25.10.1999

Ympäristökeskus oli jättänyt rantakaavan osittain vahvistamatta kolmen rakennuspaikan osalta sillä perusteella, että mainitut rakennuspaikat sijaitsivat alueella, jota vuonna 1996 tehdyn selvityksen perusteella oli pidettävä isoapollon (Parnassius apollo) lisääntymispaikkana. Ympäristökeskuksen päätöksen perustelujen mukaan rakentaminen vahvistamatta jätetyille rakennuspaikoille vaarantaisi isoapollon lisääntymispaikan säilymistä.

Kysymyksessä oleva perhonen kuuluu niihin Euroopan yhteisöjen luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin nojalla kielletty.

Ympäristökeskuksen päätöksessä tarkoitetun selvityksen mukaan isoapollon toukkia oli havaittu eri puolilla selvityksen kohteena ollutta aluetta. Näiden eri alueiden pinta-alat olivat olleet yhteensä noin 40 - 45 hehtaaria. Tästä pinta-alasta noin 16 hehtaaria oli sijainnut kaava-alueella. Selvityksessä oli myös todettu, että isoapolloa esiintyy erityisesti isomaksaruohoa (Sedum telephium) kasvavilla kallioilla ja niityillä.

Rantakaavassa oli isoapollon suojelemista varten kaavamääräys (sl), jonka mukaan tietyillä alueilla kasvillisuus ja eläimistö on säilytettävä. Ennen kuin mahdollisia toimenpiteitä suoritetaan tällaisella alueella, oli mainitun kaavamääräyksen mukaan hankittava ympäristönsuojeluviranomaisen lausunto.

Asiassa oli selvitetty, että vahvistamatta jätettyjen rakennuspaikkojen ohjeelliset rakennusalat sijaitsivat alueella, jota edellä mainitun selvityksen perusteella oli pidettävä isoapollon lisääntymispaikkana. Muuta osaa rakennuspaikkojen alueesta koski kokonaan tai osittain edellä mainittu suojelumääräys (sl). Rakennuspaikat olivat kooltaan keskimäärin noin 5 000 - 6 000 neliömetriä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin vaatimukset on otettava huomioon jo rantakaavaa vahvistettaessa. Kun kuitenkin otettiin huomioon isoapollon lisääntymispaikkojen sijainti alueella ja näiden alueiden koko, mahdollisuus määrätä tarkemmin rakennusalojen sijoittamisesta rakennuspaikalla sekä kaavassa jo annettu suojelumääräys (sl), korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei rakennuspaikkoja oltu voitu jättää vahvistamatta ympäristökeskuksen päätöksessä mainituilla perusteilla. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi ympäristökeskuksen päätöksen ja palautti asian tältä osin ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Rakennuslaki 1 § 4 mom., 123 a § 3 mom. ja 95 § 2 ja 4 mom.Luonnonsuojelulaki 49 § 1 mom.