Turun HO 23.10.2020 687

Lapsen elatus - Vuoroasuminen - Asumiskustannukset

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys elatusavun määrän laskemisesta vuoroasumistilanteessa ja erityisesti asumiskustannusten huomioon ottamisesta.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 19.12.2019

Kantaja

A edust. huolt. C

B edust. huolt. C

Vastaaja

Asia

Lapsen elatusavun vahvistaminen

Vireille

28.5.2019

KANNE

Vaatimukset

Kantajat, edustajanaan C (äiti) ovat vaatineet, että käräjäoikeus velvoittaa D:n (isä) suorittamaan elatusapua alaikäisille lapsilleen A:lle 282 euroa kuukaudessa ja B:lle 336 euroa kuukaudessa kuukausittain etukäteen hakemuksen vireille tulosta lähtien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perusteet

- - - Elatusavusta ei ole tähän mennessä tehty sopimusta. - - -

- - - Äiti on nyt opintovapaalla. Hän saa aikuiskoulutuksen tukea 1.289,50 euroa kuukaudessa lukuvuoden aikana. Äidillä ei ole mitään tuloja touko-elokuussa. Äidillä on oma asunto, josta hän maksaa lainaa 234,83 euroa ja korkoja 41,16 euroa kuukaudessa. Sähkömaksu on 35 euroa ja vastikemaksu 404,25 euroa kuukaudessa. B:n jääkiekkoharrastus maksaa 900 euroa vuodessa, sen lisäksi tarvitaan siihen vaatteet. Jääkiekosta aiheutuu kuluina noin 100 euroa kuukaudessa. A:n sählyharrastus maksaa 120 euroa vuodessa eli noin 10 euroa kuukaudessa. A:n jalkapalloharrastus maksaa 140 euroa vuodessa eli 12 euroa kuukaudessa. Yhteensä A:n harrastukset maksavat 22 euroa kuukaudessa.

Isä asuu yksin. Hänellä ei ole muita lapsia. Hänen verotettava ansionsa on ollut 39.958,55 euroa vuonna 2016ja 35.930,67 euroa vuonna 2017.

VASTAUS

D (isä) on kiistänyt kantajien vaatimukset ja vaatinut kannetta hylättäväksi.

Perustelut

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Osapuolet ovat eron yhteydessä sopineet, ettei elatusapua vuoroviikkoisen asumisen johdosta makseta ja että vanhemmat maksavat sovitut lasten erityiset kulut - kuten harrastuskulut - puoliksi. Lapsilla on molempien vanhempien luona omat vaatteet ja välineet. D on erosta lähtien maksanut puoliosuuden lasten harrastuskuluista sekä muista erityisistä kustannuksista ja lisäksi vastannut yksin lasten puhelinten hankintakuluista ja liittymämaksuista. C on saanut kokonaisuudessaan lapsilisät.

D on täyttänyt ja täyttää edelleen elatusvastuunsa lapsiaan kohtaan täysimääräisesti, eikä perustetta vahvistaa kuukausittaista rahallista elatusapua asiassa ole.

Osapuolet ovat ennen haastehakemuksen jättämistä käyneet neuvotteluja lastenvalvojan luona. Lastenvalvojan luona D olisi suostunut sovintona suorittamaan molemmista lapsista aikaisemman maksukäytännön lisäksi vielä 100 euroa/lapsi. C ei hyväksynyt sovintoesitystä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vanhempien elatuskyky

D:n elatuskyky

D:n nettopalkka työssäoloaikana on keskimäärin 2 500€/kk. - - -

D asuu omakotitalossa, jossa asumisen aiheuttamat kulut ovat yhteensä 1.264,78€/kk - - -

D:n elatuskyky (2500 - 1265 - 609) on työssä ollessa 626€/kk. Tällä hetkellä - - - hänellä ei ole elatuskykyä.

C:n elatuskyky

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Äidin tuloina on näin ollen huomioitava keskimääräinen nettoansio työssä ollessa 1580€/kk ja yksinhuoltajakorotus 106,60€, yhteensä 1.686,60€

Menoina on huomioitava asumiskulut (vastike ja vesi 404,25€, lainanlyhennys 278,29€, sähkö 32,10€) yhteensä 715€/kk.

C:n elatuskyky on siten 362€/kk (1686 - 715 - 609).

D on täyttänyt elatusvastuunsa täysimääräisesti asiassa

Lapset asuvat yhtä paljon sekä isänsä että äitinsä luona, jolloin normaalin elämisen ruoka- ja asumiskustannukset sekä luonapitoajalla tapahtuva virkistystoiminnan kustannukset jakautuvat tasan. Molemmat vanhemmat ovat osallistuneet yhtä paljon lasten vaate- ja välinekustannuksiin ja esimerkiksi syntymäpäivien järjestämiskuluihin.

Erityisten kustannusten kuten harrastusten kuluista D on vastannut puoliosuudella erosta lähtien ja lisäksi hän on vastannut yksin lasten puhelimiin ja puhelinyhteyksiin liittyvistä kustannuksista. Liittymistä aiheutuvien säännöllisten kustannusten määrä on 32,90€/kk, minkä lisäksi tulevat puhelinten hankintaan liittyvät kulut.

Lapsilisällä kompensoidaan lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia vanhemmalle. Lapsilisää suoritettiin vuonna 2018 lapsista C:lle yhteensä 2.396,64€ (199,72€/kk). Kun C:n elatuskykyyn lisätään lapsilisä, on hänen elatuskykynsä 562,32€ eli lähes sama kuin isän elatuskyky 626€.

Kun vielä huomioidaan, että D on suorittanut enemmän lasten erityiskuluja vastaamalla heidän puhelimiin liittyvistä kuluista yksin, on D vuoroviikkoisessa asumistilanteessa jo täyttänyt elatusvastuunsa täysimääräisesti.

Toissijainen vastaus

Mikäli käräjäoikeus katsoo, että elatusapu tulee kuitenkin vahvistaa, toteaa D asiaan seuraavaa:

C ei ole vaatimuksissaan lainkaan huomioinut vuoroviikkoasumista eikä luonapitoa muutenkaan edes oikeusministeriön ohjeen laskurin mukaisella tavalla. Kuten ratkaisussa KKO 2010:38 todetaan, oikeusministeriön ohje luonapitovähennyksen määrästä vuoroasumistilanteessa ei sovellu sellaisenaan, vaan vuoroasuminen tulee huomioida myös muuten.

Tässä asiassa elatusavun vähennykseksi tulee huomioida luonapito laajemmin kuin laskurin määrän mukaisesti ja lisäksi vähennykseksi tulee huomioida puhelimesta aiheutuvat kustannukset ja harrastuskulujen puoliosuudesta vastaaminen.

Elatusapulaskurin mukaan olisi elatusavun määrä laskuria kaavamaisesti soveltamalla yhteensä 315€. Tästä määrästä tulee vähentää isän maksamat harrastusten puoliosuudet eli 48,50€ ja puhelinkulut 50€/kk, jolloin elatusavuksi jäisi 215€. Kuten oikeuskäytännössä on ilmaistu, tulee vuoroasuminen huomioida myös muuten, jolloin elatusavun määräksi jäisi KKO 2010:38 ratkaisun laskukaavaa (vähennetty 50€ yhdestä lapsesta) soveltamalla enintäänkin yhteensä 115€/kk.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kantajien/äidin lausumat

Äiti on valmis sopimaan asian lasten isän esittämällä tavalla muuten paitsi että isä maksaisi yhteensä 200 euroa kuukaudessa elatusapua molemmista lapsista eli 100 euroa per lapsi kuukaudessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaajan (isän) lausuma

Isän mukaan vaatimukset tulee ensisijassa kokonaan hylätä. Toissijaisesti elatusavun määrä voi olla korkeintaan 50€/lapsi/kk.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ratkaisun perusteet

Lapsen elatuksesta annetun lain 1 luvun 1 §:n mukaan on lapsella oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Lain 1 luvun 2 §:n mukaan vastaavat vanhemmat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Lain 2 luvun 4 §:n mukaan (8.2.2019/192) [HE88/2018] vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos: 1) hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta; 2) lapsi ei asu pysyvästi hänen luonaan; tai 3) lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhempansa tai muun huoltajansa luona.

Elatusavun määräytyminen on lähtökohtaisesti dispositiivinen asia eli vanhemmat voivat sopia, minkämääräisellä elatusavulla edellä mainittuja lasten tarpeita katetaan.

Oikeuden istunnossa äiti on toisin kuin kanteessa vaatinut elatusapua maksettavaksi 100 e/kk/lapsi kanteen vireilletulosta lukien sekä isän velvoittamista maksamaan lasten harrastuskulut, takit ja kengät.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2010:38 ilmenevän oikeusohjeen mukaan lapsen elatusapua määritettäessä ei tule soveltaa oikeusministeriön julkaisemaa lapsen elatusavun suuruuden arvioimista koskevaa ohjetta silloin, kun se johtaisi lapsen elatuksesta annetun lain vastaiseen lopputulokseen. Elatusavut on vahvistettava soveltaen lasten elatuksesta annetun lain säännöksiä sekä edellä mainituista korkeimman oikeuden ratkaisuista ilmeneviä oikeusohjeita ja vakiintunutta oikeuskäytäntöä. - Lakiin on vasta nyt lisätty maininta vuoroasumisesta, mutta siitäkin on oikeuskäytäntöä.

Vanhempien elatuskyvyt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - äidin elatuskyvyn määränä on pidettävä hänen keskimääräistä nettoansiotaan 1580 e/kk, minkä lisäksi on huomioitava yksinhuoltajakorotus 106,60 euroa, yhteensä noin 1686 euroa kuukaudessa.

Isän tulot ovat keskimäärin 2500 euroa kuukaudessa.

Asumismenot

Vanhempien asumis- ja lainamenojen määrät ovat riidattomia.

Riidanalaista on, minkä verran isän lainakuluista tulee ottaa huomioon elatuskykyä laskettaessa. Äiti on katsonut, että sekä isän asuntolaina/lainamaksun kuukausierät että isän asunto ovat liian suuret, varsinkin, kun "pohjalla" on ollut isän osituksessa saama asunto ja siitä saatu myyntitulo. Äiti on lisäksi todennut, että isä saattoi neuvotella pankin kanssa laina-ajan pituuden ja takaisinmaksun.

Isä puolestaan on todennut, että äitikin saattoi sopia, että maksaa lainastaan vain korkoja. Osituksessa isän saama asunto oli myyty ja varallisuus oli sijoitettu uuteen noin 110 m2:n suuruiseen asuntoon, lukuunottamatta sitä, että isä oli hankkinut noin 25.000 euroa maksaneen auton. Osituksessa isälle ei ollut jäänyt autoa, äidille oli. Tammikuussa 2017 on molempien varallisuustilanne ollut sama. Isä oli päättänyt rakentaa ja ottaa lainaa. Entiseen asuntoon oli ollut oma lainansa. Entisen asunnon myytyään oli isän saanut siitä 303.000 euroa.

Osituskirjasta ilmenevä asianosaisten tilanne vuonna 2017 on riidaton. Osituksessa äidille on jäänyt asunto, jonka arvoksi oli arvoitu 90.000 euroa. Isän kysyttyä, paljonko äiti oli asunnosta saanut sen myytyään, on äiti vastannut, että ei muistanut.

Käräjäoikeus toteaa, että OM:n ohjeen mukaan asumiskustannuksiin kuuluvat mm. vuokra, hoito- ja rahoitusvastike, asuntolainan korot ja lyhennykset sekä asumiseen liittyvät välttämättömät menot, esim, vesi- ja sähkömaksut ja kotivakuutus. Ottaen huomioon myös ratkaisusta KKO 1993:138 ilmenevän oikeusohjeen, isän asumiskulut on hyväksytty asumiskulujen määräksi. Asumiskulut ja lainan lyhennys eivät ole kohtuuttoman suuret. Asuntoakaan ei voi pitää kohtuuttoman isona kun otetaan huomioon, että asianosaisten lapset ovat vuoroviikoin isänsä luona. OM:n ohjeen mukaan vanhemmasta erossa asuvan lapsen tapaamisten tuottama tilantarve tulee ottaa huomioon.

Elatuskyky

Oikeusministeriö on antanut 31.5.2007 ohjeen lapsen elatusavun määrän arvioimiseksi. Ohje ei sinällään ole tuomioistuinta sitova, mutta yhdenvertaisen kohtelun periaate puoltaa sen käyttämistä myös tuomioistuimissa lapselle suoritettavaa elatusapua määrättäessä. Tuomioistuimen on kuitenkin aina arvioitava, onko ohjeen perusteella saatu tulos myös elatuslain mukainen. (KKO2010:38, kohta 9)

Oikeusministeriön ohjeen mukaan elatusavun määrä saadaan jakamalla lapsen elatuksen tarve vanhempien kesken heidän elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa.

Asianosaisten esittämien sekä edellä mainittujen perusteiden nojalla on päädytty seuraavaan laskelmaan:

Äidin tuloiksi on katsottu 1686 euroa/kk. Äidin yleiskustannukset ovat 609 euroa/kk ja asumiskustannukset 714 euroa/kk, yhteensä 1323 euroa. Äidin elatuskyvyksi jää tämän mukaan noin 363 euroa. Jos huomioidaan vielä lapsen osuus asumiskustannuksista (19 %), muodostuu asumiskustannusten määräksi noin 443 euroa ja menoiksi yhteensä 1052 euroa. Äidin elatuskyvyksi jää tämän nojalla 634 euroa

Äidin nyt saamaa asumistukea ei ole laskelmassa huomioitu, koska palkkatuloillaan hän ei ilmeisesti tule tukea saamaan.

Isän tulot ovat 2500 e/kk. Yleiskustannukset ovat 609 euroa/kk, asumiskustannukset noin 1264 e/kk, yhteensä 1873 euroa. Isän elatuskyvyksi jää tämän mukaan noin 627 euroa.

Vuonna 2009 syntyneen B:n elatuksesta johtuvat yleiset kustannukset ovat ohjeen mukaan 353 kuukaudessa. Erityisinä kustannuksina tulee otettavaksi huomioon harrastuskulut 100 euroa ja osuutena C:n asumiskustannuksista noin 135 euroa. Kun näiden erien summasta 588 eurosta vähennetään C:lle maksettava lapsilisä noin 100 euroa, saadaan ohjeen mukaiseksi B:n elatustarpeeksi 488 euroa.

Vuonna 2012 syntyneen A:n elatuksesta johtuvat yleiset kustannukset ovat ohjeen mukaan 353 kuukaudessa. Erityisinä kustannuksina tulee otettavaksi huomioon harrastuskulut 22 euroa ja osuutena C:n asumiskustannuksista noin 135 euroa. Kun näiden erien summasta 510 eurosta vähennetään C:lle maksettava lapsilisä noin 100 euroa, saadaan ohjeen mukaiseksi A:n elatustarpeeksi 410 euroa.

Käräjäoikeus katsoo, että vanhempien elatuskyky on suurinpiirtein yhtäläinen. Kummankin vanhemman tulee vastata B:n elatustarpeesta 244 eurolla ja A:n elatustarpeesta 205 eurolla. Ne ovat elatusavun laskennalliset määrät.

Lapsen elatustarvetta laskettaessa otetaan ratkaisun KKO 2010:38 mukaan huomioon osuus lähivanhemman asumiskustannuksista. Vuoroasumistapauksessa tätä voidaan pitää etävanhemman kannalta yksipuolisena, koska myös hänen on järjestettävä asumisolonsa sellaisiksi, että lapsi voi asua hänen luonaan ja lähtökohtaisesti vielä suunnilleen samantasoisesti kuin lähivanhemman luona. Ohjeen mukaan luonapitovähennyksen tarkoituksena on hyvittää elatusvelvolliselle vanhemmalle ainoastaan lapsen välttämättömät tapaamisesta johtuvat elinkustannukset. Näillä kustannuksilla tarkoitetaan ravinnosta ja henkilökohtaisen hygienian hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia. Se, että luonapitovähennyksen perusta on suppea, merkitsee, että lapsen lähivanhemman kustannettavaksi on tarkoitettu jäävän esimerkiksi lapsen vaatteista ja jalkineista, tietoliikenteestä, virkistys- ja harrastustoiminnasta ja niitä varten hankittujen välineiden hankkimisesta johtuvat kustannukset. Kun kysymys on vuoroasumisesta, näin suppeaa luonapitovähennystä voidaan arvostella, koska olosuhteista johtuu, että myös etävanhempi usein joutuu vastaamaan muistakin kuin välttämättömistä elinkustannuksista. Jos vanhemmat eivät ole päässeet kustannuksien jakamisesta sopimukseen, etävanhemman on kuitenkin ratkaisusta KKO 2001:140 ilmenevän periaatteen mukaisesti näytettävä, että hän on tosiasiassa vastannut muistakin kuin lapsen välttämättömistä elinkustannuksista.

Tässä tapauksessa isä on kiistatta maksanut puoliksi lasten harrastuskulut sekä kokonaan puhelimiin liittyvät kulut.

Koska lisäksi molemmilla vanhemmilla on yhtäläiset menot lasten asuessa yhtä paljon kummankin vanhemman luona, isä velvoitetaan suorittamaan rahallista elatusapua 50 euroa lasta kohden.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

D velvoitetaan suorittamaan alaikäisille lapsilleen A:lle 50 euroa kuukaudessa ja B:lle 50 euroa kuukaudessa kanteen vireilletulosta lähtien, jo erääntyneet erät heti ja muuten kuukausittain etukäteen, kunnes lapset kumpikin kohdaltaan ovat täyttäneet 18 vuotta tai asiasta toisin päätetään.

D maksaa suostumuksensa mukaisesti puoliosuuden lasten yhdessä päätettyjen harrastusten kuluista. D päättää lasten puhelinhankinnoista ja puhelinliittymistä ja vastaa niiden kuluista yksin. D päättää ja vastaa lasten talvikenkä- ja syyskenkähankinnoista yksin ja äiti puolestaan päättää ja vastaa lasten talvitakki- ja syystakkihankinnoista. Edellä tarkoitetut välineet ja vaatteet siirtyvät lasten mukana vuoroviikkoisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Anneli Poukka

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 23.10.2020

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Varsinais-Suomen käräjäoikeus 19.12.2019 nro 47542

Asia

Lasten elatusavun vahvistaminen

Valittajat

A edustajanaan C

B edustajanaan C

Vastapuoli

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A ja B edustajanaan C (myöhemmin myös valittajat) ovat vaatineet, että D velvoitetaan suorittamaan heille kummallekin elatusapua käräjäoikeuden tuomitseman 50 euron asemesta 100 euroa kuukaudessa kanteen vireille tulosta 28.5.2019 lukien.

Perusteinaan valittajat ovat lausuneet, että käräjäoikeuden soveltama elatusapulaskelma ei ole lapsen elatuksesta annetun lain mukainen. Käräjäoikeus on käyttänyt oikeusministeriön ohjetta A:n ja B:n elatusavun määrän arvioimiseen, vaikka ohje ei sovellu nyt kysymyksessä olevaan vuoroasumistilanteeseen. C:n asumiskustannuksista ei tule vähentää lasten osuutta asumiskustannuksista, eikä lasten elatustarpeeseen tule lisätä heidän osuuttansa asumiskustannuksista, koska näin ei ole tehty isän D:nkään kohdalla. Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, C:n elatuskyky on 363 euroa kuukaudessa, D:n elatuskyky on vähintään 627 euroa kuukaudessa, A:n elatuksen tarve on 275 euroa kuukaudessa ja B:n elatuksen tarve on 353 euroa kuukaudessa. Jos C:n asumiskustannuksista vähennetään lasten osuus, myös D:n osalta tulee menetellä vastaavasti, ja D:n elatuskyky on tuolloin 1.107 euroa kuukaudessa. Vanhempien elatuskyky ei siten ole yhtäläinen, vaan D:n elatuskyky on huomattavasti suurempi kuin C:n elatuskyky. D:n tulee vastata B:n elatuksesta 224 eurolla ja A:n elatuksesta 174 eurolla. D:n maksettavaksi vaadittu 100 euron rahallinen elatusapu lasta kohden ei ole kohtuuton. Lisäksi vanhempien elatuskykyä arvioitaessa on otettava huomioon se, että D:n asumiskulut alentuvat huomattavasti, kun hänen asuntolainansa tulee lähitulevaisuudessa maksetuksi, ja C:llä kestää useita vuosia, että hän pääsee samaan taloudelliseen tilanteeseen kuin ennen joutumistaan lähtemään aiemmasta työpaikastaan ja kouluttautumistaan uuteen ammattiin.

Vastaus

D on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana - - -.

Perusteinaan D on vedonnut kaikkeen käräjäoikeudessa esittämäänsä. Lisäksi D on lausunut vetoavansa ensisijaisesti siihen, ettei oikeusministeriön ohje sovellu sellaisenaan vuoroviikkoasumistilanteeseen, eikä asiassa tule noudattaa ohjeeseen perustuvaa elatusapulaskuria. Molemmat vanhemmat ovat vastanneet lasten elämisen ja asumisen kuluista omalta luonapitoajaltaan. Elatusapulaskurin mukaiset lasten yleiset kulut tulevat katetuksi molempien vanhempien osalta täysin yhtä suurin osuuksin, minkä lisäksi molemmat vanhemmat vastaavat omista asumiskuluistaan yksin, sisältäen myös lasten osuudet asumiskustannuksista. Vanhemmat maksavat lasten harrastuskulut puoliksi, ja hän vastaa yksin lasten puhelinten hankintakuluista sekä liittymien kuukausimaksuista. Hän on siten tosiasiassa vastannut täysimääräisesti muistakin kuin lasten välttämättömistä elinkustannuksista. Käräjäoikeuden ratkaisu on kohtuullinen ja oikea.

Toissijaisesti D on lausunut, että vaikka asiassa sovellettaisiin elatusapulaskuria, käräjäoikeuden tuomiota ei ole perustetta muuttaa. Vanhemman elatuskyvystä ei voida jättää huomioimatta asumiskustannuksia. C:n asumiskulujen vähennyksenä tulee ottaa huomioon lasten osuudet asumiskuluista, koska arvio lasten elatuksen tarpeesta on käräjäoikeudessa perustunut elatusapulaskuriin siten, että lasten asumiskulut on otettu huomioon heidän elatustarpeessaan. Hänen elatuskykynsä on 627 euroa kuukaudessa ja C:n elatuskyky on 634 euroa kuukaudessa. Käräjäoikeuden ratkaisu on oikea, kun otetaan vielä huomioon tapauksen erityiset olosuhteet, jotka on mainittu valittajien ensisijaisissa perusteissa. Mikäli lasten osuutta asumiskuluista ei vähennetä C:n asumiskuluista, tämän elatuskykyyn tulee laskennallisesti lisätä lapsilisät, jolloin C:n elatuskyky on 562,32 euroa kuukaudessa eli lähes sama kuin hänen elatuskykynsä. Hänen maksettavakseen määrättävää elatusapua ei tule korottaa, koska vanhempien elatuskyvyissä ei ole käytännössä eroa, lapset asuvat vuoroviikoin vanhemmillaan ja hän vastaa vähintään puolesta lasten kaikista kuluista ja erityiskuluista suuremmalta osin kuin C.

Viimesijaisesti D on lausunut, että C:n elatuskyky on joka tapauksessa tosiasiallisesti sama kuin hänen, kun huomioidaan tämänhetkiset tulot ja C:n saama asumistuki, joka olennaisesti pienentää C:n asumiskustannuksia.

Kokonaiskohtuullisuuden osalta D on lausunut, että vuoroviikkoasumistilanteissa lähtökohta on, että erillistä elatusapua ei makseta, kun lasten erityiskuluista vastataan yhdessä. Hän on maksanut koko ajan lasten kuluista yhtä paljon kuin C, ja sen lisäksi hän on yksin maksanut lasten erityiskuluja merkittäviltä osin. Lisäksi C on voinut käyttää koko saamansa lapsilisän omaan puoliosuuteensa lasten kuluista. Elatusapulaskurissa käytetyistä yleisten kulujen määrästä hän on vastannut yhtä suurella osuudella kuin C. Lasten yleisiä kuluja ei sellaisenaan voida ottaa lähtökohdaksi elatuksen tarvetta määritettäessä ilman, että niistä on vähennetty hänen maksamansa osuudet. Elatusavun kohtuullisuutta arvioitaessa on ensin laskettava, kuinka paljon C:lle itselleen jää tosiasiassa maksettavaksi lasten elatuksesta sen jälkeen, kun hänen jo maksamansa osuus elatuksesta on vähennetty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pääasiaratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu sekä sovellettavista säännöksistä ja oikeusministeriön ohjeesta (2007:2)

Asiassa on kysymys siitä, miten asumiskulut tulee ottaa huomioon vanhempien elatuskykyä ja lasten elatuksen tarvetta arvioitaessa ja mikä on D:n maksettavaksi määrättävän kohtuullisen elatusavun määrä. Muilta osin asia ei ole hovioikeuden tutkittavana.

Lapsen elatuksesta annetun lain (jäljempänä elatuslaki) mukaan lapsen elatus määräytyy yhtäältä lapsen elatustarpeen ja toisaalta lapsen vanhempien elatuskyvyn mukaan. Elatuslain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.

Elatuslain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.

Mainitun lain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhempansa tai muun huoltajansa luona.

Viimeksi mainitun lainkohdan esitöiden (HE 88/2018 vp, s. 68-69) mukaan lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua myös silloin, kun lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona. Vuoroasumistilanteissa lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua esimerkiksi silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky kuin toisella. Se vanhempi, jolla on suurempi elatuskyky, voidaan siten velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, vaikka kumpikin vanhempi vuorollaan huolehtisi lapsen jokapäiväisestä elatuksesta yhtä laajasti ja he muutenkin suorittaisivat yhtä suureen osuuden lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista.

Mainitussa hallituksen esityksessä (HE 88/2018 vp, s. 69) on lausuttu myös oikeusministeriön vuonna 2007 julkaisemasta lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi annetusta ohjeesta (Oikeusministeriön julkaisu 2007:2) sekä yleisellä tasolla että sen soveltuvuudesta vuoroasumista koskeviin tilanteisiin. Hallituksen esityksen mukaan ohjeen tarkoituksena on ennen kaikkea selventää se, mitä eri tekijöitä elatusavun suuruutta laskettaessa on perusteltua ottaa huomioon ja millä painoarvolla kukin tekijä voidaan ottaa huomioon. Ohjeessa esitetyt laskukaavat ja esimerkit on laadittu sen laatimisen aikaan tyypillisiä elatustilanteita ajatellen. Ohjeessa ei ole otettu huomioon vuoroasumista koskevia säännöksiä. Ohjetta voidaan näissä tilanteissa noudattaa vain soveltuvin osin.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2010:38 ilmenevän oikeusohjeen mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate puoltaa sitä, että oikeusministeriön ohjetta lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi käytetään apuna myös tuomioistuimissa, kun määritetään vanhemman lapselle suoritettavaa elatusapua. Jos tuomioistuin käyttää ohjetta elatusavun määrittämisessä, sen on vielä arvioitava, onko tulos myös elatuslain mukainen.

Asumiskulut vuoroasumisessa

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:38 todennut, että vuoroasumistapauksessa elatusapuohjeen mukaista tapaa ottaa lapsen elatuksen tarpeessa huomioon lapsen osuus lähivanhemman asumiskustannuksista voidaan pitää etävanhemman kannalta yksipuolisena, koska myös hänen on järjestettävä asumisolonsa sellaisiksi, että lapsi voi asua hänen luonaan ja lähtökohtaisesti vielä suunnilleen samantasoisesti kuin lähivanhemman luona. Mainittu ratkaisu ei kuitenkaan sisällä suoraa oikeusohjetta siitä, miten asumiskulut tulee ottaa huomioon lapsen elatuksen tarvetta laskettaessa, kun lapsi asuu vuoroviikoin vanhempien luona. Joka tapauksessa kyseisessäkin ratkaisussa on otettu laskennalliseksi lähtökohdaksi se, että lähivanhemman asumiskustannuksista on vähennetty lapsen osuus ja lisätty se lapsen elatuksen tarpeeseen, ja sen jälkeen otettu vuoroasuminen huomioon kohtuusharkinnassa.

Lapsen vuoroasuminen on 1.12.2019 lukien yksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa nimenomaisesti säännellyistä asumisratkaisuista. Vaikka vuoroasumista koskevassa sopimuksessa tai tuomioistuimen ratkaisussa on viimeksi mainitun lain 7 b §:n 2 momentin ja 9 a §:n 2 momentin mukaan otettava kantaa siihen, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi, elatusasiassa ei lähtökohtaisesti ole vuoroviikoittaisen asumisen tilanteessa asiallista perustetta käsitellä lähivanhemman ja toisen vanhemman asumiskustannuksia, silloin kun ne ovat kohtuulliset, ja lapsen osuutta niistä toisistaan poikkeavalla tavalla. Tästä seuraa, että kun kummankin vanhemman on otettava asumisensa järjestämisessä huomioon lapsen asumistarve, kummankin vanhemman asumiskustannuksista osan, elatusapuohjeen mukaan 19 prosenttia, on katsottava kohdistuvan lapsen asumiskustannuksiin, ja vastaavasti tuo osa on lisättävä lapsen elatuksen tarpeeseen.

Vanhempien elatuskyvyn ja lasten elatuksen tarpeen arvioiminen

C:n elatuskyky muodostuu hänen nettotuloistaan 1.686 euroa kuukaudessa, mistä määrästä vähennetään hänen yleiset kustannuksensa 609 euroa kuukaudessa ja asumiskustannuksista 714 eurosta lasten yhteensä 38 prosentin osuus vähentäen 443 euroa kuukaudessa. C:n elatuskyky on siten 634 euroa kuukaudessa.

Asiassa ei ole ilmennyt aihetta arvioida D:n asumiskustannuksia toisin, kuin käräjäoikeus on tehnyt. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tavoin D:n kohtuullisina asumiskustannuksina 1.264 euroa kuukaudessa.

D:n elatuskyky muodostuu hänen nettotuloistaan 2.500 euroa kuukaudessa, mistä määrästä vähennetään hänen yleiset kustannuksensa 609 euroa kuukaudessa ja asumiskustannuksista 1264 eurosta lasten yhteensä 38 prosentin osuus vähentäen 784 euroa kuukaudessa. D:n elatuskyky on siten 1.107 euroa kuukaudessa.

Kuten todettua, oikeusministeriön ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioinnista ei sido tuomioistuinta. Ohje kuitenkin selventää muun muassa sitä, mikä määrä on keskimäärin varattava tietyn ikäisen lapsen yleisiin kustannuksiin kuukaudessa. Yleisillä kustannuksilla katetaan lapsen juoksevia menoja, jotka johtuvat muun muassa tavanomaisesta ravinnosta, asianmukaisesta vaatetuksesta ja jalkineista sekä henkilökohtaisesta hygieniasta. Se kattaa myös puhelimen ja tietokoneen kustannukset ja puhelinmaksut. Lisäksi siihen kuuluvat muun muassa vähäiset ja satunnaiset terveydenhoitokulut. Ohjeeseen perustuvat yleiset kustannukset, joiden määrää ei ole asiassa edes riitautettu, tulee ottaa huomioon myös A:n ja B:n elatuksen tarvetta arvioitaessa. Sekä A:n että B:n osalta yleisinä kustannuksina on pidettävä 353 euroa kuukaudessa (elatusapuohjeen mukainen rahamäärä 19.12.2019).

Yleisten elinkustannusten lisäksi sekä A:n että B:n elatuksen tarvetta arvioitaessa on otettava huomioon heidän osuutensa asumiskustannuksista, äidin luona yhteensä 271 euroa kuukaudessa ja isän luona 480 euroa kuukaudessa, sekä harrastuskulut, jotka ovat A:n osalta 22 euroa kuukaudessa ja B:n osalta 100 euroa kuukaudessa. Lisäksi C:lle maksetaan lapsilisää noin 100 euroa lasta kohden kuukaudessa. Koska lapsilisä on tarkoitettu kohdistuvan lapsen elatuksen tarpeeseen, se on perusteltua ottaa vähennyksenä huomioon sekä A:n että B:n elatuksen tarvetta arvioitaessa.

Edellä lausutun perusteella A:n elatuksen tarpeeksi muodostuu 650,50 euroa kuukaudessa ja B:n elatuksen tarpeeksi muodostuu 728,50 euroa kuukaudessa.

Elatuskykyjen mukaisessa suhteessa D:n tulisi vastata A:n elatuksesta 414 eurolla kuukaudessa (650,50 x 1.107/(1.107+634)) ja B:n elatuksesta 463 eurolla kuukaudessa (728,50 x 1.107/(1.107+634)). Vastaavasti C:n osuudeksi tulisi A:n osalta 236,50 euroa ja B:n osalta 265,50 euroa. Lasten asumiskustannuksiin sisältyvät osuudet toteutuvat vanhempien maksamissa asumismenoissa. Ne vähentäen D:n osuudeksi jäisi A:n elatuskustannusten osalta 174 euroa ja B:n osalta 223 euroa. C:n osuudet olisivat A:n osalta 101 euroa ja B:n osalta 130 euroa.

Elatusavun tarkoituksena on hyvittää toiselle vanhemmalle lapsen välttämättömiä elinkustannuksia, jotka muodostuvat toisen vanhemman maksettavaksi. Harkittaessa D:n maksettavaksi määrättävän kohtuullisen rahallisen elatusavun määrää on otettava huomioon se riidaton seikka, että A ja B asuvat joka toinen viikko D:n luona, jolta ajalta D tosiasiallisesti vastaa täysimääräisesti juoksevista kuluista. Lasten muut kuin asumiskustannukset jakautuvat vuoroviikkoasumisessa näin ollen vanhempien kesken käytännössä varsin tarkoin puoliksi. D maksaa siten käytännössä puolet elatusapulaskelman yleisistä elinkustannuksista kummankin lapsen osalta. Lisäksi on riidatonta, että D maksaa puolet lasten harrastekuluista ja vastaa yksin lasten puhelinten hankinta- ja kuukausikuluista, joiden määrä sisältyy jo lasten yleisiin elinkustannuksiin. Vaikka elatuskykyä laskettaessa lapsilisää ei aiemman lausutun mukaisesti oteta huomioon C:n tulona vaan se otetaan huomioon vanhempien elatusvelvollisuuden määrää alentavana seikkana, elatusvastuun toteutumista harkittaessa ei voida jättää huomiotta sitä seikkaa, että nyt esillä olevassa vuoroasumistilanteessa lasten elatuksesta aiheutuvat muut kuin asumismenot jakautuvat vanhempien kesken varsin tasan, mutta lapsilisät maksetaan kokonaisuudessaan äidille. Kaikkeen edellä lausuttuun nähden ja myös elatusavun kohtuullisuutta kaikkien asianosaisten kannalta harkiten käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta, jossa D on velvoitettu maksamaan elatusapua sekä A:lle että B:lle 50 euroa, ei ole syytä A:n ja B:n valituksen johdosta muuttaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Juha Karvinen
Hovioikeudenneuvos Katariina Sorvari
Hovioikeudenneuvos Atso Sinervo

Hovioikeuden esittelijä Sanna-Mari Makkonen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.