31.8.1990

Puolisoilla oli avio-oikeuden molemmin puolin täysin poissulkeva avioehtosopimus. He olivat tehneet keskinäisen testamentin, jonka mukaan jommankumman puolisoista kuoltua jälkeen elävä sai ensiksi kuolleen kaiken omaisuuden täydellä omistusoikeudella. Puolisot olivat vuodesta 1976 lähtien asuneet kiinteistöllä, jonka mies omisti. Mies A kuoli 5.12.1985. Hänen oikeudenomistajinaan olivat puolison B lisäksi miehen ensimmäisestä avioliitosta olevat lapset C, D ja E sekä avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi F. Lapsista F hyväksyi testamentin, mutta C, D ja E vaativat lakiosansa käynnistäen sitä koskevan riidan alioikeudessa. Jaettavaksi omaisuudeksi oli vaadittu kuolinpesän varallisuudesta valtaosan muodostanut omakotikiinteistö. Pesänjakaja oli toimittanut pesänjaon siten, että leski B sai omakotikiinteistön sitä vastaan, että leski maksoi C:lle, D:lle ja E:lle rahassa lakiosat. Pesänjaon osakkaat olivat 28.7.1989 sopineet lesken lapsille rahassa lakiosina suoritettavista määristä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että leski B oli saanut omakotikiinteistön vastikkeellisesti siltä osin kuin hän oli maksanut lakiosaperillisille heidän lakiosansa pesän ulkopuolisilla varoilla ja muulta osin testamentin perusteella vastikkeettomasti. Lesken omistusoikeus kiinteistöön oli vastaavasti alkanut vastikkeellisen saannon osalta 28.7.1989 allekirjoitetusta sopimuksesta ja vastikkeettoman saannon osalta hänen puolisonsa kuolinpäivästä 5.12.1985 lähtien. Siltä osin kuin lesken saanto oli vastikkeellinen, oli sitä vastaava osuus voitosta satunnaisena myyntivoittona lesken veronalaista tuloa, jos hän myi kiinteistön ennen kuin hän oli käyttänyt sitä vakituisena asuntonaan tuloja varallisuusverolain 73 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan 28.7.1989 lähtien. Verovuosi_1990 Ennakkotieto.

TVL 67 §TVL 73 §

Aalto: Verotus 1991 s. 310