17.11.2008

A Oy harjoitti kodinkoneiden ja kodin elektroniikan vähittäismyyntitoimintaa. A Oy oli tehnyt X Oy:n kanssa sopimuksen, jonka perusteella A Oy markkinoi ja välitti X Oy:n puhelin- ja laajakaistaliittymiä asiakkaille. Liittymäsopimus tehtiin teleoperaattorin nimissä eikä A Oy veloittanut liittymäsopimuksen tehneeltä asiakkaalta avaus- tai muita vastaavia maksuja. X Oy maksoi A Oy:lle palkkion jokaisesta asiakkaan tekemästä liittymäsopimuksesta kolmessa erässä. Jos liittymäsopimuksen tehnyt asiakas kuitenkin irtisanoi liittymän ennen ensimmäiselle palkkioerälle määrättyä maksupäivää, ei X Oy maksanut A Oy:lle lainkaan palkkiota. Lisäksi X Oy maksoi A Oy:lle hoitopalkkion, tavoitepalkkion sekä markkinointitukea, joka muodostui markkinointi- ja mainostuesta sekä markkinointibonuksesta.

A Oy luovutti liittymäsopimuksen tehneille asiakkaille erilaisia tavaroita kuten digiboxin tai -kameran, 21- tai 14-tuumaisen väritelevision, akkuporakoneen taikka fleece- tai toppatakin. Tavaroita ei luovutettu asiakkaalle vielä liittymäsopimusta tehtäessä, vaan edellytyksenä oli, että liittymä oli avoinna vielä 3-6 kuukauden päästä liittymän avauksesta. Tavaroiden luovuttamisesta liittymäsopimuksen tehneille asiakkaille ei ollut sovittu A Oy:n ja X Oy:n välillä tehdyssä sopimuksessa.

A Oy:n ja X Oy:n välillä tehdyssä sopimuksessa oli kysymys X Oy:n puhelin- ja laajakaistaliittymien välitystoiminnasta, jossa A Oy myi liittymiä X Oy:n nimissä ja lukuun. Tästä ja toimintaan liittyvästä markkinoinnista A Oy sai palkkioita X Oy:ltä. Samalla A Oy voi markkinoida ja myydä myös omia tuotteitaan.

A Oy luovutti kysymyksessä olevat tavarat X Oy:n liittymäsopimuksen tehneille asiakkaille. Tavaroiden hankinta ja niiden luovuttaminen tapahtuivat A Oy:n tarpeisiin ja liittyivät näin ollen A Oy:n verolliseen liiketoimintaan arvonlisäverolain 102 §:ssä tarkoitetulla tavalla. A Oy:llä oli sen vuoksi oikeus vähentää ostamiensa tavaroiden hankintahintaan sisältyvät arvonlisäverot. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-48/97 (Kuwait Petroleum) antamasta tuomiosta ilmeni, että Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY) 5 artiklan 6 kohdan mukaan verovelvollisen tarpeisiin ja verolliseen liiketoimintaan liittyväkin tavaran vastikkeeton luovutus rinnastetaan veron suorittamisvelvollisuuden suhteen tavaran vastikkeelliseen luovuttamiseen, ellei kysymys ole vähäarvoisista lahjoista tai näytekappaleista. Tavaran omaa käyttöä koskeva arvonlisäverolain 21 §:n säännös on sanonnallisista eroista huolimatta asiallisesti samansisältöinen kuin direktiivin 5 artiklan 6 kohta ja sitä on sen vuoksi tulkittava yhdenmukaisesti direktiivin säännöksen kanssa. Näistä syistä ja kun kysymyksessä olevien tavaroiden luovutukset eivät olleet vastiketta A Oy:n X Oy:lle myymästä välitys- ja siihen liittyvästä markkinointipalvelusta eikä tavaroiden luovutuksia voitu pitää A Oy:n omien myyntituotteiden kylkiäisinä tai muina vastaavina lisäetuina, A Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa tavaroiden vastikkeettomasta luovuttamisesta X Oy:n liittymäsopimuksen tehneille asiakkaille tavaran omaa käyttöä koskevien säännösten mukaisesti. Ennakkoratkaisu ajaksi 21.2.2006-31.12.2007.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom. 1 kohta, 20 §, 21 § ja 102 §
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 5 artikla 6 kohta
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-48/97 (Kuwait Petroleum)