Vaasan HO 26.2.2021 108273

Tappo - Todistelu - Tuomitsemiskynnys - Varteenotettava epäily

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Näytön arviointi henkirikosta koskevassa asiassa. Hovioikeuden arvioitavana on ollut se, onko A syyllistynyt tappoon.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 10.03.2020 nro 110073

Asia Tappo

Syyttäjä

Vastaaja A

Asianomistajat B ja C

Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. Tappo
2400/R/0000064/19
Rikoslaki 21 luku 1 § 1

06.07.2018 - 07.07.2018 Laihia

A on tappanut D:n painamalla kasvoja ja ylävartaloa niin, että D:n hengitys on estynyt. A on painanut sängyssä maannutta D:tä voimakkaasti pään ja yläselän alueelta vasten tyynyä ja patjaa siten, että D ei ole kyennyt hengittämään. D on kuollut tukehtumiseen.

A:n tarkoituksena on ollut tappaa D tai ainakin A on D:n hengityksen estäessään täytynyt käsittää kuoleman olevan menettelynsä varsin todennäköinen seuraus.

Muut asiassa esitetyt vaatimukset

---

Vastaaja on määrättävä pidettäväksi edelleen vangittuna.

Asianomistajien vaatimukset

Rangaistusvaatimus

B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut A:lle rangaistusta taposta.

---

---

Rangaistusvaatimus

C on vaatinut A:lle rangaistusta ja yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen teonkuvauksen mukaisesti.

---

---

Vastaus

A on kiistänyt syyttäjän rangaistusvaatimuksen ja muut vaatimukset kokonaan perusteettomina.

Syyttäjän rangaistusvaatimus on perustunut hyvin suurelta osin olettamuksiin, joille ei ole perusteita. A:lla ei ole mitään tekemistä D:n kuoleman kanssa.

D on kuollut 7.7.2018 kello 00.00 - 04.00 välisenä aikana. Asiassa ei ole poissuljettu sitä, että D:n kuolema on voinut olla myös luonnollinen.

D:n kanssa on kuolinhetkellä ollut E-niminen henkilö. E on tullut D:n luokse noin kello 23.30 edellisenä iltana. Tästä alkaen E on ollut D:n kanssa siihen saakka, kun D on löydetty seuraavana aamuna kuolleena. Mikään E:n kertomasta ei viittaa siihen, että D:n kuoleman syynä olisi ollut henkirikos. E on ollut ainoa henkilö, jolla on ollut havaintoja D:stä hänen oletettuna kuolinaikanaan.

Tapahtuma-aikana 6.7.2018 A on ollut kotonaan Laihian keskustassa ja lähtenyt sieltä Laihian keskustassa sijainneeseen ravintola Dorikseen, missä hän on ollut noin kello 00.20. Ravintolasta A on poistunut kotiinsa noin kello 01.30. Tapahtumista B:n ja D:n asunnolla 6.-7.7.2018 A:lla ei ole mitään tietoa.

A on käynyt B:n ja D:n asunnossa aikaisemmin useita kertoja ja viimeksi 4.7.2018. Tässä yhteydessä A on vierailun lopuksi halannut D:tä.

---

Todistelu

Kirjallinen todistelu

Syyttäjän ja A:n nimeämät

1. Hätäkeskukseen tehdyn soiton litterointi, sivu 439
2. Kuolemansyylausunto, sivut 442-443
3. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavauspöytäkirja, sivut 444-447
4. Kartta, sivu 451
5. Valokuvat, sivut 657-664
6. Valokuvat 8 ja 9, sivut 820-821, sekä 1-4, sivut 826-827
7. Valokuvat, sivut 564-570
8. Valokuvat, sivut 580-592
9. Valokuvat, sivut 572-573
10. Valokuvat, sivut 575-577
11. Valokuvat, sivut 670-675
12. Valokuvat, sivut 678-679
13. Laboratoriolausunto, sivu 596
14. Laboratoriolausunto, sivu 599
15. Laboratoriolausunto, sivut 593-595
15.1. Laboratoriolausunto, lisätutkintapöytäkirjan Li 1 sivut 4-5
16. Valokuvat, sivut 833-838
17. Valokuvat, sivu 841
18. Valokuva 4, sivu 863
19. Laboratoriolausunto, sivu 601
20. Laboratoriolausunto, sivu 604
21. Laboratoriolausunto, sivut 607-609
22. Valokuvat, sivut 858-859
23. Viesti, sivu 771
24. Viesti, sivu 772
25. Sairauskertomus ja lääkärintodistukset, sivut 720-746, 690-691, 687-688, 684-685
26. A:n tyttärelleen lähettämät viestit, sivut 752-754
27. A:n B:lle lähettämät viestit, sivut 755-758
28. Viestit, sivut 777-778
29. Viestit, sivu 773
30. Valokuvat 3-7, sivut 818-821
31. Valokuva, sivut 870-871
32. Taulukko, sivut 780-789
33. D:n lähettämät viestit, sivut 776-774
34. Televalvontaliite, sivu 766
35. A:n ja B:n välinen puhelinkeskustelu (litteroituna sivuilla 766-769)
36. Taulukko, sivu 770
37. Keskusrikospoliisin lausunto, lisätutkintapöytäkirjan Li 1 sivu 7
38. Valokuva, sivu 457
39. Tele- ja tilakuunteluilla tallennetut A:n keskustelut, lisätutkintapöytäkirjan 2 sivut 4-61
40. Intersport Vaasan kuitti, Lisäesitutkintapöytäkirja 4

---

A:n nimeämät

43. Sairauskertomus ja lääkärintodistukset, s. 735 -736
44. Potilaskertomus s. 710
45. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 27.5.2019 s. 637
46. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 9 .4.2019, s. 640 - 641, Dna-lausunto: kohta 73, 73 a, 73b, 74, 74 a, 74b
47. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 23.10.2018, s. 613
48. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 2.4.2019, näytteet: 12, 59, 60

Henkilötodistelu

Syyttäjä ja A

l. Asianomistaja C
2. Asianomistaja B
4. Todistaja E
5. Todistaja F
6. Todistaja G
7. Todistaja H
8. Todistaja I
9. Todistaja J
10. Todistaja K
11. Todistaja L
12. Todistaja M
13. Todistaja N
14. Todistaja O
15. Todistaja P
16. Todistaja Q
17. Todistaja R
18. Todistaja S
20. Todistaja T
21. Todistaja U
22. Todistaja V
23. Todistaja X

A:n nimeäminä

3. A
19. Todistaja Y
24. Todistaja Z
25. Todistaja Å
26. Todistaja Ä
27. Todistaja Ö

---

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Yleistä näytön arvioinnista

Käräjäoikeus on pitänyt asianomistajina ja totuudessapysymisvelvollisuudesta muistutettuina kuultujen B:n ja C:n kertomuksia uskottavina. Kertomukset ovat olleet yhdensuuntaiset ja siten tukeneet toisiaan. B:n ja C:n kertomusten uskottavuutta on lisännyt myös asiassa esitetty heidän kertomuksiaan tukeva kirjallinen todistelu.

Asiassa on kuultu yli 20 todistajaa. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä todistajien kertomusten oikeellisuutta. Todistajien kertomukset ovat olleet myös melko pitkälle yhdensuuntaiset eikä niissä ole ilmennyt suuria poikkeavuuksia. Siltä osin kuin kertomukset ovat poikenneet toisistaan, poikkeamat ovat olleet selitettävissä syyllä, mikä ei sinänsä ole horjuttanut kyseisen todistajan kertomuksen luotettavuutta. Muun muassa A:n lasten osittain ristiriitainen todistelu A:sta on selittynyt heidän omakohtaisilla kokemuksillaan. Tämäkään ei sinällään ole antanut aihetta epäillä kertomusten oikeellisuutta ottaen huomioon asiassa esitetty muu näyttö. Todistajien sekä erityisesti todistaja E:n kertomuksen luotettavuutta on arvioitu tuomiossa jäljempänä tarkemmin.

A:n kertomuksen osalta käräjäoikeus toteaa, että hänen kertomuksensa on muuttunut useita kertoja ja A on antanut useita eri selityksiä menettelylleen. Tämä seikka on jo lähtökohtaisesti ollut omiaan heikentämään A:n kertomuksen uskottavuutta.

D:n kuolinsyy

B:n ja todistajien M ja F yhtäpitävillä kertomuksilla on selvitetty, että D on hänet löydettäessä ollut vatsallaan sängyssä. D:n ruumiissa oli jo tuolloin todettu ulkoisten kuolemanmerkkien kehittymistä. D:n vasemman käden asento on ollut luonnoton siten, että se on osoittanut keskelle sänkyä. Hänen oikea kätensä on ollut koukussa kasvojen alla. B:n ja sitä tukevien todistajien M ja F kertomusten perusteella käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että D:n vasenta kättä ei ole enää hänet löydettäessä kyetty liikuttamaan, koska kuolonkankeus on jo tuolloin ollut niin voimallinen. D on siten jo tuolloin ollut useita tunteja kuolleena.

A on väittänyt, että D:n luonnollisen kuoleman mahdollisuutta ei ole voitu poissulkea. Selvyyttä ei ole myöskään siitä, koska hänessä todetut mustelmat ovat syntyneet. Todistajat M ja F eivät ole tapahtumapaikkatutkinnassa havainneet uhrissa ulkoisen väkivallan merkkejä. Myöskään asunnossa ei ole ollut merkkejä kamppailusta.

Oikeuslääketieteellisestä kuolemansyylausunnosta ilmenee, että tutkinnassa ei ole ilmennyt muuta kuolemaa selittävää, joten D:n on päätelty kuolleen tukehtumalla. Käräjäoikeus katsoo, että oikeuslääkäri H:n kertomukselle on hänen asiantuntemuksensa huomioon ottaen annettava suurin näyttöarvo. H:n edellä selostetusta kertomuksesta on ilmennyt, että luonnollisen kuoleman mahdollisuus puheena olevassa asiassa on hyvin epätodennäköinen. Käräjäoikeus katsookin H:n kertomuksen sekä hänen laatimien kuolinsyy- ja ruumiinavauslausuntojen perusteella selvitetyksi, että D:n peruskuolinsyy on ollut tukehtuminen ja alkoholi.

H:n kertomuksesta on edelleen ilmennyt, että D:ssä todetut edellä selostetut vammalöydökset voivat viitata kamppailuun. Uhrin lautumamuodostus on haitannut tuoreiden mustelmien havaitsemista. Tämä selittää sen, miksi M ja F eivät ole mustelmia havainneet. H:n kertomuksen perusteella käräjäoikeus katsoo edelleen selvitetyksi, että D:n kaulan alueen pehmyskudosvammat osoittavat, että D:tä on painettu kaulasta sekä voimakkaasti pään ja yläselän alueelta kuoleman hetkellä. Kun sieraimet ja suu ovat olleet suljettuina, tästä on seurannut tajunnan menetys ja tukehtuminen. Tätä johtopäätöstä on tukenut myös D:n yllä kuolemanhetkellä olleesta paidasta tehdyt havainnot siitä, että paidan yläosan alue on ollut hyvin rypistynyt ja aivan erilainen kuin paidan alaosa. D:n kuolemaan on näin ollen liittynyt ulkoista väkivaltaa. Kysymyksessä on ollut henkirikos. A:n väite luonnollisesta kuolemasta on siten poissuljettu.

Onko A:lla ollut motiivi tekoon ?

Kuten edellä on jo todettu A:n ja B:n seurustelu on alkanut jo vuonna 2015. Suhde oli kestänyt siten jo yli kolme vuotta ennen syytteessä väitettyä tekoa. A on muuttanut Laihialle B:n vuoksi.

C:n kertomuksesta on ilmennyt, että A on jo vuonna 2016 ottanut yhteyttä häneen ja uhannut C:tä sillä, että hänen pitäisi antaa isän, B:n erota. A on itsekin kertonut, että B oli käyttänyt lastaan C:tä verukkeena sille, ettei B ole voinut ratkaista tilannetta ja olla hänen kanssaan. A:n omakin kertomus tukee osaltaan C:n kertomusta siitä, että A on jo vuonna 2016 lähettänyt haukkumaviestejä C:lle. C:n kertomuksesta on ilmennyt, että A on vielä D:n hautajaisten jälkeenkin lähettänyt C:lle haukkumaviestin siitä, miksi hän ei anna B:n olla A:n kanssa.

Todisteesta 29 ilmenee, että A on jo heinäkuussa 2017 vaatinut B:tä muuttamaan hänen luokseen ja tekemään ratkaisun asiassa. A:n mukaan B oli toukokuussa 2018 ilmoittanut, ettei hän haluaa olla A:n kanssa ja siitä lukien B on alkanut viettää enemmän öitä A:n kanssa. A:n kertomusta on tukenut myös B:n kertomuksesta ilmenneet seikat siitä, että he olivat tehneet laskelmia talon ostosta ja käyneet katsomassakin kolmea eri taloa. ***Tämäkin osoittaa sitä, että A on halunnut saada B:n itselleen.

***

On ilmeistä, ettei kolmikantasuhde on häirinnyt A:ta. Myös D:n ystävilleen lähettämistä viesteistä (todiste 33) sekä todistajien T:n ja U:n kertomuksista on ilmennyt, että D ei ole ollut tyytyväinen vallinneeseen tilanteeseen. D onkin kesäkuun alussa 2018 laittanut vireille avioerohakemuksen. D:n ystävilleen kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa 2018 lähettämistä viesteistä ilmenee myös se, että D on päättänyt laittaa B:n ulos heidän yhteisestä asunnostaan. D ei ole itse halunnut muuttaa pois kotoaan. A:n ja muun muassa todistaja T:n kertomuksista on ilmennyt, että B oli aikaansaamaton päätöksentekemisessä.

A:n ja B:n välisistä viesteistä 2.-7.7.2018 (todiste 29) on ilmennyt, että A on juuri ennen syytteessä väitettyä tekoa vaatinut B:tä eroamaan vaimostaan. Viestit ovat olleet luonteeltaan pakkomielteenomaisia ja niistä on ilmennyt inho ja katkeruus sekä D:tä että B:tä kohtaan. Nämä viestit ovat tukeneet myös yhtäpitäviä R:n ja S:n kertomuksia siitä, että B oli A:lle pakkomielle. B:n kertomuksesta sekä hänen oikeaksi vahvistamastaan esitutkintakertomuksesta on ilmennyt, että B:n ja A:n välit ovat olleet huonommat juuri ennen D:n kuolemaa. B:llä ja A:lla oli ollut myös jotain riitaa tapahtumailtana.

A on lähettänyt viestejä tyttärelleen Ä:lle kaksi päivää ennen tapahtumaa 4.7.2018 (todiste 26). Viesteistä ilmenee, että A on ollut romahtamassa. *** Viesteistä ilmenee, että A:lla on ollut tarve saada B itselleen. Tätä tukevat myös muutokset A:n yhteydenottojen lukumäärissä B:hen. Aikavälillä 7.6.-7.7.2018 A on ollut huomattavasti aktiivisempi yhteydenotoissa B:hen verrattuna. Suurempi "piikki" on ollut juhannuksen 2018 aikaan ja toinen 2.-3.7 2018 eli hyvin lähellä tekoaikaa.

A:n omasta kertomuksesta on ilmennyt, että kesäkuun 2018 loppu oli ajankohta, jolloin B:n oli pitänyt muuttaa A:n luokse. Todistajien T:n ja U:n kertomuksilla sekä heidän kertomuksiaan tukevalla todisteesta 33 ilmenevällä D:n 6.7.2018 lähettämällä viestillä on selvitetty, että D on kuitenkin vielä 6.7.2018 antanut B:lle ”jatkoajan" muuttamisen suhteen taksiuudistuksen vuoksi. Selvää on, että tämän käänteen on täytynyt vaikuttaa hyvin kielteisellä tavalla A:han, jonka henkinen tila on jo tuolloin muutoinkin ollut hyvin epävakaa. Edellä todetun perusteella käräjäoikeus katsoo, että A:lla on ollut motiivi tekoon.

Onko A ollut kykenevä tekoon?

Asiassa on esitetty todistelua siitä, että A on luonteeltaan äkkipikainen ja nopealiikkeinen. A on itsekin kertonut, että jos jokin asia vaivaa häntä, hän tekee sen heti. B:n mukaan A ei ollut koskaan puhunut toisen tappamisesta ja ettei A ollut väkivaltainen B:tä eikä muitakaan kohtaan. Myöskään todistaja Å:lla ei ollut tietoa A:n väkivaltaisesta käytöksestä.

***Todistaja P:n kertomuksesta on myös ilmennyt, että A on kerran ravintolassa käynyt käsiksi erääseen toiseen naiseen.

***

Asiassa on esitetty näyttöä myös siitä, miten A kykenee valehtelemaan, reagoimaan yllättäviin tilanteisiin ja esiintymään niissä hyvin uskottavasti. Muun muassa todisteista 34-35 (s. 766) ilmenee, että A on aamuyöllä 14.8.2018 soittanut B:n lankapuhelimeen kaksi puhelua ja B:n vastattua katkaissut puhelut. A on samana päivänä 14.8.2018 kello 08:01 soittanut B:n matkapuhelimeen ja puhelun aikana kiistänyt soittaneensa B:n ja D:n lankapuhelimeen. Käräjäoikeus ei ole pitänyt uskottavana A:n selitystä siitä, että häntä oli hävettänyt kertoa B:lle, että hänellä oli ollut paha mieli, mistä syystä hän oli katkaissut puhelut. Lisäksi todisteesta 36 on vastoin A:n väitettä ilmennyt, että B:n lankanumero on ollut hänelle tuttu. Viimeinen puhelu on lankapuhelimeen on soitettu 1.6.2018. Edellä todetun perusteella käräjäoikeus katsoo, että A on kykenevä tekoon.

Onko A menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla?

Asiassa suoritettu tekninen tutkinta

Keskusrikospoliisin laboratoriolausunnosta 21.3.2019 (todiste 13) ilmenee, että näytteen 58 silmälaseista on tavattu kaksi tummaa 24 ja 29 senttimetriä pitkää hiusta. Näytteen toisen hiuksen juuriosasta on voitu osoittaa DNA-tunniste, joka sopii A:n DNA:ksi. Osuman arvioitu esiintymistodennäköisyys suomalaisella väestöllä, jotka eivät ole lähisukua toisilleen, on alle 1/miljardi. Todisteesta 14 ilmenee riidaton seikka siitä, että näytteiden 75.1. ja 75.2 hiukset ovat todennäköisin peräisin samasta henkilöstä. Syyttäjä on korostanut lausunnosta ilmenevää seikkaa siitä, että elävän juuren omaavat hiukset eivät irtoa päänahasta itsestään, vaan tarvitsevat irrotakseen jonkinasteista voimaa.

Keskusrikospoliisin laboratoriolausunnosta (kynsienalusnäyte) 11.10.2018 (todiste 15), ilmenee, että D:n oikean käden kynsienalusnäytteistä (5 kpl) neljästä näytteestä on voitu osoittaa DNA:ta, joka sopii sekä D:n että A:n DNA-tunnisteeksi. Todisteen (15.1) lausunnon 20.8.2019 johtopäätöksen mukaan saatu sekoitustulos on yli miljardi kertaa todennäköisempi, jos tuloksen DNA on peräisin henkilöistä D ja A kuin, että jos se olisi peräisin D:stä ja tuntemattomasta henkilöstä, joka ei ole lähisukua henkilölle A. Kynsienalusnäytteistä tavatun A:n DNA:n todennäköisyys on siten lähellä 100 %.

Todisteesta 16 (valokuvat s. 833-838) ilmenee B:n ja D:n ulko-oven edustalta tavattuja lasinpaloja sekä keskeltä kynnysmattoa tavatun lasipalan sijainti, mistä on saatua taltioitua jalkineen osajälki. Valokuvista 1, 5 - 6 ilmenee, että lasinpaloja on ollut ulkona sijoittuen pitkälle tuulikaappiin, mutta ei enää eteisessä. Valokuvan 6 kuvatekstissä onkin todettu, että lasinpaloja ei ole havaittu kynnyksellä tai ulko-ovelta katsottuna kynnyksen yli menneenä. Valokuvat tukevat F:n kertomusta siitä, että ulko-oven ikkuna on mitä todennäköisemmin rikottu ulkoa sisäänpäin.

Todisteesta 17 (s. 841) ilmenee tapahtumapaikalta taltioitu lasipala, josta näkyy jalkineen osajälki. Todisteesta 18 (s. 863) ilmenee puolestaan A:n asunnolta tavatun Nike Zoom Air Pegasus -lenkkikenkien pohjakuvio. Keskusrikospoliisin lausunnosta 14.6.2019 (jalkineenjälkitutkimus todiste 19 s. 601) ilmenee, että tapahtumapaikan ulko-oven lasipalasta taltioitu osajälki vastaa kuvioinniltaan näytteen, A:n asunnosta tavatun Nike Zoom Air Pegasus, koko 42,5 vasenta jalkinetta, mutta ratkaisevia päätelmiä tästä ei voida tehdä.

Keskusrikospoliisin lausunnosta 15.7.2019, todiste 20 (s.604) ilmenee, että A:n asunnolta takavarikoiduista Nike Zoom Air Pegasus -merkkisen vasemman jalkineen läpästä on voitu osoittaa A:n DNA:ta. Osuman arvioitu esiintymistodennäköisyys suomalaisen väestön henkilöillä, jotka eivät ole lähisukua toisilleen, on alle l/miljardi. Laboratoriolausunnon 18.7.2019 (todiste 21 s. 607) mukaan verrattaessa kotietsinnän yhteydessä otetussa kuvassa näkyviä jalkineita näytteen 81 jalkineisiin todettiin yhtäläisyyksiä muun muassa samanmuotoisessa logossa, oikean jalkineen osittain näkyvässä pohjakuvioinnissa, oikean jalkineen kengännauhojen pujottelutavassa, oikean jalkineen yläpuolella olevassa pistekuviossa jne.

A:n mukaan kyseiset lenkkikengät eivät ole hänen. Perheeseen kuuluu monta lasta eikä hän ostaisi itselleen näin kalliita kenkiä.

Todistaja X on poliisin pyynnöstä tarkastellut Nike-merkkisiä lenkkikenkiä. X:n mukaan Nike Air Zoom Pegasus nro 32 on kenkä, josta tulee joka vuosi uusi versio. Uusi versio kuvaa vuotta sekä sitä, monesko versio on menossa. Mallit nro:t 31 ja 32 on tehty samalla pohjalla. Mallin nro 33 pohjakuviossa on viisikulmaiset nappulat ja näitä ennen malleissa 31 ja 32 ne ovat nelikulmaisia. Samoin kengän ulkosyrjällä on pituussuuntaiset 3 raitaa samaan suuntaan. Muissa malleissa ei ole samanlaisia. X:n mukaan puheena oleva kenkä on ehkä maailman kaikkien aikojen eniten myyty kenkä. X on olettanut, että muissa kengissä ei ole samanlaista pohjakuviota. X on toimittanut poliisille puheena olevan kenkämallin myyntikuitteja. X on toimittanut poliisille kuitin 2.4.2016 (todiste 40). Kuitista ilmenee ostotiedot ja se, että ostaja on ollut A. X:n mukaan kyseessä on ollut miesten malli, koska koko oli niin suuri.

Syyttäjä on vedonnut A:n esitutkintakertomukseen 9.7.2019 s. 143 osoitukseksi A:n kertomuksen epäuskottavuudesta. A:lta on kuulustelussa kysytty, että hän on aikaisemmassa kuulustelussa kertonut, että poliisin 10.5.2019 A:n kotoa taltioimat lenkkarit ovat hänen. Pitääkö tämä edelleen paikkansa? A on vastannut, että ”kyllä varmaan”. A on kertonut hankkineensa kengät Intersportista. A ei ole kuitenkaan muistanut sitä, onko lenkkikengät hankittu ennen D:n kuolemaa vai vasta sen jälkeen. A:n mukaan voi olla mahdollista, että hän on ostanut kengät ennen koulujen alkua 2018. A on s. 144 kertonut takuuvarmasti hankkineensa kengät Intersportista.

Syyttäjä on vedonnut lisäksi A:n kuulustelukertomukseen 7.8.2019 s. 158 seuraavilta osin: ”Kysymys: asunnostasi on takavarikoitu 10.5.2019 tehdyn kotietsinnän yhteydessä Nike Air Zoom Pegasus -lenkkikengät. Olet aiemmassa kuulustelussasi kertonut, että kyseiset kengät ovat sinun, mutta et muista milloin olet ne hankkinut. Olet pitänyt mahdollisena että olet hankkinut kyseiset kengät nyt kysymyksessä olevan tapahtuman jälkeen. Olet kertonut hankkineesi kengät Vaasan Intersportista. Todistajana kuultu Vaasan Intersportin kauppias on kertonut, että viimeinen kyseisen koon kenkäpari kyseisestä Nike Air Zoom Pegasus -mallista on myyty 16.6.2016. Miten kommentoit ?

Merkitään: kuultavalle esitettiin Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tekemä lausunto RTL 20132/22/18, jossa on tehty kuvavertailu poliisin hallussa oleviin Nike Air Zoom Pegasus-lenkkikenkiin.

Kysymys: miten kommentoit laboratorion tekemää lausuntoa ?

Vastaus: ilmeisesti nuo kengät ovat sitten olleet minulla silloin. Kuten olen aikaisemmin sanonut, en voi muistaa kenkien ostoajankohtaa".

A:n kertomus on muuttunut hänen esitutkinnassa antamistaan kertomuksista. A ei ole oikeudessa kyennyt antamaan uskottavaa selitystä kertomuksensa muuttamiselle. Tähän nähden käräjäoikeus ei ole pitänyt hänen oikeudessa antamaa selitystään uskottavana.

A on esitutkinnassa myöntänyt, että kysymyksessä olevat lenkkikengät ovat hänen. A:n esitutkintakertomuksen oikeellisuutta on tukenut asiassa esitetty kirjallinen näyttö, jonka mukaan lenkkikengän vasemmasta läpästä on voitu osoittaa A:n DNA:ta. On siten hyvin todennäköistä, että kysymyksessä on A:n oma kenkä. Tätä johtopäätöstä on osaltaan tukenut myös myyntikuitti 2.4.2016, jonka mukaan A on kyseiset kengät ostanut. A on kookas henkilö. Tähän nähden A:n väite siitä, että kysymyksessä on miesten malli, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Esitetystä näytöstä voidaan joka tapauksessa tehdä se johtopäätös, että puheena olevat lenkkikengät ovat olleet tapahtuma-aikaan A:n käytettävissä.

A:n puolesta on vedottu Keskusrikospoliisin lausuntoon 27.5.2019 (s. 637 todiste 45) osoitukseksi siitä, että D:n alla olleesta aluslakanasta ei ole tavattu A:n DNA:ta. A on vedonnut myös Keskusrikospoliisin lausuntoon 9.4.2019 (s. 640 todiste 46) D:n päällä olleen paidan/topin kaulanarusta ja paidan/topin selkäpuolelta otetuista näytteistä (näytteet 73, 73A-B , 74 ja 74A-B) osoitukseksi siitä, että näytteistä ei ole tavattu A:n DNA:ta.

A on edelleen vedonnut Keskusrikospoliisin lausuntoon 2.4.2019 (todiste 48), josta ilmenee, että A:n DNA:ta ei ole tavattu B:n ja D:n asunnon ulko-ovesta eikä avaimesta otetuista tahranäytteistä. A on vielä vedonnut Keskusrikospoliisin lausuntoon 23.10.2018 (todiste 47), joka koskee D:n vasemman käden kynsienalusnäytettä osoitukseksi siitä, että sekoitustulos ei ole sopinut A:n DNA:han.

Lausunnosta ilmenee, että tulos viittaa ainakin kolmen henkilön DNA:n sekoitukseen (viitteellinen sekoitustulos). Tulosta voidaan pyydettäessä vertailla nimettyjen henkilöiden DNA-tunnisteisiin. On mahdollista, että sekoitustuloksessa on henkilöiden D:n ja B:n DNA:ta. Sekoitustuloksen osapuolten määrästä johtuen tulkintaa voidaan pitää ainoastaan viitteellisenä. Henkilöiden E ja A DNA-tunnisteet eivät sovi sekoitustulokseen.

A on vedonnut myös todisteen 8 kuvaan 11 ilmenevään seikkaan siitä, että myös sängyn vasemman puoleista tyynyliinaa on tutkittu ja ettei siitäkään ole tavattu A:n DNA:ta, vaan ainoastaan E:n ja B:n DNA:ta.

D:n silmälasit

Todisteen 8 kuvassa 12 (s. 586) ilmenee, että D:n sängyn puolella olevalla jakkaralla ei ole silmälaseja. Todistaja F:n kertomuksesta on ilmennyt, että hän oli kuvannut silmälasit 10.7.2018 sängyn vasemmalta puolelta lattialta. Näillä sekä B:n ja yhtäpitävän todistaja G:n kertomuksilla käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että silmälasit ovat löytyneet sängyn vasemmalla puolella olevan jakkaran viereltä.

C:n sekä todistaja I:n kertomuksilla on selvitetty, että D:n useimmiten ja myös tapahtuma-aikaan käyttämät silmälasit ovat olleet juuri ne, joista A:n hiuksia on sittemmin taltioitu. I on myös tunnistanut D:n silmälaseiksi lasit, joista A:n hiuksia on löydetty (todiste 11 kuvat 1 ja 3). Näillä perusteluilla käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että D:n tapahtumailtana käyttämät silmälasit ovat olleet tummasankaiset, makuuhuoneen lattialta tavatut lasit. Tätä tukee myös kirjallisesta todisteesta l2 ilmenevä seikka siitä, että D:n uudet "Potter"-lasit ovat löytyneet makuuhuoneen lipaston laatikossa olleesta silmälasikotelosta.

Tapahtuman jälkeen asiassa hankittu selvitys

Syyttäjä on vedonnut todisteena telekuuntelulitterointeihin (todiste 39) muun muassa A:n ja B:n välisiin puhelinkeskusteluihin 24.7.2018 s.7 (rivit 27 -32), 25 .7 .2018 s. l0-11 (rivit 25-32 ja 1-18), A:n ja E1:n väliseen keskusteluun 27.7.2018 s. 17 ja 29 (rivit 14-31 ja rivit 4-l l), A:n ja B:n välisiin puhelinkeskusteluihin 31.7.2018 s. 32 (rivi 2l) ja s. 34 (rivit 17-29) ja 1.8.2018 s. 39-40 (rivit 14-25 ja 1-4) sekä A:n ja F1:n puhelinkeskusteluun 8.8.2018 s. 50 (rivit 22-27) ja s. 59 (rivit 16-27). Puhelinkeskusteluista ilmenee, että A on jo esitutkinnan aikana, ennen kuin poliisi on edes kertonut mahdollisista DNA- ja hiuslöydöksistä, pelännyt sitä, että jos D:n vaatteista löytyy hänen hiuksiaan, tai hänen ihoa D:n kynnen alta.

A:n ja D:n tapaaminen 4.7.2018

A:n mukaan selitys siihen, miten hänen DNA:ta on löytynyt D:n kynsien alta, on se, kun he ovat kolme vuorokautta ennen D:n kuolemaa halanneet.

A:n mukaan hän on ollut tuolloin sisällä D:n asunnon olohuoneessa. Syyttäjä on osoitukseksi A:n kertomuksen epäuskottavuudesta vedonnut A:n esitutkintakertomukseen 13.5.2019 s. 99. A:ta on tuolloin pyydetty kertomaan tilanteesta, missä hänen DNA on voinut tarttua uhriin. A on vastannut, että tuo halaaminen tiistai-iltana. En muuta keksi. En ole ollut D:n kanssa tekemisissä sen jälkeen. Muita tilanteita A ei ole osannut kuulustelussa nimetä.

Todistajien U:n ja T:n yhtäpitävistä kertomuksista on ilmennyt, että D ei ollut päästänyt A:ta sisälle asuntoon. Näin on myös todistaja Ö asiasta kertonut. Todistajien yhtäpitäviä kertomuksia on tukenut myös D:n ystävilleen asiasta lähettämät viestit (todiste 33).

Todisteesta ilmenee, että D on lähettänyt eri henkilöille, muun muassa todistaja U:lle tekstiviestejä 4-.5.7.2018 siitä, että "Harakka" on ollut hänen oven takanaan kolkuttelemassa ja surkeuttaan itkemässä puoli kahden aikaan yöllä (s. 774- 775). Sitä, että D ei ole päästänyt A:ta sisälle asuntoonsa, on tukenut myös B:n kertomuksesta ilmennyt seikka siitä, että D ei muutoinkaan pitänyt A:n iltavierailuista. Todistaja U on ollut varma asiasta. Käräjäoikeus katsoo asiassa esitetyn todistelun perusteella selvitetyksi, että D ei ole tuolloin päästänyt A:ta sisälle asuntoon.

B on pitänyt mahdottomana A:n väitettä siitä, että A ja D olisivat halanneet tuolloin 4.7.2018, koska D ei ollut muutoinkaan pitänyt A:n iltavierailuista. Tämä on ollut myös D:n siskon, todistaja U:n käsitys asiasta. D ei ollut muutoinkaan mikään "halaajatyyppi". Myös todistaja T:n kertomuksesta ilmenneet seikat siitä, että D oli ollut turhautunut koko A:n yöaikaan noin kello 01.30 tapahtuneesta vierailusta tukee sitä, ettei mitään A:n väittämää halaamista ole tuolloin tapahtunut. Tätä johtopäätöstä tukevat myös D:n ystävilleen lähettämät viestit (todiste 33), joista ilmenee, että A:n ja D:n välit ovat olleet tuohon aikaan hyvin kärjistyneet. Asiassa ei ole kuitenkaan voitu täysin poissulkea A:n väittämää halaamista.

A:n mukaan kysymyksessä oli ollut aivan tavanomainen halaus. Halaaminen oli tapahtunut portailla. A ei ole häneltä kysyttäessä osannut tarkemmin yksilöidä eikä kuvailla sitä, minkälainen halaus oli ollut. Todistaja F:n mukaan on hyvin poikkeuksellista, että DNA:ta on tavattu uhrin kynsien alta ja että tämä viittaa siihen, että jotain erikoista tilanteessa on ollut. A:n kuvaama tavanomainen, lohduttava halaus ei sovi sellaiseksi, mistä A:n DNA:ta voisi päätyä uhrin neljän kynnen alle. Tätä tukee myös F:n kertomuksesta ilmennyt seikka siitä, että kynsienalusnäyte otetaan syvältä kynnen alta. Mainitut seikat huomioon ottaen A:n väite ei ole uskottava.

B:n ja C:n kertomuksista on ilmennyt, että D on ollut hyvin tarkka hygieniastaan ja että hän on pessyt käsiään päivittäin ja aina, kun hän oli tullut puutarhasta ja ennen ruokailua. D on ollut tapahtuma-aikaan lomalla. B:n kertomuksesta ilmenevin tavoin D on ollut innokas puutarhanhoitaja. On siten todennäköistä, että D on tapahtuma-aikaan pessyt käsiään tavanomaista enemmän. Tähänkin nähden on joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä, että A:n DNA olisi säilynyt kolme vuorokautta D:n neljän kynnen alla. Näillä perusteluilla käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että D:n oikean käden neljän kynnen alta tavattu A:n DNA ei ole peräisin tuosta A:n väittämästä halaamisesta.

A on kirjallisessa vastauksessaan väittänyt, että silmälaseista tavatut hiukset liittyvät tapahtumaan 4.7.2018, kun hän oli halannut D:tä. Pääkäsittelyssä A on kuitenkin esittänyt, etteivät hänen hiuksensa ole tässä yhteydessä voineet tarttua silmälaseihin. A:n mukaan on mahdollista, että hänet on yritetty lavastaa syylliseksi asiassa.

Syyttäjä on vedonnut A:n kuulustelukertomukseen 9.7.2019 s. 153. A on tuolloin oma-aloitteisesti halunnut sanoa silmälaseista. "Voi olla mahdollista, että D:llä on ollut silmälasit kädessään siinä vaiheessa, kun halasimme 4.7.2018 yöllä. Silloin on mahdollista, että hius olisi tarttunut silmälasien tyynyihin". A:n kertomus on siten muuttunut hänen esitutkinnassa antamastaan kertomuksesta. A ei ole esittänyt hyväksyttävää syytä kertomuksensa muuttamiselle.

D:n silmälaseissa on tavattu kaksi tummaa 24 ja 29 senttimetriä pitkää hiusta (todiste 9). Riidatonta on, että hiuksista on tavattu A:n DNA:ta. Asiassa on selvitetty, että toinen hiuksista on lähtenyt irti karvatupesta ja että hius on nimenomaan tarttunut eikä kietoutunut kiinni silmälasin nenätyynyyn. Käräjäoikeus katsoo, että tuo hiuksen takertumistapa silmälaseihin poissulkee A:n väitteen siitä, että hänet on yritetty lavastaa syylliseksi asiassa ja että se pikemminkin tukee sitä, että hius on tarttunut silmälaseihin jonkinlaisessa yhteenottotilanteessa. Se, että silmälaseihin takertuneet hiukset ovat olleet niin pitkät, poissulkee joka tapauksessa sen, että hiukset olisivat peräisin kolme vuorokautta sitten tapahtuneesta halaamisesta. Ei ole uskottavaa, että D olisi niin monta päivää käyttänyt silmälaseja, joissa roikkuu kaksi pitkää hiusta.

Illan 6.7.2018 tapahtumat

Asiassa on selvitetty, että B on lähtenyt ajamaan taksia kotoaan vähän ennen kello 22.00. D oli ollut lomalla ja hän oli illalla nauttinut siideriä ja lonkeroa. D ei ollut kuitenkaan liikaa humalassa ennen B:n ajoonlähtemistä. Tämä seikka on ilmennyt myös todistaja I:n kertomuksesta. I oli tavannut D:n lähietäisyydeltä kello 22.13. Todisteesta 37 ilmenee, että D on ollut puhelimellaan vielä kello 22:42.

A:n mukaan hän on ollut kotonaan koko illan ja lähtenyt Dorikseen vasta vähän puolen yön jälkeen ja tullut kotiinsa kello 01.30 aikaan. A:n mukaan tumma Jopomallinen pyörä on keskimmäisen tyttären ja että hän ei ole koskaan ajanut sillä. Pyörä oli ollut tapahtuma-aikaan epäkunnossa. Pyöränkumi oli puhki.

Todistaja J on edellä selostetuin tavoin tehnyt varman havainnon siitä, että A on ajanut todisteesta 6, valokuvat 8 - 9 (s. 820-821) ilmenevällä tummalla Jopomallisella, Legend-merkkisellä polkupyörällä tapahtumapaikan suuntaan ennen puolta yötä. Tapahtuma-aikaan on ollut valoisaa ja todistaja on suhteellisen pitkään ja lähietäisyydeltä ehtinyt tehdä havaintoja A:sta. Puheena oleva polkupyörä on kuvattu poliisin toimesta 16.7.2018 ja se on ollut riidattomasti A:n perheen käytössä tapahtuma-aikaan.

Todistaja J:n havainnon luotettavuutta on lisännyt se, että hän on yksityiskohtaisesti osannut kertoa havaintoja A:sta, tämän olemuksesta ja vaatetuksesta. J:n A:n vaatetuksesta tekemät havainnot ovat myös täsmänneet A:n vaatetuksesta myöhemmin illan aikana ravintola Doriksessa tehtyihin havaintoihin. Todistaja J:n kertomuksen uskottavuutta on lisännyt edellä selostettu todistaja K:n kertomus äitinsä, J:n havainnosta. Kertomusten uskottavuutta on lisännyt vielä se, että J oli kertonut asiasta K:lle jo ennen kuin he olivat saaneet tietää B:n ja D:n asunnon tapahtumista.

Se, että todistaja J ei ole esitutkinnassa kyennyt sitomaan havaintoansa mihinkään tarkkaan kellonaikaan, on täysin ymmärrettävää eikä tämä seikka ole omiaan horjuttamaan hänen havaintonsa oikeellisuutta.

Oikeudessa J on kuitenkin kertonut havainneensa A:n ennen puolta yötä, mitä on tukenut myös edellä selostettu todistaja K:n kertomus.

Syyttäjä on vedonnut A:n kuulustelukertomukseen 23.5.2019 s. 13 osoitukseksi A:n kertomuksen epäuskottavuudesta. A:lle on tuolloin näytetty valokuvaa mustasta Jopomallisesta pyörästä A:n asunnon keittiön ikkunan alta. "Kysymys: kuvasta päätellen on syytä epäillä, että pyörä on ollut ajokuntoinen. Miten kommentoit ?" Vastaus: kuvan perusteella näyttää siltä. G1 osaa kertoa asiasta paremmin. Kysymys: säilytyspaikan perusteella on syytä epäillä, että pyörä on ollut käytössä eli sitä ei ole säilytetty jossain sellaisessa paikassa, mihin toimimaton pyörä sijoitettaisiin. Miten kommentoit ? Vastaus: periaatteessa voisi ajatella, että pyörä on ollut toimiva, kun sitä on tuossa säilytetty. En kuitenkaan voi olla siitä täysin varma."

Todistaja Y, jolta on kysytty polkupyörien toimivuudesta, ei ole kuitenkaan itse kokeillut pyörien toimivuutta. B:n kertomuksesta on ilmennyt, ettei myöskään hänelle ollut kerrottu mitään siitä, että muiden kuin punaisen pyörän kanssa olisi ollut jotain ongelmaa. Kenenkään kertomuksesta ei ole ilmennyt, että tumma Jopomallinen polkupyörä olisi ollut rikki tapahtuma-aikaan 6.7.2018. Myös kotietsinnän yhteydessä 16.7.2018 otettu valokuva pyörästä sekä A:n kuulustelussa antama lausuma tukevat pikemminkin sitä, että puheena oleva polkupyörä on ollut tapahtuma-aikaan kunnossa. Edellä todetun perusteella käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että A on nähty pyöräilevän puheena olevalla polkupyörällä kohti tapahtumapaikan suuntaa ennen puolta yötä.

B:n ja D:n rajanaapurissa oleva todistaja N:n koira on haukkunut yöllä kello 00 - 00.15 aikaan. N:n kertomuksesta on kuitenkin ilmennyt, että hänen koiransa reagoivat kaikenlaiseen liikkeeseen kujalla. Tähän käräjäoikeus katsoo, ettei tästä juurikaan voida tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Koira on voinut reagoida mihin tahansa ääneen.

Tapahtumat B:n ja D:n asunnolla

B:n mukaan ulko-ovi oli ollut vielä auki, kun hän oli lähtenyt illalla ajoon vaikkakin ulko-ovi oli uuden lukkoasennuksen jälkeen ollut pääsääntöisesti kiinni. B ja C ovat yhtäpitävästi kertoneet siitä että, tuulikaapin väliovi on aina auki, koska se oli toiminnallisesti parempi.

Syyttäjä on vedonnut todisteeseen 8 valokuvaan 3 (s. 581), josta ilmenee, että ulko-oven lasi on rikottu aivan ovenkahvan vierestä osoitukseksi siitä, että ikkunaa ei ole rikottu kovalla voimalla. Tätä tukee myös kuvasta ilmenevä seikka siitä, että suuri osa ikkunasta on jäänyt paikoilleen. Lasinpaloja ei ole lentänyt eteiseen vaikka tavallisesti väliovi on aina auki. Asunnon välioven on näin ollen täytynyt olla ikkunaa rikottaessa kiinni. Käräjäoikeus ei ole pitänyt uskottavana A:n väitettä siitä, että D olisi itse rikkonut lasin ottaen huomioon, että asunnon vara-avain oli ollut leikkimökissä.

E on ollut tapahtuma-aikaan vahvasti alkoholin vaikutuksena alaisena. E on alkoholisoitunut ja muutoinkin heikompiosainen. Jo tavallisten lauseiden muodostaminen on ollut hänelle vaikeaa. E:n muistikuvat tapahtumasta ovat olleet hyvin hatarat ja hänen lähimuistinsa on vaikuttanut olevan heikohko. E:tä kuultaessa on ollut havaittavissa, että hän ei ole ymmärtänyt kaikkia hänelle esitettyjä kysymyksiä ja että hän on vastauksissaan pyrkinyt myötäilemään hänelle esitettyä kysymystä. E:n vastaus kysymykseen on siten vaihdellut sen mukaan, kuinka kysymys on hänelle esitetty. Tapahtuma on myös selkeästi järkyttänyt E:tä. Hän on itse ollut vangittuna asian johdosta. Nämäkin seikat ovat olleet omiaan vaikuttamaan heikentävästi hänen muistikuviin asiasta. Käräjäoikeus katsookin, että E:n vapaalle kertomukselle on annettava suurin painoarvo. Tällä perusteella joitain seikkoja on tullut E:n kertomuksella luotettavasti selvitetyksi.

Kuten edellä on todettu, E ei ole entuudestaan tuntenut B:n vaimoa eikä myöskään A:ta. F:n kertomuksesta on ilmennyt, että E:n jalanjälkeä ei ole löytynyt yhdestäkään tapahtumapaikalta tavatusta lasipalasta. F:n sekä E:n kertomuksilla käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että ulko-oven ikkuna on ollut ehjä, kun E on koputtanut ulko-oveen. E:n kengät on siten joko E:n tai muun henkilön toimesta kannettu sisälle keittiöön jääkaapin oven eteen. E:n vahva humalatila huomioon ottaen on hyvin epätodennäköistä, että E olisi ne itse tuonne kantanut. Se, että E ei ole herännyt siihen, kun ulko-oven ikkuna on rikottu, on selitettävissä siten, että asunnon väliovi on ollut kiinni, sekä ikkunasta tehdyillä havainnoilla siitä, että ikkunaa ei ole rikottu kovalla voimalla. Ulko-oven ikkuna on näin ollen rikottu vasta sen jälkeen, kun E on mennyt nukkumaan.

Käräjäoikeus katsoo E:n kertomuksella selvitetyn, että oven B:n ja D:n asuntoon on avannut hänelle tuntematon nainen. E ei ole osannut antaa naisesta mitään tuntomerkkejä. E:n vapaasta kertomuksesta on ilmennyt, että hän oli jutellut oven avanneen henkilön kanssa hetken ja sitten hän oli ihmetellyt, kun toinen nainen makasi jo sängyssä vähän niin kuin elottoman näköisenä. E:n kertomuksen oikeellisuutta on tukenut hänen muistikuvansa sängyssä maanneen naisen käden asennosta, siitä että käsi osoitti keskelle sänkyä. E on kuitenkin häneltä kysyttäessä vastannut, että hän ei muista, onko hän jutellut asunnossa yhden tai kahden henkilön kanssa. E:n vastaus on kuitenkin koko ajan pysynyt samanlaisena koskien sitä, että hän on mennyt elottoman näköisen henkilön viereen nukkumaan ja että hänen mennessä nukkumaan talossa ei ole ollut enää muita henkilöitä kuin hän ja sängyssä maannut nainen. E:n kertomuksesta on ilmennyt myös olennainen seikka siitä, että asuntoon ei ole enää hänen jälkeen tullut muita henkilöitä. E:n mukaan on mahdollista, että toinen nainen on ollut koko ajan sängyssä.

B:n kertomuksesta ilmennyt, että D ei olisi koskaan päästänyt E:tä sisälle asuntoon. On siten täysin mahdollista, että A on avannut oven E:lle. Sillä seikalla, että E on todennut oven avanneen naisen olevan hänen pituisensa, ei voida asiassa antaa ratkaisevaa merkitystä siihen nähden, että E:n muistikuvat oven avanneesta naisesta ovat olleet niin heikot. Vaikkakin E:n muistikuvat tapahtumasta ovat hyvin hatarat, käräjäoikeus katsoo, että edellä mainitut E:n kertomuksesta ilmenneet seikat ovat osaltaan tukeneet syytettä.

B:n kertomuksesta on ilmennyt, että jos A ja D olisivat kamppailleet, D ei olisi voinut laittaa vastaan. Tämä on ilmennyt myös syyttäjän vetoamasta A:n esitutkintakertomuksesta 23.5.2019 s. l15. A on tuolloin kertonut seuraavaa: "Jos minulla ja D:lle olisi tullut kamppailutilanne, niin hänellä ei olisi ollut minua vastaan mitään mahdollisuuksia. B on saanut vääntää minua vastaan ihan täysillä, jotta on voittanut minut painimatseissa. D on paljon pienikokoisempi minua, ettei hänellä ole mahdollisuuksia".

Syyttäjän väitettä siitä, että D on yllätetty, kun hän on ollut jo menossa nukkumaan, on tukenut se, että D:llä on ollut yllään yöasu sekä suussaan hammaskisko, mitä hän oli öisin käyttänyt. B:n ja C:n sekä todistajien U ja I kertomuksista ilmennyt seikka siitä, että D:llä oli hyvin huono kuulo, on mahdollistanut sen, että asuntoon on päästy D:n huomaamatta. D:n keskivahva humalatila on saattanut olla syynä siihen, että asunnon ulko-ovi on jäänyt auki.

A:n mukaan tekopaikalta on löytynyt merkkejä ulkopuolisesta henkilöstä. A on korostanut myös sitä, että hänen DNA:taan ei ole löytynyt sängystä eikä asunnon ovesta. Myöskään A:n hiuksia ei ole tavattu muualta asunnosta.

B ei ole häneltä kysyttäessä osannut vastata, onko A ennen tekoa käynyt asunnon makuuhuoneessa. Tämä ei ole ilmennyt myöskään A:n omasta kertomuksesta. A on korostanut, että hän on käynyt asunnossa noin 20 kertaa, kun taas B:n mukaan alle 10 kertaa. Ottaen huomioon asiassa esitetty näyttö D:n ja A:n väleistä tapahtuma-aikana, käräjäoikeus pitää hyvin epätodennäköisenä että A olisi ennen viimeistä vierailuaan (4.7.) useita kertoja vieraillut B:n ja D:n asunnossa.

Todistaja F:n kertomuksesta on ilmennyt, että DNA:ta ei aina välttämättä jää. Kuten kuolemansyylausunnosta on ilmennyt, mahdollista on, että kyseessä on voinut olla tyynyn tai muun vastaavan pehmeän vuodevaatteen aiheuttama kasvojen hengitysaukkojen tukkeutumisesta aiheutunut tukehtuminen. Oikeuslääkäri H:n kertomuksesta ilmenevin tavoin, pienikokoisen naisen tukehduttamiseen ei tarvita paljoakaan voimaa ja että se tapahtuu hyvinkin nopeasti, mikäli puristaminen/painaminen kohdistuu sopivalla tavalla kaulavaltimoon. Tähän nähden syytteessä väitetty painamistilanne ei ole juurikaan vaatinut sen suurempaa kamppailutilannetta. On siten täysin mahdollista, ettei A:n DNA:ta tai hiuksia ole sen enempää tekopaikalta tavattu.

F:n kertomuksesta on edellä selostetuin tavoin ilmennyt, että tekopaikalta on löytynyt yksi jalanjälki, mille ei ole selitystä. Lisäksi viinipullosta on löytynyt tunnistekelpoisia jälkiä, jotka eivät ole sopineet kenellekään. Todistaja M on kertomin tavoin yrittänyt loikkia lasinpalojen yli mennessään sisälle asuntoon, minkä jälkeen asunto on eristetty. On mahdollista, että kysymyksessä on ollut M:n kengän jättämä jälki, mutta selvyyttä asiasta ei ole. F on arvellut viinipullosta tavatun tunnistekelpoisen jäljen olevan Alkon asettajan jälki. F:n kertomusta on tukenut E:n kertomuksesta ilmennyt seikka siitä, että asuntoon ei ole E:n jälkeen tullut enää muita henkilöitä. Asiassa vastaanotetun näytön perusteella on siten hyvin epätodennäköistä, että tekopaikalla olisi ollut joku ulkopuolinen henkilö.

Havainnot A:sta Doriksessa 7.7.2018

Todistaja L:n kertomuksen perusteella on selvitetty, että A on tavattu Doriksen pihalla noin kello 00.20. A:n kertomusta ovat tukeneet todistajien O:n ja P:n yhtäpitävät kertomukset siitä, että A oli tullut ravintolaan huomattavasti tavanomaista myöhemmin noin 00.30, mitä seikkaa A ei ole riitauttanutkaan. Viisi henkilöä on tehnyt havaintoja A:sta ravintola Doriksessa.

Karaokevetäjä O ei ollut havainnut mitään poikkeavaa A:n käyttäytymisessä eikä myöskään todistaja Q. O:n kertomuksesta on tosin ilmennyt, että hän oli ollut keskittyneenä omaan työhönsä ja ettei hän ollut sen enempää keskustellut A:n kanssa. Todistaja Q oli tavannut A:n ensimmäistä kertaa, joten hänen kertomuksestaan ei voida tehdä sen tarkempia johtopäätöksiä. Tosin myös Q:n havainnot A:sta ovat kuitenkin tukeneet todistajien P:n, L:n sekä Z:n A:sta tekemiä havaintoja.

Todistajien P:n, L:n sekä Z:n havainnot ovat olleet yhtäpitävät siitä, että A oli ollut ravintolassa tavanomaista totisempi ja hiljaisempi. Todistajien Z:n ja L:n kertomuksilla on myös selvitetty, että vastoin A:n väitettä, A:n vaatetus ravintolassa on ollut tumma, kuten myös todistaja J oli jo aikaisemmin illan aikana havainnut.

Z:n ja P:n kertomuksista on ilmennyt myös se, että A oli ollut ravintolassa poikkeuksellisen lyhyen ajan, mikä oli herättänyt kummastusta siten, että Z ja P olivat jopa seuraavana päivänä keskustelleet asiasta. Edellä todetun perusteella käräjäoikeus katsoo, että P:llä, L:llä ja Z:llä on ollut paremmat mahdollisuudet tehdä havaintoja A:sta. Vastaanotetun näytön perusteella voidaan siten todeta, että A:n käytös ravintola Doriksessa on ollut tavanomaisesta poikkeavaa siten, että hän on ollut poikkeuksellisen vakava ja hiljainen. Sen sijaan karaokevetäjä O:n kertomus huomioon ottaen A:n lauluvalintaa ei voida pitää väitetyllä tavalla poikkeuksellisena.

B, joka oli tavannut A:n yöllä noin 02.00 aikaan, ei ollut kuitenkaan havainnut A:n käytöksessä mitään poikkeavaa. B:n mukaan A oli ainoastaan manannut pyöräänsä. B oli puolestaan keskittynyt A:n pyörän korjaamiseen. Tähän nähden B:n havainto ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Todistajien P:n, L:n ja O:n kertomuksissa on tullut korostuneesti esiin se, että A oli oma-aloitteisesti kertonut heille tulleensa myöhään ravintolaan, koska hänen pyöränsä oli takunnut. Käräjäoikeus katsoo tämän olevan merkillepantavaa siihen nähden, että A on itse kertonut syyksi myöhäiseen lähtöönsä sen, että hän oli halunnut katsoa jalkapallo-ottelun loppuun. Herää kysymys, miksi A on ylipäätään maininnut todistajille pyörästä, jonka korjaamiseen oli A:n mukaan mennyt vain muutama minuutti? Erikoista on myös se, miksi A on kertomallaan tavalla lähtenyt ravintolasta ja tehnyt vielä "kiertolenkin" pyörällä, joka oli A:n väittämällä tavalla jo ravintolaan mennessä takunnut.

A:n vammat

Todisteesta 22 (s. 858-859) ilmenee, että A on kuvattu tekopäivää seuraavana päivänä. A:lla on todettu mustelmia oikeassa käsivarressa sekä ranteessa punertava jälki. Todistaja G oli lisäksi kuvauksen yhteydessä havainnut A:n kulmakarvojen välissä tuoreelta näyttävän raapaisujäljen. C:n puolesta on vedottu siihen, että A:n oikean käsivarren naarmu (kuva 3) sopii ulkomuotonsa perusteella raapimajäljeksi.

A on todennut, että kuvista ilmenevät mustelmat ovat kellertäviä, mikä tukee sitä, että ne ovat syntyneet useita päiviä sitten.

Käräjäoikeus katsoo todistaja G:n kertomuksen perusteella selvitetyksi, että A:ta ei ole riisutettu, kun hänet on valokuvattu 7.7.2018. G:n kertomuksen perusteella on selvitetty, että A:lla on ollut tuolloin mustelmien lisäksi ranteessa punertava jälki sekä raapaisujälki kulmakarvojen välissä. Ottaen huomioon A:n puolesta esitetty näyttö hänessä todetuista mustelmista, käräjäoikeus katsoo, että ne ovat hyvin voineet syntyä myös A:n kertomalla tavalla. Sen sijaan A:n ranteen punertava jälki, käsivarressa oleva naarmu sekä otsan raapaisujälki sopivat hyvin vastaanhangoittelutilanteesta aiheutuneeksi sekä siihen, että A on joutunut syyttäjän väittämin tavoin D:n raapaisemaksi.

A:n mukaan B oli jo keskiviikkona (4.7.2018) havainnut A:n otsassa raapaisujäljen. Tämä seikka ei ole kuitenkaan ilmennyt B:n kertomuksesta. A:n kertomuksen epäuskottavuutta on lisännyt myös se, ettei A ole kertonut poliisille kuulustelussa raapaisujäljen syytä, kuten hän on mustelmistaan kertonut, vaikka A on oman kertomuksensa mukaan tullut raapaisujäljestä tietoiseksi jo tuolloin keskiviikkona 4.7. Käräjäoikeus katsoo tämän osoittavan sitä, että A on tiennyt tulleensa D:n raapaisemaksi, mitä seikkaa hän ei ole halunnut kertoa. Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti se, että A on jo lähes vuotta ennen kuin poliisi on edes kertonut mahdollisista DNA-löydöksistä osannut pelätä sitä, että hänen DNA:taan tai ihoaan löytyy D:n kynnen alta (todiste 39).

Todisteesta 39 ilmenevistä puhelinkeskusteluissa A on tuonut esiin huolen siitä, että "hänellä oli se kraapu sitten tos naamassa, että jos se onkin tullu silloin tiistaina ja pohtinut sitä, millä hän pystyy todistamaan sen, että nämä eivät ole tulleet perjantaina vaan jo silloin tiistaina ?" A:n puhelinkeskusteluissa mainitsemat seikat ovat varsin seikkaperäisiä ja ne sopivat hyvin sittemmin D:stä tavattuihin löydöksiin. Tätä taustaa vasten A:n selitys siitä, että hän on ollut huolestunut asiasta, koska hän on käynyt niin monta kertaa B:n ja D:n asunnolla ja häneltä varisee niin paljon hiuksia, ei ole uskottava. Myöskään todistaja Å:n kertomuksesta ilmennyt seikka siitä, että A on luonteeltaan pessimistinen ja murehtii asioita jo etukäteen, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

A:n mukaan hänestä olisi joka tapauksessa pitänyt löytyä neljän kynnen raapimajälki, mitä ei ole löytynyt. Kuten edellä on todettu, A:ta ei ole kuvauksen yhteydessä riisutettu. On täysin mahdollista, että raapaisu on osunut päänahan alueelle, mistä jälkeä ei ole voitu havaita. On myös mahdollista, että raapaisu on ollut sellainen, ettei siitä ole jäänyt jälkeä ihoon. Edellä selostetun perusteella käräjäoikeus katsoo, että A:n väite ei anna aihetta arvioida toisin sitä, että A:ssa tavatut puheena olevat jäljet sopivat D:n raapaisusta aiheutuneeksi.

Onko syytteessä väitetty teko ollut ajallisesti mahdollinen?

A on ollut yhteydessä B:hen viimeisen kerran 6.7.2018 kello 22:46. Syyttäjän mukaan A on joskus tämän jälkeen lähtenyt liikkeelle. Asiassa on selvitetty, että A on nähty joskus ennen puolta yötä pyöräilevän kovaa vauhtia perheen käytössä olleella tummalla Jopo-mallisella polkupyörällä kohti tapahtumapaikan suuntaa. A:ta koskevaa havaintoa ei ole kyetty yllä mainittua tarkemmin sitomaan tiettyyn kellonaikaan. Se, että havainto on tapahtunut lähempänä kello 23 kuin 24 on tukenut se, että E on lähtenyt kävelemään B:n ja D:n asunnolle joskus kello 23 jälkeen. Samoin myös K:n kertomuksesta ilmennyt seikka siitä, että hänen miehensä oli hakenut leipomuksia J:n luota kello 22-23 aikaan. Tämän tarkempaa selvitystä havainnosta ei ole ajallisesti kuitenkaan saatu.

Oikeuslääkäri H on arvioinut D:n kuolinajaksi 00-04. Kysymyksessä on ollut laskennallinen arvio. H:n kertomuksesta ilmenevin tavoin on täysin mahdollista, että D on kuollut jo ennen puolta yötä. A on seuraavaksi tavattu ravintola Doriksessa kello 00.20.

Syyttäjän mukaan A:lla on ollut syytteessä väitetyn teon jälkeen kiire tulla nähdyksi Doriksessa, minne hän on tullut huomattavasti tavanomaista myöhemmin. Syyttäjän väitettä on tukenut vahvasti A:n tarve kertoa usealle henkilölle syy hänen myöhäiselle saapumisajalleen ravintola Dorikseen.

A:n mukaan hän ei olisi ehtinyt syyttäjän väittämällä tavalla ajoissa laittautuneena Dorikseen. Asiassa on selvitetty, että A:lla on jo ollut yllä tummat vaatteet, kun todistaja J oli hänestä havainnon tehnyt. A on tullut Dorikseen toisella, punaisella pyörällä. A:n on siten joka tapauksessa täytynyt ensin käydä kotonaan, laittautua hieman, vaihtaa kengät ja lähteä Dorikseen.

Poliisin tekemän rekonstruktion (todiste 5) mukaan matka polkupyörällä A:n asunnolta B:n ja D:n asunnolle ja toista reittiä sieltä takaisin A:n asunnolle kestää noin 9-10 minuuttia normaalilla pyöräilynopeudella. A:n paluumatkasta ei ole havaintoja. Todisteesta 7 ilmenee, että etäisyys A:n asunnolta Dorikseen on 800 metriä (s. 566) ja että matka kestää polkupyörällä 34 minuuttia. Syyttäjä on korostanut vielä sitä, että todisteeseen 7 (s. 566 ) kuva 2 sinisellä merkitty reitti ei ole edes suorin reitti, vaan liikekeskuksen edestä pystyy vielä oikaisemaan (kuva 5). Asiassa on selvitetty, että A:n pyörä on toiminut alkumatkan ravintola Dorikseen, mutta ei enää lopussa ja että A on taluttanut pyörää alamäen.

Todistaja N:n edellä selostetusta kertomuksesta on ilmennyt, että B:n ja D:n asunnolle pääsee muutakin kuin virallista tietä pitkin ja että näitä vaihtoehtoisia reittejä voi kulkea myös polkupyörällä. N:n kertomuksesta on kuitenkin ilmennyt, että oikoreitit eivät kuitenkaan kovin paljon lyhennä matkaa. Puhelinkeskustelusta 27.7.2018 s. 29 (todiste 39) on ilmennyt myös se, että A on tuntenut alueen oikoreittejä. Edellä kerrotun perusteella käräjäoikeus katsoo, että teko on ollut ajallisesti mahdollinen.

Yhteenveto

Asiassa on ilmennyt seikkoja, joihin kaikkiin ei ole saatu selitystä, muun muassa tapahtumapaikalta tavattu jalanjälki sekä D:n vasemman käden kynsienalusnäyte, minkä tulos on viitannut ainakin kolmen henkilön DNA-sekoitukseen. A:n DNA-tunniste ei ole sopinut sekoitustulokseen. A:n mukaan nämä seikat sekä se, että hänen DNA:ta ei ole muualta tapahtumapaikalta tavattu, osoittavat, että tekijä on ollut ulkopuolinen henkilö. Asiassa on siten vielä kysymys siitä, jääkö A:n syyllisyydestä varteenotettava epäily.

A:lla on ollut motiivi ja hän on ollut kykenevä tekoon. A:n on nähty tapahtumaan sopivaan aikaan pyöräilevän kohti tekopaikan suuntaan.

A:sta myöhemmin illan aikana tehdyt havainnot sekä erityisesti hänen otsassa todettu raapaisujälki, tukevat sitä, että joitain erityistä illan aikana on tapahtunut.

Rikosasian vastaajalla ei ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä. Vastaaja voi kuitenkin kertomuksellaan sekä muilla todisteilla pyrkiä horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä todistelua tai esittää vaihtoehtoisen tapahtumainkulun. Vastaajan kertomusta on arvioitava sen kannalta, onko esitetty vaihtoehtoinen tapahtumainkulku olennaisilta osin mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida sulkea pois riittävällä varmuudella (KKO 2019:78 ja 2016:97).

A:n oma kertomus on muuttunut hänen esitutkinnassa antamistaan kertomuksista. A:n väite ulkopuolisesta henkilöstä on pääasiassa saanut tukea yllä mainituista todisteista. Asiassa suoritettu tekninen tutkinta tapahtumapaikalta tavatuista A:n hiuksista, erityisesti hiuksen juuriosasta, jalkineenjäljestä sekä D:n oikean käden kynsienalusnäytteen tulos tukevat kuitenkin erittäin vahvasti sitä, että tekijä on A.

Todistaja F:n kertomuksesta ilmenevin tavoin on hyvin poikkeuksellista, että DNA:ta on tavattu uhrin kynsien ja tässä tapauksessa vielä neljän kynnen alta. Kun lisäksi otetaan huomioon todisteesta 15.1 ilmenevä seikka siitä, että tiettyjen näytteiden, kuten esimerkiksi juuri kynnenalusnäytteiden sekoituksen osalta toisen osapuolen henkilöllisyydestä voidaan olla jokseenkin varmoja, kyseisellä todisteella on siten erittäin vahva näyttöarvo asiassa.

Kun asiaa arvioidaan kokonaisuutena ja otetaan huomioon kaikki nuo A:n syyttömyyttä tukevat seikat sekä toisaalta kaikki edellä selostetut A:n syyllisyyttä tukevat seikat, käräjäoikeus katsoo, ettei A:n asiassa esittämä väite ulkopuolisesta tekijästä ole asian olennaisilta osin mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, etteikö sitä voitaisi riittävällä varmuudella poissulkea.

Näillä perusteluilla käräjäoikeus katsoo, että A:n syyllisyydestä ei ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä. A on siten menetellyt syytteessä kuvatulla rangaistavaksi säädetyllä tavalla.

---

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 10.3.2020

---

Syyksilukeminen

Käräjäoikeus on edellä ilmenevin tavoin välituomiollaan 16.10.2019 nro 19/144985 katsonut A:n menetelleen syytteessä kuvatuin rangaistavaksi säädetyin tavoin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuspsykiatrisen lausunnon mukaan A on ollut teon aikana syyntakeinen.

Syyttäjän mukaan A:n tarkoituksena on ollut tappaa D tai ainakin A:n on täytynyt D:n hengityksen estäessään käsittää kuoleman olevan menettelynsä varsin todennäköinen seuraus. A on kiistänyt teon kokonaisuudessaan.

Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä toimii tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa tunnusmerkistössä edellytetyn seurauksen. Tarkoitustahallisuus merkitsee sitä, että tekijän tarkoituksena on saada aikaan seuraus. Tarkoitustahallisuus täyttyy vielä silloin, kun tekijä arvioi seurauksen oletettavaksi eli ei aivan epätodennäköiseksi (Rikosoikeuden yleinen osa - vastuuoppi 2008 s. 210-21 1).

Käräjäoikeus on edellä välituomiossaan katsonut, että A:lla on ollut motiivi tekoon. A on ennen tekoa lähettänyt pakkomielteenomaisia ja katkeria viestejä sekä D:lle että B:lle. A on jo pitkään ennen tekoa halunnut saada ratkaisun asiaan ja B:n itselleen. Kesäkuun 2018 loppu oli ajankohta, jolloin B:n oli pitänyt muuttaa A:n luokse. A on yöaikaan 4.7.2018 käynyt B:n ja D:n asunnolla tapaamassa D:tä saadakseen selvyyden asiaan. Tapahtumat ovat kulminoituneet siihen, että D olikin 6.7.2018 antanut B:lle ”jatkoajan” muuttamisen suhteen taksiuudistuksen vuoksi. Tämä on vaikuttanut kielteisesti A:han ja johtanut hänen romahtamiseen. A:lla on näin ollen ollut motiivi vahingoittaa D:tä.

***

A on nähty ennen puolta yötä pyöräilevän kohti tapahtumapaikan suuntaa. A:n olemuksesta tehtyjen havaintojen perusteella A on ollut tuolloin tuohtuneessa mielentilassa. Itse teolla ei ole silminnäkijöitä. Näyttö on tältä osin perustunut tapahtumapaikkatutkinnassa tehtyihin havaintoihin sekä D:ssä ja A:ssa todettuihin vammoihin ja löydöksiin. Käräjäoikeuden on vastaanotetun näytön perusteella arvioitava vakuuttuuko se A:n tarkoituksesta tappaa D.

Kuten edellä välituomiossa on todettu, D on löydetty kuolleena yllään hammaskisko ja yöasu. Käräjäoikeus on katsonut tämän osoittavan, että D on yllätetty, kun hän on ollut menossa nukkumaan. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A on painanut D:n kasvoja ja ylävartaloa niin, että D:n hengitys on estynyt. A on painanut sängyssä maannutta D:tä kaulasta ja sekä voimakkaasti pään ja yläselän alueelta vasten tyynyä ja patjaa niin, että D ei ole kyennyt hengittämään. D on kuollut tukehtumiseen.

Arvioitaessa sitä, onko A:n tarkoituksena ollut tappaa D, käräjäoikeus on kiinnittänyt huomiota seuraaviin seikkoihin.

Yleisesti on tiedossa, että kasvojen hengitysaukkojen (suun ja sierainten) peittämisestä seuraa jo hyvinkin nopeasti tajunnanmenetys ja tukehtuminen. Sekä A:ssa että D:ssä todetut edellä välituomiossa tarkemmin selostetut vammat sekä tuo poikkeuksellinen A:n DNA:ta koskeva löydös uhrin neljän kynnen alta kertovat siitä, että D:hen on ennen hänen kuolemaansa kohdistettu ulkoista väkivaltaa ja että tilanteessa on ollut kamppailua, vastaanhangoittelua. D on ollut pienen kokonsa ja fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi A:han nähden selvästi alakynnessä eikä D:llä ole ollut mahdollisuutta laittaa vastaan. A:lla on tuossa tilanteessa ollut mahdollisuus tehdä havaintoja D:n tilasta, teko-olosuhteista sekä tekonsa seurauksista. Tästä huolimatta A on saattanut tekonsa päätökseen. A on ollut fyysisesti täysin ylivertainen D:hen nähden. A:n edellä kuvattu tekotapa, kaulalta ja pään sekä yläselän alueelta painaminen osoittaa määrätietoista ja johdonmukaista pyrkimystä surmata D, joka ei ollut antanut mitään aihetta A:n menettelylle. A on voinut lähietäisyydeltä havaita uhrin menehtyvän.

Ottaen huomioon A:n voimankäyttökyvyn, D:n huomattavasti heikommat fyysiset ominaisuudet sekä A:n käyttämä väkivallan laatu sekä sen kohdistaminen D:n kasvojen, kaulan ja yläselän alueelle tukevat sitä, että A:n tarkoitus on ollut tappaa D. Tappamistarkoitusta on tukenut myös A:n toiminta teon jälkeen. Hän on peitellyt rikoksentekojälkiään ja myös käyttänyt tilaisuutta hyväkseen pyrkimällä lavastamaan asunnolle yllättäen saapuneen E:n tekijäksi. Näillä perusteluilla sekä ottaen erityisesti huomioon A:n vahvan motiivin vahingoittaa D:tä, käräjäoikeus katsoo, että A:n tarkoitus on ollut tappaa D. A:n on joka tapauksessa edellä kerrotuissa olosuhteissa D:n hengityksen estäessään täytynyt käsittää kuoleman olevan menettelynsä varsin todennäköinen seuraus. Syyte taposta on siten selvitetty.

Seuraamusharkinta

Rikoslain 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Tappamistarkoituksena ilmenevä tahallisuuden voimakkuus on otettava huomioon rangaistusta koventavana perusteena. Rangaistusta ankaroittavana seikkana on otettava huomioon myös se, ettei D ollut antanut mitään aihetta A:n menettelylle. Teko on tapahtunut D:n omassa kodissa, minne A oli tunkeutunut. Myös A:n toiminta teon jälkeen osoittaa piittaamattomuutta ja välinpitämätöntä suhtautumista itse tekoon. Tekoon ei liity lieventäviä seikkoja. A:n syyllisyys on siten huomattavan suuri. Näillä perusteluilla sekä ottaen huomioon rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus, käräjäoikeus katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus teosta on 10 vuotta vankeutta.

---

Tuomiolauselma

Syyksi luettu rikos

1. Tappo
06.07.2018 – 07.07.2018
Rikoslaki 21 luku 1 § 1

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1
10 vuotta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 8. - 19.7.2018 ja 10.5.2019 – 9.3.2020

- - -

---

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Anna-Maria Sjöblom sekä lautamiehet Marja-Leena Mäkynen ja Toivo Ikonen.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Pääkäsittely ja oikeudenkäyntiaineiston julkisuus

Hovioikeus on 16.-18.11.2020 toimittanut asiassa pääkäsittelyn siitä laaditun pöytäkirjan mukaisesti. Hovioikeuden pöytäkirjasta ilmenee se, miltä osin hovioikeuden pääkäsittely on toimitettu yleisön läsnä olematta ja mitä salassapitomääräyksiä hovioikeus on antanut oikeudenkäyntiaineiston osalta.

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että syyte taposta hylätään ja että hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta C:lle ja B:lle sekä valtiolle tai että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Perusteet

Tappo

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin.

A ei ole tappanut D:tä. A:lla ei ole ollut mitään D:tä vastaan. Mikään asiassa esitetty näyttö ei liitä häntä D:n kuolemaan.

Ulkopuolisen tekijän, tapaturmaisen kuoleman ja luonnollisen kuoleman vaihtoehtoja ei voida asiassa riittävällä varmuudella poissulkea ja ne saavat tukea rikosteknisestä tutkinnasta sekä muusta selvityksestä.

Todistaja H:n mukaan D on kuollut 7.7.2018 kello 00.00 ja 04.00 välisenä aikana. Arvio kuolinajasta on perustunut ruumiin lämpötilamittauksiin. H:n mukaan asiassa ei voida täysin poissulkea, että D olisi kuollut edellisen vuorokauden puolella, mutta tämä on H:n mukaan hyvin epätodennäköistä. Todennäköisimmin D on kuollut aikavälin 00.00 – 04.00 keskivaiheilla. H on kertonut, että D on voinut kuolla luonnollisesti, mutta tämä on H:n mukaan hyvin epätodennäköistä.

Asiassa on osoitettu, ettei A ole voinut olla kello 00.00 ja 04.00 välisenä aikana D:n luona.

A on viettänyt illan 6.7.2018 kotonaan, laittanut lapsensa nukkumaan ja katsonut kello 21.00 alkanutta jalkapallo-ottelua. Ottelun päätyttyä hän on mennyt Ravintola Dorikseen (jäljempänä myös Doris) laulamaan karaokea. A:n pojat ovat olleet tuolloin kotona. A on soittanut B:lle kello 22.46. A:lla on ollut ongelmia vaaleanpunaisen pyöränsä kanssa, ja hän on korjannut sitä muutamia minuutteja. Rikkonainen polkupyörä on hidastanut A:n matkantekoa.

Todistaja L:n kertomuksella asiassa on osoitettu A:n saapuneen Dorikseen kello 00.20.

Oikeuslääketieteellisessä kuolemansyytutkinnassa on päätelty D:n kuolleen tukehtumalla.

D:n kaulaan on voinut kohdistua ulkoista väkivaltaa taikka hänen hengitystiensä on voitu peittää tyynyllä tai muulla pehmeällä vuodevaatteella ja näin aiheuttaa tukehtuminen. Kuolemansyylausunnon perusteella tarkka kuolinsyy jää avoimeksi. Oikeuslääkäri ei ole pystynyt toteamaan, onko kyse ollut hengityksen vai verenkierron estymisestä.

D on voinut kuolla luonnollisesti, mihin on voinut myötävaikuttaa huono nukkuma-asento, päihtymistila ja mahdollisesti sairaskohtaus.

E on nukkunut päihtyneenä D:n vieressä. Asiassa ei ole poissuljettu, että E on voinut kääntyä epäedullisesti ja estää D:n hengityksen tai vaikeuttaa tämän kaulaverenkiertoa sillä seurauksella, että D on tukehtunut.

H:n mukaan hoikkarakenteiseen naiseen ei tarvitse kohdistaa paljoakaan voimaa, jotta tämän verenkierto estyisi. Verenkierron estymiseen riittää litran tai puolentoista litran maitopurkin nostamiseen tarvittava voima. Jos paino tai puristaminen kohdistuvat oikean kohtaan, kaulavaltimot puristuvat kiinni, verenkierto heikkenee ja uhri menettää tajuntansa. Tämän voi aiheuttaa tapaturmaisesti myös toiselle henkilölle.

D:n humalatila on ollut laskemassa. Hänen humalatilansa on ollut myötävaikuttava tekijä kuolemaan. D:n elimistön vaste äkillisille tekijöille on hänen humalatilansa seurauksena heikentynyt, ja se on heikentänyt hänen toimintakykyään.

Tutkimuksissa on todettu, että D:n kaulan alueelle on selvästi kohdistunut painetta, jonka voimaa ei ole selvitetty. Kaulan alueeseen kohdistunut paine ei ole välttämättä seurausta kuristamisesta, koska todistaja F:n mukaan D:n silmissä ei näkynyt kuristamiselle tyypillisiä pistemäisiä jälkiä.

H:n mukaan D:n kaulan ja keuhkon alueiden löydökset sopivat menehtymiseen tukehtumisen seurauksena.

Tukehtuminen on monivaiheinen tapahtuma. Ensin uhri kokee hapenpuutteen, mitä seuraa stressireaktio, jolla elimistö pyrkii varmistamaan hapensaantia. Tätä seuraa rytmihäiriö. Henkilö menettää tajuntansa, vaikka aivojen verenkierto ei lopu kokonaan.

H:n kertomuksen sekä hänen laatimiensa kuolinsyy- ja ruumiinavauslausuntojen perusteella D:n peruskuolinsyyt ovat olleet tukehtuminen ja alkoholi. Tukehtumisen syy on jäänyt epäselväksi, ja niitä voi olla useampia.

Asiassa ei ole saatu selville, milloin D:ssä todetut mustelmat ovat aiheutuneet. Todistajat M ja F eivät ole havainneet mustelmia. Lautumat ovat saman värisiä kuin mustelmat, mikä on vaikeuttanut mustelmien havaitsemista.

D:n selästä tai jalkojen takapuolelta ei ole löydetty mustelmia. Jos kyse olisi ollut syytteessä kuvatusta kamppailutilanteesta, tulisi tällaisia vammoja löytyä.

D:n oikean käden kynsienalusnäytteen tulos ei osoita tekijää. DNA-tulos voi selittyä D:n ja A:n aikaisemmalla luonnollisella kohtaamisella. Lisäksi D:n vasemman käden kynsien alta on löydetty ainakin kolmen muun henkilön DNA:ta, mutta ei A:n DNA:ta. Syytteelle vaihtoehtoiset tapahtumainkulut huomioon ottaen DNA-todistelulla ei ole suurta näyttöarvoa asiassa.

A:n DNA:ta ei ole löydetty myöskään D:n ruumiin alla olleesta aluslakanasta, sängyn vasemmalla puolella olleen tyynyn tyynyliinasta taikka hänen päällään olleen paidan tai topin selkäpuolelta otetuista näytteistä, eikä D:n asunnon ulko-ovesta tai avaimen tahranäytteistä. A:n tunnisteita ei löydy muualtakaan asunnosta, mikä tukee sitä, ettei hän ole ollut tapahtuma-aikaan asunnossa.

A:n hiusten tarttuminen D:n silmälaseihin voi selittyä usealla tavalla. A:n lattialla olleet hiukset ovat voineet tarttua silmälaseihin tai ne ovat tarttuneet, kun A oli käynyt D:n luona.

A on halunnut selvittää D:n kanssa D:n ja B:n eroasiaa. A on 4.7.2018 yöllä käynyt etukäteen ilmoittamatta D:n luona. D on ilmoittanut, ettei hän ole esteenä A:n ja B:n suhteelle. A ja D ovat halanneet B:n ja D:n asunnon portailla. On mahdollista, että D:n silmälasit ovat olleet hänen kädessään, ja A:n hiukset ovat tuolloin tarttuneet D:n silmälaseihin.

A:lla todetut mustelmat ovat tulleet, kun hän on paininut tapahtumia edeltäneenä viikonloppuna B:n kanssa. B ja A ovat painineet usein ja ottaneet voimakkaasti toisistaan kiinni.

D:n asunnon oven lasin rikkoutumisesta ei voida tehdä mitään tekoon tai tekijään liittyviä johtopäätöksiä. Lasin rikkojaa tai rikkoutumisen ajankohtaa ei ole selvitetty. Asiassa on epäselvää, miksi lasi on rikottu.

D:n asunnon lattialta olleista lasinpalasista on löydetty lenkkikengän osajälki. Osajälki vastaa kuvioinniltaan A:n lenkkikengän jälkeä, mutta ratkaisevia päätelmiä tästä ei voida tehdä. On myös huomioitava, että samanmerkkisiä jalkineita on myyty paljon. Epäselvää on, onko jalkineen jäljellä mitään yhteyttä käsiteltävänä olevaan rikokseen.

---

Syyttäjän vastaus

Vaatimukset

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudessa.

Perusteet

A:n syyllisyydestä tappoon ei jää varteenotettavaa epäilyä.

Kysymyksessä on ollut henkirikos ja luonnollisen kuoleman vaihtoehto on poissuljettu.

A:lla on ollut motiivi tekoon. A:lla on ollut pakkomielle B:tä kohtaan. Kun A on kokenut menettävänsä B:n, A on menettänyt tulevaisuudensuunnitelmansa ja päättänyt toimia. A on henkisen tilansa, luonteensa ja aikaisemman väkivallan käyttönsä perusteella kyennyt tekoon.

D:n oikean käden neljän kynnen alta on löydetty A:n DNA:ta. A on kertonut esitutkinnassa D:n kynnen alla mahdollisesti olevista iho- tai nahkalöydöksistä jo ennen kuin poliisi on kertonut A:lle löydöksistä.

D:n silmälasien nenätyynystä on löydetty kaksi pitkää ja tummaa hiusta. Toisen hiuksen juuresta on osoitettavissa A:n DNA:ta. Myös toinen hius on ollut samanlainen kuin A:n hiukseksi osoitettu hius.

Tapahtumapaikalla olleesta lasinpalasta on löydetty kengänjälki, joka on vastannut A:n käytössä olleiden lenkkikenkien pohjakuviota.

A:n on nähty tekoiltana pyöräilevän tekopaikan suuntaan. A:n saapumisajankohta Dorikseen on poikennut tavanomaisesta. A:sta tekoiltana tehtyjen havaintojen perusteella hänellä on ollut riittävästi aikaa teon suorittamiseen.

C:n vastaus

C on vedonnut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin ja vaatinut, että valitus hylätään.

B:n vastaus

B on vedonnut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin ja vaatinut, että valitus hylätään.

D ei ole antanut mitään aihetta A:n syyksi luetulle teolle. D ei ole voinut asettua vastarintaan huomattavasti vahvempaa A:ta vastaan. Teko on tapahtunut D:n kotona. Käräjäoikeuden A:lle tuomitsema rangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa A:n syyksi luetun rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Todistelu

Hovioikeudessa on esitetty kirjallisina todisteina ja katselmuskohteena

1. Hätäkeskukseen tehdyn soiton litterointi (esitutkintapöytäkirjan 2400/R/64/19 s. 439-440)
2. Kuolemansyylausunto (esitutkintapöytäkirja s. 442-443)
3. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavauspöytäkirja (esitutkintapöytäkirja s. 444-447)
4. Kartta (esitutkintapöytäkirja s. 451)
5. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 657-664)
6. Valokuvat 8 ja 9 (esitutkintapöytäkirja s. 820-821) sekä valokuvaliite, kuvat 1-4 (esitutkintapöytäkirja s. 826-827)
7. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 564-570)
8. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 580-592)
9. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 572-573)
10. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 575-577)
11. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 670-675)
12. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 676-679)
13. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 21.3.2019 RTL 20132/11/18 (esitutkintapöytäkirja s. 596-598)
14. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 3.5.2019 RTL 20132/12/18 (esitutkintapöytäkirja s. 599-600)
15. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 11.10.2018 RTL 20132/2/18 (esitutkintapöytäkirja s. 593-595)
15.1 Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 20.8.2019 RTL 20132/24/18 (esitutkintapöytäkirja Li 1 s. 4-6)
16. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 831-838)
17. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 841)
18. Valokuvaliitteen kuva 4 (esitutkintapöytäkirja s. 863)
19. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 14.6.2019 RTL 20132/19/18 (esitutkintapöytäkirja s. 601-603)
22. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 856-859)
23. Viesti (esitutkintapöytäkirja s. 771)
24. Viesti (esitutkintapöytäkirja s. 772)
25. Sairauskertomus ja lääkärintodistukset (esitutkintapöytäkirja s. 720-746, 690-691, 687-688, 684-685)
26. A:n tyttärelleen lähettämät viestit (esitutkintapöytäkirja s. 754-752)
27. A:n B:lle lähettämät viestit (esitutkintapöytäkirja s. 758-755)
28. Viestit (esitutkintapöytäkirja s. 777-778)
29. Viestit (esitutkintapöytäkirja s. 773)
30. Valokuvaliite, kuvat 3-6 (esitutkintapöytäkirja s. 815-819)
31. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 869-871)
32. Taulukko (esitutkintapöytäkirja s. 780-789)
33. D:n lähettämät viestit (esitutkintapöytäkirja s. 774-776)
34. Televalvontaliite (esitutkintapöytäkirja s. 766)
35. A:n ja B:n välinen puhelinkeskustelu (litteroituna esitutkintapöytäkirja s. 766-799, toistettu istunnossa äänitiedosto)
36. Taulukko (esitutkintapöytäkirja s. 770)
37. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 19.8.2019 RTL 5418/4/19 (esitutkintapöytäkirja Li 1 s. 7-8)
38. Valokuvaliite, kuva 4 (esitutkintapöytäkirja s. 452-457)
39. Tele- ja tilakuuntelulla tallennetut A:n keskustelut (esitutkintapöytäkirja Li 2 s. 4-61)
42. = 25. Potilaskertomus (esitutkintapöytäkirja s. 720-746, 690-691, 687-688, 684-685)
43. Potilaskertomus (esitutkintapöytäkirjan s. 710)
44. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 27.5.2019 RTL 20132/20/18 (esitutkintapöytäkirja s. 637)
45. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 9.4.2019 RTL 20132/13/18 (esitutkintapöytäkirja s. 640-641, Dna-lausunto kohdat 73, 73a, 73b, 74, 74a, 74b)
46. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 23.10.2018 RTL 20132/5/18 (esitutkintapöytäkirja s. 613)
47. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 2.4.2019 RTL 20132/10/18 näytteet 12, 59-60 (esitutkintapöytäkirja s. 651-653)

Hovioikeudessa on esitetty uusina kirjallisina todisteina:

40A. Kuvakaappaukset (esitutkintapöytäkirja Li 5 s. 45-46)
40B. Tiedot gmail-tilistä (esitutkintapöytäkirja Li 5 s. 58)
40C. Viestit (esitutkintapöytäkirja Li 5 s. 65-75)
40D. Kartta (esitutkintapöytäkirja s. 830)
40E. Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirja s. 874)
48. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 29.9.2020 (esitutkintapöytäkirja Li 5 s. 59-61)
49. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 12.10.2020 (esitutkintapöytäkirja Li 5 s. 62-64)
50. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 19.12.2018 RTL20132/9/18 (esitutkintapöytäkirja s. 644-645)
51. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 19.12.2018 RTL20132/8/18 (esitutkintapöytäkirja s. 646-648)

Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa C ja B sekä A. Hovioikeudessa on kuultu todistajina E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, U, V, Y, Å ja Ö. Hovioikeudessa on kuultu uusina todistajina H1, G1 ja E1.

Henkilöitä B, A, E, N, I, J, M, O, P, Q, R, S, T, U, V, Y, G1, Å, Ö sekä E1 kuultaessa on luettu otteita heidän esitutkintakertomuksistaan.

Muuna todisteluna hovioikeudessa on kuultu A:n ja B:n välinen puhelinkeskustelu.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu hovioikeudessa

1. Hovioikeudessa ratkaistavana on keskeisesti näyttökysymys siitä, voidaanko A:n katsoa tuomitsemiskynnyksen ylittymisen edellyttämällä varmuudella syyllistyneen käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan tappoon.

Näytön arviointia koskevat lainkohdat ja muut oikeusohjeet

2. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla.

3. Korkeimman oikeuden rikosasioita koskevassa ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Todistusharkinnassa yleisesti noudatettaviin periaatteisiin on kuitenkin katsottu kuuluvan muun muassa sen, että todisteita arvioidaan objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti. Lisäksi todisteita on arvioitava yksilöidysti ennen kokonaisarvioinnin tekemistä. Jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava asiassa esitettyjen muiden vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen valossa. Näitä seikkoja on myös käsiteltävä tuomion perusteluissa (ks. KKO 2013:96, kohta 6, KKO 2019:54, kohta 10, KKO 2019:55, kohta 14, KKO 2019:78, kohta 11 ja KKO 2021:5, kohta 43).

4. Hovioikeus katsoo, että rikosasioiden todistusharkinnassa tuomioistuimen on ensin määriteltävä ne tosiseikat, joihin syytteen teonkuvauksessa on rangaistusvaatimuksen tueksi vedottu. Näistä seikoista esitettyä näyttöä on ensin arvioitava yksilöidysti ja sellaisella tavalla, joka täyttää asianmukaiselle todistusharkinnalle asetetut, edellä selostetut vaatimukset. Jos jonkin syytteen teonkuvauksessa vedotun seikan tueksi ei ole esitetty riittävää näyttöä, syyte on hylättävä jo tällä perusteella. Jos sitä vastoin syytteessä vedottujen seikkojen tueksi on esitetty lähtökohtaisesti luotettavaa näyttöä, arvioitavaksi tulee mahdollinen vastaajan kertomus ja sitä mahdollisesti tukevan todistelun merkitys.

5. Rikosasiassa noudatettavasta todistustaakasta ja tuomitsemiskynnyksestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:ssä. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

6. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että rikosasiassa vastaajan ei edellytetä puolustautuakseen voivan esittää vastanäyttöä syyttäjän todistelulle taikka kykenevän esittämään vakuuttavaa todistelua oman kertomuksensa paikkansapitävyydestä. Rikosasioissa tuomitsemiskynnyksen ylittymistä koskevassa kokonaisarvioinnissa on arvioitava sitä, voidaanko vastaajan kertomuksesta ilmenevää tai olosuhteista muutoin pääteltävissä olevaa, hänen edukseen puhuvaa syytteen teonkuvaukselle joiltakin osin vaihtoehtoista tapahtumainkulkua pitää olennaisilta osiltaan mahdollisena ja siinä määrin todennäköisenä, että sen olemassaoloa ei voida riittävällä varmuudella poissulkea. Tuomioistuimen on tuomitsemiskynnyksen ylittymistä arvioidessaan viime kädessä ratkaistava se, ylittääkö syytteen tueksi esitetty näyttöä tuomitsemiskynnyksen, toisin sanoen jääkö vastaajan syyllisyydestä näyttöä kokonaisuutena tarkasteltaessa sellainen varteenotettava epäily, jonka johdosta syyte on hylättävä (ks. KKO 2013:96, kohta 9, KKO 2019:54, kohta 12, KKO 2019:55, kohta 16, KKO 2019:78, kohta 12 ja KKO 2021:5, kohta 45).

7. Tässä tapauksessa syytteen tueksi esitettyä näyttöä arvioitaessa on otettava huomioon myös niin sanotun aihetodistelun arviointia koskevat oikeusohjeet, joita on selostettu muun muassa huumausainerikosten näytön arviointia koskevissa ennakkopäätöksissä KKO 2017:12 ja KKO 2017:93.

8. Aihetodisteluun perustuvassa todistusharkinnassa todisteiden kokonaisharkinnalla on usein keskeinen merkitys. Kokonaisharkinnan keskeisestä merkityksestä huolimatta tuomioistuin on velvollinen arvioimaan asiassa esiin tulleiden seikkojen merkityksen myös erikseen siten kuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään. Aihetodisteluun ja todisteiden kokonaisharkintaan perustuvassa harkinnassa on myös yleensä tärkeää arvioida asian käsittelyssä esiin tulleiden seikkojen perusteella se, onko jokin syytteessä väitetylle teonkuvaukselle vaihtoehtoinen tapahtumainkulku mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella sulkea pois. Siten yleisten kokemussääntöjen soveltaminen ja vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen tai selitysten tarkastelu kuuluvat näytön harkintaan myös aihetodistelutilanteissa (ks. KKO 2017:12, kohta 7 ja KKO 2017:93, kohta 8).

9. Rikosasiassa vastaajan kertomuksen mahdolliselle epäuskottavuudelle, joka koskee syytteelle vaihtoehtoisen tapahtumainkulun olemassaoloa, voidaan näytön arvioinnissa antaa merkitystä syytteen tueksi esitetyn näytön todistusvoimaa harkittaessa vasta siinä vaiheessa, kun rikosasian kantaja on esittänyt riittävän vahvan näytön syytteen tueksi (KKO 2017:12, kohta 11 ja KKO 2021:5, kohta 45). Vastaajan kertomuksen mahdollinen epäuskottavuus jonkin seikan osalta ei siten voi sellaisenaan lisätä syytteen tueksi esitetyn näytön todistusvoimaa siitä, mikä kyseisellä näytöllä itsessään on. Toisin sanoen vastaajan kertomuksen mahdollisesta epäuskottavuudesta ei itsessään voida päätellä, että syytteen teonkuvaus kertomuksen kohteena olevilta osilta pitäisi paikkansa, vaan rikosasian kantajapuolelta edellytetään, että syytteen tueksi vedotuista seikoista esitetään myös näiltä osin riittävä selvitys.

10. Keskeisiin rikosoikeudellisiin periaatteisiin kuuluvat myös syyttömyysolettama ja se, että epäselvässä näyttötilanteessa asia on ratkaistava vastaajan eduksi (ks. KKO 2013:77, kohta 15, KKO 2014:78, kohta 34 ja KKO 2019:98, kohta 42). Selvää on, että mitä vakavammasta rikoksesta vastaajaa syytetään, sitä suuremmalla varmuudella vastaajan eduksi puhuvat vaihtoehtoiset tapahtumainkulut on kyettävä sulkemaan pois.

Jutun tarkempi kysymyksenasettelu

11. Hovioikeus katsoo, että syytteen teonkuvauksessa vedottujen seikkojen arvioinnissa merkitystä on ensinnäkin B:n ja D:n asunnolla 6. ja 7.7.2018 sattuneista tapahtumista esitetyllä selvityksellä. Tämän jälkeen ratkaistaviksi tulevat D:n kuolinsyy ja -aika. Perusteluissa tarkastellaan tämän jälkeen muita seikkoja, jotka syyttäjän mukaan liittävät A:n syytteenalaiseen rikokseen. Näistä seikoista esitettyä näyttöä arvioitaessa huomioon on otettava myös todistelulle esitetyt vaihtoehtoiset selitykset.

12. Mikäli syytteen tueksi vedottuja seikkoja ja aihetodisteita on niistä esitetyn näytön perusteella pidettävä luotettavasti selvitettyinä, arvioitaviksi tulevat vielä teonkuvaukselle vaihtoehtoiset, A:n eduksi puhuvat tapahtumainkulut ja se, voidaanko tällaisia vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja pitää mahdollisina ja siinä määrin todennäköisinä, että niitä ei voida tuomitsemiskynnyksen ylittymisen edellyttämällä varmuudella sulkea pois.

13. Asiassa esitettyä näyttöä selostetaan jäljempänä siltä osin kuin sillä on ollut asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.

Näyttö ja sen arviointi

Tapahtumat ja havainnot B:n ja D:n asunnolla 6. ja 7.7.2018

14. Hovioikeudessa esitetty näyttö on tältä osin asiaan vaikuttavilta osilta vastannut käräjäoikeuden tuomiossa selostettua näyttöä (s. 19 – 22).

D:n kuolinsyy

15. B sekä todistajina kuullut M ja F ovat yhtenevästi kertoneet, että D on hänet löydettäessä maannut sängyllään vatsallaan kasvot osaksi tyynyn reunaa vasten. D:n vasen käsi ollut ollut ojentuneena vasemmalle. Käden asento on ollut, kuten käräjäoikeus on todennut, sikäli luonnoton, että käsi on osoittanut keskelle sänkyä (s. 31). D:n makuuasento ilmenee myös todisteina esitetyistä valokuvista (K8, kuvat 11-16), jotka ovat F:n mukaan kuvanneet tilannetta sellaisena kuin se on ollut, kun poliisi oli tullut paikalle. F:n kertoman mukaan D:n silmässä oli ollut veritippa ja tyynyliinan päällä oli ollut suusta tullutta eritettä. Nämä löydökset ilmenevät myös kyseisistä valokuvista (K8, kuvat 15, 17 ja 19).

16. D:ssä on B:n paikalle tullessa ollut jo havaittavissa kuolonkankeutta. B on hätäkeskukseen noin kello 05.10 soittamassaan puhelussa luonnehtinut ruumista aivan kankeaksi ja kylmäksi (K1). B on lisäksi hovioikeudessa kertonut, että hän oli yrittänyt vääntää D:n vasenta kättä, mutta hän ei ollut siinä onnistunut. B:n mukaan D:n ruumis oli ollut kylmä ja jäykkä, ja tämän kasvot olivat olleet tummat. Paikalle saapuneessa järjestyspoliisin partiossa ollut M on luonnehtinut D:n ruumista kylmäksi ja jäykäksi. Ruumis oli M:n sitä kääntäessä kääntynyt ”pakettina”, eikä M ollut kyennyt nostamaan ruumiin olkapäätä tai kyynärvartta.

17. Kirjallisena todisteena esitetystä oikeustieteellisestä kuolemansyylausunnosta (K2, s. 2) ilmenee, että D:n kuolinsyynä on muiden selittävien tekijöiden puuttuessa pidetty tukehtumista. Kyseisessä lausunnossa on pidetty mahdollisena sitä, että D:n kaulaan oli voinut kohdistua ulkoista väkivaltaa tai että tukehtuminen oli voinut aiheutua kasvojen hengitysaukkojen, suun ja sierainten, peittämisestä tyynyllä tai muulla pehmeällä vuodevaatteella.

18. D:n on todettu kuollessaan olleen alkoholin vaikutuksen alainen, ja nämä pitoisuudet ovat voineet vaikuttaa hänen toimintakykyynsä sitä heikentävästi. Kuolintodistukseen peruskuolemansyyksi on merkitty tukehtuminen ja myötävaikuttaneeksi syyksi humalatila. Kuolema on avauslöydösten (K3) ja poliisitutkinnassa saatujen tietojen perusteella luokiteltu oikeuslääketieteellisessä kuolemansyylausunnossa henkirikokseksi.

19. Oikeustieteellisen kuolinsyylausunnon laatinut oikeuslääkäri H on hovioikeudessa todistajana vahvistanut lausunnon ja kertonut, että D:n kaulan alueen pehmytkudoksissa oli ollut runsaasti verta, mikä ei selity lautumilla, vaan oli ollut elämänaikaista veren pakkautumista kaulan alueelle. Tämän oli aiheuttanut kaulan alueen kuristustila. Myös keuhkokudoksen rakenteesta tehdyt havainnot viittasivat H:n mukaan tukehtumiseen. Hengityksen salpautuminen ei tapahdu sekunneissa, sillä normaali ihminen kykenee pidättämään jonkin aikaa hengitystään. Terveellä ihmisellä toimintakyky alkaa heiketä minuutin jälkeen. D:llä ei ollut ollut sellaisia sydän- tai verisuonisairauksia, jotka olisivat voineet vaikuttaa menehtymiseen, vaikkakin D:n suussa ollut purentakisko oli H:n käsityksen mukaan voinut jonkin verran vaikuttaa hengitystoimintaan. D oli H:n mukaan ollut elimellisesti terve, eikä D:llä ollut ollut myöskään äkkikuolemalle altistaneita sairauksia. H ei ruumista tutkiessaan ollut kertomansa mukaan havainnut sellaisia löydöksiä, jotka olisivat antaneet aiheen epäillä, että kuolema olisi ollut luonnollinen.

20. H ei todistajana ole pitänyt perusteltuna sellaista olettamusta, että D olisi tukehtunut humalatilansa seurauksena. H on luonnehtinut D:n päihtymystilaa keskivahvaksi. Tavallisesti ihmiset voivat kuitenkin usein mennä nukkumaan tällaisessa humalatilassa, eikä heille aiheudu asentoon liittyvää tukehtumista, mitä H on pitänyt hyvin epätodennäköisenä. H on pitänyt hyvin epätodennäköisenä myös sitä vaihtoehtoa, että D:n vieressä sängyn vasemmalla puolella hänen kuolinyönään riidattomasti maannut E olisi voinut kädellään vahingossa aiheuttaa D:n kuoleman. H on tämän johdosta todennut, että ihmisellä on suojarefleksejä. Tukehtumisen tunne on niin voimakas, että tukehtumaisillaan oleva henkilö varmuudella heräisi niihin ja siirtäisi käden pois. Tätä vastaan puhuu myös se, että E:n DNA:ta on löydetty vain sängyn vasemmalta puolelta tyynyliinan päältä. Petivaatteista tehtävien päätelmien perusteella E on nukkunut sängyn vasemmalle puolelle laskostellun peiton päällä.

21. Hovioikeus toteaa, että valokuvasta (K8, kuva 11) ilmenevien, sängyn vasemmalla puolella olevien painaumajälkien perusteella E on nukkunut D:stä niin etäällä, että hänen käsivartensa tai kätensä ei mitä ilmeisimmin olisi edes ulottunut painamaan D:n päätä tyynyä kohti, kun huomioon otetaan myös D:n ruumiin sijainti sängyllä. Jos näin olisikin tapahtunut, H:n kertomuksesta ilmenneiden seikkojen perusteella varsin todennäköistä olisi ollut, että D olisi siinä tapauksessa herännyt ja siirtänyt käden pois.

22. Yhteenvetona D:n kuolinsyystä esitetystä näytöstä hovioikeus toteaa, että painavin näyttöarvo kuolinsyystä on annettava H:n kertomukselle. H:lla on asiantuntemuksensa perusteella ollut parhaat edellytykset arvioida kuolinsyytä. Käräjäoikeuden tavoin (s. 31) hovioikeus toteaa, että H:n kertomuksen ja oikeuslääketieteellisen kuolemansyylausunnon perusteella D.n menehtyminen luonnollisen kuoleman seurauksena on hyvin epätodennäköistä.

23. Siihen, että D:n kuolema ei ole ollut luonnollinen, vaan että kuolemaan on liittynyt myös häneen kohdistettua ulkoista väkivaltaa, viittaavat lisäksi eräät todisteina esitetyistä valokuvista ilmenevät seikat (K8). Valokuvista 14 – 16 ilmenee, että D:n paita on ollut voimakkaasti rypistynyt lapaluiden välistä, ja hänen hiuksensa ovat jakautuneet niskan molemmille puolille. Lisäksi valokuvassa 11 ilmenevä, petauspatjan oikeassa reunassa D:n lantion kohdalla oleva painaumajälki sopii syntyneeksi siinä yhteydessä, kun D:tä on painettu patjaa vastaan, jolloin tekijä on voinut olla joko kokonaan tai osittain D:n päällä.

24. Valokuvista ilmenevät edellä mainitut seikat ja sängyn korkeus tukevat sellaista päätelmää, että D:n päätä on painettu niskan alueelta alaspäin tyynyä ja patjaa kohden, ja hänen ylävartaloaan on toisella kädellä painettu lapaluiden välistä sänkyä kohti. Sänky on matala, mihin nähden luonnollista on, että tekijä on D:tä kohti kumartuessaan ja hänen päätään painaessaan hakenut polvellaan tukea sängyltä. Myös D:n vasemman käden asento sopii siihen, että hän on ennen kuolemaansa yrittänyt kädellään kohottaa yläruumistaan nostaakseen päätään ja saadakseen happea ja että hän on menehtynyt sitä yrittäessään.

25. D:llä on oikeuslääketieteellisen ruumiinavauspöytäkirjan (K3, s. 2) mukaan ollut suussaan purentakisko, joka hänellä oli B:n mukaan ollut oikomishoidon vuoksi käytössään jo varsin pitkään. D oli B:n mukaan käyttänyt kiskoa vain öisin, ja hän oli pannut sen suuhunsa vasta nukkumaan mennessään. Kun huomioon otetaan myös D:n vaatetus, hovioikeus pitää ilmeisenä sitä, että tekijä on yllättänyt D:n hänen nukkuessaan. Nämä seikat selittävät osaksi myös sitä, minkä vuoksi asunnolla ei ole ollut havaittavissa kamppailun jälkiä.

26. Yhteenvetona edellä lausutusta hovioikeus toteaa, että syytteen tueksi esitetystä näytöstä voidaan tuomitsemiskynnyksen ylittymisen edellyttämällä varmuudella päätellä, että D ei ole menehtynyt luonnollisen kuoleman seurauksena, vaan kuolema on ollut seurausta häneen kohdistetusta ulkoisesta väkivallasta, jonka vuoksi hän on tukehtunut.

D:n kuolinaika

27. Hovioikeus viittaa D:n kuolinajan osalta ensinnäkin B:n ja todistaja M:n havaintoihin, joita on selostettu kohdassa 16. F on kertonut, että hän oli mitannut D:n ruumiinlämmön kolme kertaa, kello 9.30, 10.00 ja 10.20 ja että ruumiinlämpö oli jokaisella mittauskerralla ollut 34 astetta. H on todistajana kertonut, että hän oli oikeuslääketieteellistä kuolinsyylausuntoa laatiessaan keskustellut F:n kanssa ruumiinlämmön mittauksesta ja että hän oli tuossa vaiheessa pitänyt F:n mittaustapaa perusteltuna.

28. H:n mukaan D:n kuolinaika on laskennallisesti ajoittunut kello 00.00 ja kello 04.00 väliseen aikaan. H on pitänyt epätodennäköisenä, että D olisi kuollut ennen puoltayötä. H:n esittämä arvio on hänen mukaansa perustunut siihen, että kello 05.25 D oli ollut jo täysin kankea. Ihmisen kuollessa aineenvaihdunta päättyy eikä se tuota enää lämpöä, jolloin ruumiin lämpötila lähtee tasoittumaan ympäristön lämpötilan kanssa ja ruumiin lämpöä haihtuu ympäröivään ilmaan. Ruumiin jäähtyminen tapahtuu aluksi nopeammin, mutta se hidastuu, kun ruumiin lämpötila lähestyy ympäröivän ilman lämpötilaa.

29. H:n mukaan kuolonkankeus on yleensä täydellinen kuuden tunnin kuluttua kuolemasta. H on kertonut, että kuolinaikaa koskeva arvio perustuu tilastotietoihin. Nämä tilastotiedot ovat peräisin sellaisista tutkimuksista, joissa vainajan kuolinhetki on ollut etukäteen tiedossa ja kankeuden etenemistä on voitu luotettavalla tavalla seurata.

30. Kuolonkankeus on H:n mukaan kuitenkin yksilöllistä, ja sen etenemisessä esiintyy vaihtelua, joka liittyy esimerkiksi ruumiinrakenteeseen, lihaskudoksen määrään sekä niihin olosuhteisiin, joissa ruumis on ollut. Lihavalla henkilöllä kuolonkankeus etenee hitaammin kuin hoikalla. Lämpimässä kuolonkankeus kehittyy hitaammin kuin kylmässä. Jos ruumis on ollut vuoteessa peiton alla, petivaatteet hidastavat lämmön haihtumista ja siten ruumiin jäähtymisnopeutta. Samoin ruumiin lämmön haihtuminen hidastuu, jos huoneen lämpötila on korkea eikä siellä ole ilmanvaihtoa.

31. B:n ja D:n makuuhuoneen lämpötila on ollut aamulla 7.7.2018 F:n mittauksen mukaan 23,5 astetta. Todisteena esitettyjen valokuvien (K8) sekä B:n, F:n ja M:n kertomusten mukaan D:n ruumis ollut löytöhetkellä ollut osittain peiton alla.

32. Hovioikeus katsoo, että D:n täsmällistä kuolinaikaa ei ole saatu selville. D:n ruumis on kuitenkin noin kello 05.00 – 05.30 aikaan ollut täysin jäykistynyt. H:n mukaan kuolonkankeuden kehittyminen vaatii normaalioloissa kuusi tuntia. Tähän nähden asiassa ei ole poissuljettua, että D olisi kuollut 6.7.2018 ennen puoltayötä.

D:n silmälaseista löytyneet hiukset

33. B:n ja C:n kertomuksilla on selvitetty, että D oli omistanut useita silmälaseja. B:n ja C:n kertoman mukaan D oli kuitenkin käyttänyt silmälaseja lähinnä kotona ollessaan. Samoin on kertonut myös D:n sisar, todistaja U. D:n naapuri, todistaja I on kertonut, että D oli käyttänyt silmälaseja todistajan nähden vain puutarhatöitä tehdessään.

34. B:n, C:n ja todistaja I:n kertomuksilla on selvitetty, että D:n käytössä tapahtuma-aikaan ovat olleet todisteena esitetyn valokuvaliitteen K11 kuvasta 1 ilmenevät silmälasit. D oli ostanut myös toiset lasit, joita hän ei kuitenkaan ollut käyttänyt.

35. B:n sekä todistajina kuultujen G:n ja F:n kertomuksilla on selvitetty, että D:n käytössä olleet silmälasit ovat päätyneet poliisille sen johdosta, että B oli 1.8.2018 soittanut niistä G:lle. G oli hakenut silmälasit. B oli tuossa yhteydessä kertonut G:lle löytäneensä silmälasit makuuhuoneesta sängyn vasemman puolen reunan alta ja nostaneensa ne jakkaralle. G oli valokuvannut silmälasit. Silmälaseissa oli ollut kaksi pitkää, tummaa hiusta, jotka olivat takertuneet kiinni silmälasien oikeaan nenätyynyyn. Kyseiset silmälasit ilmenevät myös todisteena esitetyn valokuvaliitteen K8 kuvista 20-23, ja niistä taltioidut hiukset saman liitteen valokuvista 24 ja 25.

36. F on kertonut, että hän oli havainnut silmälasit jo 10.7.2018, jolloin hän oli nähnyt, että niissä oli ollut kiinni hiuksia. Tämä ilmenee myös todisteena esitetyn valokuvaliitteen K8 valokuvan 20 yhteydessä olevasta kuvatekstistä, jonka mukaan D:n silmälasit on 10.7.2018 kuvattu, kun ne ovat olleet makuuhuoneen nurkassa jakkaran vieressä. Valokuvasta 21 ilmenee, että silmälaseissa on ollut kiinni hiuksia. Hovioikeus toteaa, että B on ollut vapautensa menettäneenä 7. - 17.7.2018 eli siinä vaiheessa, kun D:n silmälasit on ensimmäisen kerran valokuvattu 10.7.2018.

37. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion DNA-tutkimuslausunnosta 21.3.2019 (K13) ilmenee, että sittemmin tutkimusnäytteiksi toimitetut hiukset ovat olleet pituudeltaan noin 24 ja 29 senttimetriä, ja toisesta näytteestä on voitu osoittaa A:n DNA-tunniste. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 3.5.2019 (K14) ilmenee, että molemmat näytteiksi toimitetut hiukset ovat todennäköisesti peräisin samasta henkilöstä. Lisäksi lausunnossa todetaan, että elävän juuren omaavat hiukset eivät todennäköisesti irtoa päänahasta itsestään, vaan tarvitsevat irrotakseen jonkinasteista voimaa.

38. Hovioikeus toteaa mainitusta todistelusta voitavan varmuudella päätellä, että D:n käytössä olleista silmälaseista taltioidut kaksi hiusta ovat kuuluneet A:lle. Asianosaisten välillä on erimielisyyttä siitä, millaisen tapahtumainkulun seurauksena hiukset ovat päätyneet silmälaseihin.

39. Syyttäjä on väittänyt, että hiukset ovat päätyneet silmälaseihin sen johdosta, että A oli syytteessä tarkoitetussa tilanteessa kohdistanut D:hen väkivaltaa. A:n mukaan silmälaseihin on voinut tarttua hänen hiuksiaan, joita makuuhuoneen lattialle on jäänyt hänen vieraillessaan asunnossa. Vaihtoehtoisesti hiukset ovat voineet päätyä silmälaseihin, kun A oli 4.7.2018 mennyt tapaamaan D:tä B:n ja D:n asunnolle. D oli A:n mukaan tuolloin halannut häntä. Myös jokin muu tapahtumainkulku on mahdollinen.

40. Asiassa on selvitetty, että A on 3. ja 4.7.2018 välisenä yönä käynyt tapaamassa D:tä B:n ja D:n asunnolla.

41. A on kertonut olleensa kyseisellä käynnillä itkuinen, koska hän oli käynyt läpi edesmenneen poikansa tavaroita, ja he olivat D:n kanssa keskustelleet. Keskustelun päätteeksi D oli hakenut B:n laatikot ”vinkiksi isännälle” ja kysynyt, olisiko A halunnut jäädä yöksi. Käynnin päätteeksi D oli tullut halaamaan A:ta ja sanonut, että ”kyllä tämä paremmaksi muuttuu”. D oli ottanut A:ta kiinni ja silittänyt tätä selkään.

42. Todisteena esitetyistä, D:n lähettämistä Facebook Messenger -viesteistä (K33) ilmenee, että hän oli 4.7.2018 sisarelleen U:lle ja 5.7.2018 ystävättärelleen Ö:lle sekä 4.7.2018 eräälle kolmannellekin henkilölle kertonut, että ”harakka” oli käynyt edeltäneenä yönä puoli kahdelta oven takana itkemässä surkeuttaan ja uhittelemassa hengellään. D on sanotuissa viesteissä kertonut nostaneensa B:n tavaroita sisältäneet laatikot portaille ja kehottanut A:ta ottamaan ne mukaansa, mitä tämä ei kuitenkaan ollut tehnyt. Hovioikeus toteaa, että viesteissä mikään ei viittaa siihen, että A olisi mennyt asuntoon sisälle tai halannut D:tä kohdatessaan tämän B:n ja D:n asunnolla 4.7.2018 noin kello 01.30.

43. U:n muistikuvat siitä, mitä D oli kertonut hänelle kyseisestä A:n käynnistä D:n asunnolla, eivät enää häntä hovioikeudessa todistajana kuulusteltaessa ole olleet erityisen hyvät. U on kuitenkin pitänyt hyvin epätodennäköisenä sitä, että D olisi kehottanut A:ta yöpymään luonaan. U:n mukaan D olisi kenties voinut pari vuotta aikaisemmin ehdottaakin yöpymistä, mutta D:n ja A:n välit olivat loppuaikoina, ennen D:n menehtymistä, olleet kireät, ja D oli ollut tilanteeseen uupunut.

44. U, samoin kuin C, on lisäksi kertonut, että D ei ollut halannut edes läheisiään.

45. A:n vierailusta D:n luona on kuultu todistajana myös T:tä, joka on ollut D:n läheinen ystävätär. D oli puhunut avioliittoonsa liittyneistä asioista T:lle, jonka mukaan D oli ollut tilanteen johdosta hämillään ja nöyryytetty sekä kokenut pienellä paikkakunnalla olonsa tukalaksi. A:n yöllisestä käynnistä D oli kertonut T:lle, että A oli ollut hyvin tuohtunut, kun mitään ei ollut eroon liittyen tapahtunut eikä B ollut lopullisesti muuttanut pois kotoaan, ja epäillyt, olivatko B ja D edes olleet eroamassa. Pihalla oli käyty kovaäänistä keskustelua. T on uskonut, että D ei ollut ollut halukas päästämään A:ta sisälle asuntoon, koska hän oli ollut vaivaantunut tilanteesta. Pääkäsittelyssä antamansa kertomuksen vertailuaineistoksi nostetussa esitutkintakertomuksessaan T on kertonut D:n kertoneen, että hän ei ollut päästänyt A:ta sisään asuntoon.

46. B on käsityksenään kertonut, että D ei ollut tarjonnut A:lle yösijaa tai halannut tätä, kun A oli 3. ja 4.7.2018 välisenä yönä käynyt tapaamassa D:tä. B:n mukaan A:n ja D:n välillä oli tämän kuolinaikaan ollut kitkaa. D ei ollut lainkaan pitänyt A:n vierailuista, vaikka käynnin yksityiskohdista ei ollut puhetta ollutkaan.

47. Hovioikeus toteaa, että A:n kertomus käynnistään D:n luona 3. ja 4.7.2018 välisenä yönä on varsin olennaisessa ristiriidassa muun todistelun kanssa. D:n kertomus hovioikeudessa on myös poikennut hänen käräjäoikeudessa kertomastaan (tuomion s. 11), jonka mukaan D:llä ei ollut ollut silmälaseja heidän halatessaan 3. ja 4.7.2018 välisenä yönä. A on myös esitutkinnassa kertonut tapaamisen tarkemmasta ajankohdasta vaihtelevasti, mikä ilmenee käräjäoikeuden tuomion sivuilta 11-12. D:n ystävättärilleen lähettämistä viesteistä, samoin kuin hovioikeuden luotettavana pitämästä henkilötodistelusta on ilmennyt, että D ei ole pitänyt A:n käynneistä, ja käynnin aikoihin D:n ja A:n välit ovat olleet ilmeisen kireät. Myös A:n B:lle kyseisenä yönä lähettämät viestit (K27) tukevat tätä johtopäätöstä. Kun huomioon otetaan nämä seikat ja se, että A:n käynti B ja D:n asunnolla on ajoittunut öiseen aikaan ja sen yhteydessä asioita on selvitetty eroon liittyneitä asioita kovaan ääneen, hovioikeus pitää poissuljettuna sitä, että D olisi tämän käynnin yhteydessä halannut A:ta niin, että tämän hiuksia olisi joutunut D:n silmälaseihin. Tätä päätelmää tukee myös se, että D ei C:n ja U:n yhtenevien ja hovioikeuden luotettavina pitämien kertomusten perusteella ollut halannut edes läheisiään.

48. Siihen nähden, että A:n hiukset ovat silmälasien löytöaikaan olleet kietoutuneina D:n silmälasien oikeaan nenätyynyyn, olisi myös hyvin epätodennäköistä, että D ei olisi havainnut kyseisiä, varsin pitkiä hiuksia jo niiden tartuttua silmälaseihin ja poistanut niitä siinäkin tapauksessa, että hiukset olisivat tarttuneet laseihin hänen halattuaan A:ta tämän väittämällä tavalla. D on hänestä otettujen valokuvien perusteella ollut ulkonäöstään tarkka ja huoliteltu henkilö, kuten myös hänen läheisensä ja ystävänsä ovat kertoneet. Myös muutoin hyvin epätodennäköistä on, että silmälaseja kotonaan säännönmukaisesti käyttävä henkilö ei parin päivän aikana huomaisi ja poistaisi lähes 30 senttimetriä pitkiä hiuksia silmälasiensa nenätyynystä.

49. D:n on edellä kohdassa 33 selostetulla, hovioikeuden luotettavana pitämällä todistelulla osoitettu käyttäneen silmälaseja lähinnä kotona ollessaan. C:n ja B:n kertomusten mukaan D on lisäksi nukkumaan mennessään laittanut silmälasinsa sängyn vierellä sen oikealla puolella olleelle jakkaralle, jota tämä on käyttänyt yöpöytänä. Siihen nähden, että silmälasit ovat olleet niiden löytöpaikalla jo 10.7.2018, jolloin F on mennyt asuntoon ja valokuvannut ne, hovioikeus pitää ilmeisenä, että silmälasit ovat olleet samalla paikalla myös D:n kuolinaikaan ja että hiukset ovat olleet takertuneet niihin jo tuossa vaiheessa.

50. Tätä päätelmää tukee varsin vahvasti se, että F:n kertoman mukaan B ja D:n asunto oli eristetty jo 7.7.2018. Asunto on ollut eristetty myös siinä vaiheessa, kun F on 10.7.2018 käynyt asunnolla. Asiassa ei ole suoranaisesti väitettykään, että hiukset olisi silmälaseihin asetellut joku tuntemattomaksi jäänyt henkilö, mutta sanottuihin seikkoihin nähden myöskään tällaista vaihtoehtoa ei voida pitää mahdollisena.

51. Hovioikeus toteaa, että edellä selostettujen seikkojen perusteella asiassa voidaan pitää selvitettynä sitä, että A:n hiukset ovat tarttuneet D:n silmälaseihin tämän kuolinyönä. Tällainen päätelmä on perusteltu myös siihen nähden, että asiassa ei ole väitetty tai ilmennyt aihetta epäillä sellaista, että A:n hiukset olisivat voineet joutua D:n silmälaseihin jonakin muuna ajankohtana kuin kuolinyönä tai 3. ja 4.7.2018 välisenä yönä, kun A on käynyt B ja D:n asunnolla.

D:n oikean käden kynsien alta taltioidut DNA-näytteet

52. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 11.10.2018 (K15) ilmenee, että D:n oikean käden kynsien alta otetuissa neljässä näytteessä on voitu osoittaa DNA:ta, joka sopii sekä D:n että A:n DNA-tunnisteeksi. DNA-rekisteristä ei ole löydetty muita sekoitustulokseen sopivia henkilöiden tunnisteita. DNA-sekoitustulosten todistusarvon laskemista koskevan Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 20.8.2019 (K15.1) mukaan saatu sekoitustulos on yli miljardi kertaa todennäköisempi, jos tulos on peräisin D:stä ja A:sta, kuin että se olisi peräisin D:stä ja sellaisesta tuntemattomasta henkilöstä, joka ei ole lähisukua A:lle.

53. Mainitulla todistelulla on osoitettu, että D:llä on hänen kuollessaan ollut A:n DNA:ta oikean kätensä neljän kynnen alla.

54. A on lausunut, että hänen DNA:taan oli voinut päätyä D:n kynsien alle siinä vaiheessa, kun hän oli 3. ja 4.7.2018 välisenä yönä käynyt B ja D:n asunnolla. Hovioikeus viittaa edellä kohdassa 47 todettuihin johtopäätöksiin, jotka koskevat kyseistä käyntiä ja toteaa, että kyseisessä kohdassa lausutuilla perusteilla on pidettävä poissuljettuna sitä, että D olisi kyseisen käynnin yhteydessä halannut A:ta.

55. Sitä vastaan, että A:n DNA:ta olisi voinut joutua D:n kynsien alle kyseisen käynnin yhteydessä, puhuu myös A:n väitetystä halauksesta esittämä kuvaus. A oli kertonut, että hän oli joutunut kumartumaan halatessaan D:tä, joka oli puolestaan laittanut kätensä A:n ympärille ja silittänyt tätä selästä. A:n kertomuksesta ei voida päätellä, että D:n kädet olisivat hänen kuvauksensakaan perusteella olleet kontaktissa A:n ihon kanssa. Lisäksi on huomattava, että kyse on kynnenalusnäytteistä ja että A:n DNA:ta on löytynyt D:n neljän eri kynnen alta, mikä viittaa F:n kertomalla tavalla pikemminkin kamppailuun kuin halaamiseen. Hovioikeus toteaa, että kynnenalusnäytteiden osalta sekoitustuloksen toisen osapuolen henkilöllisyydestä voidaan olla varmoja (K15.1).

56. Väitettä siitä, että D:n kynsien alta löytynyt A:n DNA voisi olla peräisin tämän käynnistä B:n ja D:n asunnolla 3. ja 4.7.2018 välisenä yönä, on arvioitava myös muun näytön perusteella.

57. C ja B ovat kertoneet, että D oli ollut tarkka hygieniastaan. C:n mukaan D oli pessyt käsiään useita kertoja päivässä, ja hän oli harrastanut puutarhanhoitoa, minkä jälkeen hän oli pessyt käsiään. B on kertonut D:n puutarhanhoidosta ja käsienpesusta samalla tavalla kuin C. Lisäksi D oli B:n mukaan pessyt kätensä myös tultuaan ulkoa ja ryhtyessään ruuanlaittoon tai kahvinkeittoon sekä peseytynyt saunassa varmaankin kaksi kertaa viikossa ja suihkussa päivittäin. Hovioikeus pitää B:n ja C:n kertomuksia luotettavina. Kertomuksista ilmenneiden seikkojen perusteella olisi äärimmäisen epätodennäköistä, että A:n DNA:ta olisi voinut säilyä D:n kynsien alla edes siinä tapauksessa, että D olisi A:n väittämällä tavalla halannut tätä 3. ja 4.7.2018 välisenä yönä sellaisella tavalla, että hän olisi saanut kynsiensä alle A:n DNA:ta.

58. Hovioikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n DNA on voinut päätyä D:n kynsien alle vain tämän kuolinyönä. Tällainen päätelmä on perusteltu myös siihen nähden, että asiassa ei ole väitetty tai ilmennyt aihetta epäillä sellaista, että A:n DNA:ta olisi voinut päätyä D:n kynsien alle jonakin muuna ajankohtana kuin tämän kuolinyönä tai 3. ja 4.7.2018 välisenä yönä, kun A on käynyt B:n ja D:n asunnolla.

Havainnot A:sta ennen ravintola Dorikseen menoa ja Doriksessa sekä D:stä ennen tämän kuolemaa

59. Hovioikeudessa esitetty näyttö on tältä osin asiaan vaikuttavilta osilta vastannut käräjäoikeuden tuomiossa selostettua näyttöä (s. 14 – 19). Hovioikeus toteaa, ettei A ole kertonut 6.7.2018 kello 21.00 alkaneesta ja noin kello 23.00 päättyneestä MM-puolivälierien Brasilia – Belgia -jalkapallo-ottelusta ja siitä, että hän olisi sen vuoksi tullut ravintolaan tavanomaista myöhemmin, eli vasta kello 00.22, todistajina kuulustelluille L:lle, O:lle tai P:lle. Sen sijaan hän on kertonut todistajille, että hänen pyöränsä oli ”takunnut” selittäen sillä tavanomaista myöhäisempää tuloajankohtaa.

A:ssa todetut vammat sekä hänen henkilöstään ja mielentilastaan esitetty selvitys

60. Hovioikeudessa esitetty näyttö on tältä osin asiaan vaikuttavilta osilta vastannut käräjäoikeuden tuomiossa selostettua näyttöä (s. 25 – 30).

Onko A:lla ollut motiivi tekoon?

61. Hovioikeus toteaa, että A:n motiivista henkirikokseen hovioikeudessa esitetty näyttö on asiaan vaikuttavilta osilta vastannut käräjäoikeuden tuomiossa selostettua näyttöä (ks. s. 31 – 33). Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden näytön arvioinnin perustelut ja sen näytöstä tekemät johtopäätökset ja katsoo siten käräjäoikeuden tavoin, että A:lla on ollut motiivi surmata D. Siitä, mikä merkitys motiivilla näytön arvioinnissa tässä tapauksessa on, lausutaan tarkemmin jäljempänä.

Tuomitsemiskynnyksen ylittymistä koskeva arvio ja johtopäätökset siitä

62. Hovioikeus toteaa, että D on menehtynyt ulkoisen väkivallan seurauksena. Hänen peruskuolinsyynsä on ollut tukehtuminen, joka on mitä ilmeisimmin johtunut tyynyn tai muun vastaavan pehmeän vuodevaatteen aiheuttamasta suun ja sierainten tukkeutumisesta. Ilmeistä on, että D:n pää on hänen kuolinhetkellään ollut vasten tyynyn reunaa, jonka läheisyydessä on hänet löydettäessä ollut suusta tullutta eritettä. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä, että D:n ruumista olisi hänen menehtymisensä jälkeen siirretty, ennen kuin ruumis on valokuvattu.

63. D:n löytöpaikka, hänen vaatetuksensa ja hänen suussaan ollut purentakisko osoittavat, että hän on ollut nukkumassa siinä vaiheessa, kun häneen on kohdistettu väkivaltaa. D on vielä kello 22.42 kirjautunut Facebookiin matkapuhelimellaan. Varsin todennäköistä on, että tilanne on tullut nukkumassa olleelle D:lle yllätyksenä, eikä hän ole kyennyt sanottavasti puolustautumaan hyökkäystä vastaan. Tähän viittaa myös se, että makuuhuoneessa ei ole ollut todettavissa kamppailun jälkiä.

64. Sitä, että syytteenalaiseen rikokseen on syyllistynyt A, puoltavat varsin useat näyttöarvoltaan vahvat ja yhdensuuntaiset aihetodisteet.

65. D:n oikean käden kynsien alta on taltioitu A:n DNA:ta ja D:n silmälasien oikeanpuolisessa nenätyynystä on taltioitu A:n hiuksia. Hovioikeus on edellä kohdissa 51 ja 58 johtopäätöksinään katsonut, että niin hiukset kuin DNA:kin ovat päätyneet sanottuihin paikkoihin D:n kuolinyönä. D:n oikean käden neljän sormen kynnenalusnäytteistä löydetty A:n DNA yhdessä A:n oikean käden ranteen/käsivarren punertavan jäljen kanssa viittaavat vahvasti siihen, että D on vielä sängyssä mahallaan maatessaan yrittänyt estää A:n teon tarttumalla tai raapimalla tämän oikeaa kättä. A:lla on G:n kertomalla tavalla ollut myös otsassaan tuore raapaisujälki, jota ei ole kuitenkaan tarkemmin tutkittu eikä valokuvattu. A:n kaksi hiusta on kamppailun yhteydessä takertunut D:n silmälaseihin, joita D on säilyttänyt sänkynsä oikealla puolella jakkaralla. Näille löydöksille ei voida esittää muuta varteenotettavaa selitystä. Kyseiset tekniset todisteet liittävät A:n syytteenalaisen rikoksen tekopaikkaan ja -aikaan. Tätä arviointia ei muuta se, ettei tekopaikalta ole löydetty muutoin A:n DNA:ta varsinkin, kun tekopaikalta kohdassa 72 todetulla tavalla löydetty A:n lenkkikengän jälki liittää hänet sekä tekopaikkaan ja -aikaan ja siten myös itse tekoon.

66. Hovioikeus toteaa, että A:lla on ollut mahdollisuus yllättää nukkumassa ollut D. A on tiennyt, missä B:n ja D:n asunnon vara-avainta on säilytetty, ja hän on myös aikaisemmin käynyt asunnossa B:n ja D:n poissaollessa ja anastanut sieltä D:n mekon. Mekon anastamisesta ja siitä, että A oli kertonut tienneensä avaimen säilytyspaikan, on hovioikeudessa kertonut todistaja H1, jolle A oli vuoden 2017 loppuvaiheessa esitellyt kyseistä mekkoa ja kertonut, että hän oli mekon lisäksi anastanut myös kaulakorun ja kertoi käyttävänsä niitä hänen sekä B:n lapsen kastajaisissa.

67. Selvää on, että teon toteuttaminen on ollut A:lle mahdollista myös hänen ja D:n kokoeron vuoksi. D on ollut pituudeltaan 163 senttimetriä ja painanut 64 kilogrammaa. A on ruumiinrakenteeltaan roteva, ja hänen pituutensa on 179 senttimetriä. B:n luotettavana pidettävän arvion mukaan D ei olisi missään nimessä pärjännyt kamppailutilanteessa A:lle.

68. Sitä, että A on ollut asunnossa D:n kuolinaikaan, tukevat paitsi edellä mainitut tekniset todisteet myös eräät todistaja E:n kertomuksesta ilmenneet seikat. Todistaja E oli tapahtumailtana ollut erään ystävänsä luona juomassa alkoholia ja etsiytynyt B:n ja D:n asunnolle hakemaan taksia. E:n hovioikeudessa kertomien epävarmojen muistikuvien mukaan asunnon ulko-oven ikkuna oli hänen asunnolle mennessään ollut ehjä, ja oven oli avannut naishenkilö. E oli odottanut asunnossa kyytiä ja mennyt nukkumaan sänkyyn, jolla oli ollut B:n vaimo. E ei ollut jutellut vaimon kanssa mitään eikä tämä ollut puhunut mitään. E oli ihmetellyt tätä, mutta mennyt kuitenkin nukkumaan samaan sänkyyn koskematta sillä maanneeseen naiseen. Naisen käsi oli E:n mukaan ollut oudossa asennossa, ja nainen oli myös muutoin ollut outo.

69. Hovioikeus toteaa, että E:n kertomus hovioikeudessa on ollut hyvin epävarma, ja E:n on myös havaittu olevan arka ja altis myötäilemään hänelle kulloinkin kysymyksiä esittäneen henkilön mielipiteitä. E:n esitutkinnassa antama kertomus, johon myös hovioikeuden pääkäsittelyssä on viitattu, on ollut sisältönsä puolesta hyvin erilainen kuin se vaikutelma, joka E:n esiintymisestä oikeudessa on syntynyt. Kun esitutkinnassa tutkinnan kohteena on ollut erityisen vakavaa rikosepäilyä koskeva asia, hovioikeus katsoo, että E:n esitutkintakertomus olisi pitänyt tallentaa videolle. Kun näin ei ole tehty, E:n kertomukseen liittyy erinäisiä epävarmuustekijöitä. Näistä epävarmuustekijöistä huolimatta hovioikeus katsoo, että E:n kertomus asunnon ulko-oven lasista on luotettava. Tätä päätelmää tukee se, että rikotuista lasinpaloista ei ole löydetty E:n jalkineiden jälkiä. Kun otetaan myös huomioon se, että suurin osa lasinpaloista on ollut tuulikaapissa, on ilmeistä, että ulko-oven lasi on rikottu ulkoapäin ja että tuulikaapin väliovi on ollut tällöin B:lle ja D:lle epätyypillisellä tavalla kiinni. Hovioikeus toteaa, että ulko-oven läheisyydessä on tekohetkellä ollut kaksi harjaa, jotka soveltuvat hyvin ikkunan rikkomiseen (K8, kuvat 1 ja 2).

70. Sitä, että asunnolla oli E:n kertoman mukaan ollut hänen sinne mennessään noin kello 23.30 D:n lisäksi toinen naishenkilö, ei myöskään ole ilmennyt aihetta epäillä. E:n kertomus saa tältä osin välillistä tukea muusta näytöstä. B:n mukaan D ei olisi päästänyt E:tä asuntoon eikä hän olisi varmuudella ohjannut E:tä makaamaan viereensä. D ei ollut päästänyt asuntoon muitakaan vieraita, joita hän oli pelännyt. B:n oli ovikellon soidessa pitänyt käydä ovella katsomassa, kuka asuntoon oli tulossa. B:n mukaan E ei myöskään ollut ollut ”siisteimmästä päästä”. Näin ollen joku muu kuin D on päästänyt E:n asuntoon ja ohjannut tämän B:n ja D:n makuuhuoneeseen, joka on sijainnut ulko-oveen nähden asunnon toisessa päässä ja jossa D on ollut jo surmattuna. Asunto on varsin sokkeloinen. On myös huomattava, että E on ollut pyytämässä taksikyytiä kotiinsa, eikä hänellä siten ole ollut alun perin ajatusta eikä tarvetta yöpyä B:llä ja D:llä.

71. Asiassa ei ole varmuudella selvitetty sitä, onko B:n ja D:n asunnon ulko-oven ikkuna rikottu ennen D:n kuolemaa vai sen jälkeen. Varsin todennäköistä kuitenkin on, että ikkuna on rikottu vasta asunnosta poistuttaessa. Tätä päätelmää tukee osaltaan se, että ulko-oven ikkunan rikkomisesta olisi aiheutunut ääntä, joka olisi voinut herättää D:n, vaikka tällä on C:n ja B:n mukaan ollut huono kuulo. D ei kuitenkaan ole herännyt hyökkäykseen, joka on edellä todetusti tullut hänelle yllätyksenä. Osaltaan oven rikkomista vasta siinä vaiheessa, kun tekijä on poistunut talosta, tukee myös se, että asunnossa on tuossa vaiheessa ollut paikalle saapunut E, jonka tekijä on ohjannut nukkumaan D:n ruumiin viereen. Ikkunan rikkominen vasta asunnosta poistuttaessa on ollut keino lavastaa E tekijäksi. Tämä ikkunan rikkomisen mahdollinen ajankohta on myös yhteneväinen sen todistaja N:n kertomuksesta ilmenevän seikan kanssa, että N:n koira oli reagoinut poikkeuksellisesti noin puolen yön aikaan kuultuaan ulkoa jotain eli hieman sen jälkeen, kun N oli ennen nukahtamistaan käynyt vielä Facebookissa kello 23.34 (K40A). N:n mukaan makuuhuoneen ikkuna oli ollut auki B:n ja D n talon suuntaan (K38).

72. Kun huomioon otetaan ulko-oven edustalla, keskellä kynnysmattoa olleesta rikkoutuneesta lasinpalasta taltioitu osittainen kengänjälki, jonka on sittemmin todettu sopivan A:n käyttämään vasemman jalan Nike Air Zoom Pegasus -kenkään (K19), on ilmeistä, että ikkunan on rikkonut A. Hovioikeudessa ei ole ollut enää riitaa siitä, että kyseiset lenkkikengät ovat olleet A:n.

73. Todistaja J:n kertomuksella on selvitetty, että A on ilta-aikaan 6.7.2018 polkenut nuorten tummalla Jopo-mallisella polkupyörällä pitkin Tarkkasentietä siihen suuntaan, jossa B:n ja D:n asunto on sijainnut. Näin ollen A on myös henkilötodistelun perusteella ajanut kohti B:n ja D:n asuntoa. Todistaja J oli kertomansa mukaan tuntenut A:n jo heidän molempien asuessa Vähäkyrössä, minkä lisäksi A:n kaksoispojat olivat asuneet samassa talossa J:n kanssa Laihialla. J:n mahdollisuudet tehdä havaintoja entuudestaan hyvin tuntemastaan henkilöstä, jonka hiukset ja koko olemus olivat hänelle tuttuja, ovat olleet varsin hyvät, kun huomioon otetaan havaintojen tekemisen ajasta, valaistusolosuhteista sekä J:n sijainnista tiellä ajaneeseen pyöräilijään ilmenneet seikat. J:n havainnon ja siten A:n tunnistamisen oikeellisuutta tukee vahvasti A:n persoonallisen olemuksen ohella myös se, että A:n käytettävissä on ollut surmayönä J:n kuvaama Jopo-mallinen polkupyörä. Asiassa ei ole ilmennyt, että J olisi muutoin ollut tietoinen A:n taloudessa olevasta tummasta Jopo-mallisesta polkupyörästä. J:n kertomus on lisäksi saanut tukea hänen tyttärensä K:n kertomuksesta, josta on ilmennyt, että J oli kertonut havainnostaan seuraavana päivänä pidetyissä ristiäisissä. A ei ole esittänyt tälle todisteelle varteenotettavaa selitystä.

74. Selvitys siitä, onko A:n syyllistyminen syytteessä tarkoitettuun tekoon ollut ajallisesti mahdollinen, on hovioikeudessa vastannut käräjäoikeuden tuomiossa selostettua näyttöä (s. 44). Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden näytön arvioinnin perustelut ja sen näytöstä tekemät johtopäätökset ja katsoo, että teko on ollut myös ajallisesti mahdollinen.

75. Asiassa on selvitetty, että A:lla on tapahtuma-aikaan ollut käytössään punainen polkupyörä. B:n, A:n ja todistaja L:n kertomusten perusteella on selvitetty, että kyseisessä polkupyörässä on tapahtuma-aikaan ollut toimintahäiriöitä. Lisäksi asiassa on selvitetty, että A:n tyttärellä G1:llä on tapahtuma-aikaan ollut käytössään tumma Jopo-mallinen Legend-polkupyörä, jollaisella A oli todistaja J:n kertoman mukaan polkenut Tarkkasentietä.

76. A on edukseen vedonnut siihen, että G1:n polkupyörä oli tapahtuma-aikaan ollut ajokelvoton, koska sen takarenkaan sisäkumi oli puhjennut. Hovioikeus toteaa, että pyörästä esitetyistä valokuvista ei voida tehdä tällaista päätelmää (K6, kuvat 8 ja 9). Polkupyörän takarenkaan sisäkumin rikkoutumisesta on esitetty hovioikeudessa ristiriitaista henkilötodistelua, sillä todistaja Y on kertonut toisin kuin esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa, että G1:n Jopo-mallisen pyörän eturenkaan sisäkumi oli ollut puhki. Sitä vastoin todistaja G1:n mukaan hänen pyöränsä takarenkaan sisäkumi oli ollut puhki. G1 ei ole osannut kertoa mitään siitä, milloin ja millaisten tapahtumien seurauksena takarenkaan sisäkumi olisi puhjennut. G1 ei ole myöskään muistanut, oliko rengas puhjennut hänen ajaessaan pyörällä ja oliko hän joutunut taluttamaan sitä. G1:ä on kuulusteltu uutena todistajana vasta hovioikeudessa.

77. Hovioikeus toteaa, että G1:n Legend-merkkisen tumman polkupyörän, jota voidaan luonnehtia Jopo-malliseksi polkupyöräksi, kunnosta esitetystä selvityksestä ei voida tehdä sellaista päätelmää, että se olisi A:n väittämällä tavalla ollut toimintakelvoton. Pyörän säilytyspaikka ja se, ettei pyörä ole ollut lukittuna, viittaavat siihen, että pyörä on ollut toimintakuntoinen. Vaikuttaa vahvasti siltä, että G1 ja Y ovat keskenään ristiriitaisilla kertomuksilla pyrkineet hovioikeudessa tukemaan äitinsä A:n väitettä siitä, ettei A ole voinut surmayönä ajaa G1:n tummalla Jopo-mallisella pyörällä todistaja J:n kertomalla tavalla. Selvyyden vuoksi hovioikeus toteaa, että vaikka todistaja J on luonnehtinut polkupyörää lastenpyöräksi, kyseinen polkupyörä on soveltunut myös aikuisten käyttöön, sillä G1 on hovioikeuden pääkäsittelyn aikaan ollut noin 177 senttimetriä pitkä ja tapahtuma-aikaan arvionsa mukaan muutaman senttimetrin lyhempi. Poliisi on sittemmin kesällä 2019 todennut (K6), että pyörien satuloiden korkeusero on ollut 10 senttimetriä.

78. Asiassa on selvitetty, että A:lla on ollut kiistatta motiivi surmata D. A:n suhtautuminen B:hen on ollut pakonomaista, ja ilmeistä on, että kolmikantatilanteen jatkuminen ennallaan useiden määräaikojen asettamisen jälkeen on aiheuttanut A:lle huomattavaa stressiä. A:n B:lle lähettämistä viesteistä ja puheluista esitetystä selvityksestä (K32) on pääteltävissä, että A:n yhteydenotot B:hen ovat olleet lähes yksipuolisia ja painottuneet voimakkaasti erityisesti päiviin 3. ja 4.7.2018, jolloin A on myös yöaikaan käynyt tapaamassa D:tä. Vastaavasti D:n 6.7.2018 ystävättärelleen lähettämästä viestistä (K33) käy ilmi, että B on jutellut A:n kanssa siitä, että firmalla menee huonosti ja tällaisessa tilanteessa ei ole oikein muuttaa A:n luo.

79. Rikosasian vastaajan väitettyyn motiiviin näyttönä hänen syyllisyydestään on yleisesti ottaen syytä suhtautua suurella varauksella. Suuri osa rikoksista tehdään ilman järjellistä syytä. Lisäksi mahdollista on, että myös muilla henkilöillä kuin syytetyksi joutuneella rikosasian vastaajalla on ollut motiivi syyllistyä rikokseen. Selvää on, että rikoksentekijän mahdollinen motiivi ei voi toimia näyttönä rikoksen objektiivisista tunnusmerkistötekijöistä.

80. Yhteenvetonaan hovioikeus toteaa, että A:n syyllisyyden tueksi on esitetty näyttöarvoltaan vahvaa ja yhdensuuntaista selvitystä, joka on yksiselitteisesti liittänyt hänet rikokseen ja sen tekoaikaan ja -paikkaan sekä osoittanut, että A:lla on ollut niin mahdollisuus kuin motiivikin surmata D. Tässäkään tapauksessa motiivilla ei kuitenkaan itsessään ole syytteen tueksi esitetyn näytön todistusvoimaa lisäävää vaikutusta. Asiassa esitetty selvitys on ollut rikoksen laatuun nähden kattavaa, eikä sen perusteella ole vähäisintäkään aihetta olettaa, että syytteenalaiseen rikokseen olisi syyllistynyt joku muu henkilö kuin A, vaikka tutkinta on ollut osin puutteellista A:n vammojen ja hänen käytössään olleen Jopo-mallisen polkupyörän toimintakuntoisuuden kuin myös E:n kuulustelun taltioinnin osalta. Myös A:n eduksi vaikuttavat, syytteen teonkuvaukselle vaihtoehtoiset tapahtumainkulut ovat siten suljettavissa pois sellaisella varmuudella, joka ei jätä varteenotettavaa epäilyä hänen syyllisyydestään. Syyte on näin ollen näytetty tuomitsemiskynnyksen ylittymisen edellyttämällä varmuudella toteen. Hovioikeus hyväksyy näillä lisäperusteluilla käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen näytön arvioinnin ja syyksilukemisen osalta.

Rangaistus

81. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen A:lle tuomittavan rangaistusten osalta.

---

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1
10 vuotta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 8. - 19.7.2018 ja 10.5.2019 – 25.2.2021
Vapaudenmenetysaikaa oikaistu vastaamaan hovioikeuden tuomion antamispäivää.

---

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen, hovioikeudenneuvos Timo Saranpää sekä hovioikeudenneuvos Mika Kinnunen.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.

A on hakenut valituslupaa KKO:sta.

+

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.