15.1.2021

Syyttäjä oli vaatinut käräjäoikeudessa, että K:lle Rovaniemen hovioikeudessa 23.4.2018 tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamuksena tuomittu 60 yhdyskuntapalvelu muunnetaan ehdottomaksi vankeudeksi.

K oli vastustanut syyttäjän vaatimusta ja vaatinut ensisijaisesti, että vaatimus hylätään ja toissijaisesti, että yhdyskuntapalvelu muunnetaan valvontarangaistukseksi.

Käräjäoikeus katsoi, että K oli rikkonut törkeästi yhdyskuntapalvelun velvollisuuksiaan ja muunsi kokonaan suorittamatta olleet 60 tuntia yhdyskuntapalvelua 60 päiväksi ehdotonta vankeutta. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut edellytyksiä muuntaa yhdyskuntapalvelua valvontarangaistukseksi. Käräjäoikeus ei ottanut K:lle yhdyskuntapalvelun sijaan määrätyssä ehdottomassa vankeudessa huomioon K:n hovioikeuden tuomiosta 23.4.2018 (Oulun käräjäoikeus 16.11.2017) ilmenevää vapaudenmenetysaikaa 24.8 – 9.11.2017.

K vaati, että hänelle 23.4.2018 ehdollisen vankeuden ohessa tuomittua 60 päivän yhdyskuntapalvelurangaistusta ei muunneta ehdottomaksi vankeudeksi tai että se muunnetaan valvontarangaistukseksi.

Syyttäjä vaati, että valitus hylätään. Syyttäjä lausui muun ohella, että käräjäoikeuden ratkaisu oli vapaudenmenetysajan huomioon ottamista koskevilta osin oikea.

Hovioikeus pyysi K:lta lausuman vapaudenmenetyksen huomioon ottamisesta mahdollisessa yhdyskuntapalvelurangaistuksen muuntotilanteessa. K lausui, että hänen vapaudenmenetyksensä tuli vähentää mahdollisesta ehdottomasta vankeudesta ja että se tuli katsoa oheisrangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Yhdyskuntapalvelun muuntamisen edellytykset

Hovioikeus täydensi käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja katsoi, ettei käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen K:lle 23.4.2019 ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa tuomitun 60 päivän yhdyskuntapalvelurangaistuksen muuntamisen edellytysten osalta ollut ilmennyt aihetta.

Vapaudenmenetysajan vähentäminen

Asiassa on yhdyskuntapalvelun muuntamisen edellytysten lisäksi kysymys siitä, tuleeko K:n vapaudenmenetysaika vähentää nyt hänelle yhdyskuntapalvelun muuntamisen johdosta määrättävästä ehdottomasta vankeudesta.

K on ollut hänelle 23.4.2018 tuomittuun ehdollisen vankeusrangaistukseen ja yhdyskuntapalveluun johtaneiden tekojensa vuoksi vapautensa menettäneenä 24.8. - 9.11.2017. Vapaudenmenetysaika on sanotussa tuomiossa vähennetty rikoslain 6 luvun 13 §:n edellyttämällä tavalla K:lle tuomitusta ehdollisesta vankeusrangaistuksesta.

Nyt hovioikeuden käsiteltävänä olevassa yhdyskuntapalvelun muuntoa koskevassa asiassa tuomioistuimen tutkittavana on se, onko K:lle ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella tuomitun yhdyskuntapalvelun muuntamiselle ehdottomaksi vankeudeksi yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa säädettyjä edellytyksiä. Asiassa ei siten ole kysymys rikoslain 6 luvun 13 §:ssä tarkoitetusta rangaistuksen tuomitsemisesta K:lle, vaan hänelle jo tuomitun rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvästä asiasta. Kun K on 23.4.2018 tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheisseuraamukseen, hänen tuolloin käsiteltävinä olevista teoista aiheutuneesta vapaudenmenetyksestä ja sen vähentämisestä on jo rikoslain 6 luvun 13 §:n edellyttämällä tavalla määrätty sanotussa ratkaisussa. Rikoslaissa tai yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa ei ole erikseen säädetty vapaudenmenetyksen huomioon ottamisesta nyt käsiteltävänä olevassa tilanteessa eikä asiasta ole annettu myöskään korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua.

Korkein oikeus on ratkaisussaan 2015:102 katsonut, että vapaudenmenetys on vähennettävä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta myös silloin, kun sen oheisseuraamuksena tuomitaan yhdyskuntapalvelua. Korkein oikeus on sanotun ratkaisun perusteluissa lausunut, että vapaudenmenetysajan vähentäminen yhdyskuntapalvelun sijaan yksin ehdollisesta vankeudesta voi johtaa siihen, että tuomittu ei saa tosiasiassa lainkaan hyvitystä vapaudenmenetyksestään. Näin käy, jos ehdollista vankeutta ei määrätä pantavaksi täytäntöön. Korkein oikeus on lausunut lisäksi, että vapaudenmenetysajan vähentäminen päärangaistuksena pidettävästä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta on luontevin tapa hyvittää vapaudenmenetys, varsinkin kun oheisseuraamus voisi jäädä näennäiseksi, jos vapaudenmenetysaika hyvitettäisiin ensisijaisesti siitä tehtävällä vähennyksellä.

Turun hovioikeus on 24.10.2018 antamassaan ratkaisussa numero 145723 katsonut korkeimman oikeuden ratkaisun 2015:102 perusteella, että vapaudenmenetysaika on vähennettävä nyt käsiteltävänä olevan kaltaisessa tilanteessa ehdollisesta vankeusrangaistuksesta eikä sitä oteta huomioon oheisrangaistuksena tuomitun yhdyskuntapalvelua muunnettaessa. Hovioikeus on lausunut lisäksi, että vapaudenmenetysajan vähentäminen oheisseuraamuksesta voisi johtaa tilanteeseen, jossa vastaaja vapautuisi yhdyskuntapalvelun sääntöjä rikkomalla hänelle tuomitusta seuraamuksesta. Rovaniemen hovioikeus on puolestaan 11.2.2016 antamassaan ratkaisussa numero 106136 ottanut vapaudenmenetysajan huomioon oheisseuraamuksena tuomitun yhdyskuntapalvelun muuntotilanteessa. Hovioikeus on lausunut ratkaisussaan, että vastaajan tuli saada vapaudenmenetyksensä rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla myös tosiasiassa hyväkseen tilanteessa, jossa oheisrangaistuksena tuomittu yhdyskuntapalvelurangaistus muunnettiin ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi.

Korkein oikeus on toisaalta ratkaisussaan 2007:90 katsonut, ettei aikaisemmin tuomitusta ehdollisesta vankeusrangaistuksesta tehty vapaudenmenetysajan vähentäminen ollut esteenä saman vapaudenmenetysajan vähentämiselle sittemmin annetussa tuomiossa, jossa vastaaja tuomittiin samassa yhteydessä tutkituista muista rikoksista yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tätä perusteltiin mainitussa ratkaisussa sillä, että vapaudenmenetysaika jää hyvittämättä, jos se otettaisiin huomioon vain ehdollisessa rangaistuksessa, joka ei tule täytäntöönpantavaksi. Sekä mainitun ratkaisun että korkeimman oikeuden ratkaisun 2015:102 keskeisenä perustana on ollut korkeimman oikeuden ratkaisussa 2017:79 lausutuin tavoin se, että vapaudenmenetysaika tulee voida tosiasiallisesti ja täysimääräisesti hyvittää vankilassa täytäntöönpantavasta rangaistuksesta.

Vapaudenmenetysajan vähentämistä nyt hovioikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa puoltaa se, että K ei saa vapaudenmenetysaikaansa tosiasiallisesti hyväkseen ellei hänelle 23.4.2018 tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus tule täytäntöönpantavaksi. K:lle tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus voi kuitenkin edelleen tulla täytäntöönpantavaksi rikoslain 2 b luvun 5 §:ssä säädetyin tavoin. K:n vapaudenmenetyksen pituus huomioon ottaen sen vähentäminen oheisseuraamuksen muuntotilanteessa johtaisi myös siihen, että K vapautuisi oheisseuraamuksesta sen täytäntöönpanoon liittyviä velvoitteitaan rikkomalla. Näihin seikkoihin nähden ja ottaen huomioon käsiteltävän asian laadusta ja vapaudenmenetysajan vähentämistä koskevista säädöksistä edellä esille tuodut seikat sekä K:n oikeusturvanäkökohdat hovioikeus katsoo, että K:n vapaudenmenetysaika kohdistuu hänelle tuomittuun ehdolliseen vankeusrangaistukseen eikä sitä tule ottaa huomioon hänelle tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa tuomitun yhdyskuntapalvelun muuntotilanteessa. Käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei siten ole ilmennyt aihetta myöskään tältä osin.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeuden ratkaisua ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet

hovioikeudenneuvos Tapio Kamppinen
hovioikeudenneuvos Janne Mononen, joka on myös esitellyt asian
asessori Jimi Sillanpää

Lainvoimaisuustiedot : Lainvoimainen