13.12.2000

Vuonna 1933 syntynyt Y oli saanut 24.3.1997 kuolleen puolisonsa jälkeen keskinäisellä testamentilla maatilan. Laaditun perukirjan mukaan perintö- ja lahjaverolain 55 ja 56 §:ssä tarkoitettua huojennusta oli vaadittu sillä perusteella, että puoliso oli harjoittanut maataloutta. Y oli verotuksen oikaisulautakunnassa ja lääninoikeudessa esittänyt, miten tilaa viljellään ja pidetään kunnossa saatavien EU-tukien edellyttämällä tavalla. Hänen puolisonsa vuodelta 1996 antaman maatalouden veroilmoituksen mukaan tilalta oli saatu kaikkiaan 7 290 mk tuloa kauranmyynnistä sekä 13 050 mk erilaisia tukia. Edelleen veroilmoituksesta ilmeni, että kaikki työt oli teetetty ulkopuolisella henkilöllä, mistä oli aiheutunut 9 740 mk:n menot. Y oli tehnyt X:n työvoima- ja elinkeinokeskuksen kanssa 15.5.1997-14.5.2002 väliseksi ajaksi maiseman hoitoa ja kehittämistä koskevan sopimuksen tilan koko peltoalasta. Sen perusteella Y sai maatalouden ympäristötuen perustuen lisäksi erityistukea. Vuodelta 1997 oli veroilmoituksen mukaan saatu vain maatalouden tukea 14 842 mk ja vastaavat palkkausmenot olivat olleet 2 740 mk.

Edellä mainituissa olosuhteissa Y:n ei katsottu harjoittavan maataloutta perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä edellytetyllä tavalla. Y:n osallistumisella tilan töihin ja peltojen kunnossapitoon ei ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä, kun tilan omistajan toimesta varsinaista tuottavaa maataloutta ei tilalla ollut moneen vuoteen harjoitettu. Myöskään saman lain 56 §:n mukaista veron maksuaikaa koskevaa säännöstä ei voitu soveltaa.

Perintö- ja lahjaverolaki 55 ja 56 §