Helsingin HO 18.10.2021 1377

Työsopimus
Työsopimuksen päättäminen
Korvattava vahinko
Työttömyyspäiväraha

Työntekijälle oli maksettu korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kolmelta kuukaudelta. Työntekijä oli työsopimuksen päättymisen jälkeen oltuaan työttömänä työllistynyt ensin runsaan kuukauden ja hieman myöhemmin runsaan kuuden kuukauden mittaiseksi ajanjaksoksi, minkä jälkeen hän oli joutunut uudelleen työttömäksi. Kysymys työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisen tarkastelujakson kohdentamisesta.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 12.10.2020 NRO 57860

Asia

Työntekijän palkkaedut

Selostus asiasta

B Oy:n tultua asetetuksi konkurssiin sekä B Oy:n ja konkurssipesän ilmoitettua, etteivät ne jatkaneet oikeudenkäyntiä käräjäoikeus oli ratkaissut K:n työsuhteesta johtuvia saatavia koskevan kanteen yksipuolisella tuomiolla työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavaa korvausta ja siitä vähennettävän ansiopäivärahan osuutta lukuun ottamatta. Ansiopäivärahan osuudesta käräjäoikeus oli lausunut seuraavaa.

Työsopimuslain mukainen yhteensovitus tuli tehtäväksi silloin, kun tuomioistuin tuomitsi maksettavaksi korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen vähennys tehtiin säännöksen sanamuodon perusteella siitä korvauksen osasta, joka oli korvausta palkkaetujen menetyksistä ennen tuomiota.

Korkein oikeus oli ratkaisussaan KKO 2016:70 katsonut, että työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaista vähennystä määrättäessä tuli lähtökohtaisesti ottaa huomioon kaikki maksetut työttömyyspäivärahat nimenomaan siltä ajanjaksolta, johon korvaus kohdistui. Korvaus palkkaetujen menetyksestä ei voinut kohdistua sellaiseen aikaan, jolta K:lle ei ollut koitunut palkkaetujen menetystä työsuhteen päättymisen vuoksi.

K:n työsuhde oli päättynyt 11.3.2016 ja K oli vaatinut kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaa. Tällöin K:n laskennallinen irtisanomisaika kohdistui ajalle 12.-25.3.2016. Tämän vuoksi tarkastelujakso alkoi vasta 26.3.2016.

K oli työllistynyt 11.3.2016 päättyneen työsuhteen jälkeen uudessa työsuhteessa seuraavasti: 18.4-29.4.2016 ja ajalla 11.5-29.11.2016. Edellä mainittu korkeimman oikeuden ratkaisu puolsi sitä, että maksetut työttömyysetuudet otettiin huomioon työsuhdetta välittömästi seuraavien kalenterikuukausien sijaan työttömyyskuukausien ajalta. Esitetyn selvityksen perusteella työttömyyskuukausien mukainen kolmen kuukauden tarkastelujakso kului ajalla 26.3-17.4.2016, 30.4-10.5.2016 ja 30.11-22.1.2017.

K:lle oli maksettu Rakennusalan työttömyyskassan antaman selvityksen perusteella ansiosidonnaista päivärahaa työsuhteen päättymisen ja laskennallisen irtisanomisajan jälkeiseltä kolmelta työttömyyskuukauden tarkastelujakson jälkeiseltä ajalta yhteensä 3.618,52 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan 2 §:n mukaan maksetusta korvauksesta oli vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Näin ollen korvauksesta vähennettävä osuus oli 0,75 x 3.618,52 euroa eli 2.713,89 euroa.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus velvoitti B Oy:n

- maksamaan Työllisyysrahastolle työsopimuslain 12 luvun 3 §:n nojalla 2.713,89 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun oli kulunut kuukausi tuomion antamisesta ja

- maksamaa korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä yhteensä 5.756,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 11.3.2016 lukien.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Elina Hohenthal.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 18.10.2021 nro 1377

Asian käsittely hovioikeudessa

K:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 14.1.2021.

Valitus

K on vaatinut, että B Oy:n K:lle maksettavaksi määrätty korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä korotetaan vaadituksi 7.548,88 euroksi ja että B Oy:n Työllisyysrahastolle tilitettäväksi tuomittu määrä alennetaan 921,85 euroon. Lisäksi K on vaatinut, että hovioikeus arvioi työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti, onko asiassa perusteita vähennyksen kohtuullistamiselle.

Käräjäoikeus oli kohdentanut työttömyyskuukausien mukaisen kolmen kuukauden tarkastelujakson väärin määrittäessään työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaista vähennystä.

Käräjäoikeuden mukaan tarkastelujakso oli kulunut ajalla 26.3.–17.4.2016 (0,8 kk), 30.4.–10.5.2016 (0,4 kk) ja 30.11.2016–22.1.2017 (1,8 kk). Työllisyysrahastolle tilitettävä osuus oli ollut 2.713,89 euroa.

Vähennyksen tuli kohdistua ajalle 26.3.–25.6.2016. K:n työllistyminen uuteen työsuhteeseen 6,5 kuukaudeksi ajalla 11.5–29.11.2016 oli katkaissut syy-yhteyden irtisanomisen ja uutta työsuhdetta seuranneen työttömyyden välillä. Maksettujen työttömyyspäivärahojen vähennys oli tehtävä ajanjaksoilta 26.3.–17.4.2016 ja 30.4.2016–10.5.2016, koska korvauksen määrässä ei voitu huomioida työttömyysjaksoja, jotka eivät olleet olleet seurausta työnantajan menettelystä. Tämän mukaan työllisyysrahastolle tilitettävä osuus oli 921,85 euroa.

Käräjäoikeus oli katsonut, että työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta vähennettiin työttömyyspäivärahat kolmelta kokonaiselta työttömyyskuukaudelta riippumatta siitä, mille ajanjaksolle työttömyys ajoittui ja olivatko nämä ajanjaksot enää seurausta työnantajan suorittamasta työsopimuslain vastaisesta työsopimuksen päättämisestä.

Vaikka tarkastelujakso esitettäisiin työttömyyskuukausina, tarkastelujakso ei voinut ulottua pidemmälle kuin sille ajanjaksolle, jonka aikainen työttömyys oli edelleen ollut seurausta työnantajan suorittamasta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Oikeuskäytännössä oli vakiintuneesti katsottu, että työllistyminen uuteen työsuhteeseen yli puoleksi vuodeksi katkaisee syy-yhteyden työnantajan menettelyn ja uutta työsuhdetta seuranneen työttömyyden välillä.

Vastaus

B Oy:ltä ei ole pyydetty asiassa vastausta, koska vastauksen pyytämistä on pidetty ilmeisen tarpeettomana.

Lausuma

Työllisyysrahasto on lausumassaan uudistanut soveltuvin osin käräjäoikeudessa lausumansa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

K:n työsuhde on päättynyt 11.3.2016. Hänen laskennallinen irtisanomisaikansa on kohdistunut ajalle 12.–25.3.2016, miltä ajalta hänelle on tuomittu maksettavaksi irtisanomisajan palkkaa. Työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavaa korvausta koskeva tarkastelujakso on alkanut siten 26.3.2016. K on työllistynyt uudelleen ajalle 18.4.–29.4.2016 sekä 11.5.–29.11.2016. Käräjäoikeus on ottanut huomioon maksetut työttömyysetuudet työsuhdetta välittömästi seuraavien kalenterikuukausien sijasta työttömyyskuukausien ajalta niin, että kolmen kuukauden pituinen tarkastelujakso oli kulunut ajalla 26.3.–17.4.2016, 30.4.–10.5.2016 ja 30.11.2016–22.1.2017.

K:n valituksen johdosta hovioikeudessa on kysymys tarkastelujakson kohdentamisesta eli siitä, miltä ajalta K:lle maksetut työttömyysetuudet tuli ottaa huomioon työttömyyskorvauksista johtuvaa vähennystä laskettaessa.

Tämän lisäksi kysymys on vähennyksen kohtuullistamisesta.

Tarkastelujaksoon sovellettavat oikeusohjeet

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta on vähennettävä, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen sopimuksen tekemistä menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta.

Tarkastelujakso alkaa pääsääntöisesti työsuhteen päättymisen jälkeisestä päivästä ja vastaa työsopimuslain 12 §:n 2 momentin nojalla korvattavien palkkaetujen kuukausimäärää. Työsopimuslain 6 luvun 4 §:n nojalla maksettava irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus siirtää kuitenkin tarkastelujakson alkua ja loppua laskennallisen irtisanomisajan kestolla (esim. Turun HO 2.4.2004 nro 1098, Turun HO 29.12.2005 nro 3025, TT 2009:72).

Oikeuskäytännössä tarkastelujakson sijoittuminen on ollut tulkinnanvaraista silloin, kun korvattava palkkaetujen menetys on tapahtunut muulloin kuin välittömästi työsuhteen päättymisen jälkeen.

Nykyistä työsopimuslakia edeltävässä ratkaisussaan KKO 1995:75 korkein oikeus katsoi, ettei äitiysloma katkaissut syy-yhteyttä työsopimuksen perusteettoman päättämisen ja työntekijälle aiheutuneen vahingon välillä, vaan korvausta tuomittiin myös äitiysloman jälkeisen työttömyyden perusteella. Korvauksesta ei korkeimman oikeuden mukaan kuitenkaan ollut vähennettävä työntekijän työttömyysaikanaan työttömyyskassasta saamia työttömyysavustuksia, koska ne olivat kassan jäsenyyteen liittyviä, osaksi työntekijän omiin maksusuorituksiin perustuvia etuja.

Ennakkoratkaisussa KKO 2016:70 oli kysymys siitä, tuliko työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä tehtäessä huomioon ottaa vain välittömästi työsuhteen päättymistä seuraava aika vai tuliko säännöstä tulkita niin, että huomioon voitiin ottaa tätä myöhempi sairausloman jälkeinenkin aika. Ratkaisussaan korkein oikeus päätyi siihen, että työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä tehtäessä työttömyysetuudet tuli lähtökohtaisesti ottaa huomioon siltä ajanjaksolta, johon korvaus kohdistui. Ratkaisun mukaan mainitun laskentatavan soveltaminen kaavamaisesti saattoi kuitenkin johtaa säännösten tarkoituksen vastaiseen lopputulokseen silloin, kun työntekijälle ei esimerkiksi sairausloman vuoksi aiheutunut etujen menetystä välittömästi työsuhteen päättymisen jälkeen. Koska työntekijä oli kyseisessä tapauksessa ollut välittömästi työsuhteen päättymisen jälkeen. Koska työntekijä oli kyseisessä tapauksessa ollut välittömästi työsuhteen päättymisen jälkeen sairauslomalla ja saanut sairauspäivärahaa, työntekijälle ei ollut koitunut tuolta ajalta palkkaetujen menetystä työsuhteen päättymisen vuoksi. Hänelle määrätty korvaus aineellisesta vahingosta oli siten voinut kohdistua vasta sairauspäivärahakauden jälkeiseen ajanjaksoon. Sen vuoksi vähennystä laskettaessa oli tullut ottaa huomioon vasta sairauspäivärahakauden jälkeen maksetut työttömyyspäivärahat.

Syy-yhteyden katkeamisesta tilapäisen työllistymisen tilanteessa koskee nykyistä työsopimuslakia edeltävältä ajalta oleva korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1981 II 11. Siitä ilmenevän oikeusohjeen mukaan tilapäinen työllistyminen ei aina katkaise syy-yhteyttä lain vastaisen irtisanomisen ja työjakson jälkeen aiheutuneen palkkaetujen menetyksen välillä.

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2016:70 antamisen jälkeen työtuomioistuin on sanottuun ratkaisuun viitaten omassa ratkaisukäytännössään katsonut, että määräaikainen työ siirtää tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon työllisyysrahaston osuutta laskettaessa (esim. Työtuomioistuimen ratkaisut TT 2018:67 ja TT 2019:17).

Hovioikeuden johtopäätökset tarkastelujaksosta tässä tapauksessa

Hovioikeus toteaa, että korkein oikeus ei ole sinänsä ennakkoratkaisussaan KKO 2016:70 suoranaisesti ottanut kantaa siihen, voiko ja missä tilanteissa määräaikainen työ siirtää tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon korvausta ja Työllisyysrahaston osuutta laskettaessa. Hovioikeus katsoo edellä mainitusta ratkaisusta ilmenevä periaate ja muu ratkaisukäytäntö huomioon ottaen, että myös määräaikainen työ siirtää lähtökohtaisesti tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon. Tällöin maksetut työttömyysetuudet otetaan huomioon työsuhdetta välittömästi seuraavien kuukausien sijasta todelliselta työttömyysajalta.

Kuten Työllisyysrahaston lausumassakin on todettu, työttömyyskuukausien tarkastelujaksoa ei kuitenkaan välttämättä aina ole perusteltua siirtää siihen ajankohtaan, jona korvauksen kuukausimäärää vastaava työttömyyskuukausien määrä tulee täyteen. Erikseen on arvioitava, onko työntekijän työllistyminen uuteen työsuhteeseen katkaissut syy-yhteyden työnantajan menettelyn ja uutta työsuhdetta seuranneen työttömyyden välillä. Kysymys on tapauskohtaisesta harkinnasta.

K on työllistynyt uuteen työsuhteeseen yli kuudeksi kuukaudeksi 11.5.–29.11.2016 eli sen jälkeen, kun hän oli 26.3.2016 alkaneen tarkastelujakson jälkeen ensin ollut työttömänä ja sitten uudessa työsuhteessa 18.–29.4.2016 sekä jälleen työttömänä. Pelkästään sen seikan, että työllistyminen uuteen työsuhteeseen on tapahtunut varsin pitkäksikin aikaa, ei ole oikeuskäytännössä katsottu aina katkaisevan syy-yhteyttä työsuhteen päättymisen ja työttömyyden välillä (ks. esim. TT 2016:64 ja TT 2019:17). Tässäkään asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella olisi aihetta rajata huomioon otettavaa aikaa.

Asiaa kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus katsoo, ettei sillä seikalla, että työttömyysjakso 30.11.2016 lähtien ajoittuu myöhemmäksi kuin kolmen kuukauden päähän työsuhteen päättymisestä tai että uusi työsuhde on jatkunut yli kuusi kuukautta, ole merkitystä tämän asian arvioinnin kannalta.

Näin ollen työttömyyskuukausien mukainen kolmen kuukauden tarkastelujakso on käräjäoikeuden tuomiossa todetuin tavoin kulunut ajalla 26.3–17.4.2016, 30.4–10.5.2016 ja 30.11.2016–22.1.2017. Työllisyysrahastolle tilitettävä osuus on siten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä 2.713,89 euroa.

Vaatimus vähennyksen kohtuullistamisesta

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi tehdä korvauksesta saman lainkohdan 1 momentissa säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

Kohtuullistamisen taloudelliset ja sosiaaliset olot liittyvät lain esitöiden mukaan lähinnä pitkittyneeseen työttömyyteen, työntekijän huoltovelvollisuuden määrään ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuvien asemaan (HE 157/2000 vp s.119–121).

K:n taloudellisesta asemasta tai sosiaalisista oloista taikka työsopimuksen päättymiseen johtaneista olosuhteista ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella hovioikeudella olisi aihetta jättää vähennys kokonaan tai osittain tekemättä.

Edellä todetun perusteella hovioikeus katsoo, että työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä jättää vähennys kokonaan tekemättä tai tehdä vähennys säädettyä pienempänä ei ole.

Johtopäätökset

Näillä sekä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Ari Siltama
Hovioikeudenneuvos Satu Saarensola
Asessori Mikko Nieminen

Esittelijä:

käräjänotaari Anri Peterzens-Nysten

Ratkaisu on yksimielinen.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.12.2021.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.