Finlex - Etusivulle
Hovioikeudet

23.3.2020

Hovioikeudet

Hovioikeuksien ratkaisuja ratkaisulyhennelminä ja v. 2004 lähtien pitkinä ratkaisuteksteinä.

Helsingin HO 23.3.2020 353

Asiasanat
Yksityishenkilön velkajärjestely, Maksuohjelma, Maksuvaran laskeminen, Tapaamisoikeuskustannukset
Hovioikeus
Helsingin hovioikeus
Tapausvuosi
2020
Antopäivä
Diaarinumero
S 19/1793
Asianumero
HelHO:2020:3
Ratkaisunumero
353

Velallisen kaksi lasta asuivat tapaamisoikeuden perusteella noin 15 päivää kuukaudessa hänen luonaan. Velkajärjestelyn maksuohjelmassa otettiin maksuvaran vähennyksenä huomioon lasten tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvina kustannuksina kummankin lapsen osalta 25 prosenttia velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä annetun oikeusministeriön asetuksen 4 §:n mukaisista määristä. Vrt. VaaHO:2015:8

LÄNSI-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 22.5.2019 NRO 13966

Asia

Velkajärjestelyn maksuohjelma

A:n velkajärjestely on aloitettu 9.1.2019 ja selvittäjäksi on määrätty asianajaja P. Käräjäoikeus on 22.5.2019 vahvistanut selvittäjän maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan hakijan maksuohjelmaksi ajalle 1.6.2019–30.9.2022.

A:lla on kaksi alaikäistä lasta, jotka ovat hänen luonaan tapaamisoikeuden perusteella noin 15 päivää kuukaudessa. Toinen lapsista täyttää 18 vuotta maksuohjelman aikana. Asiassa on ollut erimielisyyttä siitä, minkä suuruisina lasten tapaamisoikeuskustannukset otetaan maksuohjelman maksuvaralaskelmassa huomioon.

Käräjäoikeus on hyväksynyt selvittäjän ehdotuksen, jossa tapaamisoikeuskulujen määränä on otettu huomioon lapsen elatusavun suuruuden arvioimisesta annetun oikeusministeriön ohjeen (2007:2) mukaiset elatusavusta tehtäviä luonapitovähennyksiä vastaavat määrät. Vähennyksenä on näin ollen huomioitu vanhemman lapsen osalta 65,50 euroa kuukaudessa siihen saakka kunnes lapsi täyttää 18 vuotta ja nuoremman lapsen osalta 60 euroa kuukaudessa.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Hannu Vieno.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 23.3.2020

Asian käsittely hovioikeudessa

A:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 19.9.2019.

Valitus

A on vaatinut, että hänelle myönnetyn velkajärjestelyn maksuvaralaskelmassa huomioitujen lasten tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvien kustannusten määrää korotetaan ja että asia palautetaan käräjäoikeuteen uuden maksuohjelman laatimista ja vahvistamista varten.

Kahden lapsen tapaamisesta aiheutuvat kustannukset olivat merkittävästi suuremmat kuin käräjäoikeuden vahvistama määrä yhteensä 125,50 euroa kuukaudessa eikä käräjäoikeuden vahvistama maksuvaralaskelma siten vastannut A:n maksukykyä.

Lasten tapaamisesta aiheutuvat kustannukset tuli laskea velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä annetun oikeusministeriön asetuksen mukaisesti tai huomioimalla vähintään 70 prosenttia päiväkohtaisista elinkustannuksista. Toissijaisesti tapaamiskustannusten määrittelyyn tuli soveltaa toimeentulotuen laskentaperusteita siten, että vähintään lasten ruokakustannukset tulivat huomioiduiksi. Pelkistä lasten ruokakustannuksista aiheutui hakijalle käräjäoikeuden vahvistamia tapaamiskuluja suuremmat kustannukset.

Lähes yhtä paljon lähi- ja etävanhemman luona asuvat lapset aiheuttivat suurempia kuluja kuin yhdessä kodissa asuvat lapset, koska lapsille tuli hankkia elämiseen tarvittavat perustarvikkeet molempiin koteihin. Mikäli lapset asuisivat pelkästään A:n luona, olisivat maksukykyasetuksen mukaiset lasten välttämättömät kustannukset lapsilisät vähennettynä 623,12 euroa kuukaudessa.

Maksuohjelmassa tuli huomioida sekä elatusapumaksut että lasten tapaamisesta aiheutuvat todelliset kustannukset. A:n maksama elatusapu oli laskettu elatusapunormien mukaisesti ja siinä oli huomioitu lasten asumisjärjestelyt.

Vastaukset

Velkojat X ja Yovat vaatineet, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden vahvistamaa tapaamisoikeuskustannusten määrää ei tullut muuttaa. Asiassa tuli huomioida myös velkojien etu. A:n vaatimat vähennykset olivat liian suuria ottaen huomioon, että hän maksoi lapsista myös elatusapua yhteensä 317,48 euroa kuukaudessa. Tarpeelliset kodin hankinnat lapsia varten oli jo tehty eikä niitä ollut tarpeen uusia maksuohjelman aikana.

Velkoja Z on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeus oli huomioinut A:n maksuvarasta tehtävät vähennykset kohtuullisen määräisinä. Vahvistetussa maksuohjelmassa velkojien jako-osuus oli vain 27 prosenttia, ja tapaamiskustannusten määrän korottaminen johti velkojien kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Muut velkojat eivät ole vastanneet valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

Käräjäoikeuden vahvistamasta maksuohjelmasta ilmenee, että A:n vuosina 2002 ja 2009 syntyneet lapset ovat tapaamisoikeuden perusteella hänen luonaan noin 182 päivää vuodessa eli 15 päivää kuukaudessa. A:n maksamat elatusavut ja lasten tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset (jäljempänä tapaamisoikeuskustannukset) on otettu maksuvaralaskelmassa vähennyksinä huomioon. A:n maksuohjelman mukainen maksuvara on 391,05 euroa ajalla 1.6.2019–30.4.2020 ja 615,29 euroa ajalla 1.5.2020–30.9.2022.

Elatusapujen osalta vähennyksen määrä on yhteensä 317,48 euroa kuukaudessa siihen asti, kunnes vanhempi lapsi täyttää 18 vuotta ja tämän jälkeen 158,74 euroa kuukaudessa. Tapaamisoikeuskustannusten osalta käräjäoikeus on pitänyt perusteltuna, että vähennyksenä otetaan huomioon oikeusministeriön lapsen elatusavun suuruuden arvioimisesta antaman ohjeen (2007:2) mukaista elatusavusta tehtävää luonapitovähennystä vastaava määrä. Tapaamisoikeuskustannusten osalta on näin ollen vähennyksenä huomioitu vanhemman lapsen osalta 65,50 euroa kuukaudessa siihen asti kunnes lapsi täyttää 18 vuotta ja nuoremman lapsen osalta 60 euroa kuukaudessa.

Asiassa ei ole erimielisyyttä siitä, että lasten tapaamisoikeuskustannukset on perusteltua ottaa A:n maksuvaralaskelmassa vähennyksenä huomioon. Kysymys on siitä, miten nämä kustannukset tulee tässä tapauksessa määritellä ja onko A:n maksuohjelmaa muutettava siten, että tapaamisoikeuskustannusten määrää korotetaan.

Välttämättömät elinkustannukset yksityishenkilön velkajärjestelyssä

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 4 §:n 1 momentin mukaan velallisen maksukykyä arvioitaessa on vähennyksinä otettava huomioon velallisen välttämättömät elinkustannukset, elatusvelvollisuus sekä muut velallisen taloudelliseen asemaan vaikuttavat seikat. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan oikeusministeriön asetuksessa säädetään tarkemmin velallisen maksukykyä arvioitaessa huomioon otettavista seikoista.

Velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä annetun oikeusministeriön asetuksen (maksukyvyn arviointiasetus) 2 §:n mukaan laskettaessa velallisen maksuvaraa velallisen tuloista vähennetään velallisen esittämän selvityksen perusteella välttämättöminä elinkustannuksina muun muassa asumismenot, velallisen maksama elatusapu sekä muut velallisen toimeentuloa varten tarvittavat varat noudattaen, mitä 3–6 §:ssä tarkemmin säädetään.

Maksukyvyn arviointiasetuksen 4 §:n mukaan muihin välttämättömiin elinkustannuksiin kuin asumiskustannukset luetaan velallisen ja hänen perheensä ravintomenot, vaatemenot, tavanomaisen suuruiset terveydenhoitomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, kodin ylläpidosta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, televisiomaksusta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä muut vastaavat menot. Näistä kustannuksista velallisen ei tarvitse esittää erillistä selvitystä, vaan ne otetaan velallisen ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuvien lasten osalta huomioon lainkohdassa säädettyjen rahamäärien mukaisesti.

Velkajärjestelylain esitöiden mukaan kysymys velallisen ja hänen perheensä toimeentuloa varten tarvittavan rahamäärän suuruudesta joudutaan aina harkitsemaan tapauskohtaisesti yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Yhtenäisten laskentaperusteiden käyttämistä velallisen maksukykyä arvioitaessa on perusteltu velallisten yhdenmukaisella kohtelulla ja menettelyn yksinkertaistamisella (HE 183/1992 vp s. 43). Velkajärjestelylain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että maksukyvyn arviointiasetuksen määriä voidaan pitää velkajärjestelyssä hyväksyttävinä velallisen välttämättöminä elinkustannuksina (HE 30/2006 vp s. 7).

Maksuohjelman vahvistamisen aikaan maksukyvyn arviointiasetuksen 4 §:n (9.12.2016/1124) mukaiset lasten välttämättömät kustannukset olivat alle 17-vuotiaan lapsen osalta 341 euroa kuukaudessa ja 17 vuotta täyttäneen lapsen osalta 377 euroa kuukaudessa. Asetusta on muutettu 1.1.2020 voimaan tulleella asetuksella (1107/2019) siten, että vastaavat määrät ovat 345 ja 381 euroa. Viimeksi mainitun asetuksen voimaanpanosäännöksen mukaan sitä sovelletaan myös sen voimaantullessa käräjäoikeudessa vireillä olevassa velkajärjestelyasiassa, jossa maksuohjelmaa ei ole vahvistettu tai jossa velallisen maksuvara lasketaan uudelleen maksuohjelmaa muutettaessa. Jos käräjäoikeus on vahvistanut maksuohjelman ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja muutoksenhakutuomioistuin palauttaa asian käräjäoikeuteen tämän asetuksen tultua voimaan, asetusta sovelletaan, jos velallisen maksuvara on laskettava uudelleen.

Hovioikeuden johtopäätökset

Maksukyvyn arviointiasetuksessa ei ole erikseen mainittu tapaamisoikeuskustannuksia eikä siten määritelty, minkä suuruisina ne otetaan huomioon, joten ne on lähtökohtaisesti otettava huomioon velallisen esittämän erillisen selvityksen perusteella. Yhtenäisten laskentaperusteiden käyttäminen kaikkien velallisten osalta ei olisikaan mahdollista, koska tapaamisoikeudet vaihtelevat muutaman tunnin valvotuista päivätapaamisista siihen, että lapsi asuu yhtä suuren ajan kummankin vanhemman luona (vuoroasuminen).

Silloin kun tapaamisoikeus toteutetaan siten, että lapsi asuu puolet ajasta kummankin vanhemman luona, lapsesta aiheutuu elatusvelvolliselle vastaavalla tavalla säännöllisiä ja välttämättömiä kustannuksia kuin jos lapsi asuisi hänen taloudessaan. Erityisesti näissä tapauksissa kaikkien kustannusten laskeminen ja eritteleminen olisi omiaan hankaloittamaan maksuohjelman laatimista ja johtaisi epäyhtenäiseen käytäntöön. Yhtenäisten perusteiden soveltaminen tapaamisoikeuskustannusten arvioimisessa on siten perusteltua erityisesti silloin, kun kyseessä on laaja tapaamisoikeus.

A:n maksuohjelmassa tapaamisoikeuskustannukset on huomioitu Vaasan hovioikeuden ratkaisun 2015:8 mukaisesti lapsen elatusavusta tehtävän luonapitovähennyksen suuruisina.

Oikeusministeriön ohjeen 2007:2 mukainen elatusavusta tehtävä luonapitovähennys on porrastettu lapsen iän ja yöpymisten lukumäärän perusteella. Vähennys vastaa niitä lapsen päivittäisiä välttämättömiä elinkustannuksia, jotka lapsesta erossa asuvan vanhemman tosiasiallisesti vähintään on suoritettava pitäessään lasta luonaan. Tällaisia luonapitoon välittömästi liittyviä elinkustannuksia aiheutuu ohjeen mukaan erityisesti lapsen ravinnosta luonapitoaikana, mutta vähäiseltä osalta myös lapsen henkilökohtaisesta hygieniasta sekä virkistys- ja harrastustoiminnasta. Ohjeesta ei kuitenkaan ilmene, kuinka sen mukaisiin vähennysten määriin on tarkalleen ottaen päädytty. Ohjeen mukaan lapsen yleiset elinkustannukset vuonna 2019 olivat 7–12-vuotiaan lapsen osalta 353 euroa ja 13–17-vuotiaan lapsen osalta 476 euroa kuukaudessa. Luonapitovähennyksen määrä oli 13–15 yötä kuukaudessa luonapidettävän 7–12-vuotiaan lapsen osalta 60 euroa ja 13–17-vuotiaan lapsen osalta 65,50 euroa.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa luonapitovähennyksen käyttäminen tarkoittaa sitä, että nuoremman lapsen välttämättömiä päivittäisiä menoja varten on käytössä vain neljä euroa ja vanhemman lapsen osalta vähän yli neljä euroa. Nämä määrät eivät hovioikeuden arvion mukaan riitä kattamaan kaikkia lasten välttämättömiä päivittäisiä menoja heidän asuessaan puolet ajasta velallisen luona. Vaikka velallisen oletetaan tinkivän kulutustaan velkojien hyväksi, välttämättömien elinkustannusten osalta tällaista ei voida edellyttää. Ei myöskään voida edellyttää, että velallinen lisävelkaantuisi maksuohjelman aikana kattaakseen lasten tapaamisesta aiheutuvia välttämättömiä menoja.

Elatusapuohje on laadittu lapsen elatusavun määrän arvioimista varten eikä sen mukaista luonapitovähennystä ole määritelty velkajärjestelyn maksuvaralaskelmaa silmällä pitäen. Elatuksesta tehtävä luonapitovähennys ei myöskään näyttäisi kattavan ainakaan tässä tapauksessa kaikkia lapsen luonapidosta aiheutuvia välttämättömiä kustannuksia. Maksukyvyn arviointiasetus on sen sijaan säädetty maksuvaralaskelman tekemistä varten ja sen mukaisia määriä on pidettävä velkajärjestelyssä hyväksyttävinä velallisen välttämättöminä elinkustannuksina. Hovioikeus pitää näin ollen perustellumpana käyttää maksukyvyn arviointiasetuksessa määriteltyjä välttämättömiä elinkustannuksia lähtökohtana arvioitaessa maksuvarasta vähennettävien tapaamisoikeuskustannusten määrää ainakin silloin, kun lapsi asuu puolet ajasta velallisen luona. Koska maksukyvyn arviointiasetuksen mukaiset välttämättömät elinkustannukset koskevat tilannetta, jossa lapset asuvat velallisen kanssa samassa taloudessa, on vielä arvioitava, kuinka suuri osuus niistä voidaan ottaa huomioon lasten tapaamisoikeuskustannuksina.

Maksukyvyn arviointiasetuksessa määriteltyjen välttämättömien elinkustannusten on tarkoitus kattaa muitakin lapsista johtuvia menoja kuin lasten ruoka- ja muita päivittäisiä kustannuksia. Lasten vaatteet, harrastusvälineet ja muut pidempiaikaiset hankinnat tulisi kattaa ensisijaisesti velallisen laajan tapaamisoikeuden lisäksi maksamilla elatusavuilla, jotka tulevat tapaamisoikeuskustannusten ohella vähennettäviksi velallisen maksuvarasta. Näin ollen tapaamisoikeuskustannuksina ei voida huomioida suoraan tapaamispäivien mukaan määritettävää osuutta asetuksen mukaisista välttämättömistä elinkustannuksista, vaan ainoastaan se määrä, minkä katsotaan kohdistuvan lapsen ruoka- ja muihin päivittäiskustannuksiin.

Hovioikeus katsoo, että lasten ruoka- ja muiden välttämättömien päivittäiskustannusten voidaan arvioida vastaavan 50 prosenttia maksukyvyn arviointiasetuksessa määritellyistä lasten välttämättömistä elinkustannuksista. Edelleen, kun A:n lapset asuvat noin puolet ajasta hänen luonaan, voidaan lasten tapaamisajan ruoka- ja muiden päivittäisten kustannusten osuuden katsoa vastaavan 25 prosenttia maksukyvyn arviointiasetuksen rahamääristä. Näin ollen tapaamisoikeuskustannusten määrä maksuohjelman vahvistamisen aikaan voimassa olleen maksukyvyn arviointiasetuksen perusteella arvioituna oli vanhemman lapsen osalta 94,25 euroa ja nuoremman lapsen osalta 85,25 euroa kuukaudessa. Vastaavat määrät ovat 1.1.2020 lukien 95,25 euroa ja 86,25 euroa. Elatusapujen ja tapaamisoikeuskustannusten määränä tulee näin ollen vähennettäväksi vanhemman lapsen osalta siihen saakka kunnes hän tulee täysikäiseksi yhteensä 253,99 euroa ja nuoremman lapsen osalta yhteensä 244,99 euroa.

Hovioikeus katsoo, että tapaamisoikeuskustannusten vähentäminen velallisen maksuvarasta edellä esitetyn suuruisina vastaa parhaiten A:n velkajärjestelyssä hyväksyttävää tapaamisoikeuskustannusten määrää lapsista maksettava elatusapu huomioon ottaen. Vähennysten yhteismäärä ei myöskään ole niin suuri, että lopputulos muodostuu velkojien kannalta kohtuuttomaksi.

Asia palautetaan käräjäoikeuteen tästä päätöksestä johtuvien muutosten tekemiseksi maksuohjelmaan. Käräjäoikeuden on varattava selvittäjälle tilaisuus toimittaa käräjäoikeuden asettamaan määräaikaan mennessä uusi maksuohjelmaehdotus.

Päätöslauselma

Muutos käräjäoikeuden ratkaisuun:

A:n hänen lastensa tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvina kustannuksina vahvistetaan otettavaksi huomioon vanhemman lapsen osalta 95,25 euroa kuukaudessa siihen asti, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta, ja nuoremman lapsen osalta 86,25 euroa kuukaudessa.

Asia palautetaan Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen maksuohjelman muuttamista ja siitä aiheutuvia toimenpiteitä varten. Käräjäoikeuden tulee tämän päätöksen saatua lainvoiman tai asianosaisten suostumuksella aikaisemminkin omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen. Hovioikeus palauttaa ratkaisuun liittyvät asiakirjat käräjäoikeuteen.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Mirja-Leena Nurmi, Ari Siltama ja Sanna Mantila. Esittelijänä on toiminut hovioikeuden esittelijä Mari Vihla.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen

Sivun alkuun