Vaasan HO 2.6.2020 119553

Oikeudenkäyntimenettely - Rikosasia - Poissaolotuomio
Jutun palauttaminen - Osittainen lainvoima
Reformatio in peius

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Vastaajaa oli syytetty käräjäoikeudessa rattijuopumuksesta, liikennerikkomuksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta. Vastaaja oli haastettu käräjäoikeuden pääkäsittelyyn uhalla, että juttu voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta ja tällöin voidaan rangaistukseksi tuomita sakkorangaistus tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus. Esitutkinnassa vastaaja oli kiistänyt epäilyt syyllistymisestään rikoksiin. Kun vastaaja ei ollut saapunut pääkäsittelyyn, käräjäoikeus oli katsonut kirjallisten todisteiden, valokuvien ja asianomistajan kertomuksen perusteella näytetyksi, että vastaaja oli syyllistynyt liikennerikkomukseen ja huumausaineen käyttörikokseen. Rattijuopumusta koskevan syytteen käräjäoikeus oli hylännyt.

Hovioikeus, jonne vastaaja valitti, tutki omasta aloitteestaan sen, oliko asia voitu tutkia ja ratkaista poissaolokäsittelyssä. Hovioikeus katsoi päätöksestä ilmenevillä perusteilla, että asia ei liikennerikkomusta ja huumausaineen käyttörikosta koskevien syytekohtien osalta ollut laadultaan sellainen, että se olisi voitu käräjäoikeudessa tutkia ja ratkaista vastaajan poissa ollessa. Oikeudenkäyntivirheen johdosta käräjäoikeuden tuomio oli kumottava ja asia oli palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tuomion kumoamisen ja jutun palauttamisen laajuutta arvioidessaan, että poissaolokäsittelyä koskevassa sääntelyssä on kysymys vastaajan eduksi vaikuttavasta suojanormista eikä sellaisesta oikeudenkäynnin ehdottomasta edellytyksestä, jonka rikkominen ulottaa vaikutuksensa koko tuomioon. Poissaolokäsittely ei rattijuopumusta koskevan syytteen osalta ollut vaarantanut vastaajan oikeusturvaa tai muutoin johtanut siihen, että ratkaisutoiminnan varmuustavoite olisi hänen poissaolonsa vuoksi vaarantunut. Lisäksi käräjäoikeuden tuomion kumoamisen ja jutun palauttamisen seurauksena asian uudelleen käsittelyssä käräjäoikeudessa olisi tältä osin käsillä varteenotettava vaara siitä, että vastaaja joutuisi valituksensa johdosta huonompaan asemaan kuin hän olisi tuomioon tyytyessään ollut. Hovioikeus katsoi näin ollen, että käräjäoikeuden tuomio oli kumottava ja asia oli palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi liikennerikkomusta ja huumausaineen käyttörikosta koskevan syyksilukemisen, vastaajalle tuomitun yhteisen rangaistuksen sekä rikosuhrimaksun ja todistelukustannusten korvausvelvollisuuden osalta. Käräjäoikeuden tuomio jäi noudatettavaksi siltä osin kuin syyte rattijuopumuksesta oli lainvoimaisesti hylätty.

Lainkohdat:

ROL 11 luku 8 § 1 momentti

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 12.3.2020 NRO 110807

Syyttäjä N

Vastaaja A

Asianomistaja B

Asia Rattijuopumus

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Rattijuopumus
5680/R/0091383/19
Rikoslaki 23 luku 3 §

29.09.2019 Jyväskylä

A on kuljettanut henkilöautoa Martikaisentiellä käytettyään huumausaineiksi luokiteltavia lääkeaineita niin, että A:n veressä on ollut ajon aikana tai sen jälkeen oksatsepaamia, tematsepaamia ja kodeiinia.

2. Liikennerikkomus
5680/R/0091383/19
Tieliikennelaki 103 §
Ajoneuvoverolaki 66 §

29.09.2019 Jyväskylä

A on tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä Martikaisentiellä kuljettaessaan maksamattoman ajoneuvoveron vuoksi käyttökiellossa ollutta henkilöautoa - - - jättämällä noudattamatta olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. A on törmännyt parkkialueella B:n omistamaan mustaan henkilöautoon - - - siten, että B:n autoon on tullut vaurioita vasemman puolen takaosaan.

3. Huumausaineen käyttörikos
5680/R/0091383/19
Rikoslaki 50 luku 2a §

29.09.2019 Jyväskylä

A on laittomasti käyttänyt huumausaineiksi luokiteltavia lääkeaineita eli oksatsepaamia, tematsepaamia ja kodeiinia.

- - -

Vastaus

Vastaaja on esitutkinnassa myöntänyt kuljettaneensa katsastattomuuden vuoksi käyttökiellossa olevaa omistamaansa henkilöauto - - -.Vastaaja on esitutkinnassa muilta osin kiistänyt syytteet kokonaisuudessaan.

Todistelu

Henkilötodistelu

Syytekohta 2/ syyttäjä

Asianomistaja B

Kirjalliset todisteet

Syytekohta 1/ syyttäjä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto (esitutkintapöytäkirjan liite 2)
Lasku (esitutkintapöytäkirjan liite 2)

Syytekohta 2/ syyttäjä
Valokuvaliite (esitutkintapöytäkirjan liite 1)

Syytekohta 3/ syyttäjä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto (esitutkintapöytäkirajn liite 2)

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen ja syytteen osittainen hylkääminen

Vastaaja A on menettelyllään syyllistynyt syytekohtien 2 ja 3 osalta niihin liikennerikkomukseen ja huumausaineen käyttörikokseen, joista syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

Syytekohdan 1 osalta käräjäoikeus on hylännyt syytteen koskien rattijuopumusta. Samoin käräjäoikeus on hylännyt syyttäjän vaatimuksen koskien päihdetutkimuskustannuksia.

Vastaaja on haastettu ja kutsuttu pääkäsittelyyn uhalla, että juttu voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta ja tällöin voidaan rangaistukseksi tuomita sakkorangaistus tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus. Haaste ja kutsu pääkäsittelyyn on annettu vastaajalle tiedoksi 15.2.2020.

Syyksilukemisen ja hylkäämisen perustelut

Näyttö

Vastaaja A on esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. A on kiistänyt kuljettaneensa omistamaansa henkilöautoa - - - huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena. A on kertonut ottaneensa tapahtumapäivänä Diapamia, mutta hänellä olevan resepti kyseiseen lääkevalmisteeseen. Muiden lääkeaineiden osalta A on kiistänyt syyllistyneensä huumausaineen käyttörikokseen. A on myös kiistänyt osuneensa omistamallaan henkilöautolla pysäköitynä olleeseen henkilöautoon - - - (etpk s. 10-11).

Syyttäjän kirjalliseksi todisteeksi nimeämästä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnosta (etpk liite 2) on käynyt ilmi, että vastaajan verestä on ajon jälkeen todettu oksatsepaamia, tematsepaamia ja kodeiinia. Vastaajalla ei ole ollut reseptiä kyseisiin lääkeaineisiin. Vastaajan verestä on todettu myös muita lääkeaineita, mutta näiden osalta hänellä on ollut voimassaoleva resepti.

Syyttäjä on nimennyt kirjalliseksi todisteeksi lisäksi valokuvaliitteen (etpk liite 1), jossa olevista kuvista on ollut todettavissa, että asianomistajan sekä vastaajan autoissa on ollut törmäykseen sopivia jälkiä. Asiaomistajan autoon on tarttunut vastaajan auton väritykseen sopivaa väriä ja molempien autojen vauriot ovat sijaintinsa puolesta sijainneet törmäykseen sopivilla kohdilla. Vastaajan auton oikeasta etukulmasta on lisäksi löytynyt asianomistajan auton rikkinäiseen takavaloon sopivia palasia.

Todistelutarkoituksessa kuultu asianomistaja B on kertonut, että hän on tapahtumapäivän aamuna saapunut tyttärensä luo ja parkkipaikalla havainnut tyttärensä käytössä olevan henkilöauton - - - vasemman takavalon olevan rikki. B on kysynyt asiasta tyttäreltään ja tämä on kertonut auton olleen kunnossa vielä illalla. B ja hänen tyttärensä ovat havainneet, että tyttären naapurin A:n autossa - - - on ollut vastaavia jälkiä, jotka ovat sopineet sijainniltaan B:n henkilöautossa - - - havaittuihin. Naiset ovat yrittäneet selvittää asiaa A:lta ja käyneet hänen asuntonsa ovella, mutta tämän käytös on ollut sekavaa ja paikalle on päätetty kutsua poliisi. B:n tytär on kertonut B:lle, että oli havainnut A:n tulleen autonsa suunnalta saman päivän aamuna.

Oikeudellinen arvio

Syytekohdan 1 rattijuopumuksen osalta näyttönä on ollut THL:n lausunto. Lausunnosta on selvinnyt, että A on käyttänyt useita huumausaineeksi luokiteltavia lääkeaineita, joihin hänellä ei ole ollut reseptiä. Asiassa ei ole kuitenkaan saatu selvitystä, onko vastaaja kuljettanut omistamaansa henkilöautoa ennen vai jälkeen kyseisten lääkeaineiden nauttimista. Asianomistaja B:n kertomus ei ole myöskään selventänyt tilannetta tältä osin. On ollut mahdollista, että vastaaja on nauttinut lääkeaineet vasta ajon päätyttyä, joten syyte rattijuopumuksesta on hylättävä. Sitä vastoin syytekohdan 3 huumausaineen käyttörikoksen osalta syyte on tullut näytetyksi toteen.

Liikennerikkomuksen osalta syyttäjän todisteena esittämät valokuvat sekä asianomistaja B:n kertomus ovat osoittaneet, että vastaaja on jossain vaiheessa tapahtumapäivää edeltäneen illan ja tapahtumapäivän aamun välillä henkilöautollaan törmännyt asianomistajan omistamaan henkilöautoon ja aiheuttanut siihen vaurioita. Kyseiset vauriot eivät selity millään muulla tavalla eikä vastaajan syyllisyydestä ole jäänyt varteenotettavaa epäilystä. Tältä osin vastaajan syyksi luetaan syytteen mukaisesti liikennerikkomus.

Seuraamukset

Rangaistusseuraamus

Vastaaja tuomitaan hänelle syyksi luetuista rikoksista yhteiseen sakkorangaistukseen rikoslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin ja 5 §:n 2 momentin mukaisesti. Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi käräjäoikeus on ottanut huumausaineen käyttörikoksen, josta olisi tuleva ankarin rangaistus. Yhteisen rangaistuksen mittaamisessa huomioon otettavat periaatteet ja yleinen rangaistuskäytäntö huomioiden oikeudenmukaisena pidettävä seuraamus on 25 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus.

Päiväsakon rahamäärä on laskettu vastaajan vuoden 2018 verotuksessa vahvistettujen tulotietojen perusteella.

- - -

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Vastaaja

A

Hylätty syyte

1. Rattijuopumus
29.09.2019

Syyksi luetut rikokset

2. Liikennerikkomus
29.09.2019
Tieliikennelaki 103 §
Ajoneuvoverolaki 66 §

3. Huumausaineen käyttörikos
29.09.2019
Rikoslaki 50 luku 2a §

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 2-3
25 päiväsakkoa à 27,00 euroa = 675,00 euroa

- - -

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjänotaari Pekka Tiensuu.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että syyte liikennerikkomuksesta kohdassa 2 ja huumausaineen käyttörikoksesta kohdassa 3 hylätään ja että hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta valtiolle. A ei ole kohdassa 2 törmännyt ajoneuvoon eikä kohdassa 3 syyllistynyt huumausaineen käyttörikokseen.

Vastaus

Vastausta ei ole pyydetty.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian ratkaiseminen poissaolokäsittelyssä

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

A:n valituksen kohteena oleva tuomio on annettu oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 8 luvun 11 §:n 1 momentin tarkoittamassa, niin sanotussa poissaolokäsittelyssä. Hovioikeus on ottanut viran puolesta tutkittavakseen sen, onko asia voitu ratkaista sanotussa menettelyssä.

Lainkohdat ja muut oikeusohjeet

ROL 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan asianosainen määrätään saapumaan käräjäoikeudessa pidettävään pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti sakon uhalla, jollei katsota, ettei hänen henkilökohtainen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ole tarpeen.

Lain esitöissä (HE 82/1995 vp s. 109-110) on todettu, että ehdotetun säännöksen mukaan pääsääntö olisi se, että asianosainen määrätään saapumaan rikosasian pääkäsittelyyn sakon uhalla henkilökohtaisesti. Ehdotettu säännös koskisi pääkäsittelyä käräjäoikeudessa. Asianosaisen henkilökohtainen läsnäolo pääkäsittelyssä on tärkeätä ensinnäkin sen vuoksi, että asianosainen itse on yleensä jutun selvittämisen kannalta paras tietolähde, koska hän tietää parhaiten juttuun liittyvistä yksityiskohdista. Kun pääkäsittely pyritään järjestämään keskitetyksi, on jo asianosaisia tuomioistuimeen kutsuttaessa kiinnitettävä huomiota siihen, että luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset asian ratkaisemiselle oikein. Pykälään ehdotetun säännöksen mukaan asianosaista ei kuitenkaan tarvitsisi määrätä saapumaan henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn, jos hänen henkilökohtainen läsnäolonsa ei ole asian selvittämiseksi tarpeen. Sellainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun riitainen kysymys oikeudenkäynnissä koskee ainoastaan oikeuskysymystä tai pelkästään sellaista seikkaa, josta asianosainen ei voi tietää mitään.

ROL 8 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan vastaajaa ei voida tuomita rangaistukseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu tai häntä ole edustanut oikeudenkäyntiasiamies pääkäsittelyssä. Lainkohdan 2 momentin mukaan vastaajan on kuitenkin oltava henkilökohtaisesti käräjäoikeuden tai hovioikeuden pääkäsittelyssä läsnä siltä osin kuin tuomioistuin katsoo hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi tai muusta syystä tarpeelliseksi.

ROL 8 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä saman luvun 3 §:ssä säädetään, asia voidaan tutkia ja ratkaista vastaajan poissaolosta huolimatta, jos hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ei ole tarpeen ja hänet on sellaisella uhalla kutsuttu tuomioistuimeen. Tällöin voidaan tuomita rikesakko, sakkorangaistus tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus ja enintään 10.000 euron suuruinen menettämisseuraamus.

ROL 8 luvun 11 §:n esitöissä (HE 82/1995 vp s. 114-115) on todettu, että vastaajan henkilökohtaisella läsnäololla rikosasian selvittämisessä on korostettu merkitys. Kuitenkin esimerkiksi silloin, kun vastaaja on esitutkinnassa tunnustanut tehneensä syytteessä tarkoitetun teon, asia voidaan usein luotettavasti selvittää ilman vastaajan henkilökohtaista läsnäoloa. Silloin, kun käsiteltävänä olevasta rikoksesta on vakiintunut normaalirangaistus ja kun asiassa ratkaistavat muutkin kysymykset ovat sellaisia, että vastaajan läsnäolo ja kannanotot eivät juurikaan vaikuta siihen, miten tuomioistuin voi asian ratkaista, asia voidaan tutkia ja ratkaista vaikka vastaajaa ei oikeudenkäynnin aikana oltaisikaan kuultu. Edellytyksenä asian tutkimiselle ja ratkaisemiselle vastaajan poissaolosta huolimatta on, että vastaaja on todisteellisesti saanut tiedon siitä, että tuomioistuin voi tutkia ja ratkaista asian vastaajan poissaolosta huolimatta. Tuomioistuimen tulisi jokaisessa rikosasiassa erikseen harkita se, milloin vastaaja voidaan kutsua tuomioistuimeen käsiteltävänä olevassa pykälässä tarkoitetulla uhalla.

Arvio ja johtopäätökset menettelyn oikeellisuudesta

A on haastettu 15.2.2020 tiedoksi annetulla haasteella Keski-Suomen käräjäoikeuden pääkäsittelyyn 12.3.2020 uhalla, että juttu voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta ja tällöin voidaan rangaistukseksi tuomita sakkorangaistus tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus.

A ei ole saapunut pääkäsittelyyn. Käräjäoikeus on ottanut näyttönä vastaan muun ohella A:n poliisille 11.12.2019 antaman esitutkintakertomuksen.

A on esitutkinnassa tunnustanut ajaneensa omistamaansa henkilöautoa syytteessä ilmoitettuna tekopäivänä 29.9.2019 noin kello 11 aikaan aamupäivällä. A ei kertomansa mukaan ollut nauttinut lääkkeitä ennen ajoon lähtöä, vaan vasta tultuaan kotiin. A on kiistänyt kolaroineensa henkilöautollaan parkkipaikalla pysäköitynä ollutta toista henkilöautoa. A on kertonut, että hän oli 29.8.2019 törmännyt mustaan autoon, jonka rekisterinumeron hän on esitutkinnassa ilmoittanut, ja kertonut, että asiasta oli sovittu toisen osapuolen kanssa ja vakuutusyhtiölle oli tehty tapahtuneesta ilmoitus. Tästä tapahtumasta A:n henkilöautoon oli tullut sellaisia vaurioita, jotka olivat 29.9.2019 olleet havaittavissa hänen valkoisesta autostaan mustina jälkinä. Henkilöautonsa oikeanpuoleisen etukulman vaurioista A on lisäksi todennut, että hän ei ollut törmännyt ajoneuvoon. Hän olisi havainnut mahdollisen törmäyksen. A on edelleen kertonut, että hänen autossaan on joka puolelle parkkeeraustunnistimet, jotka näyttävät, jos autolla ajaa liian lähelle. Vielä A on kertonut, että hänellä on reseptit lääkkeisiin, joiden vaikuttavia aineita hänelle tehdyssä huumausainepikatestissä on voinut olla. A oli nauttinut lääkkeitä reseptin mukaisesti eikä tarkoituksella yli hoitoalueen.

Käräjäoikeus on katsonut syyttäjän kirjalliseksi todisteeksi nimeämällä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) lausunnolla näytetyksi sen, että A:n verestä oli ajon jälkeen todettu oksatsepaamia, tematsepaamia ja kodeiinia, joihin hänellä ei ole ollut reseptiä. Lisäksi A:n verestä oli todettu sellaisia lääkeaineita, joihin hänellä on ollut voimassaoleva resepti.

Käräjäoikeus on lisäksi todennut, että syyttäjän kirjalliseksi todisteeksi nimeämästä valokuvaliitteestä on ollut todettavissa, että asianomistajan ja A:n autoissa oli ollut törmäykseen sopivia jälkiä. Asianomistajan autoon oli tarttunut A:n auton väritykseen sopivaa väriä, ja molempien autojen vauriot olivat sijainneet törmäykseen sopivilla kohdilla. A:n auton oikeasta etukulmasta oli lisäksi löytynyt asianomistajan auton rikkinäiseen takavaloon sopivia palasia.

Lisäksi asianomistaja oli todistelutarkoituksessa kertonut saapuneensa tapahtumapäivän aamuna tyttärensä luo ja havainneensa tämän käytössä olleen henkilöauton vasemman takavalon olleen rikki. Asianomistaja oli kysynyt asiasta tyttäreltään, joka oli kertonut auton olleen vielä illalla kunnossa. Asianomistaja ja hänen tyttärensä olivat havainneet, että vastaajan autossa oli ollut vastaavia jälkiä, jotka olivat sopineet sijainniltaan asianomistajan tyttären henkilöautossa havaittuihin jälkiin. Asianomistaja ja hänen tyttärensä olivat yrittäneet selvittää asiaa A:lta, jonka asunnon ovella he olivat käyneet, mutta A:n käytös oli ollut sekavaa ja paikalle oli päätetty kutsua poliisi. Asianomistajan tytär oli kertonut asianomistajalle, että hän oli havainnut A:n tulleen autonsa suunnalta saman päivän aamuna.

Käräjäoikeus on johtopäätöksinään näytöstä todennut, että asiassa ei ollut saatu selvitystä siitä, oliko A kuljettanut omistamaansa henkilöautoa ennen vai jälkeen sen, kun hän oli nauttinut THL:n lausunnosta ilmenneitä lääkeaineita. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen rattijuopumuksesta kohdassa 1 katsoen olevan mahdollista, että A oli nauttinut lääkeaineet vasta ajon päätyttyä. Sitä vastoin huumausaineen käyttörikoksen kohdassa 3 käräjäoikeus on katsonut tulleen näytetyksi toteen, samoin kuin liikennerikkomuksen kohdassa 2. Käräjäoikeus on todennut, että valokuvat ja asianomistajan kertomus olivat osoittaneet, että A oli jossakin vaiheessa tapahtumapäivää edeltäneen illan ja tapahtumapäivän aamun välillä henkilöautollaan törmännyt asianomistajan omistamaan henkilöautoon ja aiheuttaneen siihen vaurioita. Kyseiset vauriot eivät selittyneet muulla tavalla eikä vastaajan syyllisyydestä jäänyt varteenotettavaa epäilyä.

Hovioikeus toteaa, että tässä tapauksessa liikennerikkomuksen syyksilukeminen on perustunut valokuvista ja asianomistajan kertomuksista ilmenneisiin aihetodisteisiin. A on esitutkinnassa kiistänyt teon ja perustellut kiistämistään muun ohella kuukausi ennen syytteen tekoaikaa ajamallaan kolarilla, josta oli hänen mukaansa aiheutunut hänen henkilöautolleen valokuvista ilmenneitä vaurioita. A on esitutkinnassa lisäksi yksilöinyt kyseisessä tapauksessa osallisena olleen toisen ajoneuvon rekisterinumeron ja ilmoittanut, että asiasta oli tehty vakuutusyhtiölle ilmoitus. Hovioikeus katsoo, että näissä olosuhteissa asia ei ole ollut kohdassa 2 laadultaan sellainen, että käräjäoikeus olisi voinut tutkia ja ratkaista sen ROL 8 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla ilman A:n läsnäoloa. Lisäksi A:n kuulemista on voitu pitää tarpeellisena myös huumausaineen käyttörikosta koskevassa kohdassa 3, sillä A on toimittanut esitutkinnassa poliisille erinäisiä reseptejä, mutta ei sellaisista lääkeaineista, jotka ovat sisältäneet syytteen teonkuvauksessa mainittuja oksatsepaamia, tematsepaamia ja kodeiinia. A:lla olisi ollut mahdollisuus vielä pääkäsittelyssä esittää kiistämisensä tueksi kyseisiä lääkeaineita koskevat reseptit, jos hänellä on sellaiset ollut. Käräjäoikeuden ei olisi pitänyt mainituilla perusteilla haastaa A:ta pääkäsittelyyn ratkaisun uhalla (ks. KKO 2006:50). Käräjäoikeuden oikeudenkäyntivirhe on siten vaikuttanut jutun lopputulokseen. Oikeudenkäyntivirheen johdosta käräjäoikeuden tuomio on kumottava ja asia on palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Käräjäoikeuden tuomion kumoamisen ja jutun palauttamisen laajuus

Kysymyksenasettelu

Asian jatkokäsittelyn kannalta harkittavaksi tulee se, onko käräjäoikeuden tuomio kumottava ja asia palautettava käräjäoikeuteen liikennerikkomusta koskevan kohdan 2 ja huumausaineen käyttörikosta koskevan kohdan 3 lisäksi myös rattijuopumusta koskevan kohdan 1 osalta, jonka käräjäoikeus on hylännyt. Kun käräjäoikeuden tuomioon ei ole tuossa kohdassa haettu säädetyssä järjestyksessä muutosta, tuomio on jäänyt osittain lainvoimaiseksi (ks. KKO 2014:46, kohta 31 ja KKO 2019:72, kohta 12).

Sovellettavat oikeusohjeet

Jutun palauttamisesta ei ole laissa erityisiä säännöksiä. Palauttaminen ja sitä koskevat oikeusohjeet perustuvat oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin (ks. KKO 2012:80, kohta 6 ja KKO 2015:78, kohta 20).

Oikeuskäytännössä asia on vanhastaan palautettu alioikeuteen siltäkin osin, kuin se on muutoksenhakemuksen perusteella jäänyt lainvoimaiseksi, jos kysymys on sellaisesta oikeudenkäyntivirheestä, joka on otettava huomioon viran puolesta ja joka on vaikuttanut koko asiaan (ks. KKO 2015:78, kohta 19 ja KKO 1948 II 435). Jutun palauttamista koskevassa arvioinnissa merkitystä on tilanteen mukaan katsottu olevan muun ohella jutun tarkoituksenmukaista käsittelyä koskevalla harkinnalla (ks. KKO 2015:78, kohta 20).

Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että tuomion poistamisen laajuutta koskevassa harkinnassa tulisi kiinnittää huomiota kysymyksessä olevan virheen laatuun. Mikäli kysymys on sellaisesta tuomiovirheestä, jonka perusteella lainvoimainen tuomio voitaisiin kanteluteitse poistaa, tuomion poistaminen myös lainvoiman saaneelta osalta olisi pääsääntöisesti luvallista. Edellytyksenä olisi, että virhe rasittaa paitsi muutoksenhaunalaista, myös tuomion muuta osaa (ks. Jyrki Virolainen: Reformatio in pejus -kiellosta. Tutkimus tuomioistuimen tutkimisvallan laajuudesta yksipuolisessa muutoksenhaussa erityisesti rikosprosessia silmällä pitäen. 1977 s. 290).

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2011:109 ottanut kantaa muun ohessa kysymykseen siitä, oliko hovioikeus saanut jättää osan syyttäjän jo aikaisemmin oikeudenkäynnissä esittämistä vaatimuksista tutkimatta, kun asian käsittely oli palauttamisen jälkeen aloitettu uudestaan hovioikeudessa. Hovioikeus oli kyseisessä tapauksessa palautettua asiaa käsitellessään päättänyt jättää rikosasian vastaajan ja hänen myötäpuoltensa vaatimuksesta tutkimatta ne syyttäjän rangaistus- ja muut vaatimukset sekä vaatimusten perusteet, jotka oli ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleessa, osin poistetussa ja osin puretussa tuomiossa kokonaan tai osittain hylätty.

Korkein oikeus lausui mainitussa ennakkopäätöksessään, että reformatio in peius -kielto eli huonontamiskielto liittyy sellaisiin muutoksenhakutilanteisiin, joissa tuomio on tullut vastapuolen osalta lainvoimaiseksi tämän tyydyttyä annettuun tuomioon. Muutoksenhakutuomioistuin tutkii alemman tuomioistuimen ratkaisun yleensäkin vain valituksessa vaaditussa laajuudessa ja vain valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedottujen seikkojen osalta. Säännönmukaisessa muutoksenhaussa tuomioistuimen on kuitenkin tutkittava omasta aloitteestaan, täyttyvätkö ehdottomat prosessinedellytykset ja onko asian aikaisemmassa tuomioistuinkäsittelyssä noudatettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä sääntöjä. Muutoksenhakija ei voi omilla toimillaan rajoittaa tätä menettelyn laillisuuden tutkimisen alaa. Silloin, kun muutoksenhaun kohteena olevaa tuomiota rasittaa oikeudenkäynti- tai muu menettelyvirhe, virheen laadusta riippuu, voidaanko virhe korjata vielä muutoksenhakuvaiheessa vai onko ja miltä osin muutoksenhaun kohteena oleva tuomio poistettava ja palautettava alemman tuomioistuimen uudelleen käsiteltäväksi (ks. KKO 2011:109, kohdat 21 – 22).

Se, poistetaanko ja palautetaanko alemman asteen tuomio kokonaan vai vain joiltakin osin, jää siis ylemmän tuomioistuimen virheen laadun pohjalta suorittamaan yksittäistapaukselliseen harkintaan. Jos oikeudenkäyntivirhe rasittaa perustavaa laatua olevalla tavalla koko tuomiota ja sen pohjana olevaa menettelyä, eikä virhe siis koske vain muutoksenhakijaa suojaavaa menettelysäännöstä, tuomio voidaan poistaa kokonaan ja asia palauttaa uudelleen käsiteltäväksi myös siltä osin kuin tuomio ei ole ollut muutoksenhakijalle vastainen. Uudessa oikeudenkäynnissä asianosaiset voivat tällöin esittää samat vaatimukset ja väitteet kuin kumotussa oikeudenkäyntimenettelyssä (ks. KKO 2011:109, kohta 23).

Arvio ja johtopäätökset käräjäoikeuden tuomion kumoamisen ja jutun palauttamisen laajuudesta

Hovioikeus toteaa, että edellä selostettujen oikeusohjeiden perusteella käräjäoikeuden tuomion kumoamisen ja jutun palauttamisen laajuutta harkittaessa arvioitavaksi tulee se, voidaanko käräjäoikeuden oikeudenkäyntivirheen katsoa rasittavan koko tuomiota ja sen pohjana olevaa menettelyä eikä vain vastaajaa suojaavaa menettelysäännöstä.

Poissaolokäsittelyä koskevalla sääntelyllä pyritään turvaamaan ensinnäkin parhaan todistusaineiston periaatetta, sillä vastaajan jäädessä pois teosta ei kuulla sitä henkilöä, joka tavanomaisesti tietää tapahtumainkulusta eniten. Myöskään menettelyn kontradiktorisuus ei poissaolokäsittelyssä toteudu samassa laajuudessa kuin täysitutkintaisessa oikeudenkäynnissä, kun vastaajan omaan näkemykseen perustuvat ja ehkä vain hänen tiedossaan olevat, syytteelle vastakkaiset näkemykset jäävät esittämättä. Edelleen niissä tilanteissa, joissa poissaolokäsittelyssä otetaan vastaan syyttäjän nimeämää henkilötodistelua, vaarana on, että vastaajan eduksi vaikuttavat tosiseikat jäävät vaille riittävää selvitystä. Toisaalta poissaolokäsittelyllä turvataan myös oikeudenkäyntimenettelyn toteutumista, toisin sanoen sitä, että oikeudenkäynnistä muodostuisi mahdollisimman tarkoituksenmukainen (ks. tämän johdosta esim. Pekka Koponen: Poissaolokäsittelyn edellytyksistä rikosasiassa alioikeudessa. Lakimies 1998 s. 410 – 433, s. 411).

Hovioikeus toteaa, että monet edellä mainitut näkökohdat pohjautuvat oikeudenkäynnin kantaviin tavoitteisiin ja periaatteisiin, mikä sinänsä puoltaisi tässä tapauksessa käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja jutun palauttamista myös lainvoimaisesti hylätyn syytekohdan osalta.

Toisaalta poissaolokäsittelyn rajoituksilla pyritään turvaamaan ennen muuta sitä, että rikosasian vastaajan oikeus tulla kuulluksi häntä koskevaa syytettä oikeudenkäynnissä käsiteltäessä toteutuu asianmukaisesti. Tässä mielessä poissaolokäsittelyä koskevassa sääntelyssä on kysymys pikemminkin vastaajan eduksi vaikuttavasta suojanormista eikä sellaisesta oikeudenkäynnin ehdottomasta edellytyksestä, jonka rikkominen ulottaa vaikutuksensa koko tuomioon. Tässä tapauksessa käräjäoikeus on lisäksi viran puolesta ottanut huomioon A:n esitutkintakertomuksesta ilmenneen, hänen edukseen vaikuttaneen vastatosiseikan, jonka perusteella syyte on kohdassa 1 päädytty hylkäämään. Syyttäjä ei ole hakenut tältä osin muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun. Poissaolokäsittely ei ole kohdan 1 osalta vaarantanut A:n oikeusturvaa, eikä sen voida olettaa myöskään muutoin johtaneen siihen, että ratkaisutoiminnan varmuustavoite olisi A:n poissaolon vuoksi tältä osin vaarantunut. Nämä seikat puoltavat varsin vahvasti sellaista tulkintaa, että käräjäoikeuden tuomiota ei ole perusteltua kumota eikä asiaa palauttaa käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi lainvoimaisesti hylätyn kohdan 1 osalta.

Sitä, että käräjäoikeuden tuomiota ei kumota eikä asiaa palauteta lainvoimaisesti hylätyn kohdan 1 osalta, puoltaa vahvasti myös se, että mikäli näin meneteltäisiin, asian uudelleenkäsittelyssä käräjäoikeudessa olisi käsillä varteenotettava vaara siitä, että A joutuisi oman valituksensa johdosta huonompaan asemaan kuin hän olisi tuomioon tyytyessään ollut. Tämä olisi vastoin reformatio in peius- eli huonontamiskiellon yleisiä tarkoitusperiä, toisin sanoen sitä, että asianosaiselle on turvattava mahdollisuus hakea muutosta ilman vaaraa siitä, että hänen oma muutoksenhakunsa voisi johtaa hänen kannaltaan huonompaan lopputulokseen (ks. kiellon tarkoitusperistä KKO 2011:109, kohta 20 ja KKO 2019:72, kohta 13).

Johtopäätöksenään hovioikeus toteaa, että käräjäoikeuden tuomio on kumottava ja asia on palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin A:n syyksi on luettu liikennerikkomus kohdassa 2 ja huumausaineen käyttörikos kohdassa 3 sekä A:lle tuomittua yhteistä rangaistusta, rikosuhrimaksua ja todistelukustannusten korvausvelvollisuutta koskevilta osilta. Sitä vastoin käräjäoikeuden tuomiota ei ole kumottava siltä osin kuin käräjäoikeus on lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla hylännyt syytteen rattijuopumuksesta kohdassa 1.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A:n syyksi on luettu liikennerikkomus kohdassa 2 ja huumausaineen käyttörikos kohdassa 3 sekä A:lle tuomitun yhteisen rangaistuksen, rikosuhrimaksun ja todistelukustannusten korvausvelvollisuuden osalta. Asia palautetaan sanotuilta osilta uudelleen käsiteltäväksi Keski-Suomen käräjäoikeuteen, jonka tulee hovioikeuden päätöksen saatua lainvoiman omasta aloitteestaan tai asianosaisten suostumuksella jo ennen sitä ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palautuksen syy siinä laillisesti menetellä.

Käräjäoikeuden tuomio jää noudatettavaksi siltä osin kuin syyte rattijuopumuksesta kohdassa 1 on lainvoimaisesti hylätty.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen, Timo Saranpää ja Mika Kinnunen.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

+

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.