Vaasan HO 20.5.2022 206

Oikeusapu - Avustajan palkkio

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Asianomistajan avustajaksi oikeusapulain nojalla määrätyllä avustajalla ei ollut oikeutta palkkioon hovioikeudesta, kun vastaajan haettua säädetyssä järjestyksessä muutosta käräjäoikeuden tuomioon tälle ei ollut myönnetty jatkokäsittelylupaa, ja asia oli ratkaistu vastauksia pyytämättä (OK 25a:13).

Ratkaisu, jota asia koskee

Vaasan hovioikeuden päätös 19.4.2022 nro 116164

Asia

Avustajan palkkio

Hakija

Asianajaja A

Vastapuolet

Aluesyyttäjä B
C

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Selostus asiasta

Oulun oikeusaputoimisto on 15.12.2021 antamallaan päätöksellä nro 10107693921395 myöntänyt D:lle pahoinpitelyä koskevassa asiassa oikeusapua valtion varoista ilman perusomavastuuta ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja A:n 25.2.2021 lukien.

D on Pohjanmaan käräjäoikeudessa asiassa R 20/1966 asianomistajana vaatinut C:lle rangaistusta kohdassa 1.2 ensisijaisesti pahoinpitelystä ja vaatinut kohdassa 3 yksin C:lle rangaistusta vapaudenriistosta. D on lisäksi yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen pahoinpitelystä kohdassa 2. D on vielä vaatinut, että C velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksia laillisine viivästyskorkoineen kivusta ja särystä sekä tilapäisestä haitasta kohdissa 1.2, 2 ja 3 sekä kärsimyksestä kohdissa 1.2 ja 3.

Pohjanmaan käräjäoikeus on 17.12.2021 antamallaan tuomiolla nro 155081 lukenut C:n syyksi D:hen kohdistuneen pahoinpitelyn kohdissa 1.2 ja 2 ja tuominnut hänet niistä yhteiseen sakkorangaistukseen ja suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksun. C on lisäksi velvoitettu muun ohessa korvaamaan D:lle kivusta ja särystä sekä tilapäisestä haitasta kohdassa 1.2 150 euroa ja kohdassa 2 300 euroa sekä kohdassa 1.2. kärsimyksestä 150 euroa, kaikki määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen rikoksen tekopäivistä laskettuna.

C:n haettua säädetyssä järjestyksessä muutosta käräjäoikeuden tuomioon Vaasan hovioikeus on asiassa R 22/172 antamallaan päätöksellä 19.4.2022 nro 116164 päättänyt, että hänelle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa. Asia on ratkaistu vastauksia pyytämättä (OK 25a:13).

Hovioikeuden päätös on toimitettu asianajaja A:lle hovioikeuden lainkäyttösihteerin päätöksen antopäivänä 19.4.2022 kello 11.12 lähettämällä sähköpostiviestillä.

Asianajaja A on hovioikeuden päätöksen antopäivänä 19.4.2022 toimittanut Romeo-järjestelmään laskun, joka on kirjautunut järjestelmään kello 13.27.

Pyyntö, välitoimi ja lausuma

Asianajaja A on laskussaan pyytänyt maksamaan hänelle palkkion valtion varoista avustajan tehtävästä hovioikeudesta seuraavista toimista:

- 28.12.2021 sähköposti lainvoimaisuuden selvittämiseksi, vastaaja tyytymätön, tiedotettu, sähköpostien vaihtoa KäO tuomion saamiseksi (0,45 h);
- 3.1.2022 saatu allekirjoitettu tuomio (0,10 h);
- 4.1.2022 toimitettu ulosottoon (0,25 h);
- 20.1.2022 tiedusteltu vastaajan valitusta, saatu se ja perehdytty, tiedotettu (0,55 h);
- 19.4.2022 palkkio jälkitoimista, HO:n päätös saatu ja selostettu (1 h).

Laskussa ajankäytöksi on ilmoitettu 2,35 tuntia, palkkioksi 231 euroa, arvonlisäveron osuudeksi 55,44 euroa ja palkkion yhteismääräksi 286,44 euroa.

Asian R 22/172 valmistelusta hovioikeudessa vastannut jäsen on asianajaja A:lle 21.4.2022 lähettämässään sähköpostiviestissä kiinnittänyt tämän huomiota siihen, että palkkiovaatimus on toimitettu Romeo-järjestelmään sen jälkeen, kun päätös on tiedotettu asianajaja A:lle sähköpostiviestillä. Asianajaja A:lta on tiedusteltu, onko tämä tarkoittanut vaatia palkkiota hovioikeudesta.

Asianajaja A on sähköpostissaan 21.4.2022 viitannut ennakkopäätökseen KKO 2020:31 ja lausunut, että toimet ovat olleet asian hoitamiseksi tarpeellisia ja että hänellä on oikeus saada niistä korvaus valtion varoista. Lisäksi vastavalitusoikeuden voimassa ollessa on aina tutkittava myös sen mahdollisuus, arvioitava asiaa sekä informoitava päämiestä, annettava tälle tarpeelliset neuvot näiltä osin ja tehtävä päätös, miten toimitaan. Tällaista asetelmaa ei ollut edellä mainitussa ennakkopäätöksessä, jossa oli erilainen tilanne.

Vastaukset

Vastauksia ei ole ilmeisen tarpeettomina pyydetty.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, onko asianajaja A:lle maksettava valtion varoista hänen asiassa R 22/172 vaatimansa palkkio, vaikka päätös jatkokäsittelyluvan epäämisestä kyseisessä asiassa on tehty hänen päämieheltään eli valittajan vastapuolelta vastausta pyytämättä ja lasku on toimitettu Romeo-järjestelmään vasta sen jälkeen, kun hovioikeuden päätös oli tiedotettu asianajaja A:lle.

Käräjäoikeuden rikosasiassa antaman tuomion täydentämisen edellytyksistä säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 11 luvun 10 §:ssä. Säännös tulee sovellettavaksi myös hovioikeuden rikosasiassa antaman ratkaisun osalta (ROL 12 luku 1 § ja oikeudenkäymiskaari 24 luku 19 §).

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi täydentää tuomiota, jos tuomiossa on jäänyt lausumatta yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, josta olisi tullut lausua tuomion yhteydessä. Lainkohdan säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee, että tuomiota ei voitaisi täydentää esimerkiksi siltä osin, kun siinä ei ole lausuttu valtion varoista suoritettujen maksujen korvaamisesta (HE 82/1995 vp s. 133).

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2011:55 katsonut, että hovioikeuden olisi kyseisessä tapauksessa pitänyt lausua rikosasian asianomistajan valittajana olleeseen rikosasian vastaajaan kohdistamasta oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta. Jos hovioikeus on pitänyt vaatimuksen sisältöä tai laskun erittelyä epäselvänä, sen olisi tullut tarpeellisilta osin täsmennyttää vaatimusta. Asianomistajan voitiin katsoa kohdistaneen esittämänsä oikeudenkäyntikuluvaatimuksen valittajaan ja yksilöineen vaatimuksensa laskuun sisältyvällä erittelyllä. Tätä tulkintaa puolsi myös se, että valittajan korvausvastuu oikeudenkäyntikuluista oli määräytynyt samoista lähtökohdista jo käräjäoikeudessa, eikä vaatimus ollut asianajajan avustajalle valittajallekaan odottamaton. Hovioikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hovioikeuteen tuomion täydentämistä koskevan menettelyn jatkamiseksi (kohdat 7-8 ja 10).

Tässä tapauksessa asia on ratkaistu vastauksia pyytämättä. Kun vastausten pyytäminen jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevassa asiassa jäljempänä todetulla tavalla riippuu hovioikeuden harkinnasta, ei voida katsoa, että hovioikeuden olisi erikseen tiedusteltava valittajan vastapuolelta tai tämän oikeusapulain nojalla määrätyltä avustajalta oikeudenkäyntikuluvaatimusta silloin, kun valittajalle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa ja asia ratkaistaan vastauksia pyytämättä.

Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin, vaikka asianajaja A:n viittaamassa ennakkopäätöksessä KKO 2020:31 ei ole otettu kantaa vastaavanlaisen, hovioikeuden päätöksen antamisen jälkeen Romeo-järjestelmään toimitetun laskun tutkittavaksi ottamiseen. Niin sanotun itseoikaisukiellon mukaisesti tuomioistuin ei voi muissa kuin kirjoitus- ja laskuvirheen sekä niihin rinnastettavan teknisen virheen ja tuomion täydentämisen tilanteissa muuttaa ratkaisuaan jälkikäteen. Näistä syistä, ja kun kysymys lisäksi on vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä, on perusteltua katsoa, että säännökset ovat sellaista pakottavaa oikeutta, jonka tuomioistuin on velvollinen valvomaan viran puolesta.

Näin ollen asianajaja A:n vaatimus olisi hylättävä jo tästä syystä.

Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 13 §:n mukaan ennen jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevan asian ratkaisemista hovioikeuden on tarvittaessa kehotettava valittajan vastapuolta antamaan kirjallinen vastaus valitukseen.

Lainkohdan säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee, että jatkokäsittelylupa-asioissa noudatettavan pääsäännön mukaisesti vastausta ei pyydettäisi ennen kuin kysymys jatkokäsittelyluvan myöntämisestä on ratkaistu. Vastauksen pyytämiseen ennen luvan myöntämistä tulisi olla todellinen tarve, jotta turhia oikeudenkäyntikuluja ei syntyisi (ks. HE 105/2009 vp s. 63).

Pidättyväinen tulkinta vastauksen pyytämiseen ennen lupakysymyksen ratkaisemista on sopusoinnussa sen lainsäädännön taustalla vaikuttavan yleisemmän näkökohdan kanssa, että yhtenä jatkokäsittelylupajärjestelmän tarkoituksena on ollut vähentää muutoksenhausta asianosaisille aiheutuvia kustannuksia.

Myös korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2020:31 katsonut, että tavanomaisesti yksinomaan vastapuolen muutoksenhaku hovioikeuteen ei vielä edellytä toimenpiteitä asiassa eikä siten puolustajalta toimia päämiehen edun ja oikeuden valvomiseksi (ks. kohta 18). Samalla tavalla on hovioikeuden mielestä arvioitava myös sellaista tilannetta kuin nyt, jossa käräjäoikeuden ratkaisuun muutosta hakee asianomistajan vastapuolena oleva rikosasian vastaaja.

Näin ollen, kun laskussa yksilöidyt toimenpiteet hovioikeuden päätöksen tiedottamista lukuun ottamatta on tehty ennen kuin hovioikeus on pyytänyt asianajaja A:n päämieheltä vastausta, näitä toimenpiteitä ei voida pitää sellaisina tarpeellisina toimenpiteinä, joista yksityisellä avustajalla on oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada palkkio.

Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin ennakkopäätöksen KKO 2020:31 perusteella, sillä kyseisessä asiassa syyttäjä oli hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon ja asiassa oli käräjäoikeuden tuomion jälkeen teetetty lisätutkintaa, minkä jälkeen puolustaja oli perehtynyt lisätutkintapöytäkirjaan ja syyttäjän valitukseen sekä neuvotellut päämiehensä kanssa. Syyttäjä oli lisäksi vaatinut puolustajan päämiehelle rangaistusta vankeusuhkaisesta rikoksesta. Puolustajan päämiehen puolustautumismahdollisuuksien asianmukainen toteutuminen oli asian laatu ja merkitys huomioon ottaen korkeimman oikeuden mukaan edellyttänyt sitä, että hänen puolustajansa oli valvonut tämän etua ja oikeutta perehtymällä asiassa suoritettuun lisätutkintaan ja neuvottelemalla asiasta päämiehen kanssa muiden tarpeellisten toimien arvioimiseksi (kohta 19).

Kyseisessä tapauksessa puolustajalla ei katsottu olleen oikeutta saada käräjäoikeuden jälkitoimista maksaman palkkion lisäksi korvausta käräjäoikeuden tuomion lainvoimaisuuden selvittämisestä ja siitä tiedottamisesta (kohta 20). Sitä vastoin puolustajalla katsottiin olleen oikeus saada korvaus syyttäjän valituksen tilaamisesta, lisätutkintapöytäkirjaan ja syyttäjän valitukseen perehtymisestä ja niistä tiedottamisesta päämiehelleen, päämiehen kanssa käydyistä neuvotteluista sekä jälkitoimista hovioikeudessa (kohta 25).

Nyt käsillä olevaan tapaukseen, jossa asianajaja A:n päämies on ollut asianomistaja ja jossa muutosta on hakenut rikosasian vastaaja, ei ole liittynyt vastaavanlaisia erityispiirteitä eivätkä asianajaja A:n laskussa yksilöidyt toimenpiteet muutoinkaan ole sellaisia, jotka eivät sisältyisi oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen 4 a §:ssä säädettyyn, käräjäoikeuden maksamaan jälkitoimipalkkioon. Erityisesti voidaan todeta, että valittajan vastapuolen oikeusapulain nojalla määrätyllä avustajalla ei ole oikeutta jälkitoimipalkkioon hovioikeudesta, jos valittajalle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa, sillä valittajan vastapuolella ei voida katsoa olevan muutoksenhakuintressiä sanottuun päätökseen.

Vielä voidaan todeta, että asianajaja A:n palkkiovaatimuksen hylkäämistä puoltaa myös se, että nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa palkkion maksaminen valittajan vastapuolelle olisi omiaan johtamaan myös muihin ongelmallisiin seurauksiin, jotka liittyvät palkkion korvausvelvollisuuteen valtiolle.

Tuomioistuin on oikeusapulain 22 §:n 1 momentin nojalla velvollinen viran puolesta valvomaan oikeusapulain nojalla määrätyn avustajan palkkion korvausvelvollisuuden valtiolle. Lainkohdasta ilmenee, että avustajan palkkion korvausvelvollisuus noudattelee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun yleissäännöksiä.

Sellaisessa tilanteessa, jossa valittajalle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa eikä hovioikeus ole pyytänyt valittajan vastapuolelta vastausta ennen asian ratkaisemista, ei voida sanoa, että valittaja olisi hävinnyt asian ja olisi siksi velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeusapulain nojalla määrätyn avustajan palkkion valtiolle, jos tämä on ennen vastauksen pyytämistä suorittanut omasta aloitteestaan sellaisia toimenpiteitä, joita käräjäoikeudesta maksettu jälkitoimipalkkio ei kata. Toisaalta palkkion jättämiselle valtion vahingoksi ei tällaisessa tilanteessa ole perusteita. Perustellumpaa onkin katsoa, että tällaisessa tilanteessa valittajan vastapuolen oikeusapulain nojalla määrätty avustaja toimii omalla riskillään ja tietoisena siitä, että hän ei ole oikeutettu saamaan toimistaan korvausta valtiolta, jos hänen päämieheltään ei lopulta pyydetä vastausta.

Yhteenvetona lausutuista perusteluista hovioikeus katsoo, että asianajaja A:n palkkiovaatimus asiassa R 22/172 suorittamistaan toimista on hylättävä.

Päätöslauselma

Asianajaja A:n pyyntö saada palkkio asiassa R 22/172 suorittamistaan toimista hylätään.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Annette Laukkonen, Timo Saranpää ja Sirpa Virkkala.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.