28.5.1991

A kuoli 4.10.1988. Häneltä jäi oikeudenomistajina leski ja kolme tytärtä. Pesään kuului puolisoiden yhteisesti omistama ja yhteisenä kotina käyttämä puolikas tontista ja sillä olevasta asuinrakennuksesta. Perunkirjoituksessa 30.12.1988 leski oli esittänyt perintökaaren 3 luvun 1 a §:ään perustuvan vaatimuksensa saada pitää jakamattomana hallinnassaan yhteisenä kotina käytetyn omakotitalon sekä yhteisen asuinirtaimiston. Kysymyksessä oleva kiinteistön puolikas oli myyty 2.10.1989. Perintöverolautakunta vähensi leskelle perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin perusteella tulevan hallintaoikeuden arvona perillisille tulevan omaisuuden arvosta yhteensä 92.728 markkaa. Valtionasiamies valitti ja vaati lääninoikeudessa, ettei verovelvollisille tulleen omaisuuden arvosta ollut vähennettävä puolisoiden yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon kohdistuvan elinikäisen hallintaoikeuden arvoa 92.728 markkaa tai että tätä arvoa oli ainakin alennettava vastaamaan yhden vuoden hallintaoikeutta. Lääninoikeus hylkäsi valtionasianmiehen valituksen seuraavilla perusteilla: Leski oli perukirjassa esittänyt perintökaaren 3 luvun 1 a §:ään perustuvan vaatimuksen saada pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn omakotitalon. Sen seikan, että asunto oli myyty noin vuoden kuluttua perinnönjättäjän kuolemasta ja noin yhdeksän kuukauden kuluttua perunkirjoituksesta, ei voitu katsoa osoittavan, ettei leskellä ollut ollut tarkoitusta pidättää asunnon hallintaoikeutta eliniäkseen. Verovelvollisille tulleen omaisuuden arvosta on näin ollen voitu vähentää lesken elinikäisen hallintaoikeuden arvo. Tarkastusasiamies valitti uudistaen valtionasiamiehen vaatimukset. Korkein hallinto-oikeus: ei muutosta.

Vrt. KHO:1989-II-565 D:3502/3/88

PerVL 9 § 3 momPK 3 luku 1 a § 2 mom