisen edellytyksistä säädetään kuitenkin erikseen lain 47 §:ssä, jonka mukaan tienpitäjällä on oikeus ottaa tietarkoitukseen otetun maan ulkopuolella oleva toiselle kuuluva alue käyttöönsä enintään tietyön ajaksi voima- tai puhelinjohtojen vetämistä, majoituspaikan perustamista, liikenteen väliaikaista järjestämistä, aineiden varastoimista tai kuljettamista varten tahi muuhun sellaiseen tarkoitukseen, mikäli siitä ei aiheudu kiinteistölle sanottavaa haittaa. Ministeriö ei kuitenkaan päätöksessään ole nojautunut sanottuun lainkohtaan. Lainkohtien suhde on osaksi epäselvä, koska lain 26 §:n 3 momentissa ei ensinkään säädetä sen nojalla perustettavien oikeuksien edellytyksistä. Koska lain 47 § ei edellytä oikeuden perustamista nimenomaan tiesuunnitelmassa, on kuitenkin katsottava, että oikeus tietyön aikana syntyvien maa-ainesten läjittämiseen voidaan perustaa 47 §:ssä asetetuista edellytyksistä riippumatta lain 26 §:n 3 momentin nojalla noudattaen, mitä tiesuunnitelmasta ja siihen perustuvista oikeuksista muutoin on säädetty.

Liikenne- ja viestintäministeriön päätöksessä oikeudet toisen maan käyttämiseen läjitysalueena on perustettu vain tien tekemisen ajaksi. Asiakirjoista kuitenkin ilmenee, ettei läjitettyjä massoja ole tarkoitus poistaa tietyön päätyttyä, vaan ne voisivat jäädä alueelle ja muuttaa maastoa pysyvästikin siitä huolimatta, että oikeus on perustettu vain tien tekemisen ajaksi. Haittaa on tosin tietyön päätyttyä ja alueen käytön loputtua yleistieasetuksen 32 b §:n nojalla vähennettävä siistimällä ja tarvittaessa aluetta tasaamalla niin, että omistaja voi ilman kohtuutonta haittaa käyttää aluetta hyväkseen.

I:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa on vaadittu Lohjan kaupungin Karnaisten kylässä sijaitsevalle tilalle Setola RN:o1:38 maisemallisesti arvokkaalle viljellylle pellolle perustetun läjitysalueen (Läjitysalue 7) poistamista. Alueen omistajille aiheutuisi läjityksen sijainti ja laajuus sekä seurauksena ilmeisesti oleva maankäyttömuodon muutos huomioon ottaen merkityksellistä haittaa, joka jatkuu tien tekemisen jälkeenkin. Mahdollisuutta vaihtoehtoisten alueiden käyttämiseen ei ole riittävästi selvitetty. Päätös on näin ollen yleistielain 10 §:n 1 momentin säännökset huomioon ottaen sanotun läjitysalueen osalta kumottava. Muiden läjitysalueiden osalta päätöksen muuttamiseen ei ole syytä.

Maatalousliittymät

Yleistielain 26 §:n 4 momentissa (342/1998) säädetään, että tien liikenneturvallisuuden ja välityskyvyn edistämiseksi tiesuunnittelussa voidaan asema-, rakennus- ja rantakaava-alueen ulkopuolella antaa määräyksiä tai kieltoja yksityisten teiden liittämisestä yleiseen tiehen tai sen osaan ja sille johtavien liittymien käyttämisestä. Jos tiesuunnitelmassa kielletään käyttämästä ennestään olevaa yksityisen tien liittymää, on uuden kulkuyhteyden järjestämisestä määrättävä tiesuunnitelmassa, jolloin voidaan tarpeen mukaan määrätä tehtäväksi yksityinen tie tai liittymä taikka perustettavaksi oikeus ennestään olevaan yksityiseen tiehen tai 33 §:n mukaan yleisenä tienä lakkautettuun tai lakkaavaan tiehen tai tieosaan.

Yleistielain 63 §:n 3 momentissa (342/1998) säädetään, että milloin yleinen tie tehdään tai maata otetaan tien liitännäisalueeksi sillä tavoin, että katkaistaan ennestään oleva yksityinen tie ja tämä sen johdosta on johdettava toisen kiinteistön kautta, on niiden toteuttamiseksi tarvittaessa pidettävä yleistietoimitus.

Edellä selostetut säännökset huomioon ottaen maatalousliittymiä koskevat kysymykset ratkaistaan yleistietoimituksessa. Edellä lausutut säännökset huomioon ottaen tiesuunnitelman hyväksymispäätös ei maatalousliittymien osalta ole lainvastainen.

Tervakorven tunneli

Suunnitelmaselostuksen mukaan tunneleiden avulla vältetään suurten avoleikkausten rakentaminen ja säilytetään meluttomat viherkäytävät väylän ylitse. Käytävät puolestaan auttavat muun ohella liito-oravien liikkumista tien yli. Tervakorven tunneli tai sen sijainti ei ole yleistielain 10 §:n 1 momentin vastainen, kun otetaan erityisesti huomioon ympäristönsuojelulliset näkökohdat.

Tilalla Luttari RN:o 5:52 oleva lähde

Vesilain 1 luvun 17 a §:ssä säädetään, että jos saman luvun 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että ympäristölupavirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.

Mainitussa säännöksessä tarkoitetun luonnontilaisen lähteen ja sen ympäristön kasvillisuuden tulisi saadun selvityksen mukaan olla monipuolista ja sisältää erityisesti lähteille ominaisia lajeja. Myös lähteen ympäristön tulisi olla riittävän luonnontilaista. Asiassa saadun selvityksen perusteella ei ole ilmeistä, että kysymyksessä olisi vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettu luonnontilainen lähde. Tämän vuoksi tiesuunnitelman muuttaminen lähteen vuoksi ei ole tarpeen. Kysymys vesilain 1luvun 17 a §:n soveltamisesta voidaan tarvittaessa ratkaista erikseen vesilain mukaisesti.

Tilan Koivula RN:o 2:134 kasteluveden turvaaminen

Yleistielain 68 §:n 1 momentissa (342/1998) säädetään, että yleistietoimituksen asianosaisia ja korvaukseen oikeutettuja ovat myös ne kiinteän omaisuuden omistajat ja käyttöoikeuden haltijat, joilta ei lunasteta omaisuutta, mutta joihin tiehankkeen tai tien käyttämisen haitallisten vaikutusten voidaan katsoa ulottuvan. Tällaisten vaikutusten aiheuttama haitta tai vahinko voidaan tarvittaessa korvata lunastuslain 38 §:n estämättä.

Mainitun 68 §:n 2 momentissa (342/1998) säädetään, että jos tietarkoituksiin luovutettavalta tai luovutetulta alueelta joudutaan poistamaan tai siirtämään rakennuksia, varastoja tai laitteita taikka puita, kasvavaa satoa tai muuta kasvillisuutta, on siitä aiheutuvan vahingon tai haitan lisäksi korvattava asianomaiselle aiheutuneet poistamis- tai siirtämiskustannukset.

Tiesuunnitelman vaikutukset kiinteistön vesihuoltoon on osaltaan otettava huomioon yleistielain 10 §:n 1 momenttia sovellettaessa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tältä osin suunnitelma ei kuitenkaan ole lainvastainen. Muutoin edellä selostetut säännökset huomioon ottaen Koivulan tilan kastelulaitteiden siirtämistä ja korvaamista koskevat kysymykset ratkaistaan yleistietoimituksessa, minkä vuoksi niitä ei ratkaista tämän tiesuunnitelman hyväksymistä koskevan asian yhteydessä.

Lehmihaan tunneli

Lehmihaan tunnelin teknisten tilojen rakennuksen ja pesuvesien keräyssäiliöiden sijoittamisen osalta tiesuunnitelma ei ole yleistielain 10 §:n 1 momentin säännösten vastainen.

Yhteenveto

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että liikenne- ja viestintäministeriön päätös ei muilta kuin edellä kumotuilta tai muutetuilta osin ole lainvastainen.

Täytäntöönpanon kieltäminen

Asian tultua tällä päätöksellä muilta kuin edellä uuteen käsittelyyn palautetulta osin lopullisesti ratkaistuksi lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Oikeudenkäyntikulut

Osaksi asian näin päättyessä ja osaksi sen laatuun nähden sekä ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n säännökset ei ole kohtuutonta, että A asiakumppaneineen ja H kärsivät kulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Kari Kuusiniemen Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry:n valitusoikeutta koskeva äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Lauri Tarasti yhtyi:

"Yleistielain 105 §:n (342/1998) 1 momentissa säädetään, että lain nojalla tehdystä päätöksestä saa valittaa siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan kunnalla ja alueellisella ympäristökeskuksella on oikeus valittaa yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Hallintolainkäyttölakia säädettäessä tarkoituksena ei ollut muuttaa asianosaisen valitusoikeuden määräytymisperusteita verrattuna aiempaan lakiin eli muutoksenhausta hallintoasioissa annettuun lakiin (154/1950). Muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain perustelujen mukaan asianosaiskäsite pyrittiin tarkoituksellisesti muotoilemaan joustavasti. Näin ollen viime kädessä oikeuskäytännön tehtäväksi jätettiin asianosaiskäsitteen ja siten valitusoikeuden ulottuvuuden tulkinnan vahvistaminen ja kehittäminen.

Yleensä oikeuskäytännössä ei ole katsottu esimerkiksi luonnon- tai ympäristönsuojelun alalla toimivilla vapaaehtoisilla kansalaisjärjestöillä olevan valitusoikeutta, jollei niiden valitusoikeudesta erikseen säädetä tai jollei niillä poikkeuksellisesti ole valitusoikeutta asianosaisina, kuten alueen haltijoina.

Suomen perustuslain 20 § (731/1999) sisältää ympäristöä koskevan perusoikeussäännöksen. Pykälän 1 momentissa säädetään yleisesti vastuusta luonnosta ja ympäristöstä. Pykälän 2 momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Mainitun 2 momentin perustuslaillista toimeksiantoa toteutetaan ensi kädessä lainsäädännöllä, mutta perustuslain säännöksellä voi olla myös merkitystä joustavien oikeusnormien tulkinnassa.

Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin mukaan valitusoikeus on niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Muissa kuin korvausta sekä eräitä poikkeuslupia koskevissa asioissa on valitusoikeus myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen.

Luonnonsuojelulain 63 § koskee oikeutta valittaa muun lain kuin luonnonsuojelulain nojalla tehdystä päätöksestä. Sen lisäksi, mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, alueellisella ympäristökeskuksella on oikeus valittaa muun lain mukaisesta luvan myöntämistä tai suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä sillä perusteella, että päätös on luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen.

Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin säännös ei sinänsä koske muutoksenhakua tiesuunnitelma-asiassa. Yleistielain 19 §:ssä kuitenkin edellytetään, että luonnonsuojelulain säännökset otetaan huomioon tiesuunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä.

Yleistielain 105 §:n 2 momentissa ja luonnonsuojelulain 63 §:ssä alueelliselle ympäristökeskukselle on nimenomaan säädetty valitusoikeus. Alueellisen ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluu muun ohella luonnonsuojelun edistäminen ja valvominen toimialueellaan.

Yhdistys on valituksessaan vaatinut liikenne- ja viestintäministeriön päätöstä kumottavaksi muun ohella sillä perusteella, että tiesuunnitelman hyväksymispäätöksessä valittu linjaus sijoittuisi luonnonsuojelun kannalta arvokkaille alueille. Valittajana oleva yhdistys on paikallinen tai alueellinen rekisteröity yhdistys, jonka tehtäviin sääntöjensä mukaan kuuluu luonnon- ja ympäristönsuojelun edistäminen.

Yleistielaissa on tunnustettu luontoarvojen suoja tiesuunnitelmaa käsiteltäessä. Vuonna 1954 säädettyyn yleistielakiin, jota tosin on monin kohdin myöhemmin muutettu, ei sisälly luonnon- tai ympäristönsuojelun alalla toimivien kansalaisjärjestöjen valitusoikeutta koskevia säännöksiä. Näin ollen valitusoikeuden olemassaolo ratkaistaan soveltamalla hallintolainkäyttölain 6 §:n 1momentin joustavaa yleissäännöstä. Kun otan huomioon Suomen perustuslain 20 §:n 1 ja 2 momentin säännökset ja sen, että rekisteröidyille paikallisille tai alueellisille luonnonsuojeluyhdistyksille luonnonsuojelulaissa on nimenomaisesti annettu valitusoikeus, katson, että Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry:llä on oikeus saattaa valituksessa tarkoitetut vaatimuksensa muutoksenhaun kohteeksi myös kyseisessä tiesuunnitelman hyväksymisasiassa, vaikka myös alueellisella ympäristökeskuksella luonnonsuojeluviranomaisena on yleistielain 105 §:n 2 momentin ja luonnonsuojelulain 63 §:n mukaisesti oikeus valittaa tiesuunnitelmapäätöksestä muun muassa sillä perusteella, että päätös on luonnonsuojelulainsäädännön vastainen.

Näistä syistä olen valmis tutkimaan yhdistyksen valituksen.

Muilta osin olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö."