Rovaniemen HO 30.9.2022 267

Sakko
Sakon muuntorangaistus

Kysymys sakon muuntorangaistuksen määräämättä jättämisen edellytyksistä.

RL 2 a luku 6 § 1 mom
RL 2 a luku 7 §

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Oulun käräjäoikeus oli syyttäjän muuntorangaistusvaatimuksen mukaisesti päätöksellään 7.10.2021 määrännyt A:lle muunnettavina olleiden kahden sakkorangaistuksen, kumpikin suuruudeltaan 60 päiväsakkoa, sekä 600 euron uhkasakon sijasta 40 päivää vankeutta. A oli ollut haastettuna poissa asian käsittelystä.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on valituksessaan vaatinut, että muuntorangaistus jätetään kokonaisuudessaan tai ainakin osittain määräämättä.

A on lausunut, että muuntorangaistusta oli pidettävä kohtuuttomana ja tarkoituksettomana. A:lla oli vakavia terveydellisiä ongelmia. Hänellä oli ollut vuoden 2021 aikana kaksi pitkää sairaalajaksoa ja myös aiempina vuosina hänellä oli ollut useita eri mittaisia sairaalajaksoja. A:lla oli vaikea päihderiippuvuus ja hän kärsi moninaisista psyykkisistä ongelmista. A oli osallistunut kuukauden mittaiseen päihdekuntoutukseen. Hän oli vähävarainen ja hänen ainoa tulonsa oli toimeentulotuki. Hän ei ollut terveydentilansa vuoksi työkykyinen ja hän oli ollut myös ajoittain asunnoton. Sakkojen maksamatta jääminen ei johtunut maksuhaluttomuudesta vaan edellä mainituista syistä johtuvasta maksukyvyttömyydestä. A pyrki mahdollisuuksiensa mukaan maksamaan sakkoja pienissä erissä. A oli nyt vangittuna muun asian vuoksi, ja siksi hänen mahdollisuutensa suorittaa sakkomaksuja olivat vähäiset.

Myös uhkasakon sijaan tuomittua muuntorangaistusta oli pidettävä kohtuuttomana ja tarkoituksettomana edellä mainituilla perusteilla. Uhkasakon sijasta tuomittava muuntorangaistus tuli jättää määräämättä myös sen vuoksi, että päävelvoitetta oli oletettavasti noudatettu. Poissaolo oikeudesta, minkä perusteella uhkasakko oli tuomittu, oli todennäköisesti johtunut A:n laillisesta esteestä, josta hän ei henkilökohtaisten olosuhteidensa vuoksi ollut onnistunut toimittamaan selvitystä ajoissa, minkä vuoksi muuntorangaistuksen määrääminen oli kohtuutonta.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Syyttäjä on lausunut, että muuntorangaistusta ei ollut pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana. A:n esittämästä selvityksestä ilmeni kaksi eri hoitojaksoa, ensimmäinen 17.–21.7.2020 ja toinen alkaen 12.5.2021 ja päättyen aikaisintaan 21.5.2021. Pidemmistä hoitojaksoista, vakavasta päihdeongelmasta tai pysyvästä sairaudesta ei ollut esitetty selvitystä. Myöskään sitoutumisesta sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteisiin tai pitkäkestoiseen hoitoon ja kuntoutukseen päihdeongelman hoitamiseksi ei ollut esitetty selvitystä. Sakot olivat kokonaan maksamatta, niiden lukumäärä oli suuri, eivätkä teot olleet olleet vähäisiä. A oli jatkanut rikollista elämäntapaa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä, jos muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset olosuhteet tai terveydentila, sakotetun osallistuminen sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteisiin, tai sakotetulle muusta rikoksesta tuomittu vankeusrangaistus tai yhdyskuntaseuraamus. Saman luvun 7 §:n mukaan tuomioistuin voi jättää maksamattoman uhkasakon sijasta tuomittavan muuntorangaistuksen määräämättä, jos päävelvoitetta on kokonaan tai osaksi noudatettu tai muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon velvoitetun henkilökohtaiset olosuhteet, päävelvoitteen noudattamatta jättämisestä hänelle aiheutuneet muut seuraukset tai muut seikat.

Rikoslain 2 a luku on alun perin säädetty rikoslain muuttamisesta annetulla lailla 550/1999. Luvun tuolloisen 6 §:n osalta hallituksen esityksessä on todettu muuntamatta jättämisen edellytyksistä, että kohtuusperusteina voitaisiin ottaa huomioon sakotetun henkilöön liittyvät tai sakon määräämisen jälkeiset tapahtumat, joilla arvioidaan olevan vaikutusta sakon maksamatta jättämiseen. Muuntorangaistus voitaisiin jättää määräämättä, jos sakotettu on hyvin iäkäs, pysyvästi sairas tai vakavasti vammautunut. Henkilökohtaisiin olosuhteisiin kuuluisivat myös pitkäaikainen työttömyys tai muusta vastaavasta syystä johtunut varattomuus. Uhkasakkoa koskevan 7 §:n osalta hallituksen esityksessä on todettu, että velvoitetun henkilökohtaisten olosuhteiden huomioon ottamisella tarkoitetaan samaa kuin päiväsakkojen muuntamatta jättämistä koskevissa säännöksissä (HE 74/1998 vp, s. 41 ja 43). Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä sakot on jätetty muuntamatta tilanteessa, jossa henkilö oli ollut psykiatrisessa sairaalahoidossa ja oli sittemmin sitoutunut huumekuntoutukseen (KKO 2005:49).

Rikoslain 2 a luvun 6 §:ssä säädettyjä sakon muuntamatta jättämisen harkinnanvaraisia edellytyksiä on täsmennetty 1.1.2021 voimaan tulleella lailla 603/2019. Muutosta koskevassa hallituksen esityksessä on henkilökohtaisia olosuhteita ja terveydentilaa koskevan 6 §:n 1 momentin 1 kohdan osalta todettu muun muassa, että terveydentilaan perustuvilla syillä tarkoitettaisiin vakavaa päihdeongelmaa, pysyvää sairautta tai vakavaa vammautumista. Edelleen esityksessä todetaan, että sakotetun osallistumista sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteisiin koskevan 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan henkilön hakeutuminen esimerkiksi päihdekuntoutukseen tai viranomaisen tai tämän toimesta järjestettyyn rikoksettomaan elämäntapaan kannustavaan koulutukseen vaikuttaisi sakon muuntamatta jättämistä koskevaan harkintaan. Harkinnassa tulisi kiinnittää huomiota henkilön sitoutumiseen saamaansa kuntoutukseen (HE 178/2018 vp, s. 19–20). Hallituksen esityksen yleisperusteluissa on lisäksi todettu, että käytännössä rikoslain 2 a luvun 6 §:ssä säädettyjä sakon muuntamatta jättämisen edellytyksiä sovelletaan harvoin, vaikka useimmat sakotetut ovat sosiaalisen tilanteensa puolesta sellaisia, että muuntamatta jättämiselle voisi olla edellytyksiä (HE 178/2018 vp, s. 13).

Edellä mainitun lainmuutoksen yhteydessä säädettiin lisäksi uudeksi muuntamatta jättämisen perusteeksi sakotetulle muusta rikoksesta tuomittu vankeusrangaistus tai yhdyskuntaseuraamus. Kyseistä perustetta koskevan 6 §:n 1 momentin 3 kohdan osalta esityksessä on todettu, että muuntorangaistus voitaisiin jättää tuomitsematta sakotetulle tuomittujen muiden lainvoimaisten rikosoikeudellisten seuraamusten vuoksi. Tuomioistuin voisi jättää sakon muuntamatta, jos muuntorangaistus olisi tarkoitukseton suhteessa rangaistuskokonaisuuteen. Sakon muuntorangaistuksella ei käytännössä olisi merkitystä esimerkiksi, jos sakotetulle on juuri tulossa täytäntöön pantavaksi tai täytäntöön pantavana on pitkä vankeusrangaistus, koska lyhyt sakon muuntorangaistus ei vaikuta juurikaan koko rangaistuksen kestoon. Toisaalta sakotettu voisi olla juuri vapautunut suorittamasta muuta vankeusrangaistusta, jolloin palaaminen vankilaan muuntorangaistusta suorittamaan voisi olla haitaksi tuomitun sopeuttamiselle yhteiskuntaan (HE 178/2018 vp, s. 20).

Muunnettavana ovat A:lle 18.12.2020 tuomittu 60 päiväsakon sakkorangaistus huumausainerikoksesta ja toisen vahingoittumiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta, 17.3.2021 tuomittu 60 päiväsakon sakkorangaistus varkauden yrityksestä sekä 17.9.2020 tuomittu uhkasakko poissaolosta oikeudessa vastaajana. Hovioikeus toteaa, että muunnettavina olevien sakkojen määrä ei ole vähäinen, eikä niitä ole hovioikeuden Oikeusrekisterikeskukselta saaman tiedon mukaan osaksikaan maksettu, mitkä seikat puhuvat muuntorangaistuksen määräämättä jättämistä vastaan.

Kirjallisena todisteena esitystä hoitojaksosta 17.–21.7.2020 annetusta loppulausunnosta ilmenee, että A on ollut hoidettavana ja tarkkailtavana määrittämättömän ei-elimellisen psykoottisen häiriön vuoksi. Lausunnon esitiedot ovat perustuneet A:n itsensä ja hänen äitinsä kertomaan sekä lähetteelle kirjattuihin tietoihin. Esitietojen perusteella A on aloittanut päihteiden käytön jo nuorena ja hän on käyttänyt useita erilaisia huumausaineita. Hovioikeus toteaa, että osaa A:n käyttämistä huumausaineista voidaan pitää erittäin vaarallisina niiden käyttöön liittyvien terveysvaarojen vuoksi. Edelleen lausunnon esitietojen perusteella A on ollut aikaisemmin päihdelaitoksessa sekä myös vankilassa, jossa ollessaan hän on ilmeisesti ollut psyykkisistä syistä sairaalahoidossa. Lausunnon mukaan A:n huolena on tuolloin ollut myös asunnottomuus. Lausunnossa on suositeltu psykiatrisen seurannan osalta pidempikestoista hoitokontaktia ja ajan kanssa diagnostisia selvittelyitä. Oikeudenkäyntiä varten 12.5.2021 annetusta lääkärinlausunnosta taas ilmenee, että A on ollut sairaalahoidossa ainakin 21.5.2021 saakka siten, että hän ei ole ollut kykenevä osallistumaan oikeudenkäyntiin. Sairaalajakson syytä tai alkamis- ja päättymisajankohtaa lääkärinlausunnosta ei ilmene. A:n valituksen mukaan kyse on ollut verenmyrkytyksestä johtuneesta sairaalajaksosta, joita A:lla on ollut vuonna 2021 kaksi ja jotka ovat olleet kestoltaan useamman kuukauden mittaisia.

Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A osallistuisi tällä hetkellä tai olisi muutoin sitoutunut päihdekuntoutukseen tai muihin sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteisiin. Näin ollen muuntorangaistusta ei tule jättää määräämättä rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisella perusteella.

Rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 kohdan mukaisen perusteen osalta hovioikeus toteaa, että edellä esitetyn selvityksen perusteella A:lla on jo pitkään jatkunut päihdeongelma, hän on kärsinyt ainakin jossain määrin psyykkisistä ongelmista ja hänen terveydentilansa on ollut ajoittain sairaalahoitoa vaativalla tavalla heikko. Esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoo, että A:lla on hallituksen esityksessä tarkoitetuin tavoin vakava päihdeongelma sekä muita vähäistä vakavampia terveysongelmia. Hovioikeus arvioi, että A:n terveydentilalla ja henkilökohtaisilla olosuhteilla on todennäköisesti ollut vaikutusta hänen varattomuuteensa ja siten sakkojen maksamattomuuteen, mikä puhuu sakkojen muuntamatta jättämisen puolesta.

A:n rikosrekisteriotteelta ilmenee, että hänet on Helsingin käräjäoikeudessa 17.3.2022 tuomittu lainvoimaisesti yhteiseen 4 kuukauden vankeusrangaistukseen täytäntöönpantavaksi määrätty osa jäännösrangaistuksesta mukaan luettuna. Hovioikeus katsoo, ettei 4 kuukauden mittaista vankeusrangaistusta ole pidettävä hallituksen esityksessä tarkoitetuin tavoin pitkänä, joten muuntorangaistusta ei hovioikeuden näkemyksen mukaan voida jättää määräämättä kyseisen rangaistuksen perusteella. A on lisäksi 28.4.2022 tuomittu Oulun käräjäoikeudessa 3 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen. Koska tuomio ei ole lainvoimainen eikä kyse siten ole hallituksen esityksessä tarkoitetusta muusta lainvoimaisesta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta, muuntorangaistusta ei voida jättää määräämättä myöskään kyseisen vankeusrangaistuksen perusteella. Hovioikeus katsoo, että edellä mainitut A:lle tuomitut vankeusrangaistukset puhuvat kuitenkin kokonaisharkinnassa jossain määrin muuntorangaistuksen tarkoituksettomuuden puolesta.

Hovioikeus katsoo kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että muuntorangaistuksen määräämättä jättämisen puolesta puhuvia seikkoja on pidettävä tässä asiassa määräämättä jättämistä vastaan puhuvia seikkoja painavampina. Muuntorangaistuksen määräämistä on siten pidettävä rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuuttomana ja tarkoituksettomana.

Uhkasakon muuntamisen osalta hovioikeus toteaa ensiksi, ettei asiassa ole ilmennyt aihetta jättää uhkasakkoa kohtuusperusteella tuomitsematta sen vuoksi, että päävelvoitetta on mahdollisesti noudatettu. Ottaen kuitenkin huomioon edellä A:n terveydentilasta ja henkilökohtaisista olosuhteista todettu, myös uhkasakon muuntamista on pidettävä kohtuuttomana ja tarkoituksettomana rikoslain 2 a luvun 7 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Muuntorangaistus jätetään määräämättä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Tapio Kamppinen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Kirsi Erkkilä
määräaikainen hovioikeudenneuvos Tuomo Hietanen

Esittelijä: hovioikeuden esittelijä Heidi Karjalainen

Lainvoimaisuustiedot: Vailla lainvoimaa

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.