Helsingin HO 5.11.2021 1492

Adoptio - täysi-ikäisen adoptio
Muutoksenhaku - muutoksenhakuoikeus

Kysymys biologisen vanhemman muutoksenhakuoikeudesta täysi-ikäisen henkilön adoption vahvistamista koskevassa asiassa.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 5.11.2021 nro 1492

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Helsingin käräjäoikeus 9.3.2021 nro 13037

- -

Selostus asiasta

A on hakenut adoption vahvistamista hänen ja täysi-ikäisen B:n välille. B ja hänen isänsä D ovat antaneet suostumuksensa adoptioon. B:n äiti C on vastustanut adoptiohakemusta.

Käräjäoikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään vahvistanut B:n ja A:n välille lapsen ja vanhemman suhteen. C on valittanut päätöksestä ja vaatinut, että adoptiohakemus hylätään. Hovioikeus on myöntänyt C:lle jatkokäsittelyluvan 6.5.2021 ja pyytänyt A:lta vastauksen valitukseen sekä lausumat B:ltä ja D:ltä.

Vastauksessaan A on katsonut muun ohella, että adoptiolain säännösten nojalla C:llä ei ole asiassa muutoksenhakuoikeutta. Hovioikeuden varattua C:lle tilaisuuden lausua käsityksensä muutoksenhakuoikeudestaan asiassa C on katsonut olevansa asianosainen, jolla on asiassa muutoksenhakuoikeus ja esittänyt perusteinaan seuraavaa.

C oli B:n biologinen äiti ja oli ollut B:n huoltaja tämän ollessa alaikäinen. C:n ja B:n välinen vanhemman ja lapsen suhde ei ollut katkennut, vaikka B oli asunut A:n luona.

C:tä oli kohdeltu oikeudenkäynnissä asianosaisena. A:n hakemus oli annettu C:lle tiedoksi ja häneltä oli pyydetty siitä kirjallinen lausuma. C oli kutsuttu istuntoon, ja häntä oli kuultu käräjäoikeudessa. C oli hyväksytysti ilmoittanut tyytymättömyyttä käräjäoikeuden päätökseen ja hakenut siihen muutosta. Hovioikeus oli myöntänyt C:lle jatkokäsittelyluvan.

Adoptioasia vaikutti erittäin voimakkaasti biologisen vanhemman ja lapsen yksityis- ja perhe-elämään. C:n muutoksenhakuoikeuden epääminen olisi vastoin tämän perus- ja ihmisoikeuksia.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Muutoksenhakuoikeus

Hovioikeudessa tulee ensin ratkaistavaksi C:n muutoksenhakuoikeutta koskeva kysymys. Kyse on siitä, onko täysi-ikäisenä adoptoidun henkilön biologisella vanhemmalla oikeus hakea muutosta adoptiota koskevaan päätökseen.

Täysi-ikäisen henkilön adoptiosta säädetään adoptiolain 4 §:ssä. Täysi-ikäisen adoptio ei edellytä vanhempien suostumusta toisin kuin alaikäisen adoptio adoptiolain 12 §:stä tarkemmin ilmenevin tavoin. Adoptiolain 54 §:n 1 momentin mukaan alaikäisen lapsen vanhemmalle sekä huoltajalle ja edunvalvojalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi adoption vahvistamista koskevassa asiassa. Jos lapsen vanhempi on vajaavaltainen, myös hänen huoltajalleen ja edunvalvojalleen on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Jos adoptionhakijan toimintakelpoisuutta on rajoitettu, myös hänen edunvalvojalleen on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Lain 56 §:n mukaan hakijalla, lapsella sekä henkilöllä, jota 54 §:n 1 momentin mukaan on kuultava, on oikeus hakea muutosta adoption vahvistamista koskevassa asiassa annettuun tuomioistuimen päätökseen. Lain sanamuodon perusteella täysi-ikäisen henkilön biologinen vanhempi ei siten ole asianosainen adoptiota koskevassa asiassa eikä hänellä ole muutoksenhakuoikeutta adoptiota koskevaan päätökseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan henkilön oikeudellista asemaa koskevat niin sanotut statusasiat, joissa sovinto ei ole sallittu, saattavat olla siinä määrin henkilöön sidottuja, ettei muilla kuin asianosaisilla voida katsoa olevan intressiä niiden muuttamiseksi (ks. KKO 2021:37, kohdat 8 ja 9 viitteineen). Isyyden kumoamista koskevassa asiassa KKO 2015:59 muutoksenhakuoikeutta ei katsottu olevan biologisella isällä, kun tätä ei voitu pitää mainitun asian asianosaisena tai väliintulijana, eivätkä myöskään perhe-elämän suojaa koskevat periaatteet perustaneet oikeutta muutoksenhakuun. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2021:37 adoptiovanhemman rintaperillisellä ei katsottu olevan oikeutta hakea adoption vahvistamista koskevan päätöksen purkamista. Myös ratkaisussa KKO 2011:106 (kohta 3) on todettu, että ottolapsisuhteen perustamisessa on kysymys sellaisesta henkilöön sidotusta asiasta, jota koskeva vaade ei hakijan kuollessa siirry hänen oikeudenomistajilleen.

Niin alaikäisen kuin täysi-ikäisenkin henkilön adoptiossa vahvistetaan lapsen ja vanhemman suhde adoptoitavan ja adoptionhakijan välille. Adoptio katkaisee lapsen ja tämän biologisen vanhemman välisen lapsen ja vanhemman suhteen. Kysymyksessä on siten myös biologisen vanhemman perhesuhteisiin vaikuttava asia, mikä seikka sinänsä puoltaa biologisen vanhemman asianosaisasemaa ja muutoksenhakuoikeutta täysi-ikäisen adoption vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä.

Henkilöön sidotuissa asioissa puhevaltaa on arvioitava myös yksityis- ja perhe-elämän suojaa koskevien säännösten ja periaatteiden näkökulmasta (esim. KKO 2011:106, kohta 4). Perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvataan jokaiselle oikeus yksityiselämän suojaan. Lainkohdassa ei erikseen mainita perhe-elämän suojaa, mutta lain esitöiden mukaan perhe-elämä kuuluu säännöksen tarkoittaman yksityiselämän suojan piiriin (HE 309/1993 vp s. 53, ks. myös PeVL 23/1998 vp). Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään jokaisen oikeudesta nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettu perhe-elämän suoja ei koske vanhemman ja täysi-ikäisen lapsen suhdetta, ellei näytetä, että heidän välillään on myös jokin muu kuin normaaleihin tunnesiteisiin perustuva riippuvuussuhde (ks. esim. Slivenko v. Latvia 9.10.2003, suuri jaosto, Emonet ja muut v. Sveitsi 13.12.2007 ja Onur v. Yhdistynyt kuningaskunta 17.2.2009).

Kuten edellä on todettu, täysi-ikäisen henkilön biologiset vanhemmat eivät adoptiolain sanamuodon mukaisesti kuulu niihin henkilöihin, joita on kuultava adoption vahvistamista koskevassa asiassa tai joilla on oikeus hakea muutosta adoption vahvistamista koskevaan päätökseen. Myöskään yksityis- ja perhe-elämän suojaan liittyvät näkökohdat eivät käsiteltävässä asiassa puolla puhevallan antamista täysi-ikäisen henkilön vanhemmalle ottaen huomioon, että perhe-elämän suoja ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pääsääntöisesti koske vanhemman ja täysi-ikäisen lapsen suhdetta, eikä asiassa ole edes väitetty, että C:n ja B:n välillä olisi muunlainen kuin normaaleihin tunnesiteisiin perustuva riippuvuussuhde. Hovioikeus katsoo, ettei ole ilmennyt perusteita tulkita myöskään perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattua perhe-elämän suojaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen omaksumaa tulkintaa laajemmin. Koska kysymys ei siten ole C:n perhe-elämän suojan piiriin kuuluvasta asiasta, sovellettavaksi ei tule myöskään perustuslain 106 §, jonka mukaan tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Edellä esitetyillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei C ole adoption vahvistamista koskevassa asiassa asianosainen eikä hänellä siten ole muutoksenhakuoikeutta. Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin silläkään perusteella, että C:tä on kuultu asian käsittelyn eri vaiheissa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. C:n valitus on puuttuvan muutoksenhakuoikeuden vuoksi jätettävä tutkimatta.

- -

Päätöslauselma

C:n valitus jätetään tutkimatta.

- -

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Tarja Ryhänen-Dahlman
Hovioikeudenneuvos Jaakko Rautio
Hovioikeudenneuvos Liisa Lehikoinen

Esittelijä:

Hovioikeuden esittelijä Mari Vihla

Ratkaisu on yksimielinen.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 4.1.2022.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.