2.11.2001

Vuonna 1993 ja 1994 syntyneet lapset oli otettu sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitettu lastenkotiin. Lapset olivat olleet isänsä X:n hoidossa ja kasvatuksessa.

Hallinto-oikeus oli pitänyt selvitettynä, että lasten terveys ja kehitys olivat vakavasti vaarantuneet. Lasten isä oli suhtautunut pääosin kielteisesti tarjottuihin lastenpsykiatrisiin ja muihin tukitoimiin. Hallinto-oikeus oli katsonut, että kodin olosuhteet olivat uhanneet vakavasti vaarantaa lasten terveyttä ja kehitystä ja että avohuollon tukitoimet olivat osoittautuneet osaksi mahdottomiksi ja osaksi riittämättömiksi. Ottaen huomioon kodin olosuhteiden pitkäaikaisen vaarantavuuden sekä avohuollon tukitoimien mahdottomuuden ja riittämättömyyden hallinto-oikeus oli katsonut, että lasten ollessa ilman huostaanottoa X:n hoidossa ja kasvatuksessa lasten erityishoitoa sekä yleensäkin psyykkistä terveyttä ja kehitystä ei kyettäisi turvaamaan. Sijaishuolto antoi tähän mahdollisuudet, joten hallinto-oikeus oli arvioinut sijaishuollon olevan lasten edun mukaista. Edellä esitetyin perustein hallinto-oikeus oli katsonut, että sosiaali- ja terveysjaoston oli tullut ottaa lapset lautakunnan huostaan ja järjestää heille sijaishuolto.

Hallinto-oikeus oli kuitenkin katsonut, ettei estettä lasten väliaikaiselle sijoittamiselle isänsä hoidettavaksi ja kasvatettavaksi tässä vaiheessa ollut, kun lähtökohtana pidettiin sitä, että sosiaaliviranomaiset pyrkivät auttamaan perhettä tarvittavin lastenpsykiatrisin ja muin tukitoimenpitein ja että X sosiaaliviranomaisten kanssa yhteistyössä toimien pyrki myötävaikuttamaan tukitoimien onnistumiseen. Näin ollen hallinto-oikeus oli hylännyt X:n valituksen lasten huostaanottamista koskevalta osalta ja vahvistanut sosiaali- ja terveysjaoston päätökset tältä osalta, mutta jättänyt vahvistamatta sosiaali- ja terveysjaoston päätökset sijoituspaikkaa koskevalta osalta sekä palauttanut asian tältä osalta sosiaali- ja terveyslautakunnalle lasten sijoittamiseksi väliaikaisesti lastensuojelulain 22 §:n 3 momentin nojalla X:n hoidettavaksi ja kasvatettavaksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi lastensuojelulain 16 ja 22 §:stä ilmenevän, että sijaishuollon olennainen piirre on lapsen sijoittaminen sosiaalilautakunnan päätöksellä kodin ulkopuolelle. Lapsen sijoittaminen vanhempiensa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi voi tapahtua vain väliaikaisesti. Hallituksen esityksessä lastensuojelulaiksi (HE 13/1983 vp) esimerkkeinä lapsen sijoittamisesta kotiinsa on mainittu huostassapidon lopettamisen valmistelu ja lapsen sijoittaminen toisen vanhempansa luokse silloin, kun vanhemmat eivät kärjistyneen asumus- tai avioerotilanteen vuoksi kykene sopimaan lapsen huollosta. Lapsen sijoittamiselle kotiinsa täytyy siten olla olemassa jokin kysymyksessä olevaan huostaanottoon liittyvä erityinen peruste.

Kodin olosuhteet olivat uhanneet vakavasti vaarantaa lasten terveyttä ja kehitystä. Avohuollon tukitoimet olivat osoittautuneet osaksi mahdottomiksi ja osaksi riittämättömiksi. Sijaishuollon voitiin arvioida olevan lasten edun mukaista. Sosiaali- ja terveysjaoston oli siten tullut ottaa lapset lautakunnan huostaan ja järjestää heille sijaishuolto. Lasten kotona asuessa annettavat tukitoimet eivät olleet enää riittäviä eikä lasten sijoittamiselle väliaikaisesti kotiin isänsä X:n hoidettavaksi ja kasvatettavaksi ollut esitetty erityisiä perusteluja.

Hallinto-oikeuden oli tullut hylätä X:n valitus ja vahvistaa sosiaali- ja terveysjaoston tekemä lasten huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeva päätös kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi sosiaali- ja terveyslautakunnan valituksesta hallinto-oikeuden päätöksen lasten sijoittamispaikan osalta ja vahvisti lautakunnan päätöksen myös tältä osin. Äänestys 4-1.

Lastensuojelulaki 16 § ja 22 §